Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette saaneet yhteismökkeilyn toimimaan?
Puolisoni vanhemmilla on mökki, jossa olemme aina tykänneet käydä ja olemmekin saaneet olla siellä huoletta, vain käyttökuluja maksellen. Nyt appivanhemmat suunnittelevat mökin jättämistä ennakkoperinnöksi puolisolleni ja hänen kahdelle siskolleen, jotka ovat reilusti nuorempia ja vielä perheettömiä. Kaikille kolmelle sisarukselle mökki on tärkeä ja rakas, myös minulle (olen viettänyt siellä lomia jo 20 vuoden ajan).
Kuitenkin tuleva yhteisomistaminen hirvittää. Itse tykkään siitä, että asioista sovittaisiin selkeästi, mutta puolison perhe on aika boheemeja ja suhtautuvat asioihin hyvin huolettomasti, tyyliin "mietitään sitten jos jotain tulee". Tämä huolestuttaa minua ja mielestäni esim. tuleviin remontteihin sun muihin pitäisi alkaa heti säästää ja tehdä hyvät viisivuotissuunnitelmat yms ylläpidon suhteen. Mielestäni kälyilläni ei ole kovin realistinen kuva siitä, millaisia vastuita vanhan kiinteistön omistaminen tuo tullessaan. Mökillä on paljon tulevia remonttitarpeita, osa välttämättömiä, ja osa ei.
Haluaisin myös, että mökin käyttöajoista tehtäisiin selkeät suunnitelmat. Haluaisin viettää mökillä aikaa myös vain oman perheeni kanssa ja kutsua omia vieraita kyselemättä muilta heidän suunnitelmiaan (mitä he eivät koskaan etukäteen tiedä). Kälyjen tilanteet tulevat varmasti myös muuttumaan lähivuosien aikana, kun heille tullee omaa perheenlisäystä.
Olemme myös miettineet puolisoni kanssa hänen osuudestaan luopumista ja kokonaan oman mökin hankkimista. Kuitenkin tämä sukumökki on ainutlaatuinen ja hyvin arvokas, eikä mikään muu paikka tunnu kovin houkuttelevalta. Tämä suunnitelma myös luultavasti johtaisi siihen, että mökki jouduttaisiin myymään, koska muilla tuskin on varaa ostaa yhtä sisarusta ulos. Myös meillä puolison kanssa talous on melko tiukka, ja rahat ja omistukset keskenämme yhteisiä.
Välini kälyihin ovat hyvät ja haluaisin, että ne myös pysyvät sellaisina. En todellakaan haluaisi, että yhteismökkeily päättyy repiviin riitoihin. Tiedän paljon esimerkkitapauksia, jossa yhteisomistus on johtanut välien katkeamiseen. Kertokaa minulle positiivisia esimerkkejä! Miten homman voisi saada toimimaan, mikä on ollut sovun salaisuus? Mitkä ovat olleet toimivia ratkaisuja ja periaatteita?
Kommentit (342)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjottiin yhteismökkiä, kieltäydyin. Nyt se on velipoika yksinään, joka ahdistuu myrskyn mökin päälle kaatamista puista, tiekunnan kokouksista ja kiinteistöverosta sekä sähköliittymän perusmaksuista.
Suosittelen lämpimästi.
Toimii, jos tekee näin:
1) Sopikaa säännöt ja 2) Noudattakaa niitä.
Mun serkut on 3 sisarusta. He ovt jakaneet kiertävät 2 viikon lomat mökillä kesällä.
Siis kukin perhe on 2 viikkoa kesässä tuolla mökillä.
Jos nyt olet kesäkuun 2 viimeistä viikkoa, ensi vuonna olet heinäkuun 2 ekaa viikkoa ja seuraavan vuonna heinäkuun 2 viimeistä viikkoa ja sitten taas kesäkuun 2 ekaa viikkoa.
Minun kaveri osti pari vuotta sitten siskonsa kanssa kimppamökin. On tullut yllättävää remppaa ja vastoinkäymisiä, mutta edelleen ovat tyytyväisiä. Ei kaikki kimppamökit siis ole perittyjä!
Työkaverillani taas on ollut jo 20 vuotta kimppavene. Kimppaan osallistuneiden määrä on vaihdellut vuosien saatossa ja osakkaat vaihtuneet matkalla, mutta ongelmia on kuulemma ollut vain kerran. Ovat tyytyväisiä, niin ison ja hienon veneen pitäminen yksin olisi mahdotonta ja toisaalta nyt ei ole niin pakkoa käyttää kaikkia lomiaan purjehdukseen kun se on välillä muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii kolmen sisaruksen (+ jokaisella perhe) yhteismökkeily hyvin. Tilaa on niin paljon, että kaikki mahtuvat yhtä aikaa. Olemme halunneet pitää sen niin, että mökille voi aina mennä. Harvoin kuitenkin ollaan kaikki yhtä aikaa, joten omaankin rauhaa on ja viihdytään muutenkin yhdessä. Kukaan ei ole paikan ”emäntä” tai ”isäntä”. Jokainen ostaa omat ruokansa ja vessapaperia ym kulutustavaraa yhteiseksi kun se loppuu.
Jokainen sisarus maksaa vuosittain mökin kuluista 1/3 riippumatta siitä miten paljon mökkeilee. Rahan käytöstä sovitaan yhdessä.
Meillä on samankaltainen systeemi. Jokainen maksaa saman summan ja sillä katetaan kulut. Tilaa on niin paljon, että kaikki mahtuu. Harvoin kuitenkanaa ollaan samaan aikaan. Osalla on myös omia mökkejä..
Kunnon useampi samaan aikaan, laitetaan rahaa ruokakassaan ja niillä ostetaan yhteiset ruoat ja vessapapaperit. Hyvin on saatu sovittua nekin asiat. Grillataan ja syödään yhdessä. Mulla on kivat sukulaiset ja mielelläni näkisin useamminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä mietit tällaisia, kun puolisosi sisaruksineen sen perii? Ei asia oikeastaan sinulle kuulu, voit vain olla puolisosi päätöksenteon tukena ja sitä kautta vaikuttaa, mutta muutoin asia ei sinulle kuulu.
Kyllä mielestäni kuuluu. En missään nimessä tule laittamaan omia tulojani mökin ylläpitoon ja omaa aikaani remppoihin ja puunaamiseen, mikäli en saa tasa-arvoisesti asioista päättää. Toki me pohdimme asiat puolisoni kanssa ensin, ja viestimme perheeseen päin "yhdellä äänellä". Mikäli minä en osallistu, ei puolisollani ole mitään mahdollisuutta omaa osuuttaan pitää. Yhteinen taloutemme ei riitä "sinun ja minun" mökkien ylläpitoon, vaan munat on laitettava yhteen koriin.
ap
Päätät puolisosi puolesta ja viet siis häneltä perintönsä/oikeuden viettää aikaansa sukunsa perintömökissään. Aika itsekäs olet. Eikö sulla ole omaatuntoa ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap peri omalta suvultaan mitään että voisi viettää aikaansa jossain muualla eikä määräillä toisten perintöasioista jotka ei edes tälle kuulu. Vaikka on yhdessä tai naimisissa ei silti omista toista kokonaan että voi perinnöstäkin päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä mietit tällaisia, kun puolisosi sisaruksineen sen perii? Ei asia oikeastaan sinulle kuulu, voit vain olla puolisosi päätöksenteon tukena ja sitä kautta vaikuttaa, mutta muutoin asia ei sinulle kuulu.
Kyllä mielestäni kuuluu. En missään nimessä tule laittamaan omia tulojani mökin ylläpitoon ja omaa aikaani remppoihin ja puunaamiseen, mikäli en saa tasa-arvoisesti asioista päättää. Toki me pohdimme asiat puolisoni kanssa ensin, ja viestimme perheeseen päin "yhdellä äänellä". Mikäli minä en osallistu, ei puolisollani ole mitään mahdollisuutta omaa osuuttaan pitää. Yhteinen taloutemme ei riitä "sinun ja minun" mökkien ylläpitoon, vaan munat on laitettava yhteen koriin.
ap
Päätät puolisosi puolesta ja viet siis häneltä perintönsä/oikeuden viettää aikaansa sukunsa perintömökissään. Aika itsekäs olet. Eikö sulla ole omaatuntoa ollenkaan?
En päätä, en vie, en mielestäni ole, on.
Puolisoni on hyvin sukurakas, mutta hän on kuitenkin perustanut oman perheen joka tulee prioriteeteissa ensimmäisenä. Päätökset hän tekee siltä pohjalta itse. Eiköhän tämä ole aika tavallista muillakin, tai ainakin pitäisi olla.
Jos puoliso tarvitsee minun tulojani rahoittaakseen "perintönsä/oikeuden viettää aikaansa sukunsa perintömökissä" eikö ole ihan kohtuullista miettiä asiaa yhdessä? Minusta on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä mietit tällaisia, kun puolisosi sisaruksineen sen perii? Ei asia oikeastaan sinulle kuulu, voit vain olla puolisosi päätöksenteon tukena ja sitä kautta vaikuttaa, mutta muutoin asia ei sinulle kuulu.
Kyllä mielestäni kuuluu. En missään nimessä tule laittamaan omia tulojani mökin ylläpitoon ja omaa aikaani remppoihin ja puunaamiseen, mikäli en saa tasa-arvoisesti asioista päättää. Toki me pohdimme asiat puolisoni kanssa ensin, ja viestimme perheeseen päin "yhdellä äänellä". Mikäli minä en osallistu, ei puolisollani ole mitään mahdollisuutta omaa osuuttaan pitää. Yhteinen taloutemme ei riitä "sinun ja minun" mökkien ylläpitoon, vaan munat on laitettava yhteen koriin.
ap
Päätät puolisosi puolesta ja viet siis häneltä perintönsä/oikeuden viettää aikaansa sukunsa perintömökissään. Aika itsekäs olet. Eikö sulla ole omaatuntoa ollenkaan?
Eikö se ole miehen rahattomuus, joka vie häneltä mahdollisuuden perintömökkiin? Vai pitääkö AP:n mielestäsi osallistua mökin kuluihin ilman mitään mahdollisuuta osallistua siihen, mihin hänen rahojaan käytetään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap peri omalta suvultaan mitään että voisi viettää aikaansa jossain muualla eikä määräillä toisten perintöasioista jotka ei edes tälle kuulu. Vaikka on yhdessä tai naimisissa ei silti omista toista kokonaan että voi perinnöstäkin päättää.
Olen perinyt jo nuorena ja niillä rahoilla on maksettu suuri osa yhteisestä asunnostamme. Mies omistaa siitä silti puolet. Tämmöinen avioliitto on meillä, muut tehköön omalla tavallaan. Keskinäinen testamentti, ei avioehtoa. Toisiamme emme omista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisomistajuus on tuhoon tuomittu idea. Meillä oli mieheni vanhemmilla merenrantahuvila ja sitä sitten vanhemmat suunnittelivat ennakkoperintönä 2 pojalle. Toinen mun aviomies. Eihän siitä mitään olisi tullut. Miehen veljen vaimo tulee suuresta suvusta ja on tottunut määräämän kaapin paikan. Minä taas tällainen köyhä orpo, joka omistaa vaatteet päällään eikä muuta. Suosiolla mieheni antoi oman osuutensa alihintaan veljelleen, joka sai merenrantatontin. Rakensipa sitten sinne uuden huvilan ja nauttii vaimonsa kanssa tuosta. Mitä mun mies sai tilalle?Pusikkoa ja metsää. Toisaalta eipä meikäläisen kroppa olekaan bikinikunnossa, jota tasokas huvilaelämä vaatii. Anoppi sanoikin, että on se hyvä, kun taso säilyy suvun rantatontilla ja on NIIN kiva kun on oikeat sortit kahvipöydässä. ☕
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta minusta vaikuttaa siltä, että ap tässä lietsoo eripuraa. Jos mies sisarineen on boheemeja ja ratkaisevat asiat sitten kun ne tulevat eteen, niin antaa olla niin. Minun mielestä tässä on ap:n oltava se, joka joustaa ja antaa sisarusten hoitaa mökkiasia omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Tosi hyvä ketju!
1. Minun ohjeeni on välttää kaikkea yhteisomistusta.
2. AP on tosi järkevä ja osaa ajatella viisaasti eteenpäin. Tärkeä asia on tuo, että koska mökin mahdollinen omistus vaikuttaisi myös AP:n talouteen, on hänenkin tultava kuulluksi asiassa.
3. En usko tasapuolisuuteen lähtötilanteen pohjalta. Itse asiassa vaikuttaa, ettei mökkiin ole oikeasti varaa (koska 2/3 potentiaalisista omistajista on nuoria eli siellä on tiedossa rahan menoa muuhun kuin mökkiin ja tulot = ?) ja tavallaan AP:n perhe astuisi paikkaamaan appivanhempien roolia eli mahdollistaisi mökkeilyn kaikille sisaruksille mutta maksaisi yli oman osuuden. Tämä on hirveä riski ihmissuhteiden kannalta - mitä sitten jos AP:n perheellä ei ole varaa?
Minusta vähän tuntuu että AP:lle sopisi se että he ottavat miehensän kanssa isännän roolin mökissä, mutta ei ole varma että onnistuuko se, vai alkaako siskot esittää vaatimuksia mökin suhteen.
Emme halua missään nimessä isännän roolia, vaan että kaikki ovat tasa-arvoisia oikeuksineen ja vastuineen.
ap
Mutta haluat olla itse se, joka määrittää, mikä on taas-arvoista, mitkä ne oikeudet ja velvollisuudet on. Haluat myös muuttaa mökin nykyisiä sääntöjä mm. vaatimalla spontaanin piipahteluoikeuden poistoa. Eli mökin omistaminen vähentäisi kälyjesi oikeutta samalla kun vastuu lisääntyy. Siis jos heille ei ole mitään iloa oikeudesta saada mökkiä omilla viikoilla yksin käyttöönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä todella tyytyväinen, että aloitin tämän ketjun! Vuorotellen on ahdistanut, ja vuorotellen tullut toivoa. Päätöstä pitänee kuitenkin kypsytellä rauhassa. Lisää ajatuksia on tullut, mutta lähinnä vahvistunut se, mitä aiemminkin asiasta ajattelin. Yhteismökkeily on iso riski perhesuhteille ja se voi onnistua vain, jos kaikki voivat sitoutua talouden suunnitteluun ja pystyvät itse asioissa sitten joustamaan, eikä kinata lillukanvarsista.
On kuitenkin ollut kasvattavaa huomata, miten kovasti verenpaineeni nousee, kun täällä tuntemattomat tokaisevat, että mökkiasiat eivät minulle kuulu ja että yritän vain päästä osalliseksi puolisoni perheen omaisuudesta. Luulen, että se tuntuu niin pahalta siksi, että pelkään, että kälyni tai appivanhempani alkaisivat ajatella niin. Tässä anonyymissä keskustelussa on hyvä harjoitella omaa viestintää ja myös testata omia tunneperäisiä reaktioita. Joten kiitos teille, kaikki tylyt kommentoijat!
Ja en missään nimessä halua kupata kälyjäni. He olivat pikku natiaisia kun aloimme puolisoni kanssa styylata ja olen ollut heidän elämässään käytännössä aina. Rakkaita perheenjäseniä siis. Ja eivät he mitään kännibailaavia teinejä enää ole, mutta kuitenkin perheettömiä vielä.
Itse haluaisin, että luotaisiin sellainen systeemi, joka olisi kaikille reilu ja joustava, mutta taloudenpito olisi jämptiä. Olen nyt ymmärtänyt, että tästä asiasta en voi kompromissia tehdä.
Toisaalta olen myös vasta tänään tajunnut, että emme saa olla kälyille liian ankaria. Minä ja puolisoni saimme nauttia vapaasta ja vastuuttomasta mökkeilystä nelikymppisiksi saakka. Kälyille vastuu tulee nyt paljon varhemmin. Tuskin itsekään osasin kaksvitosena ajatella asoita toisten näkövinkkelistä. Täytyy siis yrittää itsekin olla ymmärtäväisempi.
ap
Hienoa. Vastaasko vielä jo kahdesti esittämääni kysymykseen miksi mökkiä ei jätetä vain näille siskoille, jolloin miehesi saa isomman osuuden sitten varsinaisessa perinnönjaossa? Tai sitten niin että mökki annetaan ennakkona vain miehellesi, ja hän vastavasti saa vanhempien kuollessa vähemmän perintöä. Miksi järjesää tilanne jossa mies pitäisi lunastaa ulos, kun on helpompikin tapa?
Vastasin jo aiemmin, mutta tässä sama viesti kopioituna:
"Tästäkin on ollut puhetta. Muuta omaisuutta ei kuitenkaan niin paljon ole (vain vähäarvoinen asunto), että se vastaisi puolikasta mökkikiinteistöä arvoltaan. Eli tässä tapauksessa appivanhempien pitäisi testamentata yhdelle lapselle vähemmän, ja he eivät halua. (Oikeus siihen heillä toki on, mökki on heidän).
Käytännössä tilanne ainakin nyt on se, että ellei yhteismökkeilyä saada toimimaan, siitä joutuvat luopumaan kaikki ja mökki myydään. Joten siksikin yritän parhaani.
Jos tilannetta saataisiin lykättyä vaikkapa 10 vuotta, joku ehkä pystyisi lunastamaan muut tai ainakin yhden ulos. Mutta appivanhemmat haluavat päästä mökistä eroon nyt."
Jos mökki on niin arvokas että jo puolikas siitä menee arvoltaan ohi appivanhempien asuttaman asunnon, niin mökki kannattaa ehdottomasti myydä. Jos ajattelee että asunto olisi 100 000, niin mökkihän on jo yli 200 000 arvoinen! Myös raha katsotaan perinnössä, eli perinnöksi saatavan ei tarvitse olla kiinteää omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli jotenkin tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tai hänen siskonsa koe tilannetta mitenkään vaikeaksi ja että ap on ainoa jolle nuo mökkivuorojen ja remonttien sopiminen on ensiarvoisen tärkeää. Muut olisivat ihan tyytyväisiä siihen "katsotaan sitten kun asia tulee eteen" systeemiin. Ja ap tietysti ainoa joka ei ole perimässä mökkiä eikä omista sitä! Mitä jos nyt ap antaisit mökin omistajien hoitaa asiat ja sinä jättäydyt taka-alalle kun mökin asia ei sinulle kuulu. Se että olet siellä lomia viettänyt ja tykkäät paikasta ei anna sinulle valtuuksia mihinkään.
Se voi olla. En tiedä, olenko kohtuuton ja tässä asiaa juuri puntaroin. En kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että puolisoni kertoo minulle yhtäkkiä, että "ensi kuussa pitää maksaa tonni ikkunaremppaa" tai että "piti kutsua korjaaja/muurari/puu kaatui/ tuli vesivahinko ja minun osuus on 1500, maksu heti".
Meillä on yhteinen talous ja yhdessä nuo rahat pitäisi tempaista. Jos mies maksaa ne itse, sehän tarkoittaa, että minä maksan siinä kuussa kaiken muun, joten tulos on sama.
Eli asia kuuluu minulle ja tästä asiasta olen vakuuttunut.
ap
Ei kuulu vaikka kuinka vänkäisit asiasta.
Tästä asiasta meidän täytyy vain tyytyä olemaan eri mieltä. Pääasia on, että asianosaiset ovat kanssani samanmielisiä. Jos eivät olis, ei yhteismökkeilyä voisi ajatellakaan, vaan luopuisimme ideasta heti.
Onko sinulla mitään vinkkejä ketjun varsinaiseen aiheeseen, eli hyväksi havaittuja käytäntöjä yhteismökkeilyssä?
Kyllä. Aiemmin jo useaan kertaan todettu: Jätä asioista sopiminen omistajille ja siirry syrjään sillä asia ei sinulle kuulu. Tietysti saat mökkiä käyttää miehesi kanssa mutta se ei ole eikä tule koskaan olemaan sinun mökki. Mies voi tietenkin kysyä sinun mielipidettäsi mutta turha kiukutella jos omistajat sitten yhdessä päättävät toimia toisella tavalla.
Jos mies aikoo käyttää perheen yhteisiä rahoja voidakseen maksaa mökin menoja, niin on hiukan vaikeaa kuvitella miten asia ei yhtään mitenkään aloittajaa liikuttaisi. Ap olisi vain osamaksajana, ilman mitään sananvaltaa siihen mitä rahoilla tehdään. Normaaleissa perheissä noin huomatttavista kuluista kyllä keskustellaan ja ne asiat kuuluvat kummallekin.
Mutta sinähän oletkin vain riitaa kylvävä trolli.
Mitäpä jos ap ostaisit mökistä jokaiselta osakkaalta sen verran että olisit neljäs omistaja tasaprosentilla muiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli jotenkin tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tai hänen siskonsa koe tilannetta mitenkään vaikeaksi ja että ap on ainoa jolle nuo mökkivuorojen ja remonttien sopiminen on ensiarvoisen tärkeää. Muut olisivat ihan tyytyväisiä siihen "katsotaan sitten kun asia tulee eteen" systeemiin. Ja ap tietysti ainoa joka ei ole perimässä mökkiä eikä omista sitä! Mitä jos nyt ap antaisit mökin omistajien hoitaa asiat ja sinä jättäydyt taka-alalle kun mökin asia ei sinulle kuulu. Se että olet siellä lomia viettänyt ja tykkäät paikasta ei anna sinulle valtuuksia mihinkään.
Se voi olla. En tiedä, olenko kohtuuton ja tässä asiaa juuri puntaroin. En kuitenkaan voi ottaa sitä riskiä, että puolisoni kertoo minulle yhtäkkiä, että "ensi kuussa pitää maksaa tonni ikkunaremppaa" tai että "piti kutsua korjaaja/muurari/puu kaatui/ tuli vesivahinko ja minun osuus on 1500, maksu heti".
Meillä on yhteinen talous ja yhdessä nuo rahat pitäisi tempaista. Jos mies maksaa ne itse, sehän tarkoittaa, että minä maksan siinä kuussa kaiken muun, joten tulos on sama.
Eli asia kuuluu minulle ja tästä asiasta olen vakuuttunut.
ap
Ei kuulu vaikka kuinka vänkäisit asiasta.
Tästä asiasta meidän täytyy vain tyytyä olemaan eri mieltä. Pääasia on, että asianosaiset ovat kanssani samanmielisiä. Jos eivät olis, ei yhteismökkeilyä voisi ajatellakaan, vaan luopuisimme ideasta heti.
Onko sinulla mitään vinkkejä ketjun varsinaiseen aiheeseen, eli hyväksi havaittuja käytäntöjä yhteismökkeilyssä?
Kyllä. Aiemmin jo useaan kertaan todettu: Jätä asioista sopiminen omistajille ja siirry syrjään sillä asia ei sinulle kuulu. Tietysti saat mökkiä käyttää miehesi kanssa mutta se ei ole eikä tule koskaan olemaan sinun mökki. Mies voi tietenkin kysyä sinun mielipidettäsi mutta turha kiukutella jos omistajat sitten yhdessä päättävät toimia toisella tavalla.
Jos mies aikoo käyttää perheen yhteisiä rahoja voidakseen maksaa mökin menoja, niin on hiukan vaikeaa kuvitella miten asia ei yhtään mitenkään aloittajaa liikuttaisi. Ap olisi vain osamaksajana, ilman mitään sananvaltaa siihen mitä rahoilla tehdään. Normaaleissa perheissä noin huomatttavista kuluista kyllä keskustellaan ja ne asiat kuuluvat kummallekin.
Mutta sinähän oletkin vain riitaa kylvävä trolli.
Mä olen eri, mutta kyllä muakin häiritsee se määräävä asenne, joka ap:n jutuista huokuu. Eli jos hän vaikka onkin tasa-arvoisen miehensä kanssa, niin 1/4 äänen sijasta hän nyt yrittää saada 4/4 oikeudet vetoamalla siihen, että on vaa'an kieli, joka voi myös kaataa koko jutun ja silloin mökkiä ei ole kenelläkään. Kyllä mökin yhteisomistuksen onnistumisen edellytys on, että nähdään se yhteisyys. Sisarukset ovat lapsina olleet saman perheen jäseniä ja se dynamiikka väistämättä tulee mökin hoitoon. Tietysti kasvamista ja aikuistumista tapahtuu. Mutta jos perhesuhteet on toimivat, asiat usein hoituvat helposti. Ja jos ongelmia on, ne kärjistyy ja vanhat katkeruudet nousevat pintaan. Toimivan sisarusdynamiikan tilanteessa puolisot tuo sen haasteen. Mun kysymys on, miksi mökillä ei voitaisi mennä ap:n miehen lapsuudenperheen säännöillä ja a p yrittää olla osana sitä? Onhan kuitenkin myös se oma koti, jossa voitte elää oman ydinperheenne säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä kommentista, paljon fiksua asiaa! Olemme laskeneet mökin kulut pääpiirteittäin ja uskon, että rahat riittävät mökin kunnossapitoon - mutta sitä täytyy jossain määrin priorisoida. Eikä kenelläkään taskussa sellaisia rahoja ole, että tuosta noin vain voitaisiin yhtäkkiä toteuttaa keittiöremppa tai uusia ikkunat, jos sitä varten ei ole etukäteen säästetty.
ap
Kyllä mökinomistajalla pitäisi nimenomaan olla. Me ostettiin viime kesänä mökki, laitettiin siihen 100000€ omia rahoja ja 260000€ otettiin lainaa. Vaikka mitään välittömiä korjaustarpeita ei ole, kyllä me on jo nähty mitä kaikkea siellä on tulossa vastaan. Saunarakennuksen keittiö on ensimmäisenä listalla ja päärakennuksen keittiö heti perässä, ei ehkä kuitenkaan jakseta molempia samana kesänä. Mutta kyllä tuollaiset on tarkoitus hoitaa nimenomaan käteisellä, eikä nyt ottaa mitään lainoja tuollaisia pikkujuttuja varten.
Ei ehkä kannata ruveta mökin omistajaksi jos ei pysty tuollaisia muutaman kymmenen tuhannen remontteja maksamaan ilman lainaa tai etukäteissäästämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa teistä provolle näyttää?
Meillä on yhteiskäyttömökki. Kyseessä on äitini perimä kartano joka on kunnostettu pääasiassa minun rahoillani, mutta koko sisarusporukan ja äidin työllä. Meitä sisaruksia on 7kpl ja kaikki käytämme mökkiä. Siellä on jokaiselle oma makuuhuone ja omaa tilaa, en ole koskaan edes käynyt muiden huoneissa kun mökillä olemme käyneet, ellei joku sisarus ole sinne minua kutsunut. Yhteisiä tiloja käytämme vapaasti. Joskus siellä on ollut sisarusten juhlia ja joskus se on ollut tyhjillään pitkäänkin. Mökki on siirretty minun nimiini, koska olin ainoa jolla oli sen kunnostukseen varaa, mutta kaikki sitä saavat käyttää kuinka haluavat. Minä myös omistajana vastaan korjausten kustannuksista ja esim siivoojasta.
Jos rahatilanteeni ei olisi näin hyvä, olisi kulut varmasti tasattu tarkemmin. Jos teillä ei ole tilaa tai halua mökkeillä yhtä aikaa, voisitte sopia vuoroista jo etukäteen vaikka arpomalla ja kertoa että haluaisitte lomailla vain perheen kesken. Meillä on osattu ja uskallettu avata suu jos joku on halunnut mökkiä yksityisesti käyttää.Saanko kysyä miten teillä on järjestetty asiat mahdollisen kuolemasi varalle? Meneekö mökkikartano sitten sinun lapsillesi, ja sisaruksesi jäävät ns nuolemaan näppejään?
=====
Tietenkin se menee juuri noin. Sisarukset nauttivat veljensä hyväntahtoisuudesta tämän eläessä, mutta veljen lapset perivät. Sen jälkeen tehdään uudet sopimukset, kuka kiinteistössä lomailee.
Alue: Aihe vapaa
Selvittäkää ja laskekaa te miehesi kanssa kaikki mökin vuotuiset kulut. Laittakaa kulut hieman yläkanttiin, jotta ylimääräiset rahat voi käyttää pikkuremontointiin tai tarvikkeisiin, jotka voivat mökillä mennä rikki tmv. Tai vaihtoehtoisesti jokainen maksaa vuodessa satasen pari pakollisten kulujen päälle. Mikäli remonttia ei tarvitse tehdä niin rahat säästyy kunnes remonttitarvetta tulee. Tai ylimääräisellä voi sitten ostaa vaikka kesän wc-paperit ja kaikenlaista mitä mökille kesäksi on hommattava ettei joka kerta tarvitse kerätä rahaa.
Joko arvotte käyttöviikot tai sitten teette kiertävän listan viikottain, kahden viikon välein tai kuukausittain. Juhannuksen olette yhdessä mökillä tai sitten vuorovuosina. Näin jokainen tietää jo paljon etukäteen mökkeilyajankohtansa ja voi suunnitella loman sen mukaisesti.
Meillä oli vastaava tilanne mieheni suvun mökin kanssa. Ei onnistuttu sopimaan vuoroja. Käytännössä mökillä ei kukaan käynyt, kun kaikki olisivat halunneet olla mökillä omassa rauhassaan eikä koskaan tiennyt onko joku sinne tulossa. Mökkiä ei kunnostettu 10 vuotena ollenkaan muuta kun tehtiin talkoilla pakollinen kattoremontti katon vuotaessa. Lopulta yksi veljeksistä lunasti mökin itselleen mikä oli hyvä juttu kyllä.