Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoitanut miehen kanssa miehen sedän kuolinpesän. Taisi olla 16 osakasta. Ruotsissa oli osakas joka muistamaton ja edunvalvonnassa. Oli osakkaita joiden nimistä ja yhteystiedoista ei ollut mitään tietoa. Yksi osakkaista oli salannut osoitteensa. Koska lapsia ei ollut perintö meni sisaruksille ja siskopuolille. Näistä suurin osa oli kuollut ja osalla kuolleista oli lapsia jotka hekin jo kuolleet mutta heidän lapsensa tulivat sijalle perimään. Eli paitsi vainajasta niin kaikista muistakin kuolleista sisaruksista joutui hommaamaan kirkonkirjat kaikilta paikkakunnilta joilla olivat asuneet...
Käytännössä velkaa oli enemmän kuin varoja. Autoja oli kolme ja vain yhteen oli paperit ja se oli tämän sedän nimillä. Muuta oli vielä edellisten omistajien nimillä. Pahin oli traktori joka edelleen hankkijan nimissä josta ostettu 20 vuotta sitten. Mitään kauppakirjoja ym ei löytynyt. Ja hankkija oli tehnyt konkurssin ajat sitten ettei sieltäkään saanut mitään papereita. Traktorille oli kuitenkin saatu otettua vakuutus jota ei saanut lopetettua ennenkuin traktorin saisi kuolinpesän nimille. Teetti oikeasti paljon töitä ennenkuin kaikki asiat kunnossa.
Mausteena vielä jo kuolleen siskon virkatodistuksia hankkiessa että siskon muutto paikkakunnalta A paikkakunnalle B oli kirjattu eri päiville näillä paikkakunnilla ja lisäksi nimi oli kirjattu väärin uudelle paikkakunnalle. Onneksi olin kuullut asiasta apeltani aikaisemmin sillä appi oli jo kuollut ja tuon asian selvittäminen ilman tietoa virheestä olisi ollut tuskaa.
Itse selvitin kaikki tarvittavat asiat ja tein alustavat paperit ja sitten mieheni ja yksi Vainajan siskoista käyttivät paperit oikeusaputoimistossa. Siellä oli heti sanottu että tarvitaan asianajaja koska pesä niin monimutkainen. Sitten olivat katselleet tekemäni mapin läpi kaikki sukuselvitykset jotka tarvittiin, velat, omaisuus jne. Sitten olivat sanoneet että puuttuu vielä tieto tilien koroista tältä vuodelta mutta muutenhan ne asiat ovatkin tässä mitä perunkirjaan tarvitaan. Eli ihan maalaisjärjellä noita saa tehtyä aika pitkälle jos vaan lukee netistä ohjeita ja on paljon aikaa. Itse olin työttömänä joten oli aikaa hoitaa asia miehen puolesta.
Höps! Kahessa päivässä menee nettiohjeilla!
Te ette vaan osaa!
Höps itsellesi! Kaikki kuolinpesät eivät ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ihmiset tekisivät vielä eläessään (ja järjissään ollessaan) jonkinlaisen luettelon varoista ja veloista.
Äitini sairasti Alzheimeria, ja ennen hoitokotiin joutumistaan hän oli piilottanut/tuhonnut kaikki tärkeät paperit, sillä taudinkuvaan kuuluu usein vainoharhaisuus. Minusta tuli siinä kohtaa hänen edunvalvojansa, ja oli melkoinen homma yrittää selvittää omaisuus ja velat (mm. asunto, mökki, sijoitusasunto, auto, metsänomistus, osuus muissa kuolinpesissä jne.), kun mistään ei löytynyt mustaa valkoisella, ja ihmiseltä itseltään ei voinut kysyä koska muisti oli mennyt.
Olenkin koonnut omia lapsiani varten kansion, josta löytyy kaikki tärkeät paperit, sillä en halua heidän joutuvan samanlaiseen suohon.
Kai olet tallettanut kansion niin ettet itse alzheimerin saadessasi tuhoa sitä kuten äitisi? Tai muuten mielenhäiriössä?
No itse asiassa molemmilta lapsiltani löytyy kopiot, kiitos vaan huolenpidosta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Minun toinen vanhempi kuoli viime vuonna. Hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin yhteinen omakotitalo puolison kanssa ja pari pankkitiliä, ei muuta omaisuutta eikä velkoja. Minä hommasin kaikki paperit, perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto. Veloitus oli 150 euroa eikä verottajalla ollut mitään huomautettavaa minkään suhteen.
Onko hautaustoimisto halvempi kuin pankki? Tekevätkö kaikki hautaustoimistot perunkirjoituksia?
En edes kysynyt hintoja muualta. Hautaustoimistojen nettisivuilla lukee, mitä palveluja he tarjoavat. Meiltä peritty hinta oli alkaen-hinta, koska kyseessä oli yksinkertainen tapaus ja kaikki paperit oli järjestyksessä.
Olin omien vanhempieni kuolemien jälkeen kuolinpesän hoitajana ja pienellä paikkakunnalla se ainoa pankki oli automaattisesti perunkirjoituksen tekijä. Ehkä olisi löytynyt myös yksityinen juristi, mutta kun esim pankkitilit olivat ko pankissa, niin se tuntui helpolta ratkaisulta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n tuskan. Oman isäni jäämistöä hoitaessani ajattelin, ettei tämä paperisotaa lopu ikinä. Pankit ovat todella rasittavia. Ja isältäni ei edes jäänyt kummoista perintöä. Pari ikivanhaa metsästyskivääriä olivat myös yllättävän iso ongelma.
Olen seurannut sivusta isompaa perinnönjakoa, jossa asiaa hoiti lakitoimisto, ja testamenttikin oli tehty pieteetillä ja hyvissä ajoin. Silti ruljanssiin meni pari vuotta. Ihmettelen, miten kukaan olisi voinut tuosta rumbasta selvitä ilman lakimiespalveluita.
Kuolema ja etenkin perinnönjako on Suomessa todellinen byrokraatin unelma.
Se johtuu ihan noista suomen kommareista päättäjistä. Pitäis saada toi kommari valtio konkkaan et byrokratia kaatuu. esim et ketään ei maksa veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hoitaa asiat silloin, jos vainaja on täysin yksinäinen henkilö eli mitään sukulaisia ei ole olemassakaan? Entäs miten kaukaisen sukulaisen kuoleman jälkeisiä asioita velvoitetaan hoitamaan? Tädit, sedät serkut? Vai hoitaako joku virkahomminaan näissä tapauksissa vainajat hautaan ja perukirjat verottajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Sinulla taisi tulla ajatusvirhe. Tarkoituksesi oli kai kirjoittaa "saadakseen muutaman sata euroa rahaa", eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on joku laki,jos ei ole ollut tekemisissä edesmenneen kanssa vuosikausiin esim.isä/äiti siis missään tekemisissä,niin ei ole silloin pakotettu hoitamaan myöskään perunkirjoitusta,asunnon tyhjennystä jne.
Googlettele,varmaan löytyy asiasta lisää,muistan joskus siitä lukeneeni.
Tolla ei kyllä löydä mitään, jos ei tiedä jotain avainsanaa. Täällähän on lakimiehiä paikalla, niiden luulisi tietävän.
Mutta vaikka tuollaine laki olisikin, niin tuskin koskee sellaisia, jotka joskus ovat isänsä/äitinsä nähneet ja sitten vaikka aikuisena katkaisseet välinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Itse sain "pikkupuuhastelusta" maksaakseni kp;n laskuja, joita tuli monta vuotta esim kiinteistöveron, sähkölaskujen, tiemaksujen yms sellaisten muodossa, kun vanha mökki ei käynyt kaupaksi. KP:n varat riittivät juuri ja juuri sairaalamaksuihin, arkkuun ja pieniin hautajaisiin, sitten vainajan tili olikin jo tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Itse sain "pikkupuuhastelusta" maksaakseni kp;n laskuja, joita tuli monta vuotta esim kiinteistöveron, sähkölaskujen, tiemaksujen yms sellaisten muodossa, kun vanha mökki ei käynyt kaupaksi. KP:n varat riittivät juuri ja juuri sairaalamaksuihin, arkkuun ja pieniin hautajaisiin, sitten vainajan tili olikin jo tyhjä.
Vieläkö makselet niitä, vai miten pääsit eroon kp:stä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksu ja järkipäinen ihminen selviää kuolinpesän hoitamisestakin, mutta hölmöillä onkin vaikeuksia. Hyvin kouluttautuneet ja viisaat eivät tarvitse edes mitään kalliita tuomaripalveluita perukirjan laatimiseen ja perinnön jakamistehtävään.
Yksinkertaisilla ihmisillä on muutenkin kaikki elämän asiat niin vaikeita.
Meillä oli mukana yksi professori ja yksi tohtori (tosin kumpikaan ei oikeustieteen puolelta), mutta eivät nämä asiat silti helppoja olleet, kun oli tekemässä kaikkea ensimmäistä kertaa.
Jos sitten vielä yksi pesän asiakkaista on edunvalvonnassa, niin maistraatti saattaa hyvinkin vaatia, että asioita hoitamaan otetaan juristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ihmiset tekisivät vielä eläessään (ja järjissään ollessaan) jonkinlaisen luettelon varoista ja veloista.
Äitini sairasti Alzheimeria, ja ennen hoitokotiin joutumistaan hän oli piilottanut/tuhonnut kaikki tärkeät paperit, sillä taudinkuvaan kuuluu usein vainoharhaisuus. Minusta tuli siinä kohtaa hänen edunvalvojansa, ja oli melkoinen homma yrittää selvittää omaisuus ja velat (mm. asunto, mökki, sijoitusasunto, auto, metsänomistus, osuus muissa kuolinpesissä jne.), kun mistään ei löytynyt mustaa valkoisella, ja ihmiseltä itseltään ei voinut kysyä koska muisti oli mennyt.
Olenkin koonnut omia lapsiani varten kansion, josta löytyy kaikki tärkeät paperit, sillä en halua heidän joutuvan samanlaiseen suohon.
Kai olet tallettanut kansion niin ettet itse alzheimerin saadessasi tuhoa sitä kuten äitisi? Tai muuten mielenhäiriössä?
No itse asiassa molemmilta lapsiltani löytyy kopiot, kiitos vaan huolenpidosta :)
Hyvä juttu. Näinhän se on hyvä ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?
Jos perijöitä ei ole niin perintö menee valtiolle. Silloin kuvittelisin että myös perukirjoitus menee valtion hoidettavaksi olipa omaisuutta tai ei. Ei siihen ainakaan naapurin Mattia siinä tapauksessa velvoiteta.
Entä sisarusten lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Sinulla taisi tulla ajatusvirhe. Tarkoituksesi oli kai kirjoittaa "saadakseen muutaman sata euroa rahaa", eikö niin?
Missä päin Suomea asunto, auto, kesämökki yhteensä ovat muutaman sataa euroa? Oma nettovarallisuuteni ainakin on selkeästi lähempänä muutamaa sataa tuhatta kuin muutamaa satasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Ei kelpaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Sinulla taisi tulla ajatusvirhe. Tarkoituksesi oli kai kirjoittaa "saadakseen muutaman sata euroa rahaa", eikö niin?
Ja oliko vielä niin että jos kieltäydyt perinnöstä niin et saa ottaa edes mitään muistoksi vaan se tulkitaan perinnön vastaanottamiseksi?
Hautajaisten järjestelyjä en ole muuten itse kokenut koskaan mitenkään hankaliksi (pois lukien tunnepuoli).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Aika monella on perinnön vastaanottamisiässä oma elämä järjestettynä eikä suurin osa perinnöistä ole niin suuria että muuttaisivat esim sitä asiaa että töissä on pakko käydä ym. Perintöveroihin, perintömetsiin liittyviin hoitokuluihin ym menee usein mahdollinen käteisosuus ja tuo muu sitten ”kuorma”
jota siirretään omille jälkeläisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?
Jos on sisaruksia tai heidän lapsiaan perimässä?
Kuka tahansa perivä, jos sellainen löytyy. Lisäksi jos sitä ei tehdä ajoissa niin verokarhu mätkäisee sakon.
Kuka ne perijät etsii?
Miksi alapeukku? Kyllähän kirjoittajan äidilläänkin oli kaikki paperit mutta sairastuessaan hävitti ne. Ihan hyvin nin voi käydä kenelle tahansa. Ei siinä mikään valmistautuminen ja kansioon kerääminen auta jos vainoharhaisuus iskee ja tuntee tarvetta paperien hävittämiseen.