Sain lapsen ja minusta tuli ihminen, josta en itsekään pidä. Ei ehkä muutkaan. Miten muuttua takaisin?

Uupumusta täälläkin. Tai lähinnä ongelma on se, että haluaa sitä omaa aikaa, mutta silloin kun sitä on, ei osaa tehdä muuta kuin istua sohvalla tekemättä mitään. Ja negatiiviset ajatukset jyllää helposti mielessä varsinkin silloin kun ei tee mitään.

Ratkaisua en osaa sanoa. Töihin palaaminen?

Vierailija kirjoitti:

Uupumusta täälläkin. Tai lähinnä ongelma on se, että haluaa sitä omaa aikaa, mutta silloin kun sitä on, ei osaa tehdä muuta kuin istua sohvalla tekemättä mitään. Ja negatiiviset ajatukset jyllää helposti mielessä varsinkin silloin kun ei tee mitään.

Ratkaisua en osaa sanoa. Töihin palaaminen?

Minä palasin töihin lapsen ollessa 2,5. Vaikka ihan tykkään työstäni niin minun osalta tilanne paheni työhön palaamisen myötä. Arki muuttui paljon rankemmaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli minne minä olen hävinnyt tästä ketjusta. En ole hävinnyt, olin päivän töissä ja loppupäivän lapsen kanssa enkä ehtinyt avata nettiä kunnes nyt. 

Kiitos kaikille kommentoijille. Muutamia hyviä ajatuksia olen saanut tästä ketjusta, kiitos niistä.

Joku taisi tosin kirjoittaa, että minulle ei kelpaa mikään ehdotus. Niin. Koko aloitukseni koskee sitä, että olen muuttunut kamalan negatiiviseksi ihmiseksi. 

Ap

Miten teidän päivät siis menevät? Mies töissä 8+2 tuntia matkoineen, entä sinä? Kauanko lapsi on päivähoidossa? Millaisia asioita teit ennen lasta, mitä kaipaat? Jos sulla olisi kuvitteellinen täysin lapsivapaa viikko, mitä tekisit silloin?

Herätys klo 7, aamutoimet ja aamupalat, lähdetään töihin klo 8 ja samalla jätetään lapsi päiväkodille, josta mies vielä heittää minut bussipysäkille, josta jatkan töihin ysiksi ja mies autolla toiseen suuntaan töihin ysiksi. Minun työt loppuu klo 15, ja menen hakemaan lapsen päiväkodista. Miehen työt loppuu klo 17 ja hän on klo 18 kotona tai klo 18:45 jos menee ruokakauppaan (hoitaa ruokakaupassa käynnit koska auto on hänellä). Minä leikin lapsen kanssa ja vietän hänen kanssa aikaa ja laitan päivällistä ym siinä iltapäivän. Lapsen iltatoimet alkaa iltapaloineen ja pesuineen ennen klo 19 jo, minä yleensä hoidan, koska mies siivoilee tai toipuu työpäivästä. Lapsen mentyä nukkumaan menemme saunaan tai katsomme leffan, välillä luen tai chattaan ystävien kanssa tms. Sitten nukkumaan.

Ennen lastan tein pidempää työpäivää, mutta yleensä töiden jälkeen jäin kaupugille tapaamaan ystäviä tai menin vaikka yksin elokuviin, konserttiin tms jos en saanut ketään mukaan. Iltaisin rentouduin, kävin lenkillä, joskus salilla, luin rauhassa pitkään iltaan saakka kirjoja jne. Matkustelin paljon, kävin työväenopiston kursseilla jne. 

Jos minulla olisi nyt ihan lapsivapaa päivä, niin haluaisin olla yksin kotona tekemättä yhtään mitään, kuulematta ainuttakaan pyyntöä yhtään mistään. Jos olisi toinen lapsivapaa heti perään niin lähtisin johonkin kulttuuririentoon (jos olisivat auki eli ei olisi koronaa estämässä), kävisin syömässä ravintolassa hitaasti ja rauhassa ja yksin, sitten menisin yksin johonkin hienoon vuokrasaunaan uima-altaineen moneksi tunniksi vain olemaan ja nauttimaan.

Ap

Jos mies menisi aikaisemmin töihin, niin hän pääsisi sieltä aikaisemmin pois.

Totta. Mutta firma on auki klo 9-17 joten silloin siellä on oltava. Hän ei ole sellaisessa työssä, jossa voisi itse päättää työaikoja vaan ne on sidottu asiakkaisiin ja aukioloaikoihin. Ap

Sanoit tuossa aiemmin, että ennen lasta kävit iltaisin lenkillä, tai teit mieleisiäsi asioita.  Jos lapsi menee yhdeksältä nukkumaan, niin sinullahan on periaatteessa aikaa koko ilta. Oletko niin väsynyt, ettet jaksa tehdä enää mitään? Vai onko kyse siitä, ettei mies voi katsoa lapsen perään illalla (jos lapsi sattuisi heräämään)? Vai jokin muu?

Ei sinun tarvitse näihin täällä vastailla, jos et halua. Jotenkin tulee vain sellainen toive, että saisiko tässä hahmotettua, että mikä voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli minne minä olen hävinnyt tästä ketjusta. En ole hävinnyt, olin päivän töissä ja loppupäivän lapsen kanssa enkä ehtinyt avata nettiä kunnes nyt. 

Kiitos kaikille kommentoijille. Muutamia hyviä ajatuksia olen saanut tästä ketjusta, kiitos niistä.

Joku taisi tosin kirjoittaa, että minulle ei kelpaa mikään ehdotus. Niin. Koko aloitukseni koskee sitä, että olen muuttunut kamalan negatiiviseksi ihmiseksi. 

Ap

Miten teidän päivät siis menevät? Mies töissä 8+2 tuntia matkoineen, entä sinä? Kauanko lapsi on päivähoidossa? Millaisia asioita teit ennen lasta, mitä kaipaat? Jos sulla olisi kuvitteellinen täysin lapsivapaa viikko, mitä tekisit silloin?

Herätys klo 7, aamutoimet ja aamupalat, lähdetään töihin klo 8 ja samalla jätetään lapsi päiväkodille, josta mies vielä heittää minut bussipysäkille, josta jatkan töihin ysiksi ja mies autolla toiseen suuntaan töihin ysiksi. Minun työt loppuu klo 15, ja menen hakemaan lapsen päiväkodista. Miehen työt loppuu klo 17 ja hän on klo 18 kotona tai klo 18:45 jos menee ruokakauppaan (hoitaa ruokakaupassa käynnit koska auto on hänellä). Minä leikin lapsen kanssa ja vietän hänen kanssa aikaa ja laitan päivällistä ym siinä iltapäivän. Lapsen iltatoimet alkaa iltapaloineen ja pesuineen ennen klo 19 jo, minä yleensä hoidan, koska mies siivoilee tai toipuu työpäivästä. Lapsen mentyä nukkumaan menemme saunaan tai katsomme leffan, välillä luen tai chattaan ystävien kanssa tms. Sitten nukkumaan.

Ennen lastan tein pidempää työpäivää, mutta yleensä töiden jälkeen jäin kaupugille tapaamaan ystäviä tai menin vaikka yksin elokuviin, konserttiin tms jos en saanut ketään mukaan. Iltaisin rentouduin, kävin lenkillä, joskus salilla, luin rauhassa pitkään iltaan saakka kirjoja jne. Matkustelin paljon, kävin työväenopiston kursseilla jne. 

Jos minulla olisi nyt ihan lapsivapaa päivä, niin haluaisin olla yksin kotona tekemättä yhtään mitään, kuulematta ainuttakaan pyyntöä yhtään mistään. Jos olisi toinen lapsivapaa heti perään niin lähtisin johonkin kulttuuririentoon (jos olisivat auki eli ei olisi koronaa estämässä), kävisin syömässä ravintolassa hitaasti ja rauhassa ja yksin, sitten menisin yksin johonkin hienoon vuokrasaunaan uima-altaineen moneksi tunniksi vain olemaan ja nauttimaan.

Ap

Jos mies menisi aikaisemmin töihin, niin hän pääsisi sieltä aikaisemmin pois.

Totta. Mutta firma on auki klo 9-17 joten silloin siellä on oltava. Hän ei ole sellaisessa työssä, jossa voisi itse päättää työaikoja vaan ne on sidottu asiakkaisiin ja aukioloaikoihin. Ap

Sanoit tuossa aiemmin, että ennen lasta kävit iltaisin lenkillä, tai teit mieleisiäsi asioita.  Jos lapsi menee yhdeksältä nukkumaan, niin sinullahan on periaatteessa aikaa koko ilta. Oletko niin väsynyt, ettet jaksa tehdä enää mitään? Vai onko kyse siitä, ettei mies voi katsoa lapsen perään illalla (jos lapsi sattuisi heräämään)? Vai jokin muu?

Ei sinun tarvitse näihin täällä vastailla, jos et halua. Jotenkin tulee vain sellainen toive, että saisiko tässä hahmotettua, että mikä voisi auttaa.

Lapsi menee ysiltä nukkumaan ja onhan siinä aikaa se kaksi tuntia ennen kuin menen itse nukkumaan. Mutta se menee siihen, että käydään saunassa (tai käyn suihkussa), pitää laitella jotain pyykkejä vähän, haluan lukea sähköpostit ym joita en ehdi päivän aikana ollenkaan lukea, laittelen pari viestiä joillekin ystäville tms. En minä jaksa enää ysin jälkeen lähteä lenkille, olen ihan liian väsynyt silloin. Kyllä mies voi katsoa lapsen perään kun lapsi nukkuu, mutta en tosiaan jaksa enää ysin jälkeen lähteä minnekään. Kun joka aamu herätyskin on jo viimeistään seiskalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli minne minä olen hävinnyt tästä ketjusta. En ole hävinnyt, olin päivän töissä ja loppupäivän lapsen kanssa enkä ehtinyt avata nettiä kunnes nyt. 

Kiitos kaikille kommentoijille. Muutamia hyviä ajatuksia olen saanut tästä ketjusta, kiitos niistä.

Joku taisi tosin kirjoittaa, että minulle ei kelpaa mikään ehdotus. Niin. Koko aloitukseni koskee sitä, että olen muuttunut kamalan negatiiviseksi ihmiseksi. 

Ap

Miten teidän päivät siis menevät? Mies töissä 8+2 tuntia matkoineen, entä sinä? Kauanko lapsi on päivähoidossa? Millaisia asioita teit ennen lasta, mitä kaipaat? Jos sulla olisi kuvitteellinen täysin lapsivapaa viikko, mitä tekisit silloin?

Herätys klo 7, aamutoimet ja aamupalat, lähdetään töihin klo 8 ja samalla jätetään lapsi päiväkodille, josta mies vielä heittää minut bussipysäkille, josta jatkan töihin ysiksi ja mies autolla toiseen suuntaan töihin ysiksi. Minun työt loppuu klo 15, ja menen hakemaan lapsen päiväkodista. Miehen työt loppuu klo 17 ja hän on klo 18 kotona tai klo 18:45 jos menee ruokakauppaan (hoitaa ruokakaupassa käynnit koska auto on hänellä). Minä leikin lapsen kanssa ja vietän hänen kanssa aikaa ja laitan päivällistä ym siinä iltapäivän. Lapsen iltatoimet alkaa iltapaloineen ja pesuineen ennen klo 19 jo, minä yleensä hoidan, koska mies siivoilee tai toipuu työpäivästä. Lapsen mentyä nukkumaan menemme saunaan tai katsomme leffan, välillä luen tai chattaan ystävien kanssa tms. Sitten nukkumaan.

Ennen lastan tein pidempää työpäivää, mutta yleensä töiden jälkeen jäin kaupugille tapaamaan ystäviä tai menin vaikka yksin elokuviin, konserttiin tms jos en saanut ketään mukaan. Iltaisin rentouduin, kävin lenkillä, joskus salilla, luin rauhassa pitkään iltaan saakka kirjoja jne. Matkustelin paljon, kävin työväenopiston kursseilla jne. 

Jos minulla olisi nyt ihan lapsivapaa päivä, niin haluaisin olla yksin kotona tekemättä yhtään mitään, kuulematta ainuttakaan pyyntöä yhtään mistään. Jos olisi toinen lapsivapaa heti perään niin lähtisin johonkin kulttuuririentoon (jos olisivat auki eli ei olisi koronaa estämässä), kävisin syömässä ravintolassa hitaasti ja rauhassa ja yksin, sitten menisin yksin johonkin hienoon vuokrasaunaan uima-altaineen moneksi tunniksi vain olemaan ja nauttimaan.

Ap

Jos mies menisi aikaisemmin töihin, niin hän pääsisi sieltä aikaisemmin pois.

Totta. Mutta firma on auki klo 9-17 joten silloin siellä on oltava. Hän ei ole sellaisessa työssä, jossa voisi itse päättää työaikoja vaan ne on sidottu asiakkaisiin ja aukioloaikoihin. Ap

Sanoit tuossa aiemmin, että ennen lasta kävit iltaisin lenkillä, tai teit mieleisiäsi asioita.  Jos lapsi menee yhdeksältä nukkumaan, niin sinullahan on periaatteessa aikaa koko ilta. Oletko niin väsynyt, ettet jaksa tehdä enää mitään? Vai onko kyse siitä, ettei mies voi katsoa lapsen perään illalla (jos lapsi sattuisi heräämään)? Vai jokin muu?

Ei sinun tarvitse näihin täällä vastailla, jos et halua. Jotenkin tulee vain sellainen toive, että saisiko tässä hahmotettua, että mikä voisi auttaa.

KORJAUS: Lapsi siis menee klo 19 nukkumaan....

Voisitteko muuttaa lähemmäs miehen työpaikkaa, jos tukiverkostoa ei kerran ole lähellä? Niin että voisitte jakaa paremmin esim päiväkotiin vientiä/hakuja.

Ainakin meillä naapurin tutut perheet auttavat kyllä siten, että lapset viihtyvät keskenään ja toistensa lelujen parissa vähän paremmin kuin kotona aina samoissa ympyröissä. Saa levähtää siis hieman ja jutella aikuisten kanssa. Eli ei kyse ole lastenhoitoavusta, vaan vaihtelusta arkeen, ja lapsille seurasta. Ei tunnettu ketään kun muutettiin tänne, mutta on tutustuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli minne minä olen hävinnyt tästä ketjusta. En ole hävinnyt, olin päivän töissä ja loppupäivän lapsen kanssa enkä ehtinyt avata nettiä kunnes nyt. 

Kiitos kaikille kommentoijille. Muutamia hyviä ajatuksia olen saanut tästä ketjusta, kiitos niistä.

Joku taisi tosin kirjoittaa, että minulle ei kelpaa mikään ehdotus. Niin. Koko aloitukseni koskee sitä, että olen muuttunut kamalan negatiiviseksi ihmiseksi. 

Ap

Miten teidän päivät siis menevät? Mies töissä 8+2 tuntia matkoineen, entä sinä? Kauanko lapsi on päivähoidossa? Millaisia asioita teit ennen lasta, mitä kaipaat? Jos sulla olisi kuvitteellinen täysin lapsivapaa viikko, mitä tekisit silloin?

Herätys klo 7, aamutoimet ja aamupalat, lähdetään töihin klo 8 ja samalla jätetään lapsi päiväkodille, josta mies vielä heittää minut bussipysäkille, josta jatkan töihin ysiksi ja mies autolla toiseen suuntaan töihin ysiksi. Minun työt loppuu klo 15, ja menen hakemaan lapsen päiväkodista. Miehen työt loppuu klo 17 ja hän on klo 18 kotona tai klo 18:45 jos menee ruokakauppaan (hoitaa ruokakaupassa käynnit koska auto on hänellä). Minä leikin lapsen kanssa ja vietän hänen kanssa aikaa ja laitan päivällistä ym siinä iltapäivän. Lapsen iltatoimet alkaa iltapaloineen ja pesuineen ennen klo 19 jo, minä yleensä hoidan, koska mies siivoilee tai toipuu työpäivästä. Lapsen mentyä nukkumaan menemme saunaan tai katsomme leffan, välillä luen tai chattaan ystävien kanssa tms. Sitten nukkumaan.

Ennen lastan tein pidempää työpäivää, mutta yleensä töiden jälkeen jäin kaupugille tapaamaan ystäviä tai menin vaikka yksin elokuviin, konserttiin tms jos en saanut ketään mukaan. Iltaisin rentouduin, kävin lenkillä, joskus salilla, luin rauhassa pitkään iltaan saakka kirjoja jne. Matkustelin paljon, kävin työväenopiston kursseilla jne. 

Jos minulla olisi nyt ihan lapsivapaa päivä, niin haluaisin olla yksin kotona tekemättä yhtään mitään, kuulematta ainuttakaan pyyntöä yhtään mistään. Jos olisi toinen lapsivapaa heti perään niin lähtisin johonkin kulttuuririentoon (jos olisivat auki eli ei olisi koronaa estämässä), kävisin syömässä ravintolassa hitaasti ja rauhassa ja yksin, sitten menisin yksin johonkin hienoon vuokrasaunaan uima-altaineen moneksi tunniksi vain olemaan ja nauttimaan.

Ap

Jos mies menisi aikaisemmin töihin, niin hän pääsisi sieltä aikaisemmin pois.

Totta. Mutta firma on auki klo 9-17 joten silloin siellä on oltava. Hän ei ole sellaisessa työssä, jossa voisi itse päättää työaikoja vaan ne on sidottu asiakkaisiin ja aukioloaikoihin. Ap

Sanoit tuossa aiemmin, että ennen lasta kävit iltaisin lenkillä, tai teit mieleisiäsi asioita.  Jos lapsi menee yhdeksältä nukkumaan, niin sinullahan on periaatteessa aikaa koko ilta. Oletko niin väsynyt, ettet jaksa tehdä enää mitään? Vai onko kyse siitä, ettei mies voi katsoa lapsen perään illalla (jos lapsi sattuisi heräämään)? Vai jokin muu?

Ei sinun tarvitse näihin täällä vastailla, jos et halua. Jotenkin tulee vain sellainen toive, että saisiko tässä hahmotettua, että mikä voisi auttaa.

Ja siis, en minä ennen lasta ollut iltaisin väsynyt. Nyt olen aivan rättipoikki, niin väsynyt että en melkein jaksa edes ajatella. Ennen lasta jaksoin iltaisin vaikka mitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli minne minä olen hävinnyt tästä ketjusta. En ole hävinnyt, olin päivän töissä ja loppupäivän lapsen kanssa enkä ehtinyt avata nettiä kunnes nyt. 

Kiitos kaikille kommentoijille. Muutamia hyviä ajatuksia olen saanut tästä ketjusta, kiitos niistä.

Joku taisi tosin kirjoittaa, että minulle ei kelpaa mikään ehdotus. Niin. Koko aloitukseni koskee sitä, että olen muuttunut kamalan negatiiviseksi ihmiseksi. 

Ap

Miten teidän päivät siis menevät? Mies töissä 8+2 tuntia matkoineen, entä sinä? Kauanko lapsi on päivähoidossa? Millaisia asioita teit ennen lasta, mitä kaipaat? Jos sulla olisi kuvitteellinen täysin lapsivapaa viikko, mitä tekisit silloin?

Herätys klo 7, aamutoimet ja aamupalat, lähdetään töihin klo 8 ja samalla jätetään lapsi päiväkodille, josta mies vielä heittää minut bussipysäkille, josta jatkan töihin ysiksi ja mies autolla toiseen suuntaan töihin ysiksi. Minun työt loppuu klo 15, ja menen hakemaan lapsen päiväkodista. Miehen työt loppuu klo 17 ja hän on klo 18 kotona tai klo 18:45 jos menee ruokakauppaan (hoitaa ruokakaupassa käynnit koska auto on hänellä). Minä leikin lapsen kanssa ja vietän hänen kanssa aikaa ja laitan päivällistä ym siinä iltapäivän. Lapsen iltatoimet alkaa iltapaloineen ja pesuineen ennen klo 19 jo, minä yleensä hoidan, koska mies siivoilee tai toipuu työpäivästä. Lapsen mentyä nukkumaan menemme saunaan tai katsomme leffan, välillä luen tai chattaan ystävien kanssa tms. Sitten nukkumaan.

Ennen lastan tein pidempää työpäivää, mutta yleensä töiden jälkeen jäin kaupugille tapaamaan ystäviä tai menin vaikka yksin elokuviin, konserttiin tms jos en saanut ketään mukaan. Iltaisin rentouduin, kävin lenkillä, joskus salilla, luin rauhassa pitkään iltaan saakka kirjoja jne. Matkustelin paljon, kävin työväenopiston kursseilla jne. 

Jos minulla olisi nyt ihan lapsivapaa päivä, niin haluaisin olla yksin kotona tekemättä yhtään mitään, kuulematta ainuttakaan pyyntöä yhtään mistään. Jos olisi toinen lapsivapaa heti perään niin lähtisin johonkin kulttuuririentoon (jos olisivat auki eli ei olisi koronaa estämässä), kävisin syömässä ravintolassa hitaasti ja rauhassa ja yksin, sitten menisin yksin johonkin hienoon vuokrasaunaan uima-altaineen moneksi tunniksi vain olemaan ja nauttimaan.

Ap

Jos mies menisi aikaisemmin töihin, niin hän pääsisi sieltä aikaisemmin pois.

Totta. Mutta firma on auki klo 9-17 joten silloin siellä on oltava. Hän ei ole sellaisessa työssä, jossa voisi itse päättää työaikoja vaan ne on sidottu asiakkaisiin ja aukioloaikoihin. Ap

Sanoit tuossa aiemmin, että ennen lasta kävit iltaisin lenkillä, tai teit mieleisiäsi asioita.  Jos lapsi menee yhdeksältä nukkumaan, niin sinullahan on periaatteessa aikaa koko ilta. Oletko niin väsynyt, ettet jaksa tehdä enää mitään? Vai onko kyse siitä, ettei mies voi katsoa lapsen perään illalla (jos lapsi sattuisi heräämään)? Vai jokin muu?

Ei sinun tarvitse näihin täällä vastailla, jos et halua. Jotenkin tulee vain sellainen toive, että saisiko tässä hahmotettua, että mikä voisi auttaa.

KORJAUS: Lapsi siis menee klo 19 nukkumaan....

Lapsen iltatoimet alkaa klo 19 eli iltapala ja iltapesut ym. Mutta hän nukahtaa vasta ysiltä. On aina ollut vähäuninen ja huono nukkumaan, jo vauvana. Ap

Iltoja voisi yrittää rauhoittaa omalle tekemiselle. Eli käy suihkussa/saunassa niin että lapsi mukaan. Lapsi voi auttaa pyykkien kanssa/olla mukana. Eli yritä ottaa illat oikeasti asioille jotka eivät ole pakollisia/jotka ovat ”omia” juttujasi.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko muuttaa lähemmäs miehen työpaikkaa, jos tukiverkostoa ei kerran ole lähellä? Niin että voisitte jakaa paremmin esim päiväkotiin vientiä/hakuja.

Ainakin meillä naapurin tutut perheet auttavat kyllä siten, että lapset viihtyvät keskenään ja toistensa lelujen parissa vähän paremmin kuin kotona aina samoissa ympyröissä. Saa levähtää siis hieman ja jutella aikuisten kanssa. Eli ei kyse ole lastenhoitoavusta, vaan vaihtelusta arkeen, ja lapsille seurasta. Ei tunnettu ketään kun muutettiin tänne, mutta on tutustuttu.

Meillä ei siis ole missään tukiverkkoja, ei edes kaukana. Isovanhemmista elää enää yksi ja hän asuu palvelutalossa. Mutta nuo työpaikat on siis niin, että asumme molempien työpaikkojen puolivälissä suunnilleen, eli jos muutamme lähemmäs miehen työpaikkaa niin minä en pääse enää julkisilla töihin ollenkaan tai sitten minun työmatka kestää sen melkein kaksi tuntia suuntaansa.

Olen niin negatiivinen, väsynyt ja puhumaton ja pinna kireällä nykyään, että en enää osaa tutustua uusiin ihmisiin. Ei uudet ihmiset pidä seurastani :( . Ap

Vierailija kirjoitti:

Iltoja voisi yrittää rauhoittaa omalle tekemiselle. Eli käy suihkussa/saunassa niin että lapsi mukaan. Lapsi voi auttaa pyykkien kanssa/olla mukana. Eli yritä ottaa illat oikeasti asioille jotka eivät ole pakollisia/jotka ovat ”omia” juttujasi.

Tätä voisin yrittää eli että klo 21 jälkeen en tekisi enää mitään muuta kuin omia juttujani. Kiitos. Ap

En tajua. Itse töissä 8 tuntia ja joo väsyttää mutta onhan aikaa vaikka mihin.

Musta vähän tuntuu, että tossa teidän suhteessa ei osata oikeasti sitä avointa keskustelua edes itsensä kanssa, saati keskenänne. Ette arvosta toisianne tarpeeksi ja kiellätte sen, ainakin miehen valinnat kyllä puhuu toista kieltä. Mitä ehkä saat irti tästä on, ettet lopun elämääsi toivottavasti jaa ihmisiä ikäviin ihmisiin ja hyviin ihmisiin vaan hoksaat, että elämässä on erilaisia vaiheita kaikilla. Harmi, että sulla on nyt ikävä vaihe, kunhan et ajattelisi että olet jotenkin muuttumassa absoluuttisen ikäväksi tyypiksi. Sun parisuhde rakoilee, odotit teidän yhteiselolta ihan muuta. Katkeruuden tunteessa ja ikävänä ihmisenä olemisessa on sentään se etu, että se ikävä tunne voi motivoida parantamaan asioita. Harmi toi teidän parisuhteen tila nyt on, mutta ei mustavalkoisuutta siihenkään, ihmisiä ollaan ja virheineen voi rakastaa.

Et edes yritä vaikuttaa ongelmiin vaan koko ajan kerrot miten mikään ei onnistu kun sitä ja tätä. Joka kiehut katkerissa liemissäsi ja voit pahoin tai sitten pyrit aktiivisesti muuttamaan tilanteen. Esimerkiksi Joka toinen ilta mies hoitaa lapsen nukutuksen ja sinä häivyt kotoa klo 19 mihin ikinä nokka näyttää. Kerran kuussa käyt yhden viikonloppuyön hotellissa nauttimassa omasta rauhasta. Miehelle sama tarjous. Mutta kun plaa plaa ja taas tulee tähän litania miksi se ei ole mahdollista. Sinä valitset, ei kukaan muu. Ei edes miehesi.

Kyllä lapsi mun mielestä, vaikuttaa aika monenkin elämään juuri noin kuin kuvailit. Puhun tuttujen ja kavereiden sukulaisten puolesta. Mulla tämä samantyylinen juttu on iskenyt vasta lasten, ollessa jo nuoria mutta epäilen syyksi omalla kohdallani kaikkia päällekkäin olevia asioita. Joita tässä sen kummemin komentoimatta, mutta terveys, rahaasiat, ihmissuhteet ja niistä koituva paine, korona, työasiat, kaupassa käynnit ja muut ihan normi asiat voi kuormittaa aika paljon..

Kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden, koska silloin sisarus hoitaa ne lasten jutut ja vanhemmalle riittää pelkkä vanhemmuus. Yhden lapsen kanssa pitää olla sekä huoltaja että leikkikaveri, ja se on kuluttavaa.

Lähde aloittaja kävelylle klo 19, mies aloittelee sillä välin lapsen iltatoimet. Kävelyllä saat aikaa omille ajatuksille ja sitä tunnetta, että kukaan ei tarvitse sinua juuri sillä hetkellä mihinkään. Kävely myös virkistää sopivasti. Joka toinen päiväkin voi olla alkuun ihan hyvä. Ja kyllä se mies tekee, kun olet poissa kotoa, silloin sen on pakko tehdä ja pakko on paras muusa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi samoin. Olo helpottui lasten kasvamisen myötä. Nuorin nyt 5 vuotta ja alan olla oma itseni. Kun katson taaksepäin, huomaan että omistauduin liikaa lapsille. Olisi pitänyt ottaa päivittäin omaa aikaa ja panostaa omaan hyvinvointiin. Uni, ravinto ja liikunta kuntoon! Vasta kun itse voi hyvin, voi olla kiva muille.

Siinäpä se. Minulla ei ole mahdollisuutta juurikaan omaan aikaan. Mies tekee pitkää päivää, tukiverkkoja ei ole. Ja kyllä, ollaan useita kertoja jopa riidelty siitä, että haluaisin omaa aikaa mutta mies ei "ehdi" sitä minulle antaa, mutta mikään ei silti muutu. Ja viikonloppuisin olen jo niin väsynyt, että kun on se pieni oma hetki, niin istun vain alas enkä jaksa mitään tehdä enkä mennä minnekään.

Uni ja ravinto on minulla kunnossa, liikuntaan ei ole kunnolla mahdollisuutta muuten kuin mitä lapsen kanssa pääsen lenkille.

Ap

Minulla auttoi tuohon vain ero. Nyt isänkin on pakko huolehtia lapsista, kun ne osan aikaa ovat hänen luonaan.

Jos voisin neuvoa nuorta itseäni, niin en koskaan tekisi parisuhteeseen lapsia. Ainoastaan kaverivanhemmuus tulisi kyseeseen, mielellään toisen naisen kanssa. 

Valitettavasti miehistä ei oikein ole vanhemmiksi ja vastuun kantajiksi.

Tuo viimeinen lause on aika ikävän leimaava. Eikä ole totta.

Mieheni hoitaa vähintään puolet lasta. Joskus enemmänkin kun minulla on menoja tai pitkiä vuoroja yms. Päiväkotiin vie ja monesti hakeekin useammin kuin minä, eikä hän ole ikinä valittanut asiasta. Biologista isäänsä lapsi näkee vain muutaman kerran vuodessa.

Niin, eli lapsen isästä ei oikein ole vanhemmaksi?

Niin, ei ole ei. Mutta aijemman viimeisessä lauseessa puhuttiin miehistä. Ei isistä.

Eli teidänkään ei ole lasta kannattanut siihen parisuhteeseen tehdä? Miehen takia.

Lapset kannattaa tehdä sopimuksella kaverin kanssa. Tällöin riitatilanteessa on jutut valmiina sovittuina. Avioliitto/parisuhden sekoittaa kaiken tämän ja altistaa lapsen vuosien riitelylle. Suurin osa pienten lasten vanhemmista eroaa.

Lapseton äoto kirjoitti:

Miten voit kuvitella saavasi apua tämän palstan ventovierailta ihmisiltä? Äitiys on sinun lopullinen valintasi, ja sinun on pakko tulla toimeen itsesi kanssa. Hae apua terapiasta. Heti. Lapsesi ei ole pyytänyt syntyä juuri sinun lapseksesi, mutta vaikka antaisit hänet adoptoitavaksi tai vaikka hän kuolisi, äitiys ei lähde sinusta. Teit virheen hankkiessasi lapsen, mutta et voi perua virhettäsi. Sinun on silti oltava itsesi paras ystävä. Lapsen kasvattaminen ei ole sitä, että odotat hänen seuraavaa kehitysvaihettaan: koulun alkamista, teini-ikää tai aikuistumista. Tämä on sinun elämäsi, ja tämän on sinun lapsesi ainoa lapsuus.

Miten niin minulla on kanttia kirjoittaa tämä? Koska minun lapseni on tehnyt itsemurhan.

Ongelma on siinä, että ap luuli, että tekisi tuota kaikkea yhdessä jonkun toisen kanssa. Kun hän hankkiutuu tästä toisesta eroon, niin tilanne helpottuu. On paljon parempi hoitaa kaikki asiat 100% itse, kuin katsella lusmua ja pettyä odotuksineen edes pienestä avusta ja tauosta itselleen.

Monesti talouskin paranee lopulta eron myötä, kun jää isoruokainen ukko ruokkimatta ja hankinnat voi kohdistaa itselleen mielekkäisiin juttuihin. Exälläni meni tekniikkaan ja kaikkeen sellaiseen merkittävä osa tuloista, ja menee kai vieläkin.

Järjestäisin illat niin, että lapsen nukkumaanmenon jälkeen alkaa vanhempien oma aika, jolloin ei tehdä kotitöitä vaan rentoudutaan.

Kerran viikossa voisi myös käydä kaupassa vasta lapsen iltatoimien aikaan niin, että toinen hoitaa puurot ja pesut, toinen käy kaupassa. Näin töistä tullessa 18-19.30 jää aikaa toisen vanhemman aktiviteeteille, joita saa tehdä virkeänä. (Lapsen iltatoimia voi vähän tiivistää, kaksi tuntia niihin on aika paljon. Vartti puuroon, kymmene minsaa pesuihin, puoli tuntia satuja riittää hyvin).

Eli mies kotiin joka päivä kuudeksi, vuoropäivin siitä alkaa vanhemman oma aika, jonakin päivänä koko perheen aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiivinen asenne ja kyynistyminen ovat usein alkavan masennuksen oireita. Terve ihminen suhtautuu asioihin positiivisesti luottaen. Masentuminen on terveen ihmisen tapa reagoida tilanteeseen, jossa voi huonosti. Kokemus siitä että mitään ei ole tehtävissä ja vain jokin ihme minut muuttaa ovat harhaa. Voit ja pystyt paljonkin. Suosittelen tutustumaan meditointiin ja joogaan. Kohtaat itsesi sellaisena kuin olet, mutta sinun on mahdollista löytää myös se kaikki hyvä mitä sinussa on. Voit yllättyä siitä miten paljon voit itse vaikuttaa ajatuksiisi ja asenteisiisi sekä löytää todellisen arvosi. Sen myötä löydät myös keinot raivata henkistä ja fyysistä tilaa kalenteriin.

Meditointia ja jooga kuulostaa ihan hyvältä, mutta kun en minä saa koskaan olla edes yksin kotona, niin milloin minä joogaisin? Ap

Meditointia ja joogaa voit tehdä, vaikka illalla ennen nukkumaanmenoa. Ei se vaadi yksinoloa kotona. Lapsi miehelle tai nukkumaan. Kai teillä huone löytyy josta saa oven kiinni? Netti on pullollaan erilaisia vedettyjä joogatunteja. Aloita rauhallisista ja pehmeistä joogatunneista.

Meditointi kannattaa ottaa tavaksi ja tehdä pieniä harjoituksia pitkin päivää. Tulet tietoisemmaksi omista aisteista, hengityksestä, kehon tuntemuksista ja tunteista. Opit säätelemään paremmin omaa oloasi stressaavissa tilanteissa. Netflixissä on nyt hyvä perusopas meditaatioharjoituksiin: Meditoijan opas. Itse meditoin mm. bussimatkoilla, töissä tauoilla ja kotona ennen nukkumaanmenoa.

Jooga ja meditaatio tarjoaa tilan vetäytyä hetkeksi omaan rauhaan ja levätä siinä. Jos aloitat, musta tärkein: älä analysoi hetkeä jälkikäteen, vaan nauti siitä tunteesta, jonka se jättää kehoosi/mieleesi.