Lue keskustelun säännöt.
Erittäin älykäs nainen ja pariutuminen
15.02.2021 |
Joka ikinen suhteeni kaatuu siihen (näin ainakin kuvittelen), että mies on tottunut aiemmissa suhteissaan olemaan se fiksumpi osapuoli. Yleensä suhteen alku sujuu mukavasti, minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja minulle tarjotaan ravintolassa. Kun palkkatasoni selviää, se on yleensä järkytys miehille, jotka ovat tottuneet kustantamaan reilut pari tonnia nettona tienaaville naisilleen silloin tällöin jotakin kivaa. Kun selviää sekin, että olen harvinaisen perillä mm. verotuksesta, fysikaalisista ilmiöistä, historiasta, mekaniikasta, taiteesta sekä kulttuurista, osa miehistä muuttuu jopa pilkallisiksi. Alkuun ovat siis ainoastaan olleet iloisia ”kävelevästä Googlestaan” mutta vähitellen heitä rupeaa risomaan se, että useimmiten tiedän asioista merkittävästi keskimääräistä ihmistä laajemmin. Ja humalapäissään sitten miehet kysyvät, ovatko he minulle riittäviä ja aionko jättää heidät. Tässä vaiheessa yleensä jo etsivät perusteluja sille, että petän heitä.
Mistä löytää terveellä ja hyvällä itseluottamuksella varustettuja miehiä, jotka lisäksi pärjäävät omillaan?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.
Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.
Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.
Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.
Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.
Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.
En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.
Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.
Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan.
En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.
Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.
Pahoitteluni, luin epähuomiossa viestejäsi oletuksella, että ne ovat ap:n viestejä. Sitten olen varmasti tehnyt itse vääriä johtopäätöksiä viesteistäsi.
Anteeksi, mutta miten tyhmä tai ainakin laiska lukija pitää olla että sekoittaa ap:n ja tämän jälkimmäisen kommentoijan viestit? Ap kirjoittaa avauksessaan kovasta palkkatasostaan ja tämä toinen kommentoija kirjoittaa auki ensimmäisessä viestissään olevansa köyhä ja sitten viittaa ap:n avausviestiin. Oikeasti, teidän "kyseenalaistavat kommentit" vain todistavat että älykkyys ei ole mikään laajasti esiintyvä ominaisuus ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhäkin jos nainen kokee että älykkyys on ongelma, kannattaisi kysyä itseltään voisiko asiaan liittyä muutakin?
Tässä muutama vaihtoehto joihin olen itse törmännyt:
A) Miehen tulisi olla vähintään yhtä älykäs (tai mieluiten älykkäämpi jotta häntä voisi katsoa ylöspäin), ymmärtää kaikki naisen alan sisäpiirin vitsit ja hänen tulisi nauttia ko. alaan liittyvästä nokkelasta keskustelusta ja nippelitiedon toistamisesta 24/7.
B) Miehen tulee lisäksi olla kunnianhimoinen, määrätietoinen, sosiaalisesti taitava ja ahkera - mikä luultavasti tarkoittaa korkeaa statusta ja kovia tuloja, mikä tekee miehestä todella halutun muidenkin naisten keskuudessa.
C) Nainen on loogisena kasannut speksilistan jossa on mietittynä potentiaaliset geenit lapsille, ennustettu varallisuustaso ja kaikki. Koska nainen on älykäs, hän kokee luontevana olla nirsompi.
Ja/tai:
A) Nainen on luonteeltaan tylsä/omituinen/Asperger vaikka pitääkin itseään sosiaalisesti taitavana ja hauskana. Naisen koko ego perustuu hänen älyynsä, ammattiinsa ja koulutukseensa.
B) Nainen on lähinnä ilkeä ja riidanhaluinen, juuri sellainen "haastava kumppani" jota ei haluta kohdata kotioven kynnyksellä vaativan ja stressaavan työpäivän jälkeen.
C) Nainen ei ole panostanut ollenkaan ulkonäköön ja naisellisuuteen.
Jos nainen on älykäs, ok ulkonäöltään, mukava ja ainakin jonkin verran naisellinen, takuuvarmasti ei ole vaikeuksia löytää vastaavaa miestä. Se on sitten eri asia tuntuuko se vastaava mies riittävän tasokkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.
Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.
Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.
Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.
Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.
Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.
En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.
Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.
Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan.
En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.
Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.
Pahoitteluni, luin epähuomiossa viestejäsi oletuksella, että ne ovat ap:n viestejä. Sitten olen varmasti tehnyt itse vääriä johtopäätöksiä viesteistäsi.
Anteeksi, mutta miten tyhmä tai ainakin laiska lukija pitää olla että sekoittaa ap:n ja tämän jälkimmäisen kommentoijan viestit? Ap kirjoittaa avauksessaan kovasta palkkatasostaan ja tämä toinen kommentoija kirjoittaa auki ensimmäisessä viestissään olevansa köyhä ja sitten viittaa ap:n avausviestiin. Oikeasti, teidän "kyseenalaistavat kommentit" vain todistavat että älykkyys ei ole mikään laajasti esiintyvä ominaisuus ihmisissä.
Tietysti ihan helvetin tyhmä. Onneksi kenenkään älykkyyttä ei AV-palstalla mitata. Ei saataisi kukaan kovin korkeita pojoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.
Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.
Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.
Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.
Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.
Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.
En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.
Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.
Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan.
En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.
Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.
Eri mutta onhan tässä ketjussa mm. tehty sellaisia johtopäätöksiä, että koulutetulla, muttei kuitenkaan liian työoriontoituneella miehellä jos on itseään vähemmän koulutettu nainen, on juuri ne älykkään miehen vaimoksi päätyvät alikouluttautuneet naiset vähemmän älykkäitä kuin ne miehensä ovat. Että jos koulutus korreloi jotenkin älykkyyden kanssa niin voitaisiin olettaa niiden älykkäiden miesten päätyvän kimppaan vähemmän kouluja käyneistä naisista juuri niiden keskinkertaisten kanssa. En tiedä mikä permissi tämä on, muttei varmaankaan täysin todennettu myöskään.
Onko älykkäät sinkkunaiset löytäneet älykkäitä miehiä ystäviksi? Voisiko aloittakaa siitä? Vaikea varmaan löytää tinderistä älykästä, lapsetonta, velaa, SINKKUA miestä, joka ei ole sillä hetkellä edes liian työorientoitunut vaan on pistänyt uransa tauolle jos vaikka se sopisi sinkkunaiselle tinderissä paremmin?
En nyt ihan saanut tästä tajunnanvirrasta kiinni.
Minusta on seksististä ja kamalaa, että naisen älykkyyden mittarina pidettäisiin koulutustaustaa, kun ihan tieteellinen tutkimustulos osoittaa, että jopa vauraassa Suomessa rakenteellinen sukupuolinen syrjintä on negatiivisesti vaikuttava tekijä työmarkkinoilla - ja monen tällä hetkellä 40-60-vuotiaan naisen koulutuspolkuun on vaikuttanut voimakkaasti heidän kasvuaikakautensa asenneilmapiiri, jossa naiset usein nähtiin suorittavaa työtä tekevinä ja johtoasemiin kykenemättöminä. Samanaikaisesti taas nuoremmissa ikäryhmissä on nähtävissä toinen kehityskulku, eli että pojat eivät hakeudu peruskoulun jälkeen yhtä laajasti lukioon ja siitä korkeakouluun, ja vakavasti syrjäytyneistä suurin osa alkaa olla miehiä.
Minulla on useampi älykäs mies ystävänä. Ja useampi älykäs nainen ja nonbinary. Lisäksi en kyllä ole etsimässä itselleni kumppaniksi miestä, joka olisi laittanut uransa tauolle naisen tähden. Sens ijaan en ole kiinnostunut miehestä, jonka uravalinta on minun arvomaailmastani katsottuna kestämätön, niin kuin vaikkapa öljy-yhtiön leipiin työskentelevä insinööri tai kiinalaisten markkinoiden mielikuvaa parantava viestintätoimiston konsultti.
Jep, joskus pitää pinnistää että voisi ymmärtää muidenkin epötäydellistä ulosantia, mutta eipä sitten, ei ole pakko. Vastasit silti pitkästi.
Vierailija kirjoitti:
Yhäkin jos nainen kokee että älykkyys on ongelma, kannattaisi kysyä itseltään voisiko asiaan liittyä muutakin?
Tässä muutama vaihtoehto joihin olen itse törmännyt:
A) Miehen tulisi olla vähintään yhtä älykäs (tai mieluiten älykkäämpi jotta häntä voisi katsoa ylöspäin), ymmärtää kaikki naisen alan sisäpiirin vitsit ja hänen tulisi nauttia ko. alaan liittyvästä nokkelasta keskustelusta ja nippelitiedon toistamisesta 24/7.
B) Miehen tulee lisäksi olla kunnianhimoinen, määrätietoinen, sosiaalisesti taitava ja ahkera - mikä luultavasti tarkoittaa korkeaa statusta ja kovia tuloja, mikä tekee miehestä todella halutun muidenkin naisten keskuudessa.
C) Nainen on loogisena kasannut speksilistan jossa on mietittynä potentiaaliset geenit lapsille, ennustettu varallisuustaso ja kaikki. Koska nainen on älykäs, hän kokee luontevana olla nirsompi.
Ja/tai:
A) Nainen on luonteeltaan tylsä/omituinen/Asperger vaikka pitääkin itseään sosiaalisesti taitavana ja hauskana. Naisen koko ego perustuu hänen älyynsä, ammattiinsa ja koulutukseensa.
B) Nainen on lähinnä ilkeä ja riidanhaluinen, juuri sellainen "haastava kumppani" jota ei haluta kohdata kotioven kynnyksellä vaativan ja stressaavan työpäivän jälkeen.
C) Nainen ei ole panostanut ollenkaan ulkonäköön ja naisellisuuteen.Jos nainen on älykäs, ok ulkonäöltään, mukava ja ainakin jonkin verran naisellinen, takuuvarmasti ei ole vaikeuksia löytää vastaavaa miestä. Se on sitten eri asia tuntuuko se vastaava mies riittävän tasokkaalta.
Tämäpä juuri.
Äly, koulutus ja asiantuntijatyö ovat itsessään sama kuin miehellä urheilullisuus ja hoikkuus. Eivät riitä samanlaiseen kumppaniin ellei olet tarjota muutakin, johtuen siitä että miehet ja naiset arvostavat eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mennään koulutus edellä jos vaikka treffeillä tulee puheeksi se, mitä ihminen tekee 8 h päivässä? Aika oleellinen tieto. Minua ainakin kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. Miten mennään äly edellä, mitä tarkoitat? Kuka on puhunut rahasta ja korostanut sitä? Sinä. Kuka on korostanut statusta? En minä eikä mielestäni tuo aikaisempikaan jonka kirjoitusta kommentoit.
Pelaamme täysin eri sarjassa, jos korostat naisessa timmiä peppua ja hoikkuutta. En koskaan ole treffaillut miestä joka kyselisi tuollaista, ja olen sokkotreffaillut. Käsittämätöntä, että edes luulet että kaikki miehet ensisijassa arvostavat sinänsä arvokasta timmiä peppua ykkösasiana.
Ei tietenkään kukaan kysele mistään prseestä. Mikä gigajuntti sellaista tekisi? Mutta silti - pitkäaikaistyötön duunarimies vetäytyy kuoreensa, kun nainen kysyy miehen työurasta ihan samalla tavalla kuin lättäpyllyinen nainen vetäytyisi, jos mies pyytäisi naisen kahvilassa nousemaan pöydästä ja pyörähtämään ympäri.
Tällä joku nainen jo mainitsikin asiasta- kyllä minä kysyn miehrn ammatista ja työstä, koska kiinnostaa tutustua ihmiseen kokonaisuutena. Ammatilla ja työllisyydellä ei sinänsä ole väliä. Jos mies ei haluaisi asiasta kertoa, niin fine, mutta kylläpä kävisi ajatus mielessä, että jotain salattavaa on, tyyliin onko ollut vankilassa tms ja jos ei noin yleisluontoiseen asiaan halua vastata, niin mitäs muuta salattavaa miehellä on- yksi nyxä ja viisi ex- vaimoa ja 10 lasta, vaikka 8n statuksekseen ilmoittanut sinkun ja lapsettoman?
Mun mies otti mut siksi kun olen älykkäämpi kuin hän. Häntä ei siis luonnollisesti kiukuta älykkyyteni, vaan hän on tyytyväinen kun kumppanina on ihminen, joka haastaa hänet joka päivä. En osaa sanoa mistä tällaisia tyyppejä löytää sillä löysin mieheni kerrostalon roskakatoksesta roskien vientireissulla. Hyvä tuuri oli kyllä. Ehkäpä voit antaa myös sattumalle mahdollisuuden kun etsit kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies otti mut siksi kun olen älykkäämpi kuin hän. Häntä ei siis luonnollisesti kiukuta älykkyyteni, vaan hän on tyytyväinen kun kumppanina on ihminen, joka haastaa hänet joka päivä. En osaa sanoa mistä tällaisia tyyppejä löytää sillä löysin mieheni kerrostalon roskakatoksesta roskien vientireissulla. Hyvä tuuri oli kyllä. Ehkäpä voit antaa myös sattumalle mahdollisuuden kun etsit kumppania.
Sepä se. Sattumalle mahdollisuus. Avoimet silmät. Hyväksyntä sille, että toinen ihminen voi tuoda elämääsi sellaisia upeita asioita, joita edes olisi edes osannut odottaa tai vaatia. Ihan erilaisia kuin mitä kriteerilistalla on. Sillä pääsisi jo pitkälle.
Taisivat olla onnellisia ne ajat, jolloin naitiin naapurin Matti, kun se oli siinä lähellä ja tiedettiin hyväksi työmieheksi ja muutenkin sopuisaksi kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mennään koulutus edellä jos vaikka treffeillä tulee puheeksi se, mitä ihminen tekee 8 h päivässä? Aika oleellinen tieto. Minua ainakin kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. Miten mennään äly edellä, mitä tarkoitat? Kuka on puhunut rahasta ja korostanut sitä? Sinä. Kuka on korostanut statusta? En minä eikä mielestäni tuo aikaisempikaan jonka kirjoitusta kommentoit.
Pelaamme täysin eri sarjassa, jos korostat naisessa timmiä peppua ja hoikkuutta. En koskaan ole treffaillut miestä joka kyselisi tuollaista, ja olen sokkotreffaillut. Käsittämätöntä, että edes luulet että kaikki miehet ensisijassa arvostavat sinänsä arvokasta timmiä peppua ykkösasiana.
Ei tietenkään kukaan kysele mistään prseestä. Mikä gigajuntti sellaista tekisi? Mutta silti - pitkäaikaistyötön duunarimies vetäytyy kuoreensa, kun nainen kysyy miehen työurasta ihan samalla tavalla kuin lättäpyllyinen nainen vetäytyisi, jos mies pyytäisi naisen kahvilassa nousemaan pöydästä ja pyörähtämään ympäri.
Enhän minä mistään urasta puhunut. Ei minulla itsellänikään ole mitään helkutin uraa, vaikka on yliopistotutkinto. Olen vieläpä ikuinen pätkätyöläinen ja välillä työttömänä, eikä se estä minua kertomasta mitä olen tehnyt ja mitä aion tehdä. Eikä se minua estä kysymästä jossain vaiheessa että minkä alan ihminen olet, vaikka kun mies kertoo että töissä joutui aikaisemmin matkustamaan paljon. Ihan käsittämättömän outoa että tällaista ei kysyisi, sama kun ei kysyisi onko lapsia tai ei. Miksi duunari vetäytyisi muita enemmän kuoreensa jos kysyy asiallisesti töistä? Hänhän voi olla vaikka kuinka taitava oman alansa ihminen vaikka olisi työtön juuri nyt.
Kertoo kyllä jotain sinusta, jos yhdistät tälläisen aseman pers..n muotoon. Ihanko oikeasti halvennat omaa sukupuoltasi ja duunareita tuolla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mennään koulutus edellä jos vaikka treffeillä tulee puheeksi se, mitä ihminen tekee 8 h päivässä? Aika oleellinen tieto. Minua ainakin kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. Miten mennään äly edellä, mitä tarkoitat? Kuka on puhunut rahasta ja korostanut sitä? Sinä. Kuka on korostanut statusta? En minä eikä mielestäni tuo aikaisempikaan jonka kirjoitusta kommentoit.
Pelaamme täysin eri sarjassa, jos korostat naisessa timmiä peppua ja hoikkuutta. En koskaan ole treffaillut miestä joka kyselisi tuollaista, ja olen sokkotreffaillut. Käsittämätöntä, että edes luulet että kaikki miehet ensisijassa arvostavat sinänsä arvokasta timmiä peppua ykkösasiana.
Ei tietenkään kukaan kysele mistään prseestä. Mikä gigajuntti sellaista tekisi? Mutta silti - pitkäaikaistyötön duunarimies vetäytyy kuoreensa, kun nainen kysyy miehen työurasta ihan samalla tavalla kuin lättäpyllyinen nainen vetäytyisi, jos mies pyytäisi naisen kahvilassa nousemaan pöydästä ja pyörähtämään ympäri.
Enhän minä mistään urasta puhunut. Ei minulla itsellänikään ole mitään helkutin uraa, vaikka on yliopistotutkinto. Olen vieläpä ikuinen pätkätyöläinen ja välillä työttömänä, eikä se estä minua kertomasta mitä olen tehnyt ja mitä aion tehdä. Eikä se minua estä kysymästä jossain vaiheessa että minkä alan ihminen olet, vaikka kun mies kertoo että töissä joutui aikaisemmin matkustamaan paljon. Ihan käsittämättömän outoa että tällaista ei kysyisi, sama kun ei kysyisi onko lapsia tai ei. Miksi duunari vetäytyisi muita enemmän kuoreensa jos kysyy asiallisesti töistä? Hänhän voi olla vaikka kuinka taitava oman alansa ihminen vaikka olisi työtön juuri nyt.
Kertoo kyllä jotain sinusta, jos yhdistät tälläisen aseman pers..n muotoon. Ihanko oikeasti halvennat omaa sukupuoltasi ja duunareita tuolla tavalla?
Enemmiställe naisista miehen rahat ja status ovat vetovoimatekijä, vaikka he kuinka väittäisivät muuta. Siksi niistä kysymisestä ei pidetä.
Sama juttu kuin naiset painon ja kropan urheilullisuuden kanssa. Vaikka mies haluaisikin keskustella muuten vain treenaamisesta ja ruokavaliosta, aika moni nainen ottaisi tästä nokkiinsa.
Minulla on tuttava, joka kokee että kukaan muu ei saa keskustella filosofiasta, koska hän on sentään opiskellut filosofiaa. Ilmeisesti olisi ok, jos hän kertoisi miten asiat ovat.
Aikamoista tutkintouskovaisuutta.
Minun on vähän vaikeaa kuvitella todella älykästä ihmistä, joka ei pystyisi järjestämään itseään muiden yhtä älykkäiden pariin esim. ulkomaisiin yliopistoihin, jos Suomen piirit eivät riitä. Internet yhdistää ja maailma on pieni nykyään.
Ei tarvitse istua Pihtiputaan ABC:lla vänkäämässä Spinozasta jonkun random-Pertin kanssa. Ja sitten olla kovin närkästynyt, kun ei se Pertti edes alan perusteoksia ollut lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, en tiedä mutta kyllä perseen pitää haista perseelle eikä hajuvedelle...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, joka kokee että kukaan muu ei saa keskustella filosofiasta, koska hän on sentään opiskellut filosofiaa. Ilmeisesti olisi ok, jos hän kertoisi miten asiat ovat.
Aikamoista tutkintouskovaisuutta.
Minun on vähän vaikeaa kuvitella todella älykästä ihmistä, joka ei pystyisi järjestämään itseään muiden yhtä älykkäiden pariin esim. ulkomaisiin yliopistoihin, jos Suomen piirit eivät riitä. Internet yhdistää ja maailma on pieni nykyään.
Ei tarvitse istua Pihtiputaan ABC:lla vänkäämässä Spinozasta jonkun random-Pertin kanssa. Ja sitten olla kovin närkästynyt, kun ei se Pertti edes alan perusteoksia ollut lukenut.
Joo, omassakin tuttavapiirissä on näitä todella älykkäitä tyyppejä, mutta ei kukaan kyllä tunnu tuntevan suurta vaikeutta tulla toimeen muiden ihmisten kanssa tai löytää kaltaistaan seuraa. Suomessa kuitenkin koulutustaso on korkea ja ainakin hieman kypsemmät ihmiset seuraavat maailman tapahtumia aktiivisesti ja ovat kiinnostuneita monista asioista. Paljon, ihan kamalan paljon, on kiinni kommunikaatiotavasta. Älykkyys ja ylimielisyys on vastenmielinen yhdistelmä niin miehessä kuin naisessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan, ja tähän haluan vielä lisätä että karvoissa roikkuvat Kaakelbärin marjat ovat no go...
Vierailija kirjoitti:
Älykäs nainen on myytti. Teoriassa mahdollinen, mutta yhtään havaintoa sellaisesta yksilöstä ei vielä ole tehty.
Ja suomalaiset naiset on rumia! Ranskalaiset ja virolaiset naisellisia ja kauniita. Suomalainen nainen näyttää mieheltä ja miehet ne vasta rumia onkin.
Whatever
Vierailija kirjoitti:
Älykäs nainen on myytti. Teoriassa mahdollinen, mutta yhtään havaintoa sellaisesta yksilöstä ei vielä ole tehty.
Ja suomalaiset naiset on rumia! Ranskalaiset ja virolaiset naisellisia ja kauniita. Suomalainen nainen näyttää mieheltä ja miehet ne vasta rumia onkin.
Lopputulema: kaikki on ihan tyhmiä ja rumia. On palattu jo hiekkalaatikolla opittuihin juttuihin. The circle is complete.
Jotenkin urpoa väittää, että itseään älykkäiksi kutsuvuen naisten tulkinnat miesten x,y,z ylimielisyydestä taikka alemmuuden tunteista näiden älykkäiden naisten älyn rinnalla on joka kerta ollut oikea tulkinta ja näin ollen fakta. Sitten puhutaankin jo jostain vakiintuneesta ilmiöstä älykkäiden miesten suhtautumisessa naisten älykkyyteen. Näissä henkilökohtaisissa parinmuodostusongelmissa on jätetty miljardi muuttujaa huomioimatta ja silti näitä omia, selvästi vääristyneen linssin läpi värittyneitä päätelmiä, yritetään esittää joinain vakuuttavina tosiasioina hyväpalkkaisiin asiantuntijatöihin vedotrn, "varsinainen ad hominem"-huomautuksilla jnejnejne.... Hohhohhoijaa. Oikeasti semifiksut, korkeakoulutetut naiset tuhlaa aikaansa tinderissä ym.
Niinkus joo, on miehiä, jopa 180 cm miehiä, joilla pitäisi olla valinnanvaraa, jotka eivät voisi seurustella yli 60-kiloisen naisen kanssa. No se harvoin panee, joka valkkaa jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vaikka olisi kuinka hienon listan laatinut.
Jos lähtökohta on, että olen erittäin huippuälykäs ja kärsin etten pysty pariutumaan itseni kanssa, niin onhan se aika ylimielistä. Missä on vastavuoroisuus ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan?
Kyllä me ihmiset opimme todella paljon toisiltamme ja toisten kautta itsestämme, oli se toinen millainen tahansa.
Olen vain kerran ollut tekemisissä ns. mensalaisen kanssa. Suuresta älykkyydestä huolimatta (jota ap:n tavoin piti koko ajan alleviivata) tämä henkilö on hassulla tavalla luonnevikainen. Kun otin etäisyyttä ja lopetin yhteydenpidon, hän alkoi vainoamaan ja häiriköimään eri tavoin, koska ei vain pystynyt hyväksymään, että joku ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Sitä jatkui vuosikausia eri muodoissa.
No en sano, että kaikki mensalaiset ovat tuollaisia, mutta ihmisyydessä on muutakin kuin älykkyys isolla ÄO:lla.
Vierailija kirjoitti:
Millionarematch. Voit mennä alle 200k tuloillakin, kunhan tienaat jotain. Tuolla nimenomaan haetaan hyväpalkkaisia.
Tänne on hiljalleen rantautunut todella vanhoillinen tapa ajatella ettei toinen voisi tienata enemmän tai olla älykkäämpi.
Äly ei aina korrelei tienestiä (vaikka usein näin onkin), varsinkaan tänä päivänä. Mitäs jos tollaisessa paikassa vastassa olisikin joku Tubettaja-mies joka on ainoastaan kiinnostunut muotitrendeistä. Taikka vaikka lätkänpelaaja. Ei nämä välttämättä olisi fiksulle naiselle mieluisia deittikumppaneita.
Melkoisen tiivistyksen sait aikaan.
fakki-idiotismi..... mitä se edes konkreettisesti tarkoittaa, vai käytitkö vaan sanaa haukkuessaan toista.
Ei sisvistyssanoja käyttämällä voi idiotismia karistaa vaan se on käytöksessä se ominaisuus. :)
Lukihäiriöllä voi viihdyttää itseään kun lukee mitä mitä toinen kirjoittaa ja jättää sen sisällön luonnin kirjoittajalle eikä omalle mielikuvitukselleen.
Et kyllä kelpaisi puolisoksini kun inhoan olettamuksiin perustuvia päätelmiä. Niillä kun on tapana mennä pieleen. Mutta kun tuolle link´jalle on lähdetty niin minusta olisi kiva kuulla mielikuva fyysisestä presenssistä
M46