Erittäin älykäs nainen ja pariutuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Ohis mutta tämä ketju käsittelee sitä, miten älykkäänä naisena on vaikea löytää kumppania joka on sinut naisen älykkyyden kanssa. Ei sitä, että älykkään naisen ainoana parinmuodostuskriteerinä olisi miehen älykkyys.

No jos kriteerit on muutenkin korkealla niin kyllähän se haiskahtaa siltä että älykkyyttä käytetään keppihevosena miksei miestä löydy.

Kivempi vedota älykkyyteen kuin johonkin negatiiviseen piirteeseen itsessä.

Nelikymppinen lapsia tahtomaton nainen ei välttämättä löydä elämänkumppania ihan siitä syystä, että ne omanikäiset miehet, joilla ei ole pahoja ongelmia esim. päihteiden tai elämänhallinnan kanssa, ovat monet varattuja. Ja ne, joille älykäs nainen voisikin olla sopiva kumppani, saattavat itse vierastaa työtöntä naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa ihana tavata älykäs mies, jopa Mensan jäsen. Itsekin olen. Älykkäät miehet on varattuja jo nuoresta asti, heille kelpaa helposti vähemmän koulutettu nainen. Vapaat älyköt on niin työorientuneita, ettei heistä ole sellaiseen parisuhteeseen mitä haluan, eli yhteistä aikaa. Jäsenyyden kautta tiedän paljon näitä miehiä.

Itse en ole mitenkään erityisen sivistynyt vaikka yliopistotutkinto löytyykin. Mutta arjessa pärjään keskimääräistä paremmin, hoksaan asiat helposti ja nopeasti. Ja suhteissa miehet huomaa tämän, joitakin tämä alkaa jossain vaiheessa ärsyttää

Tässäkin älykkäänä itseään pitävä nostaa ensimmäisinä asioina esiin ihmisen koulutustason. Mieheni on Mensan jäsen pistein 133 ja minä 139, kumpikaan emme ole kovin pitkälle kouluttautuneita sillä koulutus tuntui tarpeettomalta. Perheellisiä yrittäjiä olemme. Ja mensa-miesten naiset voivat varsin hyvin olla älykkäitä vaikkeivät olisi kokeneet tarpeelliseksi korostaa älyään seurassasi tai käydä testeissä. Kuulostatte monet vähän kateellisilta, ihme vähättelyä. Ovatko kaikki älykkäät naiset sinkkuja jos älykkäät miehet ottavat vain tyhmiä? Kumma kyllä, eivät ole.

Kyllähän älykkyys ja koulutustaso korreloivat selvästi. Se taas ei tarkoita sitä, että yksilötasolla jokainen huomattavan älykäs olisi korkealle kouluttautunut tai jokainen korkealle kouluttautunut olisi erityisen älykäs.

Niin ei totisesti tarkoita. Naisethan kouluttautuvat miehiä pidemmälle vaikka kumpikaan sukupuoli ei ole toista älykkäämpi. Yleistit mututuntumalla, että "Älykkäät miehet on varattuja jo nuoresta asti, heille kelpaa helposti vähemmän koulutettu nainen." Se miksi nämä naiset ovat vähemmän koulutettuja ei korreloi ainoastaan älyn kanssa. He voivat myös olla esimerkiksi perhekeskeisempiä kun heille sentään joku mies parisuhteeseen kelpaa. Heidän kiinnostaville miehille te ette kelpaisi, jostain syystä,ja päättelitte sen korreloivan sen kanssa, että hoksaatte asiat helposti? Kun nämä onnekkaat naisyksilöt sattuvat olemaan toisinaan vähemmän koulutettuja niin eivät hoksaa asioita yhtä helposti? Älykästä miestä viehättää se, että on vaikea hoksata asioita. Ja tuo älyn ja koulutuksen korreloiminen ei tosiaan ole täysin selvää vaikka korrelaatiota on. Etenkin älykkäimpien yksilöiden kohdalla tuo korrelaatio onkin sitten ihan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muuten htisti mensalaisia joilla on duunariammatti. Ei otokseni (n. 20) tietenkään kata kaikkia, mutta noista yli puolella ei ole yliopistotutkintoa.

Vahvistaa teoriaani siitä, että monet mensalaiset hakevat itsetunnolleen paikkausta Mensan jäsenyydestä, koska ovat käyttäneet resurssinsa huonosti.

Ei minusta maisterina ammattikoulututkinto tai entinen keskiaste (AMK) ole resurssien huonoa käyttöä, jos kokee että älyään käyttää mieluummin näissä tehtävissä.

Esimerkki. Jos diplomi-insinööri tapaa sairaanhoitajan, sairaanhoitaja (jota varmaankin pidetään vähemmän älykkäämpänä kuin DI) kertookin insinöörille miten hänen autonsa korroosionesto saadaan hoidettua kuntoon. Insinööriltä menee sormi suuhun - kas kun nainen olikin älykkäämpi kuin hän, joten hänen on pakko jättää kyseinen hoitsu ja etsiä vähemmän älykkäämpi:).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei älykkäitä miehiä kiinnosta välttämättä mitkään syvälliset keskustelut, kun tietoa voi etsiä netistä ilman tarvetta puhua.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät halua parisuhteessa keskustella yhtään syvällisemmin. Elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. No, näköjään niitäkin on olemassa :)

Sä oletkin nainen. Ei miehet välttämättä halua vaikka olisivat siihen kykeneviä.

Miehenä todellakin haluan keskustella elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.

Olen kuitenkin havainnut että omassa tuttavapiirissä kouluksen ja mielenkiintoisten keskustelujen välinen korrelaatio on 0, tai jopa negatiivinen korkeakoulutettujen tapauksessa.

Keskustelut menevät liiaksi nippelitiedon toistamisen puolelle, tai työasioiden ruotimiseen työpaikan ollessa suuryritys jossa alempi johto käytännössä toistaa korkeamman johdon suunnitelmia ja toistaa heidän palkkamiensa konsulttien luomia fraaseja. Keskustelu on lähinnä tyyliin "asia X on näin koska Y kirjoitti/sanoi/keksi niin". Ok, nice to know. Mutta ei kovin henkevää tai mielenkiintoista.

Ja tämä muuten pätee lähinä korkeakoulutettuihin naisiin. Sori.

Miesten tapauksessa asia ei ole näin, vaan korkeakoulutettujen kaverien kanssa on todennäköisemmin mielenkiintoisempia keskusteluita. Tosin siitä voidaan keskustella liittyykö tämä korkeakoulutukseen sinänsä vai siihen millaiset ihmiset todennäköisemmin päätyvät yliopistoon.

Jostain syystä naisilla on vahvempana tuo suorittaminen ja nippelitieto. Keskusteluissa lähinnä toistetaan opittuja asioita ja sen sijaan että mitään yritetään analysoida syvällisemmin, hypätään seuraavan aiheeseen. Nokkelaa ja monipuolista, mutta ei kovin syvällistä tai omaperäistä.

Tuosta vuodatuksestasi ei paista mikään muu, kuin alentuva ja väheksyvä suhtautuminen naisiin- miten naiset eivätvpohjimmiltaan mielestäsi kykene loogiseen, analyyttiseen ajatteluun. Eli pohjimmiltasibtaidat vihata ja halveksia naisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten mennään koulutus edellä jos vaikka treffeillä tulee puheeksi se, mitä ihminen tekee 8 h päivässä? Aika oleellinen tieto. Minua ainakin kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. Miten mennään äly edellä, mitä tarkoitat? Kuka on puhunut rahasta ja korostanut sitä? Sinä. Kuka on korostanut statusta? En minä eikä mielestäni tuo aikaisempikaan jonka kirjoitusta kommentoit.

Pelaamme täysin eri sarjassa, jos korostat naisessa timmiä peppua ja hoikkuutta. En koskaan ole treffaillut miestä joka kyselisi tuollaista, ja olen sokkotreffaillut. Käsittämätöntä, että edes luulet että kaikki miehet ensisijassa arvostavat sinänsä arvokasta timmiä peppua ykkösasiana.

Ei tietenkään kukaan kysele mistään prseestä. Mikä gigajuntti sellaista tekisi? Mutta silti - pitkäaikaistyötön duunarimies vetäytyy kuoreensa, kun nainen kysyy miehen työurasta ihan samalla tavalla kuin lättäpyllyinen nainen vetäytyisi, jos mies pyytäisi naisen kahvilassa nousemaan pöydästä ja pyörähtämään ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

 kirjoitti:

Miehiä kiinnostaa parisuhteessa enemmän toiminta kuin keskustelu. Naiselliset naiset jättävät puhumisen vähemmälle ja keskittyvät toimintaan vakaatasossa. Se on se mistä miehet pitävät

AV- Keijon logiikka: naisellinen nainen = tykkää panna😂😅

Saman logiikan mukaan: baisia kiinnostaa miehekäs mies= iso muna ja jaksaa pitkään ja nainen saa joka kerta kirkuvan orgasmin.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on että miehet ovat niin paljon paremmin sinut älykkyytensä kanssa?

Älykäs ja rikaskin mes voi olla rento ja "hyvä jätkä".

Vastaavat naiset ovat lähes aina älyään, koulutustaan ja ammattiaan alleviivaavia pingottajia joiden mielestä kaiken elämässä tulisi määrittyä heidän älykkyytensä, tutkintonsa ja ammattinimikkeensä perusteella.

Näinhän asia muuten ei ole, vaan sinä toistat stereotyyppiä, jolla koitetaan halveerata älykkäitä naisia. Koitahan jo tulla nykyaikaan sieltä 1950-luvulta :)

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mies olisi älykäs ja keskustelutaitoinen, niin yleensä häntä ei kiinnosta keskustelut ja joutuu keskustelemaan lähinnä naisten toivomuksesta. Keskustelut eivät ole miehellä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.

Tuollaisella miehellä ei älykäs nainen tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.

Itse käyn asiantuntijatyössäni älyllisiä keskusteluja niin paljon päivän aikana ja teen siihen liittyvää ajatustyötä, että tykkään miehestä, jonka kanssa voi rupatella niitä näitä, vitsailla, flirttailla, olla toiminnallinen, harrastaa seksiä - tehdä kaikkea sitä, mikä on ihanaa vastapainoa työlle. Itse en jaksaisi jatkaa älyllisiä aktiviteetteja myös vapaa-ajalla yhtään enempää kuin on pakko. Paljon älykkyyttä tärkeämmäksi näen huomaavaisuuden, hauskuuden, rennnon elämänasenteen ja fyysisen aktiivisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Älykkäillä naisilla ei tosiaan ole helppoa. Pitää sekä sietää misogynistista shittiä treffikumppaneilta että joltain random palstamammalta, joka pitää omaa kahvitteluseuraansa niin pashantärkeänä että käyttää sitä jonain menetettynä etuutena 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.

Pahoitteluni, luin epähuomiossa viestejäsi oletuksella, että ne ovat ap:n viestejä. Sitten olen varmasti tehnyt itse vääriä johtopäätöksiä viesteistäsi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Älykkäillä naisilla ei tosiaan ole helppoa. Pitää sekä sietää misogynistista shittiä treffikumppaneilta että joltain random palstamammalta, joka pitää omaa kahvitteluseuraansa niin pashantärkeänä että käyttää sitä jonain menetettynä etuutena 😂

Noissa kuvauksissa oli kyllä aika vähän misogynististä shittiä. Lähinnä niissä oli kahden ihmisen molemminpuolista yhteensopimattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.

Pahoitteluni, luin epähuomiossa viestejäsi oletuksella, että ne ovat ap:n viestejä. Sitten olen varmasti tehnyt itse vääriä johtopäätöksiä viesteistäsi.  

Eipä mitään, olisi kyllä parempi käyttöliittymä tämä palsta jos sivun välimuistiin kirjattaisiin automaattinen ap-allekirjoitus aina viestin aloittaneen IP-osoitteen pohjalta, ei joutuisi tekemään niin paljon sisälukua satojen viestien ketjuissa. - Se itseään älykkääksi kutsuva toinen sinkkunainen

Miksi ap:n kaltaisia naisia ei satu koskaan minun kohdalle? Tahtoisin puolison jolla on päässä muutakin kuin hattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.

Eri mutta onhan tässä ketjussa mm. tehty sellaisia johtopäätöksiä, että koulutetulla, muttei kuitenkaan liian työoriontoituneella miehellä jos on itseään vähemmän koulutettu nainen, on juuri ne älykkään miehen vaimoksi päätyvät alikouluttautuneet naiset vähemmän älykkäitä kuin ne miehensä ovat. Että jos koulutus korreloi jotenkin älykkyyden kanssa niin voitaisiin olettaa niiden älykkäiden miesten päätyvän kimppaan vähemmän kouluja käyneistä naisista juuri niiden keskinkertaisten kanssa. En tiedä mikä permissi tämä on, muttei varmaankaan täysin todennettu myöskään.

Onko älykkäät sinkkunaiset löytäneet älykkäitä miehiä ystäviksi? Voisiko aloittakaa siitä? Vaikea varmaan löytää tinderistä älykästä, lapsetonta, velaa, SINKKUA miestä, joka ei ole sillä hetkellä edes liian työorientoitunut vaan on pistänyt uransa tauolle jos vaikka se sopisi sinkkunaiselle tinderissä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällä hetkellä köyhä kuin kirkonrotta, mutta silti hyvin älykäs. Jos rahaa oikeasti tarvitsisin, voisin myydä perintövillani vaikka heti kunnon voitolla. Mutta kirjoitan parhaillaan toista kirjaani ja keskityn siihen 100% sen sijaan että tekisin palkkatöitä. Ensi vuonna saatan palata tutkimuksen pariin.

Nuorempana oli helppo löytää tuttavapiirin kautta vapaita älykkäitä miehiä, mutta näin lähempänä neljääkymppiä on vaikeampaa. Minulle luontaantyöntävintä ovat rahan perässä juoksevat pikkudirikat, joilla olisi kyllä älyä tehdä vaikka mitä, mutta kanavoivat sen jonkun suuryrityksen pääoman kasvattamiseen. Ja luulevat että minuun tehdään vaikutus tarjoamalla jotain luksusekomatkailua. Tai sellaiset, joille statuksella on liikaa merkitystä: pitää olla akateeminen virka, kalistellaan julkaisumäärällä tai janotaan pääsyä säätiöiden illallisille jne. Itse sytyn enemmänkin sellaisesta miehestä, joka on valmis tutkimaan maailmaa uteliaasti, aueten epäkonventionaalisillekin valinnoille.

Olen myös huomannut saman kuin ap, että monelle miehelle on kuitenkin tosi vaikea paikka jos nainen on älykkäämpi. Piilomisogynia lyö päälle sitten viimeistään pienessä hiprakassa. Oma vahvuusalueeni on teoreettisessa filosofiassa ja jos saisin pennin jokaisesta pikkunietzschestä, joka alkaa vitsin varjolla pätemään, olisin rikas. Näinpä olen tällä hetkellä sinkku, joka haaveilee vaikka mukavan puusepän kohtaamisesta. Sen olen huomannut että Tinder ei ole oikea paikka kaltaisilleni naisille.

Miten tuot deittaillessa esiin koulutustasi, älykkyyttäsi?

Tai miksi päädyt deittailemaan noita pikkujohtajia? Eikö oma toimintasi ole epäjohdonmukaista, jos kerran status ei ole itsellesi päällimmäinen asia, miksi sitten deittailet näitä statusmiehiä, olivat ne johtoasemassa olevia tai akateemista statusta?

Pamautatko näille "puuseppämiehille" ensimmäisenä nämä kaikki tutkinnot ja tekemiset, joista olet ylpeä?

Ihan näin kärkeen, minähän juurikin kritisoin Tinderiä todeten sen olevan huono paikka kumppanin löytämiseen kaltaiselleni naiselle. Sen käyttöliittymä nojaa paljon kirjoitettuun kieleen, ja valitettavasti kirjailijana minulle köyhä kieli tai välinpitämättömyys nyansseista on turn off. Moni älykäs ja hauska mies voi olla suullisesti tosi supliikki, mutta kirjallinen ilmaisu on kökköä, eivätkä he loista Tinderissä.

Olen käynyt viimeisen kolmen sinkkuvuoteni aikana treffeillä varmaan parisenkymmentä kertaa, joista suurin osa Tinderin kautta. Se on paljon vähemmän kuin jotkut toiset ikäiseni sinkkunaiset, jotka etsivät kumppania. En tahdo lapsia, enkä voi nyt alkaa jonkun pienen ihmisen perheenjäseneksi, joten pois rajautuu paljon ihania miehiä. Se, että minulle on tullut Tinderissä vastaan mm. konsultteja johtuu varmaan osin siitä, että käyttöliittymän algoritmi tarjoaa heitä. Appihan hyödyntää muiden sometilieni kautta minusta saatavilla olevaa tietoa esim. aikaisemmista työpaikoistani, ja muodostaa appin chatin kautta käytävien keskusteluiden kautta avainsanoja, joiden pohjalta taas tulevia profiileja tarjotaan. Lisäksi koulutettujen miesten osuus matcheissa on jossain määrin sattumaa - esimerkiksi lyhyesti deittailemani startup-firman perustajaosakas ei mainostanut profiilissaan työpaikkaansa, vaan meidät matchasi kiinnostus samaan urheilulajiin.

En tietenkään "pamauta" tutkintojani kättelyssä kenellekään. Biossa oli esillä sitaatti pitämästäni elokuvasta, sekä lyhyt lista asioista joista olen kiinnostunut. Yleensä esittelin itseni vapaaksi kirjoittajaksi. Kysyessä toki kerroin taustastani, enkä nyt ihan ymmärrä miksi naisen pitäisi häivyttää saavutuksiaan jos on niistä itse ylpeä. Suurin osa tindermatcheistani ei ole ollut "pikkujohtajia" - joukossa on ollut niin peruskoodari, urheiluhieroja kuin lähihoitaja. Osalle älykkyyteni on ollut ongelma, ja olen kokenut oloni jopa turvattomaksi kun mies on pienessä maistissa alkanut passiivisagressiivisesti vähättelemään erikoistumisalaani. Joidenkin kohdalla, koulutustaustasta tai työelämäasemasta riippumatta, olen kokenut ettei mies ole kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä olen. Mutta useimmin homma on kuihtunut siihen, etten tahdo lapsia.

Akateemiset treffikumppanit sen sijaan ovat tulleet oman alani tapahtumien kautta, mm. kirjanjulkkareiden tai konferenssien kautta. Valitettavan monen keskustelunaiheet jopa treffeillä kuitenkin liittyivät alamme rahoitusongelmista puhumiseen tai yliopistomaailman käänteistä juoruamiseen. Yhdellä miehellä oli myös selvästi ongelma sen kanssa, että olin "hypännyt oravanpyörästä" sillä hänellä ei ollut rohkeutta repäistä itseään irti epätyydyttävästä työpaikasta.

Ja oliko se älykkyys ainoa ongelma näissä?

Ettei vain olisi muutenkin korkeat kriteerit miesten suhteen?

Pituus, komeus, briljantit sosiaaliset taidot, jne?

 

Vaikka haetkin takaa vain provokaatiota, vastaan silti.

Syitä sille, miksi näistä vajaasta kahdestakymmenestä treffikumppanista joita olen kolmen vuoden aikana kohdannut yksikään ei jäänyt pidempiaikaiseksi seurustelukumppaniksi, on useita.

Kuten ylempänä kirjoitin, useampi tahtoi suhteen syvetessä kuitenkin perustaa perheen, vaikka ensimmäisten treffien aikana toivat esille, etteivät lapset kiinnosta. Myös useampi mies paljastui jollakin tapaa katkeroituneeksi tai muuten vain tunkkaiseksi arvomaailmaltaan, ja tähän lasken mukaan ne, jotka eivät kestäneet minun älykkyyttäni. Tämä ilmeni esim. niin että eräs mies haastoi minua ristikuulustelun kaltaisesti vastamaan esittämiinsä filosofisiin kysymyksiin testatakseen argumentaatiotaitojani. Miehen tarkoitusperänä oli saada minut "mokaamaan". Lisäksi on on ollut miehiä, jotka ovat kuvitelleet löytäneensä kumppanin jonka kanssa älykkäitä tai syvällisiä keskusteluita. Heidän omat valmiutensa käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin ollut erilaiset kuin minulla, johtuen varmaankin miesten luonnontieteellisestä pohjakoulutuksesta tai logiikan parissa työskentelystä. Minua ei kiinnosta vääntää Richard Darwkinsin jumalharhasta ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan lukenut Spinozaa, mutta kuvittelee tietävänsä kaiken uskonnonfilosofiasta.

Sitten on ns. tavalliset tarinat - mies on halunnut ensisijaisesti seksiä ja ghostannut parin deittikerran jälkeen, miehellä on ollut päihdeongelma tai vakava masennus, joka on estänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen, minä en ole täyttänyt miehen ulkonäkökriteerejä, miehellä on jäänyt edellisen suhteen sotkut käsittelemättä, minun arvomaailmani on ollut liian erilainen miehen kanssa, mies on ollut mitäänsanomaton sängyssä ja niin edelleen. Yksi orastava suhde päättyi siihen, että mies sai työpaikan toisesta maasta.

Ja totta kai minulla on muitakin toiveita miehelle kuin älykkyys: yhtenä merkittävimmistä hyväsydämisyys ja viisaus. Älyä minulla riittää, mutta viisauteen on vielä matkaa. Mieluiten taittaisin tätä elämänpituista polkua kumppanin kanssa, joka johdattaa minut sen äärelle, mitä en jo tiedä tai ymmärrä.

Kuulostaa kyllä siltä, että suurimmassa osassa epäonnisista treffailukokemuksistasi syynä on ollut joku muu kuin älykkyytesi tai miehen kokemus siitä, että hän on vähemmän älykäs. Kuulostaa aika perussetiltä sen suhteen, mihin treffailut kaatuvat. Luulen, että hieman yliarvioit tuota yhtä esiin nostamaasi syytä, koska olisihan se sellainen sosiaalisesti sinulle suotuisin selitys.

En ihan ymmärrä, mihin pohjaat oletuksen että minulle sosiaalisesti suotuisin selitys - en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitat - olisi se, että en löydä kumppania koska olen itse älykäs. Sen sijaan olen aistivinani sinun puoleltasi ärtymistä sitä kohtaan, että kehtaan kutsua itseäni älykkääksi. Minähän en ole yhdessäkään viestissäni sanonut, että deittailuni epäonnistumisen perimmäisenä syynä olisi älykkyys - vaan kerroin omista kokemukstani, kuinka Tinderin perusteella sinkkumarkkinoilla vaikuttaa olevan tarjolla vähemmän älykkäitä miehiä tämänikäisenä (39v.) kuin aiemmin, mikä on aika loogista sillä monet mukavat ja fiksut miehet ovat pariutuneet ja perustaneet perheen jo tämän ikäisenä.

Ja minun kokemukseni tosiaan on, että tuolla elelee sinkkuina sellaisia älykkäitä miehiä, joiden elämänarvot eivät kohtaa kanssani, tai joilla on selvästi patoumia älykkäitä naisia kohtaan. Haluan kumppanikseni miehen, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä, ja jonka kanssa voin keskustella näistä aiheista: mm. taloustieteet, vallan teoriat ja ekologiset kysymykset. Tämä määrittää minulle kriteerin älykkäästä miehestä. En kuitenkaan pidä näiden aiheiden ymmärtämisen vaatimuksena esimerkiksi akateemista koulutusta tai uraa niiden tutkimuksen parissa. Vielä vähemmän haluan miehen, jolle on tärkeää ylläpitää yhteiskunnallista statusta ja siihen kuuluvia puitteita. Omaan lähipiiriini kuuluu sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on duunariammatti, ja itsekin olen tällä hetkellä työtön kirjailija, eli en missään yhteiskunnan huipulla porskuttava.

Se olisi sinulle sosiaalisesti suotuisin selitys tietysti siksi, koska tunnut arvosatvan älykkyyttä itsessäsi ja toisessa ihmisessä enemmän kuin keskivertotallaaja. Ei minua haittaa, että kutsut itseäsi älykkääksi, mutta minusta kuulostaa siltä, että vedät vääriä johtopäätöksiä oneglmasta, josta tulit tänne palstalle kertomaan. 

En halua mennä sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin, mutta vaikutat aika raskaalta ihmiseltä. Tämän kirjoittelusi pohjalta en kyllä lähtisi kanssasi kahville, edes naisystävänä. Kaikella kunnioituksella.

Tämä vaikutat aika raskaalta ihmiseltä-ad hominem ja siihen päälle mukakunnioitava pahoittelu loukkauksesta on aika väsynyttä palstailua. Minua kiinnostaisi paljon mieluummin kuulla, mitä ovat ne väärät johtopäätökset joita vedän, ja pohdin myös että mikä onkaan sinun tulkintasi mukaan siis se ongelma, josta "tulin tänne palstalle kertomaan" (eli osallistuin ap:n aloittamaan ketjuun). Minun silmiini näyttää pikemminkin siltä, että olet tehnyt syllogismin premissistä, jota et voi todentaa.

Eri mutta onhan tässä ketjussa mm. tehty sellaisia johtopäätöksiä, että koulutetulla, muttei kuitenkaan liian työoriontoituneella miehellä jos on itseään vähemmän koulutettu nainen, on juuri ne älykkään miehen vaimoksi päätyvät alikouluttautuneet naiset vähemmän älykkäitä kuin ne miehensä ovat. Että jos koulutus korreloi jotenkin älykkyyden kanssa niin voitaisiin olettaa niiden älykkäiden miesten päätyvän kimppaan vähemmän kouluja käyneistä naisista juuri niiden keskinkertaisten kanssa. En tiedä mikä permissi tämä on, muttei varmaankaan täysin todennettu myöskään.

Onko älykkäät sinkkunaiset löytäneet älykkäitä miehiä ystäviksi? Voisiko aloittakaa siitä? Vaikea varmaan löytää tinderistä älykästä, lapsetonta, velaa, SINKKUA miestä, joka ei ole sillä hetkellä edes liian työorientoitunut vaan on pistänyt uransa tauolle jos vaikka se sopisi sinkkunaiselle tinderissä paremmin?

En nyt ihan saanut tästä tajunnanvirrasta kiinni.

Minusta on seksististä ja kamalaa, että naisen älykkyyden mittarina pidettäisiin koulutustaustaa, kun ihan tieteellinen tutkimustulos osoittaa, että jopa vauraassa Suomessa rakenteellinen sukupuolinen syrjintä on negatiivisesti vaikuttava tekijä työmarkkinoilla - ja monen tällä hetkellä 40-60-vuotiaan naisen koulutuspolkuun on vaikuttanut voimakkaasti heidän kasvuaikakautensa asenneilmapiiri, jossa naiset usein nähtiin suorittavaa työtä tekevinä ja johtoasemiin kykenemättöminä. Samanaikaisesti taas nuoremmissa ikäryhmissä on nähtävissä toinen kehityskulku, eli että pojat eivät hakeudu peruskoulun jälkeen yhtä laajasti lukioon ja siitä korkeakouluun, ja vakavasti syrjäytyneistä suurin osa alkaa olla miehiä.

Minulla on useampi älykäs mies ystävänä. Ja useampi älykäs nainen ja nonbinary. Lisäksi en kyllä ole etsimässä itselleni kumppaniksi miestä, joka olisi laittanut uransa tauolle naisen tähden. Sens ijaan en ole kiinnostunut miehestä, jonka uravalinta on minun arvomaailmastani katsottuna kestämätön, niin kuin vaikkapa öljy-yhtiön leipiin työskentelevä insinööri tai kiinalaisten markkinoiden mielikuvaa parantava viestintätoimiston konsultti.