Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Olemme noin juuri tehneet. Yhdessä nipussa on kaikki tarvittava tieto, joka helpottaa perillisten ja lesken tilannetta, kun kuolema on muutenkin shokeerava tilanne vanhuksellekin. Olemme iäkkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta edunvalvojana toiminut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.
Ei riittänyt ainakaan meillä mitkään pelkät tiliotteet, vaan piti myös olla alkuperäiset kuitit/tositteet kaikista asioista joihin isäni rahoja oli käytetty, ja kirjanpito tilitoimiston tyyliin. 5 vuotta minä tuota tein ja joo, varmaan tuosta vuositilihommasta selviää yhden työpäivän aikana, mutta minä en siihen enää ikinä rupea.
Ei minulta ole ainakaan vaadittu alkuperäisiä kuitteja säännöllisesti toistuvista maksuista, kuten vuokra ja taksimatkat. Riittää, että näistä laittaa yhden malliksi ja tiliotteelta sitten näkyy, että muiden kuukausien aikana on ollut vastaava veloitus samalle laskuttajalle. Suurimmista ostoksista (esim. jokin huonekalu tai silmälasit) pitää toki olla kuitit, mutta ei näitä nyt monta vuoden aikana tule. Pikkuostokset kannattaa tehdä päämiehen omista käyttövaroista, joita ei tarvitse selvittää maistraatille sen kummemmin kuin että päämiehelle on annettu käyttövaroja niin ja niin paljon vuoden aikana (toki summan pitää olla jotenkin järkevä eikä mitenkään ylisuuri).
"Kirjanpidon" teen siten, että lasken verkkopankista saatavasta excel-tiedostosta, kuinka paljon on mennyt rahaa mihinkin asiaan (järjestän taulukon sen sen sarakkeen mukaan, jossa on maksun saaja tai maksaja ja lasken sitten peräkkäisillä riveillä olevat summat yhteen) ja siirrän summat maistraatin lomakkeeseen. Tähän menee aikaa noin tunti kerran vuodessa.
Päämiehen kukkaro oli hoivakodin hallussa lukkojen takana, sieltä ei mitään varoja päivittäisille ostoksille saatu. Hoivakodissa kun tuppasi huoneista katoamaan kaikkea, joko asukkaiden tai hoitajien toimesta. Tämä maistraatin tarkastajadaami taisi vihata muutenkin minua, koska en suostunut toimittamaan heille kuin kuitit alkuperäisenä, kaiken muun saivat sähköisessä muodossa. Vaativat paperilla kaiken kunnes laitoin ihan virallista ohjelinkkiä hänelle, että asiakirjat saa toimittaa myös sähköisesti. Paperia olisi tullut ihan hemmetisti, ja minä en ala tulostamaan mitään. Meiltä vaadittiin jokainen tilitapahtuma erillisenä tulosteena tiliotteelta, ei riittänyt yksi tulostus vuoden tilitapahtumista. Lisäksi joka vuosi samat todistukset omaisuudesta, vuokrasopimuksista etc. vaikka mikään ei muuttunut. Ihan perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Veron maksaa rahan/omaisuuden vastaanottaja.
Oikeampi kysymys on: Miksi työllä tienatusta rahasta pitää maksaa veroa? Perintö on saajalleen ansiotta tulevaa omaisuutta, jonka saadakseen ei ole tehty työtä. Toisin sanoen, ei ole tuotettu lisäarvoa kellekään! Ja kuitenkin työllä tienattua rahaa verotetaan monta kertaa kovemmin kuin perintöä!
Itse asiassa monesti perilliset on kyllä tehneet jotain sen perinnön eteen. Esimerkiksi pitäneet taloa kunnossa jne. ilman rahallista korvausta. Ei tietenkään aina ole näin.
Perintövero on luultavasti siksi että muuten yhä suurempi osa kansasta saisi sen verran perintöä että voisivat jäädä laakereilleen lepäämään. Sitä ei suvaita kun pienelle osalle parempaa väkeä.
Suurin osa perinnöistä on niin pieniä (alle 50 000), että ei niillä rahoilla kauaa lepäillä vaikka perintöveroa ei olisikaan.
Hauskuus todella piilee siinä, missä vainaja on OLLUT KIRJOILLA.
Joku on voinut hyvinkin asua vaikka 6 v (esim. opiskellakseen) esim. Helsingissä,
mutta ollutkin kirjoilla muualla. Toisaalta monissa kaupungeissa on myös useampia seurakuntia,
joten monet virkatodistuspyynnöt ovat hakuammuntaa.
Selvitin itse yksineläneen tätini kuolinpesän. Oli asunut usealla paikkakunnalla, edunvalvonnassa ja
rahoitussijoituksia. Olihan vähän hvetinmoinen homma saada kaikki kasaan. Koko viime kesä siinä meni
ja perunkirjoitus oli vasta lokakuussa. Verottajalta piti anoa lisäaikaa, koska kaikki paperit olivat liian myöhään vaiheessa. Kesä on huono aika kuolla myös. Kaikki virastot ovat kiinni ja jonot kirkkoherranvirastoissa virkatodistuksen saamiseksi jopa 3 kk!
En enää ryhdy kuolinpesän hoitajaksi. Ihan perkeleellinen homma ja palkaksi saat... no, neuvoja ;). Yleensä eniten niiltä, jotka eivät itse tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Veron maksaa rahan/omaisuuden vastaanottaja.
Oikeampi kysymys on: Miksi työllä tienatusta rahasta pitää maksaa veroa? Perintö on saajalleen ansiotta tulevaa omaisuutta, jonka saadakseen ei ole tehty työtä. Toisin sanoen, ei ole tuotettu lisäarvoa kellekään! Ja kuitenkin työllä tienattua rahaa verotetaan monta kertaa kovemmin kuin perintöä!
Itse asiassa monesti perilliset on kyllä tehneet jotain sen perinnön eteen. Esimerkiksi pitäneet taloa kunnossa jne. ilman rahallista korvausta. Ei tietenkään aina ole näin.
Perintövero on luultavasti siksi että muuten yhä suurempi osa kansasta saisi sen verran perintöä että voisivat jäädä laakereilleen lepäämään. Sitä ei suvaita kun pienelle osalle parempaa väkeä.
Jos perintö on niin iso, että voi jäädä laakereilleen lepäämään, ei perintövero sitä estä.
Kannattaa muistaa, että perintöveroarvoa käytetään esim. kiinteistön tai arvopapereiden hankintahintana, joten jos myy perintöverotusarvolla, ei synny voittoa. Luovutusvoittovero on kuitenkin kovempi kuin perintövero.
Jos ei olisi perintöveroa, maksettaisiin vero myyntihinnasta. Näin on käsittääkseni esim. Ruotsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.
Enpäs tällaistakaan tiennyt, kiitos selvennyksestä. Miten käy, jos välit ovat huonot perillisten kanssa, eivätkä he tiedä kaikkia asuinpaikkoja?
Ap:lle tsemppiä! Ei varmasti ole helppoa käsitellä surua samaan aikaan, kun joutuu olemaan tekemisissä toimen toistaan hankalempien tahojen kanssa.
Jäljittämseksi menee, jos on monta asuinpaikkaa. Rekisterivirastossa osataan sanoa, että muuttanut esim. Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta, soitto Helsinkiin, josta kerrotaan, että muuttanut Tampereen Kummeliseurakunnasta, soitto Tampereelle, jonne muuttanut Hevonperän seurakunnasta jne.jne,
Niin ja asia erikseen on, että minne soittaa, kun jotain kuntaa ei ole enää olemassakaan.
Näihin vielä S-bonuskortti! Meillä tämä oli vaikein osuus. Asioita hoidettiin äiti kuoleman aikaan vielä palvelutiskiltä. Olisi pitänyt koko perunkirjasta viedä oikeaksi todistettu kopio kassatyöntekijöiden nähtäväksi. S-ryhmän lakimiehen kanssa kun kävin keskustelun sai summat peittää kopiosta. Eikä täytynyt olla oikeaksi todistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edunvalvontavaltuutuksesta: Edunvalvontavaltuutukseen voi ajoissa kirjata, siis määrätä, ettei mitään vuosi- eikä mitään muutakaan raporttia tarvitse lainkaan maistraatille tehdä. Tarkistin viranomaiselta asian olevan juridisesti mahdollista kun laadimme edunvalvontavalttutusasiakirjan tulevaisuuden varalta vielä edelleen täysin oikeustoimikelpoisen ja asiakirjan allekirjoittaneen vanhempani kanssa.
Tämä toimii jos perusluottamus, todettu moraalinen selkäranka ja molemminpuolinen kunnioitus on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontavaltuutuksesta: Edunvalvontavaltuutukseen voi ajoissa kirjata, siis määrätä, ettei mitään vuosi- eikä mitään muutakaan raporttia tarvitse lainkaan maistraatille tehdä. Tarkistin viranomaiselta asian olevan juridisesti mahdollista kun laadimme edunvalvontavalttutusasiakirjan tulevaisuuden varalta vielä edelleen täysin oikeustoimikelpoisen ja asiakirjan allekirjoittaneen vanhempani kanssa.
Tämä toimii jos perusluottamus, todettu moraalinen selkäranka ja molemminpuolinen kunnioitus on olemassa.
Tämä on ihan totta ja säästä edunvalvontavaltuutetulta työtä. Jos lapsia (tai muita perillisiä) on useita ja yksi heistä toimii edunvalvontavaltuutettuna, niin suosittelen kuitenkin kirjoittamaan valtuutukseen, että muilla lapsilla on oikeus saada kerran vuodessa tiliotteet ym. paperit nähtäväkseen. Näin muut pystyvät valvomaan, että se yksi ei hassaa vanhempiensa rahaa, ja toisaalta edunvalvontavaltuutetuksi määrätty säästyy muiden turhalta epäluuloilta. Edunvalvontavaltuutettu on nimittäin vaitiolovelvollinen päämiehensä raha-asioista, joten ilman tuollaista määräystä hän ei edes saa näyttää tietoja vanhemman raha-asioista muille sisaruksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Asuinpaikat, eli siis paikkakunta jossa on ollut kirjoilla?
Mistä niitä kukaan muistaa, omiaan edes ja jos jonkun muun joutuu selvittelemään, niin melko mahdotonta lie. Ei sitä mitään muuttoilmoituksia esim. komennuksella ollessa kukaan mihinkään tehnyt. Asuttiin jossain ok-talon yläkerrassa jmuutama kk ja taas uudelle paikkakunnalle.Vuokra käteen ilman kuittia ja menoksi.Tätä ympäri maan, vuosia, miten selvittää ...
voi onkos ongelmia korvien välissä? melkein meni läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen!
Pankki ei ole pankkisalaisuuteen vedoten velvollinen luovuttamaan edesmenneen henkilön tiliotteita ja pankkititetoja kuolinpesän osakkaalle. Tilanne on erityisen vaikea, jos rikoksentekijä eli petollinen rahan kavaltaja on asunut edesmenneeen henkilön kanssa samassa taloudessa. Todistustaakka on täysin rehellisellä kuolinpesän osakkaalla. Millä todistusaineistolla todistat rikoksen tapahtuneen, kun et saa vaadittavia tiliotteita ja asiakirjoja pankista?
Vainajan velkaantuminen voi tulla täytenä yllätyksenä omaisille. Vainajan lähipiirissä on ollut velkaantumista vauhdittanut henkilö. Kyse on usein joko päihderiippuvaisesta, peliongelmaisesta ja/tai ylivelkaantuneesta lähisukulaisesta. Elämiseen ja rahankäyttöön liittyy piirteitä väärinkäytöksistä ja taloudellisesta hyväksikäytöstä.
Kuolinpesän osakas ei ole henkilökohtaisessa vastuussa vainajan veloista. Vastuu vainajan veloista säilyy, jos osakas on ollut henkilötakaajana vainajan velkakirjassa. Kuolinpesän velat voivat tulla osakkaiden maksettavaksi myös, jos perukirjaa ei toimiteta kolmen kuukauden kuluessa tai jos perijä antaa perukirjassa väärää tietoa vainajan varallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa iloisia, jos peritte rahaa, asunto-osakkeita, kiinteistöjä ja käypää omaisuutta! Asunto-osakkeet ja kiinteistöt voi aina myydä ja rahat jaetaan. Ulkopuolinen asiantuntija - pankki ja asianajotoimisto - tekee perinnönjaon. Sukulaiset ovat ahneimpia ja pahimpia korppikotkia. Pahimmat puukot tulevat selkään suvusta. Joko omasta ja/tai puolison suvusta.
Joillekin kuolinpesän osakkaille ei käy yhtä hyvin. On perin ikävää, kun postinkantaja tuo ulosottoviraston kirjeen postilaatikkoon. Yksi kuolinpesän osakas on törsännyt vainajan rahat ja omaisuuden.
Himohamstraajat ovat oma lukunsa. Vanhuksen asunto ja varastot, vaatehuone, kaapit ja komerot ovat täynnä tavaraa: Vaatteita, kirjoja, kenkiä ja koko asunto on täynnä vuosikymmenten aikana hamstrattua tavaraa ja täysin arvotonta roinaa. On ammattilaisia, jotka ostavat kuolinpesiä. Helpompaa on pyytää ulkopuolista apua ja tilata asunnon tyhjennys kuin ruveta itse lajittelemaan ja kierrättämään loputonta tavaramäärää.
Tuo yksi on tehnyt rikoksen, eli hänet voi haastaa siitä vastuuseen.
Ja sinä, jos et ole kerran "omaisuuteen ryhtynyt" et ole velvollinen kuittaamaan mitään kuolinpesän velkoja, oli ne sitten vainajan tai rikollisen tekemiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Veron maksaa rahan/omaisuuden vastaanottaja.
Oikeampi kysymys on: Miksi työllä tienatusta rahasta pitää maksaa veroa? Perintö on saajalleen ansiotta tulevaa omaisuutta, jonka saadakseen ei ole tehty työtä. Toisin sanoen, ei ole tuotettu lisäarvoa kellekään! Ja kuitenkin työllä tienattua rahaa verotetaan monta kertaa kovemmin kuin perintöä!
Itse asiassa monesti perilliset on kyllä tehneet jotain sen perinnön eteen. Esimerkiksi pitäneet taloa kunnossa jne. ilman rahallista korvausta. Ei tietenkään aina ole näin.
Perintövero on luultavasti siksi että muuten yhä suurempi osa kansasta saisi sen verran perintöä että voisivat jäädä laakereilleen lepäämään. Sitä ei suvaita kun pienelle osalle parempaa väkeä.
Suurin osa perinnöistä on niin pieniä (alle 50 000), että ei niillä rahoilla kauaa lepäillä vaikka perintöveroa ei olisikaan.
Tosiasiassa ne on niin pieniä, alle 20 000e ettei mene edes sitä pienintä veroa.
Mitä jää sellaiselta joka ikänsä on vuokralla asunut....joku vanha auton romu, arvoton
Vanha kulahtanut irtain, arvoton, muutama tonni rahaa, ehkä, pankissa. Tuollaisia on tuhansittain, ja jos olisi rahaa esim. 60 000e ja 3 perillistä, niin eipä veroa menisi, kun hautauskulut vähentää tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs kaikkea uuvuttavaa kuolinpesässä on ollut?
Esim sisarukset joiden mielestä parempi riidellä kymppitonnilla kuin se että joku saisi tonnin enemmän.
Veit sanat suustani. Nyt on meillä riidelty virallisella pesänjakajalla 11 000e lla.
Mummoni oli aikoinaan pankissa töissä, ja kertoi kuinka oli nähnyt useamman kuolinpesän omaisuuden huvenneen oikeuskuluihin ja lakimiesten taskuihin kun perilliset olivat taistelleet perinnön jaosta vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,
Eli jos olet reppureissannut kuukausia Aasiassa, tästäkin tehdään joku selvitys? Entä opiskelijavaihdot?
Ei jos olet ollut sen ajan kirjoilla Suomessa.
Voihan niitä lehtolapsia noiltakin reissuilta tulla. Mites ne sit?
Jos oikein muistan, ennen ei kirjoja saanut siirtää siihen kuntaan, jossa oli opiskelemassa. Kotikunta säilyi ennallaan vaikka asui viisi vuotta ihan toisella puolella Suomea.
kai se suurin homma on selvittää, onko lehtolapsia jossakin....vaikeaa on paikkakuntia selvitellä jälkikäteen missä joku on asunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein muistan, ennen ei kirjoja saanut siirtää siihen kuntaan, jossa oli opiskelemassa. Kotikunta säilyi ennallaan vaikka asui viisi vuotta ihan toisella puolella Suomea.
Joo, näin oli. Opiskelin itse 1980-luvulla, ja silloin kirjoja ei voinut siirtää opiskelupaikkakunnalle, jos ei ollut kirjoittaa muuttoilmoitukseen muuta ammattia kuin opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankin aspana työskennelleenä voin sanoa, että kuolinpesäasiat ovat usein ihan hirveitä hoitaa...
Niin on, koska pankkien aspojen toiminta on puhdasta kettuilua. Tietoja pantataan niin kauan, että saadaan maksut perintään, jotta saadaa nyhdettyä vielä viimeiset rahat kuolinpesästä.
OP on yksi pahimmista pankeista näissä asioissa. Ja kun emme valkanneet heidän 2000€ hintaistan perukirjan kirjoittamisat, niin aspat kettuilivat itse perukirjasta vaikka lakimies sen totesi ihan käyväksi tapaukseksi.
On kyllä ikävä yllätys, jos toimii läheisen edunvalvontavaltuutettuna ja hoitaa asioita verkkopankissa, että verkkopankki menee kiinni heti kun tieto kuolemasta saavuttaa pankin. Itse tein sen mokan, että en ollut ottanut aiempia tilitietoja ajoissa talteen. Pankille piti sen jälkeen laittaa linkkiä Finanssivalvonnan sivuille ennen kuin uskoivat, että kuolinpesän osakkaalle saa antaa tietoa tilitapahtumista kuolinpäivän jälkeen. Läheisen tilillä ei ollut hirveästi varoja ja laskut juoksivat, piti arvailla milloin eläkkeet ja tuet katkeavat jne. Laskujen maksaminen ilman verkkopankkia on myös oma hankala operaationsa, ja tulee kalliiksi.
Sellainen mielenkiintoinen luuppi on myös kehitetty, että edunvalvontavaltuutetun pitäisi tehdä lopputilitys vainajan raha-asioista kuolinpesälle, minun järkeni mukaan perunkirjoituksen yhteydessä, mutta niitä aiempia tilitietoja eli tilinkäyttöoikeutta ei saa ilman perukirjaa. Jos olisi ollut nipompia kuolinpesän osakkaita kuin yksi lähisukulainen tai isommista rahoista kyse, olisi saattanut olla hankala paikka.
Itse asiassa monesti perilliset on kyllä tehneet jotain sen perinnön eteen. Esimerkiksi pitäneet taloa kunnossa jne. ilman rahallista korvausta. Ei tietenkään aina ole näin.
Perintövero on luultavasti siksi että muuten yhä suurempi osa kansasta saisi sen verran perintöä että voisivat jäädä laakereilleen lepäämään. Sitä ei suvaita kun pienelle osalle parempaa väkeä.