Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Osaatko (tai tietenkin osaat mutta viitsisitkö) asianajaja F vastata tähän:
Jos kieltäydyn perinnöstä (ja olen siis lapseton) niin kenelle menee minun perintöosuuteni? Jos siis ilmoitan suoraan että mitään en halua enkä halua kuulla koko asiasta, tehkää miten kuuluu.
Kuolinpesässä mukana sisaruksiani ja serkkujani jne. Meneekö osuuteni tasan kaikille kuolinpesän osakkaille? Vai periikö minun osuuteni vain omat sisarukseni? Vai meneekö osuuteni kuten perintökaaressa eli ensin vanhemmilleni (kuolleet) ja sitä kautta osalliseksi tulisivat myös sisarpuoleni (jotka eivät ole kyseisessä pesässä osallisina koska kuollut on toiselta puolelta sukua)? En halua että ainakaan suurempaa sotkua tulee mahdollisesta kieltäytymisestäni.
En ole F, mutta tämä on niin helppo juttu, että osaan vastata. Jos luovut perinnöstä, niin osuutesi jaetaan niille, jotka perisivät sinut, jos kuolet naimattomana ilman testamenttia. Koska vanhempasi eivät ole enää elossa, osuutesi jaettaisiin sisarustesi ja sisarpuoltesi kesken niin, että kunkin täyssisaruksen osuus on kaksi kertaa niin suuri kuin kunkin sisarpuolen osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen vanhempani kuolema oli suht helppo perilliselle. Olen ainoa perijä joten sisarusten kanssa sotkut poissuljettu. Vanhempani oli varaton ja sosiaalitoimi maksoi hautauksen. Sai silti perunkirjoitusta varten tehdä kaikenlaista puuhaa. Onneksi postimyynti ja muut tilausvelat ei siirry, sinne lähetin vain valmiin perunkirjan jossa maininta ettei varoja ole, loppui pikkuhiljaa perintäkirjeet joka paikasta. Pankkilainaa ei ollut, joten minulle ei jäänyt mitään hänen velkaansa.
Vinkkinä nyt muille jonkavanhempi asuu vuokra-asunnossa: Irtisanokaa vuokrasopimus KIRJALLISESTI. Vanhempani kuoli kuun vika päivä ja irtisanoin hänen vuokra-asuntonsa samana päivänä puhelimitse. Vuokran-antaja sanoi että kaikki kunnossa tämän asian suhteen. Kun asunto tyhjätty ja avaimet palautettu parin viikon kuluessa, hakee vuokranantaja SOSSULTA SEURAAVAN KUUN VUOKRAA kun kuulemma olin asunnon irtisanonut vasta avaimia palauttaessa! Eli minulla ei ollut todisteita kun puhelimitse asunnon irtisanoin. Eli he huijasivat sosiaalivirastoa vuokra-asiassa. Soitin sosiaalivirastolle ja selitin asian mutta he sanoivat, että luottavan pääsääntisesti vuokranantajiin. Eli Suomen valtio maksoi valehtelija-vuokranantajalle reilut 500 euroa hyvää hyvyyttään. Älkää te niin tehkö, koska jos pesässä varoja, maksatte vuokran sitten teille kuuluvista rahoista. Hänellä ei ollut varoja joten minun rahoistani ei se mennyt, silti harmittaa edelleen näin vanhempani kuolinpäivän lähestyessä tämä asia.
Toinen vanhempani on varakas ja aionkin lähiaikoina hoitaa kaikki nuo kuolemaan liittyvät asiat hänen kanssaan. Asuinpaikat, pankkitilit, lehtitilaukset tms, hintalaputan kaiken omaisuuden (antiikit) ja kaikki omistamat asunnot listaan ja etsitään valmiiksi kiinteistövälittäjä joka hoitaa myynnit tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko (tai tietenkin osaat mutta viitsisitkö) asianajaja F vastata tähän:
Jos kieltäydyn perinnöstä (ja olen siis lapseton) niin kenelle menee minun perintöosuuteni? Jos siis ilmoitan suoraan että mitään en halua enkä halua kuulla koko asiasta, tehkää miten kuuluu.
Kuolinpesässä mukana sisaruksiani ja serkkujani jne. Meneekö osuuteni tasan kaikille kuolinpesän osakkaille? Vai periikö minun osuuteni vain omat sisarukseni? Vai meneekö osuuteni kuten perintökaaressa eli ensin vanhemmilleni (kuolleet) ja sitä kautta osalliseksi tulisivat myös sisarpuoleni (jotka eivät ole kyseisessä pesässä osallisina koska kuollut on toiselta puolelta sukua)? En halua että ainakaan suurempaa sotkua tulee mahdollisesta kieltäytymisestäni.
En ole F, mutta tämä on niin helppo juttu, että osaan vastata. Jos luovut perinnöstä, niin osuutesi jaetaan niille, jotka perisivät sinut, jos kuolet naimattomana ilman testamenttia. Koska vanhempasi eivät ole enää elossa, osuutesi jaettaisiin sisarustesi ja sisarpuoltesi kesken niin, että kunkin täyssisaruksen osuus on kaksi kertaa niin suuri kuin kunkin sisarpuolen osuus.
Näin vähän itsekkin ajattelin ja tästä tuleekin sitten vaan isompi soppa. Eli pitää yrittää ensin itse ottaa tuo vastaan ja vaikka jakaa sitten lahjoituksena ne. Mitään järkeä alkaa kaikilta papereita sun muita pyydellä. Se on vielä muutenkin sotkuinen pesä jossa monta osakasta. Vaikka mulla olisi testamentti niin sekään tuskin muuttaisi jakoa koska olen elossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko (tai tietenkin osaat mutta viitsisitkö) asianajaja F vastata tähän:
Jos kieltäydyn perinnöstä (ja olen siis lapseton) niin kenelle menee minun perintöosuuteni? Jos siis ilmoitan suoraan että mitään en halua enkä halua kuulla koko asiasta, tehkää miten kuuluu.
Kuolinpesässä mukana sisaruksiani ja serkkujani jne. Meneekö osuuteni tasan kaikille kuolinpesän osakkaille? Vai periikö minun osuuteni vain omat sisarukseni? Vai meneekö osuuteni kuten perintökaaressa eli ensin vanhemmilleni (kuolleet) ja sitä kautta osalliseksi tulisivat myös sisarpuoleni (jotka eivät ole kyseisessä pesässä osallisina koska kuollut on toiselta puolelta sukua)? En halua että ainakaan suurempaa sotkua tulee mahdollisesta kieltäytymisestäni.
En ole F, mutta tämä on niin helppo juttu, että osaan vastata. Jos luovut perinnöstä, niin osuutesi jaetaan niille, jotka perisivät sinut, jos kuolet naimattomana ilman testamenttia. Koska vanhempasi eivät ole enää elossa, osuutesi jaettaisiin sisarustesi ja sisarpuoltesi kesken niin, että kunkin täyssisaruksen osuus on kaksi kertaa niin suuri kuin kunkin sisarpuolen osuus.
Näin vähän itsekkin ajattelin ja tästä tuleekin sitten vaan isompi soppa. Eli pitää yrittää ensin itse ottaa tuo vastaan ja vaikka jakaa sitten lahjoituksena ne. Mitään järkeä alkaa kaikilta papereita sun muita pyydellä. Se on vielä muutenkin sotkuinen pesä jossa monta osakasta. Vaikka mulla olisi testamentti niin sekään tuskin muuttaisi jakoa koska olen elossa?
Testamentti ei muuta mitään, koska olet elossa. Helpoimmalla pääset, jos pystyt lahjoittamaan osuutesi jollekin toiselle pesän osakkaalle eli joku toinen suostuu ottamaan osuutesi vastaan. Tosin joudut tällöin kuitenkin maksamaan perintöveron, jos osuutesi arvo on vähintään 20 000 euroa ja osuutesi vastaanottanut joutuu maksamaan lahjaveron, jos osuutesi arvo on vähintään 5000 euroa.
Täällä ovat monet ihmetelleet, eikö siviilirekisterin puolelta (väestötietojärjestelmästä, VTJ) saakaan kattavia tietoja.
Kaikki väestökirjanpito siirtyi siviilirekisterin (VTJ:n) puolelle vasta loppuvuonna 1999, ja tällä hetkellä VTJ:n väestötietojen julkinen luotettavuus taataan vasta tuosta ajankohdasta eteenpäin. Jos ihminen on sitä ennen ollut srk:n jäsen, pitää virkatodistukset hankkia seurakunnista.
VTJ:ään on toki jälkikäteen viety myös vanhemmat tiedot ajalta ennen tuota v.-99 siirtymähetkeä, mutta koska sekin työ on ihmiskäsin tehtyä, tuota vanhempaa aikaa koskevissa kirjauksissa voi olla - ja usein onkin! - paljon puutteita. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku keski-ikäisestä sisarusparvesta ei olekaan ollut VTJ:ssä merkittynä vanhempiensa lapseksi, vaikka srk:n virkatodistuksessa asia näkyisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.
Enpäs tällaistakaan tiennyt, kiitos selvennyksestä. Miten käy, jos välit ovat huonot perillisten kanssa, eivätkä he tiedä kaikkia asuinpaikkoja?
Ap:lle tsemppiä! Ei varmasti ole helppoa käsitellä surua samaan aikaan, kun joutuu olemaan tekemisissä toimen toistaan hankalempien tahojen kanssa.
Jäljittämseksi menee, jos on monta asuinpaikkaa. Rekisterivirastossa osataan sanoa, että muuttanut esim. Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta, soitto Helsinkiin, josta kerrotaan, että muuttanut Tampereen Kummeliseurakunnasta, soitto Tampereelle, jonne muuttanut Hevonperän seurakunnasta jne.jne,
On se kumma ettei vuonna 2021 digiaikana saada näille asuinpaikoille keskitettyä rekisteriä.
Kyllähän ne uudet tiedot nykyään onkin keskitetyssä väestörekisterissä, mutta ei sellaista keskitettyä rekisteriä ole aina ollut. Tuo keskitetty väestörekisteri on toteutunut vasta kai vuonna 1999, jolloin väestörekisterin ylläpito on siirtynyt seurakunnilta ja siviilirekisteriltä yhteen valtion ylläpitämään väestörekisteriin.
Siksi esimerkiksi 1930-luvulla syntyneen henkilön mahdolliset lapset, avioliitot ja muut vastaavat tapahtumat on siis aikoinaan kirjattu vain kotiseurakuntien kirkonkirjoihin, eivätkä ne mustekynämerkinnät niistä kirjoista siirry digirekisteriin. Osa tiedoista on mahdollisesti siirretty, osaa ei. Siksi on tarpeen edelleen hankkia ne tiedot henkilön elinajalta jokaisesta seurakunnasta erikseen, jotta saadaan tiedot perillisistä. Tästä päästään eroon vasta vuosikymmenien päästä, kun keskusrekisterin tiedot kattavat koko ihmisen elinajan.
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Viime vuonna hoidettiin oman suvun tapaus.
Mökki, asunto-osake, ei muuta merkittävää.
Perunkirjoitus 400+alv
Perinnönjako 400+alv
Lakimies Jyväskylästä.
Paperit ja virkatodistukset toimitettiin itse lakimiehelle ja tein tarvittavat lisäselvittkset myös itse. Samoin hoidin viestinnän usean osakkaan pesässä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kuultua: jos alaikäinen lapsenlapsi perii, sitä omaisuutta hallinnoikin edunvalvoja, ei siis lapsen vanhemmat. Turvataan, ettei lapsen perintö kulu.
Joskus edunvalvoja ei hoida hommiaan, ja omaisuus katoaa. Esim. pörssiosakkeita, rahastoja ym. pitäisi osata hoitaa, joskus ehkä myydä. Saattaa käydä, että perijällä on pelkkää "sähköistä paperia" arvo-osuustilillä, kun aikuistuu.
Tiedän tapauksen, jossa teini-ikäiset sisarukset perivät isoäitinsä, yhteensä noin 120000€. Isoäiti oli testamentannut omaisuuden suoraan heille, koska ei tainnut luottaa tyttärensä rahankäyttötaitoihin. Tytär ehti tuhlata lastensa perinnön omiin humputuksiinsa ennen kuin maistraatti ehti väliin. Maistraatti saa kyllä tällaisista perinnöistä tiedon, mutta vuositili tehdään vain kerran vuodessa ja siinä ajassa omaisuus oli jo tuhlattu.
Onneksi nämä sisarukset pitkän harkinnan jälkeen nostivat edes rikossyytteet äitiään vastaan. Voi olla etteivät koskaan saa rahojaan takaisin, mutta eipä ainakaan mennyt pelkällä olankohautuksella tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.
Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.
Meillä dna olisi halunnut kuolleen allekirjoituksen liittymän sulkemiseksi. Millään ei meinannut mennä perille, että allekirjoituksen saaminen on aika hankalaa kuolleelta. "Haluan lopettaa Ahti Ahtisen liittymän koska hän kuoli" "liittymän lopettamiseksi tarvitsemme kyllä Ahdin allekirjoituksen"
Minulla taas vuosi sitten onnistui DNA:n kanssa äitini liittymän sulkeminen yhdellä puhelinsoitolla. Oikein hämmästyin, kuinka vaivattomasti sujui.
Minä en ole kuolleelta irtisanonut sopimuksia, mutta siinä kohtaa kun äiti joutui muistisairauden vuoksi hoivakotiin, tuli tuota tehtyä. Olin hänen virallinen edunvalvojansa ja minulla oli sen puolesta oikeus purkaa hänen sopimuksiaan. Taisin ensin soittaa johonkin palvelunumeroon, mutta en jaksanut odottaa niin kauan, että joku olisi vastannut. Sitten keksin vanhan niksin: kirjallinen irtisanominen! Nettisivuilta löytyi postiosoite, siihen vaan irtisanomisilmoitus ja kopio maistraatin paperista, jossa kerrotaan minun olevan edunvalvoja. Kirje postiin ja homma hoitui ilman hammasten kiristelyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo kannattaa olla ihan työikäisillä puolisoillakin, keskenäinen edunvalvontavaltuutus. Monilla voi jo arjen laskujen hoitaminen vaikeutua kohtuuttomasti, jos toinen on vaikka äkillisen sairauskohtauksen tai onnettomuuden takia yhtäkkiä pelistä pois pidemmän aikaa.
Me laadimme testamentit siinä kohtaa kun lapsi meni naimisiin. Meillä on vain yksi lapsi, mutta halusimme suojata häntä mahdollisen riitaisan eron varalta. Avioehtoa tällä nuorellaparilla ei ole ja se on ihan ok. Mutta meiltä jää miljoonaperintö emmekä halua että siitä menee puolet puolisolle, jos hän päättää nostaa kytkintä sen jälkeen kun lapsi on perinyt meidät. Meillä ei ole epäluottamusta lapsen puolisoa kohtaan, mutta hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten halusimme pelata varman päälle.
Jos on sellainen tilanne, että jatkuvasti siirretään omaisuutta seuraavalle polvelle verottomina lahjoina, niin tätä ei voi jatkaa normaalin edunvalvonnan puitteissa. Edunvalvontavaltuutuksen kautta tämä on kuitenkin mahdollista, se antaa vapaammat kädet ja siinä voi määritellä etukäteen näitä lahjojakin siltä varalta, että oma toimintakyky pettää eikä pysty itse hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,
Eli jos olet reppureissannut kuukausia Aasiassa, tästäkin tehdään joku selvitys? Entä opiskelijavaihdot?
Ei jos olet ollut sen ajan kirjoilla Suomessa.
Voihan niitä lehtolapsia noiltakin reissuilta tulla. Mites ne sit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta edunvalvojana kirjoitti:
Itse raha-asioiden hoitoon ja selvittelyyn voi toki mennä aikaa, jos päämiehellä on ollut monimutkaiset taloudelliset kuviot. Minä kommentoin nyt puhtaasti edunvalvojalla maistraatin byrokratiaan menevää aikaa.
Minä olen toiminut edunvalvojana sekä alaikäiselle lapselleni, että muistisairaalle äidilleni. Alaikäisen lapsen kohdalla vuositili oli tavallaan simppeli, mutta ei sekään mennyt kerralla oikein, kun en heti tajunnut että maistraatti haluaa sijoitusten arvonmuutokset kirjattavan tulosvaikutteisesti. Osingot olivat itsestäänselvästi tuloja, mutta arvonmuutoksetkin piti kirjata tuloksi tai menoksi. Hyvänä vuonna lapsella oli suuret tulot ja finanssikriisissä hänelle tuli suuret menot. Minusta se oli vähän nurinkurista, mutta maistraatti halusi sen noin ja sitten kun sen tiesi, ei siinä sen jälkeen ollut vaikeutta.
Äidin kohdalla käytin ihan kirjanpito-ohjelmaa (Gnucash). Siihen voi itse laatia omiin tarkoituksiin sopivan tilikartan ja kun tiliöi sinne tapahtumat vuoden aikana, siitä saa valmiin raportin ja on helppo katsoa menot tileittäin. On ihan ilmainen ja helppokäyttöinen. Ja kirjanpidosta saa juuri niin tarkan tai suurpiirteisen, kun haluaa, koska tilejä voi laittaa niin vähän tai paljon kuin tykkää. Oma lapseni käytti tätä omien menojen seurantaan lukiolaisena, kun raha-asiat alkoivat mennä monimutkaiseksi sitä kautta, että maksettiin kaverin ostos kortilla ja kaveri maksoi takaisin käteisenä. Kirjanpito-ohjelman kautta tällaiset on helppo hanskata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo kannattaa olla ihan työikäisillä puolisoillakin, keskenäinen edunvalvontavaltuutus. Monilla voi jo arjen laskujen hoitaminen vaikeutua kohtuuttomasti, jos toinen on vaikka äkillisen sairauskohtauksen tai onnettomuuden takia yhtäkkiä pelistä pois pidemmän aikaa.
Me laadimme testamentit siinä kohtaa kun lapsi meni naimisiin. Meillä on vain yksi lapsi, mutta halusimme suojata häntä mahdollisen riitaisan eron varalta. Avioehtoa tällä nuorellaparilla ei ole ja se on ihan ok. Mutta meiltä jää miljoonaperintö emmekä halua että siitä menee puolet puolisolle, jos hän päättää nostaa kytkintä sen jälkeen kun lapsi on perinyt meidät. Meillä ei ole epäluottamusta lapsen puolisoa kohtaan, mutta hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten halusimme pelata varman päälle.
Jos on sellainen tilanne, että jatkuvasti siirretään omaisuutta seuraavalle polvelle verottomina lahjoina, niin tätä ei voi jatkaa normaalin edunvalvonnan puitteissa. Edunvalvontavaltuutuksen kautta tämä on kuitenkin mahdollista, se antaa vapaammat kädet ja siinä voi määritellä etukäteen näitä lahjojakin siltä varalta, että oma toimintakyky pettää eikä pysty itse hoitamaan.
Edunvalvontavaltuutus on hyvä olla , vaikka olisi ihan trve ja ei kovinkaan vanha. Mikäli puolisoista jommallekummalle sattuu jotain, joka vie oikeustoimikelpoisuuden, niin terve puoliso voi hoitaa asiat niinkuin on sovittu ja katsoo olevan oikea ratkaisu.
Esim. jos asuu ok-talossa, ja ei sitä yksin kumpikaan pysty ylläpitämään, niin voi myydä sen ilman puolison allekirjoitusta.
Sama on auton kanssa, sen voi myydä, jollei ole ajokorttia itsellä. Muutoin saattaa käydä niin, että äskettäin uutena ostettu auto seisoo käyttämättömänä vuosikausia, koska sitä ei voi myydä, kun ei se puoliso pysty allekirjoittamaan kauppakijaa/luovaria. Ja se puoliso saattaa olla sellaisessa tilassa vuosikausia ettei pysty, sitten vasta kun on kuollut voi alkaa myydä perukirjoituksen jälkeen.
Arvo tosin putoaa joka vuosi, minkä käyttämättä seisoo.Toki siitäkin voi etukäteen valtakirjankin tehdä, on helpompi sillä myydä kuin toisin.
Erilaisia valtakirjoja eritarkoituksiin on hyvä olla molemmilta toisilleen. Avoin asianajo valtakirja, sillä saa hoidettua jo paljon.
Pankkitilit TAI- tileiksi, niitä voi käyttää kumpitahansa, toisin kuin JA-tilejä. ...jotka sulkeutuu kun toinen kuolee. TAI-tiliä ei suljeta.
Siirtää kaikki laskut menemään omalta tililtä, sillä tämän sairalassa olevan tili kuluu sairalamaksuihin ja ei välttämättä riitäkään.Eikä sitten mene mikään ulosottoon, kun ei aikanaan ole laskuja maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Minä olen eronnut ensimmäisestä liitosta vuonna 1993. Oltiin nuoria opiskelijoita eikä meillä juuri mitään ollut. No miehellä oli jotain osakkeita, joista en edes tiennyt. Jälkeenpäin kuulin hänen vanhempiensa olleen helpottuneita, etten vaatinut niistä osaani. Otin omat tavarani ja mitään papereita ei tehty.
Oma äitini kuoli vuonna 2010 ja siinä yhteydessä lakimiesten kanssa jutellessa kävi ilmi, miten hankalia kuvioita voi tulla vastaan, jos osituspaperia ei löydy. Olin tuolloin jo uusissa naimisissa ja meillä oli lapsikin. Ensimmäinenkin mies oli naimisissa ja hänelläkin lapsia. En halunnut, että hän tulee kummittelemaan kuolinpesääni, tai hänen lapsensa. Ja oletin, ettei hänkään halua samanlaisia sotkuja oman kuolemansa jälkeen, joten otin häneen yhteyttä ja kerroin miten hankalaa on, jos ei ositusta ole tehty. Teimme jälkeenpäin osituksen allekirjoitimme sen kahden todistajan läsnäollessa. Teimme tämän kolmena kappaleena, joista yhden toimitin maistraattiin rekisteröitäväksi ja kummallekin jäi oma. Tuo ositus löytyy maistraatista, kun minusta aika jättää, niin on tyttären sitten helpompi setviä kuolinpesääni ilman ulkopuolisia. Hän on minun ainoa perillinen.
Jos teillä on ositus tekemättä jostain nuoruuden liitosta, niin tehkää ihmeessä! Sillä voi säästää jälkipolvet tosi isolta sotkulta.
Vierailija kirjoitti:
Äidin kohdalla käytin ihan kirjanpito-ohjelmaa (Gnucash). Siihen voi itse laatia omiin tarkoituksiin sopivan tilikartan ja kun tiliöi sinne tapahtumat vuoden aikana, siitä saa valmiin raportin ja on helppo katsoa menot tileittäin. On ihan ilmainen ja helppokäyttöinen. Ja kirjanpidosta saa juuri niin tarkan tai suurpiirteisen, kun haluaa, koska tilejä voi laittaa niin vähän tai paljon kuin tykkää. Oma lapseni käytti tätä omien menojen seurantaan lukiolaisena, kun raha-asiat alkoivat mennä monimutkaiseksi sitä kautta, että maksettiin kaverin ostos kortilla ja kaveri maksoi takaisin käteisenä. Kirjanpito-ohjelman kautta tällaiset on helppo hanskata.
Toki voi halutessaan käyttää kirjanpito-ohjelmaa, mutta jos kysymys on tavanomaisesta vanhuksesta tai muusta omaisesta, jolla ei ole mitään ihmeellistä rahaliikennettä, niin vuositilin saa tehtyä todella helposti ilman kirjanpito-ohjelmaakin käyttämällä verkkopankista saatavaa excel-tiedostoa tilitapahtumista. Näin teen sen itse:
1. Haen tiedoston, joka sisältää koko vuoden tilitiedot (esim. Nordean verkkopankissa kohdasta Tilit->Tilitapahtumat ja tilin tiedot->Tapahtumaluettelo ja sieltä ajanjaksoksi se vuosi, jolta vuositili tehdään.)
2. Avaan tiedoston Excelillä (tähän käy yhtä hyvin jokin ilmaiseksi saatava taulukkolaskentaohjelma)
3. Järjestän rivit suuruusjärjestykseen sen sarakkeen mukaan, jossa oli tapahtuman summa (Excelissä Tiedot -> Lajittele). Näin saan erotettua menot ja tulot toisistaan.
4. Järjestän menot ja tulot erikseen maksun saajan / maksajan sisältämän sarakkeen mukaan.
5. Koska päämieheni saa Kelalta monenlaisia erilaisia tuloja, jotka pitää vuositilissä erottaa toisistaan (esim. eläke ja asumistuki), järjestän vielä Kelalta tulleet maksut sarakkeen J mukaan, jossa on erilainen tunnus sen mukaan, millaisesta maksusta oli kysymys.
6. Nyt eri tulo- ja menolajit ovat jo suunnilleen aina peräkkäisillä riveillä. Siirrän tarvittaessa vielä pari riviä toiseen paikkaan.
7. Lisään pari tyhjää riviä aina siihen kohtaan, missä meno/tulolaji vaihtuu. Sen jälkeen lisään ryhmän perään rahasummien alle summa-funktion (Excelissä Lisää->Funktio->SUM) niin, että summaan aina yhteen samaan ryhmään kuuluvat menot / tulot.
Aikaa menee kokonaisuudessa noin puoli tuntia ja suurin osa vuositilin tekemiseen vaadittavasta työstä on tehty.
Nyt alkoi kiinnostamaan tämä ositusasia tosiaan.
Läksin kävelemään 90-luvun alussa riitaisessa avioerotilanteessa ottamatta mukaan mitään. Alleviivaan mitään, ei yhtään mitään jaettu. Ei varoja ei kyllä velkojakaan.
Ja velkaa meillä oli otettu yritystä varten 100.000 markkaa.
Varoja oli, velkainen (en nyt muista summaa) rivitalo neliö ja halvahko auto. Sekä tavallista kodin irtainta.
Yrityksen lainaa ei ehditty käyttää yritykseen, se meni nurin ja ex-vaimo käytti rahat omiin menoihinsa.
Kukaan ei siis maksanut velkaa ja ex vaimo tuuppasi sen sitten harteilleni. Vuosien saatossa se on kasvanut yli 230.000 euron mälliksi. Minut on todettu kymmeniä vuosia sitten varattomaksi. En pystynyt lainaa maksamaan. Nyt kun jäin eläkkeelle vaimo pisti sen ulosottoon (yksityishenkilön laina, voi karhuta sitä 25 vuotta, vaikka itse käytti rahat) nyt ulosotto vie sen eläkkeestäni.
Nyt olen alkanut miettimään entisen elämäni epäreiluuksia. Voinko siis hakea ositusta tuosta jättämästäni omaisuudesta. Miten ihmeessä joku voi käyttää toisen rahat, tai yhteiset velat niin, että toinen sitten kärsii loppuelämänsä?
Entisestä avioliitosta on kaksi perillistä, nykyisestä kolme. Ovatko he nesteessä, jos ja kun, minusta aika jättää?
Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä? Auttakkaa miestä mäessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni peräti 2 arkipäivää, kun laitoin isän kuoleman jälkeen asiat järjestykseen, joten en mitenkään keksi, että noin vaikeaa voisi olla. Netti täynnä ohjeita kaiken lisäksi!
Virkatodistuksen saamisessa menee jo kauemmin kuin 2 päivää
Tuo oli ilmeisesti vuosia sitten, kun kaikki oli vielä manuaalista. Nykyisessä digitaalisessa maailmassa virkatodistuksen saaminen kestää kuukausitolkulla.
Alkuvuodesta kesti kolmisen viikkoa. Omasta seurakunnasta ei enää saanut, on hiippakunnan palvelukeskuksessa, etsivät koko historian samaan noin 50 euron hintaan.
Seurakunnissa tuo ilmeisesti toimiikin vielä kohtuuajassa. Mutta jos tiedot ovat vain Väestörekisterissä (siis nykyisin DVV:ssä), kestää siellä ilmeisesti kuukausitolkulla. Sinne on tullut jokin ruuhka sen jälkeen, kun on siirrytty uuteen digijärjestelmään.
Käsi ylös, kuka yllättyi!
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi kiinnostamaan tämä ositusasia tosiaan.
Läksin kävelemään 90-luvun alussa riitaisessa avioerotilanteessa ottamatta mukaan mitään. Alleviivaan mitään, ei yhtään mitään jaettu. Ei varoja ei kyllä velkojakaan.
Ja velkaa meillä oli otettu yritystä varten 100.000 markkaa.
Varoja oli, velkainen (en nyt muista summaa) rivitalo neliö ja halvahko auto. Sekä tavallista kodin irtainta.
Yrityksen lainaa ei ehditty käyttää yritykseen, se meni nurin ja ex-vaimo käytti rahat omiin menoihinsa.
Kukaan ei siis maksanut velkaa ja ex vaimo tuuppasi sen sitten harteilleni. Vuosien saatossa se on kasvanut yli 230.000 euron mälliksi. Minut on todettu kymmeniä vuosia sitten varattomaksi. En pystynyt lainaa maksamaan. Nyt kun jäin eläkkeelle vaimo pisti sen ulosottoon (yksityishenkilön laina, voi karhuta sitä 25 vuotta, vaikka itse käytti rahat) nyt ulosotto vie sen eläkkeestäni.
Nyt olen alkanut miettimään entisen elämäni epäreiluuksia. Voinko siis hakea ositusta tuosta jättämästäni omaisuudesta. Miten ihmeessä joku voi käyttää toisen rahat, tai yhteiset velat niin, että toinen sitten kärsii loppuelämänsä?
Entisestä avioliitosta on kaksi perillistä, nykyisestä kolme. Ovatko he nesteessä, jos ja kun, minusta aika jättää?
Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä? Auttakkaa miestä mäessä!
Tapauksesi on sen verran monimutkainen, että suosittelen ottamaan yhteyttä lakimieheen ja neuvottelemaan tarkemmin hänen kanssaan, mitä voit tehdä. Jos olet varaton, olet todennäköisesti oikeutettu yleiseen oikeusavustajaan.
Kyllä, sinulla on oikeus hakea ositusta, jos sitä ei ole aikaisemmin tehty. Mutta näillä tiedoilla on mahdoton sanoa, miten osituksessa tulisi loppujen lopuksi käymään eli hyötyisitkö sinä siitä millään tavalla. Osituksessa otetaan huomioon varojen lisäksi velatkin ja voin hyvin olla, että erotilanteessa teidän kummankin velat olivat suuremmat kuin varat, joilloin osituksessa teidän kummankin nettovarallisuudeksi (lakitermi on omaisuuden säästö) laskettaisiin nolla eikä mitään tasinkoa tulisi. Ja joka tapauksessa, jos sinä saat tasinkoa, niin se todennäköisesti menee ulosotolle.
Kun vaimosi laittoi tuon lainan ulosottoon, niin yrititkö sinä edes kiistää sen vai annoitko sen mennä ulosottoon ilman vastalauseita?
460 jatkaa vastaustaan. Jos olet varaton, niin perillisilläsi tuskin on mitään perittävää kuolemasi jälkeen. Velkoja he eivät peri, kunhan tajuavat tehdä perunkirjoituksen ajoissa. Tässä tapauksessa osituksen tekemättä jättämisestäkään ei ole niin paljon harmia kuin silloin, jos vainajalta jää jotain perittävää. Lähinnä se aiheuttaa ylimääräistä työtä perillisille siinä, että he joutuvat hoitamaan kuolemasi jälkeen jonkin ositusta koskevan paperin.
Seurakunnissa tuo ilmeisesti toimiikin vielä kohtuuajassa. Mutta jos tiedot ovat vain Väestörekisterissä (siis nykyisin DVV:ssä), kestää siellä ilmeisesti kuukausitolkulla. Sinne on tullut jokin ruuhka sen jälkeen, kun on siirrytty uuteen digijärjestelmään.