Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko kotihoidontuki vain reilu 300?! Miten teillä on vara hoitaa lapsi kotona?
19.02.2021 |
Lapsi täyttää syyskuun lopussa vuoden. Olin ajatellut hoitaa häntä jouluun asti kotona. Oikeastikin pakko mennä elokuussa töihin, kun vanhempainraha loppuu. Kotihoidontuki kuntalisineen vain neljäsosa vanhempainrahasta.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
En halua laittaa alle vuoden ikäistä hoitoon.
Kannattaa jatkossa säästää ensin rahaa ja porsia vasta sitten. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ollut, aloin keikkailla viikonloput jo kun poika oli 7kk. Sote- ja liikunta-alan korkeakoulutettuina tienataan brutton 2000 euron pintaan. Kaikki lässytys lapsista ja perheistä on niin turhaa. Mehän näille mulkvisteille on tehty hoitajia ja veronmaksajia. Noh, koittaa ne eläkepäivät ja yllättävät menot heillekin;)
Siellä kateellinen vela huutelee porsimisesta :D en kestä näitä reppanoita!
Hei ja siis: kannattaa irtisanoutua vähän ennen vanhempainvapaan loppua. Työttömänä saa paljon paremmin rahnua. Kun kertoo oikein antaumuksella lapsiperhearjesta työhaastattelussa, ei pelkoa, etteikö voisi olla kotona. Näin tulen itse tekemään kesällä :)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa järjestää niin että hoitaa lasta työttömänä. Jopa työmarkkinatuesta (n.500€/kk) vaikka karenssien kera jää vuodessa enemmän lapsen hoitoon kuin kotihoidontuesta (n.300€/kk).
Työmarkkinatuki on bruttona 33,78e päivältä ja sen päälle saa vielä lapsikorotusta. Yhden lapsen kanssa tuki on nettona joku 670e kuussa (maksetaan tosin neljän viikon jaksoissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei alle 3-vuotiaat ole siellä päiväkodissa ainakaan nykyään koko päivää missään 20 hengen ryhmässä. Pienille on oma tila erillään isommista lapsista ja he leikkivät paljon pienryhmissä, joissa on esim neljä lasta ja yksi hoitaja. Koko 1-3-vuotiaiden ryhmä on harvoin paikalla, vaan aina on joku sairaana ja osa taas vain puolipäiväisesti hoidossa.[/quote]
Oletko tutustunut kaikkiin Suomen päiväkoteihin? Tuossa kolmen kilometrin päässä on päiväkoti, jossa yhdessä sekametelissä hoidetaan lapset vauvoista eskarilaisiin. Ei kyllä näytä kivalta säälittää ne alle vuoden ikäiset lapset muiden jaloissa pyörimässä.[/quote]
En ole, mutta eikö ole yhtä typerää väittää, että kaikissa päiväkodeissa ne 1-vuotiaat ovat heitteillä, jos teidän lähellä on päiväkoti, jossa varhaiskasvatusta toteutetaan huonosti?[/quote]
Tästäkin asiasta on niin monta mieltä kuin on mielipuolta, mutta kuka tietää mitä se lapsi ajattelee, kestääkö se ikävä kotiin vain 2 viikkoa?
Aikuisten olettamat, miten lapsi hoidossa viihtyy eivät ole faktaa. Itse tekisin toisin, jos saisin sen ajan takaisin, kun lapset vein vuorollaan hoitoon 1,3 vuoden ikäisenä. Se ei ollut helppoa aikaa, sillä näin miten vanhimmainen siitä kärsi. Onneksi hoitopaikka vaihtui perhepäivähoitoon jossa lapsi viihtyi hyvin ja ilo palasi hänelle. En muuten jaksa uskoa, että Suomessa päivähoitopaikat ovat niin täydellisiä paikkoja, kuten kirjoitit, parannettavaa varmasti löytyy useammassa kuin yhdessä paikassa.
Mä olin kotona lopulta 7 vuotta, osan ajasta sain toki ansiosidonnaisia päivärahoja kuten vanhempainpäivärahaa mutta olin myös kotihoidontuella. Sitä vaan pärjättiin. Ei matkusteltu, ei osteltu vaatteita, ei sisustettu, vaihdettu autoa jne. Osan ajasta otettiin lyhennysvapaata asuntolainaan. 2 lasta sai mukavan alun elämälleen, rauhaisaa kotonaoloa mitä ei myöhemmin voi vaihtaa. Onneksi sain sen kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaan pelotellaan tuolla 1-vuotiaan hoitoon laittamisella esikkojen vanhempia. Pääosa tuonikäisistä lapsista tottuu hoitoon parissa viikossa ja jää sen jälkeen sinne oikein mielellään.
En kritisoi kotiäitiyttä. Jos kuitenkin on kokemusta vain vanhempien lapsien hoidonaloituksesta, sitä ei oikein voi verrata 1-vuotiaisiin. Se sopeutuminen voi olla 2-3-vuotiaalla itseasiassa paljon haastavampaa kuin 1-vuotiaalla.
Jos päiväkodissa on osaavaa henkilökuntaa, kaikki menee varmasti hyvin. En sitten tiedä, onko tässäkin asiassa eroja pääkaupunkiseudun ja maakuntien välillä maakuntien eduksi. Itselläni on positiivista kokemusta nimenomaan jälkimmäisestä.
Kiitos tästä kommentista. Ottaa koville laittaa 1-vuotias esikoinen kohta hoitoon, mutta muitakaan mahdollisuuksia meillä ei ole. Oloa ei paljon helpota, kun ihmiset surkuttelevat, että noin pieni joutuu jo päivähoitoon.
Tsemppiä! Olen kokenut saman ja kuunnellut myös samoja surkuttelevia kommentteja. Meillä kuitenkin kaikki on mennyt hyvin. Pari ekaa viikkoa lapsi protestoi itkulla sitä, että joutui jäämään päiväkotiin. Päivät meni kuitenkin hoidossa hyvin ja parin viikon jälkeen jäi jo sinne sinne nauraen ja hymyillen.
Näissä keskusteluissa pelotellaan usein sillä, että hoitajat eivät välitä ja hoitavat lapset liukuhihnalla, mutta ainakin meidän kunnallisessa päiväkodissa pyritään toimimaan lapsilähtöisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Lapsemme muun muassa nukutettiin päiväunille halaamalla häntä sängyssä. Eli ei ole jäänyt hoidossa mitenkään heitteille.
Anteeksi, mutta millainen ihminen alapeukuttaa sitä, että toisen lapsi on sopeutunut hoitoon hyvin? :D
Näemmä meillä on eri käsitykset siitä mikä on "hyvin". Minun mielestäni 2vk itkua erotessa ei ole ok, enkä olisi hyväksynyt lapselleni yhtään huutoa tai hylkäämiskokemuksen tunnetta. Lapset tottuu vaikka mihin lopulta, mutta minun standardini ovat näemmä erilaiset. Tässä nyt yksi selitys.
Onko luetunymmärtämisessä vähän haasteita, kun et tuosta ymmärtänyt, että itku loppui, kun vanhempi lähti näköpiiristä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kahdesta alle 3-vuotiaasta saa noin 1000 e brutto?[/quote
Tämä oli varmaan vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ja sitä ennen syntyneillä ei ole haisuakaan siitä, miten pienellä rahalla suurin osa lapsiperheistä sinnittelee.
Ei ole kokonaisuuden kannalta järkevää leikkauksin ja erilaisin kurjistamistoimenpitein kasvattaa köyhyyttä ja sitä kautta katkeruutta vanhempia sukupolvia kohtaan.
Sulla ei taida olla ihan realistista käsitystä siitä, miten 60-luvulla ja sitä ennen syntyneitten kodeissa elettiin - ellei oltu varakkaita.
Jos oli enemmän lapsia, voitiin asua hyvinkin ahtaasti. Kolme, neljä muksua samassa huoneessa, vaikka ikäeroa olisi ollut reippaastikin. Ruokana oli melkein aina joku perunat ja lihapullat tai makaronilaatikko tai joku hyvin yksinkertainen kotiruoka, ei hirveästi herkkuja tai limsoja jne. Vaatteita kierrätettiin isommilta sisaruksilta pienemmille tai sukulaiselta toiselle. Käsistään taitavimmat äidit ompelivat ja neuloivat monet lastenvaatteet. Uusia ei kovin usein ostettu. Matkustelu oli erittäin harvinaista. Joku Lintsille meno oli jo tosi iso juttu.
Ja vaikka minä olen tuossa mainitsemassasi ikäryhmässä kaikkein nuorimmasta päästä (syntynyt -68), niin mulla oli ala-asteella kaksi kaveria, joilla ei ollut sisävessaa. Asuttiin siis maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua laittaa alle vuoden ikäistä hoitoon.
Ja me ei haluta maksaa tuon enempää kotona olemisesta sinulle. Tasapeli.
Mutta maksatte kuitenkin mielellänne moninkertaisesti päiväkotipaikasta? T.eri
Se on se kateuden logiikka, että suomalainen maksaa mieluummin 100e ettei joku toinen saa 50e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kasvatus-ja-koulutus/paivahoito/lapsen-h…
Hurjia summia saa Helsingissä nykyään kuntakorotuksineen.
Vaan ihan hyvin sai vuosina 2007-2009, kun hoidin yh:na lasta kotona hiukan alle 3-vuotiaaksi asti.
Ei kuoltu nälkään eikä luottotiedot menneet.
Erosin lapsen isästä juuri, kun tipahdin kotihoidon tuelle, mutta olin tuohon mennessä tehnyt (myös opiskeluaikoinani) jo yli 20 vuotta töitä veroja maksaen, joten ajattelin ottaa hiukan takaisin tältä hyvinvointiyhteiskunnalta.
Muuttoauton ja -miehet ja 1 kk vuokran sain sossun kustantamana, kun eron jälkeen muutin pienempään asuntoon.
Hurjaa.
Itse koin sen (kotona hoitamisen) lapsen eduksi, mutta eipä mulla tuohon aikaan ollut vakinaista työpaikkaakaan, mihin olisin voinut tuosta vaan palata.
Sain vakkaripaikan juuri 11:llä hetkellä lapsen ollessa 2v 10 kk.
vihreät ja vasemmistoliitto näin haluaisivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme ainokaisemme opiskelijoina, eli elimme muutenkin tosi pienellä. Lapsi oli kotihoidossa 2,5-vuotiaaksi.
Jos nyt tulisi vauva, niin ihan noin kauaa ei luultavasti hoidettaisi kotona. Kuitenkin ollaan mitoitettu menot niin, että pärjäisimme aika pitkään vain toisen palkalla. Säästöön menee vajaa kahdeksasosa nettotuloista, lainoja lyhennetään reippaasti. Eli jos jättää säästämisen tauolle ja ottaa lyhennysvapaata, niin vapautuu jo melkein mun nettopalkan verran.
Mulla on sellainen työ, että voisin tehdä myös keikkaa. Päivästä viikossa jäisi satanen käteen, eli 400e/kk.
En mielelläni laittaisi alle 2-vuotiasta hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaan pelotellaan tuolla 1-vuotiaan hoitoon laittamisella esikkojen vanhempia. Pääosa tuonikäisistä lapsista tottuu hoitoon parissa viikossa ja jää sen jälkeen sinne oikein mielellään.
En kritisoi kotiäitiyttä. Jos kuitenkin on kokemusta vain vanhempien lapsien hoidonaloituksesta, sitä ei oikein voi verrata 1-vuotiaisiin. Se sopeutuminen voi olla 2-3-vuotiaalla itseasiassa paljon haastavampaa kuin 1-vuotiaalla.
Jos päiväkodissa on osaavaa henkilökuntaa, kaikki menee varmasti hyvin. En sitten tiedä, onko tässäkin asiassa eroja pääkaupunkiseudun ja maakuntien välillä maakuntien eduksi. Itselläni on positiivista kokemusta nimenomaan jälkimmäisestä.
Hmmm. Omat lapset menivät leikki-ikäisinä ja parhaiten, tosi nopeasti sopeutui kerhoissa käynyt 4-vuotias, koska omasi jo kaikki mahdolliset valmiudet ja osasi leikkiä vastavuoroisesti muiden lasten kanssa. Ei tarvinnut huolehtia pärjäämisestä. Lapset on kasvatettu kotona siihen, että muita ei purra tai lyödä, kun jotain halutaan, toisin kuin jotkut vauvoina hoitoon laitetut. Eivätpä ne vauvat ehkä muusta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei alle 3-vuotiaat ole siellä päiväkodissa ainakaan nykyään koko päivää missään 20 hengen ryhmässä. Pienille on oma tila erillään isommista lapsista ja he leikkivät paljon pienryhmissä, joissa on esim neljä lasta ja yksi hoitaja. Koko 1-3-vuotiaiden ryhmä on harvoin paikalla, vaan aina on joku sairaana ja osa taas vain puolipäiväisesti hoidossa.
Oletko tutustunut kaikkiin Suomen päiväkoteihin? Tuossa kolmen kilometrin päässä on päiväkoti, jossa yhdessä sekametelissä hoidetaan lapset vauvoista eskarilaisiin. Ei kyllä näytä kivalta säälittää ne alle vuoden ikäiset lapset muiden jaloissa pyörimässä.
En ole, mutta eikö ole yhtä typerää väittää, että kaikissa päiväkodeissa ne 1-vuotiaat ovat heitteillä, jos teidän lähellä on päiväkoti, jossa varhaiskasvatusta toteutetaan huonosti?
Tästäkin asiasta on niin monta mieltä kuin on mielipuolta, mutta kuka tietää mitä se lapsi ajattelee, kestääkö se ikävä kotiin vain 2 viikkoa?
Aikuisten olettamat, miten lapsi hoidossa viihtyy eivät ole faktaa. Itse tekisin toisin, jos saisin sen ajan takaisin, kun lapset vein vuorollaan hoitoon 1,3 vuoden ikäisenä. Se ei ollut helppoa aikaa, sillä näin miten vanhimmainen siitä kärsi. Onneksi hoitopaikka vaihtui perhepäivähoitoon jossa lapsi viihtyi hyvin ja ilo palasi hänelle. En muuten jaksa uskoa, että Suomessa päivähoitopaikat ovat niin täydellisiä paikkoja, kuten kirjoitit, parannettavaa varmasti löytyy useammassa kuin yhdessä paikassa.
Sinä näit faktana, että lapsesi kärsi, mutta joku toinen vanhempi ei voi nähdä faktana, että hänen lapsensa ei kärsi, vaikka lapsi olisi hoidossa ja hoitopäivän jälkeen iloinen ja mitään viiteitä tästä kärsimyksestä ei ole?
Ekan lapsen kanssa pärjättiin hyvin tuolla summalla, kun mies elätti, ja oltiin säästäväisiä. Toista ja kolmatta lasta varten säästin monta tonnia etukäteen, olin laskenut miten kauan voin olla kotona ja minkä verran voin käyttää rahaa missäkin kuussa. Etukäteissuunnittelu ja säästäväisyys kannattaa. Enkä vieläkään törsää vaikka olen töissä. Mutta kyllä tuntuu luksukselta kun nykyään on rahaa edes pienen palkan verran.
Olen vastaaja no. 233.
Aikanaan ajattelin, että lapseni olisi 1-vuotiaana lentänyt päivähoitoon kuin leppäkeihäs, jos minulla olisi ollut vakkarityöpaikka, mihin palata.
Jälkiviisaana sanon, että kaikki meni -ihme kyllä- kuten pitikin.
Ihme kyllä siksi, ettei mun eämässä kovin moni asia ole mennyt kuten Strömössä.
Onneksi tärkeä asia meni.
Oi niitä aikoja. 1990-luvulla mulla ei ollut vielä vakituista työpaikkaa. Olin työttömänä ja yhtäaikaa sai kotihoidontukea, eivät vähentäneet toinen toisiaan. Sain enemmän käteen kun töitä tehdessä. Enää ei onnistu, muuttuikohan jo 1995 vai 1996.
Täällä koko päiväkodissa on alle 20 lasta.