Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Exän tulee antaa ositusta varten tarvittavat tiedot eli varallisuutensa ja velkansa avioeropäivän mukaan (ja ne arvostetaan nykyhetken arvoihin jos arvostamista tarvitaan).
Eli ei sieltä yksipuolisesti tulla vain vaatimaan vainajan rahoja. Jos exä ei pysty esittämään tietoja, no can do. Millä muuten vainajan omistukset vuonna miekka ja kivi (=avioeron aika) voidaan todentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankin aspana työskennelleenä voin sanoa, että kuolinpesäasiat ovat usein ihan hirveitä hoitaa...
Niin on, koska pankkien aspojen toiminta on puhdasta kettuilua. Tietoja pantataan niin kauan, että saadaan maksut perintään, jotta saadaa nyhdettyä vielä viimeiset rahat kuolinpesästä.
OP on yksi pahimmista pankeista näissä asioissa. Ja kun emme valkanneet heidän 2000€ hintaistan perukirjan kirjoittamisat, niin aspat kettuilivat itse perukirjasta vaikka lakimies sen totesi ihan käyväksi tapaukseksi.
On kyllä ikävä yllätys, jos toimii läheisen edunvalvontavaltuutettuna ja hoitaa asioita verkkopankissa, että verkkopankki menee kiinni heti kun tieto kuolemasta saavuttaa pankin. Itse tein sen mokan, että en ollut ottanut aiempia tilitietoja ajoissa talteen. Pankille piti sen jälkeen laittaa linkkiä Finanssivalvonnan sivuille ennen kuin uskoivat, että kuolinpesän osakkaalle saa antaa tietoa tilitapahtumista kuolinpäivän jälkeen. Läheisen tilillä ei ollut hirveästi varoja ja laskut juoksivat, piti arvailla milloin eläkkeet ja tuet katkeavat jne. Laskujen maksaminen ilman verkkopankkia on myös oma hankala operaationsa, ja tulee kalliiksi.
Sellainen mielenkiintoinen luuppi on myös kehitetty, että edunvalvontavaltuutetun pitäisi tehdä lopputilitys vainajan raha-asioista kuolinpesälle, minun järkeni mukaan perunkirjoituksen yhteydessä, mutta niitä aiempia tilitietoja eli tilinkäyttöoikeutta ei saa ilman perukirjaa. Jos olisi ollut nipompia kuolinpesän osakkaita kuin yksi lähisukulainen tai isommista rahoista kyse, olisi saattanut olla hankala paikka.
Jos on TAI-tilinä kaikki tilit puolisoiden välillä, niin eipä mene tilit kiinni. JA-tilit kyllä suljetaan, eli leski jää ilman rahaa jos on vain niitä JA- tilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.
Enpäs tällaistakaan tiennyt, kiitos selvennyksestä. Miten käy, jos välit ovat huonot perillisten kanssa, eivätkä he tiedä kaikkia asuinpaikkoja?
Ap:lle tsemppiä! Ei varmasti ole helppoa käsitellä surua samaan aikaan, kun joutuu olemaan tekemisissä toimen toistaan hankalempien tahojen kanssa.
Kyllä niissä taisi lukea mikä on seuraava tai edellinen asuinpaikka. Ja se on onneksi vain seurakunta/maistraattitasolla, valtaosa muutoistahan on lähialueelle.
Mutta kaikki ne piti jonkun hommata. Ilmeisesti se tehtiin maistraatissa/kirkkoherranvirastossa, mutta onhan toi nyt ihan naurettavaa. Täällä kuitenkin maailman mittakaavassa harvinaisuus, kunnollinen väestökirjanpito. Voi ihan suoraan tietokoneelta katsoa kuka asuu missäkin, eikä tarvitse tehdä väestölaskentaa kerran viidessä vuodessa, kuten vaikka UK ja USA.
Vuonna 1968 ja sen jälkeen syntyneistä saa täydellisen sukuselvityksen väestötietojärjestelmästä. (Siis 15-vuotiaasta lähtien.
Sitä vanhempien osalta täytyy metsästellö seurakunnista.Voiko tuon tilata itse itsestään, elossa ollessaan. Mikä pitää sanoa syyksi, jos sellaisen haluaa.
Minä haluaisin tietää etukäteen, ennen kuolemaani, onko minulla lapsia jollain asumallani paikkakunnalla. Selviääkö tuo sieltä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus ei vanhene, vaikka avioerosta olisi miten kauan aikaa. Ja jos on vielä osoittaa toisen osapuolen mielipuolinen käytös ja agressiivisuus, niin mitenkä ositus on voinut onnistua. Tämän osapuolen, joka mahdollisesti on jäänyt entiseen yhteiseen kämppään asumaan, toisen poistuessa mitään vaatimatta kannattaisi muistaa, että jos esimerkiksi yhteisenä kotina käytetty asunto halutaan myöhemmin myydä, tarvitaan ex-puolison suostumus myyntiin, mikäli osituskirja on tekemättä, vaikka myyjä omistaisi asunnon yksin.
Paitsi että tuo ei päde, jos asunto on (aina) ollut vain jäävän puolison omaisuutta ja exä muuttanut sieltä virallisesti pois jo ennen eroa. Tällöin ei myydä "yhteistä kotia".
Eipä pidä paikkaansa. Ilman avioehtoa on avio-oikeus toisen omaisuuteen kun liitto päättyy.
Velat tulevat myös mukana. Jos velka ei kelpaa, ei tipu omaisuuttakaan.
No ei se näinkään lain silmissä mene. Jos laina on yhteisvastuullinen ja se vain jää toisen kontolle, on hän velvollinen sitä lyhentämään omistussuhteiden automaattisesti muuttumatta. Käsittäisin, että jos vain toisen nimissä, on ositusvelvollinen jäljelle jäävästä omaisuudesta, kun sen hetkinen velka on vähennetty siitä. Velkaahan ei nykyisin ainakaan saa koko asunnon arvolle, eli esim. se 30% velaton osuus asunnosta olisi kuitenkin osituksen piirissä? Onko tietäjiä?
Voiko nyxä vaatia ositusta/moittia aikanaan tehtyä puolison kuollessa exältä? Jos kerta toisinpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Tämäkin asia helpottuisi jos Suomen lainsäädäntö tuotaisiin vihdoin tälle vuosisadalle. Siis siten että ihminen voi testamentilla määrätä miten hänen koko omaisuutensa kuoleman jälkeen jaetaan. Ei mitään rintaperillisten lakiosia, erotusta tai edes perintökaaria paitsi jos on kuollut ilman testamenttia. Eli tuossa tapauksessa uudelleen naimisiin mennyt voisi testamentata asuntonsa lapsilleen ja lesken on muutettava vaikkapa 60 päivän sisään asunnosta pois jotta se voidaan tarvittaessa myydä. Jokainen uusavioon menevä ja puolison asunnossa asuva olisi tietoinen tuosta riskistä lentää pihalle, jos ei ole esim ostanut puolisolta puolikasta asunnosta. Tai puoliso voisi halutessaan testamentata asunnon uudelle puolisolleen lasten sijaan, jolloin lapsille ei mitään peritöverojakaan tulisi. Selvempää tuo olisi.
Siitä olen samaa mieltä että vanhemmiten olisi suotavaa laittaa asiansa siihen malliin kuntoon ettei lapsille tule kaikenmaailman selvitettävää ja siivottavaa. Oma vanhempani jätti aivan tieten tahtoen vanhan rintamamiestalon ja kaikki sen roinat ja paperit meidän selvitettäväksi, sanoikin että saatte te sitten siivota kaiken. Ei vieläkään muistella sitä asiaa hyvällä. >(
Jos kuolleen pesä on ylivelkainen ja tältä jää leski, niin tavanomainen koti-irtaimisto siirtyy lesken omaisuudeksi. Omalla kokemuksella. Ei velkojat tulleet kyselemään tietokoneiden, telkkarin tai kännyköiden perään. Rahaa olisi pitänyt olla ja kun ei ollut, niin perintä pysähtyi siihen.
Jouduin soittamaan myös oikeusaputoimistoon. Mieheni oli vähän ennen kuolemaansa ehtinyt ostaa osamaksulla auton. Soitin tuonne ja sieltä vastasi tosi töykeä ukko. Puolison kuolemasta oli tuolloin kulunut vasta 1½ vrk ja kyselin, miten auton suhteen pitää menetellä etten tekisi virhettä, josta joutuisin vastuuseen. "Pidä huomenna hautajaiset ja ylihuomenna perunkirjoitus, niin sitten pääset myymään autoa!" Ennen perunkirjoitusta autolle ei saisi tehdä mitään (halusin kaikki auton kulut heti pois). En tuolloin tajunnut, ettei se auto ole kuolinpesän vaan rahoitusyhtiön omaisuutta. Siten pääsin siitä eroon jo kahden viikon kuluttua eikä tarvinnut odottaa perunkirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tietoja itsestään sitten kannattaa jättää omaisille? Olen kirjoittanut listan kaikista osoitteistani + päivämäärät, jolloin olen kussakin paikassa asunut. Lisäksi on pankkitilien tiedot.
Mitä muuta sitä voisi kirjoittaa muistiin tulevaisuutta varten?
Missä yhtiössä ovat vakuutukset? Onko henkivakuutusta?
Onko velkoja? Jos on niin, mistä pankista/luottoyhtiöstä (myös mahd. luottokortit tai pikavipit.)
Jos olet vielä työelämässä, niin työnantajasi yhteystiedot. Työsuhde pitää kuollessa purkaa. Puolisosi tai alle 22 v. lapsesi voi olla oikeutettu työnantajan ryhmähenkivakuutukseen.
Mitä omaisuutta sinulla? Asunnon tai mökin kiinteistönumerot ja osoitteet. Auton paperit kannattaa olla arkistoituna, jos kuolinpesän täytyy se myydä.
Mitä säästöjä/sijoituksia on? Missä pankissa?
Onko tallelokeroa?
Rahalla saa apua tuohon hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään pakko yksin kuolinpesää selvittää, palkkaat asiantuntijan sen tekemään.
Tuli tuosta mieleen, mitä jos haluan salata sen, että olen joskus teininä ollut ulkomailla vuoden verran vasten tahtoani (kai asumiseksi laskettu) niin saavatko läheiset selville kuolemani jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.
Ei saa yhdestä paikasta. Jokaisesta asuinpaikasta erikseen ja jos on vielä jossain vaiheessa eronnut kirkosta niin sitten myös väestörekisterikeskuksesta, nykyinen digivirasto mikä lie.
Nykyään rekisterit ovat yhdistyneet ja kaikki tiedot sähköisenä saman rekisterin alaisuudessa eli ei tarvitse enää selvitellä asuinpaikkakuntia.. Otat kuolleen kotikunnan kirkkoherranvirastoon yhteyden ja pyydät virkatodistuksen sekä sukuselvityksen molemmat sieltä. Tai mikäli ei kuulunut kirkkoon niin silloin Digi- ja väestovirastosta. Rekisterit siirtyivät yhtenäisiksi vuoden 2020 aikana.
Isäni kuoli toukokuussa-20 ja soitto oman kaupungin kirkkoherranvirastoon riitti moita todistuksia varten. Tosin jono oli aivan valtava luultavasti koronan vuoksi ja saimme todistukset vasta 7 viikon kuluttua anomisesta....
Totta on, että läheisen kuoleman jälkeen ei ole rauhaa surra kuollutta, vaan heti pitää olla hoitamassa kymmeniä asioita olitpa kuinka suruissasi tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä millaista on tulevaisuudessa selvitellä kuolinpesiä, kun yleistynyt nämä uusioperhepopulaatiot eli lapsia voi olla mitä erilaisemmista yhdistelmistä tehty kuin pentutehtailijat konsanaan.
Tästä pitäisi pitää meteliä julkisuudessa niin vältyttäisiin monelta harmilta. Jos liittoja on monia ja lapsia useamman kanssa niin jossakin pitäisi olla ihan selvät ohjeet miten menetellä jotta perintö pysyy siinä omassa suvussa jos näin halutaan.
Että missä omassa, jos on perillisiä, ei perintö voi hypätä vieraaseen sukuun ilman testamenttia.
No vaikka näin. Kuolleella z ei ole puolisoa eikä lapsia. Hänet perii sisarus jolla lapsia henkilön x kanssa. X:llä on lapsia myös edellisestä suhteesta. Sisarus kuolee ja omaisuus jaetaan/ositetaan puoliksi x:n kanssa. Nyt myös ne lapset x:n edellisestä liitosta tulevat mukaan kuvioon ja omaisuutta Z:ltä siirtyy myös heidän omistukseensa.
Jos kuolemat olisi tapahtuneet niin päin että sisarus kuolee ensin ja z sitten olisivat z:n perineet vain sisaruksen ja x:n yhteiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa apua tuohon hommaan.
Mutta, jos kuolinoesällä ei ole varoja. Mistä repiä, rahat asianajajaan.
Voisiko joku vielä vääntää rautalangasta, että miten kuolinpesä oikein lakkautetaan? Ja voiko kuolinpesää lakkauttaa jos kuolinpesään kuuluu toinen kuolinpesä, jota ei näillä näkymin olla saamassa ikinä päätökseen?
Äitini kuoli siis toisen vanhempansa jälkeen mutta ennen toista vanhempaansa, ja olen ihmetellyt että miten tästä kaikesta pääsisi eroon kun äidin vanhempien kuolinpesä on jakamatta ja suoraan sanottuna näyttää siltä että sitä ei tunnesyistä edes haluta jakaa. Käytännössä siis tämä äidin vanhempien kuolinpesä on täysin arvoton, vanhasta huonokuntoisesta omakotitalosta muuttotappioalueella ei pääse eroon varmaan maksamallakaan.... Eli mitä tehdä että saisi asiat päätökseen ja kuolinpesät lakkautettua?
Minulla on perukirjat tarkistettavana OP-Pohjolalla. Jotta pääsisi siirtämään/irtisanomaan vakuutukset. Chat asiakaspalvelu kirjoitti, että menee 2 viikkoa. No - olihan siinä joulu ja uusivuosi toki.
Huomenna tulee täyteen 2 kk.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vielä vääntää rautalangasta, että miten kuolinpesä oikein lakkautetaan? Ja voiko kuolinpesää lakkauttaa jos kuolinpesään kuuluu toinen kuolinpesä, jota ei näillä näkymin olla saamassa ikinä päätökseen?
Äitini kuoli siis toisen vanhempansa jälkeen mutta ennen toista vanhempaansa, ja olen ihmetellyt että miten tästä kaikesta pääsisi eroon kun äidin vanhempien kuolinpesä on jakamatta ja suoraan sanottuna näyttää siltä että sitä ei tunnesyistä edes haluta jakaa. Käytännössä siis tämä äidin vanhempien kuolinpesä on täysin arvoton, vanhasta huonokuntoisesta omakotitalosta muuttotappioalueella ei pääse eroon varmaan maksamallakaan.... Eli mitä tehdä että saisi asiat päätökseen ja kuolinpesät lakkautettua?
Lakimies, joka ei ole halpa
Työmäärä on kyllä järkyttävä. Itselleni suurin yllätys oli se miten kallista kuoleminen on. Hyvän bisneksen ovat kuoleman ympärille keksineet eikä suruissaan olevat omaiset jaksa kilpailuttaa.
Kun ihminen on maksanut kirkollisveroa yli 50 vuotta, joutuu hän vielä kuoppansa kaivamisesta maksamaan lähes 500 euroa. Maksamillaan verorahoilla ei edes kuoppaa saa ilmaiseksi!!!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vielä vääntää rautalangasta, että miten kuolinpesä oikein lakkautetaan? Ja voiko kuolinpesää lakkauttaa jos kuolinpesään kuuluu toinen kuolinpesä, jota ei näillä näkymin olla saamassa ikinä päätökseen?
Äitini kuoli siis toisen vanhempansa jälkeen mutta ennen toista vanhempaansa, ja olen ihmetellyt että miten tästä kaikesta pääsisi eroon kun äidin vanhempien kuolinpesä on jakamatta ja suoraan sanottuna näyttää siltä että sitä ei tunnesyistä edes haluta jakaa. Käytännössä siis tämä äidin vanhempien kuolinpesä on täysin arvoton, vanhasta huonokuntoisesta omakotitalosta muuttotappioalueella ei pääse eroon varmaan maksamallakaan.... Eli mitä tehdä että saisi asiat päätökseen ja kuolinpesät lakkautettua?
Jos kuolinpesä omistaa osuuden toiseen kuolinpesään, kyseessä on yksi pesän omaisuuserä muiden joukossa.
Alue: Aihe vapaa
Saako 1952 syntynyt tuolta sukuselvityksensä siitä 1968 alkaen , ja se aika sitä ennen pitää itse selvittää..eli jäisi 1 vuosi sen 15v. jälkeistä aikaa selvitettäväksi....