En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Ei sitä kuoleman hetkeä aina etukäteen aavista.

Ei tuo kuolinpesän selvittely ulkomaillakaan helppoa ole. Asutaan pysyvästi toisessa maassa ja perunkirjoitukset/perintö selvitettävänä kolmannessa maassa. Korona vaikeuttaa vielä matkustamista (muuttuvat maahantulo/ karanteenisäännöt). Rahaa palaa notaareihin, asuntokuluihin ym.

Paperityö on olemassa siksi että varmastintieeetään kenestä kysymys. Suomessa siitä asiasta ollaan vähän tarkempia. On maita joissa ihminen saattaa pudota pois väestörekiseristä ja menettää eläkkeensä, pankkitilinsä ja passioikeutensa. Tai kaapata toisen henkilöllisyyden, niissä ei olla yhtä "byrokraattisia".

Mutta jos on määrättömästi tavaraa ja sinne tänne siroteltuja tilejä ilman dokumentteja, niin työlästähän sekin on. Henkisestinkuluttavaa kun nostelee lapsuuden esineistön roskalavalle. Samoin on raskasta jos on riitaisa kuolinpesä. Onneksi meillä oli nopea ja sopuisa jako.

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Sitten on vielä pesän tyhjennys. Omaisella oli siisti koti, kaikki tavarat järjestyksessä. Kaapeissa mapit, joissa kuitit ja paperit tallella vuosikymmenien ajalta, kirjeenvaihtoa vuosikymmenien ajalta. Lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, siistejä vaatteita. Hyvään vaatekaappiin mahtuu uskomaton määrä tavaraa.

Miksi on noin vaikeaa? Eikä edes etukäteen oikein voi harjoitella/opetella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?

Minun vanhempani ovat nyt seitsenkymppisiä ja ovat aloittaneet varastojen ja kämpän tyhjentämisen ja ylimääräisen omaisuuden myynnin. Ei tule sitten meille lapsille niin paljon hommaa, kun heistä aika jättää.

Mun äiti ei antanut eläessään tyhjentää ja siivota mitään kaappeja. Siellä ne jogurttipurkkivuoret ja huolellisesti pestyt alumiinirasiat odottivat kaiken muun turhan lisäksi. Kaapit täynnä hamstrattuja liinavaatteita yms jonkun toisen vanhuksen kuolinpesästä. Asunnon tyhjentäminen vei lopulta kuukausia.

Juuri tämä. Vanhemmillani on neljä kiinteistöä, joista yksi on yhteinen sukulaisen kanssa. Joka paikka on täynnä omien vanhempiensa ja vanhempiensa sisarusten jäämistöjä. Liinavaatteita, huonekaluja, astioita, jopa vaatteita. 75v ihmiset keräävät KAIKEN. Tulee olemaan aivan järkyttävä savotta käydä nuo huushollit läpi. Roskalava on understatement.

Ihmettelen suuresti miksi virkatodistus pitää olla jokaisesta seurakunnasta? Eikö niihin pidä jokaiseen kirjoittaa lasten lukumäärä? Eihän se lapsi sieltä lapsiluettelosta mihinkään katoa, ellei jotain isompaa virhettä tapahdu.

Miksi näin?

Jos vainajalla ei ole rintaperillisiä, olisi hyvä olla testamentti. Mutta kun laki ei pakota sitä tekemään, niin moni sen jättää tekemättä, valitettavasti. Toki jos omaisuus on pelkästään rahaa, se olisi  helppo selvitettävä. Mutta auta armias, jos maallista mammonaa on rutkasti ja siihen talo, maata ja esim. osakkeita siellä sun täällä. Ja jakajia on useita, jopa kymmeniä ( jos vainajalla on esim. usemapi sisarus tai heidän jälkeläisiään, jos sisarus on jo kuollut), niin soppa on  valmis. Tämä kaikki olisi vältettävissä, jos vainajalla olisi ollut testamentti.  Jos ei ole, perinnönjakoon menee helposti vuosia ja siihen voi tulla jo uusia kuolinpesiä sekaan, jos joku kuolee. Tähän lisättynä mahdolliset alaikäiset tai muut holhouksen alaiset, joille on nimettävä edunvalvoja. Hommassa ei rikastu kukaan muu kuin lakifirma tms joka asiaa hoitaa. 

Oma lukunsa ovat sitten kuolinpesän osakkaat, jotka käyvät selvittämään esim. lapsuusajan sisarkateuksia ja aikuisiän kaunoja vanhemman kuoltua. Siinä palaa pesänvaroja ja jopa riidanhaluisen perillisen oma perintöosuus eri oikeusasteissa tappeluun. Taistelu kestää vuosikausia, kun yksi ainoa, jopa eläkeikäinen riitapukari laatii koko ajan kirjelmiä ja vaatii milloin mitäkin. Ainoat, jotka hyötyvät, ovat asianajajat.

Aivan älytöntä on se, että sopuisan enemmistön päätöksillä ei ole mitään merkitystä, yksi hankalikko voi tehdä kiusaa vuosikausia ihan vain ilkeyttään.

Tsemppiä, ap:lle! Kyllä se joku päivä päättyy tuokin koettelemus, mutta koville ottaa. Kannattaa yrittää pitää oma pää koossa ja puhua asioista jonkun ymmärtävän kanssa. Eikä saa antaa kuolinpesäsotkun vallata koko elämää, ettei yöunet kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Ei tarvitse. Viimeinen asuinpaikka riittää, sieltä tilataan eka sukuselvitys. Edellinen asuinpaikka selviää siitä jne.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Luietteko viikko sitten, kun Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas, joka on erikoistunut perintöoikeuteen oli kavaltanut miljoonia kuolinpesästä ?

Kuolinpesässä osakkaina vain veli ja sisar ja täysin riidaton.

Silti proffa ei muka saanut sitä selvitetyksi yli kymmenessä vuodessa. Nosti vielä kymmeniä tuhansia palkkaa kavaltamisestaan.

Älkää luottako ikinä lakimiehiin.

Eihän tuo homma nyt noin mennyt.... Kangas ei ole kavaltanut mitään eikä häntä siitä epäiltykään. 

Tilanne niin, että vainaja oli tehnyt testamentin, jonka mukaan tytär saa osuutensa perinnöstä siten, että puolet heti ja loppuosan vuosittain 10 vuodessa. Kangas toimi pesänselvittäjänä ja -jakajana asiassa. Eli ei hän pitkittänyt asiaa. 

Tytär oli valtuuttanut toisen lakimiehen ottamaan vastaan hänelle tulevan perinnön ja tuo toinen lakimies olisi sitten siirtänyt varoja testamentin mukaisesti vuoden välein. Kangas siirsi hallussaan olleen, tyttären saaman perinnön tuolle toiselle lakimiehelle tyttären valtakirjan mukaisesti.

Tämä toinen lakimies kavalsi rahat eikä tytär saanut perintöään testamentin mukaisesti.

Kangasta siis epäiltiin ja tuomittiin huolimattomasta menettelystä ja siitä, ettei ollut noudattanut testamentin määräystä. Tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan tyttärelle yli 700 000 euroa. Kangas siis ei ollut omaan taskuun ottanut eikä viivytellyt asiassa. 

Asia hovioikeudessa. Kysymys siitä, toimiko Kangas huolimattomasti siirtäessään varat toiselle lakimiehelle valtakirjan nojalla ja onko huolimattomuuden vuoksi velvollinen korvaamaan tyttärelle toisen lakimiehen kavaltamat varat. Tämä toinen lakimies tuomittiin törkeästä kiskonnasta. Kangasta vastaan vahingonkorvauksellinen siviilikanne, ei rikosjuttu. 

F, asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti miksi virkatodistus pitää olla jokaisesta seurakunnasta? Eikö niihin pidä jokaiseen kirjoittaa lasten lukumäärä? Eihän se lapsi sieltä lapsiluettelosta mihinkään katoa, ellei jotain isompaa virhettä tapahdu.

Miksi näin?

En osaa sanoa miten tuon nykyään/ennen menee, pysyvätkö kaikki lehtolapset 100% siellä joka käänteessä mukana, mutta ainakin vanhempien ihmisten elämän käänteissä voi tosiaan olla isojakin aukkoja. Ennenvahaan kun ei ihan oltu vielä näin sähköisiä niin sitä 'vanhaa tietoa' ei sieltä Pihtiputaan srk 'hevosella' sinne Varpaisten srk siirretty. Nyt ehkä isoveli valvookin jo paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Jos kieltäytäjällä ei ole alaikäisiä lapsia niin homma on tosiaan sillä selvä, mutta kun on menee tilanne entistä hankalammaksi. Käytännössä perintö menee kieltäytyvän perillisille jolloin heille joudutaan hyväksyttämään valvojat maistraatissa jne... Kieltäytyminen ei ainakaan helpota kokonaistyömäärää jos sitä haettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Mulla on yksi 8kk katkos, kun olin Usassa aupairina. Mitähän siinä tapahtuu jos kuolen. Väestörekisterissä ei siinä lue mitään. Tyhjää vain se välijakso.

Siis muutitko kirjasi Usaan? Silloin siellä lukee juuri niin.

Itse olin vuoden USAssa mutta 'kirjat' oli kyllä yhä kotona. Eihän Usaan ainakaan tuolloin edes tuosta vaan onnistunut muuttamaan.

DVV on muuten myös semmoinen lyijynraskas pulju, kestää puoli vuotta saada päätöksiä aikaan ja kaikki ne maksaa. Jos on kuolinpesiä niin tehkää jako heti, älkää jättäkö hoitamatta. Varsinkin jos kuolinpesässä on holhouksen alaisia osallisia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi 8kk katkos, kun olin Usassa aupairina. Mitähän siinä tapahtuu jos kuolen. Väestörekisterissä ei siinä lue mitään. Tyhjää vain se välijakso.

Muutitko muka virallisesti kirjasi USAan tuossa vaiheessa, eli teit virallisen muuttoilmoituksen maistraattiin? En ole kuullut että kukaan niin tekisi väliaikaisen oleskelun perusteella. Mulla oli osoite/kirjat aina myös suomessa vaikka ulkomailla oleskellut yhteensä kolmisen vuotta (erissä). 

Olen eri, mutta vastaavassa tilanteessa minä nuorena tyhmänä ymmärtämättömänä tein viralllisen muuttoilmoituksen Suomen viranomaisille, että muutan Ruotsiin. Siellä sitten taas en rekisteröitynyt minnekään. Tiedoissa siis 6kk aukko aikana, mitenhän sen sitten selvittää tai voisiko jotenkin avuksi perilliselle selvittää jo nyt jotenkin...

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Luopuminen perinnöstä on vaikeaa, jos sinulla on alaikäisiä lapsia. Ko perintö siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Myös kuultua: jos alaikäinen lapsenlapsi perii, sitä omaisuutta hallinnoikin edunvalvoja, ei siis lapsen vanhemmat. Turvataan, ettei lapsen perintö kulu.

Yleensä hallinnointi vanhemmalla, mutta vuosittain täytyy tehdä tilintarkastus, joka toimitetaan maistraattiin eli nykyiselle DVV:lle.

Perinnönjaossa pitää olla edunvalvojan sijainen, jos sekä lapsi että edunvalvoja ovat samassa testamentissa edunsaajina.

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.