Miten olette saaneet yhteismökkeilyn toimimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa teistä provolle näyttää?

Meillä on yhteiskäyttömökki. Kyseessä on äitini perimä kartano joka on kunnostettu pääasiassa minun rahoillani, mutta koko sisarusporukan ja äidin työllä. Meitä sisaruksia on 7kpl ja kaikki käytämme mökkiä. Siellä on jokaiselle oma makuuhuone ja omaa tilaa, en ole koskaan edes käynyt muiden huoneissa kun mökillä olemme käyneet, ellei joku sisarus ole sinne minua kutsunut. Yhteisiä tiloja käytämme vapaasti. Joskus siellä on ollut sisarusten juhlia ja joskus se on ollut tyhjillään pitkäänkin. Mökki on siirretty minun nimiini, koska olin ainoa jolla oli sen kunnostukseen varaa, mutta kaikki sitä saavat käyttää kuinka haluavat. Minä myös omistajana vastaan korjausten kustannuksista ja esim siivoojasta.

Jos rahatilanteeni ei olisi näin hyvä, olisi kulut varmasti tasattu tarkemmin. Jos teillä ei ole tilaa tai halua mökkeillä yhtä aikaa, voisitte sopia vuoroista jo etukäteen vaikka arpomalla ja kertoa että haluaisitte lomailla vain perheen kesken. Meillä on osattu ja uskallettu avata suu jos joku on halunnut mökkiä yksityisesti käyttää.

Saanko kysyä miten teillä on järjestetty asiat mahdollisen kuolemasi varalle? Meneekö mökkikartano sitten sinun lapsillesi, ja sisaruksesi jäävät ns nuolemaan näppejään?

=====

Tietenkin se menee juuri noin. Sisarukset nauttivat veljensä hyväntahtoisuudesta tämän eläessä, mutta veljen lapset perivät. Sen jälkeen tehdään uudet sopimukset, kuka kiinteistössä lomailee.

Mistä tuon veljen keksit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä mietit tällaisia, kun puolisosi sisaruksineen sen perii? Ei asia oikeastaan sinulle kuulu, voit vain olla puolisosi päätöksenteon tukena ja sitä kautta vaikuttaa, mutta muutoin asia ei sinulle kuulu.

Kyllä mielestäni kuuluu. En missään nimessä tule laittamaan omia tulojani mökin ylläpitoon ja omaa aikaani remppoihin ja puunaamiseen, mikäli en saa tasa-arvoisesti asioista päättää. Toki me pohdimme asiat puolisoni kanssa ensin, ja viestimme perheeseen päin "yhdellä äänellä".  Mikäli minä en osallistu, ei puolisollani ole mitään mahdollisuutta omaa osuuttaan pitää. Yhteinen taloutemme ei riitä "sinun ja minun" mökkien ylläpitoon, vaan munat on laitettava yhteen koriin.

ap

Päätät puolisosi puolesta ja viet siis häneltä perintönsä/oikeuden viettää aikaansa sukunsa perintömökissään. Aika itsekäs olet. Eikö sulla ole omaatuntoa ollenkaan?

En päätä, en vie, en mielestäni ole, on. 

Puolisoni on hyvin sukurakas, mutta hän on kuitenkin perustanut oman perheen joka tulee prioriteeteissa ensimmäisenä. Päätökset hän tekee siltä pohjalta itse. Eiköhän tämä ole aika tavallista muillakin, tai ainakin pitäisi olla. 

Jos puoliso tarvitsee minun tulojani rahoittaakseen "perintönsä/oikeuden viettää aikaansa sukunsa perintömökissä" eikö ole ihan kohtuullista miettiä asiaa yhdessä? Minusta on.

ap

Ilman muuta on kohtuullista. En ottaisi ikinä keneltäkään rahaa oman omaisuuteni ylläpitämiseen niin että hänelle jäisi sanavaltaa omistamaani asiaan. En myöskään antaisi kenenkää omaisuuteen rahaa ilman että siitä viipaloidaan siivu minun omistukseeni. Näin vältytään monelta ongelmalta. Kun omistajia on kolme kappaletta, täytyy kaikkien tehdä päätökset kiinteistön suhteen kolmikkoa, eli omistajia ajatellen, eikä omia perheitä. Niin se ei oikein voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tai hänen siskonsa koe tilannetta mitenkään vaikeaksi ja että ap on ainoa jolle nuo mökkivuorojen ja remonttien sopiminen on ensiarvoisen tärkeää. Muut olisivat ihan tyytyväisiä siihen "katsotaan sitten kun asia tulee eteen" systeemiin. Ja ap tietysti ainoa joka ei ole perimässä mökkiä eikä omista sitä! Mitä jos nyt ap antaisit mökin omistajien hoitaa asiat ja sinä jättäydyt taka-alalle kun mökin asia ei sinulle kuulu. Se että olet siellä lomia viettänyt ja tykkäät paikasta ei anna sinulle valtuuksia mihinkään.

=====

Eikö ongelma ole se, että AP on ainoa, jolla on riittävästi rahaa. Jos hän ei rahoita miehensä osuutta yhteismökistä, mies ei pysty sitä yksin rahoittamaan

Plus, että jos AP ei saa olla mitään mieltä, hän käyttää rahansa johonkin muuhun, vuokraa mökin, lähtee Karibian risteilylle (post corona) tai mitä nyt haluaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tai hänen siskonsa koe tilannetta mitenkään vaikeaksi ja että ap on ainoa jolle nuo mökkivuorojen ja remonttien sopiminen on ensiarvoisen tärkeää. Muut olisivat ihan tyytyväisiä siihen "katsotaan sitten kun asia tulee eteen" systeemiin. Ja ap tietysti ainoa joka ei ole perimässä mökkiä eikä omista sitä! Mitä jos nyt ap antaisit mökin omistajien hoitaa asiat ja sinä jättäydyt taka-alalle kun mökin asia ei sinulle kuulu. Se että olet siellä lomia viettänyt ja tykkäät paikasta ei anna sinulle valtuuksia mihinkään.

=====

Eikö ongelma ole se, että AP on ainoa, jolla on riittävästi rahaa. Jos hän ei rahoita miehensä osuutta yhteismökistä, mies ei pysty sitä yksin rahoittamaan

Plus, että jos AP ei saa olla mitään mieltä, hän käyttää rahansa johonkin muuhun, vuokraa mökin, lähtee Karibian risteilylle (post corona) tai mitä nyt haluaakin.

Siksipä kannattaakin tehdä niin että ap antaa sisaruksille ja miehelleen sovitun summan mökistä, ja tulee neljäneksi osakkaaksi. Mikäli tämä sisaruksille sopii. Minulle ei sisarena sopisi, koska en haluaisi joutua alkaa vääntämään apn kanssa, ja vaikuttaa vähän siltä että joka asiasta sitä vääntämistä tulisi, ja eppivanhempien aikainen mukava mökkeily muuttuisi ihan joksikin muuksi :D

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin on ollut puhetta. Muuta omaisuutta ei kuitenkaan niin paljon ole (vain vähäarvoinen asunto), että se vastaisi puolikasta mökkikiinteistöä arvoltaan. Eli tässä tapauksessa appivanhempien pitäisi testamentata yhdelle lapselle vähemmän, ja he eivät halua. 

Käytännössä tilanne ainakin nyt on se, että ellei yhteismökkeilyä saada toimimaan, siitä joutuvat luopumaan kaikki ja mökki myydään. Joten siksikin yritän parhaani.

Jos tilannetta saataisiin lykättyä vaikkapa 10 vuotta, joku ehkä pystyisi lunastamaan muut tai ainakin yhden ulos. Mutta appivanhemmat haluavat päästä mökistä eroon nyt.

Appivanhemmat tekevät kyllä fiksusti, kun haluavat järjestää tämän asian hyvissä ajoin kuntoon. Nyt on ilmeisesti heillä se kohta elämässä, että vastuu mökistä ja sen ylläpidosta alkaa painaa ja haluaisivat päästä helpommalla. Ja nyt pitää miettiä mökin jatko, ennen kuin tilanne pitkittyy ja mökistä tulee mörskä. 

Me ostimme oman mökkimme vähän päälle 70-vuotiaalta pariskunnalta. Heillä ei ollut edes taloudellista pakkoa myydä mökkiä, olisivat vaikka lahjoittaneet sen lapsillensa (joita myös kolme), mutta lapsilla ei ollut kiinnostusta ottaa vetovastuuta mökin ylläpidosta. Ehkä heitäkin mietitytti, ettei yhteispeli suju. Olivat kyllä mökkeilleet ahkerasti niin kauan kun saivat siellä ilman huolia mökkeillä, mutta kiinteistönhoitovastuu ei sitten kiinnostanutkaan. Ja heilläkin omat lapset jo parikymppisiä. 

Kyllä se heillekin oli kova paikka luopua mökistä ja vähän surullista, ettei omista lapsista sitten ollut mökin ylläpitäjiksi. Mutta kun oma kunto alkaa hiipua, niin ei siinä ole vaihtoehtoja kuin etsiä mökille uusi omistaja. Me olemme miehen kanssa nyt viisikymppisiä ja oma lapsi on parikymppinen. Vaikka nyt tytär on ilmoittanut, että mökki todellakin kelpaa hänelle perinnöksi, niin kyllä mekin joudumme arvioimaan tilanteen uudestaan joskus 25 vuoden kuluttua viimeistään. Katsotaan hyvissä ajoin, ovatko tytär ja puolisonsa siihen mennessä kasvaneet mökin omistajiksi. Ja ovatko valmiita siihen kaikkeen työhön ja rahanmenoon, mitä mökin ylläpito vaatii. Jos siinä kohtaa näyttää siltä, että 25 vuotta mökkeilyä alkaa jo riittää, niin emme me sitä mökkiä jätä heille riippakiveksi vaan etsitään sille sitten uudet omistajat. Mutta mieluiten jättäisin sen tyttärelle niin että tuhkani voisi ripotella sinne mökin perämetsään. 

On teillä ongelmat. Ostat omakotitalon rantasaunalla. Tartte ajella ties minne kesämökeille ja lopputulos ihan sama. Jos rauhaa haluat niin lähetät muun perheen vaikka käymään naapurimaassa.

Kesää odotellessa kirjoitti:

Yhteisomistajuus on tuhoon tuomittu idea. Meillä oli mieheni vanhemmilla merenrantahuvila ja sitä sitten vanhemmat suunnittelivat ennakkoperintönä 2 pojalle. Toinen mun aviomies. Eihän siitä mitään olisi tullut. Miehen veljen vaimo tulee suuresta suvusta ja on tottunut määräämän kaapin paikan. Minä taas tällainen köyhä orpo, joka omistaa vaatteet päällään eikä muuta. Suosiolla mieheni antoi oman osuutensa alihintaan veljelleen, joka sai merenrantatontin. Rakensipa sitten sinne uuden huvilan ja nauttii vaimonsa kanssa tuosta. Mitä mun mies sai tilalle?Pusikkoa ja metsää. Toisaalta eipä meikäläisen kroppa olekaan bikinikunnossa, jota tasokas huvilaelämä vaatii. Anoppi sanoikin, että on se hyvä, kun taso säilyy suvun rantatontilla ja on NIIN kiva kun on oikeat sortit kahvipöydässä. ☕

Myötätuntoni on vahvasti sinun ja miehesi puolella, toivottavasti miehesi saaman metsän arvo nousee ohi tuon merenrantatontin ohi. En voi kuin ihmetellä miksi anoppisi käyttäytyy noin.

Bikinikunnosta sen verran että yleensä nainen on itse paljon kriittisempi oman vartalon suhteen kuin kukaan muu. Mielestäni naiselle on ihan OK olla bikineissä vaikkei hän olisikaan mallimitoissa, tervys on ensisijaista. Naisen kannattaa olla itselleen armollinen ja puhua itselleen kauniisti, elämä on paljon mukavampaa, itsetunto paranee ja se heijastuu myönteisesti niin parisuhteeseen kuin perhe-elämäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin on ollut puhetta. Muuta omaisuutta ei kuitenkaan niin paljon ole (vain vähäarvoinen asunto), että se vastaisi puolikasta mökkikiinteistöä arvoltaan. Eli tässä tapauksessa appivanhempien pitäisi testamentata yhdelle lapselle vähemmän, ja he eivät halua. 

Käytännössä tilanne ainakin nyt on se, että ellei yhteismökkeilyä saada toimimaan, siitä joutuvat luopumaan kaikki ja mökki myydään. Joten siksikin yritän parhaani.

Jos tilannetta saataisiin lykättyä vaikkapa 10 vuotta, joku ehkä pystyisi lunastamaan muut tai ainakin yhden ulos. Mutta appivanhemmat haluavat päästä mökistä eroon nyt.

Appivanhemmat tekevät kyllä fiksusti, kun haluavat järjestää tämän asian hyvissä ajoin kuntoon. Nyt on ilmeisesti heillä se kohta elämässä, että vastuu mökistä ja sen ylläpidosta alkaa painaa ja haluaisivat päästä helpommalla. Ja nyt pitää miettiä mökin jatko, ennen kuin tilanne pitkittyy ja mökistä tulee mörskä. 

Me ostimme oman mökkimme vähän päälle 70-vuotiaalta pariskunnalta. Heillä ei ollut edes taloudellista pakkoa myydä mökkiä, olisivat vaikka lahjoittaneet sen lapsillensa (joita myös kolme), mutta lapsilla ei ollut kiinnostusta ottaa vetovastuuta mökin ylläpidosta. Ehkä heitäkin mietitytti, ettei yhteispeli suju. Olivat kyllä mökkeilleet ahkerasti niin kauan kun saivat siellä ilman huolia mökkeillä, mutta kiinteistönhoitovastuu ei sitten kiinnostanutkaan. Ja heilläkin omat lapset jo parikymppisiä. 

Kyllä se heillekin oli kova paikka luopua mökistä ja vähän surullista, ettei omista lapsista sitten ollut mökin ylläpitäjiksi. Mutta kun oma kunto alkaa hiipua, niin ei siinä ole vaihtoehtoja kuin etsiä mökille uusi omistaja. Me olemme miehen kanssa nyt viisikymppisiä ja oma lapsi on parikymppinen. Vaikka nyt tytär on ilmoittanut, että mökki todellakin kelpaa hänelle perinnöksi, niin kyllä mekin joudumme arvioimaan tilanteen uudestaan joskus 25 vuoden kuluttua viimeistään. Katsotaan hyvissä ajoin, ovatko tytär ja puolisonsa siihen mennessä kasvaneet mökin omistajiksi. Ja ovatko valmiita siihen kaikkeen työhön ja rahanmenoon, mitä mökin ylläpito vaatii. Jos siinä kohtaa näyttää siltä, että 25 vuotta mökkeilyä alkaa jo riittää, niin emme me sitä mökkiä jätä heille riippakiveksi vaan etsitään sille sitten uudet omistajat. Mutta mieluiten jättäisin sen tyttärelle niin että tuhkani voisi ripotella sinne mökin perämetsään. 

Mökkeilemme mieheni kanssa miehen vanhempien mökillä ahkerasti. Yhteispeli sujuu tottakai mökin omistajien kanssa, he omistavat, ja heidän luvallaan me käytämme. Maksuja ei tarvitse maksaa, mutta appivanhemmat eivät jaksaisi kahdestaan ylläpitää mökkiä, joten autamme sitten siinä.

Et osaa ottaa omassa esimerkissäsi huomioon kaikkia asioita. Mökin omisti vanhempi pariskunta kahdestaan, ja se oli heidän mökki 100%, yhdessä ostettu, laitettu ja hoidettu, vähän kuin oma koti joka kumppanin kanssa on tehty yhteiseksi. Sitä käyttivät tämän pariskunnan omat lapset, jotka ovat lapsesta asti siellä vanhemipensa kanssa mökkeilleet. Mökki olisi siis heidän vanhempiensa.

Jos mökki olisi annettu lapsille kolmeen pekkaan, se ei olisi ollutkaan enää yhden pariskunnan omistama ja yhteisellä maulla laitettu, vaan sopassa olisi mahd. jopa 6 aikuista henkilöä. Etkö todella näe eroa tässä? Omilla lapsilla voi olla halua mökkiin, ja resurssit sitä hoitaa, mutta ei halua maksaa mökistä isoa hintaa omille sisaruksille, eikä toisaalta halua kimppamökkiin sisarusten kanssa. Eihän tämä mökki ollut vanhempien JA heidän sisarustensa, vaan pelkästään vanhempien. Se ei tarkoita ettei ihmisestä olisi mökinomistajaksi, tai ettei kiinteistönhoitovastuu kiinnostaisi, vaan että siihen ei ole kiinnostusta millään kimppaporukalla. Etkö tosiaan ymmärrä mitä eroa on omistaa oma mökki puolison kanssa jossa omat lapset käy, vs kimppamökki jossa käy 3 eri perhettä ja heidän tulevat lapsensa? Ostitteko siis miehesi kanssa tuon mökin , tai miehesi sisarusten kanssa kolmen kimppaan? Mikäli et, ei sinulla ole mitään kompetenssia puhua kimppamökkiläisten suulla.

Omaan tilanteeseemme takaisin:

Miehelläni on kaksi sisarusta, joista toinen käy mökillä kerran vuodessa, ja nyt tuskin sitäkään kun vastikään ostivat oman mökin lähempää kotiaan(mökille heiltä 500km). Toinen sisarus käy 1-2 kertaa vuodessa, hänellä matkaa 300km. Me asumme 150km päässä, ja käymme useammin kuin muut. Kun mökkiä aletaan laittaa lihoiksi, niin kyllä se myyntiin menee. Sisarukset ainakin haluavat omat pois kuleksimasta, vaikka appivanhemmat on vähän väläytelleet että jos miehelleni ennakkoperinnöksi mökin saisi, niin he voisivat sitten elämänsä loppuun asti siellä vierailla. 

Meillä mökin omistus on jaettu kolmeen osaan. Koska mökki on käytännössä käytettävissä 6 kk vuodesta, tein kiertävän systeemin, jossa jokaisella omistajalla (A, B ja C) on kaksi kuukauden mittaista vuoroa seuraavasti:

                2021     2022    2023     2024

Touko      A             C          B           A

Kesä        B              A          C          B

Heinä      C             B           A         C

Elo           A             C           B         A

Syys         B             A           C         B

Loka        C             B           A         C  jne...

Tällä tavalla kaikki tietävät selkeästi, että milloin on oma vuoro minäkin vuonna ja jokainen pääsee olemaan mökillä "suosikkikuukautensa" aikana. Tuon sapluunan mukaan on menty kohta kymmenen vuotta ja mökin käyttöön liittyvät epäselvyydet ja konfliktit loppuivat sen myötä kuin seinään. Suosittelen.

"mietitään sitten jos jotain tulee".

Vaarallinen asenne. Myisin oman osuuden sisaruksille puoliksi kun varmasti pääsee myös "ilmaiseksi" edelleen mökille kylään. Mukavampaa + saisitte rahaa.

Meillä on veljeni kanssa yhteismökki. Laitamme 50e kuussa yhteistilille mistä maksetaan peruskulut. Veli on rakentanut isomman tersassin, hankkinut erillisen saunarakennuksen ja paljun. Hän tietää ettei minulla ole niihin varaa ja hän on maksanut ne itse. Se on hänelle ok. Hän viettää perheineen aikaa kesällä n.4vko ja viikonloppuisin siellä talveen saakka.Minä vähempivaraisena vietän aikaa lasteni kanssa n.2vko kesäisin. Mökkivarauksissa joustwtaan puolin toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tai hänen siskonsa koe tilannetta mitenkään vaikeaksi ja että ap on ainoa jolle nuo mökkivuorojen ja remonttien sopiminen on ensiarvoisen tärkeää. Muut olisivat ihan tyytyväisiä siihen "katsotaan sitten kun asia tulee eteen" systeemiin. Ja ap tietysti ainoa joka ei ole perimässä mökkiä eikä omista sitä! Mitä jos nyt ap antaisit mökin omistajien hoitaa asiat ja sinä jättäydyt taka-alalle kun mökin asia ei sinulle kuulu. Se että olet siellä lomia viettänyt ja tykkäät paikasta ei anna sinulle valtuuksia mihinkään.

Se voi olla. En tiedä, olenko kohtuuton ja tässä asiaa juuri puntaroin. En kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että puolisoni kertoo minulle yhtäkkiä, että "ensi kuussa pitää maksaa tonni ikkunaremppaa" tai että "piti kutsua korjaaja/muurari/puu kaatui/ tuli vesivahinko ja minun osuus on 1500, maksu heti".

Meillä on yhteinen talous ja yhdessä nuo rahat pitäisi tempaista. Jos mies maksaa ne itse, sehän tarkoittaa, että minä maksan siinä kuussa kaiken muun, joten tulos on sama.

Eli asia kuuluu minulle ja tästä asiasta olen vakuuttunut.

ap

Ei kuulu vaikka kuinka vänkäisit asiasta.

Tästä asiasta meidän täytyy vain tyytyä olemaan eri mieltä. Pääasia on, että asianosaiset ovat kanssani samanmielisiä. Jos eivät olis, ei yhteismökkeilyä voisi ajatellakaan, vaan luopuisimme ideasta heti.

Onko sinulla mitään vinkkejä ketjun varsinaiseen aiheeseen, eli hyväksi havaittuja käytäntöjä yhteismökkeilyssä?

Kyllä. Aiemmin jo useaan kertaan todettu: Jätä asioista sopiminen omistajille ja siirry syrjään sillä asia ei sinulle kuulu. Tietysti saat mökkiä käyttää miehesi kanssa mutta se ei ole eikä tule koskaan olemaan sinun mökki. Mies voi tietenkin kysyä sinun mielipidettäsi mutta turha kiukutella jos omistajat sitten yhdessä päättävät toimia toisella tavalla. 

Jos mies aikoo käyttää perheen yhteisiä rahoja voidakseen maksaa mökin menoja, niin on hiukan vaikeaa kuvitella miten asia ei yhtään mitenkään aloittajaa liikuttaisi. Ap olisi vain osamaksajana, ilman mitään sananvaltaa siihen mitä rahoilla tehdään. Normaaleissa perheissä noin huomatttavista kuluista kyllä keskustellaan ja ne asiat kuuluvat kummallekin. 

Mutta sinähän oletkin vain riitaa kylvävä trolli.

Mä olen eri, mutta kyllä muakin häiritsee se määräävä asenne, joka ap:n jutuista huokuu. Eli jos hän vaikka onkin tasa-arvoisen miehensä kanssa, niin 1/4 äänen sijasta hän nyt yrittää saada 4/4 oikeudet vetoamalla siihen, että on vaa'an kieli, joka voi myös kaataa koko jutun ja silloin mökkiä ei ole kenelläkään. Kyllä mökin yhteisomistuksen onnistumisen edellytys on, että nähdään se yhteisyys. Sisarukset ovat lapsina olleet saman perheen jäseniä ja se dynamiikka väistämättä tulee mökin hoitoon. Tietysti kasvamista ja aikuistumista tapahtuu. Mutta jos perhesuhteet on toimivat, asiat usein hoituvat helposti. Ja jos ongelmia on, ne kärjistyy ja vanhat katkeruudet nousevat pintaan. Toimivan sisarusdynamiikan tilanteessa puolisot tuo sen haasteen. Mun kysymys on, miksi mökillä ei voitaisi mennä ap:n miehen lapsuudenperheen säännöillä ja a p yrittää olla osana sitä? Onhan kuitenkin myös se oma koti, jossa voitte elää oman ydinperheenne säännöillä.

Miehen lapsuudenperheen säännöillä?  Eikös se mennyt niin, että sisaret ovat vähän boheemeja ja huolettomia ja tähän asti asti vanhemmat ovat hoitaneet mökin täysin ja maksaneet kulut? Minusta tässä ongelma ei ole päättäjien määrä vaan se asenne kiinteistön omistukseen. Valitettavan paljon ihmisten asenne yhteisomistuksessa on se, että kesämökki on kiva omistaa ja käyttää, mutta kun pitäisi laittaa rahaa tai tehdä JOTAIN, aletaankin vänkyröidä.  Ja tällaisessa tilanteessa ei ole oikeastaan tehtävissä mitään. Se lusmu SAA edelleen käyttää mökkiä, hän omistaa siitä osan. Et voi kieltää, et voi periä rahaa, tilanne on kestämätön. Ei ole "työkaluja" laittaa sitä yhtä tai kahta osakasta ruotuun joten muiden on 

laitettava sitten enemmän rahaa ja itse tehtävä pakolliset jutut.  

Itsellä on tästä kokemusta, kun yksi sisarus vaan yksiselitteisesti ilmoitti, että ei ole rahaa... kun piti maksaa joku hiekkakuorma tiellä tms. Me sitten muut maksoimme...    Mökki saatiinkin sitten myytyä ennenpitkää. Siitäkin tuli vuosisadan riita, kun tämä yksi osakas pisti hanttiin viimeiseen asti, kun hän oli sitä mieltä, että jos hän on vastaan, ei kiinteistöä voi myydä. 

Anna appivanhempien verisukulaisten miettiä asiaa, ei mökki sinun ole vaikka kuinka lokkeilisit

Meillä on mieheni kanssa sopimus, että yhteismökkeilyyn ei lähdetä. Ei kummankaan suvussa. Se tarkoittaa sitä, että kuolinpesät jaetaan, ei pelkästään peritä, ja tarvittaessa haetaan yhteisomistajuuden purkua. 

Meillä on yhteiset rahat, yhteinen pankkitili, yhteinen omaisuus, ei avioehtoa ja yhteiset lapset. Rahaa on kaikkeen tavalliseen tarpeeksi, mutta ei niin paljon, että toinen voisi sitoutua ilman yhteistä päätöstä monen tonnin vuosikuluihin yhteismökkeilyssä. Myös ajasta on lapsiperheessä pulaa ja yhteismökkeily vie perheen yhteistä aikaakin: on omistajien kokouksia livenä tai puhelimitse, kunnostus- ja ylläpitotöitä, pitää soitella urakoitsijoille, tilata tavaraa ja maksaa laskuja. Samasta omistamisen vaivasta johtuen emme halua myöskään omaa mökkiä tässä elämäntilanteessa. 

No se on heidän asia jotka sen omistaa ja antaa heidän sopia itse.On mahdollista jos saa rakennusluvan tehdä lisämökki tontille missä itse nukkuu yönsä ettei tarvi toisten mökillä nukkua tai ostaa vuokraa oman tontin nykyään voi vuokrata mökkitontin.

Nykyään itäsuomesta saa vanhoja 30-50 luvun taloja pienellä summalla tontilla ja niitä voi korjata mökiksi niissä on joko kaivovesi tai johtovesi.Jotkut on lähellä jotain järveä tai jokea ja kalastus on mahdollista.Kun ne on syrjässä voi elää kuin mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tai hänen siskonsa koe tilannetta mitenkään vaikeaksi ja että ap on ainoa jolle nuo mökkivuorojen ja remonttien sopiminen on ensiarvoisen tärkeää. Muut olisivat ihan tyytyväisiä siihen "katsotaan sitten kun asia tulee eteen" systeemiin. Ja ap tietysti ainoa joka ei ole perimässä mökkiä eikä omista sitä! Mitä jos nyt ap antaisit mökin omistajien hoitaa asiat ja sinä jättäydyt taka-alalle kun mökin asia ei sinulle kuulu. Se että olet siellä lomia viettänyt ja tykkäät paikasta ei anna sinulle valtuuksia mihinkään.

Se voi olla. En tiedä, olenko kohtuuton ja tässä asiaa juuri puntaroin. En kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että puolisoni kertoo minulle yhtäkkiä, että "ensi kuussa pitää maksaa tonni ikkunaremppaa" tai että "piti kutsua korjaaja/muurari/puu kaatui/ tuli vesivahinko ja minun osuus on 1500, maksu heti".

Meillä on yhteinen talous ja yhdessä nuo rahat pitäisi tempaista. Jos mies maksaa ne itse, sehän tarkoittaa, että minä maksan siinä kuussa kaiken muun, joten tulos on sama.

Eli asia kuuluu minulle ja tästä asiasta olen vakuuttunut.

ap

Ei kuulu vaikka kuinka vänkäisit asiasta.

Tästä asiasta meidän täytyy vain tyytyä olemaan eri mieltä. Pääasia on, että asianosaiset ovat kanssani samanmielisiä. Jos eivät olis, ei yhteismökkeilyä voisi ajatellakaan, vaan luopuisimme ideasta heti.

Onko sinulla mitään vinkkejä ketjun varsinaiseen aiheeseen, eli hyväksi havaittuja käytäntöjä yhteismökkeilyssä?

Kyllä. Aiemmin jo useaan kertaan todettu: Jätä asioista sopiminen omistajille ja siirry syrjään sillä asia ei sinulle kuulu. Tietysti saat mökkiä käyttää miehesi kanssa mutta se ei ole eikä tule koskaan olemaan sinun mökki. Mies voi tietenkin kysyä sinun mielipidettäsi mutta turha kiukutella jos omistajat sitten yhdessä päättävät toimia toisella tavalla. 

Jos mies aikoo käyttää perheen yhteisiä rahoja voidakseen maksaa mökin menoja, niin on hiukan vaikeaa kuvitella miten asia ei yhtään mitenkään aloittajaa liikuttaisi. Ap olisi vain osamaksajana, ilman mitään sananvaltaa siihen mitä rahoilla tehdään. Normaaleissa perheissä noin huomatttavista kuluista kyllä keskustellaan ja ne asiat kuuluvat kummallekin. 

Mutta sinähän oletkin vain riitaa kylvävä trolli.

Mä olen eri, mutta kyllä muakin häiritsee se määräävä asenne, joka ap:n jutuista huokuu. Eli jos hän vaikka onkin tasa-arvoisen miehensä kanssa, niin 1/4 äänen sijasta hän nyt yrittää saada 4/4 oikeudet vetoamalla siihen, että on vaa'an kieli, joka voi myös kaataa koko jutun ja silloin mökkiä ei ole kenelläkään. Kyllä mökin yhteisomistuksen onnistumisen edellytys on, että nähdään se yhteisyys. Sisarukset ovat lapsina olleet saman perheen jäseniä ja se dynamiikka väistämättä tulee mökin hoitoon. Tietysti kasvamista ja aikuistumista tapahtuu. Mutta jos perhesuhteet on toimivat, asiat usein hoituvat helposti. Ja jos ongelmia on, ne kärjistyy ja vanhat katkeruudet nousevat pintaan. Toimivan sisarusdynamiikan tilanteessa puolisot tuo sen haasteen. Mun kysymys on, miksi mökillä ei voitaisi mennä ap:n miehen lapsuudenperheen säännöillä ja a p yrittää olla osana sitä? Onhan kuitenkin myös se oma koti, jossa voitte elää oman ydinperheenne säännöillä.

Miehen lapsuudenperheen säännöillä?  Eikös se mennyt niin, että sisaret ovat vähän boheemeja ja huolettomia ja tähän asti asti vanhemmat ovat hoitaneet mökin täysin ja maksaneet kulut? Minusta tässä ongelma ei ole päättäjien määrä vaan se asenne kiinteistön omistukseen. Valitettavan paljon ihmisten asenne yhteisomistuksessa on se, että kesämökki on kiva omistaa ja käyttää, mutta kun pitäisi laittaa rahaa tai tehdä JOTAIN, aletaankin vänkyröidä.  Ja tällaisessa tilanteessa ei ole oikeastaan tehtävissä mitään. Se lusmu SAA edelleen käyttää mökkiä, hän omistaa siitä osan. Et voi kieltää, et voi periä rahaa, tilanne on kestämätön. Ei ole "työkaluja" laittaa sitä yhtä tai kahta osakasta ruotuun joten muiden on 

laitettava sitten enemmän rahaa ja itse tehtävä pakolliset jutut.  

Itsellä on tästä kokemusta, kun yksi sisarus vaan yksiselitteisesti ilmoitti, että ei ole rahaa... kun piti maksaa joku hiekkakuorma tiellä tms. Me sitten muut maksoimme...    Mökki saatiinkin sitten myytyä ennenpitkää. Siitäkin tuli vuosisadan riita, kun tämä yksi osakas pisti hanttiin viimeiseen asti, kun hän oli sitä mieltä, että jos hän on vastaan, ei kiinteistöä voi myydä. 

Ap kertoi, että siskot ovat boheemeja, mutta myös riuskoja ja tekeviä. Jos sisarusten välinen vuorovaikutus toimii, tuolla asenteella yhteismökkeily sujuu. Yhteismökki vaatii nimenomaan sitä, että ollaan joustavia, kyetään kommunikoimaan eikä nipoteta liikaa. Ap taas ei välttämättä siihen sovi. Yhteismökit eivät ole tarkkojen ja pomottavien ihmisten juttu.

Tasapuolisuus ja reiluus ovat hienoja käsitteitä mutta niiden sisältö voi vaihdella hyvinkin paljon sen perusteella mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Ajatellaanpa kuvitteellinen tilanne jossa on kolme sisarusta joista vain yhdellä on varaa lunastaa vanhemmilta perittävä mökki: Kyseessä on siis mökki jossa kaikki sisarukset ovat viettäneet aikaa lapsena ja joka on kaikille rakas, kaikilla on hyviä muistoja sieltä.

Jos tuo yksi varakas ei lunasta mökkiä, se menee myyntiin, myyntitulosta menee vero ja jäljelläoleva summa tasataan sisarusten kesken. Varakkaalla ei ole mitään juridista tai moraalista velvollisuutta lunastaa mökkiä mutta joku sisaruksista saattaa silti kokea että kyllä tuo saisi tehdä sen ettei suvun mökkiä menetetä.

Jos varakas sisarus lunastaa mökin niin se on yksinomaan hänen mökkinsä ja yksinomaan hänen päätösvallassaan. Hän voi päättää myös sen remontoinnista, uusimisesta, purkamisesta tai myymisestä eteenpäin yksin. Luonnollisesti hän myös kantaa kaikki riskit ja kulut siitä yksin eli jos vaikkapa mökistä löytyykin hevosmuurahaisia ja se joudutaan purkamaan, se on tuon mökinomistan oma murhe.

Ajatellaanpa että tuo varakas sisarus on sisarrakas ja haluaa tarjota vähävaraisemmille sisaruksilleenkin mahdollisuuden mökkeillä. Tuo on kaunis ajatus, siihen kuitenkin sisältää heti omia riskejä. Yksi riskeistä on se että joku näistä vähävaraisemmista sisaruksista kokee tuon tarjouksen jonkinlaiseksi kerskailuksi. Toinen riski on siinä että joku muista sisaruksista ei sisäistä että he ovat kaikesta huolimatta vain vieraina tuon varakkaamman sisaruksen mökillä. Eli vaikka nuo muut sisarukset auttaisivatkin mökillä ruuanlaitossa, saunan pesussa, laiturin nostamisessa ja puunkaadossa niin siitä huolimatta heillä ei ole päätösvaltaa tuohon mökkiin vaan kaikki päätösvalta kuuluu mökin omistajalle. Ja siksi on parempi että tuo mökin omistaja kantaa yksin ihan kaikki remontointiin, rakentamiseen, jätevesijärjestelmän laittamiseen, yms vastaavaan investointityyppiseen toimintaan liittyvät kulut. Ruuat, kaljat, yms vastaavat juoksevat kulut voidaan jakaa, perämoottorin bensat varmaan sitten käyttäjä -maksaa periaatteella, sähköt ja hälytysjärjestelmät kannattaa jo jättää omistajan kannettavaksi.

Sitten on vielä yksi riski jota harvemmin tullaan ajatelleeksi: Kuvitellaan että tuo edellämainittu menettely toimii hyvin ja kaikki sisarukset perheineen käyttävät mökkiä kivasti. Kukaan ei koskaan tee numeroa siitä kenen mökki se lopulta on, kaikki perheet ja etenkin perheen lapset käyttävät mökkiä ihanasti. Sitten tulee joskus se päivä kun tuo mökin omistava varakkaampi sisarus kuolee, mökki peritään jälleen kerran. Etenkin vähemmän varakkaiden sisarusten lapsille saattaa olla järkytys kun tuo mökki myydään tai sen perinyt henkilö ei ehkä haluakaan jatkaa vuosikymmeniä käytössä ollutta järjestelyä. Tuolle perijälle on silti turha olla ärtynyt, hän saattaa joutua myymään mökin jo yksinomaan perintöverosyistäkin sillä vaikka vainaja olisi ollut varakaskin, perijä ei välttämättä ole ja iso osa perinnöstä saattaa olla nk ei-likvidiä pääomaa, esim lesken ja vainajan lasten kotina oleva omakotitalo tontteineen. Tuostakin menee vero mutta eihän sitä voi myydä osittain, siksi myyntii menevät kesämökki ja vaikkapa metsäpalsta.

Jos kaikesta tästä huolimatta haluat lähteä yhteisomistajuuteen niin asia on täysin omasi. Mutta riskit on hyvä tiedostaa.

En osaa antaa neuvoja, koska en ole vielä yhteismökin omistaja. Jossain vaiheessa kuitenkin tulen mitä todennäköisimmin olemaan. Vanhemmillani nimittäin on isovanhemmilta perinnöksi saatu mökki. Tämä tulee jossain vaiheessa minulle ja sisaruksilleni. Oletus on, että omistajuus tulee olemaan vain minulla ja sisarellani, koska veljemme asuu ulkomailla, eikä näin ollen käy nytkään mökillä joka vuosi ja siinä vaiheessa kun vanhemmistamme aika jättää, todennäköisesti käynnit vaan vähenee. 

Vaikka haluan uskoa, että menee vielä piiiitkä aika, että mökki on meidän, niin olen vähän pyöritellyt sitä, miten tämän saisi toimimaan varmasti, koska mökistä ei haluta luopua, mutta haluan säilyttää myös hyvät välit sisaruksiin. Pohjustuksena: tällä hetkellä saamme käyttää mökkiä kyselemättä ja meidän perhe sopii sinne yhtä aikaa vanhempieni ja siskon kanssa. Veljen perhe ei sinne samaan aikaan mahtuisi. Eniten meistä kolmesta mökkiä käyttää siskoni.

Oletan siis, että mökki tulee olemaan minun ja siskoni. Veljeni perhe saa käyttää mökkiä silloin, ku meille molemmille siskoni kanssa sopii, maksaen pienen käyttömaksun, joka kattaa lähinnä kulutuksen.

Koska mahdumme siskoni kanssa mökille yhtäaikaa todella hyvin, en koe tarpeelliseksi jakaa mökkiaikoja kovin tarkasti. Haluaisin, että molemmilla on mahdollisuus varata esimerkiksi viikko tai kaksi kesästä niin, että saa olla siellä yksin/oman perheen kanssa, mutta muuten voisimme olla siellä milloin huvittaa. Käyttökulut pitäisi miettiä jotenkin kulutuksen mukaan.

Huonekaluja tai muuta tavaraa ei mökille kovin usein tarvitse ostaa. En siis usko, että niistä mitään kiistaa tulisi, se on niin harvinaista, että maksan mielummin vaikka kokonaan itse kuin rupean tappelemaan. Jotain työkaluja tms voi tarvita, mutta hinnaltaan menevät samaan kategoriaan. Ehkä pitäisi sopia mökin "perusvarustelutaso", joka tarkoittaisi sitä, että jos joku tähän varustelutasoon kuuluva asia menee rikki, se korvataan uudella. Jos joku on ylimääräistä, se korvataan yhdessä jos halutaan, jos toinen ei halua, niin toinen voi ostaa uuden itse. 

Remontteihin varmasti kannattaisi tehdä jonkinlainen 5-vuotissuunnitelma tai vastaava. Sopia se yhdessä ja miettiä mikä on järkevää. Jos toinen haluaa nostaa mökin tasoa remontilla, niin maksaa sen itse, jos toinen ei halua. Tässä toki voi tulla kiistaa siitä, mikä on välttämätöntä ja mikä vain tasoa nostavaa. Mutta haluan uskoa, että olemme molemmat sen verran järkeviä, että pääsemme yhteisymmärrykseen. Se on tietysti sitten haastavampaa, jos toisella ei oikeasti ole varaa, mutta kaikkeen on mahdotonta varautua. Yhteinen mökkitili voisi olla ihan fiksu, jolloin molemmat näkisivät rahaliikenteen ja voisivat säästää samalle tilille myös remontteja ja muita yllättäviä kuluja varten.

Luulen, että meidän perhe tekisi enemmän isompia kunnostustöitä, mutta toisaalta siskon käyttäessä mökkiä enemmän, hän todennäköisesti tekisi pientä huolenpitoa enemmän. Luulen siis, että tämä menisi melko tasan. Haluaisin myös tehdä  listan vuosittaisista huoltotoimenpiteistä. Näistä voisi sitten vähän sen mukaan katsoa, että kumpi on minkäkin verran ja milloin paikalla, että kumpi tekee. 

Voi olla, että minulla on liian optimistiset kuvitelmat siitä, kuinka meidän "yhteiselo" tulee mökillä menemään, mutta kyllä vilpittömästi uskon, että saataisiin homma toimimaan. Tärkeää on silti varmasti yhteisten pelisääntöjen sopiminen. Kyllä tässä vielä mietittävää on, mutta kuten sanottu, toivottavasti menee vielä pitkä aika ennenkuin mökki vanhemmiltamme meille siirtyy.

Vierailija kirjoitti:

En osaa antaa neuvoja, koska en ole vielä yhteismökin omistaja. Jossain vaiheessa kuitenkin tulen mitä todennäköisimmin olemaan. Vanhemmillani nimittäin on isovanhemmilta perinnöksi saatu mökki. Tämä tulee jossain vaiheessa minulle ja sisaruksilleni. Oletus on, että omistajuus tulee olemaan vain minulla ja sisarellani, koska veljemme asuu ulkomailla, eikä näin ollen käy nytkään mökillä joka vuosi ja siinä vaiheessa kun vanhemmistamme aika jättää, todennäköisesti käynnit vaan vähenee. 

Vaikka haluan uskoa, että menee vielä piiiitkä aika, että mökki on meidän, niin olen vähän pyöritellyt sitä, miten tämän saisi toimimaan varmasti, koska mökistä ei haluta luopua, mutta haluan säilyttää myös hyvät välit sisaruksiin. Pohjustuksena: tällä hetkellä saamme käyttää mökkiä kyselemättä ja meidän perhe sopii sinne yhtä aikaa vanhempieni ja siskon kanssa. Veljen perhe ei sinne samaan aikaan mahtuisi. Eniten meistä kolmesta mökkiä käyttää siskoni.

Oletan siis, että mökki tulee olemaan minun ja siskoni. Veljeni perhe saa käyttää mökkiä silloin, ku meille molemmille siskoni kanssa sopii, maksaen pienen käyttömaksun, joka kattaa lähinnä kulutuksen.

Koska mahdumme siskoni kanssa mökille yhtäaikaa todella hyvin, en koe tarpeelliseksi jakaa mökkiaikoja kovin tarkasti. Haluaisin, että molemmilla on mahdollisuus varata esimerkiksi viikko tai kaksi kesästä niin, että saa olla siellä yksin/oman perheen kanssa, mutta muuten voisimme olla siellä milloin huvittaa. Käyttökulut pitäisi miettiä jotenkin kulutuksen mukaan.

Huonekaluja tai muuta tavaraa ei mökille kovin usein tarvitse ostaa. En siis usko, että niistä mitään kiistaa tulisi, se on niin harvinaista, että maksan mielummin vaikka kokonaan itse kuin rupean tappelemaan. Jotain työkaluja tms voi tarvita, mutta hinnaltaan menevät samaan kategoriaan. Ehkä pitäisi sopia mökin "perusvarustelutaso", joka tarkoittaisi sitä, että jos joku tähän varustelutasoon kuuluva asia menee rikki, se korvataan uudella. Jos joku on ylimääräistä, se korvataan yhdessä jos halutaan, jos toinen ei halua, niin toinen voi ostaa uuden itse. 

Remontteihin varmasti kannattaisi tehdä jonkinlainen 5-vuotissuunnitelma tai vastaava. Sopia se yhdessä ja miettiä mikä on järkevää. Jos toinen haluaa nostaa mökin tasoa remontilla, niin maksaa sen itse, jos toinen ei halua. Tässä toki voi tulla kiistaa siitä, mikä on välttämätöntä ja mikä vain tasoa nostavaa. Mutta haluan uskoa, että olemme molemmat sen verran järkeviä, että pääsemme yhteisymmärrykseen. Se on tietysti sitten haastavampaa, jos toisella ei oikeasti ole varaa, mutta kaikkeen on mahdotonta varautua. Yhteinen mökkitili voisi olla ihan fiksu, jolloin molemmat näkisivät rahaliikenteen ja voisivat säästää samalle tilille myös remontteja ja muita yllättäviä kuluja varten.

Luulen, että meidän perhe tekisi enemmän isompia kunnostustöitä, mutta toisaalta siskon käyttäessä mökkiä enemmän, hän todennäköisesti tekisi pientä huolenpitoa enemmän. Luulen siis, että tämä menisi melko tasan. Haluaisin myös tehdä  listan vuosittaisista huoltotoimenpiteistä. Näistä voisi sitten vähän sen mukaan katsoa, että kumpi on minkäkin verran ja milloin paikalla, että kumpi tekee. 

Voi olla, että minulla on liian optimistiset kuvitelmat siitä, kuinka meidän "yhteiselo" tulee mökillä menemään, mutta kyllä vilpittömästi uskon, että saataisiin homma toimimaan. Tärkeää on silti varmasti yhteisten pelisääntöjen sopiminen. Kyllä tässä vielä mietittävää on, mutta kuten sanottu, toivottavasti menee vielä pitkä aika ennenkuin mökki vanhemmiltamme meille siirtyy.

Minä aloin myös pohtia tilannetta omalle kohdalleni. Siskoni kanssa tullaan luultavasti joskus perimään yksi kesämökki, yksi vanha okt maalta sekä yksi eräkämppä. Voisin kuvitella, että meillä sujuisi yhteismökkeily ihan kivuttomasti. Nytkin yritetään sopia reissut kaikkiin näihin kolmeen kohteeseen niin, että ollaan paikalla yhtä aikaa, koska porukassa on vaan hauskempaa. Asutaan aika kaukana toisistamme, joten nämä on samalla yhteistä ajanviettoa muutenkin. Toisaalta kyetään myös joustamaan ja sopimaan, ajatus jostain tarkkaan jaetuista viikoista tuntuu tosi vieraalle. Jos molemmat haluaisi juuri tietyn viikon käyttää mökkiä yksinään, niin voitaisiin se vaikka arpoa ja ensi kerralla sitten se hävinnyt osapuoli saa joustaa jne. Raha-asiat pitäisi tietysti sopia. Ja toki jos sisaruksia olisi yksi enemmän niin onhan siinä aika yksi muuttuva osa lisää. Mutta en nyt lähtökohtaisesti tyrmäisi yhteismökkeilyä, jos kaikilla on halua saada se toimimaan ja valmiutta joustaa.