En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Voi kieltäytyä, mutta siihen on aika tiukat säännöt, että missä vaiheessa se pitää tehdä ja miten, omalla toiminnallaan voi sen mahdollisuuden estää.

Toinen puoli asiaa sitten on se, että kun kieltäydyt, nakki siirtyy sun lapsille.  Heidän puolestaan et voi kieltäytyä. Ja jos syynä hankala pesä, niin lapsille siirtämällä vaiva vaan tulee moninkertaiseksi, varsinkin jos ovat alaikäisiä. Alaikäiset eivät voi kieltäytyä vastaanottamasta.

Tuo suvun pakollisuus on NIIN syvältä. Mulle napsahti todella veemäinen pesänjakotilanne isovanhemmalta, jota en ikinä ollut edes tavannut kun omalla vanhemmalla välit hänen kanssa poikki. Ja jos niistä kuolinpesän hoitamisen yhteydessä pakolla ekaa kertaa kohdatuista sukulaisista jotain voi päätellä, niin aivan syystä oli vanhempi laittanut välit poikki. Pitäisi olla mahdollista irtisanoutua sukulaisistaan, jollain genetiikalla ei ole mitään väliä, aivan turhaa ylimääräistä pakollista p*skaa tuollainen ihmisen elämässä.

Voimia ap! Kyllä se helpottaa. Toivottavasti et ole yksin hoitamassa kaikkea. Oma äitini kuoli, kun olin 19-vuotias. Olin ainoa lapsi ja perillinen. Äidin sisko onneksi auttoi paljon ja oli mukana virastoissa ja pankeissa, vaikka hänellä ei virallista sananvaltaa ollut. Tämä oli ihan korvaamaton apu. Yhdessä järjestettiin myös hautajaiset.

Pahinta oli se, kun ei saanut toipua ja surra rauhassa vaan heti piti alkaa pyöritellä paperiasioita, vaikka ei olisi yhtään kiinnostanut.

Olkaa iloisia, jos peritte rahaa, asunto-osakkeita, kiinteistöjä ja käypää omaisuutta! Asunto-osakkeet ja kiinteistöt voi aina myydä ja rahat jaetaan. Ulkopuolinen asiantuntija - pankki ja asianajotoimisto - tekee perinnönjaon. Sukulaiset ovat ahneimpia ja pahimpia korppikotkia. Pahimmat puukot tulevat selkään suvusta. Joko omasta ja/tai puolison suvusta.

Joillekin kuolinpesän osakkaille ei käy yhtä hyvin. On perin ikävää, kun postinkantaja tuo ulosottoviraston kirjeen postilaatikkoon. Yksi kuolinpesän osakas on törsännyt vainajan rahat ja omaisuuden.

Himohamstraajat ovat oma lukunsa. Vanhuksen asunto ja varastot, vaatehuone, kaapit ja komerot ovat täynnä tavaraa: Vaatteita, kirjoja, kenkiä ja koko asunto on täynnä vuosikymmenten aikana hamstrattua tavaraa ja täysin arvotonta roinaa. On ammattilaisia, jotka ostavat kuolinpesiä. Helpompaa on pyytää ulkopuolista apua ja tilata asunnon tyhjennys kuin ruveta itse lajittelemaan ja kierrättämään loputonta tavaramäärää.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa iloisia, jos peritte rahaa, asunto-osakkeita, kiinteistöjä ja käypää omaisuutta! Asunto-osakkeet ja kiinteistöt voi aina myydä ja rahat jaetaan.

No,  minä en ainakaan täysin vieraalta isovanhemmalta ollut perimässä yhtään mitään, käytännössä varaton kansaneläkeläinen lahohomeisessa pikkumökissä. Hirvittävä vaiva ja kp:n muut osakkaat from hell. Mutta ei mitään keinoa päästä tuosta eroon, kun itsellä pari alaikäistä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa iloisia, jos peritte rahaa, asunto-osakkeita, kiinteistöjä ja käypää omaisuutta! Asunto-osakkeet ja kiinteistöt voi aina myydä ja rahat jaetaan. Ulkopuolinen asiantuntija - pankki ja asianajotoimisto - tekee perinnönjaon. Sukulaiset ovat ahneimpia ja pahimpia korppikotkia. Pahimmat puukot tulevat selkään suvusta. Joko omasta ja/tai puolison suvusta.

Joillekin kuolinpesän osakkaille ei käy yhtä hyvin. On perin ikävää, kun postinkantaja tuo ulosottoviraston kirjeen postilaatikkoon. Yksi kuolinpesän osakas on törsännyt vainajan rahat ja omaisuuden.

Himohamstraajat ovat oma lukunsa. Vanhuksen asunto ja varastot, vaatehuone, kaapit ja komerot ovat täynnä tavaraa: Vaatteita, kirjoja, kenkiä ja koko asunto on täynnä vuosikymmenten aikana hamstrattua tavaraa ja täysin arvotonta roinaa. On ammattilaisia, jotka ostavat kuolinpesiä. Helpompaa on pyytää ulkopuolista apua ja tilata asunnon tyhjennys kuin ruveta itse lajittelemaan ja kierrättämään loputonta tavaramäärää.

Tuo yksi on tehnyt rikoksen, eli hänet voi haastaa siitä vastuuseen.

Ja sinä, jos et ole kerran "omaisuuteen ryhtynyt" et ole velvollinen kuittaamaan mitään kuolinpesän velkoja, oli ne sitten vainajan tai rikollisen tekemiä.

Kyllähän nämä perunkirjoitukset välillä on "vääntämistä" aiheuttavia meille asiaan perehtyneille asianajajillekin. Ei juridisten ongelmien vuoksi, vaan tuon paperisodan. Itsellä perjantaina kaksi perunkirjoitustilaisuutta ja eilen kävin vielä klo 22 läpi pesän ilmoittajan minulle toimittamia papereita. Laskuja ja tositteita kaksi muovipussia vuodesta 2010 lähtien.... Jotkut kun säilyttävät kaikki paperit kaikilta vuosilta. Hyvä sinänsä, mutta niistä työlästä kaivaa olennaiset. 

Sukuselvityksiä en pidä hankalana. Niihin kai tottunut. Suurelta osin nykyään jo siirrytty yhtenäiseen järjestelmään ja tarvii viimeisimmästä asuinpaikasta tilata ainoastaan. Tämä tosin vielä siinä mielessä puutteellinen, että tarkistaa täytyy joka tapaus erikseen. 

Jos ulkomailla asunut, niin yleensä hoituu ulkoasiainministeriön kautta (paitsi Pohjoismaat, joissa rekisterit vastaavat kuin Suomessa). Esim. USAn osalta lähetin pyynnön ulkoasiainministeriöön, joka puolestaan USAn viranomaisille ja he sieltä ministeriöön, joka lopulta toimitti minulle. Usassa pitää käydä hlökohtaisesti viranomaiselle sanomassa, että Terve, olen Andrew Mattilainen ja pyydetty käymään täällä. 

Pari kertaa on käynyt, että tiedossa ollut USAssa oleva jälkeläinen, jota ei ole tavoitettu ja no can do.... Jäi epäselväksi ja löytämättä. Tällöin riittää, että olet tehnyt kaiken voitavasti eli ministeriön kautta etsitty. Eli kaikki kivet on käännettävä ja jos ei löydetä, niin ei sitten löydetä. 

Sen verran toteaisin, näin asianajajan näkökulmasta, että ÄLKÄÄ tehkö meille juristeille "valmiiksi" perukirjaa, jotta säästää rahaa. Se käytännössä lisää töitä. Koska se pitää lukea läpi, soitella laatijalle ja selittää, miksi kyseistä "valmista" perukirjaa ei voi käyttää (mitä virheellisyyksiä) ja joudumme joka tapauksessa sen kirjoittamaan uusiksi. Yleensä se tuodaan vielä paperiversiona, joten kirjoittaa se pitää silti. 

Me, jotka teemme näitä paljon, teemme nopeammin itse kirjoittaen kuin jonkun osakkaan itse kirjoittamaa katsellen. Siitä yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Sukuselvitysten tilaamisesta hyötyy sen sijaan kyllä.  

F, asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Haleja!

Mutta ei se hikoilemalla siitä muuksi muutu - tee tuo luopuminen mielessäsi jo nyt - älä anna hänelle "pilven päällä" sitä iloa että itkisit jonkun "lakiosan" perään vaan tee nyt elämästäsi hyvä, ilman häntä ja sisarustasi - se on paras kosto tuolle narsistille - että hän on tästä lähtien sinulle ilmaa, arvoton kasa pskaa, jolla ei enää ole keinoja sinua satuttaa (se vtuttaa häntä, jos hän on aito narsisti)

Vierailija kirjoitti:

Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!

Se on oma sotkunsa se.

Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.

Tuo juuri, huonossa tapauksessa leski on nuorempi kuin perilliset, kiva maksaa muutama vaikkapa tonni veroa, tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!

Se on oma sotkunsa se.

Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.

Tuo juuri, huonossa tapauksessa leski on nuorempi kuin perilliset, kiva maksaa muutama vaikkapa tonni veroa, tyhjästä.

Onnistuisiko ottaa laina tuota perintökotia vastaan ja sitten vaan jättää maksamatta ja päästää perintään ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Ei saa kaikkia yhdestä paikasta. Erikseen pitää tilata jokaisesta seurakunnasta, ellei viimeisin kotipaikkakunta ole ollut Helsinki.

Swoman kirjoitti:

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Isäni kuoli hiljattain pennittömänä ja velkaisena. Periaatteessa kaikki hautausta ja perukirjaa varten tarvittavat kustannukset (sukuselvitysten ja virkatodistusten tilaaminen, postin kääntäminen yms) osoitetaan kuolinpesälle. Perukirjan laatimisen jälkeen ilmoitin DVV:lle, Postille ja muille laskujen lähettäjille, että kuolinpesä ei tule maksamaan laskuja, koska se on varaton.

Kunta maksaa varattoman henkilön vaatimattoman hautaamisen.

Perukirjan jouduin laatimaan itse. En halunnut maksaa asianajajan palkkiota omasta pussistani, enkä kehdannut palkata yrittäjää tekemään työtä maksukyvyttömälle kuolinpesälle - olisihan asianajaja huomannut heti pesän tiliotteita katsomalla tekevänsä ilmaista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,

Eikös tämän sukuselvityksen saa maistraatista perunkirjoitusta varten, siitä näkyy salatut aviottomat lapset ja muut. Asuinpaikkoja ei ainakaan mun äidin perunkirjoituksessa tarvinnut selvitellä, miksi olisi? Kuolinhetken asuinpaikka merkitsee jotain, muut ei.

Vainajan virkatodistus on pakko hankkia perunkirjoitusta varten

Perunkirjoitusta varten sinun on hankittava vainajan virkatodistus (”Vainajan sukuselvitys”). Vainajan sukuselvityksen avulla selvitetään kuolinpesän lailliset osakkaat. Vainajan sukuselvitys on kokoelma yksittäisiä virkatodistuksia, joista ilmenee vainajan:

henkilö- ja parisuhdetiedot,

muuttotiedot

maininnat puolisoista, lapsista ja tarvittaessa vanhemmista

Sukuselvityksen on myös oltava katkeamaton 15 vuotiaasta alkaen. Vainajan sukuselvitys on pakollinen asiakirja jokaisessa perunkirjoituksessa.

- Eli ei niitä tietoja itse tartte kerätä, viranomaiset on keränneet jo.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Haleja!

Mutta ei se hikoilemalla siitä muuksi muutu - tee tuo luopuminen mielessäsi jo nyt - älä anna hänelle "pilven päällä" sitä iloa että itkisit jonkun "lakiosan" perään vaan tee nyt elämästäsi hyvä, ilman häntä ja sisarustasi - se on paras kosto tuolle narsistille - että hän on tästä lähtien sinulle ilmaa, arvoton kasa pskaa, jolla ei enää ole keinoja sinua satuttaa (se vtuttaa häntä, jos hän on aito narsisti)

Näin pyrin toimimaan mutta ei se ole ihan niin helppoa oikeassa elämässä kuin kirjoitettuna. Kyllä tämä etääntyminen ärsyttää narsistia - heti tule reboundina k0sto ja ilmoitus että koska olen ”kiittämätön lapsi” alkaa hän nyt siirtää koko omaisuutta vähän kerrassaan suosikille. Uutinen jonka sinänsä tiesin.

Ei tuo ehdottamasi tapa toimia silti poista törkeää epäreiluutta ja väärinkohtelua.

Unohtamatta sitä valtavan tavaramäärän tyhjentämistä/raivausta. Kaatopaikkakuormien tahi myynnin aiheuttamaa syyllisyyttä ja jälkikatumusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.

Jos itsellä on lapsia, perinnöstä kieltäytyminen on vain ongelman siirtämistä. Kieltäytyjän osalta perintö menee sitten eteenpäin kieltäytyjän omille perillisille. Eli ongelma moninkertaistuu jos on useampi lapsi ja hankaloituu, jos ovat alaikäisiä, silloinhan vanhempana se byrokratia pitää hoitaa jokaisen lapsen puolesta erikseen. Ja alaikäinen ei edes voi tehokkaasti kieltäytyä perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Haleja!

Mutta ei se hikoilemalla siitä muuksi muutu - tee tuo luopuminen mielessäsi jo nyt - älä anna hänelle "pilven päällä" sitä iloa että itkisit jonkun "lakiosan" perään vaan tee nyt elämästäsi hyvä, ilman häntä ja sisarustasi - se on paras kosto tuolle narsistille - että hän on tästä lähtien sinulle ilmaa, arvoton kasa pskaa, jolla ei enää ole keinoja sinua satuttaa (se vtuttaa häntä, jos hän on aito narsisti)

Näin pyrin toimimaan mutta ei se ole ihan niin helppoa oikeassa elämässä kuin kirjoitettuna. Kyllä tämä etääntyminen ärsyttää narsistia - heti tule reboundina k0sto ja ilmoitus että koska olen ”kiittämätön lapsi” alkaa hän nyt siirtää koko omaisuutta vähän kerrassaan suosikille. Uutinen jonka sinänsä tiesin.

Ei tuo ehdottamasi tapa toimia silti poista törkeää epäreiluutta ja väärinkohtelua.

Ohis, mutta eikö muka voi tehdä mitään jälkikäteen jos vanhemmat siirtäneet yhdelle suosikille satojen tuhansien omaisuuden ja yksi ei saa mitään? Eikö suosiolahja ole jotenkin linkitettävissä perintöön? Vai onko se vaan niin että se suosikki sai jo omaisuuden ja se on nyt sen (eikä siltä voi vaatia hyvitystä).

Tällaista taitaa olla aika useinkin, siis esim maatila kikkaillaan yhdelle suosikkilapselle.

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Meillä ei ihan tuollaista tilannetta ole olemassa... ehkä vähän tavallaan päinvastoin? Minulla sisaruksen kanssa välit menneet täysin, enkä todellakaan aio niitä koskaan paikkailla. Aion tulevaisuudessa ilomielin kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jotta ei tarvitse olla sen yhden k-pään kanssa tekemisissä. Puistattaa pelkkä hautajaisten järjesteleminen, kun siitä toisesta tuskin on siihen hommaan. 

Äidin puheissa tosin meidän välit pitää korjata, ja yhdessä selvittää kaikki tulevat kuolinpesäasiat. En henno häntä joka kerta muistuttaa siitä, että mitän yhteistä selvittämistä ei minun ja sisaruksen kanssa tule tapahtumaan koskaan. Olen muutaman kerran sanonut, äiti on aina pahastunut, joten olen jättänyt asian sikseen.

Mä maallista mammonaa kokoa en, kurkkuuni kumoan sen.