Lapsen teko ja rahatilanne
Olemme mieheni kanssa suunnittelemassa perheen perustamista tulevaisuudessa. Taloutemme toimii pitkälti siten, että siirrämme yhteiselle taloustilille samat summat mistä maksetaan yhteiset menot ja sitten loppupalkka on omaan käyttöön.
Tilanteemme ovat yksilöinä kovin erilaiset. Miehelläni on sekä säästöjä että omaisuutta. Minulla ei ole mitään muuta, kuin velkaa. Tilanne ahdistaa minua aivan suunnattomasti. Olemme jo sen ikäisiä, ettei lapsen teon lykkääminen onnistu vuosia.
Minun pelkoni on, että mitä ihmettä teen, jos teemme lapsen ja sitten jotain kävisi (mies kuolee, rakastuu toiseen ja lähtee) niin miten pärjäisin rahallisesti. Pidän rahatilannettani niin heikkona, etten yksin tai toisen velallisen kanssa edes harkitsisi lapsen tekoa. Velkani on opintolaina mukaanlukien noin 18k€, tämä summa ei taas ole miehen näkövinkkelistä suuri, mutta minulle on, koska ei ole säästöjä eikä omaisuutta. Emme ole naimisissa ja asumme miehen omistamassa asunnossa (mies hoitaa oman asuntolainansa). Miten muut ovat ratkaiseet vastaavanlaisia tilanteita?
Kommentit (105)
Ap:lla tässä on hyvät mahdollisuudet lyhentää omia velkoja, kun asumiseen ei taida mennä paljoakaan rahaa, jos ainoastaan vastike ja sähkö-/vesimaksu maksetaan puoliksi miehen kanssa, kun ajattelee, että sinkut joutuvat maksamaan kokonaan itse kalliit vuokrat asunnoista.
Joissakin kommenteissa lukee, että jos menee naimisiin, niin ei kannata tehdä avioehtoa, kun sitten mahdollisen eron koittaessa ei saa puolia miehen maksamasta asunnosta. Aivan törkeää edes ajatella tuollaista, että alkaisi vaatia itselleen toisen henkilön vaivalla hankkimaa omaisuutta. Ajatelkaa, jos mies on 20 vuotta maksanut asuntolainaa ja sitten tulisi ero ja nainen vaatisi itselleen puolet asunnon arvosta, vaikka ei ole lainanlyhennyksiin ikinä osallistunut.
Vierailija kirjoitti:
Suurempi vaara on se, että nainen lähtee lätkimään ja mies joutuu maksamaan elarit.
Elareista valittava mies on sellainen, joka ei parisuhteen aikana laita euroakaan oman lapsen tarpeisiin. Kummasti niille tulee aina yllätyksenä, että lapseen menee rahaa.
epätoivoinen jatkaa kirjoitti:
Emme ole naimisissa, ainoastaan avoliitossa. Mies on puhunut avioehdosta naimiin mentäessä (lähinnä kai siis haluaa turvata suvunsa mökin, oman tulevan perinnön jne). En haluaisi vaikuttaa siltä, että olen rahan perässä, mutta en tiedä miten turvata oma tulevaisuus jos jotain käy. Kuten sanottu, ilman miehen hyvää rahatilannetta en edes harkitsisi lapsia.
Miehen on ihan kohtuullista turvata avioehdolla suvun mökki ja tuleva perintönsä. Onhan ihan teidän sovittavissa se, että sinulle ja lapsille jää eron tai miehen kuoleman sattuessa kohtuullinen taloudellinen tilanne ja asunto. Käytännössä olet tämän asian suhteen miehen hyväntahtoisuuden varassa. Kannattaa neuvotella nämä asiat etukäteen ja pistää virallisesti papereihin.
Vierailija kirjoitti:
[Ja löydät kyllä uuden elättäjän, naisilta se onnistuu hie m an helpommin, sillä miehet ei ole niinkään naisten rahan perään.
Kuulin just mun serkulta, että hänen isänsä puoleinen naisserkku, jolla on 5- ja 4-vuotiaat lapset, sai viime syksynä vauvan uuden miehen kanssa.
Minä ihmettelen, että mistä pikkulasten äidit oikein löytää miehiä, jotka suostuvat elämään uusperheessä, jossa naisella on pieniä lapsia ex-miehen kanssa. Tai miten naisella on edes aikaa etsiä uutta miestä.
Jäin miettimään, että miten sinulla ei jää mitään säästöön, jos asut puoli-ilmaiseksi asunnossa, jonka mies omistaa? Yleensä ne vastikkeet ym. asumiskulut ei ole omistusasunnossa läheskään niin suuria kuin jos asuisit vuokralla, etenkin kun et maksa lainaa takaisin lainkaan. Lyhennätkö velkojasi niin suurella summalla, ettet ole saanut yhtään mitään säästöön, vaikka käyt työssä? Vaikka palkka olisikin pieni, niin luulisi jäävän säästöön, jos asumiseen ei mene paljon mitään rahaa. Tai sitten sinne yhteiselle tilille menee liian suuri summa suhteessa tuloihisi, jolloin pitää miehen kanssa neuvotella, että molemmat laittaa vähemmän, jolloin jää sinullakin vähän säästöön.
Kristiina xx kirjoitti:
Ap:lla tässä on hyvät mahdollisuudet lyhentää omia velkoja, kun asumiseen ei taida mennä paljoakaan rahaa, jos ainoastaan vastike ja sähkö-/vesimaksu maksetaan puoliksi miehen kanssa, kun ajattelee, että sinkut joutuvat maksamaan kokonaan itse kalliit vuokrat asunnoista.
Joissakin kommenteissa lukee, että jos menee naimisiin, niin ei kannata tehdä avioehtoa, kun sitten mahdollisen eron koittaessa ei saa puolia miehen maksamasta asunnosta. Aivan törkeää edes ajatella tuollaista, että alkaisi vaatia itselleen toisen henkilön vaivalla hankkimaa omaisuutta. Ajatelkaa, jos mies on 20 vuotta maksanut asuntolainaa ja sitten tulisi ero ja nainen vaatisi itselleen puolet asunnon arvosta, vaikka ei ole lainanlyhennyksiin ikinä osallistunut.
Avioliitossa riittää se, että osallistuu yhteiseen talouteen mahdollisuuksiensa mukaan. Esim. Yhteisen lapsen hoitaminen kotiäitinä lasketaan toiminnaksi yhteiseksi hyväksi ja tämä oikeuttaa saamaan tasinkoa. Jos myös maksaa osan elinkustannuksista ,mahdollistaa toisen laina maksua ja sijoittelua. Miehet kyllä on yksiä lompakkoloisia. APN tapauksessa jättäisin lisääntymättä. Saa mieskin pitää asuntonsa ja omaisuutensa.
Kristiina xx kirjoitti:
Minä ihmettelen, että mistä pikkulasten äidit oikein löytää miehiä, jotka suostuvat elämään uusperheessä, jossa naisella on pieniä lapsia ex-miehen kanssa. Tai miten naisella on edes aikaa etsiä uutta miestä.
Todella monilla miehillä ei ole vaihtoehtoa. On valtava määrä kolmekymppisiäkin miehiä, jotka eivät ole ikinä kelvanneet kenellekään naiselle edes treffikumppaniksi. Näille miehille se on lottovoitto jos joku pikkulapsilauman yh-äiti suostuu heille puolisoksi.
Miehen ehdotus minun huoleeni esim. eron sattuessa oli juurikin tuo, että kyllä yhteiskunta pitää sitten minusta huolen. Ymmärrän, että on oma ongelmani olla velkainen eikä minulle kuulu penniäkään miehen ansaitsemasta rahasta ja omaisuudesta, eikä tämä olisi ongelma jos emme olisi tekemässä lapsia. Lapset muuttaa kaiken, jos jäisin lapsen/lapsien kanssa yksin, se olisi todella kuolettava isku minun henkilökohtaiseen talouteen. Tästä syystä en tekisi lapsia, ellei miehen rahat olisi turvana, mutta eron sattuessa ne eivät turvaa enää minua mitenkään.
Olen kuitenkin onneksi alalla jossa riittää töitä, palkka-haarukka alalla on bruttona 3000-3800 euroa.
Kristiina xx kirjoitti:
Ap:lla tässä on hyvät mahdollisuudet lyhentää omia velkoja, kun asumiseen ei taida mennä paljoakaan rahaa, jos ainoastaan vastike ja sähkö-/vesimaksu maksetaan puoliksi miehen kanssa, kun ajattelee, että sinkut joutuvat maksamaan kokonaan itse kalliit vuokrat asunnoista.
Joissakin kommenteissa lukee, että jos menee naimisiin, niin ei kannata tehdä avioehtoa, kun sitten mahdollisen eron koittaessa ei saa puolia miehen maksamasta asunnosta. Aivan törkeää edes ajatella tuollaista, että alkaisi vaatia itselleen toisen henkilön vaivalla hankkimaa omaisuutta. Ajatelkaa, jos mies on 20 vuotta maksanut asuntolainaa ja sitten tulisi ero ja nainen vaatisi itselleen puolet asunnon arvosta, vaikka ei ole lainanlyhennyksiin ikinä osallistunut.
Mutta harva vanhempi haluaa laittaa 9kk ikäistä vauvaa päiväkotiin varsinkaan korona-aikana. Eli se tarkoittaa, että kotiin jäävän tulot putoavat 250 e/kk. Ja jos lapsia tulee useampi, ottaa äiti takkiinsa aika kovasti taloudellisesti + eläketappiot. Mun mielestä aiemmin hankittu omaisuus ja suvun perinnöt on reilua sulkea pois avioehdolla, mutta kyllä sen jälkeen omaisuuden pitää perheessä olla yhteistä, eikä ole reilua, että perheen sisällä eletään eri tulotasoissa.
Minkä ikäinen olet ja miten noin iso opintolaina?
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että miten sinulla ei jää mitään säästöön, jos asut puoli-ilmaiseksi asunnossa, jonka mies omistaa? Yleensä ne vastikkeet ym. asumiskulut ei ole omistusasunnossa läheskään niin suuria kuin jos asuisit vuokralla, etenkin kun et maksa lainaa takaisin lainkaan. Lyhennätkö velkojasi niin suurella summalla, ettet ole saanut yhtään mitään säästöön, vaikka käyt työssä? Vaikka palkka olisikin pieni, niin luulisi jäävän säästöön, jos asumiseen ei mene paljon mitään rahaa. Tai sitten sinne yhteiselle tilille menee liian suuri summa suhteessa tuloihisi, jolloin pitää miehen kanssa neuvotella, että molemmat laittaa vähemmän, jolloin jää sinullakin vähän säästöön.
Yhteiselle tilille kuuluu laittaa rahaa tulojen suhteessa. Se joka tienaa enemmän kantaa suuremman vastuun yhteisistä menoista. Tietenkin. Itse olen avioliitossa jossa rahat ovat yhteiset kuten myös omaisuus. Tällä hetkellä tuomme molemmat muutaman satkun tarkkuudella rahaa yhteiseen pottiin. Yhteenmennessämme olimme pennittömiä opiskelijoita.
Itse asumme miehen omistamassa asunnossa. Hän on velaton, mutta nyt työtön. Minä maksan koko yhyiövastikkeen koska mies käy kaupassa ja koko työttömyystuki menee siis meillä ruokaan ja laskuihin. Itse olen vanhempainvapaalla ja odotan toista laistamme joten rahatilanne aika heikko. Meillä on aina ollut yhteiset rahat, mutta asunto tosin vain miehen nimissä koska sai sen perintönä. Teimme avioehdon jonka mukaan puolet asunnosta kuuluu minulle jos olemme naimisissa yli 10v. Tämä On mielestäni reilua sillä minä maksan kaikki matkamme ja muutenkin kaiken eksran sillä kun mies oli töissä oli hän muutenkin pienempituloisempi. Itse siis olen myös pienituloinen eli verojen jälkeen jää alle 2000 käteen. Silti koska "meillä" on tämä velaton asunto eli maksamme vain yhyiövastikkeen johon kuuluu vesi ja sähkö n.300e kk voimme säästää suuria summia ja olemme tavallaan rikkaampia kuin paremmin tienaavat ystävämme. Minä siis säätän omista tuloistani noin 500-700e joka kuukausi. Tällä matkustamme ja osa menee asuntosäästötilille jolla on tarkoitus ostaa pieni sijoitusasunto tulevaisuudessa. Olemme olleet naimisissa siis 6v ja yhdessä 11v. Koskaan ei olla riidelty rahasta koska ajatuksena on aina ollut yhteinen tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja saa isot tuet.
Mitkä tuet? En minä saa kelalta mitään muuta yksinhuoltajille tarkoitettua tukea kuin lapsilisän yh korotuksen mikä on n. 50e/kk.
Kunhan muistatte sopia perheen menojen rahoituksesta niiltä vuosilta kun sinä olet kotona etkä töissä. Silloin miehen tulot = perheen tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että miten sinulla ei jää mitään säästöön, jos asut puoli-ilmaiseksi asunnossa, jonka mies omistaa? Yleensä ne vastikkeet ym. asumiskulut ei ole omistusasunnossa läheskään niin suuria kuin jos asuisit vuokralla, etenkin kun et maksa lainaa takaisin lainkaan. Lyhennätkö velkojasi niin suurella summalla, ettet ole saanut yhtään mitään säästöön, vaikka käyt työssä? Vaikka palkka olisikin pieni, niin luulisi jäävän säästöön, jos asumiseen ei mene paljon mitään rahaa. Tai sitten sinne yhteiselle tilille menee liian suuri summa suhteessa tuloihisi, jolloin pitää miehen kanssa neuvotella, että molemmat laittaa vähemmän, jolloin jää sinullakin vähän säästöön.
Yhteiselle tilille kuuluu laittaa rahaa tulojen suhteessa. Se joka tienaa enemmän kantaa suuremman vastuun yhteisistä menoista. Tietenkin. Itse olen avioliitossa jossa rahat ovat yhteiset kuten myös omaisuus. Tällä hetkellä tuomme molemmat muutaman satkun tarkkuudella saman verran rahaa yhteiseen pottiin. Yhteenmennessämme olimme pennittömiä opiskelijoita. Lisätty
epätoivoinen jatkaa kirjoitti:
Emme ole naimisissa, ainoastaan avoliitossa. Mies on puhunut avioehdosta naimiin mentäessä (lähinnä kai siis haluaa turvata suvunsa mökin, oman tulevan perinnön jne). En haluaisi vaikuttaa siltä, että olen rahan perässä, mutta en tiedä miten turvata oma tulevaisuus jos jotain käy. Kuten sanottu, ilman miehen hyvää rahatilannetta en edes harkitsisi lapsia.
Panosta omaan uraasi, sen vakauteen ja palkkakehitykseen. Ylläpidä myös terveyttäsi ja varaudu mahdollisiin haavereihin kuulumalla työttömyyskassaan ja ottamalla sairausvauutus. Elintaso pitäisi sopeuttaa sellaiseksi, että kykenet lyhentämään lainaa ja sen loputtua kerrytät säätöjä.
Jos jäät yksin saat kyllä tukia. Miettisin miten nuo kulut jaetaan teillä silloin kun olet kotona lapsen kanssa? Maksatko edelleen 50-50? Silloin on jo epäreilu tilanne. Et saa ainakaan velkojasi lyhennettyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse asumme miehen omistamassa asunnossa. Hän on velaton, mutta nyt työtön. Minä maksan koko yhyiövastikkeen koska mies käy kaupassa ja koko työttömyystuki menee siis meillä ruokaan ja laskuihin. Itse olen vanhempainvapaalla ja odotan toista laistamme joten rahatilanne aika heikko. Meillä on aina ollut yhteiset rahat, mutta asunto tosin vain miehen nimissä koska sai sen perintönä. Teimme avioehdon jonka mukaan puolet asunnosta kuuluu minulle jos olemme naimisissa yli 10v. Tämä On mielestäni reilua sillä minä maksan kaikki matkamme ja muutenkin kaiken eksran sillä kun mies oli töissä oli hän muutenkin pienempituloisempi. Itse siis olen myös pienituloinen eli verojen jälkeen jää alle 2000 käteen. Silti koska "meillä" on tämä velaton asunto eli maksamme vain yhyiövastikkeen johon kuuluu vesi ja sähkö n.300e kk voimme säästää suuria summia ja olemme tavallaan rikkaampia kuin paremmin tienaavat ystävämme. Minä siis säätän omista tuloistani noin 500-700e joka kuukausi. Tällä matkustamme ja osa menee asuntosäästötilille jolla on tarkoitus ostaa pieni sijoitusasunto tulevaisuudessa. Olemme olleet naimisissa siis 6v ja yhdessä 11v. Koskaan ei olla riidelty rahasta koska ajatuksena on aina ollut yhteinen tulevaisuus.
Näin. Järkevät ihmiset voivat sopia halutessaan asiat niin, että molemmat hyötyy.
Vierailija kirjoitti:
Jos jäät yksin saat kyllä tukia. Miettisin miten nuo kulut jaetaan teillä silloin kun olet kotona lapsen kanssa? Maksatko edelleen 50-50? Silloin on jo epäreilu tilanne. Et saa ainakaan velkojasi lyhennettyä.
Mitähän nämä kaikkien mainostamat tuet yksinjääneille on?
Joutuu???? Kuule joutuu se mies maksamaan lapsensa kuluja liitossakin. Millainen mies ei elätä OMAA lastaan? Kuinka tyhmä sä olet??? Älä stana ikinä lisäänny, jooko?