Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Ja se 3 kuukautta kuoleman jälkeen missä ajassa perukirjoitus pitää tehdä on mielestäni liian vähän. Puolikin vuotta olisi jo sopivampi. Toki siihen 3kk voi hakea lisäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Jäi vielä epäselväksi miten uusi avioliitto ja uusi puoliso otetaan huomioon?
En nimittäin tiedä miten vanhempani aiempi avioero on aikoinaan osituksen osalta tehty koska mitään omaisuutta ei käsittäkseni ollut kummallakaan. Oli vain lusikat ja lakanat jakoon joten epäilen että mitään virallista ositusta ei ole tehty. Nyt molemmat ovat uusissa avioliitoissa.
Ensin tehdään ensimmäisen 1970 päättyneen avioliiton ositus ja katsotaan, mitä vainajan omaisuudeksi jää sen jälkeen. Sitten tehdään ositus toisen puolison kanssa samalla tavalla kuin jos vainaja ei olisikaan ollut ensimmäisessä avioliitosss ja hänellä olisi omaisuutta se, mikä ensimmäisen osituksen jälkeen jäi hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Jäi vielä epäselväksi miten uusi avioliitto ja uusi puoliso otetaan huomioon?
En nimittäin tiedä miten vanhempani aiempi avioero on aikoinaan osituksen osalta tehty koska mitään omaisuutta ei käsittäkseni ollut kummallakaan. Oli vain lusikat ja lakanat jakoon joten epäilen että mitään virallista ositusta ei ole tehty. Nyt molemmat ovat uusissa avioliitoissa.
Jos kerran omaisuutta ei kummallakaan ollut eron aikaan, ei ole ositettavaakaan. Eli ei sieltä menneisyydestä voi tulla vaatimaan olemattomia rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Jäi vielä epäselväksi miten uusi avioliitto ja uusi puoliso otetaan huomioon?
En nimittäin tiedä miten vanhempani aiempi avioero on aikoinaan osituksen osalta tehty koska mitään omaisuutta ei käsittäkseni ollut kummallakaan. Oli vain lusikat ja lakanat jakoon joten epäilen että mitään virallista ositusta ei ole tehty. Nyt molemmat ovat uusissa avioliitoissa.
Jos kerran omaisuutta ei kummallakaan ollut eron aikaan, ei ole ositettavaakaan. Eli ei sieltä menneisyydestä voi tulla vaatimaan olemattomia rahoja.
Näin vähän itsekkin veikkasin mutta mistäpä tuota tietää. Jos omaisuutena on ollut vaikka 5000mk ja se nyt katsotaankin että on kasvanut korkoa sen sen verran ja sillä on ostetttu niitä ja näitä osakkeita joiden arvo on nyt ties mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Jäi vielä epäselväksi miten uusi avioliitto ja uusi puoliso otetaan huomioon?
En nimittäin tiedä miten vanhempani aiempi avioero on aikoinaan osituksen osalta tehty koska mitään omaisuutta ei käsittäkseni ollut kummallakaan. Oli vain lusikat ja lakanat jakoon joten epäilen että mitään virallista ositusta ei ole tehty. Nyt molemmat ovat uusissa avioliitoissa.
Jos kerran omaisuutta ei kummallakaan ollut eron aikaan, ei ole ositettavaakaan. Eli ei sieltä menneisyydestä voi tulla vaatimaan olemattomia rahoja.
Ikävä kyllä voi tulla vaatimaan ja tästä kokemusta.
Erotessa eivät omistaneet kuin pyörän ja auton, mutta toisen kuollessa ilmestyi exä puskista vaatimaan osuuttaan ja asianajajan mukaan olisi voinut lähteä oikeuteen, mutta voitto ei olisi ollut varmaa eli maksettiin jokunen tonni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virkatodistukset haetaan järjestyksessä viimeisimmästä asuinpaikkakunnasta taaksepäin. Virkatodistuksesta näkyy mistä on muuttanut. Ja sitten tietää mistä pitää kysyä seuraavaa virkatodistusta jne. Ei tarvi aluksi tietää kuin viimeisin asuinpaikkakunta niin pääsee alkuun. Mutta pitää aina odottaa seuraavaa virkatodistusta että taas pääsee eteenpäin. Mutta väestörekisterissä on myös tietoa jostain ajankohdasta eteenpäin. Olisikohan tallennettuna tiedot takautuvasti jostain 70 tai 80 luvusta lähtien.
Eikö sukuselvityksen saa digi- ja väestötietovirastosta vai puuttuuko sieltä lapset?
Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Joo, kelpaa verottajalle. Mutta kun mietitään verotuksellista juttua, se ei aina järkevää. Perintövero on huomattavasti pienempi kuin myyntivero, joten jos asunto meinataan myydä, niin parempi laittaa perukirja-arvo aika lailla kohdilleen.... Luovutusvero korkeampi. Jos perukirjaan merkitään 50 000 ja asunto myydään 100 000, niin 50 000 eurosta maksetaan korkeampi vero. Kannattaa se arvo tarkistaa. Teen itsekin netin kautta arvioita, mutta jos kalliimpi, niin kannattaa välillä arvioita käyttää. Verotuksellisesti säästää.
F asianajaja,
Mitä se kiinteistövälittäjä tuossa vaikuttaa? Useamman asunnon olen elämäni aikanani myynyt ja aina se on mennyt niin, että kerron välittäjälle mikä on hinta ja asunnot on myyty hyvin lähelle sitä. Ja sellainen lisähuomio, että välittäjät pyrkivät juurikin painamaan hinnat alas, koska silloin myyminen on helpompaa. Toki jos kohde on niin erikoinen, ettei hintaa pysty arvioimaan, niin sitten on eri juttu.
Elikkä sä kuolit niin mutta mitä tarkoitta kuolinoesän elikkä häh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso
Vai kuuluuko?
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso
Entäs jos niitä lapsia on useamman kanssa ja exän kanssa ositus tekemättä.
Ja kaikilla ei ole rintaperillisiä eikä puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso
Vai kuuluuko?
Avio-oikeus koskee jakamatonta kuolinpesää, joten perinnönjakoon saattaa tulla ylläripyllärinä mukaan jonkun perillisen leski ja varmaan hyvä ottaa jakamisessa huomioon myös testamentin saajat.
Vierailija kirjoitti:
Ja se 3 kuukautta kuoleman jälkeen missä ajassa perukirjoitus pitää tehdä on mielestäni liian vähän. Puolikin vuotta olisi jo sopivampi. Toki siihen 3kk voi hakea lisäaikaa.
Lisäajan hakemisen voi onnekssi tehdä näppärästi netissä, siihen ei mene kuin muutama minuutti. Kunhan vain muistaa tehdä sen ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso
Vai kuuluuko?
No sehän riippuu taas tapauksesta.
Lapsettoman isotätini kuolinpesässä oli osakkaita pitkälti yli 30. Pesässä oli osakkaina yksi jäljellä oleva sisko, 8 kuolleen sisaruksen lapset ja kun näistäkin oli osa jo kuollut, heidän lapsensa. Esimerkiksi siis isäni, tätini ja heidän edesmenneen veljensä kolme lasta.
Testamentti oli, mutta se ei ollut kaikenkattava vaan vain osa omaisuudesta oli nimetty. Lisäksi asiaa sotki se, että tätini oli perinyt erään ystävänsä kokonaan. Tämä oli kuollut vain muutama päivä ennen tätiäni. Tämän ystävän sukulaiset riitautti testamentin ja tätini pesää ei voinut jakaa, ennenkuin tämä toinen kuolinpesä oli hoidettu loppuun useammassa oikeusasteessa. Tilanne oli ihan absurdi. Isäni serkku hoiti asiaa vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolinpesän jakamiseen kuulu kuin rintaperilliset ja aviopuoliso
Vai kuuluuko?
Totta kai voi kuulua, ihan tapauskohtaisia asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni peräti 2 arkipäivää, kun laitoin isän kuoleman jälkeen asiat järjestykseen, joten en mitenkään keksi, että noin vaikeaa voisi olla. Netti täynnä ohjeita kaiken lisäksi!
Virkatodistuksen saamisessa menee jo kauemmin kuin 2 päivää
Tuo oli ilmeisesti vuosia sitten, kun kaikki oli vielä manuaalista. Nykyisessä digitaalisessa maailmassa virkatodistuksen saaminen kestää kuukausitolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
...
Näin vähän itsekkin veikkasin mutta mistäpä tuota tietää. Jos omaisuutena on ollut vaikka 5000mk ja se nyt katsotaankin että on kasvanut korkoa sen sen verran ja sillä on ostetttu niitä ja näitä osakkeita joiden arvo on nyt ties mitä.
Jos olet väleissä kummankin vanhempasi kanssa eikä ositusta ole aikoinaan tehty, kannattaa ehdottomasti pyytää vanhempiasi tekemään ositussopimus nyt. Tässä on malli:
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
OSITUSSOPIMUS
Me allekirjoittaneet toteamme, että olemme vuonna 1970 tapahtuneen avioeromme jälkeen jakaneet omaisuutemme eikä kummallakaan meistä ole tähän jakoon huomauttamista.
Helsingissä 17.2.2021
Maija Meikäläinen Teppo Teikäläinen
Todistavat:
Heli Heikäläinen Hemmo Heikäläinen
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ei sen tarvitse olla tämän kummempi. En itse asiassa ole varma, tarvitaanko edes todistajia, mutta lisäsin ne varmuuden vuoksi. Suosittelen myös kaikkia niitä, jotka ovat itse eronneet mutta eivät ole aikoinaan tehneet ositusta tekemään vastaavan paperin, jos olette sen verran väleissä ex-puolison kanssa, että tämä onnistuu. Tämä säästää paljon vaivaa perillisiltänne sitten, kun kuolette.
Sitten jos osituksessa halutaan siirtää yhden puolison nimissä olevaa omaisuutta toiselle (esim. puoleksi omistettu asunto pelkästään toisen omistukseen), pitää nämä yksilöidä ositussopimuksessa, jotta siirto onnistuu. Mutta jos omaisuus on jo aikoinaan käytännössä jaettu, selviää tällaisella paperilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni peräti 2 arkipäivää, kun laitoin isän kuoleman jälkeen asiat järjestykseen, joten en mitenkään keksi, että noin vaikeaa voisi olla. Netti täynnä ohjeita kaiken lisäksi!
Virkatodistuksen saamisessa menee jo kauemmin kuin 2 päivää
Tuo oli ilmeisesti vuosia sitten, kun kaikki oli vielä manuaalista. Nykyisessä digitaalisessa maailmassa virkatodistuksen saaminen kestää kuukausitolkulla.
Alkuvuodesta kesti kolmisen viikkoa. Omasta seurakunnasta ei enää saanut, on hiippakunnan palvelukeskuksessa, etsivät koko historian samaan noin 50 euron hintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Joo, kelpaa verottajalle. Mutta kun mietitään verotuksellista juttua, se ei aina järkevää. Perintövero on huomattavasti pienempi kuin myyntivero, joten jos asunto meinataan myydä, niin parempi laittaa perukirja-arvo aika lailla kohdilleen.... Luovutusvero korkeampi. Jos perukirjaan merkitään 50 000 ja asunto myydään 100 000, niin 50 000 eurosta maksetaan korkeampi vero. Kannattaa se arvo tarkistaa. Teen itsekin netin kautta arvioita, mutta jos kalliimpi, niin kannattaa välillä arvioita käyttää. Verotuksellisesti säästää.
F asianajaja,
Mitä se kiinteistövälittäjä tuossa vaikuttaa? Useamman asunnon olen elämäni aikanani myynyt ja aina se on mennyt niin, että kerron välittäjälle mikä on hinta ja asunnot on myyty hyvin lähelle sitä. Ja sellainen lisähuomio, että välittäjät pyrkivät juurikin painamaan hinnat alas, koska silloin myyminen on helpompaa. Toki jos kohde on niin erikoinen, ettei hintaa pysty arvioimaan, niin sitten on eri juttu.
Jos on myynyt kerros- tai rivitalohuoneistoja, voi olla vaikea ymmärtää, että aina asunnon hinnan arvioiminen ei ole niin helppoa. Omakotitalot ovat yksilöitä, ja jos lähistöllä ei ole myyty viime aikoina hyvin samanikäisiä ja -kokoisia taloja, voi hinnan arvioiminen olla vaikeaa. Esimerkiksi minä osaan arvioida oman omakotitalomme hinnan vain 100 000 euron tarkkuudella.
Hyvällä kiinteistönvälittäjällä on tällaisessa tapauksessa paljon parempi käsitys siitä, mikä on asunnon käypä hintataso. Eikä kiinteistönvälittäjällä ole mitään motiivia vääristellä hintaa silloin, jos hän on tekemässä asunnon hinnasta arviota eikä myymässä sitä. Välittäjälle maksetaan silloin kirjallisen arvion tekemisestä. Tämä on siis ihan eri juttu kuin tilanne, jossa välittäjä tulee tekemään "ilmaisen" arvion asunnosta, jonka hän haluaa myytäväkseen.
NO TÄMÄ! Ihan tajutonta miten pankistakin sai ristiriitaista tietoa. Yksi virkailija sanoo yhtä ja toinen toista. Ja se paikkojen määrä missä pitää juosta. Hautaustoimisto, pankki, verovirasto, maistraatti. Kuolleella henkilöllä ei ollut muuta omaisuutta kuin 5000 tilillä ja irtaimisto, ja silti homma oli todella raskas surevalle ihmiselle.