Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija
15.02.2021 |

Puh ki.

Kommentit (608)

Vierailija
461/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi kiinnostamaan tämä ositusasia tosiaan.

Läksin kävelemään 90-luvun alussa riitaisessa avioerotilanteessa ottamatta mukaan mitään. Alleviivaan mitään, ei yhtään mitään jaettu. Ei varoja ei kyllä velkojakaan.

Ja velkaa meillä oli otettu yritystä varten 100.000 markkaa.

Varoja oli, velkainen (en nyt muista summaa) rivitalo neliö ja halvahko auto. Sekä tavallista kodin irtainta.

Yrityksen lainaa ei ehditty käyttää yritykseen, se meni nurin ja ex-vaimo käytti rahat omiin menoihinsa.

Kukaan ei siis maksanut velkaa ja ex vaimo tuuppasi sen sitten harteilleni. Vuosien saatossa se on kasvanut yli 230.000 euron mälliksi. Minut on todettu kymmeniä vuosia sitten varattomaksi. En pystynyt lainaa maksamaan. Nyt kun jäin eläkkeelle vaimo pisti sen ulosottoon (yksityishenkilön laina, voi karhuta sitä 25 vuotta, vaikka itse käytti rahat) nyt ulosotto vie sen eläkkeestäni. 

Nyt olen alkanut miettimään entisen elämäni epäreiluuksia. Voinko siis hakea ositusta tuosta jättämästäni omaisuudesta. Miten ihmeessä joku voi käyttää toisen rahat, tai yhteiset velat niin, että toinen sitten kärsii loppuelämänsä?

Entisestä avioliitosta on kaksi perillistä, nykyisestä kolme. Ovatko he nesteessä, jos ja kun, minusta aika jättää?

Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä? Auttakkaa miestä mäessä!

Kunnallinen oikeusaputoimisto. Kerro asiasi siellä. Sano, että haluat osituksen tehtäväksi.

Sitä jäin miettimään, miten ex-vaimosi pystyi siirtämään yrityksen lainan sinulle ulosottoon? Eikä hän itse ollut velallinen myös? Toki, jos yrityksen laina on sinun, eli yritys vain sinun nimissäsi, olet vastuussa lainasta. Siinä olisi kumminkin aikoinaan voinut järjestellä varojaan niin, ettei konkurssi vie ihan kaikkea henk koht omaisuutta, mutta nyt on jo myöhäistä sen suhteen.

Vierailija
462/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, ihan perseestähän nuo on setviä, mutta jonkun se on tehtävä. Vapaaehtoisia ei monasti hirveästi löydy käymään papereita, sijoituksia ja tilejä läpi, myymään vanhaa autoa ja venettä, laatimaan perunkirjaa ja ositusta.

Sitten, kun joku suostuu setvimään, niin homma alkaa muitakin kiinnostaa. Suunnilleen kansakoulupohjalta tullaan neuvomaan, miten sijoitusten kanssa pitäisi menetellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
463/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pesänselvittäjän palkkio vähennetään perunkirjoituksessa menoina joten ihan turhaan olette siitä 150000 maksaneet veroja.

Pesänselvittäjän palkkio vähennetään pesänselvityksessä perittävistä varoista.

Perunkirjoitus tehdään ensimmäiseksi. Se on lista vainajan varallisuudesta. Sen jälkeen tulee pesänselvitys ja pesänjako.

Vierailija
464/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko tuossa osituksessa mitään aikarajaa? Siis jos on eronnut jotain 30 vuotta sitten, niin vieläkin pitää osittaa? Ei voi olla totta? Jos on jättänyt toiselle juuri vaikka asunto-osakkeen, niin jaetaanko se nykyisen arvon mukaan. Meillä juurikin erottiin aikoinaan niin, että mies lähti ilman mitään. Jäin asuntoomme, maksoin sen velkavaapaaksi ja asun siinä edelleen. Alkoi pelottamaan.

Vierailija
465/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,

Eli jos olet reppureissannut kuukausia Aasiassa, tästäkin tehdään joku selvitys? Entä opiskelijavaihdot?

Ei jos olet ollut sen ajan kirjoilla Suomessa.

Voihan niitä lehtolapsia noiltakin reissuilta tulla. Mites ne sit?

Nehän sitten ovatkin mahdollisia ylläripylläreitä, jotka saattavat ilmaantua vasta vuosien päästä. Miesten kohdalla todennäköisyys on tietysti suurempi. Nainen ei kovin monta kertaa voi raskautua yhdellä Tiibetin retriitillä.

Vierailija
466/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa osituksessa mitään aikarajaa? Siis jos on eronnut jotain 30 vuotta sitten, niin vieläkin pitää osittaa? Ei voi olla totta? Jos on jättänyt toiselle juuri vaikka asunto-osakkeen, niin jaetaanko se nykyisen arvon mukaan. Meillä juurikin erottiin aikoinaan niin, että mies lähti ilman mitään. Jäin asuntoomme, maksoin sen velkavaapaaksi ja asun siinä edelleen. Alkoi pelottamaan.

Ei siinä mitää aikarajaa ole. Ositus tehdään viimeistään kun toinen kuolee. Veemäinen ex-mies voi tulla vaatimaan osuuttaan jos kuolet ennen häntä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
467/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa osituksessa mitään aikarajaa? Siis jos on eronnut jotain 30 vuotta sitten, niin vieläkin pitää osittaa? Ei voi olla totta? Jos on jättänyt toiselle juuri vaikka asunto-osakkeen, niin jaetaanko se nykyisen arvon mukaan. Meillä juurikin erottiin aikoinaan niin, että mies lähti ilman mitään. Jäin asuntoomme, maksoin sen velkavaapaaksi ja asun siinä edelleen. Alkoi pelottamaan.

Mitään aikarajaa ei tietääkseni ole. Jos löytää exän, voi pyytää allekirjoittamaan osituspaperi, jossa yksinkertaisesti sanotaan, ettei o!e vaatimuksia puolin eikä toisin, todistajien nimet alle. Kyllä saa olla melkoinen kuspi jos tuossa tilanteessa alkaa juntturoimaan, kun aiemmin on antanut olla. Myös, jos sinulla on yhteinen lapsi muinaisen exän kanssa, exä mahdollisine vaatimuksineen viesamalla omalta lapseltaan.

Vierailija
468/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesänselvittäjän palkkio vähennetään perunkirjoituksessa menoina joten ihan turhaan olette siitä 150000 maksaneet veroja.

Pesänselvittäjän palkkio vähennetään pesänselvityksessä perittävistä varoista.

Perunkirjoitus tehdään ensimmäiseksi. Se on lista vainajan varallisuudesta. Sen jälkeen tulee pesänselvitys ja pesänjako.

Eli verot maksetaan perukirjan mukaan, ei sen mukaan mitä lopulta jää jaettavaksi hyeenain kamppailun jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
469/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tärkein ennakoiva toimenpide on avioliitossa eläville laittaa kaikki tili TAI-tileiksi. Kuoleman hetkellä nämä TAI- tilit eivät sulkeudu, vaan eloon jäänyt voi sentään maksaa laskuja ja käydä kaupassa. Toki tämä vaatii yhteisiä raha-asioita ja syvää luottamusta. Kaikki tilit pitää myös liittää molempien verkkopankkiin, muuten koko toimenpide on turha. Sen jälkeen on kyllä samat ongelmat kuin muillakin. Miten saat lopetettua vainajan palvelut. Yhdelläkään yrityksellä ei ole enää puhelin palvelua tai muutakaan palvelua, on vain myyntiä, myyntiä, myyntiä ja rahastusta. Tämä on niin suuri ylivoimainen ongelma, että tekisi mieli lopettaa kaiken tilaaminen. Tähän jos mihin sitä nyrkkiä tarvittaisiin, pätevä ryhmä miettimään, miten helpottaa oleellisesti kuolinpesän palveluiden lopettaminen, veroilmoitukset, ym. Kaiken lisäksi jälkeenjäänyt ei surusta johtuen kykene sillä hetkellä mihinkään.

Vierailija
470/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi kiinnostamaan tämä ositusasia tosiaan.

Läksin kävelemään 90-luvun alussa riitaisessa avioerotilanteessa ottamatta mukaan mitään. Alleviivaan mitään, ei yhtään mitään jaettu. Ei varoja ei kyllä velkojakaan.

Ja velkaa meillä oli otettu yritystä varten 100.000 markkaa.

Varoja oli, velkainen (en nyt muista summaa) rivitalo neliö ja halvahko auto. Sekä tavallista kodin irtainta.

Yrityksen lainaa ei ehditty käyttää yritykseen, se meni nurin ja ex-vaimo käytti rahat omiin menoihinsa.

Kukaan ei siis maksanut velkaa ja ex vaimo tuuppasi sen sitten harteilleni. Vuosien saatossa se on kasvanut yli 230.000 euron mälliksi. Minut on todettu kymmeniä vuosia sitten varattomaksi. En pystynyt lainaa maksamaan. Nyt kun jäin eläkkeelle vaimo pisti sen ulosottoon (yksityishenkilön laina, voi karhuta sitä 25 vuotta, vaikka itse käytti rahat) nyt ulosotto vie sen eläkkeestäni. 

Nyt olen alkanut miettimään entisen elämäni epäreiluuksia. Voinko siis hakea ositusta tuosta jättämästäni omaisuudesta. Miten ihmeessä joku voi käyttää toisen rahat, tai yhteiset velat niin, että toinen sitten kärsii loppuelämänsä?

Entisestä avioliitosta on kaksi perillistä, nykyisestä kolme. Ovatko he nesteessä, jos ja kun, minusta aika jättää?

Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä? Auttakkaa miestä mäessä!

Tapauksesi on sen verran monimutkainen, että suosittelen ottamaan yhteyttä lakimieheen ja neuvottelemaan tarkemmin hänen kanssaan, mitä voit tehdä. Jos olet varaton, olet todennäköisesti oikeutettu yleiseen oikeusavustajaan.

Kyllä, sinulla on oikeus hakea ositusta, jos sitä ei ole aikaisemmin tehty. Mutta näillä tiedoilla on mahdoton sanoa, miten osituksessa tulisi loppujen lopuksi käymään eli hyötyisitkö sinä siitä millään tavalla. Osituksessa otetaan huomioon varojen lisäksi velatkin ja voin hyvin olla, että erotilanteessa teidän kummankin velat olivat suuremmat kuin varat, joilloin osituksessa teidän kummankin nettovarallisuudeksi (lakitermi on omaisuuden säästö) laskettaisiin nolla eikä mitään tasinkoa tulisi. Ja joka tapauksessa, jos sinä saat tasinkoa, niin se todennäköisesti menee ulosotolle.

Kun vaimosi laittoi tuon lainan ulosottoon, niin yrititkö sinä edes kiistää sen vai annoitko sen mennä ulosottoon ilman vastalauseita?

Annoin kaiken olla. Ex uhkaili aikoinaan jopa nykyistä vaimoa ja meidän yhteisiä lapsiamme, niin että olimme poliisiin yhteydessä, jolloin hän hiukan rauhoittui. Nykyisin jos olisimme samassa tilanteessa, ex saisi lähestymiskiellon. Kiitos vastauksesta. Kävi miten kävi, alan tutkimaan tapausta uudelleen. Onhan tämä hullua, että joudun nyt hakemaan toimeentulotukea, kun velka on ulosotossa ja käteeni jää noin 700 euroa kuussa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
471/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Enpäs tällaistakaan tiennyt, kiitos selvennyksestä. Miten käy, jos välit ovat huonot perillisten kanssa, eivätkä he tiedä kaikkia asuinpaikkoja?

Ap:lle tsemppiä! Ei varmasti ole helppoa käsitellä surua samaan aikaan, kun joutuu olemaan tekemisissä toimen toistaan hankalempien tahojen kanssa.

Kyllä niissä taisi lukea mikä on seuraava tai edellinen asuinpaikka. Ja se on onneksi vain seurakunta/maistraattitasolla, valtaosa muutoistahan on lähialueelle.

Mutta kaikki ne piti jonkun hommata. Ilmeisesti se tehtiin maistraatissa/kirkkoherranvirastossa, mutta onhan toi nyt ihan naurettavaa. Täällä kuitenkin maailman mittakaavassa harvinaisuus, kunnollinen väestökirjanpito. Voi ihan suoraan tietokoneelta katsoa kuka asuu missäkin, eikä tarvitse tehdä väestölaskentaa kerran viidessä vuodessa, kuten vaikka UK ja USA.

Vuonna 1968 ja sen jälkeen syntyneistä saa täydellisen sukuselvityksen väestötietojärjestelmästä. (Siis 15-vuotiaasta lähtien.

Sitä vanhempien osalta täytyy metsästellö seurakunnista.

Vierailija
472/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vainaja on ennen kuolemaansa (no tietysti ennen!) tilaillut sitä sun tätä käyttötavaraa velaksi, jääkö nuo tavarat kuolinpesään? Esim. kallis sohva tai sänky, joita ei voi palauttaakaan käytettynä, tai ei välttämättä edes myydä.

Varojen ja velkojen ynnäämisen jälkeen tulos on +/-0, vaikka irtainta onkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
473/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos vainaja on ennen kuolemaansa (no tietysti ennen!) tilaillut sitä sun tätä käyttötavaraa velaksi, jääkö nuo tavarat kuolinpesään? Esim. kallis sohva tai sänky, joita ei voi palauttaakaan käytettynä, tai ei välttämättä edes myydä.

Varojen ja velkojen ynnäämisen jälkeen tulos on +/-0, vaikka irtainta onkin.

Kuolinpesän varoista maksetaan nuo velat, minkä jälkeen tavarat jäävät kuolinpesään. Jos kuolinpesällä ei ole tarpeeksi varoja kaikkien velkojen maksamiseen, pitää periaatteessa myydä kuolinpesän irtaimistoa niin paljon, että velat saadaan maksettua. Jos sitten tavarat eivät mene kaupaksi, on velkojien asia päättää, mitä tavaroilla tehdään. Jos kysymys ei ole kovin arvokkaista tavaroista, niin todennäköisesti velkojat käskevät kuolinpesän pitämään tavarat itsellään, mutta oma-aloitteisesti kuolinpesän osakkaiden ei pidä niitä ottaa ilman velkojien lupaa, sillä tällöin joutuu myös vastuuseen kuolinpesän veloista.

Vierailija
474/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

"460 jatkaa vastaustaan. Jos olet varaton, niin perillisilläsi tuskin on mitään perittävää kuolemasi jälkeen. Velkoja he eivät peri, kunhan tajuavat tehdä perunkirjoituksen ajoissa. " 460, 461 vaikutat laki-ihmiseltä. Kerrotko vielä mitä tarkoitat tuolla kopioimallani lauseellasi. Siis mitä heidän, lasteni pitää tehdä, etteivät he peri velkojani?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
475/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Meillä dna olisi halunnut kuolleen allekirjoituksen liittymän sulkemiseksi. Millään ei meinannut mennä perille, että allekirjoituksen saaminen on aika hankalaa kuolleelta. "Haluan lopettaa Ahti Ahtisen liittymän koska hän kuoli" "liittymän lopettamiseksi tarvitsemme kyllä Ahdin allekirjoituksen"

Minulla taas vuosi sitten onnistui DNA:n kanssa äitini liittymän sulkeminen yhdellä puhelinsoitolla. Oikein hämmästyin, kuinka vaivattomasti sujui.

Minä en ole kuolleelta irtisanonut sopimuksia, mutta siinä kohtaa kun äiti joutui muistisairauden vuoksi hoivakotiin, tuli tuota tehtyä. Olin hänen virallinen edunvalvojansa ja minulla oli sen puolesta oikeus purkaa hänen sopimuksiaan. Taisin ensin soittaa johonkin palvelunumeroon, mutta en jaksanut odottaa niin kauan, että joku olisi vastannut. Sitten keksin vanhan niksin: kirjallinen irtisanominen! Nettisivuilta löytyi postiosoite, siihen vaan irtisanomisilmoitus ja kopio maistraatin paperista, jossa kerrotaan minun olevan edunvalvoja. Kirje postiin ja homma hoitui ilman hammasten kiristelyä!

Minä kävin edunvalvontavaltuutettuna irtisanomassa äitini puhelinliittymän Telian toimipisteessä siinä vaiheessa, kun äiti hoivakodissa ei enää osannut käyttää puhelinta. Muutaman kuukauden päästä havahduin siihen, että laskuja tulee aina vaan ja soitin kiukkuisena heille. Kävi ilmi että äidillä roikkui edelleen myös liittymä turvapuhelimeen, joka oli irtisanottu vuosia sitten. Siis äiti oli irtisanonut palveluntarjoajan, mutta kukaan ei huomannut että pakettiin kuului myös liittymä. Operaattorin laskut ovat sen verran sekavia (ja pieniä) ettei kukaan niitä syynännyt tarpeeksi tarkkaan.

Vierailija
476/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"460 jatkaa vastaustaan. Jos olet varaton, niin perillisilläsi tuskin on mitään perittävää kuolemasi jälkeen. Velkoja he eivät peri, kunhan tajuavat tehdä perunkirjoituksen ajoissa. " 460, 461 vaikutat laki-ihmiseltä. Kerrotko vielä mitä tarkoitat tuolla kopioimallani lauseellasi. Siis mitä heidän, lasteni pitää tehdä, etteivät he peri velkojani?

Että hoitavat perunkirjoituksen säädetyssä ajassa, 3 kk vainajan kuolemasta. Tämähän koskee kaikkia kuolinpesiä. Jatkoaikaa voi hakea toiset 3 kk, jos tarvitaan, mutta se pitää tehdä ennen aiemman määräaian umpeutumista.

Hautaustoimiston kautta tai lakimiehellä voi teettää perukirjan, ei tarvi itse osata.

Vierailija
477/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"460 jatkaa vastaustaan. Jos olet varaton, niin perillisilläsi tuskin on mitään perittävää kuolemasi jälkeen. Velkoja he eivät peri, kunhan tajuavat tehdä perunkirjoituksen ajoissa. " 460, 461 vaikutat laki-ihmiseltä. Kerrotko vielä mitä tarkoitat tuolla kopioimallani lauseellasi. Siis mitä heidän, lasteni pitää tehdä, etteivät he peri velkojani?

Kuten toinen vastaaja jo vastasi, perillistesi pitää huolehtia siitä, että perunkirjoitus tehdään 3 kk sisällä kuolemastasi. Lisäksi he eivät saa "ryhtyä kuolinpesään" eli ottaa sinulta jäävästä omaisuudesta (esimerkiksi irtaimistosta) yhtään mitään ilman velkojien lupaa. Yleensä velkojia eivät mitkään huonekalut tai valokuva-albumit kiinnosta, mutta turvallisinta on, että ei ota ainoatakaan esinettä ennen kuin velkojat antavat luvan.

Vierailija
478/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh mitä tarinoita! Olen jo valmiiksi miettinyt, että tod.näk. tulevaisuudessa kieltäydyn isovanhemman perinnöstä, jotta riivinrautavanhempi ei pysty laittamaan kapuloita rattaisiini. Voiko niin tehdä? Ts. jos kieltäytyy perinnöstä, niin voiko jättäytyä tämän koko kaaoksen ulkopuolelle täysin?

Vierailija
479/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

479 Kiitos. Tämä selvä. Minulla ei ole oikestaan mitään. Kaikki on nykyisen vaimoni, paitsi parranajokone. :) Ja meillä on kertakaikkinen avioehto. Kun olen täysin varaton (458) ja lähden kyselemään oikeusaputoimistosta apua, niin otetaanko nykyisen vaimoni tulot ja/tai varallisuus huomioon. Lähtisin siis kyseenalaistamaan entisen vaimoni käyttämiä velkarahoja ja niiden siirtämistä minulle ulosottoon. Sekä mahdollisia ositusasioita.

Vierailija
480/608 |
17.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Surusta sekapäisenä soittelin ja peruin monenlaisia juttuja mieheni kuoleman jälkeen.Aloin puhelut aina kertomalla oman nimeni, kerroin sitten mieheni nimen ja että hän on kuollut, päivämäärän (nämä lapulla , kuten myös sos.turvatunnus) ja sitten kerroin asian mitä pitää tehdä.

Sähköyhtiöön sanoin kotiosoitteemme sähkölaskun siirtyvän omiin nimiini.

Yhtiössä oli myös toisen (mökkipaikkamme) sähkölasku mieheni nimellä, ja virkailija kysyi " entäs tämä Matti Meikäläisen lasku, mihin tämä lähetetään, mikäs hänen uusi osoitteensa nyt on?"

Hetken kesti ymmärtää, ja sanoin, että en tiedä, toivottavasti kuitenkin jossain tuolla ylhäälläpäin...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän kuusi