Miksi niin moni on tyhjätasku vielä 50-vuotiaana?

V i t u t t a a kun ei perintöjä tipu mistään suunnasta..muut kyllä tuntuu saavan jopa useasti, kunnolla hilloa ja kiinteistöjä yms.. voi  elää täysillä.

Koska minä valmistuin ensimmäisen kerran ammattiin suoraan kortistoon pahimman laman aikana, ja koko loppu vuosikymmenen meni niin, etten saanut kunnollista työpaikkaa, olen siitä huolimatta, että olen kouluttautunut uudelleen monta kertaa, ollut työttömänä vuosia, neljä kertaa olen ollut työttömänä putkeen yli kaksi vuotta. Ryhdyin yrittäjäksikin korjatakseni tilanteen, mutta siitäkin muutaman vuoden ajasta jäi loppujen lopuksi vain 16 vuoden ulosottoasiakkuus ja pankkilainaa kuusikymppiseksi asti.

Varmasti olen tehnyt vääriä valintoja elämäni aikana, mutta kyllä se lama on ollut ratkaiseva tekijä. Olisi pitänyt silloin 1992-1996 vielä jatkaa opiskelua, ihan mitä vaan, ja siirtyä työelämään vasta ysärin lopun nousukauden aikana, niin luultavasti en olisi ollut päivääkään työttömänä, enkä olisi persaukinen 50v. Enkä ole meidän ikäluokassa ainoa jolle lama teki tepposet aikoinaan.

Minä olen kaikkeni yrittänyt, ja yritän edelleen. Esikoinen joka syntyi silloin ysärillä kun olin työtön, on pärjännyt elämässä erinomaisen hyvin. Ja jos nuorimmat lapseni pääsevät nyt opintojen jälkeen kiinni työelämään, olen tyytyväinen. Minun elämäni ei ole ollut helppo, mutta eipä ole ainakaan tylsää ollut koskaan. Olen asunut eri paikkakunnilla, olen työskennellyt 20 eri työpaikassa, olen perustanut yrityksen, minulla on viisi ammattia, minulla on hyviä ystäviä, tällä hetkellä mahtava työpaikka jonka olen itse luonut, työni on mielekästä ja merkityksellistä, sillä ei rikastu, mutta kun on tähänkin asti pärjätty, niin varmasti pärjätään nämä viimeiset elinvuodetkin, miehen kanssa jonka kanssa olemme olleet yhdessä puolet elämästäni. Siitä olen kiitollinen. En vaihtaisi näitä asioita rahaan. Raha helpottaisi elämää, mutta se on vain rahaa.

N50

Ai kun monella on ollut eroja ja konkursseja. Ei nyt sitäkin pidä KADEHTIA ettei mitään ole .  Gigolot vienyt monen naisen rahat . Rakkaus huijarit kuin miehiltä prostituoidut.b

Minä aina välillä ihmettelen miten paljon minulle on kertynyt omaisuutta, ehkä johtuu siitä, etten koskaan ole ollut työtön, vaan kaikki työt on kelvanneet.

Olen auttanut taloudellisesti vuosikymmeniä  psyykkisesti sairasta sisarustani ja hänen lapsiaan ja viime vuosina olen tukenut taloudellisesti kuolemansairasta vanhempaani. Ilmeisesti sinun mielestä olen epäonnistunut ihmisenä. Omasta mielestäni en.

-virkanainen, maisteri, 25 vuotta työelämää takana

Ei taskuissa ainakaan rahojaan kannata säilöä. Taskuissa jemmaten raha poikii heikosti, ei ehkä ollenkaan. 

Eipä tuohon tarvita muuta kuin avioero, keskipalkkainen tai sen alle oleva työ ja kolmen lapsen yksinhuoltajuus. Sekä tietysti ex, joka ei millään tavalla halua osallistua lastensa elämää. Lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa kuluu kyllä tolkuttomasti rahaa, mutta mikään niistä satsauksista ei kaduta. Tiukkaa oli, senttiäkään ei koskaan yli jäänyt joten varallisuutta ei päässyt kertymään. Asuntovelkaa on edelleen, vaikka olen jo 56-vuotias. Kahdesti olin menettää omistusasunnon kun en pystynyt lyhennyksiin. Apu tuli silloin pankilta ja omilta vanhemmiltani ja iäkkäille vanhemmille piti tietysti maksaa takaisinkin. Kaikki menee mitä tuleekin, ja nyt on vielä tiukempaa kun olin vuoden työttömänä. Onneksi sain vuosi sitten uuden työpaikan. Se ei oo tässä iässä yhtään selvä asia.

Miksu kaikilke ei elämän aikana kehity ja muodostu lainaan kykyä hahmottaacsitä, että ihmisillä on erilaisia haaveita ja toiveita tavoitteita ja kohtaloita? Eikä kaikkibole kiinni aina vain itsestä.

Sinkkumies

Epäsuosittu fakta: eivät osaa hallita talouttaan tilannekohtaisesti. Lisäksi tekevät elämänvalintoja tunnepohjaisesti pohtimatta syitä ja seurauksia. Silkasta tyhmyydestä siinä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon tarvita muuta kuin avioero, keskipalkkainen tai sen alle oleva työ ja kolmen lapsen yksinhuoltajuus. Sekä tietysti ex, joka ei millään tavalla halua osallistua lastensa elämää. Lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa kuluu kyllä tolkuttomasti rahaa, mutta mikään niistä satsauksista ei kaduta. Tiukkaa oli, senttiäkään ei koskaan yli jäänyt joten varallisuutta ei päässyt kertymään. Asuntovelkaa on edelleen, vaikka olen jo 56-vuotias. Kahdesti olin menettää omistusasunnon kun en pystynyt lyhennyksiin. Apu tuli silloin pankilta ja omilta vanhemmiltani ja iäkkäille vanhemmille piti tietysti maksaa takaisinkin. Kaikki menee mitä tuleekin, ja nyt on vielä tiukempaa kun olin vuoden työttömänä. Onneksi sain vuosi sitten uuden työpaikan. Se ei oo tässä iässä yhtään selvä asia.

Tämä on oiva esimerkki tunnepohjaisesta typerästä valinnasta. Valitsee kusipäämiehen, menee sen kanssa naimisiin ja vielä lisääntyykin. Seuraukset voitte lukea viestistä yllä. Kituuttamista muiden tahdon mukaan koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu fakta: eivät osaa hallita talouttaan tilannekohtaisesti. Lisäksi tekevät elämänvalintoja tunnepohjaisesti pohtimatta syitä ja seurauksia. Silkasta tyhmyydestä siinä on kyse.

Olet uskomattoman typerä. Elämä tulee vielä opettamaan sinuakin. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon tarvita muuta kuin avioero, keskipalkkainen tai sen alle oleva työ ja kolmen lapsen yksinhuoltajuus. Sekä tietysti ex, joka ei millään tavalla halua osallistua lastensa elämää. Lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa kuluu kyllä tolkuttomasti rahaa, mutta mikään niistä satsauksista ei kaduta. Tiukkaa oli, senttiäkään ei koskaan yli jäänyt joten varallisuutta ei päässyt kertymään. Asuntovelkaa on edelleen, vaikka olen jo 56-vuotias. Kahdesti olin menettää omistusasunnon kun en pystynyt lyhennyksiin. Apu tuli silloin pankilta ja omilta vanhemmiltani ja iäkkäille vanhemmille piti tietysti maksaa takaisinkin. Kaikki menee mitä tuleekin, ja nyt on vielä tiukempaa kun olin vuoden työttömänä. Onneksi sain vuosi sitten uuden työpaikan. Se ei oo tässä iässä yhtään selvä asia.

Minulla 99% sama tilanne! Paitsi että omistusasuntoa en saanut, koska sain vasta viime vuonna vakituisen työn. Lainaa ei herunut. Palkka on tasan suomalaista keskitasoa.

Kaikki säästöt ovat menneet lasten asioihin, kuten harrastuksiin ja muihin kuluihin, joskus hajonneisiin kodinkoneisiin tai tietokoneisiin, asumiseen, opintovapaaseen (jonka ansiosta sain vakituisen työn!) Ex on osallistunut vain minimaalisesti mihinkään. Nykyään ei edes näe lapsia kuin pari kertaa vuodessa, eivätkä lapsetkaan ole kiinnostuneita enää menemään sinnepäin, eikä sieltä heru lapsille apua esimerkiksi ajokortin hankintaan tai opiskeluun. 

Meistä on kyllä lasten kanssa hioutunut hieno tiimi, kun yhdessä olemme vastoinkäymiset kohdanneet ja niistä aina jotenkin luovineet ohi. Ihmissuhteet ja perhe ovat menneet minulla rahan haalimisen edelle, jokaikinen päivä.

90-luvun lamaa maksettiin vielä 2010-luvulla. Siksi perse auki vieläkin, kun edelleen on asuntolainaa. T: 56v

Ostin asunnon mutta myydessä ei jäänyt mitään käteen. Olin kuvitellut saavani edes omani pois tai edes kolmasosan mitä maksoin. Siinä meni kaikki mitä olin 25 vuoden aikana kerännyt. Ainut ilo on ettei ole velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu fakta: eivät osaa hallita talouttaan tilannekohtaisesti. Lisäksi tekevät elämänvalintoja tunnepohjaisesti pohtimatta syitä ja seurauksia. Silkasta tyhmyydestä siinä on kyse.

Olet uskomattoman typerä. Elämä tulee vielä opettamaan sinuakin. 

Kuten sanoin, epämiellyttävä fakta.

Ikää 53v, perheetön, aina ollut pienipalkkaisissa töissä mutta suhteellisen säästäväinen, ehkä jopa liiaksikin. Nyt on oma talo, kivat säästöt ja sijoitukset. Tästä huolimatta ymmärrän, että elämäntilanteita ja kohtaloita on erilaisia, ja omakin tilanteeni saattaa äkisti muuttua esim. sairauden tai työkyvyttömyyden seurauksena. Ap:ltä ja peruskokkarilta tämä ymmärrys puuttuu.

Itse annoin etukäteen perinnön siskon tyttärelle että osti oman kodin. Nyt jatkan säästämistä  hyvillä mielin.  

Vierailija kirjoitti:

Minä aina välillä ihmettelen miten paljon minulle on kertynyt omaisuutta, ehkä johtuu siitä, etten koskaan ole ollut työtön, vaan kaikki työt on kelvanneet.

Samoin ja ekstraamaan vieläkin eläkeiässä. 

Raha kiertoon vain. Parempi nauttia elämästä kun vielä pystyy. Turhaa makuuttaa rahaa tilillä.

En oo tosiaan osannut tehdä juuri mitään oikeita valintoja. Omistamme kyllä talon ja kaksi autoa, mutta olemme aika tyhjätaskuja. Mun työura on tosi repaleinen. Tein koulutustani vastaavaa työtä ja sen lisäksi muunkinlaista hommaa, mutta olin yrittäjänä ja tuntitöissä. Mulla ei ole koskaan ollut vakituista työtä. Mun elämä on paikoitellen aika vaikeaa, luulisin, että tarkkaavaisuushäiriön takia. En selviä monista haasteista niin kuin tavalliset ihmiset. Jätin oman alan työt, koska en pysty enää tekemään päätetyötä, vaan mulle sopii paremmin ruumiillinen työ. Pysyy edes osa paketista kasassa. Mieheni on tehnyt jo 20 vuotta oman alan töitä yrittäjänä, mutta ala on niin muuttunut, että toimeentulon saaminen on jo pitkään ollut haastavaa. Hän kouluttautui uudelle alalle, mutta ei ole saanut siltä alalta muuta kuin osa-aikatyötä. Tämä elämä on meillä vähän tällaista selviytymistä.