Jos vanhempieni talo on sisareni velkojen vakuutena, miten käy kun vanhempani kuolevat? Saanko minä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.op-media.fi/elamantilanne/omaisen-kuolema/perinnonjako-ei-a…

Eli periaatteessa menee niinkuin jo kirjoitin, asunto myyntiin ja tulot jaetaan perillisten kesken.

Eihän se nyt niin mene, että kun vakuuttaa talonsa lapselleensa, niin se tarkoittaa automaattisesti sitä koko talon arvo siirtyy tälle lapselle, jonka asuntoon talo on vakuutettu.

Periaatteessa kiinnitys voi siirtyä myös uudelle omistajalle, käytännössä harvemmin. Ei taloa tarvitse myydä vaan se voi siirtyä perintönä sille lapselle, jonka velan vakuutena se on, jos muille perillisille tulee jotain muuta perintöä.

Ei ole mitään muuta perintöä tulossa, eläkkeet menevät omaan elämiseen, ja säästöt on poltettu siskon remontteihin ja pihanparannuksiin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näin on, että pankki ottaa omansa kaikissa tapauksissa. Vanhemmat eivät ole velvollisia jättämään perintöä eli he päättävät mihin omaisuuttaan käyttävät elinaikanaan, joten jos kaikki kuolinpesän omaisuus on panttina, ei omaisuutta käytännössä ole tilanteessa, jossa velka on maksamatta. Kuolinpesä voi tehdä myös konkurssin, jos vakuudet eivät riitä, mutta niistä veloista perilliset eivät enää joudu vastuuseen, vaan pankki ottaa takkiin siinä tilanteessa. 

Hmmm. Meneekö näin ihan oikeasti? Että kuoleman jälkeen ei katsota ennakkoperinnöksi tai edes lahjan antamiseksi(ja siten verolliseksi) jos toiselle lapselle ostetaan talot ja autot, ja luovutetaan olemassa olevan omaisuus yhdelle pasista jo eläessään?

Ei mene.

Jos vainajan eläessään toiselle annettu ennakkoperintö/suosiolahja on niin suuri, ettei perillisen lakiosaa voida täysimääräisesti suorittaa, voi perillinen nostaa lakiosan täydennyskanteen viimeistään vuoden kuluttua saatuaan tiedon lakiosaansa loukkaavasta testamentista/ennakkoperinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota asia kiireesti puheeksi vanhempiesi kanssa. Ja pyydä apua oikeusaputoimistosta

No ei sitä vanhempien kanssa oteta puheeksi! Ne on valintansa tehneet ja päättäneet taata sisaruksen lainan. Apn pitää vain sitten kestää seuraukset.

Ei munkaan vanhemmat reiluja ole olleet, kaikki on maksettu/ostettu suosikkilapselle ja suosikin lainat on taattu. Minä en ole saanut mitään, en edes takausta, vaikka olen kaikinpuolin tunnollisempi ja asiani paremmin hoitanut meistä lapsista.

Hirveät vanhemmat sulla. Ihan käsittämätöntä, että joku voi tehdä lapselleen noin. Eikä se suosikkilapsikaan ole puhtain purjein. Kuinka kehtaa ottaa kaiken vastaan tuossa tilanteessa, yököttävää

Eihän takauksessa ole mitään ongelmaa, jos velallinen maksaa lainaansa pois sovitusti. Omat vanhempamme takasivat pienen prosenttiosuuden talostamme, kun otimme lainan, mutta jo viidessä vuodessa otiin maksettu lainaa pois sen verran, että vanhemmat pääsivät irti takausvastuustaan. Oman talon arvo riitti takaamaan koko loppulainan.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat onneksi on olleet ihan häpeilemättä ja avoimesti epäreiluja. Siskolle on ostettu asunto, sijoitusasunto, mökki, kaksi autoa, ja koko perintö menee siskolle. Minulle ei mitään. Tällaista on olla narsistin lapsi, narsisti oikein hieroo naamaan sitä miten vain toinen lapsi on tärkeä ja arvokas.

Ap:lla vähän samanlainen epäreiluus mutta ei niin paha. Mutta joka tapauksesssa perintö on panttina sisaruksen lainalle.

Ei se niin mene, lakiosan voit vaatia ja sen tulet saamaan keinolla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Höpö höpö. Jos talo on pantattu lainan vakuudeksi niin panttaus ei raukea vaikka talon omistaja menehtyy. Käytännössä sinä perisit puolikkaan talon joka olisi edelleen pantattuna.

Meneekö muka noin? Enpä usko. Kuolleiden sopimukset eivät siirry jälkeläisille. Sinä väität, ettei toinen jälkeläinen saisi myydä omaa puoliskoaan asunnosta, vaan koko asunto olisi täten toisen jälkeläisen omaisuutta? 

Sopimukset eivät siirry, mutta kiinnitys on voimassa, vaikka omistaja vaihtuisi.

Totta kai jälkeläinen saa oman puolikkaansa talosta myydä, mutta kiinnitys siirtyy edelleen uudelle omistajalle.

On muistettava se tosiasia, että ei perinnönjako mene niin, että kumpikin perillinen saa puolet talosta, puolet autosta, puolet perintöhopeista, puolet pankkitilistä ym.  Perintö voidaan jakaa niin, että kaikkien perillisten perinnön arvo on yhtä suuri.

Mutta tässähän tapauksessa perintöä ei jää jaettavaksi, vaan kaikki menee siskolle, mikäli sisko tyrii asiansa. Ovelaa perinnön siirtoa suosikkilapselle.

Eihän mene, vaan jokainen saa osuutensa kiinnitetystä talosta, ja jos sen jälkeen velallisperillisen velka realisoituu niin ettei pysty maksamaan, pankki kuittaa kaikkien kiinnitykset, mutta silloin niillä muilla on takautumisoikeus siihen menettämäänsä määrään tältä velkaantuneelta. 

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näin on, että pankki ottaa omansa kaikissa tapauksissa. Vanhemmat eivät ole velvollisia jättämään perintöä eli he päättävät mihin omaisuuttaan käyttävät elinaikanaan, joten jos kaikki kuolinpesän omaisuus on panttina, ei omaisuutta käytännössä ole tilanteessa, jossa velka on maksamatta. Kuolinpesä voi tehdä myös konkurssin, jos vakuudet eivät riitä, mutta niistä veloista perilliset eivät enää joudu vastuuseen, vaan pankki ottaa takkiin siinä tilanteessa. 

Hmmm. Meneekö näin ihan oikeasti? Että kuoleman jälkeen ei katsota ennakkoperinnöksi tai edes lahjan antamiseksi(ja siten verolliseksi) jos toiselle lapselle ostetaan talot ja autot, ja luovutetaan olemassa olevan omaisuus yhdelle pasista jo eläessään?

Ei mene.

Jos vainajan eläessään toiselle annettu ennakkoperintö/suosiolahja on niin suuri, ettei perillisen lakiosaa voida täysimääräisesti suorittaa, voi perillinen nostaa lakiosan täydennyskanteen viimeistään vuoden kuluttua saatuaan tiedon lakiosaansa loukkaavasta testamentista/ennakkoperinnöstä.

Kiitos tiedosta. Mutta mikähän lopputulos olisi? Joutuisiko lahjan saaja makamaan sitten esim. myymällä talon ja veneen että toiselle lapselle saataisiin perintöä myös?  Päteeköhän tämä siinä tapauksessa jos vanhempien taloa aletaan myymään toisen lapsen velkojen perimiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Höpö höpö. Jos talo on pantattu lainan vakuudeksi niin panttaus ei raukea vaikka talon omistaja menehtyy. Käytännössä sinä perisit puolikkaan talon joka olisi edelleen pantattuna.

Panttaus ei siirry perillisille ilman suostumusta. 

Oletko ihan tyhmä? Tottakai pantinhaltijaa suojataan siten, että panttioikeus säilyy vaikka oikeuden kohde myytäisiin, perittäisiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Höpö höpö. Jos talo on pantattu lainan vakuudeksi niin panttaus ei raukea vaikka talon omistaja menehtyy. Käytännössä sinä perisit puolikkaan talon joka olisi edelleen pantattuna.

Meneekö muka noin? Enpä usko. Kuolleiden sopimukset eivät siirry jälkeläisille. Sinä väität, ettei toinen jälkeläinen saisi myydä omaa puoliskoaan asunnosta, vaan koko asunto olisi täten toisen jälkeläisen omaisuutta? 

Sopimukset eivät siirry, mutta kiinnitys on voimassa, vaikka omistaja vaihtuisi.

Totta kai jälkeläinen saa oman puolikkaansa talosta myydä, mutta kiinnitys siirtyy edelleen uudelle omistajalle.

On muistettava se tosiasia, että ei perinnönjako mene niin, että kumpikin perillinen saa puolet talosta, puolet autosta, puolet perintöhopeista, puolet pankkitilistä ym.  Perintö voidaan jakaa niin, että kaikkien perillisten perinnön arvo on yhtä suuri.

Mutta tässähän tapauksessa perintöä ei jää jaettavaksi, vaan kaikki menee siskolle, mikäli sisko tyrii asiansa. Ovelaa perinnön siirtoa suosikkilapselle.

Eihän mene, vaan jokainen saa osuutensa kiinnitetystä talosta, ja jos sen jälkeen velallisperillisen velka realisoituu niin ettei pysty maksamaan, pankki kuittaa kaikkien kiinnitykset, mutta silloin niillä muilla on takautumisoikeus siihen menettämäänsä määrään tältä velkaantuneelta. 

Joka purkautuu jos sisko ei vain viitsi maksaa :

"Takautumisoikeus eli regressioikeus on velalliselle syntyvä oikeus saada kanssavelalliselta tai kanssavelallisilta raha- tai muu suoritus, jos velallinen on maksanut velasta enemmän kuin oman osuutensa tai takaaja on maksanut toisen velan. Takautumisoikeus syntyy yhteisvelkasuhteessa, takauksen perusteella tai vekselin siirron yhteydessä. Yhteisvelkasuhteessa kaksi tai useampi henkilö vastaa samasta velasta joko solidaarisesti (yhteisvastuu) tai ositellusti, jolloin vastuu velan maksamisesta on jaettu ja kukin velallinen vastaa omasta osastaan. Takautumisoikeus muodostuu silloin, kun solidaarisessa vastuussa oleva velallinen maksaa velasta yli oman osuutensa.[1]

Velan maksamaan joutunut yhteisvastuullinen velallinen saa periä kultakin kanssavelalliselta tai mahdolliselta yhteistakaajalta tämän osuuden. Kukin vastaa omasta osuudestaan ellei toisin ole sovittu tai säädetty. Menettelyssä on kyseessä ositeltu takautumisvastuu. Jälkitakaus joudutaan suorittamaan silloin, kun joku kanssavelallisista on maksukyvytön, hänen olinpaikkansa on tuntematon tai hän ei kehotuksesta huolimatta maksa osuuttaan kuukauden aikana. Tällöin maksamattoman velallisen osuus jaetaan toisten velallisten maksettavaksi." Wikipedia

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat onneksi on olleet ihan häpeilemättä ja avoimesti epäreiluja. Siskolle on ostettu asunto, sijoitusasunto, mökki, kaksi autoa, ja koko perintö menee siskolle. Minulle ei mitään. Tällaista on olla narsistin lapsi, narsisti oikein hieroo naamaan sitä miten vain toinen lapsi on tärkeä ja arvokas.

Ap:lla vähän samanlainen epäreiluus mutta ei niin paha. Mutta joka tapauksesssa perintö on panttina sisaruksen lainalle.

Mulla on ihan samanlaista. Oikeastaan vain toinen vanhemmistani on tällainen hankala ja osaa siis pitää aisoissa puolisonsakin eli toisen vanhempani. Tämä toinen vanhempani on muistanut minua salaa toiselta vanhemmaltani. Onneksi on oma elämä. Välillä mietityttää miten tämä kaikki lopulta menee. Välillä tuntuu todella pahalta, välillä niinkuin se kaikki olisi jo lopullisesti ollutta ja mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Niinpä. Yksikin narsisti isä silppusi useamman satatuhatta, koska ei halunnut jättää lapselleen mitään perintöä. Onneksi ei polttanut, koska lapsi osan rahoista pankista takaisin kun toimitti silputut setelit sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Nuo maalla sijaitsevat talot ovat kyllä ongelma... Niistä koituu vain kuluja, kukaan ei niitä osta ja verot on kuitenkin maksettava. Jos taloa ei ilmoiteta asumattomaksi, joutuu maksamaan vielä jätemaksunkin, vaikka jätettä ei edes tulisi. Sähkön siirtomaksun joutuu myös maksamaan ja en muista vieläkö on jotain muita kunnallisia pakollisia maksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Höpö höpö. Jos talo on pantattu lainan vakuudeksi niin panttaus ei raukea vaikka talon omistaja menehtyy. Käytännössä sinä perisit puolikkaan talon joka olisi edelleen pantattuna.

Meneekö muka noin? Enpä usko. Kuolleiden sopimukset eivät siirry jälkeläisille. Sinä väität, ettei toinen jälkeläinen saisi myydä omaa puoliskoaan asunnosta, vaan koko asunto olisi täten toisen jälkeläisen omaisuutta? 

Sopimukset eivät siirry, mutta kiinnitys on voimassa, vaikka omistaja vaihtuisi.

Totta kai jälkeläinen saa oman puolikkaansa talosta myydä, mutta kiinnitys siirtyy edelleen uudelle omistajalle.

On muistettava se tosiasia, että ei perinnönjako mene niin, että kumpikin perillinen saa puolet talosta, puolet autosta, puolet perintöhopeista, puolet pankkitilistä ym.  Perintö voidaan jakaa niin, että kaikkien perillisten perinnön arvo on yhtä suuri.

Mutta tässähän tapauksessa perintöä ei jää jaettavaksi, vaan kaikki menee siskolle, mikäli sisko tyrii asiansa. Ovelaa perinnön siirtoa suosikkilapselle.

Eihän mene, vaan jokainen saa osuutensa kiinnitetystä talosta, ja jos sen jälkeen velallisperillisen velka realisoituu niin ettei pysty maksamaan, pankki kuittaa kaikkien kiinnitykset, mutta silloin niillä muilla on takautumisoikeus siihen menettämäänsä määrään tältä velkaantuneelta. 

Joka purkautuu jos sisko ei vain viitsi maksaa :

"Takautumisoikeus eli regressioikeus on velalliselle syntyvä oikeus saada kanssavelalliselta tai kanssavelallisilta raha- tai muu suoritus, jos velallinen on maksanut velasta enemmän kuin oman osuutensa tai takaaja on maksanut toisen velan. Takautumisoikeus syntyy yhteisvelkasuhteessa, takauksen perusteella tai vekselin siirron yhteydessä. Yhteisvelkasuhteessa kaksi tai useampi henkilö vastaa samasta velasta joko solidaarisesti (yhteisvastuu) tai ositellusti, jolloin vastuu velan maksamisesta on jaettu ja kukin velallinen vastaa omasta osastaan. Takautumisoikeus muodostuu silloin, kun solidaarisessa vastuussa oleva velallinen maksaa velasta yli oman osuutensa.[1]

Velan maksamaan joutunut yhteisvastuullinen velallinen saa periä kultakin kanssavelalliselta tai mahdolliselta yhteistakaajalta tämän osuuden. Kukin vastaa omasta osuudestaan ellei toisin ole sovittu tai säädetty. Menettelyssä on kyseessä ositeltu takautumisvastuu. Jälkitakaus joudutaan suorittamaan silloin, kun joku kanssavelallisista on maksukyvytön, hänen olinpaikkansa on tuntematon tai hän ei kehotuksesta huolimatta maksa osuuttaan kuukauden aikana. Tällöin maksamattoman velallisen osuus jaetaan toisten velallisten maksettavaksi." Wikipedia

Tuossa on vasta selostettu se miten velkoja saa omansa, mutta eihän se pura velan ottaneen vastuuta takuun maksaneisiin nähden, vaan he joutuvat itse karhuamaan siltä velkaantuneelta jos jossakin vaiheessa saavat edes osan takaisin. Takaushan on vain riskinsiirtoa, ei sentään vastikkeeton lahja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, jos vanhempasi kuolisivat, niin ei pankki millään tavalla "pakolla" sitä pitäisi. Pankki vaan menettäisi vakuutensa, te myisitte talon, jakaisitte myyntivoiton.

Höpö höpö. Jos talo on pantattu lainan vakuudeksi niin panttaus ei raukea vaikka talon omistaja menehtyy. Käytännössä sinä perisit puolikkaan talon joka olisi edelleen pantattuna.

Meneekö muka noin? Enpä usko. Kuolleiden sopimukset eivät siirry jälkeläisille. Sinä väität, ettei toinen jälkeläinen saisi myydä omaa puoliskoaan asunnosta, vaan koko asunto olisi täten toisen jälkeläisen omaisuutta? 

Sopimukset eivät siirry, mutta kiinnitys on voimassa, vaikka omistaja vaihtuisi.

Totta kai jälkeläinen saa oman puolikkaansa talosta myydä, mutta kiinnitys siirtyy edelleen uudelle omistajalle.

On muistettava se tosiasia, että ei perinnönjako mene niin, että kumpikin perillinen saa puolet talosta, puolet autosta, puolet perintöhopeista, puolet pankkitilistä ym.  Perintö voidaan jakaa niin, että kaikkien perillisten perinnön arvo on yhtä suuri.

Mutta tässähän tapauksessa perintöä ei jää jaettavaksi, vaan kaikki menee siskolle, mikäli sisko tyrii asiansa. Ovelaa perinnön siirtoa suosikkilapselle.

Eihän mene, vaan jokainen saa osuutensa kiinnitetystä talosta, ja jos sen jälkeen velallisperillisen velka realisoituu niin ettei pysty maksamaan, pankki kuittaa kaikkien kiinnitykset, mutta silloin niillä muilla on takautumisoikeus siihen menettämäänsä määrään tältä velkaantuneelta. 

Joka purkautuu jos sisko ei vain viitsi maksaa :

"Takautumisoikeus eli regressioikeus on velalliselle syntyvä oikeus saada kanssavelalliselta tai kanssavelallisilta raha- tai muu suoritus, jos velallinen on maksanut velasta enemmän kuin oman osuutensa tai takaaja on maksanut toisen velan. Takautumisoikeus syntyy yhteisvelkasuhteessa, takauksen perusteella tai vekselin siirron yhteydessä. Yhteisvelkasuhteessa kaksi tai useampi henkilö vastaa samasta velasta joko solidaarisesti (yhteisvastuu) tai ositellusti, jolloin vastuu velan maksamisesta on jaettu ja kukin velallinen vastaa omasta osastaan. Takautumisoikeus muodostuu silloin, kun solidaarisessa vastuussa oleva velallinen maksaa velasta yli oman osuutensa.[1]

Velan maksamaan joutunut yhteisvastuullinen velallinen saa periä kultakin kanssavelalliselta tai mahdolliselta yhteistakaajalta tämän osuuden. Kukin vastaa omasta osuudestaan ellei toisin ole sovittu tai säädetty. Menettelyssä on kyseessä ositeltu takautumisvastuu. Jälkitakaus joudutaan suorittamaan silloin, kun joku kanssavelallisista on maksukyvytön, hänen olinpaikkansa on tuntematon tai hän ei kehotuksesta huolimatta maksa osuuttaan kuukauden aikana. Tällöin maksamattoman velallisen osuus jaetaan toisten velallisten maksettavaksi." Wikipedia

Tuossa on vasta selostettu se miten velkoja saa omansa, mutta eihän se pura velan ottaneen vastuuta takuun maksaneisiin nähden, vaan he joutuvat itse karhuamaan siltä velkaantuneelta jos jossakin vaiheessa saavat edes osan takaisin. Takaushan on vain riskinsiirtoa, ei sentään vastikkeeton lahja. 

Nyt taas kuvitellaan tulevaa perintöä. Perinnönjaossahan käytetään omaisuuden nykyarvoa, mitä on voitu pienentää erilaisten omaisuusjärjestelyjen avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kai olla niin, että kun lainaa on maksettu tarpeeksi, niin sitten ei enää vakuuttta tarvita?

Pankki ei luovu vakuuksistaan ennen kuin lainan viimeinenkin sentti on maksettu takaisin.

Otetaankohan tuo takaus huomioon perintöveron laskennassa. Käytännössähän perintö voi olla ap:lle nolla euroa, mikäli pankki ottaa vakuuden. Hankala tilanne, perinnön arvo selviää vasta joskus vuosikymmenten kuluttua kun selviää miten ap:n siskon lainalle lopulta käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se ilmeisesti yleinen käsitys kumpuaa, että perintö on olemassa ennen kuin kukaan on kuollut. Ei ole mitään perintötaloa ennen kuin jompikumpi vanhemmista kuolee, vaan jokainen voi käyttää omaisuuttaan aivan kuten haluaa, ellei ole holhouksenalainen. Oli vanhemmilta erittäin ajattelematonta pantata oma talonsa, koska he voivat menettää sen siskon jättäessä lainansa hoitamatta ja riippuen talon arvosta vanhemmat voivat vielä jäädä velkaakin pankille. Silloin ei ole jaettavaa, vaan velkainen kuolinpesä.

Näinpä. Oikeastaan lasten ei kannata tiirailla liian tarkkaan vanhempiensa varallisuutta, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan, koska rahat ja varallisuus ovat vanhempien niin kauan kuin he ovat elossa ja saavat päättää itse, mitä sillä tekevät. Heillä on oikeus vaikka polttaa kaikki rahansa niin halutessaan, eikä se kuulu jälkeläisille pätkän vertaa. Joku saattaa lahjoittaa eläessään koko omaisuutensa vaikkapa jollekin säätiölle, eikä siinäkään ole lapsilla mitään nokan koputtamista. Ikävää tietenkin, jos vanhemmat eivät kohtele lapsiaan tasapuolisesti.

Anteeksi nyt vain, mutta itselläni kyse ei ole siitä onko mitään perintöä ylipäätään. Käyttäisivätkin itseensä kaiken eläessään. Minulle tässä on kysymys elämänmittaisesta toisen suosimisesta, enkä halua enää olla yleisönä sille. Tehkööt puolestani miten haluavat.

ap

Olen eri vastaaja, mutta luulen että monet kyllä ymmärtävät tuon miten epäreilu tilanne sinulla on ollut ja on. He (minä mukaanlukien) vain yrittävät selittää, ettei tuo tilanne minkä kerrot ole aivan sellainen kuin nyt, vaan määrittyy kuoleman hetkellä. 

Kuten jo joku toi ilmi, niin saattaa olla, että sisaren talo kattaa velan suurimmalta osin ja on huomioitava myös se, että vanhempasi tuskin kuolevat yhtä aikaa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus, joten voi kulua pitkä aika, ennen kuin talo on perittävänä. Sinun tulee varautua perintöveroihin ja miettiä kannattaako perinnöstä luopua, jos talo ei ole arvokas ja siinä asuu vielä toinen vanhempasi (ei välttämättä myydä vaikka vanhempasi asuisi palvelutalossa, jos hän ei itse halua) eikä sitä voi realisoida vielä pitkään aikaan minkä lisäksi se on osittain tai kokonaan velan vakuutena. 

On mahdoton ennakoida mikä tilanne siinä vaiheessa on kun tulee jomman kumman vanhemman kuolinpesän asiat ajankohtaiseksi. Jos talo on arvoasunto vaikkapa Helsingin arvoalueella, niin sinuna varaisin ajan pankin lakimiehelle ja selvittäisin tilannetta. Perintövero on siinä tapauksessa suuri, mutta myös omaisuuden arvo voi olla suuri. 

Tuossa tilanteessa talosta tulee siis kuluja perintöveron lisäksi. Jos kyseessä olisi kerrostaloasunto tai rivari, niin esimerkiksi putkiremontti on iso kuluerä ja omistajat vastaavat siitä, vaikka asunnon arvo olisi pienempi kuin itse putkiremontista koituva kulu.

Talo kannattaa ilmoittaa asumattomaksi, jos vanhus ei enää asu siinä. Silloin kiinteistövero on pienempi. 

Päinvastoin, kiinteistövero on suurempi rakennuksesta, jota ei käytetä vakituisena asuntona.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä vanhemmat ovat tuollasieen suostuneet? Heiltä menee koti jos ei tyttö hoidakaan velkaansa.

Miksi vanhemmat ei saisi käyttää omaisuuttaan lapsensa lainan vakuutena? Heidän talonsahan se on, heillä on oikeus tehdä sillä mitä haluavat.