En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Sitten vielä kun haluaa pysyä hyvissä väleissä sisarustensa kanssa, jotka eivät halua tunnearvon vuoksi luopua mökistä, missä käyvät kerran vuodessa. Oon suostunut ettei kuolinpesää jaeta, ja maksan kulujakin - kun en halua riidellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Meillä dna olisi halunnut kuolleen allekirjoituksen liittymän sulkemiseksi. Millään ei meinannut mennä perille, että allekirjoituksen saaminen on aika hankalaa kuolleelta. "Haluan lopettaa Ahti Ahtisen liittymän koska hän kuoli" "liittymän lopettamiseksi tarvitsemme kyllä Ahdin allekirjoituksen"

Eih....... olisit kirjoittanut itse siihen lappuun sen nimmarin. Ei voi olla noin vaikeaa?

Ei nimikirjoitusta voi väärentää, mutta kyllä meillä onnistui ihan kuolintodistus toimittamalla. 

Mitäs minä, ulkomailla 1,5v. nuorempana asunut, voin siis tehdä säästääkseni lapseni tuolta asuinpaikkojen selvitysrumbalta? Voinko käydä jo nyt jossain selvittämässä, että en ole tullut tuona aikana raskaaksi ja heivannut lasta jonnekin?

Vierailija kirjoitti:

En käsitä mitä niin ylivoimaista asiassa on. Minulla on molemmat vanhemmat kuolleet ja asiat eteni hyvin, eikä tullut mitään ylinmääräistä stressiä. Toisaalta ulkoistin kaiken tekemisen valtakirjalla.

Eli joku muu teki puolestasi. Ei ihme ettei stressannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Meillä dna olisi halunnut kuolleen allekirjoituksen liittymän sulkemiseksi. Millään ei meinannut mennä perille, että allekirjoituksen saaminen on aika hankalaa kuolleelta. "Haluan lopettaa Ahti Ahtisen liittymän koska hän kuoli" "liittymän lopettamiseksi tarvitsemme kyllä Ahdin allekirjoituksen"

Eih....... olisit kirjoittanut itse siihen lappuun sen nimmarin. Ei voi olla noin vaikeaa?

Ei nimikirjoitusta voi väärentää, mutta kyllä meillä onnistui ihan kuolintodistus toimittamalla. 

Meidän keississä taisi mennä asiakaspalvelun nuorelta henkilöltä pasmat niin sekaisin, ettei asia vaan mennyt tajuntaan. Havahtui siinä vaiheessa, kun sanoin, että saa mennä itse ruumishuoneelle hakemaan sen nimmarin. 

Miksi ihmeessä vainajan näkyminen sosiaalisessa mediassa, vainajan nettisivut ja blogit pyritään poistamaan mahdollisimman pian?

Omat blogini ja mediani on ainakin tehty sitä varten, että ne ovat netissä. Ei niitä pidä mennä sieltä poistamaan vaikka kuolisinkin. Vähän sama, kuin kirjailijan kirjat poltettaisiin kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Pankin aspana työskennelleenä voin sanoa, että kuolinpesäasiat ovat usein ihan hirveitä hoitaa. Teki mieli aina sanoa niille sataa vuotta lähestyville mummoille, että törsätkää rahanne ja nauttikaa nyt elämästä, ettei jää rahanhimoisille perillisille niin paljon riideltävää. 

Ja kuolinpesän asioita hoitaneena voin sanoa, että pankit ovat yksi p4skoja näissä tilanteissa. Kauhean taistelun jälkeen saa käyttöoikeudet tileihin. Edes kuolema ei katkaise korkoja (paitse Rerurs Bankin kohdalla). Ja jos ei ole itsellä rahaa hoitaa ylimääräisiä lainanmaksuja, niin perintäähän ne lähtee mistä tulee lisää kuluja. Pankeilla itsellä kestää saada paperit kasaan useita viikkoja. Ihmettelin aluksi, kun kirjoiteltiin kolmen kuukauden olevan tiukka ajan jakosollisesti, mutta pakkien surkean toiminnan jälkeen en enää ihmetellyt. Ja kyseessä oli harvinaisen helppo kuolinpesä.

Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?

Voihan esim. tulostaa väestörekisteristä sen asuinpaikkaselosteen valmiiksi ja säilyttää kotona jossain kansiossa. Mikäli muuttaa, niin tulostaa uuden. Omaisuusluettelokaan ei useimmilla muutu niin tiuhaan, että pitäisi edes vuosittain olla päivittämässä. Käyttöoikeuksia voi antaa jo eläessään, niin sekin helpottaa sitten tarvittaessa asioiden hoitoa. Kaikkea ei toki voi olla valmiina, mutta helpottavia tekoja voimme itsekukin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Tätä en muuten osaa.

T. Hallituksen pj noin 7v toiminut. Ehkä en tulekaan valituksi ensi yk:ssa.

Vierailija kirjoitti:

Pankin aspana työskennelleenä voin sanoa, että kuolinpesäasiat ovat usein ihan hirveitä hoitaa... 

Niin on, koska pankkien aspojen toiminta on puhdasta kettuilua. Tietoja pantataan niin kauan, että saadaan maksut perintään, jotta saadaa nyhdettyä vielä viimeiset rahat kuolinpesästä. 

OP on yksi pahimmista pankeista näissä asioissa. Ja kun emme valkanneet heidän 2000€  hintaistan perukirjan kirjoittamisat, niin aspat kettuilivat itse perukirjasta vaikka lakimies sen totesi ihan käyväksi tapaukseksi.

Digitalisaation Suomessa on kyllä ällistyttävää miten vaikeaa on kuolla.

Kaikki on käsi ojossa ottamassa kuolinpesältä asian hoidosta. Niin arkkukauppa, kukkakauppa, kirkko ja kirkon pitopalvelu.

Kuolema on kaikkea muuta kuin ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?

45v viimeistään. Ja toki alkuun riittää, että esimerkiksi listaa omaisuuden, jos on jotain kalliimpia tavaroita. Kyllä minulla on lista valmiina vaimolle. Hän ei tiedä talomme tekniikasta juuri mitään, joten tähän liittyen on omat ohjeet valmiina. Lisäksi olen listannut kalliimmat työkalut yms., niin tietää mistä voi saada ja millaisia rahoja, jos niitä lähtee myymään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs minä, ulkomailla 1,5v. nuorempana asunut, voin siis tehdä säästääkseni lapseni tuolta asuinpaikkojen selvitysrumbalta? Voinko käydä jo nyt jossain selvittämässä, että en ole tullut tuona aikana raskaaksi ja heivannut lasta jonnekin?

Minulla ainekin Väestörekisterissä lukee synnynmaa ja tiedossa Suomeen muuttopäivä. Tuskin kenenkään tarvitsee kaivella osoitteita, missä olen asunut aiemmin. Sama jos muutan jossain vaihessaa ulkomaille, niin oletan Väestörekisteriin kirjatttavan asuinpaikan osalta tyyliin 13.4.2024-24.6.2036 Ulkomaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Joo, tää on jännä detalji. Lisää twistiä jälkeenjääneiden elämään.

Syy lienee se, että vainajalla saatta olla esim. jälkeläisiä toisella puolen maailmaa.

Näille ei saa tiedoksi kuolemaa ja perunkirjoitusta, jos ei voi tsekata osoitteesta. Niin, mitä?? En minäkään tajua, mitä muinainen osoite ratkaisee!

Miehillä voi olla muinaisten matkojen seurauksena aviottomia lapsia, tunnustettujakin, jotka eivät katkeamattomalla sukuselvitysketjulla löydy. Kuvitellaan vaikka 1970-luvulla tehtyä kehitysapuprojektia Tansaniassa. Suomalainen insinööri kävi siellä kaksi kertaa vuodessa, mutta ei koskaan asunut siellä. Hän sai lapsen sikäläisen naisystävänsä kanssa. Hänet merkittiin sikäläiseen rekisteriin lapsen isäksi, mutta mitään virallista tietoa tuosta ei koskaan Suomeen tullut. Projekti loppui ja suhde katkesi. Nyt mies kuolee, ja hänestä tilataan suomalaiset virkatodistukset, joista käy ilmi, ettei hän koskaan asunut ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankin aspana työskennelleenä voin sanoa, että kuolinpesäasiat ovat usein ihan hirveitä hoitaa... 

Niin on, koska pankkien aspojen toiminta on puhdasta kettuilua. Tietoja pantataan niin kauan, että saadaan maksut perintään, jotta saadaa nyhdettyä vielä viimeiset rahat kuolinpesästä. 

OP on yksi pahimmista pankeista näissä asioissa. Ja kun emme valkanneet heidän 2000€  hintaistan perukirjan kirjoittamisat, niin aspat kettuilivat itse perukirjasta vaikka lakimies sen totesi ihan käyväksi tapaukseksi.

OP nyt on yksi pahimmista pankeista eniveis. Jämähtänyt jonnekki 1800-luvulle.

Kaikki maksaa. Kaikki. Ellet sitten laita ihan kaikki OPn kautta niin sitten saat vähän alennusta.

Vierailija kirjoitti:

Digitalisaation Suomessa on kyllä ällistyttävää miten vaikeaa on kuolla.

Kaikki on käsi ojossa ottamassa kuolinpesältä asian hoidosta. Niin arkkukauppa, kukkakauppa, kirkko ja kirkon pitopalvelu.

Kuolema on kaikkea muuta kuin ilmaista.

Ja hävyttömintä on nuo hinnat. Pari tonnia olisi maksanut perukirjan tekeminen, mikä on alle tunnin homma, kunhan pankit ovat saaneet paperinsa toimitettua. Ja sitten siihen arkut yms. päälle. Itse olen sanonut, että minun kohdalla pitää valita halvin arkku mitä löytyy ja käyttää rahat bileisiin. Ei mitään itkuvirsiä vaan kunnon kekkerit, joissa saa puhua minusta vain hyvä juttua. Jätetään ne muut tarinat sitten myöhemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Ei saa yhdestä paikasta, jos vainaja kuuluu kirkkoon. Silloin ne pitää edelleenkin kysyä jokaisesta seurakunta(yhtymästä). Jos ei kuulu kirkkoon (eikä ole kuulunut 15-vuoden ikäisestä), niin yksi paperi väestörekisterikeskuksesta riittää. Esim isäni erosi kirkosta 18-vuotiaana, mutta noilta kolmelta vuodelta vaadittiin seurakunnasta paperi, ettei lapsia ole syntynyt silloin.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Tämä tietohan on siellä väestörekisterissä, mitä voi jokainen itsekin katsella. Ehkä parempi neuvo olisi tarkistaa omat tiedot ainakin kerran ja pyytää korjausta jos siellä on virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hoitanut miehen kanssa miehen sedän kuolinpesän. Taisi olla 16 osakasta. Ruotsissa oli osakas joka muistamaton ja edunvalvonnassa. Oli osakkaita joiden nimistä ja yhteystiedoista ei ollut mitään tietoa. Yksi osakkaista oli salannut osoitteensa. Koska lapsia ei ollut perintö meni sisaruksille ja siskopuolille. Näistä suurin osa oli kuollut ja osalla kuolleista oli lapsia jotka hekin jo kuolleet mutta heidän lapsensa tulivat sijalle perimään. Eli paitsi vainajasta niin kaikista muistakin kuolleista sisaruksista joutui hommaamaan kirkonkirjat kaikilta paikkakunnilta joilla olivat asuneet...

Käytännössä velkaa oli enemmän kuin varoja. Autoja oli kolme ja vain yhteen oli paperit ja se oli tämän sedän nimillä. Muuta oli vielä edellisten omistajien nimillä. Pahin oli traktori joka edelleen hankkijan nimissä josta ostettu 20 vuotta sitten. Mitään kauppakirjoja ym ei löytynyt. Ja hankkija oli tehnyt konkurssin ajat sitten ettei sieltäkään saanut mitään papereita. Traktorille oli kuitenkin saatu otettua vakuutus jota ei saanut lopetettua ennenkuin traktorin saisi kuolinpesän nimille. Teetti oikeasti paljon töitä ennenkuin kaikki asiat kunnossa.

Mausteena vielä jo kuolleen siskon virkatodistuksia hankkiessa että siskon muutto paikkakunnalta A paikkakunnalle B oli kirjattu eri päiville näillä paikkakunnilla ja lisäksi nimi oli kirjattu väärin uudelle paikkakunnalle. Onneksi olin kuullut asiasta apeltani aikaisemmin sillä appi oli jo kuollut ja tuon asian selvittäminen ilman tietoa virheestä olisi ollut tuskaa.

Itse selvitin kaikki tarvittavat asiat ja tein alustavat paperit ja sitten mieheni ja yksi Vainajan siskoista käyttivät paperit oikeusaputoimistossa. Siellä oli heti sanottu että tarvitaan asianajaja koska pesä niin monimutkainen. Sitten olivat katselleet tekemäni mapin läpi kaikki sukuselvitykset jotka tarvittiin, velat, omaisuus jne. Sitten olivat sanoneet että puuttuu vielä tieto tilien koroista tältä vuodelta mutta muutenhan ne asiat ovatkin tässä mitä perunkirjaan tarvitaan. Eli ihan maalaisjärjellä noita saa tehtyä aika pitkälle jos vaan lukee netistä ohjeita ja on paljon aikaa. Itse olin työttömänä joten oli aikaa hoitaa asia miehen puolesta.

Höps! Kahessa päivässä menee nettiohjeilla!

Te ette vaan osaa!

Tuossa kommentoimassasi esimerkissä ei mene ihan noin. Olin ainoa perillinen, joten tein perukirjan itse. Tämä oli kuitenkin helpoin mahdollinen tapaus, koska omaisuuttakaan ei ollut kuin kerrostaloasunto. Käytännössä riitti kun soitti pankkeihin ja seurakuntiin, ja sitten odotteli pari kuukautta, että saivat paperit kasaan.