En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n tuskan. Oman isäni jäämistöä hoitaessani ajattelin, ettei tämä paperisotaa lopu ikinä. Pankit ovat todella rasittavia. Ja isältäni ei edes jäänyt kummoista perintöä. Pari ikivanhaa metsästyskivääriä olivat myös yllättävän iso ongelma.
Olen seurannut sivusta isompaa perinnönjakoa, jossa asiaa hoiti lakitoimisto, ja testamenttikin oli tehty pieteetillä ja hyvissä ajoin. Silti ruljanssiin meni pari vuotta. Ihmettelen, miten kukaan olisi voinut tuosta rumbasta selvitä ilman lakimiespalveluita.
Kuolema ja etenkin perinnönjako on Suomessa todellinen byrokraatin unelma.
Pwrunkirjan teon jälkeen omaisuus voidaan jakaa ilman lakimiehiä, jos vain osataan olla sovussa.
Jetsulleen noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kuultua: jos alaikäinen lapsenlapsi perii, sitä omaisuutta hallinnoikin edunvalvoja, ei siis lapsen vanhemmat. Turvataan, ettei lapsen perintö kulu.
Jollei sitten edunvalvojan palkkioihin ja aina välillä kavalluksiin.
Lapsen vanhemmat ovat edunvalvojia automaationa. Edunvalvojan sijainen tarvitaan, jos kyseessä on eturistiriitatilanne. Jos siis vanhemmat ovat samassa kokonaisuudessa itsekin ja halutaan tehdä ositusta, ulkopuolinen tulee turvaamaan lapsenlapsen edun osituksessa. Ja digi- ja väestötietovirasto muutenkin valvoo lapsenlapsen omaisuutta.
Itse selvittelyn aikanaan kuolleen sukulaisen kuolinpesän. Poikamies jolla ei perillisiä joten sisarukset jälkeläisineen peri. Oli sisarpuolia ym ja osa heistä kuolleet joten heidän lapset tulivat tilalle. Kaikista kuolleista sisaruksistakin piti tehdä sukuselvitys. Lisäksi oli muistisairas edunvalvonnassa oleva sisko Virossa. Kaikkiaan 16 ihmistä joissa pari joista kukaan ei ollut ennen kuullutkaan.
Muina iloina oli noin 200€ arvoinen traktori jolle vainajalla oli vakuutus mutta traktori oli jäänyt Hankkijan nimiin ja Hankkija oli mennyt jo 20 vuotta aikaisemmin konkkaan. Vakuutusta ei saanut poikki koska traktori ei ollut vainajan nimissä. Mistään ei löytynyt vanhaa kauppakirjaa, luovareita ym millä olisi osoittanut että traktori on vainajan niin että olisi saanut sen vainajan nimille ja turhan vakuutuksen pois.
Vastaavasti löytyi pari autoa mutta niihin sain hankittua myyjältä vielä luovarit niin sain vainajan nimiin ja pois.
Loppujen lopuksi pesästä jäi vain velkaa ja iso läjä romua ja roskaa. Mutta sain kun sainkin hoidettua homman pois. Maallikkona.
Täällä mennään pesänselvitykseen kun toinen täysi-ikäinen perikunnan osakas säätää sellaista vauhtia, että ollaan kohta lain kanssa vaikeuksissa kaikki. Ehdottaa koko ajan täysin lainvastaisia toimenpiteitä rahojen, tilien, omaisuuden ja muun suhteen ja minulla menee aikaa ja rahaa hakea lakiapua siihen, että kuten maalaisjärkenikin jo sanoo, noin ei tosiaan voi lain mukaan tehdä.
Lisäksi kohtelee kuolinpesää kuin lypsylehmää, suorittelee ja tilailee asioita muiden kanssa sopimatta aikeenaan periä kaikki kuolinpesältä. Koita siinä sitten selittää, että jos ajelee vainajan taloon vähän luutaa heiluttelemaan ja posteja tarkistamaan, muu perikunta ei maksa kymmeniä saati satoja euroja "välttämättömästä kuolinpesän hoidosta" kun kenenkään kanssa ei ole mitään sovittu.
Kaksi ala-ikäistä, joista ainakin toiselle tulee ymmärtääkseni edunvalvoja, koska ovat toistensa vastapuolia perikunnassa.
Toinen täysi-ikäinen osakas koittaa painostaa luopumaan pesäselvittäjästä. Hokee koko ajan, että katsotaan, katsotaan, palataan tähän myöhemmin, katsotaan tarpeen mukaan. Siinä saa pidätellä itkuhuutonaurua, että ei tosiaan katsella, vaan Suomen laki sanoo, että pesänselvittäjän voi hakea ihan itsekseen.
Ja siis puhutaan kuitenkin alle 200 000 euron hyvin velkaisesta ja vaikeasti realisoitavasta kuolinpesästä, että ei tässä neljän hengen perikunnalla kukaan saa makkaraa leivän päälle, kun kaikki maksut ja laskut on maksettu.
Sapettaa.
Jollei sitten edunvalvojan palkkioihin ja aina välillä kavalluksiin.