Olipa kerran hampurilaisravintola
Minä: Hei
Asiakaspalveluhenkilö: Hei (vilkaisee suuntaani ja siirtää katseen nopeasti kassakoneeseen)
Minä: Ottaisin mukaan yhden tuplajuustohampurilaisaterian Cola Zerolla, ranskalaiset ilman lisättyä suolaa. Ja lisäksi yhden hampurilaisen.
Asiakaspalveluhenkilö: Ei ne ranskalaiset ole suolattomia.
Minä: Tiedän, mutta pyysin ettette erikseen lisäisi niihin suolaa.
Asiakaspalveluhenkilö: Tuplajuustoateria, joo, ranskalaiset ilman lisättyä suolaa. Tuleeks se toinenkin ateriana, vai pelkkä hampurilainen?
Minä: Juuri kerroin, tuplajuustoateria ja hampurilainen. Jos haluaisin sen toisen hampurilaisen ateriana, niin pyytäisin hampurilaisaterian.
Asiakaspalveluhenkilö: Otaksä siis ihan tavallisen hampurilaisen?
Minä: Teidän hinnastossa on mainittu "hampurilainen", tarkoitan sitä. En näe hinnastossa "ihan tavallista hampurilaista".
Asiakaspalveluhenkilö: Millä juomalla tuplajuustoateria?
Minä: Edelleen Cola Zerolla.
Asiakaspalveluhenkilö: Muuta.
Minä: En muuta.
Asiakaspalveluhenkilö: Tuleeks sulle muuta?
Minä: Ei tule muuta.
Asiakaspalveluhenkilö: Syödääks nää täällä?
Minä: Edelleen otan mukaan. En jätä niitä tänne muiden syötäväksi.
Asiakaspalveluhenkilö: Elikkä, mukaan yksi tuplajuustoateria Coca-Cola Zerolla, ranskalaiset ilman lisättyä suolaa ja yksi tavallinen hampurilainen (ja kysyvä vilkaisu minuun, katse oli tähän asti kassakoneessa)
Minä: Kyllä
Asiakaspalveluhenkilö: Elikkä elikkä, se tekee sitten yhteensä kuus euroo ja kolkyt senttii.
Minä: (Maksukortti kädessäni odotan, että maksupäätteelle tulee summa lähimaksua varten. Kun vien kortin maksupäätteen viereen, maksupääte piippaa ja pyytää syöttämään kortin ja antamaan PIN-koodin. Ennen kuin ehdin aloittaa, asiakaspalveluhenkilö kiirehtii neuvomaan)
Asiakaspalveluhenkilö: Aha, nyt se pyytää korttia ja PIN-koodia.
Minä: Kyllä, minä näen sen saman asian tästä maksupäätteeltä, mutta kiitos neuvosta. (suoritan maksun)
Asiakaspalveluhenkilö: Kuittii.
Minä: Mitä?
Asiakaspalveluhenkilö: Kuittia?
Minä: En tarvitse kuittia, kiitos.
Asiakaspalveluhenkilö: Hetki menee että on valmista. Tää biipperi hälyttää sitku tilauksen voi noutaa tästä. (ja työntää biipperin kouraani)
Minä: (Odotan tilaukseni valmistumista noudettavaksi. Biipperi hälyttää. Menen noutamaan tilausta.)
Asiakaspalveluhenkilö: (on pakannut hampurilaiset ja ranskalaiset paperipussiin) Elikkä sulle tuli nää juustohampurilaisateria Coca-Cola Zerolla, ranskalaiset ilman lisättyä suolaa ja tavallinen hampurilainen. Meneeks tää juoma kädessä?
Minä: Kyllä menee siinä kun nuo muutkin. Kiitos.
Kommentit (68)
Hyvä kuvaus epäonnistuneesta asiakaspalvelusta. Miten voikin olla niin vaikeaa kuunnella asiakasta?
Onneksi ei tarvite käydä hampurilaisbaareissa
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus epäonnistuneesta asiakaspalvelusta. Miten voikin olla niin vaikeaa kuunnella asiakasta?
Varmaan siten että mutisee epäselvästi ja hiljaisella äänellä ensin 5min jotain asiaan kuulumatonta ennen kuin kertoo varsinaisen vastauksen kysymykseen.
Huoh... Miten jopa normaali kanssakäyminen voi olla näin vaikeaa joillekin...
Onneksi mäkkärissä voi tilata ilman ihmiskontaksia. Ai niin, tuskin sielläkään mitään ranskalaisia ilman suolaa saa, joten ei muuta kuin tiskille sönköttämään.
Mikä tässä nyt oli se juttu?
Tilaat hampparia ja kassahenkilö varmistaa että tilaus on oikein?
Ei tuossa mikään muu ärsyttänyt kun tuo sinun ihan turhat huomauttelut. Kassahenkilö tekee työtään johon hänet on kunkin ketjun koulutuksessa koulutettu, samat argumentit ladellaan jokaiselle asiakkaalle.
Olenkin miettinyt mistä niitä mulkkuja putkahtelee mutta sen onkin tuo zerokola joka niitä tekee.
Miksi ap on näsäviisas ja jaksaa vielä kirjottaa tänne romaanin omasta ylimielisyydestään? Mee halkomaan hiuksia vaikka eväsretkelle metsään, tee ihan ite oikeaoppiset eväät ja puhu kiville. Niitä kiinnostaa.
Luin koko avauksen ja sen jälkeisen ap:n viestinkin ja odotin että missä kohtaa tulee se jutun kluu, mutta en sitä kyllä havainnut.
Mielestäni asiakaspalvelija suoriutui tehtävästää ihan hyvin. Ei kympin tuntiliksalla voi parempaa vaatia. Itse olen ollut elämässäni kohtuullisen paljon asiakaspalvelutehtävissä ja voin kertoa, ettei se niin helppoa ole, mitä herra täydellisyys kuvittelee, eikiä vähiten juuri näiden omaa täydellisyyttään korostavien pilkuttajien vuoksi. Tämäkin asiakaspalvelija palvelee satoja ihmisiä päivässä, joten ei hän voi muistaa/kuulla ihan kaikkea pilkulleen, mitä se asiakas mumisee.
t: M50+ minäkin
Se nyt vaan on tyhmää kuvitella että burgeripaikoista saisi jotenkin erityisen hyvää asiakaspalvelua. Taso on mitä on ja riittää kun saat mitä tilaat.
Tilaan itse Scanista nirsoburgereita, eli normaalin Superin, mutta ei juustoa eikä kastiketta. Olen miettinyt, että kirjoitan lapulle tilauksen, koska vähän erikoiset toiveet. Lisäksi toivon, että jos ilmaiseksi saa, niin salaattiin myös sipuli. Ovat suostuneet kyllä tuohon sipuliin salaatissa, joustavaa porukkaa, ja säästäähän siinä ne juustot ja kastikkeet silti, sipuli lienee halvempi ja asiakas tyytyväinen.
Moni tietysti täällä pelleilee, mutta IHAN OIKEASTI on huolestuttavaa, kuinka moni ei jaksa/viitsi/osaa lukea yhtään pitempää tekstiä kuin tämä tähän asti kirjoittamani.
Jos menee yhtään pitemmäksi tai jopa niin kuin tuo avaus, niin ollaan ihan pulassa. Kai tämä on jokin tekstari/insta/whatsapp -sukupolven ominaisuus, mutta surullista on se myös. Tuollaiset ihmiset tuskin koskaan lukevat esim. kirjoja.
- Päivää, sininen LM kiitos.
- Päivää. Ai sininen?
- Kyllä.
- Olihan se LM?
- Kyllä, sininen LM.
- Selvä. Elikkäs sininen ja LM, niinhän?
- Ihan oikein.
- Se tekisi 8,30 eur sitten.
- Tossa (ojentaa kympin setelin).
- Kiitos, ja olihan se nyt varmasti LM?
- Oli, sininen.
- Sininenkö?
- Kyllä, sininen LM.
- Selvä, eli sininen ja LM, poltatteko heti vai otatteko mukaan?
- ??? Otan mukaan juu.
- Eli sininen LM ja mukaan, 8,30, ja kympistä tulisi takaisin 1,70 eur.
- ...Joo???...
- Tässä olkaa hyvä, sininen LM ja tässä vielä vaihtorahat 1,70 eur. Olihan se näin?
- Kyllä... kai... joo, kiitoksia.
- Kiitos ja näkemiin!
- Ai niin joo, Coltin sytkäri myös! Eiku, antaapa olla. Käyn Essolta hakemassa.
Annan negatiivista asiakaspalautetta suoraan yrityksen johdolle ja omistajille aina, jos asiakaspalveluhenkilö mainitsee sanan elikkä/elikkäs.
Kuulostat ihan sairaan rasittavalta asiakkaalta. Itse teen ainakin tilauksen aina tuote kerrallaan sitä mukaa, että kassahenkilö ehtii ne rekisteröidä ja naputella koneelle. Otan kana-aterian, kassahenkilö kysyy, minkä juoman otan, cokiksen. Sitten tilaan lapselle lasten ateria. Aspa kysyy, otatko hampurilaisella vai nugeteilla, johon vastaan, että hampurilaisella. Sitten kassa kysyy, mikä juoma, johon vastaan, että cokis. Sitten kysyy lelu vai jätski, johon vastaan, että lelu. Ja lopuksi kysytään, että syöttekö täällä vai mukaan. Syödään täällä. Ei ongelmia ole tullut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ... jaksaa vielä kirjottaa tänne romaanin ...? ...
... kun kukaan ei jaksa lukea.
AP:lle tiedoksi että eräässä kotimaisessa burgerilassa sen tilauksen kirjaamienen kassakoneenseen on aivan mahdottoman kankea joka johtaa tuohon miljoonaan kertaa kyselyyn.
Tuntuu ainakin että itsellä se kassalaitteen kankeus pakotti kyselemään miljoonaan otteeseen samat jutut.
Ja pienempi harmitus se on vastailla pari kertaa samaan kysymykseen kuin sitten kotona todeta että tilaus on väärä.
Ja se on sitten asia erikseen että olisiko kassahenkilön hyvä olla jotenkin niin terävä että muistaa koko litanian kerralla mitä asiakas on sanonut. Olisi, mutta mielestäni ei noiden burgeriloiden palkoilla ja soppareilla tulisi sellaista vaatia.
Mikään tässä maailmassa EI toimi kuten MINÄ haluan. Maailma on vaihdettava!
Ap voisi kokeilla kuinka helppoa se työ oikeasti on. Ei ne myyjät vittuillakseen kysele montaa kertaa, ainut tavoite on että asiakas saa juuri sen mitä haluaa. Ja tuollainen litanian luettelu on pahin vaihtoehto, koska myyjät ei ole yli-ihmisiä, jotka muistaisivat tuollaisia luetteloita jatkuvasti, monta tuntia päivässä ja monta päivää viikossa, samalla kun pitää muistaa paljon muutakin asiakkaille näkymätöntä. Kuulokkeista joutuu samalla kuuntelemaan autojen moottoreiden pauhua, autokaistan tilausta vastaanottavaa työkaveria, omaa asiakasta ja kommunikoimaan vielä keittiöön. Ylikuormitin omat aivoni pikaruokalan vuoropäällikkönä, toipuminen on kestänyt 1,5v ja vaatinut mielialalääkityksen.
Minusta on käsittämätöntä että täällä vanhempien palstalla naljaillaan nuorison asiakaspalvelutaidoista heidän elämänsä ensimmäisessä työpaikassaan. Ei se työ ole niin helppoa, miltä se näyttää ja mitä luulla voisi, vaan vaatii pitkän kokemuksen, jotta kokonaisuus on hallinnassa myös kovassa kiireessä. Kysymyksessä voisi olla sinun lapsesi ensimmäinen työpaikka, eikä prosessia ainakaan helpota vittuilevat aikuiset.
Juuri näin.