En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!

Se on oma sotkunsa se.

Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.

Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.

Mikäs ongelma siinä on?

Yhteinen kuopus perii puolet omaisuudesta (isänsä osuuden) ja 4 lasta jakaa mun jäämistön (kuopus + mun aiemman liiton lapset) 

Yhden tällaisen selvittelyn jouduin tekemään. Jos kaikki asuvat Suomessa ja ovat puheväleissä, niin ei se ylivoimaista ole. Jenkeissä on vähän eri tavat. Pankki lievensi käytäntöä ja hyväksyi passin kopiot henkilöpapereiksi. Ei tarvittu affidaviddeja. Toinen ongelma oli vainajan virkatoidistuksen hankkiminen ulkomailta. Jos perilliset viitsii vähän lukea Suomen lakia, niin ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa. Ainahan voi palkata pesänjakajan, mutta se sitten maksaa. Marssijärjestys on: hautajaiset, perunkirjoitus, pesänhoitajan valinta, perinnönjakosopimus, perinnönjako. Pankki on tässä yllättävän vahvasti mukana, halusi tai ei.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Toinen puoli kolikkoa on nämä kuolinpesät jotka eivät ymmärrä että jokaisen kp:n osakkaan valtuutus tarvitaan. Kun eihän heillä ole mitään riitoja. Joo ei varmaan mutta monessa kp:ssa on ja sitähän ei viranomaiset ja pankit tiedä onko minkälainen kp. Sen takia samat säännöt kaikille.

Tämä. Yritettiin ostaa kiinteistöä tällaiselta kuolinpesältä. Suvun vanhin vain selosti, että suullisesti nämä hommat hoidetaan. Ei sitten ostettu, kun ei laillisesti onnistunut.

Vierailija wrote:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Itselläni on vain yksi lapsi, ja ei muuten yhtään huono idea alkaa pitää ns. "kuolinkansiota" viimeistään kun lapseni on täysi-ikäiken, eli joutuisi yksin hoitamaan kaikki kuolemani jälkeen hoidettavat asiat.

Nuo asuinpaikat ainakin saanee helposti väestörekisteristä tulostettua, siis näin elinaikana.

Vanhoja asuinpaikkatietoja ei tarvitse nykyisin mihinkään, jos on asunut koko ikänsä Suomessa. Sukuselvitys/virkatodistus tilataan viimeisen kotiseurakunnan käyttämästä keskusrekisteristä, jos vainaja on kuulunut kirkkoon. Se hakee tiedot myös aikaisemmista kotiseurakunnista. Jos vainaja ei kuulunut kirkkoon, sukuselvitys pyydetään DVV:stä.

Ketju on aloitettu alkuvuonna 2021, ja silloin tilanne saattoi olla toinen.

Minulla oli helppoa, kun isäni asioita selvittelin. Syy helppouteen oli vain ikävä, puoliso oli juuri kuukautta aiemmin selvitellyt oman isänsä kuoleman jälkeen samat asiat.

Ainoa ongelma oli isä  kahden avioeron osituspaperit. Toinen löytyi pankista, toista ei löytynyt. Onneksi puuttuva oli minun ja sisareni äidin. Meillä on hyvät välit ja fiksu äiti, saimme häneltä todistuksen, että ositus on tehty ja hänellä ei ole vaateita kuolinpesää kohtaan. Äiti oli jossain muuttosiivouksessa hävittänyt vanhoja papereita, osituspaperin siinä mukana. 

Lopulta eniten työtä aiheutti vuosia aikaisemmin romutettu peräkärry, jonka kilpi on palautettu jo kauan sitten. Se tupsahteli esiin milloin missäkin. Sen vakuutus oli päätetty jo romutuksen aikoihin, mutta kärry näkyi edelleen vakuutuskirjalla  jne.

Vuonna 2019, kun meillä tehtiin perukirjaa, piti virkatodistukset hankkia vielä joka seurakunnasta erikseen. Niin kauan se oli helppoa, kun pysyttiin sillä aikavälillä, kun muutimme isän kanssa yhtä matkaa, mutta nuoruusvuodet 15-21v sai selville vasta kun sain sen oman syntymäseurakuntani paperit. Sitten oli vielä kuntaliitosten takia lopettanut seurakunta, mistä sen todistus haetaan. Että kyllä siihen paperien hankkimiseen sai uppoamaan aikaa. 

Niinpä. Aivan perseestä tää byrokratiavaltio. Terveisin kahden alaikäisen lapsen totaali-yh leskeyden myötä.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Ei saa yhdestä paikasta. Jokaisesta asuinpaikasta erikseen ja jos on vielä jossain vaiheessa eronnut kirkosta niin sitten myös väestörekisterikeskuksesta, nykyinen digivirasto mikä lie.

Ei pidä paikkaansa. Juuri kuolinpesän asioita saattamassa loppuun eikä virkatodistuksen saamisessa ollut mitään ongelmaa vaikkei vainaja kirkkoon kuulunutkaan viimeisinä 15 elinvuotenaan. Isompia ongelmia tuotti perijöiden virkatodistukset.