Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista käsittämättömin asia on se että kun koetat sanoa jotain puhelinliittymää irti niin alkaa jankkaus että ei onnistu, pyytäkää "Matti Meikäläinen" puhelimeen! Ja siinä koetat sitten vääntää ratakiskoista että kun "Matti Meikäläinen" on kuollut, menehtynyt, vaihtanut hiippakuntaa, lentänyt taivaaseen!
Suomessa kuolee vuosittain yli 50 000 ihmistä. Luulisi asiakkaan kuoleman olevan aivan rutiinijuttu, johon on standardiproseduurit, jotka jokainen toimihenkilö osaa vaikka unissaan. Mutta ei. Joka paikassa tuntuu olevan ensimmäinen kerta kun joku kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?
Jos perijöitä ei ole niin perintö menee valtiolle. Silloin kuvittelisin että myös perukirjoitus menee valtion hoidettavaksi olipa omaisuutta tai ei. Ei siihen ainakaan naapurin Mattia siinä tapauksessa velvoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?
Jos on sisaruksia tai heidän lapsiaan perimässä?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut ulkomailla monta vuotta elämästäni. Millaisia dokumentteja noista maista voidaan tarvita? Voisin järjestellä ne asiat nyt vielä elossa ollessa kuntoon, ettei perillisten tarvitse asioida uppo-outojen maiden viranomaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?
Jos on sisaruksia tai heidän lapsiaan perimässä?
Kuka tahansa perivä, jos sellainen löytyy. Lisäksi jos sitä ei tehdä ajoissa niin verokarhu mätkäisee sakon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Minun toinen vanhempi kuoli viime vuonna. Hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin yhteinen omakotitalo puolison kanssa ja pari pankkitiliä, ei muuta omaisuutta eikä velkoja. Minä hommasin kaikki paperit, perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto. Veloitus oli 150 euroa eikä verottajalla ollut mitään huomautettavaa minkään suhteen.
Onko hautaustoimisto halvempi kuin pankki? Tekevätkö kaikki hautaustoimistot perunkirjoituksia?
Pankit ei enää useinkaan tee perunkirjoituksia. Hautaustoimistosta kannatta kysyä. Heillä voi myös olla antaa yhteystietoja, jos eivät itse tee. Me otettiin sellainen kuin äiti kuoli ja maksoi jotain 500 eur. Perus omakotitalo, mökki, pari lasta tapaus. Tilasin itse kaikki paperit ja lakimies teki vain sen perukirjan. Tosin sitten kun isä kuolee, niin teen kyllä itse, nyt kun on hyvä pohja Ei sen tekeminen ole vaikeaa, jos tosiaan ei ole mitään ihmeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär perii minut testamentilla. Annan ennakkoperintöä, jos voin. Hoidan asiat kuntoon, niin että viimeistään 70-vuotiaana kaikki on selvää ja loppuelämä helpottunutta juhlaa.
Jos lääkäri julistaa kuolemantaudin sitä ennen, pistän kaiken kuntoon niin hyvin kuin mahdollista.
Toivottavasti ihmiset tekisivät vielä eläessään (ja järjissään ollessaan) jonkinlaisen luettelon varoista ja veloista.
Äitini sairasti Alzheimeria, ja ennen hoitokotiin joutumistaan hän oli piilottanut/tuhonnut kaikki tärkeät paperit, sillä taudinkuvaan kuuluu usein vainoharhaisuus. Minusta tuli siinä kohtaa hänen edunvalvojansa, ja oli melkoinen homma yrittää selvittää omaisuus ja velat (mm. asunto, mökki, sijoitusasunto, auto, metsänomistus, osuus muissa kuolinpesissä jne.), kun mistään ei löytynyt mustaa valkoisella, ja ihmiseltä itseltään ei voinut kysyä koska muisti oli mennyt.
Olenkin koonnut omia lapsiani varten kansion, josta löytyy kaikki tärkeät paperit, sillä en halua heidän joutuvan samanlaiseen suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,
Tämä, isäni oli ollut nuorena miehenä töissä Ruotsissa, sieltä piti pyytää virkatodistus myös. Sain kyllä onneksi helposti, mutta sen oikean paikan etsiminen mistä se pitää pyytää vaati useamman sähköpostin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Riippuu tapauksesta. Tässä tapauksessa kiinteistönvälittäjä oli enemmän kuin hintansa arvoinen, koska hänen lausuntonsa riitti vakuuttamaan verottajan siitä, että itse talo oli purkukuntoinen (niin kuin oikeasti oli) ja kiinteistöllä oli pelkkä tontin arvo. Tämä olisi tuskin mennyt verottajalta läpi ilman asiantuntija-arviota, koska vainaja oli kuitenkin asunut talossa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ihmiset tekisivät vielä eläessään (ja järjissään ollessaan) jonkinlaisen luettelon varoista ja veloista.
Äitini sairasti Alzheimeria, ja ennen hoitokotiin joutumistaan hän oli piilottanut/tuhonnut kaikki tärkeät paperit, sillä taudinkuvaan kuuluu usein vainoharhaisuus. Minusta tuli siinä kohtaa hänen edunvalvojansa, ja oli melkoinen homma yrittää selvittää omaisuus ja velat (mm. asunto, mökki, sijoitusasunto, auto, metsänomistus, osuus muissa kuolinpesissä jne.), kun mistään ei löytynyt mustaa valkoisella, ja ihmiseltä itseltään ei voinut kysyä koska muisti oli mennyt.
Olenkin koonnut omia lapsiani varten kansion, josta löytyy kaikki tärkeät paperit, sillä en halua heidän joutuvan samanlaiseen suohon.
Kai olet tallettanut kansion niin ettet itse alzheimerin saadessasi tuhoa sitä kuten äitisi? Tai muuten mielenhäiriössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Joo, tämä on totta, hinta-arvion voi tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ihmiset tekisivät vielä eläessään (ja järjissään ollessaan) jonkinlaisen luettelon varoista ja veloista.
Äitini sairasti Alzheimeria, ja ennen hoitokotiin joutumistaan hän oli piilottanut/tuhonnut kaikki tärkeät paperit, sillä taudinkuvaan kuuluu usein vainoharhaisuus. Minusta tuli siinä kohtaa hänen edunvalvojansa, ja oli melkoinen homma yrittää selvittää omaisuus ja velat (mm. asunto, mökki, sijoitusasunto, auto, metsänomistus, osuus muissa kuolinpesissä jne.), kun mistään ei löytynyt mustaa valkoisella, ja ihmiseltä itseltään ei voinut kysyä koska muisti oli mennyt.
Olenkin koonnut omia lapsiani varten kansion, josta löytyy kaikki tärkeät paperit, sillä en halua heidän joutuvan samanlaiseen suohon.
Muista piilottaa se kansio niin ettet itse löydä sitä jos sullekin tulee Alzheimer!
Meidän isän kuolinpesän selvitys kävi kokopäivätyöstä, vaikka oli testamentti ja asianajaja. Juristille maksettiinkin monen tonnin palkkio lopuksi, koska työtunteja kertyi niin paljon. Suurimman sopan aiheutti isän omistaman firman varojen ja arvon selvitys. Siihen työhön osallistui siis ihan pankki ja tilitoimiston asiantuntija.
Tämä pesä kuitenkin saatiin jaettua. En jaksa edes ajatella jos pitäisi perinnöstä vielä riidellä kaiken tuon paperishow'n jälkeen.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?