En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.

Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Mä tossa aikaisemmin jo kirjoitin, mutta ilman vastausta.

Olen ainoa perillinen korviaan myöten veloissa olevalle isälleni, joka asuu holhottavana jossain palvelutalossa. En edes tiedä missä, kun sitä siirreltiin yhdessä vaiheessa jatkuvasti paikasta toiseen ja lopulta minulle ei viitsitty edes ilmoittaa minne se on raijattu. En kyllä ollut kiinnostunutkaan, mutta mut oli merkitty heiden papereissaan omaiseksi.

Kun se kuolee, niin voinko sanoa, että hoitakaa miten haluatte, ei kuulu mulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Meillä ei ihan tuollaista tilannetta ole olemassa... ehkä vähän tavallaan päinvastoin? Minulla sisaruksen kanssa välit menneet täysin, enkä todellakaan aio niitä koskaan paikkailla. Aion tulevaisuudessa ilomielin kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jotta ei tarvitse olla sen yhden k-pään kanssa tekemisissä. Puistattaa pelkkä hautajaisten järjesteleminen, kun siitä toisesta tuskin on siihen hommaan. 

Äidin puheissa tosin meidän välit pitää korjata, ja yhdessä selvittää kaikki tulevat kuolinpesäasiat. En henno häntä joka kerta muistuttaa siitä, että mitän yhteistä selvittämistä ei minun ja sisaruksen kanssa tule tapahtumaan koskaan. Olen muutaman kerran sanonut, äiti on aina pahastunut, joten olen jättänyt asian sikseen.

Miksi ne välit meni? Oliko toinen suosikkilapsi joka sai kaiken ja toinen ei mitään? Tällä lailla toimien vanhemmat saa lasten välit poikki (joskus ihan tarkoituksella toimivat noin)

Swoman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Mä tossa aikaisemmin jo kirjoitin, mutta ilman vastausta.

Olen ainoa perillinen korviaan myöten veloissa olevalle isälleni, joka asuu holhottavana jossain palvelutalossa. En edes tiedä missä, kun sitä siirreltiin yhdessä vaiheessa jatkuvasti paikasta toiseen ja lopulta minulle ei viitsitty edes ilmoittaa minne se on raijattu. En kyllä ollut kiinnostunutkaan, mutta mut oli merkitty heiden papereissaan omaiseksi.

Kun se kuolee, niin voinko sanoa, että hoitakaa miten haluatte, ei kuulu mulle?

Tavallaan joo, tavallaan ei. Voit sanoa, että ilmoittakaa kuolemasta isän asuinkunnan sosiaalipalveluihin, sinä et aio laittaa tikkua ristiin.

Mutta kysy kuitenkin mikä kunta, ja käy vaikka pankin lakimiehen puheilla ja teetä dokumentti, jossa kieltäydyt perinnöstä. (Varminta, että lakimies tekee, että menee varmasti oikein.) Lisäksi voit itse kirjoittaa kirjeen sinne isän asuinkunnan sosiaalipalveluun, ettet aio olla missään tekemisissä hautausjärjestelyjen tai perinnön kanssa. Ja lähetä se lakimiehen kirje perinnöstä kieltäytymisestä mukaan. Siellä kunnassa niiden on varmaan pakko tehdä perunkirjoitukset ja hautausjärjestelyt yms. itse.

Onneksi olen ainoa lapsi, niin ei tarvinnut tapella perinnöstä tai kipoista ja kupeista. Muutamat erittäin riitaisat perinnönjaot nähneenä ei voi olla kuin helpottunut kuinka vähällä itse pääsi tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.

Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.

Minun toinen vanhempi kuoli viime vuonna. Hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin yhteinen omakotitalo puolison kanssa ja pari pankkitiliä, ei muuta omaisuutta eikä velkoja. Minä hommasin kaikki paperit, perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto. Veloitus oli 150 euroa eikä verottajalla ollut mitään huomautettavaa minkään suhteen.

Swoman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.

Mä tossa aikaisemmin jo kirjoitin, mutta ilman vastausta.

Olen ainoa perillinen korviaan myöten veloissa olevalle isälleni, joka asuu holhottavana jossain palvelutalossa. En edes tiedä missä, kun sitä siirreltiin yhdessä vaiheessa jatkuvasti paikasta toiseen ja lopulta minulle ei viitsitty edes ilmoittaa minne se on raijattu. En kyllä ollut kiinnostunutkaan, mutta mut oli merkitty heiden papereissaan omaiseksi.

Kun se kuolee, niin voinko sanoa, että hoitakaa miten haluatte, ei kuulu mulle?

Näin voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Meillä ei ihan tuollaista tilannetta ole olemassa... ehkä vähän tavallaan päinvastoin? Minulla sisaruksen kanssa välit menneet täysin, enkä todellakaan aio niitä koskaan paikkailla. Aion tulevaisuudessa ilomielin kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jotta ei tarvitse olla sen yhden k-pään kanssa tekemisissä. Puistattaa pelkkä hautajaisten järjesteleminen, kun siitä toisesta tuskin on siihen hommaan. 

Äidin puheissa tosin meidän välit pitää korjata, ja yhdessä selvittää kaikki tulevat kuolinpesäasiat. En henno häntä joka kerta muistuttaa siitä, että mitän yhteistä selvittämistä ei minun ja sisaruksen kanssa tule tapahtumaan koskaan. Olen muutaman kerran sanonut, äiti on aina pahastunut, joten olen jättänyt asian sikseen.

Miksi ne välit meni? Oliko toinen suosikkilapsi joka sai kaiken ja toinen ei mitään? Tällä lailla toimien vanhemmat saa lasten välit poikki (joskus ihan tarkoituksella toimivat noin)

Vajaa 10 vuoden ikäero, muutti nuorena pois kotoa, ei ollut yhteydessä koskaan, huumeet oli tärkeempiä. Silloin, kun vielä asui kotona, niin yksi muisto on se, että piti veistä kaulallani, kun oli katkonut puhelimen johdon ettei apua saa soitettua, ja kiristi vanhemmiltani jotain... varmaan rahaa. 

Ja vieläkin joudun pakosta välillisesti hoitamaan hänen asioitaan: kuljettamaan lastaan mummulaan, kun ei entinen huumeveikko viitsi ikinä ottaa minkäänlaista vastuuta mistään. Ja toki teen sen mummun (eli äitini) vuoksi, en todellakaan k-pää veljeni. Lapsi ei ikinä vieraile veljeni luona, vaan mummulassa, ja "good time daddy" käy siellä sitten moikkaamassa lastaan, vie kalastamaan, leikkimään. Kiva juttu, mutta arkihuolehtimiset saa aina tehdä joku muu. 

Ikuisuuslokkeilija hän on vielä viittäkymppiä lähestyessään.

Kahden vuoden sisällä lähti anoppi, appiukko ja oma isä... Jos mitään muuta en ole oppinut niin sen, että omana elinaikana asiat vaan pitää hoitaa kuntoon eikä jättää roikkumaan ja perillisten  murheiksi. Vaikka ne olisivat kuinka tylsiä paperiasioita. Hieno homma alkaa selvittelemään anopin isän (kuollut sodassa) jakamatonta kuolinpesää, kun tästä välistä on jo melkein kokonainen sukupolvi kuollut ties mihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Ei saa yhdestä paikasta. Jokaisesta asuinpaikasta erikseen ja jos on vielä jossain vaiheessa eronnut kirkosta niin sitten myös väestörekisterikeskuksesta, nykyinen digivirasto mikä lie.

Virastossa keisarivalta saattaa tuntua nykyajalta.  Meillä kaikessa päättämisessä määrää kyykytys ja rahastus.

Vierailija kirjoitti:

Kahden vuoden sisällä lähti anoppi, appiukko ja oma isä... Jos mitään muuta en ole oppinut niin sen, että omana elinaikana asiat vaan pitää hoitaa kuntoon eikä jättää roikkumaan ja perillisten  murheiksi. Vaikka ne olisivat kuinka tylsiä paperiasioita. Hieno homma alkaa selvittelemään anopin isän (kuollut sodassa) jakamatonta kuolinpesää, kun tästä välistä on jo melkein kokonainen sukupolvi kuollut ties mihin. 

Ja myös muistaa se kirjallinen ositus mahdollisessa erossa. Vastaava tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskanhiki valuu kun ajattelen aikanaan tulevaa perinnönjakoa. Menee riitelyksi.

Mut on jätetty narsistivanhemman ”k0stona” perinnöttömäksi. Olen ”syntipukkilpsi” jota kohdeltu aina pahasti kaltoin ja lapsena hakattiin ja piestiin. Suosikkilapsi selvisi piiskatta ja häntä on aina lellitty. Mä en ole koskaan saanut kotoa mitään, en apua, tukea rahaa. Suosikile on ostettu useita autoja, kaksi asuntoa, annettu tontti, rakennettu tontille mökki, annettu koko ajan rahaa. Tavoitteena se että minä en saisi mitään, että ei ole enää mitään lakiosaa olemassa.

Tästä tulee hirveä riita ja välit poikki kaikkiin.

Mutta tätä narsistit haluaakin. Viimeinen tempaus nöyryytää inhokkilastaan on se että hän ei saa edes lain mukaista oikeuttaan eli lakiosaa. Sen saisi vain jos suosikkilapsi myisi saamiaan lahjoja ja sitä ei tod tule taphtunaan.

Haleja!

Mutta ei se hikoilemalla siitä muuksi muutu - tee tuo luopuminen mielessäsi jo nyt - älä anna hänelle "pilven päällä" sitä iloa että itkisit jonkun "lakiosan" perään vaan tee nyt elämästäsi hyvä, ilman häntä ja sisarustasi - se on paras kosto tuolle narsistille - että hän on tästä lähtien sinulle ilmaa, arvoton kasa pskaa, jolla ei enää ole keinoja sinua satuttaa (se vtuttaa häntä, jos hän on aito narsisti)

Näin pyrin toimimaan mutta ei se ole ihan niin helppoa oikeassa elämässä kuin kirjoitettuna. Kyllä tämä etääntyminen ärsyttää narsistia - heti tule reboundina k0sto ja ilmoitus että koska olen ”kiittämätön lapsi” alkaa hän nyt siirtää koko omaisuutta vähän kerrassaan suosikille. Uutinen jonka sinänsä tiesin.

Ei tuo ehdottamasi tapa toimia silti poista törkeää epäreiluutta ja väärinkohtelua.

En niin kuvitellutkaan, tietenkään - mutta jos lopputulema on se, ettei sulle mitään jää, niin ainoa "kosto" minkä sä voit tarjota on olkien kohautus, "Siinäs siirtelet sitten vaan, omiapahan ovat rahasi" (et suostu enää olemaan hänen manipuloitavissaan) - ei ole tietenkään oikeudenmukaisin ratkaisu mutta sitä sun nyt on mahdoton saada.

Toki sitten on mahdollista, ehkä, kun hänestä aika jättää, jonkun juristin ryhtyä ajamaan sitä, että tuo omaisuus on vääryydellä jemmattu sun sisarukselle - tosin en tiedä kannattaako.

Eli mitä mä nyt lähinnä yritän sanoa on se, että älä anna hänen ja hänen omaisuutensa pilata sun elämääsi!

Älä keskity siihen mitä sä et saa, vaa näytä, että et sä kyllä tarvitsekaan, koska sulla on ihan erinomainen elämä ilmankin. Tsemejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.

Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.

Minun toinen vanhempi kuoli viime vuonna. Hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin yhteinen omakotitalo puolison kanssa ja pari pankkitiliä, ei muuta omaisuutta eikä velkoja. Minä hommasin kaikki paperit, perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto. Veloitus oli 150 euroa eikä verottajalla ollut mitään huomautettavaa minkään suhteen.

Onko hautaustoimisto halvempi kuin pankki? Tekevätkö kaikki hautaustoimistot perunkirjoituksia?

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.

Tämä, sata kertaa tämä.

Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.

Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Kyllä voi kieltäytyä koko perinnöstä. Jotenkin virallisesti tuo kieltäytyminenkin on hoidettava. Sairaalalle/poliisille voi ilmoittaa ettei kiinnosta, kun ilmoitus kuolemasta tulee.

ei tuo mitään hyödytä! Jälkeläisellä on velvollisuus hoitaa kuolinpesän asiat vaikkei olisi ikinä edes tavannut vanhempaansa. Ja nämä asiat on hoidettava kolmen kuukauden sisällä kuolinpäivästä, osasi tai ei ja oli varaa tai ei. Isäni, jota en edes tuntenut hänen eläessään, kuoli, yhtä-äkkiä olin vastuussa kaikesta. Oli kuollut asuntoonsa, lojunut siellä muutaman viikon ja se asunto olisi pitänyt tyhjentää, otsonoida, hautajaiset järjestää, perunkirjoitus valmistella ja kaikki suunnilleen heti.  Perunkirjoituksen teettäminen maksaa, onnekseni sain ajan ja apua oikeusaputoimistosta, lasku oli muuten lähes 600 euroa, ei mikään pikku asia. Lisäksi isäni asui kaupungin tukiasunnossa, ja tämä tukiasumisesta vastaava henkilöstö onneksi hoiti sen asunnon tyhjennyksen ja otsonoinnin ilman, että jouduin paikalla edes käymään. Mutta jos olisi yksityinen vuokranantaja ollut, niin kusessahan olisin ollut. Sain myös hautajaisiin maksusitoumksen edelleen siltä kunnalta jossa isäni asui, koska oli eläessään joskus ollut tt-tukiasiakkaana. Jos olisi tullut aina omillaan toimeen, niin eipä olisi sitäkään herunut.  en tiennyt missä on tili, en tiennyt oliko velkaa vai varallisuutta, en tiennyt mitä yhtiöitä käyttää sähkö- kaasu -puhelin,  en tiennyt oliko lehtitilauksia tms. ennen kuin pääsin pankkiin asioimaan. Sen pankin löytäminen oli jo kokopäivätyö kävellä pankistä toiseen kysymässä et onko tämä asiakkaanne, mukana minulla oli kuolintodistus ja virkatodistus, jossa minut oli mainittu lapsena. Virkatodistukset muuten jouduin itse tilaamaan, ei se oikeusaputoimista sitä tee kenenkään puolesta, samoin ihan itse jouduin kaivelemaan kaikki tiedot, toimiston väki vaan haki verottajalta lisäaikaa ja  teki näistä papereista sitten asianmukaisen perukirjan joka maksoi ihan tolkuttomasti. 

Tämä vastuu ja työ sen lisäksi että samalla piti käsitellä isoja tunteita sellaisen isän kuolemasta, jota ei koskaan ollutkaan... aika taakka. 

Kieltäytyminen kaikesta ei ollut vaihtoehto, siitä tulee ikäviä seuraamuksia verottajalta ja ehkä muualtakin. Perinnön vastaanottaminen tai ottamatta jättäminen tehdään vasta silloin kun perukirja on tehty. Onnekseni vainajan tilillä oli jonkin verran rahaa, niin en joutunut omasta pussista mitään maksamaan.  ellei olisi ollut, niin se perukirja olisi mennyt omasta pussistani. 

Tästä vaan tulee mieleen, että ehkä ikävintä olisi vainaja, joka on sinnitellyt omilla tuloilaan yksityisellä vuokranantajalla, asunut useissa eri paikoissa ja tehnyt lapsia sinne sun tänne ja kuollut tili tyhjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Olkaa iloisia, jos peritte rahaa, asunto-osakkeita, kiinteistöjä ja käypää omaisuutta! Asunto-osakkeet ja kiinteistöt voi aina myydä ja rahat jaetaan. Ulkopuolinen asiantuntija - pankki ja asianajotoimisto - tekee perinnönjaon. Sukulaiset ovat ahneimpia ja pahimpia korppikotkia. Pahimmat puukot tulevat selkään suvusta. Joko omasta ja/tai puolison suvusta.

Joillekin kuolinpesän osakkaille ei käy yhtä hyvin. On perin ikävää, kun postinkantaja tuo ulosottoviraston kirjeen postilaatikkoon. Yksi kuolinpesän osakas on törsännyt vainajan rahat ja omaisuuden.

Himohamstraajat ovat oma lukunsa. Vanhuksen asunto ja varastot, vaatehuone, kaapit ja komerot ovat täynnä tavaraa: Vaatteita, kirjoja, kenkiä ja koko asunto on täynnä vuosikymmenten aikana hamstrattua tavaraa ja täysin arvotonta roinaa. On ammattilaisia, jotka ostavat kuolinpesiä. Helpompaa on pyytää ulkopuolista apua ja tilata asunnon tyhjennys kuin ruveta itse lajittelemaan ja kierrättämään loputonta tavaramäärää.

Yksi kuolinpesien ostaja kolusi kaapit etsien vanhaa arabiaa, muista tavaroista totesi, että viekää kastopaikalle. Sai ukko lähteä aika kiivaasti.

Samanlainen kokemus oli kun yksi sisaruksistani kuoli yllättäen. Koska hän oli elänyt pitkän tovin issekseen erossa muusta suvusta, minä sain hänet paremmin tuntevana tehtäväksi käydä hoitamassa hänen asunto- ja työasiat järjestykseen toisella puolen Suomea. Hautauksen ja muut virastoasiat hoitivat sitten muut omaiset,  onneksi. Jo pelkän asunnon tyhjentäminen ja tavaroiden perkaaminen  yksin surun keskellä tuntui välillä ylivoimaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkistin juuri omani, ja sieltä löytyy jokaisesta asunnosta tieto (jopa väliaikaisista) ihan syntymääni saakka 1980-luvulle.

Tämä siis vastaus sille, jonka mielestä VRK:n rekisteri ei näytä kaikkea.

Ja tästä päättelet, että sama pätee myös kaikkiin 1920- ja 1930-luvulla syntyneisiin, joita monet tällä hetkellä kuolevat ovat?

Mä olen syntynyt 50-luvun loppupuolella ja vrk:ssa näkyy kaikki.

Kävin juuri katsomassa omat tietoni. Olen syntynyt 1973 mutta osoitteeni näkyvät vain vuodesta 1979 lähtien. Sitä edeltävät neljän (varmuudella tietämääni) asuinpaikkaa eivät näy rekkarissa. MIKSI? Kuitenkin ihan omien vanhempieni kanssa olen asunut ensin Helsingissä parissa osoitteessa ja sitten kahdella eri paikkakunnalla ennen paluuta pk-seudulle.

Kauhulla odottelen nyt 80-vuotiaiden vanhempieni pesänselvittelyä, kun on molemmilla on lapsi/lapsia aikaisemmista avioliitoista. Sotkua on satavarmasti luvassa myös miehen vanhemnpien suunnalta, koska appiukon vanhempien kuolinpesät on nekin vielä jakamatta ja kuolinpesän omistamalle lomatontille on rakennettu kuolinpesän osakkaiden yhteinen loma-asunto. 

Kaikista käsittämättömin asia on se että kun koetat sanoa jotain puhelinliittymää irti niin alkaa jankkaus että ei onnistu, pyytäkää "Matti Meikäläinen" puhelimeen! Ja siinä koetat sitten vääntää ratakiskoista että kun "Matti Meikäläinen" on kuollut, menehtynyt,  vaihtanut hiippakuntaa, lentänyt taivaaseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.

Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.

Minun toinen vanhempi kuoli viime vuonna. Hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin yhteinen omakotitalo puolison kanssa ja pari pankkitiliä, ei muuta omaisuutta eikä velkoja. Minä hommasin kaikki paperit, perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto. Veloitus oli 150 euroa eikä verottajalla ollut mitään huomautettavaa minkään suhteen.

Onko hautaustoimisto halvempi kuin pankki? Tekevätkö kaikki hautaustoimistot perunkirjoituksia?

En edes kysynyt hintoja muualta. Hautaustoimistojen nettisivuilla lukee, mitä palveluja he tarjoavat. Meiltä peritty hinta oli alkaen-hinta, koska kyseessä oli yksinkertainen tapaus ja kaikki paperit oli järjestyksessä.