En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tietoja itsestään sitten kannattaa jättää omaisille? Olen kirjoittanut listan kaikista osoitteistani + päivämäärät, jolloin olen kussakin paikassa asunut. Lisäksi on pankkitilien tiedot.

Mitä muuta sitä voisi kirjoittaa muistiin tulevaisuutta varten?

Selkeät merkinnät siitä, mitä EI ole. " Minulla ei ole muita pankkitilejä. Ei ole pörssiosakkeita/osakkeita listaamattomissa yhtiöissä/kiinteistöjä/tallelokeroa pankissa/velkoja..." Mielellään paperi täytyy säilyttää helposti löydettävässä paikassa, ja voit jollekin näyttää, missä se on. Kirjoita siihen kerran vuodessa "Edellä mainitut tiedot pitävät yhä paikkansa" ja laita päivämäärä perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Ei saa yhdestä paikasta. Jokaisesta asuinpaikasta erikseen ja jos on vielä jossain vaiheessa eronnut kirkosta niin sitten myös väestörekisterikeskuksesta, nykyinen digivirasto mikä lie.

Nykyään rekisterit ovat yhdistyneet ja kaikki tiedot sähköisenä saman rekisterin alaisuudessa eli ei tarvitse enää selvitellä asuinpaikkakuntia.. Otat kuolleen kotikunnan kirkkoherranvirastoon yhteyden ja pyydät virkatodistuksen sekä sukuselvityksen molemmat sieltä. Tai mikäli ei kuulunut kirkkoon niin silloin Digi- ja väestovirastosta. Rekisterit siirtyivät yhtenäisiksi vuoden 2020 aikana.

Isäni kuoli toukokuussa-20 ja soitto oman kaupungin kirkkoherranvirastoon riitti moita todistuksia varten. Tosin jono oli aivan valtava luultavasti koronan vuoksi ja saimme todistukset vasta 7 viikon kuluttua anomisesta....

Totta on, että läheisen kuoleman jälkeen ei ole rauhaa surra kuollutta, vaan heti pitää olla hoitamassa kymmeniä asioita olitpa kuinka suruissasi tahansa.

No ei ole kaikkien.

Siinä on tietty vuosi, josta lähtien aineistot on digitoitu.

Kaikki eivät ole syntyneet 60-luvulla ja siitä eteenpäin. Jopa 40-luvulla syntyneitä kirkkoon kuuluvia kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tietoja itsestään sitten kannattaa jättää omaisille? Olen kirjoittanut listan kaikista osoitteistani + päivämäärät, jolloin olen kussakin paikassa asunut. Lisäksi on pankkitilien tiedot.

Mitä muuta sitä voisi kirjoittaa muistiin tulevaisuutta varten?

Tiedot kaikista tilauksista ja sopimuksista. Sähkö, vakuutus, puhelin, netti, Spotify, Netflix, työttömyyskassa, lehtitilaukset, kuntosali ja mitä näitä nyt ihmisellä voi olla. 

Sitten erikseen pitäisi varmaan miettiä kaikki somejutut, jos et halua jäädä sinne kummittelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vielä vääntää rautalangasta, että miten kuolinpesä oikein lakkautetaan? Ja voiko kuolinpesää lakkauttaa jos kuolinpesään kuuluu toinen kuolinpesä, jota ei näillä näkymin olla saamassa ikinä päätökseen?

Äitini kuoli siis toisen vanhempansa jälkeen mutta ennen toista vanhempaansa, ja olen ihmetellyt että miten tästä kaikesta pääsisi eroon kun äidin vanhempien kuolinpesä on jakamatta ja suoraan sanottuna näyttää siltä että sitä ei tunnesyistä edes haluta jakaa. Käytännössä siis tämä äidin vanhempien kuolinpesä on täysin arvoton, vanhasta huonokuntoisesta omakotitalosta muuttotappioalueella ei pääse eroon varmaan maksamallakaan.... Eli mitä tehdä että saisi asiat päätökseen ja kuolinpesät lakkautettua?

Kuolinpesä lakkautetaan siten, että ensin tehdään perinnönjako koko (jäljellä olevasta) perinnöstä ja sitten toimitetaan verottajalle kopio perinnönjakosopimuksesta. Lisäksi lopetetaan kuolinpesän pankkitili(t) pankissa. Pankkitiliä ei kannata lopettaa ennen kuin sille on tullut vainajan kuolinvuoden veronpalautus.

Et voi lakkauttaa äitisi kuolinpesää ennen kuin hänen vanhempansa kuolinpesän perintö on jaettu. Voitte kuitenkin jakaa äitisi perinnön kaikilta muilta osin kuin tuon isovanhempasi kuolinpesän omaisuuden osalta, vaikka isovanhempasi perintö olisi jakamatta. Äitisi kuolinpesän osakkaana voit vaatia isovanhempasi kuolinpesän jakamista, mutta ennen sitä miettisin, onko sinulle jakamattomasta isovanhemman kuolinpesästä niin paljon harmia, että kannattaa lähteä vaatimaan jakoa, mikä voi johtaa riitoihin muiden kuolinpesän osakkaiden kanssa.

Siitä ei taas ole paljonkaan vaivaa, että äitisi kuolinpesää ei ole lakkautettu, jos perintö on kuitenkin tuota isovanhemman perintöä lukuunottamatta jaettu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että verottajalta tulee kerran vuodessa veroehdotus. Jos kuolinpesällä ei ole omaisuutta, niin veroehdotuksessa ei yleensä ole mitään, mihin tarvitsisi reagoida.

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Vielä osituksesta, tai siis sen puuttumisesta. Voinko myydä asunto-osakkeen, kun sitä ei avioerotilanteen jälkeen ositettu. Miehen nimi on tietenkin vanhoissa lainapapereissa, mutta olen maksanut lainan pois ja haluaisin myydä kämpän ja muuttaa pienempään.

Totta, ja pankit tekevät asian vielä vaikeammaksi. Vain harvoin pankissa on tietämystä, mitä ei tarvitse jälkeenpäin oikoa rai korjata. Aivan vääriä ohjeita tulee jatkuvasti ( juuri hoitanut kahdessa eri pankissa, kummassakin omat ongelmat). Pankkien asenne oli suurin este, ihan kuin heidän ensimmäinen tehtävänsä olisi estää, epäillä ja hankaloittaa asioiden sujuvaa etenemistä. Asia kerrallaan on edettävä, aikamoinen oppimispolku sille, joha aasta ööhon kuolinpesän selvittää. Muista periä itsellesi palkkio asioiden hoidosta, jos osakkaita on useampia. Ihan käsittämätöntä byrokratiaahan tämä on, joka ikiseen paikkaan missä on eurokin rahaa kiinni, pitää toimittaa perunkirjat ennen kuin mitään voi jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Ymmärsinkö oikein? Ensiksi kuolleen henkilö a:n sisaruksen b:n leskellä ei ole oikeutta minkäänlaiseen osuuteen? Jos sisarus b on menehtynyt henkilö a:n jälkeen ja leski kuollut viimeisenä näistä kolmesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Eikö tämä koske ennemminkin sitä että leksi ei saa testamentilla määrätä ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta (eli siitä mikä aikoinaan on ositettu) ? Voi tuota tosin tulkita niinkin että nimenomaan lesken kuolinhetkellä ensiksi kuolleen puolison elossa olevat sukulaiset perivät. Epäilen kuitenkin että tilanne ei ole noin yksioikoinen kuten ei mikään muukaan sekavassa perintöviidakossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Eikö tämä koske ennemminkin sitä että leksi ei saa testamentilla määrätä ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta (eli siitä mikä aikoinaan on ositettu) ? Voi tuota tosin tulkita niinkin että nimenomaan lesken kuolinhetkellä ensiksi kuolleen puolison elossa olevat sukulaiset perivät. Epäilen kuitenkin että tilanne ei ole noin yksioikoinen kuten ei mikään muukaan sekavassa perintöviidakossa.

Kyllä tuossa minusta on sanottu ihan selvästi, miten homma menee. Koska tässä ketjussa on nyt eri leskiä, puhun asioista kirjaimilla. Oletetaan, että on olemassa lapseton aviopari A ja B, joista A kuolee ilman testamenttia. Tällöin ensin B perii A:n koko omaisuuden. Tuossa sanotaan, että kun sitten B kuolee, niin jos B:n kuolinhetkellä on elossa A:n isä, äiti, velijiä tai sisaria tai näiden jälkeläisiä, niin nämä perivät puolet B:n kuolinpesästä (paitsi poikkeuksia, joita tulee jäljempänä - näitä on sellainen omaisuus, jonka B on selvästi omilla toimillaan hankkinut A:n kuoleman jälkeen).

Jos A:n sisaruksia on kuollut A:n kuoleman jälkeen mutta ennen B:n kuolemaa, ei näiden kuolleiden sisarusten leskillä ole mitään oikeutta B:n kuollessa jäljellä olevaan omaisuuteen. Sen sisaan kuolleiden sisarusten lapset perivät, jos A:n vanhemmat eivät enää ole elossa.

Eikä tässä jutussa ole mitään sellaista omaisuutta, joka "on aikoinaan ositettu". Tässä tapauksessa A:n kuoleman jälkeen ei tehdä mitään ositusta, koska B perii sen kaiken. Ositus tehdään vain siinä tapauksessa, että B nimenomaan haluaa tehdä sen (jonka jälkeen A:n perillisillä ei ole enää mitään oikeutta B:n kuoleman jälkeen jääneeseen omaisuuteen). Tästä puhutaan laissa myöhemmin. Ideana on se, että jos B omistaa selvästi enemmän kuin A kuollessaan, voi B osituksella saada aikaan sen, että hän ei saakaan perintöä A:lta, mutta hänen kuolemansa jälkeen A:n perilliset eivät enää pääse käsiksi häneltä jääneeseen omaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vielä osituksesta, tai siis sen puuttumisesta. Voinko myydä asunto-osakkeen, kun sitä ei avioerotilanteen jälkeen ositettu. Miehen nimi on tietenkin vanhoissa lainapapereissa, mutta olen maksanut lainan pois ja haluaisin myydä kämpän ja muuttaa pienempään.

Jos teillä ei ollut avioehtoa etkä ole saanut asuntoa lahjana tai perintönä niin, että testamentissa tai lahjakirjassa ei ole suljettu puolison avio-oikeutta pois, et voi myydä asunto-osaketta ilman ex-miehesi lupaa, jos ositusta ei ole tehty. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko asunto papereissa pelkästään sinun nimissäsi, kenen nimi on lainapapereissa ja kuka on lainan oikeasti maksanut. Vaikka olisit omistanut asunnon yksin 5-vuotiaasta lähtien, tarvitset silti ex-miehesi suostumuksen asunnon myyntiin, jos ositusta ei ole tehty (eikä teillä ollut avioehtoa eikä puolison avio-oikeutta asuntoon ole suljettu pois testamentilla tai lahjakirjalla).

Suosittelen tekemään osituksen heti. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että asunto pitäisi jakaa puoliksi. Voitte sopia osituksessa omaisuuden jakamisesta myös muuten, kunhan pääsette siitä sopimukseen.

Vierailija kirjoitti:

etkä ole saanut asuntoa lahjana tai perintönä niin, että testamentissa tai lahjakirjassa ei ole suljettu puolison avio-oikeutta pois,

Piti olla: etkä ole saanut asuntoa lahjana tai perintönä niin, että testamentissa tai lahjakirjassa olisi suljettu puolison avio-oikeus pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Eikö tämä koske ennemminkin sitä että leksi ei saa testamentilla määrätä ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta (eli siitä mikä aikoinaan on ositettu) ? Voi tuota tosin tulkita niinkin että nimenomaan lesken kuolinhetkellä ensiksi kuolleen puolison elossa olevat sukulaiset perivät. Epäilen kuitenkin että tilanne ei ole noin yksioikoinen kuten ei mikään muukaan sekavassa perintöviidakossa.

Jäljempänä oli avattu aivan oikein, mutta sivuhuomautuksena että lakitekstiä luetaan alustapäin, ei lopusta alkuun, siis tärkeimmän asiat todetaan ensin kuten muussakin asiatekstissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Eikö tämä koske ennemminkin sitä että leksi ei saa testamentilla määrätä ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta (eli siitä mikä aikoinaan on ositettu) ? Voi tuota tosin tulkita niinkin että nimenomaan lesken kuolinhetkellä ensiksi kuolleen puolison elossa olevat sukulaiset perivät. Epäilen kuitenkin että tilanne ei ole noin yksioikoinen kuten ei mikään muukaan sekavassa perintöviidakossa.

Jäljempänä oli avattu aivan oikein, mutta sivuhuomautuksena että lakitekstiä luetaan alustapäin, ei lopusta alkuun, siis tärkeimmän asiat todetaan ensin kuten muussakin asiatekstissä. 

Jos viittasit minun kirjoittamaani vastaukseen, niin en missään nimessä tarkoittanutkaan sitä, että tärkeimmät asiat olisivat lopussa. Pyrin vain lyhyesti selventämään sitä, että ensin sanomaani pääsääntöön on poikkeuksia.

571

Kuka hoitaa vanhempien hautaukseen liittyvät asiat, jos ainoa lapsi on kehitysvammainen tai muuten kykenemätön hoitamaan asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vielä osituksesta, tai siis sen puuttumisesta. Voinko myydä asunto-osakkeen, kun sitä ei avioerotilanteen jälkeen ositettu. Miehen nimi on tietenkin vanhoissa lainapapereissa, mutta olen maksanut lainan pois ja haluaisin myydä kämpän ja muuttaa pienempään.

Et tietenkään. Ositus ja lainhuuto nimiisi + sitten vasta myynti.

Olen hoitanut jo monta vuotta ison kuolinpesän asioita. Kuolinpesällä on mm. monia sijoitusasuntoja, joiden hoito työllistää melkoisesti.

Minusta olisi kohtuullista, että kuolinpesä maksaisi minulle jotain tämän tehtävän hoidosta. Voiko kuolinpesä maksaa palkkaa minulle? Ja miten tämä käytännössä hoidetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tilanteessa jossa lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli kuolee ilman testamenttia, leski perii hänet ja lesken kuoltua omaisuus jaetaan kahtia. Kuolemien välissä osa ensimmäisenä kuolleen ensijaisista perillistä (perintökaaren mukaisista) on kuollut. Tuleeko heidän sijalleen suoraan heidän lapsensa eli se tilanne mikä on lesken kuolinhetkellä? Vai otetaanko järjestys siitä hetkestä kun puoliso on aiemmin kuollut ja tällöin mukaan tulee myös (alkuperäisillä) perillisillä mahdollisesti olevat lesket.

Sen tilanteen mukaan mikä on lesken kuollessa. 

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."

Eikö tämä koske ennemminkin sitä että leksi ei saa testamentilla määrätä ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta (eli siitä mikä aikoinaan on ositettu) ? Voi tuota tosin tulkita niinkin että nimenomaan lesken kuolinhetkellä ensiksi kuolleen puolison elossa olevat sukulaiset perivät. Epäilen kuitenkin että tilanne ei ole noin yksioikoinen kuten ei mikään muukaan sekavassa perintöviidakossa.

Kyllä tuossa minusta on sanottu ihan selvästi, miten homma menee. Koska tässä ketjussa on nyt eri leskiä, puhun asioista kirjaimilla. Oletetaan, että on olemassa lapseton aviopari A ja B, joista A kuolee ilman testamenttia. Tällöin ensin B perii A:n koko omaisuuden. Tuossa sanotaan, että kun sitten B kuolee, niin jos B:n kuolinhetkellä on elossa A:n isä, äiti, velijiä tai sisaria tai näiden jälkeläisiä, niin nämä perivät puolet B:n kuolinpesästä (paitsi poikkeuksia, joita tulee jäljempänä - näitä on sellainen omaisuus, jonka B on selvästi omilla toimillaan hankkinut A:n kuoleman jälkeen).

Jos A:n sisaruksia on kuollut A:n kuoleman jälkeen mutta ennen B:n kuolemaa, ei näiden kuolleiden sisarusten leskillä ole mitään oikeutta B:n kuollessa jäljellä olevaan omaisuuteen. Sen sisaan kuolleiden sisarusten lapset perivät, jos A:n vanhemmat eivät enää ole elossa.

Eikä tässä jutussa ole mitään sellaista omaisuutta, joka "on aikoinaan ositettu". Tässä tapauksessa A:n kuoleman jälkeen ei tehdä mitään ositusta, koska B perii sen kaiken. Ositus tehdään vain siinä tapauksessa, että B nimenomaan haluaa tehdä sen (jonka jälkeen A:n perillisillä ei ole enää mitään oikeutta B:n kuoleman jälkeen jääneeseen omaisuuteen). Tästä puhutaan laissa myöhemmin. Ideana on se, että jos B omistaa selvästi enemmän kuin A kuollessaan, voi B osituksella saada aikaan sen, että hän ei saakaan perintöä A:lta, mutta hänen kuolemansa jälkeen A:n perilliset eivät enää pääse käsiksi häneltä jääneeseen omaisuuteen.

Kiitän selvennyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka hoitaa vanhempien hautaukseen liittyvät asiat, jos ainoa lapsi on kehitysvammainen tai muuten kykenemätön hoitamaan asioita?

Tällä lapsella on silloin varmaan edunvalvoja ja tämä hoitaa silloin myös vanhempien hautaukseen liittyvät asiat. Myös joku muu sukulainen voi olla halukas hoitamaan mutta uskoisin että edunvalvoja tulee olemaan mukana jottei hohouksenalaisen perintöä hukata.