Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Joo, otin luotetun asianajajan hoitamaan asiat isän kuoleman jälkeen, enkä kadu pätkääkään, vaikka lasku oli yhteensä yli 6000 euroa, eikä jaettavaa juurikaan. Kun perukirja on laadittava 3 kk kuluessa vainajan kuolemasta, ja kaikki on muutenkin sekaisin ja läheiset epävakaassa tilassa, ihan helvettiä. Pesän jako ym päälle, etenkin kun leski on puolihullu ja hysteerinen naisihminen normaalitilanteessakin. En olisi selväjärkisenä tuosta päässyt kuiville ilman juristia. Money well spent.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Sinulla taisi tulla ajatusvirhe. Tarkoituksesi oli kai kirjoittaa "saadakseen muutaman sata euroa rahaa", eikö niin?
Missä päin Suomea asunto, auto, kesämökki yhteensä ovat muutaman sataa euroa? Oma nettovarallisuuteni ainakin on selkeästi lähempänä muutamaa sataa tuhatta kuin muutamaa satasta!
Missä sanottiin että perinnöt on aina tuota luokkaa? Perukirjoitus on tehtävä ja paeprit tilattava vaikka ainoa perintö olisi sänky, sohva ja keittiön pöytä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hoitaa asiat silloin, jos vainaja on täysin yksinäinen henkilö eli mitään sukulaisia ei ole olemassakaan? Entäs miten kaukaisen sukulaisen kuoleman jälkeisiä asioita velvoitetaan hoitamaan? Tädit, sedät serkut? Vai hoitaako joku virkahomminaan näissä tapauksissa vainajat hautaan ja perukirjat verottajalle?
https://www.taloustaito.fi/koti/kuka-tekee-vainajan-perukirjan/#ee5bdbd5
Viimekädessä Valtiokonttorin sopimusjuristi. Tai henkilö, jolle verohallinto tehtävän osoittaa, jopa vankilan johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Niin jos henkilö on kuulunut ev.lut.seurakuntaan täytyisi tietää asuinkunnat jotta voi tilata virkatodistukset elinajalta. Helpompaa on jos on ollut siviilirekisterissä, silloin saa yhdestä paikasta kaiken tiedon yli 15 vuotiaasta henkilöstä. Toki jos ottaa perukirjan tekijän lakitoimistosta kyllä sieltä maksua vastaan tilataan virkatodistukset tuntitaksaa käyttäen. Olemme juuri saaneet anopin kuolinpesän asiat hoidettua, hän kuoli lokakuun alussa viime vuonna. Eli aikaa mennyt lähes 5 kk. Minun suositukseni on, että ainakin yli viiskymppisillä olisi testamentti ym kunnossa ja muuttojen yhetydessä kannattaa perata turhaa tavaraa pois. sekä laittaa vaikka listaa tulevista hautajaistoiveista. On sitten helpompaa surun keskellä jälkeen jäävillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia siitä ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan? Siis ihan kyllä, tai ei, käy vastaukseksi. Ja jos vielä sen saisi kysyä että miksi sitten väkisin perinnön otatte niskoillenne, jos se kerran on niin vaikeaa? Koska pakkohan ei ole.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta perukirjoitus on lakisääteinen pakko.
Kuka on sen pakon kohde, jos vainajalla ei ole lapsia tai puolisoa tai testamenttia?
Jos on sisaruksia tai heidän lapsiaan perimässä?
Kuka tahansa perivä, jos sellainen löytyy. Lisäksi jos sitä ei tehdä ajoissa niin verokarhu mätkäisee sakon.
Kuka ne perijät etsii?
Poliisi ja valtionkonttori hoitaa asiaa siitä eteenpäin jos perillisiä ei ole. Ensin aloitetaan varmaan siitä kenet on nimetty lähiomaiseksi esim. sairastuessa. Jos tämä ilmoittaa että sukua ei ole niin asia menee poliisille joka jatkaa asian selvittämistä. Näin luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Swoman kirjoitti:
Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?
Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.
Kyllä voi kieltäytyä koko perinnöstä. Jotenkin virallisesti tuo kieltäytyminenkin on hoidettava. Sairaalalle/poliisille voi ilmoittaa ettei kiinnosta, kun ilmoitus kuolemasta tulee.
ei tuo mitään hyödytä! Jälkeläisellä on velvollisuus hoitaa kuolinpesän asiat vaikkei olisi ikinä edes tavannut vanhempaansa. Ja nämä asiat on hoidettava kolmen kuukauden sisällä kuolinpäivästä, osasi tai ei ja oli varaa tai ei. Isäni, jota en edes tuntenut hänen eläessään, kuoli, yhtä-äkkiä olin vastuussa kaikesta. Oli kuollut asuntoonsa, lojunut siellä muutaman viikon ja se asunto olisi pitänyt tyhjentää, otsonoida, hautajaiset järjestää, perunkirjoitus valmistella ja kaikki suunnilleen heti. Perunkirjoituksen teettäminen maksaa, onnekseni sain ajan ja apua oikeusaputoimistosta, lasku oli muuten lähes 600 euroa, ei mikään pikku asia. Lisäksi isäni asui kaupungin tukiasunnossa, ja tämä tukiasumisesta vastaava henkilöstö onneksi hoiti sen asunnon tyhjennyksen ja otsonoinnin ilman, että jouduin paikalla edes käymään. Mutta jos olisi yksityinen vuokranantaja ollut, niin kusessahan olisin ollut. Sain myös hautajaisiin maksusitoumksen edelleen siltä kunnalta jossa isäni asui, koska oli eläessään joskus ollut tt-tukiasiakkaana. Jos olisi tullut aina omillaan toimeen, niin eipä olisi sitäkään herunut. en tiennyt missä on tili, en tiennyt oliko velkaa vai varallisuutta, en tiennyt mitä yhtiöitä käyttää sähkö- kaasu -puhelin, en tiennyt oliko lehtitilauksia tms. ennen kuin pääsin pankkiin asioimaan. Sen pankin löytäminen oli jo kokopäivätyö kävellä pankistä toiseen kysymässä et onko tämä asiakkaanne, mukana minulla oli kuolintodistus ja virkatodistus, jossa minut oli mainittu lapsena. Virkatodistukset muuten jouduin itse tilaamaan, ei se oikeusaputoimista sitä tee kenenkään puolesta, samoin ihan itse jouduin kaivelemaan kaikki tiedot, toimiston väki vaan haki verottajalta lisäaikaa ja teki näistä papereista sitten asianmukaisen perukirjan joka maksoi ihan tolkuttomasti.
Tämä vastuu ja työ sen lisäksi että samalla piti käsitellä isoja tunteita sellaisen isän kuolemasta, jota ei koskaan ollutkaan... aika taakka.
Kieltäytyminen kaikesta ei ollut vaihtoehto, siitä tulee ikäviä seuraamuksia verottajalta ja ehkä muualtakin. Perinnön vastaanottaminen tai ottamatta jättäminen tehdään vasta silloin kun perukirja on tehty. Onnekseni vainajan tilillä oli jonkin verran rahaa, niin en joutunut omasta pussista mitään maksamaan. ellei olisi ollut, niin se perukirja olisi mennyt omasta pussistani.
Tästä vaan tulee mieleen, että ehkä ikävintä olisi vainaja, joka on sinnitellyt omilla tuloilaan yksityisellä vuokranantajalla, asunut useissa eri paikoissa ja tehnyt lapsia sinne sun tänne ja kuollut tili tyhjänä.
Apua... Tätä lukiessa tuli mieleen, että onkohan mahdollista tehdä itsensä isättömäksi/ äidittömäksi/ vanhemmattomaksi, siis "irtisanoa" lainvoimaisesti biologiset sukulaissuhteensa? Jos nyt esimerkiksi on tuollainen tilanne, että jossain on isä, jonka kanssa ei ole ikinä ollut missään tekemisissä, että voisi välttyä tällaiselta.
Tosin meille kävi niin, että jouduttiin selvittämään erään kauemman sukulaisen kuoleman jälkeiset asiat, koska hänen ainoa lähisukulaisensa (ainoa sisarus) ei ollut siihen kykenevä. Hänellä ei ollut lapsia eikä puolisoa. Että vaikka lähisuvun saisi "hoidettua", niin yllärinä voi saada jonkun muun sukulaisen asiat kontolleen.
Miten tuo sukulaisen perunkirjan teko päätyi teille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Sinulla taisi tulla ajatusvirhe. Tarkoituksesi oli kai kirjoittaa "saadakseen muutaman sata euroa rahaa", eikö niin?
Missä päin Suomea asunto, auto, kesämökki yhteensä ovat muutaman sataa euroa? Oma nettovarallisuuteni ainakin on selkeästi lähempänä muutamaa sataa tuhatta kuin muutamaa satasta!
Oletko sinä oikeasti noin yksinkertainen vai esitätkö vain? Pohdipa omassa pikku päässäsi, onko kaikki suomalaiset yhtä varakkaita mitä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Ei kelpaa enää.
Kelpasi vielä alle vuosi sitten ainakin. Perunkirjan liitteeksi vastaavan asunnon myynti-imoitus samasta taloyhtiöstä, mitään mutinoita ei tullut.
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Parasta olisi säästää kuolinpesän osakkaat perinnön vastaanottamisen tuskalta. Onhan se ihan puuduttavan kamalaa, että saadakseen muutaman satatuhatta euroa rahaa joutuu vainajalle hankkimaan hautapaikan, järkkäämään hautajaiset ja perunkirjaa varten hakemaan tietoja pankista plus väestörekisteristä. Mistä muusta pikkupuuhastelusta saat samalla työpanoksella yhtä hyvät hillot?
Sinulla taisi tulla ajatusvirhe. Tarkoituksesi oli kai kirjoittaa "saadakseen muutaman sata euroa rahaa", eikö niin?
Missä päin Suomea asunto, auto, kesämökki yhteensä ovat muutaman sataa euroa? Oma nettovarallisuuteni ainakin on selkeästi lähempänä muutamaa sataa tuhatta kuin muutamaa satasta!
Oletko sinä oikeasti noin yksinkertainen vai esitätkö vain? Pohdipa omassa pikku päässäsi, onko kaikki suomalaiset yhtä varakkaita mitä sinä.
Perinnöstä voi myös kieltäytyä, jolloin selvittämisen (ja perinnön vastaanottamisen) vaiva siirtyy valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.
Ei riittänyt ainakaan meillä mitkään pelkät tiliotteet, vaan piti myös olla alkuperäiset kuitit/tositteet kaikista asioista joihin isäni rahoja oli käytetty, ja kirjanpito tilitoimiston tyyliin. 5 vuotta minä tuota tein ja joo, varmaan tuosta vuositilihommasta selviää yhden työpäivän aikana, mutta minä en siihen enää ikinä rupea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.
Ymmärtänet varmaan, että kaikkien ihmisten talousasiat eivät ole yhtä yksinkertaisella mallilla? Itse en olisi ikinä ryhtynyt erään lähisukulaisen edunvalvojaksi, jos olisin tiennyt millainen homma se on. Kyseisellä henkilöllä oli oma yritys, jonka varallisuuden ja velkojen setviminen vei todella paljon aikaa (varsinkin ne velat, oli perintää ja ulosottoa ja verovelkaa yms.). Lisäksi hän oli ulosotossa myös henkilökohtaisen elämänsä puolella, ja lisäksi löytyi ulkomaalaisia pankkitilejä ja kiinteistöjä ulkomailla yms. sekasotkua, joista piti tehdä maistraatille tarkka selvitys, ja nuo kiinteistöt piti vielä yrittää myydä Suomesta käsin. Oli myös asunut aikanaan Thaimaassa, ja sekin toi lisää selvitettävää.
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Ja käteisenä niin paljon kuin vain pystyt. Kiinnijäämisen riski on olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan vinkkinä tähän liittyen; meillä tilattiin hautajaispalvelut Ekoarkku.fi ja perukirja saila tikanoja.fi ja rahaa säästyi sekä hyvä palvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.
Ei riittänyt ainakaan meillä mitkään pelkät tiliotteet, vaan piti myös olla alkuperäiset kuitit/tositteet kaikista asioista joihin isäni rahoja oli käytetty, ja kirjanpito tilitoimiston tyyliin. 5 vuotta minä tuota tein ja joo, varmaan tuosta vuositilihommasta selviää yhden työpäivän aikana, mutta minä en siihen enää ikinä rupea.
Ei minulta ole ainakaan vaadittu alkuperäisiä kuitteja säännöllisesti toistuvista maksuista, kuten vuokra ja taksimatkat. Riittää, että näistä laittaa yhden malliksi ja tiliotteelta sitten näkyy, että muiden kuukausien aikana on ollut vastaava veloitus samalle laskuttajalle. Suurimmista ostoksista (esim. jokin huonekalu tai silmälasit) pitää toki olla kuitit, mutta ei näitä nyt monta vuoden aikana tule. Pikkuostokset kannattaa tehdä päämiehen omista käyttövaroista, joita ei tarvitse selvittää maistraatille sen kummemmin kuin että päämiehelle on annettu käyttövaroja niin ja niin paljon vuoden aikana (toki summan pitää olla jotenkin järkevä eikä mitenkään ylisuuri).
"Kirjanpidon" teen siten, että lasken verkkopankista saatavasta excel-tiedostosta, kuinka paljon on mennyt rahaa mihinkin asiaan (järjestän taulukon sen sen sarakkeen mukaan, jossa on maksun saaja tai maksaja ja lasken sitten peräkkäisillä riveillä olevat summat yhteen) ja siirrän summat maistraatin lomakkeeseen. Tähän menee aikaa noin tunti kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.
Ymmärtänet varmaan, että kaikkien ihmisten talousasiat eivät ole yhtä yksinkertaisella mallilla? Itse en olisi ikinä ryhtynyt erään lähisukulaisen edunvalvojaksi, jos olisin tiennyt millainen homma se on. Kyseisellä henkilöllä oli oma yritys, jonka varallisuuden ja velkojen setviminen vei todella paljon aikaa (varsinkin ne velat, oli perintää ja ulosottoa ja verovelkaa yms.). Lisäksi hän oli ulosotossa myös henkilökohtaisen elämänsä puolella, ja lisäksi löytyi ulkomaalaisia pankkitilejä ja kiinteistöjä ulkomailla yms. sekasotkua, joista piti tehdä maistraatille tarkka selvitys, ja nuo kiinteistöt piti vielä yrittää myydä Suomesta käsin. Oli myös asunut aikanaan Thaimaassa, ja sekin toi lisää selvitettävää.
Itse raha-asioiden hoitoon ja selvittelyyn voi toki mennä aikaa, jos päämiehellä on ollut monimutkaiset taloudelliset kuviot. Minä kommentoin nyt puhtaasti edunvalvojalla maistraatin byrokratiaan menevää aikaa.
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Veron maksaa rahan/omaisuuden vastaanottaja.
Oikeampi kysymys on: Miksi työllä tienatusta rahasta pitää maksaa veroa? Perintö on saajalleen ansiotta tulevaa omaisuutta, jonka saadakseen ei ole tehty työtä. Toisin sanoen, ei ole tuotettu lisäarvoa kellekään! Ja kuitenkin työllä tienattua rahaa verotetaan monta kertaa kovemmin kuin perintöä!
Monesti perinnönjako aiheuttaa ikuiset riidat perillisten kesken ja ihan oikeudessa asti sisarukset riitelee muutaman tonnin omaisuudesta.
10 vuotta edunvalvojana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Siis edunvalvontavaltuutus koskee tilanteita, kun edunvalvottava on vielä ELOSSA mutta kyvytön itse hoitamaan asioita. Edunvalvontapaperi vahvistetaan maistraatissa joko valvottavan itsensä tai kahden lääkärin päätöksella.
Kuoleman jälkeen astuu voimaan kuolinpesän yhteishallinto.
Tuon edunvaltuutuksen tärkeyttä en voi olla painottamatta. Noita olimme hommaamassa omille vanhemmille, mutta kesken kaiken toinen sai niin pahan sairauskohtauksen, että ei kyennyt edes näennäistä allekirjoitusta tekemään. Hänen hoivakotilaskujaan ei voinut laittaa suoraveloitukseen hänen tililtään vaan puolison piti maksaa ne itse. Onneksi hänellä oli rahaa, sillä vajaan puolen vuoden maksut kaikkineen oli lähes 7000 euroa. Hänelle maksettiin ne takaisin perinnönjaossa.
Hain itseäni vanhempani edunvalvojaksi. Se oli iso prosessi ja kesti kuukausia. Jouduin vetämään hakemuksen pois ihan viime metreillä, kun vanhempani joutui saattohoitoon ja menehtyi pian sen jälkeen.
Tuo edunvalvojan homma on vihoviimeistä puuhaa, ja suosittelen välttämään sitä viimeiseen asti. Vuosittaisen edunvalvontailmoituksen tekeminen on todella per...tä kaikkine liitteineen ym. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan asioitaan itse niin pyydä heiltä täysi valtuutus heidän tileilleen ja pankkiavaimet ym. Ota nimiisi puhelinliittymä ja anna se vanhempien käyttöön ja samalla irtisanotte vanhempien nimissä olevat jutut. En enää ikinä suostu edunvalvojaksi virallisesti!
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.
Ymmärtänet varmaan, että kaikkien ihmisten talousasiat eivät ole yhtä yksinkertaisella mallilla? Itse en olisi ikinä ryhtynyt erään lähisukulaisen edunvalvojaksi, jos olisin tiennyt millainen homma se on. Kyseisellä henkilöllä oli oma yritys, jonka varallisuuden ja velkojen setviminen vei todella paljon aikaa (varsinkin ne velat, oli perintää ja ulosottoa ja verovelkaa yms.). Lisäksi hän oli ulosotossa myös henkilökohtaisen elämänsä puolella, ja lisäksi löytyi ulkomaalaisia pankkitilejä ja kiinteistöjä ulkomailla yms. sekasotkua, joista piti tehdä maistraatille tarkka selvitys, ja nuo kiinteistöt piti vielä yrittää myydä Suomesta käsin. Oli myös asunut aikanaan Thaimaassa, ja sekin toi lisää selvitettävää.
Itse raha-asioiden hoitoon ja selvittelyyn voi toki mennä aikaa, jos päämiehellä on ollut monimutkaiset taloudelliset kuviot. Minä kommentoin nyt puhtaasti edunvalvojalla maistraatin byrokratiaan menevää aikaa.
Kaiken tuon yllämainitun selvittely on juuri maistraatin byrokratiaan menevää aikaa. Aina kun kuvittelee saaneensa kaiken tarvittavan selvitettyä, tulee maistraatilta uusia selvityspyyntöjä yksi toisensa jälkeen.
Minä olen ollut lähiomaiseni maistraatin määräämänä edunvalvojana noin 10 vuotta, enkä koe hommaa erityisen hankalana. Sen maistraatin vuositilin täyttämiseen menee muutama tunti kerran vuodessa. Mitkä liitteet? No onhan niissä tiliotteiden tulostamisessa vähän työtä, mutta kyllä siitä puolessa tunnissa selviää.