En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko (tai tietenkin osaat mutta viitsisitkö) asianajaja F vastata tähän:

Jos kieltäydyn perinnöstä (ja olen siis lapseton) niin kenelle menee minun perintöosuuteni? Jos siis ilmoitan suoraan että mitään en halua enkä halua kuulla koko asiasta, tehkää miten kuuluu.

Kuolinpesässä mukana sisaruksiani ja serkkujani jne. Meneekö osuuteni tasan kaikille kuolinpesän osakkaille? Vai periikö minun osuuteni vain omat sisarukseni? Vai meneekö osuuteni kuten perintökaaressa eli ensin vanhemmilleni (kuolleet) ja sitä kautta osalliseksi tulisivat myös sisarpuoleni (jotka eivät ole kyseisessä pesässä osallisina koska kuollut on toiselta puolelta sukua)? En halua että ainakaan suurempaa sotkua tulee mahdollisesta kieltäytymisestäni.

En ole F, mutta tämä on niin helppo juttu, että osaan vastata. Jos luovut perinnöstä, niin osuutesi jaetaan niille, jotka perisivät sinut, jos kuolet naimattomana ilman testamenttia. Koska vanhempasi eivät ole enää elossa, osuutesi jaettaisiin sisarustesi ja sisarpuoltesi kesken niin, että kunkin täyssisaruksen osuus on kaksi kertaa niin suuri kuin kunkin sisarpuolen osuus.

Näin vähän itsekkin ajattelin ja tästä tuleekin sitten vaan isompi soppa. Eli pitää yrittää ensin itse ottaa tuo vastaan ja vaikka jakaa sitten lahjoituksena ne. Mitään järkeä alkaa kaikilta papereita sun muita pyydellä. Se on vielä muutenkin sotkuinen pesä jossa monta osakasta. Vaikka mulla olisi testamentti niin sekään tuskin muuttaisi jakoa koska olen elossa?

Testamentti ei muuta mitään, koska olet elossa. Helpoimmalla pääset, jos pystyt lahjoittamaan osuutesi jollekin toiselle pesän osakkaalle eli joku toinen suostuu ottamaan osuutesi vastaan. Tosin joudut tällöin kuitenkin maksamaan perintöveron, jos osuutesi arvo on vähintään 20 000 euroa ja osuutesi vastaanottanut joutuu maksamaan lahjaveron, jos osuutesi arvo on vähintään 5000 euroa.

Ei ole kyllä halua (eikä kykyä) maksaa perintöveroa omasta pussista jos varallisuus menee muille. Pitänee ottaa vastaan ja lahjoitella sitten kun se on realisoitu. Miinus tietenkin se perintöveron osuus.

Helpommalla olisin vaan päässyt jos olisi kannattavaa kieltäytyä heti mutta koska pesä on tosiaan varsin sotkuinen ja yhä enemmän sotkeentuu ilmankin että aletaan kieltäytymään ja hankkimaan lisää osakkaista pesään niin ei sekään tunnu järkevältä. Luultavasti kun pesää aletaan viimein jakamaan niin osakkaita on pitkälti yli 20 henkeä.

Vierailija kirjoitti:

479 Kiitos. Tämä selvä. Minulla ei ole oikestaan mitään. Kaikki on nykyisen vaimoni, paitsi parranajokone. :) Ja meillä on kertakaikkinen avioehto. Kun olen täysin varaton (458) ja lähden kyselemään oikeusaputoimistosta apua, niin otetaanko nykyisen vaimoni tulot ja/tai varallisuus huomioon. Lähtisin siis kyseenalaistamaan entisen vaimoni käyttämiä velkarahoja ja niiden siirtämistä minulle ulosottoon. Sekä mahdollisia ositusasioita.

En ole keneltä kysyt, mutta soita ja kysy oikeusaputoimistosta niin selviää parhaiten eikä kysyminen maksa.

Vierailija kirjoitti:

 Hetken kesti ymmärtää, ja sanoin, että en tiedä, toivottavasti kuitenkin jossain tuolla ylhäälläpäin...

eräs sukulainen vastasi näihin että se ja se hautausmaa

Vierailija kirjoitti:

479 Kiitos. Tämä selvä. Minulla ei ole oikestaan mitään. Kaikki on nykyisen vaimoni, paitsi parranajokone. :) Ja meillä on kertakaikkinen avioehto. Kun olen täysin varaton (458) ja lähden kyselemään oikeusaputoimistosta apua, niin otetaanko nykyisen vaimoni tulot ja/tai varallisuus huomioon. Lähtisin siis kyseenalaistamaan entisen vaimoni käyttämiä velkarahoja ja niiden siirtämistä minulle ulosottoon. Sekä mahdollisia ositusasioita.

Kyllä nykyisen vaimosi tulot ja varallisuus voivat vaikuttaa. Googlaa "yleinen oikeusapu", niin löydät tarkempaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso

Eipä ei. Suvussa on kuollut lapsettomia ja lapsettomia ja puolisottomia. Silloin mukaan tulevat sisarusten lapset. Osa näistä on kuollut joten heidän sijaansa tulee heidän lapsensa ja kuolleen lesket. Ja siihen vielä leskien edellisistä avioliitoista lapset ja ties mitä vielä. Eipä ollut meidän suvussa kenenkään kuolleen tarkoituksena että perintöä menee uusperheen lapsille jotka eivät ole verisukulaisia. Eivät vaan älynneet ajoissa tehdä asian eteen mitään. Osa kyllä älysi tehdä testamentin mutta ei kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"460 jatkaa vastaustaan. Jos olet varaton, niin perillisilläsi tuskin on mitään perittävää kuolemasi jälkeen. Velkoja he eivät peri, kunhan tajuavat tehdä perunkirjoituksen ajoissa. " 460, 461 vaikutat laki-ihmiseltä. Kerrotko vielä mitä tarkoitat tuolla kopioimallani lauseellasi. Siis mitä heidän, lasteni pitää tehdä, etteivät he peri velkojani?

Kuten toinen vastaaja jo vastasi, perillistesi pitää huolehtia siitä, että perunkirjoitus tehdään 3 kk sisällä kuolemastasi. Lisäksi he eivät saa "ryhtyä kuolinpesään" eli ottaa sinulta jäävästä omaisuudesta (esimerkiksi irtaimistosta) yhtään mitään ilman velkojien lupaa. Yleensä velkojia eivät mitkään huonekalut tai valokuva-albumit kiinnosta, mutta turvallisinta on, että ei ota ainoatakaan esinettä ennen kuin velkojat antavat luvan.

Kukapa noista irtaimista tietää. Aina voi sanoa, että vainaja ennen kuolemaansa lahjoitti taulun yhdelle, kultakellon toiselle. Kun esineen arvo jää selvästi alle lahjaveron, ei niistä mitään papereitakaan tarvi tehdä. Käytännöstä monesta pesästä viedään heti kiinnostavia kohteita. Jäljelle jää vain ne, joita kukaan ei haluakaan.

Meillä hoidettiin ihan siisti pesä ja perinnönjako. Tuli kivasti perintöä, että ei viitsi valittaa työnmäärää. Aikaa meni reilu 4kk. Rahaa on pitkäksi aikaa, pitää vaan olla tarkka. Tosiaan suosittelen että jos on omaisuutta niin sitä kannattaa isompiakin summia jakaa jo vainajan eläessä, mitä siitä vaikka menee lahjaveroa. Kaikki aina tilanteen mukaan. Sitten jää vaan siisti "pesä".

Olen tässä pohtinut noita tekemättömiä osituksia. Voin kuvitella useita tilanteita, missä kohtuullista tulosta on mahdoton saavuttaa, jos lakia tulkitaan kirjaimellisesti.

Esim. Aviopuolisoista toisella on varoja, toisella ei. Varakkaampi kustantaa köyhän elämän kokonaisuudessaan koko liiton ajan, saamatta mitään rahassa mitattavaa vastineeksi.. Köyhempi esim. opiskelee tai harrastaa, varakkaan kustannuksella. Lapsia ei ole ja varakkaampi hoitaa pääasiassa kodinkin.

Varakkaampi ei ole kysellyt köyhän taustoista, josko jossain olisi Nokian osakekirjoja, arvokkaita perintökoruja tms.

Köyhä sitten päättääkin valmistuttuaan muuttaa ulkomaille ja jättää koko entisen elämänsä. Johan hän oli varakasta kupannut 10 vuotta. Omat kamat kassiin ja menox.

Ero tuomitaan mutta ositusta ei tehdä. Exä on jo kadonnutkin ulkomaille.

40 v kuluttua varakas kuolee, varakkaana.

Nytkö se köyhä exä saa virallisesti tiedon, että aika potti olisi tulossa myöhästyneenä tasinkona? En oikein jaksa uskoa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä pohtinut noita tekemättömiä osituksia. Voin kuvitella useita tilanteita, missä kohtuullista tulosta on mahdoton saavuttaa, jos lakia tulkitaan kirjaimellisesti.

Esim. Aviopuolisoista toisella on varoja, toisella ei. Varakkaampi kustantaa köyhän elämän kokonaisuudessaan koko liiton ajan, saamatta mitään rahassa mitattavaa vastineeksi.. Köyhempi esim. opiskelee tai harrastaa, varakkaan kustannuksella. Lapsia ei ole ja varakkaampi hoitaa pääasiassa kodinkin.

Varakkaampi ei ole kysellyt köyhän taustoista, josko jossain olisi Nokian osakekirjoja, arvokkaita perintökoruja tms.

Köyhä sitten päättääkin valmistuttuaan muuttaa ulkomaille ja jättää koko entisen elämänsä. Johan hän oli varakasta kupannut 10 vuotta. Omat kamat kassiin ja menox.

Ero tuomitaan mutta ositusta ei tehdä. Exä on jo kadonnutkin ulkomaille.

40 v kuluttua varakas kuolee, varakkaana.

Nytkö se köyhä exä saa virallisesti tiedon, että aika potti olisi tulossa myöhästyneenä tasinkona? En oikein jaksa uskoa tätä.

Näin se nyt vain lain mukaan menee, jos köyhä exä tavoitetaan ulkomailta. Toki exän ei ole mikään pakko ottaa osituksessa tasinkoa niin paljon kuin mihin hän olisi oikeutettu eikä tasinkoa laskettaessa oteta huomioon sitä omaisuutta, jonka varakas on hankkinut avioeron jälkeen.

Pienenä kevennyksenä: kun te puhutte että lehtolapsia on vaikea selvittää, miettikää mikä painajainen on selvittää sukusolujen luovuttajan pesää... Tai bonuksena: ulkomailla ko. luovutuksia tehneen pesää. Tai bonuksen bonuksena: virallisen systeemin ulkopuolella (esim. Facebookin "muumimukiryhmän" kautta) luovutuksia tehneen pesää.

kiitä demareita vihreitä jo verotetusta pitää maksaa taas vero. perintö verolla toverit tapojensa mukaan kuppaavat tovereita. isot pojat ovat jo tehneet järjestelyt. toveri ei toverille jätä

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta ollut mummon kuolinpesä jakamatta ja näyttää siltä, ettei sitä saada päätökseen vanhempieni elinaikana. Harmittaa jo etukäteen tuleva riesa.

Meillä sama tilanne. Mummun talo ja tilukset jakamatta vuosia. Vanhin sisaruksista on kohta 80, eikä kukaan näistä erityisen hyväkuntoinen. On heidän lapsuudenkotinsa, mutta siellä viettävät keskimäärin yhden viikonlopun kesässä, niin aika kallis mökkeilyratkaisu on. Huolta esim siitä kuka huolehtii heinäpellot ja remppaamista vanhassa talossa + ulkorakennuksissa riittää. Serkkuni kanssa mietitty, että möisivät koko roskan, rahat tasan ja jokainen säästäköön tai törsätköön osuutensa, etteivät jättäisi tuota riesaa meille perinnöksi.

itsellä sama ruljanssi. Olin mun mummon omaishoitaja ja edunvalvoja. Hän oli mulle kuin äiti, kun mun oma äiti sairasti kun olin pieni ja kuoli.

Hoidin mummoa 5 vuotta ilman palkkaa.

Asuin mummon luona ja opiskelin päätoimisestu vaikka päasiassa hoidin mummoa, joka oli vakavasti sairas ja osittain halvaantunut.

Kotihoidosta kävi pari kertaa viikossa hoitaja tarkistamassa tilanteen ja oli täysin tyytyväinen hoidon tasoon.

Lopulta en jaksanut opiskella, koska mummon hoito vei kaikki voimat 24/7. Mummo halusi elää omassa kodissaan viimeiset vuodet vaikka olikin "laitoskamaa".

Kun mummo kuoli, niin multa oli ns. "panokset loppu". Hautajaiset jaksoin järjestää, mutta sen jälkeen en ole jaksanut kuin itkeä ja maata.

Juuri silloin, kun ei ollut enää pisaraakaan energiaa ja olin heikoimmillani, tuskin jaksoin hengittää, niin alkoi mun tädit ja enot ja sedät hillittömän painostuksen ja perinnönjakotappelun siinä mummon kuolinvuoteen vierellä.

Mun tädit, jotka oli ylistänyt mua, kuinka mä uhrautuvaisesti hoidin mummoa, olivat yht'äkkiä tulleet siihen lopputulokseen, että mulle ei ainakaan kuulu mitään perinnöstä vaan mun pitäis pikemminkin maksaa heille taantuvasti vuokraa, koska olin loisinut "ilmaiseksi" heidän vaikeastisairaan, ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa olevan äidin luona.

Mä olen aivan loppu ja en jaksa vääntää mistään perinnöstä. Pääasia, että mummo sai asua kotonaan rakkaiden kissan ja koiransa kanssa, kuten halusi. Mä otin kissan ja koiran, koska ne olisi muuten viety piikille.

Vierailija kirjoitti:

itsellä sama ruljanssi. Olin mun mummon omaishoitaja ja edunvalvoja. Hän oli mulle kuin äiti, kun mun oma äiti sairasti kun olin pieni ja kuoli.

Hoidin mummoa 5 vuotta ilman palkkaa.

Asuin mummon luona ja opiskelin päätoimisestu vaikka päasiassa hoidin mummoa, joka oli vakavasti sairas ja osittain halvaantunut.

Kotihoidosta kävi pari kertaa viikossa hoitaja tarkistamassa tilanteen ja oli täysin tyytyväinen hoidon tasoon.

Lopulta en jaksanut opiskella, koska mummon hoito vei kaikki voimat 24/7. Mummo halusi elää omassa kodissaan viimeiset vuodet vaikka olikin "laitoskamaa".

Kun mummo kuoli, niin multa oli ns. "panokset loppu". Hautajaiset jaksoin järjestää, mutta sen jälkeen en ole jaksanut kuin itkeä ja maata.

Juuri silloin, kun ei ollut enää pisaraakaan energiaa ja olin heikoimmillani, tuskin jaksoin hengittää, niin alkoi mun tädit ja enot ja sedät hillittömän painostuksen ja perinnönjakotappelun siinä mummon kuolinvuoteen vierellä.

Mun tädit, jotka oli ylistänyt mua, kuinka mä uhrautuvaisesti hoidin mummoa, olivat yht'äkkiä tulleet siihen lopputulokseen, että mulle ei ainakaan kuulu mitään perinnöstä vaan mun pitäis pikemminkin maksaa heille taantuvasti vuokraa, koska olin loisinut "ilmaiseksi" heidän vaikeastisairaan, ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa olevan äidin luona.

Mä olen aivan loppu ja en jaksa vääntää mistään perinnöstä. Pääasia, että mummo sai asua kotonaan rakkaiden kissan ja koiransa kanssa, kuten halusi. Mä otin kissan ja koiran, koska ne olisi muuten viety piikille.

Sinulla kuuluu perinnöstä äitisi osuus. Kuka tekee perukirjan? Toivottavasti ei kukaan noista sukulaisista. Jos ulkopuolinen, niin hänen pitää tehdä kaikki kuten pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä pohtinut noita tekemättömiä osituksia. Voin kuvitella useita tilanteita, missä kohtuullista tulosta on mahdoton saavuttaa, jos lakia tulkitaan kirjaimellisesti.

Esim. Aviopuolisoista toisella on varoja, toisella ei. Varakkaampi kustantaa köyhän elämän kokonaisuudessaan koko liiton ajan, saamatta mitään rahassa mitattavaa vastineeksi.. Köyhempi esim. opiskelee tai harrastaa, varakkaan kustannuksella. Lapsia ei ole ja varakkaampi hoitaa pääasiassa kodinkin.

Varakkaampi ei ole kysellyt köyhän taustoista, josko jossain olisi Nokian osakekirjoja, arvokkaita perintökoruja tms.

Köyhä sitten päättääkin valmistuttuaan muuttaa ulkomaille ja jättää koko entisen elämänsä. Johan hän oli varakasta kupannut 10 vuotta. Omat kamat kassiin ja menox.

Ero tuomitaan mutta ositusta ei tehdä. Exä on jo kadonnutkin ulkomaille.

40 v kuluttua varakas kuolee, varakkaana.

Nytkö se köyhä exä saa virallisesti tiedon, että aika potti olisi tulossa myöhästyneenä tasinkona? En oikein jaksa uskoa tätä.

Näin se nyt vain lain mukaan menee, jos köyhä exä tavoitetaan ulkomailta. Toki exän ei ole mikään pakko ottaa osituksessa tasinkoa niin paljon kuin mihin hän olisi oikeutettu eikä tasinkoa laskettaessa oteta huomioon sitä omaisuutta, jonka varakas on hankkinut avioeron jälkeen.

Ositusvaade voidaan katsoa myös vanhentuneeksi, jos aikaa on kulunut vuosikymmeniä eikä mihinkään toimenpiteisiin ole ruvettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

479 Kiitos. Tämä selvä. Minulla ei ole oikestaan mitään. Kaikki on nykyisen vaimoni, paitsi parranajokone. :) Ja meillä on kertakaikkinen avioehto. Kun olen täysin varaton (458) ja lähden kyselemään oikeusaputoimistosta apua, niin otetaanko nykyisen vaimoni tulot ja/tai varallisuus huomioon. Lähtisin siis kyseenalaistamaan entisen vaimoni käyttämiä velkarahoja ja niiden siirtämistä minulle ulosottoon. Sekä mahdollisia ositusasioita.

Kyllä nykyisen vaimosi tulot ja varallisuus voivat vaikuttaa. Googlaa "yleinen oikeusapu", niin löydät tarkempaa tietoa.

Vaimollasi on kuitenkin elatusvelvollisuus sinua kohtaan, vaikka joutuisit latomaan kaikki sossurahasi lakimiehen tiskille. Kunnallisesta oikeusavusta voi joutua maksamaan, jos tuloraja ylittyy. Varmaan kuitenkin halvempi kuin yksityinen.

Miettikääpä millaista on tulevaisuudessa selvitellä kuolinpesiä, kun yleistynyt nämä uusioperhepopulaatiot eli lapsia voi olla mitä erilaisemmista yhdistelmistä tehty kuin pentutehtailijat konsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä pohtinut noita tekemättömiä osituksia. Voin kuvitella useita tilanteita, missä kohtuullista tulosta on mahdoton saavuttaa, jos lakia tulkitaan kirjaimellisesti.

Esim. Aviopuolisoista toisella on varoja, toisella ei. Varakkaampi kustantaa köyhän elämän kokonaisuudessaan koko liiton ajan, saamatta mitään rahassa mitattavaa vastineeksi.. Köyhempi esim. opiskelee tai harrastaa, varakkaan kustannuksella. Lapsia ei ole ja varakkaampi hoitaa pääasiassa kodinkin.

Varakkaampi ei ole kysellyt köyhän taustoista, josko jossain olisi Nokian osakekirjoja, arvokkaita perintökoruja tms.

Köyhä sitten päättääkin valmistuttuaan muuttaa ulkomaille ja jättää koko entisen elämänsä. Johan hän oli varakasta kupannut 10 vuotta. Omat kamat kassiin ja menox.

Ero tuomitaan mutta ositusta ei tehdä. Exä on jo kadonnutkin ulkomaille.

40 v kuluttua varakas kuolee, varakkaana.

Nytkö se köyhä exä saa virallisesti tiedon, että aika potti olisi tulossa myöhästyneenä tasinkona? En oikein jaksa uskoa tätä.

Näin se nyt vain lain mukaan menee, jos köyhä exä tavoitetaan ulkomailta. Toki exän ei ole mikään pakko ottaa osituksessa tasinkoa niin paljon kuin mihin hän olisi oikeutettu eikä tasinkoa laskettaessa oteta huomioon sitä omaisuutta, jonka varakas on hankkinut avioeron jälkeen.

Ositusvaade voidaan katsoa myös vanhentuneeksi, jos aikaa on kulunut vuosikymmeniä eikä mihinkään toimenpiteisiin ole ruvettu.

Yritin myös vihjata siihen, että mahdollisesti "köyhällä" ex-puolisollakin on ollut salaisesti varallisuutta. Hän on saattanut realisoida Nokian osakkeet ja smaragdikorut jossain vaiheessa. Mahdoton näitä on kirjata mihinkään tasinkoa laskettaessa.

Sitten vielä semmoinen, että jos "köyhä" ex-puoliso on mennyt myöhemmin naimisiin, saanut lapsiakin ulkomailla ja kuollut, ei hänen "Suomi-yhteyksiään" ole välttämättä selvitetty lainkaan. Eli hän on kuollut eikä ositusta silti tehty. Mutta Suomessa asuvan "varakkaan" osapuolen jälkeen vielä tehtäisiin? Saisivatko ex-puolison lapset osituksessa lasketun tasingon? Vai jäisikö asia silleen, ei lopultakaan ositusta, kun molemmat kuolleet?

Edellinen skenaario voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta lähipiirissäni on juuri tuommoinen tapaus.

Kuolinpesän hoidossa on vain neljä asiaa:

1. Soitto lakimiehelle tai naapurin konstaapelille, että tee perunkirja ja pesänjakokirja.

2. Soitto osto ja myyntiliikkeeseen, että hakekaa rojut pois asunnosta ja siivotkaa.

3. Soitto hautausurakoitsijalle. Hoida vainaja kunniallisesti hautaan.

4. Maksa pesän varoista kohtien 1-3 kustannukset.

Ei pitäisi hirveesti tressata?

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä millaista on tulevaisuudessa selvitellä kuolinpesiä, kun yleistynyt nämä uusioperhepopulaatiot eli lapsia voi olla mitä erilaisemmista yhdistelmistä tehty kuin pentutehtailijat konsanaan.

Juu niinpä. Pentutehtailua vähän sinne tänne, uusperheissä tai muuten vain esim. homo- ja lesboparit vaihtaneet perintöainesta keskenään tai muilla sukusolujen tehtailuilla tehtyjä lapsia siellä täällä. Jos mies esim. on siittänyt yli 100 lasta, ja osa näistä pystyy todistamaan olevansa miehen rintaperillisiä, niin siitähän soppa syntyy...