Lue keskustelun säännöt.
Erittäin älykäs nainen ja pariutuminen
15.02.2021 |
Joka ikinen suhteeni kaatuu siihen (näin ainakin kuvittelen), että mies on tottunut aiemmissa suhteissaan olemaan se fiksumpi osapuoli. Yleensä suhteen alku sujuu mukavasti, minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja minulle tarjotaan ravintolassa. Kun palkkatasoni selviää, se on yleensä järkytys miehille, jotka ovat tottuneet kustantamaan reilut pari tonnia nettona tienaaville naisilleen silloin tällöin jotakin kivaa. Kun selviää sekin, että olen harvinaisen perillä mm. verotuksesta, fysikaalisista ilmiöistä, historiasta, mekaniikasta, taiteesta sekä kulttuurista, osa miehistä muuttuu jopa pilkallisiksi. Alkuun ovat siis ainoastaan olleet iloisia ”kävelevästä Googlestaan” mutta vähitellen heitä rupeaa risomaan se, että useimmiten tiedän asioista merkittävästi keskimääräistä ihmistä laajemmin. Ja humalapäissään sitten miehet kysyvät, ovatko he minulle riittäviä ja aionko jättää heidät. Tässä vaiheessa yleensä jo etsivät perusteluja sille, että petän heitä.
Mistä löytää terveellä ja hyvällä itseluottamuksella varustettuja miehiä, jotka lisäksi pärjäävät omillaan?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttä ei tietääkseni ilmoiteta itse toteamalla. Ihan idioottejakin istuu yliopistoissa opiskelemassa "hauki on kala"-mantroja kirjoista. Älykkyys ei myöskään ole mensan nettitestin tekemistä.
Älykäs ihminen ei ainakaan korota itseään jalustalle. Tässä menee jokainen nainen metsään
Sori, mutta yliopisto- opintoja ei idiootti suorita. Eikä siellä mitään mantra opeteta. Huomaa, että et tiedä asiasta yhtään mitään. Taidat olla vaan kateellinen.
Kyllä muuten suorittaa. Muka-älykkyys ja itsensä korottaminen on vastenmielistä.
Vähintäänkin 80-90% selvittäisi yliopiston älykkyyden osalta. Riippuen toki linjasta. Perus FM, 90%.
Isompi ongelma on siinä että kaikki eivät pidä kaavamaisesta ja teoreettisesta opiskelusta eivätkä ole ahkeria, ja tuon älykkyyshaitarin alapäässä kysyttäisiin itsetuntoakin koska oltaisiin useimpia opiskelukavereita "hitaampia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn täytyy löytää mies, jolla on riittävän hyvä itsetunto. En tiedä, että minkä ikäinen olet mutta tuntuu, että yli neljäkymppisillä miehillä on jörjestään huono itsetunto.
Myös naisella, jolla on tarvetta päteä koulutuksella, työllä ja älykkyydellä, on heikko naisellinen itsetunto.
Yleensä päteminen on loppunut siihen, kun nainen on tajunnut, että tienaan paljon enemmän kuin se, vaikka koulutukseni on alempi. Sen jälkeen on voitu keskittyä muihin asioihin.
Miten ansaitsemasi rahat liittyvät mihinkään, ja miten nainen on pätenyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä kiinnostaa parisuhteessa enemmän toiminta kuin keskustelu. Naiselliset naiset jättävät puhumisen vähemmälle ja keskittyvät toimintaan vakaatasossa. Se on se mistä miehet pitävät.
Niin? Aloitushan oli suoraan tästä tilanteesta. Kysymys olikin siitä, että mistä voi löytää (vai voiko?) niitä muunlaisia miehiä, eli älykkäitä ja sivistyneitä. Jokainen tuntee tuon kuvailemasi miesten enemmistön, aloittajakin.
Vaikka mies olisi älykäs ja keskustelutaitoinen, niin yleensä häntä ei kiinnosta keskustelut ja joutuu keskustelemaan lähinnä naisten toivomuksesta. Keskustelut eivät ole miehellä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.
Useimmat älykkäät miehet eivät ole mitään tuppisuita muiden miesten seurassa. Mikä siinä naisen kanssa keskustelussa on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostunut
Oma käteen jäävä ansio 7k€, tuotekehittelijä elektroniikassa.
Samankaltaisia ongelmia. Oma älykkyys huippua, pois lukien kielet ja kirjoittaminen.
Kumppania etsiessä en löydä kuin golddiggereitä tai mielenterveysongelmaisia.M46
Huh mikä nörtti-insinöörin stereotyyppi.
Kun juuri pitäisi osata puhua ja kuunnella ja osata ilmaista itseään kiinnostavasti ja päässä pyörii pelkkiä teknisiä kysymyksiä ja fakki-idiotismia...
Tyhjäpäinen nainen lienee ainoa mahdollisuus tuossa tilanteessa, ns. bim bo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Olen eri, mutta pakko vastata. Duunarien alemmuuskompleksit ovat kyllä käsittämättömiä. Itse kysyn ainakin ihan mielenkiinnosta erilaisia ammatteja ja ihmistä kohtaan treffikumppanilta hänen työstään ja esim. siitä millaisella koulutuksella sitä voi tehdä. Kun puuseppä kertoo kuuntelen kiinnostuneena. Mutta olen huomannut että kun kerron koulutukseni ja ammattinimikkeeni vastaavassa tilanteesssa se on joidenkin mielestä kerskailua. Miksi? Miksi muuten on oikeutettua sanoa että minä se en koskaan voisi istua missään virastossa homehtumassa enkä ole yhtään lukumiehiä mutta jos sanot että et halua tehdä itse fyysistä työtä ollaan usein varpaillaan ja koetaan se yleiseksi kritiikiksi.
Miksi käytät verbiä pamauttaa? Miten se koulutus ja ammatti pitäisi kertoa? Hiljaa kuiskaamalla?
Eikö terve ihminen mielellään kerro asioita joista on ylpeä? Vai pitäisikö kaivella treffeillä lapsuustraumoja ja voivotella vatsamakkaraa? En tarkoita palkalla kerskailua (jos ei nimenomaan keskustella avoimesti palkoista) ym.
Mitä v...ttua? Miksei treffeillä saa tuoda esiin älykkyyttään jos on älykäs? Se on ihmisen ominaisuus! Pitääkö esittää vähämielistä?
Kyllä se taitaa olla parasta deittailla samantyyppisiä ihmisiä tai varmistua ainakin että toisella on terve itsetunto. Se on moro.
Minulla itselläni tutustuminen on lähtenyt parhaiten etenemään juuri ilman titteleitä. Toki arvostan omaa tutkintoani (FM) mutta ekana tietona jollekulle se on aika pinnallinen eikä omasta mielestäni kerro minusta kaikkea. Treffipuheenaiheena se on sellainen, että puhumme halki alaan liitetyt stereotypiat ja sen, että se työllistää huonosti. Minusta siis tosi ikävystyttävä puheenaihe. Ja karkottaa ne "puusepät", jotka tulkitsevat tuon niin, että oma kiinnostukseni pyörii tuon alani ympärillä. (Koen, että olen monista aloista kiinnostunut.)
Seurustellessa tykkään katsoa dokumentteja, syödä hyvää ruokaa, harrastaa liikuntaa. Se onnistuu miehen kanssa, joka tykkää dokumenteista, hyvästä ruoasta ja liikunnan harrastamisesta, plussana jos mies pitää muuten työstään ja elämästään. Niin se FM-tutkinto ei mielestäni saa välttämättä suurta painoarvoa arjessa, jos nuo samat asiat kiinnostavat.
t: edellinen
Kuka on puhunut siitä, että kertoo uuteen ihmiseen tutustuessaan e k a tietona koulutuksensa:D?
Ei tässä puhuta painoarvosta tai menemisestä titteli edellä, mutta minusta on outoa tutustua viikkotolkulla ihmiseen jonka tekemisistä (ammatti) ei tiedä mitään tai johon ei osoita mitään kiinnostusta. Ei siitä tarvitse tuntikausia jauhaa, mutta ei sitä tarvitse hävetäkään kuten ei mitään muutakaan koulutukseen tai työhön liittyvää, kuten työttömyyttä tai työskentelyä alalla joka ei vastaa koulutusta. Enkä myöskään ymmärrä miksi puuseppä juoksee pakoon jos yhtenä sadan asian joukossa tulee esiin ihmisen tausta. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä kiinnostaa parisuhteessa enemmän toiminta kuin keskustelu. Naiselliset naiset jättävät puhumisen vähemmälle ja keskittyvät toimintaan vakaatasossa. Se on se mistä miehet pitävät.
Niin? Aloitushan oli suoraan tästä tilanteesta. Kysymys olikin siitä, että mistä voi löytää (vai voiko?) niitä muunlaisia miehiä, eli älykkäitä ja sivistyneitä. Jokainen tuntee tuon kuvailemasi miesten enemmistön, aloittajakin.
Vaikka mies olisi älykäs ja keskustelutaitoinen, niin yleensä häntä ei kiinnosta keskustelut ja joutuu keskustelemaan lähinnä naisten toivomuksesta. Keskustelut eivät ole miehellä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.
Useimmat älykkäät miehet eivät ole mitään tuppisuita muiden miesten seurassa. Mikä siinä naisen kanssa keskustelussa on vaikeaa?
Naisten jutut on miehille yhtä kärsimystä: juoruja siitä mitä joku teki tai sanoi, vaatejuttuja muotia sisustusta ym. joutavaa lässytystä.
Miesten kesken puhutaan siitä mitä tehdään, milloin ja miten, aina konkreettisesti ja johonkin lopputulemaan pyrkien. Sitten tehdään jotain tai päädytään johonkin lopputulokseen jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä kiinnostaa parisuhteessa enemmän toiminta kuin keskustelu. Naiselliset naiset jättävät puhumisen vähemmälle ja keskittyvät toimintaan vakaatasossa. Se on se mistä miehet pitävät.
Niin? Aloitushan oli suoraan tästä tilanteesta. Kysymys olikin siitä, että mistä voi löytää (vai voiko?) niitä muunlaisia miehiä, eli älykkäitä ja sivistyneitä. Jokainen tuntee tuon kuvailemasi miesten enemmistön, aloittajakin.
Vaikka mies olisi älykäs ja keskustelutaitoinen, niin yleensä häntä ei kiinnosta keskustelut ja joutuu keskustelemaan lähinnä naisten toivomuksesta. Keskustelut eivät ole miehellä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.
Siis mikä nyt mättää lukutaidossa?
Aloittaja etsii juuri niitä miehiä, jotka eivät ole kuvauksesi kaltaisia. Tästä aloitus kumpuaa, ei siitä, millaisia miehet yleisesti ottaen ovat tai eivät ole. Kaikki tietävät tuon, mitä kirjoitat. Nyt mietitään, mistä voisi löytyä se marginaalinen miesten vähemmistö, joka ei ole tuollainen.
Rautalanka: kirjoitat asian vierestä. Oletko muuten mies vai nainen?
Minä taas etsin viisasta naista, en niinkään huippuälykästä. Älyä kun löytyy omastakin takaa ihan riittävästi ja tiedon hankkimisessa olen ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Ohis mutta tämä ketju käsittelee sitä, miten älykkäänä naisena on vaikea löytää kumppania joka on sinut naisen älykkyyden kanssa. Ei sitä, että älykkään naisen ainoana parinmuodostuskriteerinä olisi miehen älykkyys.
Aloitusviestistä en saanut viitteitä älykkyydestä, ainoastaan hyvästä muistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kävelevä google" ei ole kyllä viehättävä piirre kenessäkään. Oisko kuitenkin vuorovaikutusongelmat kyseessä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Ohis mutta tämä ketju käsittelee sitä, miten älykkäänä naisena on vaikea löytää kumppania joka on sinut naisen älykkyyden kanssa. Ei sitä, että älykkään naisen ainoana parinmuodostuskriteerinä olisi miehen älykkyys.
No jos kriteerit on muutenkin korkealla niin kyllähän se haiskahtaa siltä että älykkyyttä käytetään keppihevosena miksei miestä löydy.
Kivempi vedota älykkyyteen kuin johonkin negatiiviseen piirteeseen itsessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tapa puhua miehistä ja treffailuhistoriastaan kertoo minusta lähinnä siitä ihmistyypistä, joka odottaa toisen ihmisen olevan juuri sitä mitä haluaa ja täyttävän juuri niitä keskustelutarpeita, joita itsellä on. Tyyppi, joka löytää aina kaikista ihmisistä jotain vikaa, kun katsantokanta nousee omasta navasta. Minusta maailmassa on paljon ihan riittävän älykkäitä ja mukavia miehiä, jos heille antaa mahdollisuuden. Ei täällä kukaan mikään ylivertainen jumalan lahja toiselle sukupuolelle ole.
Jos treffit aina epäonnistuvat, niin niissä on yksi yhteinen nimittäjä - sinä itse.
Ole ap ylpeä älykkyydestäsi, olet fiksu nainen äläkä missään tapauksessa rupea itseäsi alentamaan jonkun miehenretkun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.
Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.
Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.
Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.
Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän muuten htisti mensalaisia joilla on duunariammatti. Ei otokseni (n. 20) tietenkään kata kaikkia, mutta noista yli puolella ei ole yliopistotutkintoa.
Vahvistaa teoriaani siitä, että monet mensalaiset hakevat itsetunnolleen paikkausta Mensan jäsenyydestä, koska ovat käyttäneet resurssinsa huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.
Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.
Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.
Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?
Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?
Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.
Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?
Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?
Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?
Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.
Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.
Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.
Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.
Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.
Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.
Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.
Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.
En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.
Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.