Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut jo monta vuotta ison kuolinpesän asioita. Kuolinpesällä on mm. monia sijoitusasuntoja, joiden hoito työllistää melkoisesti.
Minusta olisi kohtuullista, että kuolinpesä maksaisi minulle jotain tämän tehtävän hoidosta. Voiko kuolinpesä maksaa palkkaa minulle? Ja miten tämä käytännössä hoidetaan?
Ilman muuta kuolinpesä voi maksaa sinulle palkkaa. Toki palkasta pitää sitten tehdä ennakonpidätykset, maksaa eläkemaksut jne. ja ilmoittaa ne Tulorekisteriin. Kuolinpesä toimii tällöin työnantajana vastaavaan tapaan kuin mikä tahansa työnantaja. Toinen vaihtoehto on käyttää jotain laskutuspalvelua, kuten Ukko.fi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään pakko yksin kuolinpesää selvittää, palkkaat asiantuntijan sen tekemään.
Ihan yksinkertainen perunkirjotus helposti n 1000 euroa. Lisöksi eläkelöiset usein pienitulosia, eletään kädestä suuhun. yksinkertiaset hautajaiset jos ei vieraita 2000 pintaa. Usein jää omaisten maksettavaksi nuo perunkirjoittajan taksat,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lasten perintöön ei vaikuta sinun naimisiinmenosi. Luulisi avioehdon olevan itsestäänselvyys ikään katsomatta. Eikä lasten perinnöstä kannata muutenkaan huolehtia, jokaisella on oikeus ja velvollisuus tehdä itse rahansa tässä maailmassa.
Avioehdosta huolimatta leski saa jäädä asumaan ja hallinnoimaan vainajan asuntoa.
Nuorikko saattaa hyvinkin elää pitkään, pidempään kuin lakiosaansa odottavat perilliset. Leski ja uusi kumppaninsa sitten yhdessä asuvat lasten omistamaa taloa.
Varsinkin näissä uusavioliitoissa vaiun tyhmä ei tee avioehtosopimusta. Jos omistan asunnon ja Jenna muuttaa mukuloineen mun kämppään ja mennään naimisiin niin totta hitossa teen avioehdon. Jos kupsahdan kesken kaiken nii Jenna mukuloinenn muuttaa poisja mun lapset myy kämpän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä millaista on tulevaisuudessa selvitellä kuolinpesiä, kun yleistynyt nämä uusioperhepopulaatiot eli lapsia voi olla mitä erilaisemmista yhdistelmistä tehty kuin pentutehtailijat konsanaan.
Myönnän, että perunkirjojen teko vaikeutuu, mutta muuten viestisi oli asiaton ja jopa loukkaava tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Oletko itse jotenkin parempi pentutehtailija, jos olet käyttänyt vain yhtä siitoseläintä?
Minulla on kaksi lasta ja yksi mies. Siinäpä ne minun tehtaillut ovat.
Olen työni puolesta tekemisissä näiden ongelma perheiden kanssa tekemisissä ja kun teettää ongelmaa perusarki, niin voin vain kuvitella kuinka käyttäydytään tilanteessa jossa mahdollisuus periä jotain.
Joo mun veljen 3.vaimo ilahtui kun mummomme kuoli kun luuli saavansa melko arvokkaan irtaimiston. Toisin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Totta, ja pankit tekevät asian vielä vaikeammaksi. Vain harvoin pankissa on tietämystä, mitä ei tarvitse jälkeenpäin oikoa rai korjata. Aivan vääriä ohjeita tulee jatkuvasti ( juuri hoitanut kahdessa eri pankissa, kummassakin omat ongelmat).
Inhosin pankkityössä kuolinpesäasioita. Perehdytyksessä oli tunnin pintapuolinen luento aiheesta ja sillä tiedolla piti sitten osata etsiä oikeaa infoa ja neuvoa asiakkaita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lasten perintöön ei vaikuta sinun naimisiinmenosi. Luulisi avioehdon olevan itsestäänselvyys ikään katsomatta. Eikä lasten perinnöstä kannata muutenkaan huolehtia, jokaisella on oikeus ja velvollisuus tehdä itse rahansa tässä maailmassa.
Avioehdosta huolimatta leski saa jäädä asumaan ja hallinnoimaan vainajan asuntoa.
Nuorikko saattaa hyvinkin elää pitkään, pidempään kuin lakiosaansa odottavat perilliset. Leski ja uusi kumppaninsa sitten yhdessä asuvat lasten omistamaa taloa.Varsinkin näissä uusavioliitoissa vaiun tyhmä ei tee avioehtosopimusta. Jos omistan asunnon ja Jenna muuttaa mukuloineen mun kämppään ja mennään naimisiin niin totta hitossa teen avioehdon. Jos kupsahdan kesken kaiken nii Jenna mukuloinenn muuttaa poisja mun lapset myy kämpän.
Millä perusteella lesken asumisoikeus ei koskisi Jennaa? Avioehto ei vaikuta lesken asumisoikeuteen mitenkään.
Toivottavasti AP on jo toipunut koettelemuksistaan. Avaan tämän ketjun uudestaan kun itsellä sama menossa.
Toinen vanhemmistani kuoli ja kuvittelin että hänen perunkirjoituksensa olisi suhteellisen helppo järjestää: ei ollut kakkosasuntoja, kiinteistöjä tai tilejä tai sijoituksia useammassa eri pankissa. Hän oli asunut koko ajan Suomessa ja koska toimin edunvalvojanaan ennen kuolemaansa, minulla oli aika hyvin tiedossa kaikki jäsenyydet pankeissa jne. Vainajalla oli lesken kanssa puoliksi omistettu asunto-osake ja auto.
Tilasimme vielä asianajotoimiston hoitamaan hommaa. Eli minulle jäi kuolinpesän valtuuttamana hommaksi "vain" hankkia perunkirjoitukseen tarvittavat todistukset ja paperit.
Nyt kuolemasta on kulunut miltei kaksi kuukautta, enkä edelleenkään ole saanut kaikkea tarvittavaa paperia kokoon. Sellainen yleinen kuolinpesän osakkaiden antama yleisvaltakirjahan ei nykyään kelpaa enää minnekään. Kaikki lafkat haluavat että käytetään heidän valtakirjapohjaansa. Monesti sekään ei kelpaa kun on "väärin muotoiltu" valtuus. Pahinta on ne kaikki todistukset jotka eivät suoraan kohdistu itse vainajaan (nehän tulee yleensä automaattisesti, esim. pankki lähettää vainajan saldotodistukset kotiin tämän kuoltua). Mutta sitten mm. nämä lesken saldotodistukset! Jos ei ole itse asiakas kyseisessä pankissa niin on miltei mahdotonta saada yhtä pikku saldoläpyskää edes pankin valtakirjalla ulos. Pitäisi mennä konttoriin käymään, ja ensimmäinen vapaa varattava asiointiaika on minimssään kolmen viikon päästä. Olen päivät töissä eikä minulla ole aikaa jonotella jossain pankin palvelupisteellä ilman aikaa. Leski itse ei enää jaksa jonotella ja muutenkin hän tarvitsee apua jokaiseen asiointiin koska on yli kahdeksankymppinen ja näkökin vähän rappeutunut. Tokihan pankin asiakaspalvelu aina muistaa mainita että leski voisi itse tilata sen saldotodistuksen kätevästi mobiiliappiksella...
Perunkirjoitushan on pakko tehdä. Mietin aina joskus että kuka hoitaa sellaisten kuolleiden perunkirjoituksen, joilla ei ole perillisiä jotka verottaja voi kiristää perunkirjoituksen hankkimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Keväällä kuoli iäkäs omainen ja sieltä tuli hyvä potti rahaa. Sen ajatuksen voimin jaksettiin hoitaa hautajaiset, perunkirjoja varten tarvittavat asiakirjat, asunnon tyhjennys sun muu.
Järkyttävä määrä duunia. Ilmaiseksi en olisi tehnyt!
🇺🇦🇮🇱
Minä myös koin että voisi olla systeemi paaaaljon helpompikin - kun se läheisen kuolema jo itsessään on hirveä asia kestää niin vielä ohessa pitää alkaa hyvinkin pitkäkestoiset ja hankalat järjestelyt.
Palstan yli-ihmiset tietysti eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Meitä on kolme ja kuolinpesä on käytännön syistä päätetty jättää toistaiseksi jakamatta, mutta joihinkin asioihin ei käy yleinen valtakirja, vaan pitää jokaisen kirjoittaa oma lippulappusensa. Tietoturvasyistä.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.
Ei saa yhdestä paikasta. Jokaisesta asuinpaikasta erikseen ja jos on vielä jossain vaiheessa eronnut kirkosta niin sitten myös väestörekisterikeskuksesta, nykyinen digivirasto mikä lie.
Kyllä ne nykyään saa yhdellä lapulla sukuselvityksenä. Ennen oli toisin, ja piti tilata virkatodistus erikseen jokaiselta paikkakunnalta, jossa vainaja oli asunut 15 vuotta täytettyään. Vähän edistystä tässäkin asiassa.
Seurakunnasta ja DVV:stä tosin muistaakseni edelleen erikseen. Mielestäni kirkon ei ole mitään järkeä pitää rekisteriä, kun väestörekisterissä on kaikki tieto joka tapauksessa. Näin nyt vaan on, ja kalliiksi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaapa kuolinpesää, jossa yksi osakas on mielenterveysongelmainen, mutta ei edunvalvonnassa. Kokemusta on. Loppujen lopuksi meni aika ok, vaikka hermoille kävi.
Mutta nykyään on puhnro vaihdettu jne. En jaksa sitä vainoharhaisuutta.
Onneksi ei tule ovelle, kun on sen verran pitkä matka.
Vierailija wrote:
Totta, ja pankit tekevät asian vielä vaikeammaksi. Vain harvoin pankissa on tietämystä, mitä ei tarvitse jälkeenpäin oikoa rai korjata. Aivan vääriä ohjeita tulee jatkuvasti ( juuri hoitanut kahdessa eri pankissa, kummassakin omat ongelmat). Pankkien asenne oli suurin este, ihan kuin heidän ensimmäinen tehtävänsä olisi estää, epäillä ja hankaloittaa asioiden sujuvaa etenemistä. Asia kerrallaan on edettävä, aikamoinen oppimispolku sille, joha aasta ööhon kuolinpesän selvittää. Muista periä itsellesi palkkio asioiden hoidosta, jos osakkaita on useampia. Ihan käsittämätöntä byrokratiaahan tämä on, joka ikiseen paikkaan missä on eurokin rahaa kiinni, pitää toimittaa perunkirjat ennen kuin mitään voi jakaa.
Totta. Ei kelvannut pnkilla valtakirjat, vaan piti saapua kaikkien perijöiden paikalle allekirjoittamaan.
Kaikista "hauskinta" oli toimittaa aineistot pelkän 100e s-ryhmän jäsenmaksun palautuksen takia. Olisin jättänyt sillensä, mutta ajattelin että tupsahtaa itse kuoltuani lapsieni riesaksi.
Sinänsä tässä ei ollut vaikeuksia, mutta pelkkä satku kaikesta vaivasta ja aikavaratusta tapaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin pankilta paljon maksaisi perunkirjoitus ja perinnönjako pankin lakimiehellä. Sain taulukon, josta räknäsin 3000e ainakin. Ja itse pitäs kumminkin soitella sinne ja tänne. Tein itse ja semmoinen vinkki, ettei kannata liian aikaisin yrittää. Niiitä laskuja ja muita papereita tupsahteli ainakin 2kk. Laskin aika moneen kertaan.
Työkaveri kysyi paljolla tekisin hänelle, niin vastasin, että 3t + kulut. Ei tarvinnut tehdä.
En tiedä miten hoiti.
Kaikki minkä voi kannattaa muuttaa elinaikanaan käteiseksi rahaksi ja säilyttää sitten rahat patjan alla jolloin kuoleman kohdatessa perilliset voivat ottaa ne rahat sieltä patjan alta ja jättää ne ilmoittamatta perunkirjassa ja jakaa keskenään ilman veroseuraamuksia.
Mietin itse sitä, että miten minun käy, kun vanhimmillani on melko paljon velkaa. Jos he eivät selviä eläessään veloistaan ja saa kaikkea maksettua niin jääkö se sitten minun hoidettavakseni. Heillä ei ole mitään omaisuuttakaan niin paljon mistä kaiken saisi maksettua. Itse olen taas huonossa tilanteessa ja hyvä, kun pärjään itse. Näin velkojen maksu olisi vaikeaa minulle ja lähes veisi minulta kaiken. En selviäisi siitä. Olen melko nuori, mutta tämä on alkanut ahdistaa minua. Olen ainoa lapsi. Samoin mietin sitä miten minun asiani joskus hoidetaan, kun omaisia ei tule olemaan ainakaan niin, että ovat läheisiä. Vanhat tutummat omaiset ovat jo sitten kuolleet. Näin kaikki tulee todennäköisesti jäämään joidenkin minulle melkein tuntemattomien nuorempien sukulaisten käsiin. Mietin monesti miten "pääsen" edes hautaan tai saanko edes kiveä tai mitään. Minulla ei vaan ole ketään joka hoitaisi nämä asiat. Tämäkin asia ahdistaa hyvin paljon. En haluaisi olla taakka kenellekään, mutta olisi kiva tietää, että asiat hoituvat edes jotenkin sitten kun minua ei enää ole. Tässä tietysti oletuksena, että elän pidempään kuin vanhempani.
Vierailija wrote:
Mietin itse sitä, että miten minun käy, kun vanhimmillani on melko paljon velkaa. Jos he eivät selviä eläessään veloistaan ja saa kaikkea maksettua niin jääkö se sitten minun hoidettavakseni. Heillä ei ole mitään omaisuuttakaan niin paljon mistä kaiken saisi maksettua. Itse olen taas huonossa tilanteessa ja hyvä, kun pärjään itse. Näin velkojen maksu olisi vaikeaa minulle ja lähes veisi minulta kaiken. En selviäisi siitä. Olen melko nuori, mutta tämä on alkanut ahdistaa minua. Olen ainoa lapsi. Samoin mietin sitä miten minun asiani joskus hoidetaan, kun omaisia ei tule olemaan ainakaan niin, että ovat läheisiä. Vanhat tutummat omaiset ovat jo sitten kuolleet. Näin kaikki tulee todennäköisesti jäämään joidenkin minulle melkein tuntemattomien nuorempien sukulaisten käsiin. Mietin monesti miten "pääsen" edes hautaan tai saanko edes kiveä tai mitään. Minulla ei vaan ole ketään joka hoitaisi nämä asiat. Tämäkin asia ahdistaa hyvin paljon. E
Velat ei periydy, jos pesässä on enemmän velkaa kuin helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta niin senkun kieltäydyt perinnöstä. Etenkin jos sinulla ei ole lapsia niin ei siirry heillekään.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs kaikkea uuvuttavaa kuolinpesässä on ollut?
Esim sisarukset joiden mielestä parempi riidellä kymppitonnilla kuin se että joku saisi tonnin enemmän.
Niinkuin meidän kuolinpesäasioissa kävi. Oletko sinä se yksi joka vaati itselleen enemmän? Voisin nimiarvauksenkin tähän laittaa. Huomionarvoisaa on että sinä olit ainoa joka halusi alkaa riidellä ja silläkin asialla on pitkä historia.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?
Olen aloittanut valmistelut. Kyllä sen tuntee nahoissaan milloin on aika. Jäämistössäni tulee olemaan vaikeasti realisoitavia kohteita, sille en voi mitään, koska pitäähän minun jossakin asua vielä. On pakko tyytyä tässä vaiheessa vain vaatimattomiin toimenpiteisiin, kuten turhan krääsän hävittämiseen. Siinä riittää puuhaa, koska minulla on tapana lajitella krääsä ennen kuin vien asianomaisiin keräyspisteisiin. Kirjastoni on työn alla, hävitän sitä pikku hiljaa, myös ensin lajitellen lahjoitettavat ja paperikeräykseen menevät. Jälkimmäisestä läjästä pitää kannet repiä irti ja vain sisäosan voi viedä paperinkeräykseen. Poltettaviin jätteisiin voin viedä kirjat kansineen.
Yhden osan omaisuutta meinaan laittaa myyntiin, mutta se projekti on vasta aluillaan. Jäljelle jäävä asuinkiinteistö tulee olemaan se vaikein kohde.
Rahavarat ovat vain yhdessä pankissa ja vain kaksi tiliä olemassa.
Mitään ylimääräisiä määräyksiä en testamentin muodossa jätä kenenkään harmiksi.
Asunto-osakkeisiin ei ole lainhuutoa, mutta muuten tämä pitää paikkansa. Ennen ositusta voit myydä asunnon ainoastaan ex-miehesi luvalla.