Voiko mukava ja sosiaalinen ihminen olla yksinäinen?
Itseni puolesta kyselen. Olen tiettävästi mukava ja pidetty ihminen, tällaisen käsityksen olen saanut. En ole ujo vaan ihan sosiaalinen tyyppi, joka voi helposti mennä juttelemaan ihan vieraillekin ihmisille. Olen hyvä kuuntelemaan ja keksin aika helposti jutunjuurta monenlaisten ihmisten kanssa.
Silti minulla ei ole ystäviä. Joskus on ollut muutama, mutta ne ystävyydet on hiipuneet. Muita pyydetään leffaan, kahville, mukaan mökille, juhliin. Ei minua. En ala roikkumaan, ennemmin taidan olla vähän etäinen ja huono viestittelemään. Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa. Itse en ole koskaan kokenut mitään tällaista. En jotenkin osaa löytää sellaista syvää yhteyttä ja samaa aaltopituutta kenenkään kanssa. Vika varmaan on minussa, mutta mikä, sitä en tiedä.
Kommentit (231)
Ei vaikuta siltä, että olisit oikeasti mukava, jos kukaan ei sinua halua seuraansa pidemmäksi aikaa.
Sama homma. Ehkä mut koetaan tylsäks, kun en tykkää lähteä juoruiluihin mukaan.
Montako kertaa olet itse pyytänyt näitä uusia tuttavuuksia jonnekin?
Voi pyytäisin sinua heti kahville, kuulostat vilpittömälle. Sinussa ei ole mitään vikaa, se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ehkä mut koetaan tylsäks, kun en tykkää lähteä juoruiluihin mukaan.
Minä olen tuollainen kuin sinä, juoruilujutuista en jaksa kiinnostua, enkä oikein osaa kommentoida sellaisiin mitään vaan tunnen oloni epämukavaksi kun muut niitä puhuu. Ehkä ongelma on sitten siinä, että olen sillä tavalla liian tylsä. Ap
"Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa."
Minäkin olen nähnyt näitä. Olen myös nähnyt, että tällainen voi loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin, joku väärinymmärrys ja riita ja se oli siinä.
Jos pitää itseään muita parempana, jää helposti yksin.
Pyydä itse kiinnostavia ihmisiä kahville, mukaan harrastamaan jne. Älä heti lannistu ja loukkaannu jos joku kieltäytyy, ehkä joskus toiste sopii? Aikuisten elämässä on paljon kiireitä.
Suosioon vaikuttaa myös se, mitä toiset kokee saavansa sinulta. Järjestätkö paljon hauskoja kutsuja, elätkö jännittävää värikästä elämää, oletko kaunis ja kivasti pukeutuva Mutta ei saa olla liian ihana, se herättää alemmuuskompleksin ja kateuden.
Tällainen ystävyys ei tietysti ole kovin syvällistä. Joillekin se aidon yhteyden kokeminen on tärkeää, useille ehkä ei. Monia yhdistää samantyylinen elämänvaihe ja loppuelämä jatketaan sitten vanhaan malliin. Jos ei tapahdu suuria pettymyksiä, ei suhteita täysin katkota.
Voit myös omata normaalista poikkeavan älykkyystason, mikä johtaa siihen ettet koe yhteyttä useimpien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voi pyytäisin sinua heti kahville, kuulostat vilpittömälle. Sinussa ei ole mitään vikaa, se on varma.
Pyydä sitten äläkä vain lupaile :D Tänne joku tarkoitusta varten luotu sähköpostiosoite ja siitä sitten yhteyttä pitämään.
Sosiaalisesti taitava ihminen on yleensä myös sellainen ihminen, joka ei lataa heti kaikkea itsestään toisen tietoon. Sosiaalisesti taitava ihminen osaa pitää keskustelun sellaisena, ettei se mene koskaan liian henkilökohtaisen rajan yli. Tästä johtuen ihmissuhteet syntyvät hitaasti.
Usein kaksikko, joka solmii nopeasti ystävyyssuhteen ovat sellaisia jotka kertovat heti avoimesti itsestään kaiken. Kaksi samanlaista löytää toisensa ja ystävyys etenee nopeasti intensiiviseksi. Sosiaalisesti taitavan ihmisen ihmissuhteet syttyvät huomattavasti hitaammin ja jos olet sellaisessa ympäristössä, että tuttavuuksien on aikaa kypsyä, on ystävystyminen kovin vaikeaa.
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa."
Minäkin olen nähnyt näitä. Olen myös nähnyt, että tällainen voi loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin, joku väärinymmärrys ja riita ja se oli siinä.
Mä olen nyt kaksi kertaa aloittanut koulun näin aikuisena, ja molemmissa heti ekana-tokana päivänä jotkut jo ryhmäytyi omiin porukoihinsa. Musta se tuntuu niin oudolta että jotkut voi vaan alkaa olemaan kavereita tosta vaan. Itse olen sellainen että tulen kyllä toimeen muiden kanssa ja voin niiden kanssa muutaman sanan vaihtaa tauoilla ja tehdä ryhmätyöt, mutta varsinaisia kavereita en koskaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ehkä mut koetaan tylsäks, kun en tykkää lähteä juoruiluihin mukaan.
Minä olen tuollainen kuin sinä, juoruilujutuista en jaksa kiinnostua, enkä oikein osaa kommentoida sellaisiin mitään vaan tunnen oloni epämukavaksi kun muut niitä puhuu. Ehkä ongelma on sitten siinä, että olen sillä tavalla liian tylsä. Ap
Ystävyyteen aika monesti kuuluu tietynlainen uskoutuminen. Eli jos et ole valmis avaamaan itsestäsi mitään pintaa syvempää tai et ole kiinnostunut vastapuolenkaan yksityisemmistä asioista tai "juoruilujutuista", niin se saattaa ikävä kyllä olla syy, että tietty luottamuksen taso jää rakentumatta eikä tuttavuus koskaan syvene ystävyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti taitava ihminen on yleensä myös sellainen ihminen, joka ei lataa heti kaikkea itsestään toisen tietoon. Sosiaalisesti taitava ihminen osaa pitää keskustelun sellaisena, ettei se mene koskaan liian henkilökohtaisen rajan yli. Tästä johtuen ihmissuhteet syntyvät hitaasti.
Usein kaksikko, joka solmii nopeasti ystävyyssuhteen ovat sellaisia jotka kertovat heti avoimesti itsestään kaiken. Kaksi samanlaista löytää toisensa ja ystävyys etenee nopeasti intensiiviseksi. Sosiaalisesti taitavan ihmisen ihmissuhteet syttyvät huomattavasti hitaammin ja jos olet sellaisessa ympäristössä, että tuttavuuksien on aikaa kypsyä, on ystävystyminen kovin vaikeaa.
En osaa sanoa olenko sosiaalisesti taitava ihminen. Työkuvioissa ainakin taidan olla, siis liittyen yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin, mutta niissä kuvioissa ei siis ole edes tarkoitus ystävystyä tietenkään. En ole hirmuisen avoin, enemmän kuvaisin itseäni vähän pidättyväiseksi mitä tulee kovin henkilökohtaisiin asioihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Mitä tarkoitat? Tuli ehkä vähän ylimielinen kuva sinusta nyt. Kun muilla naisilla on jotain koodeja... No ei ole, ainakaan aidossa ystävyydessä. Jos jotain pinnallista biletysseuraa etsit niin sitten varmaan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa."
Minäkin olen nähnyt näitä. Olen myös nähnyt, että tällainen voi loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin, joku väärinymmärrys ja riita ja se oli siinä.
Mä olen nyt kaksi kertaa aloittanut koulun näin aikuisena, ja molemmissa heti ekana-tokana päivänä jotkut jo ryhmäytyi omiin porukoihinsa. Musta se tuntuu niin oudolta että jotkut voi vaan alkaa olemaan kavereita tosta vaan. Itse olen sellainen että tulen kyllä toimeen muiden kanssa ja voin niiden kanssa muutaman sanan vaihtaa tauoilla ja tehdä ryhmätyöt, mutta varsinaisia kavereita en koskaan saa.
Et siis ole sosiaalisesti lahjakas. Ei se mitään. Ei kaikki olekaan.
Sama homma. Ei vain ole ystäviä.