Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne miehet kaikki oikeasti halua olla koti-isiä, vaikka poliitikot sitä haluaa. Yksi tuttu kertoi ettei halua mennä keskellä pivää kauppaan kun luulevat työttömäksi. Se voi ottaa lunnon päälle hoiaa vauvaa julksesti. Ollaan me vaan niin vanhanaikaisia. Lastahan pitäisi ulkoiluttaa, mutta iskä ei suostu mnemään leikipuistoon.
Miksi kukaan edes tekee tuollaisille lapsia? Kumihuppu vehkeen päälle jos omat lapset on noin vastenmielisiä, kyllä se puolisokin voi sairastua vakavasti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin pois työelämästä, kun puoliso valmistui ja alkoi ansaitsemaan hyvää palkkaa. Itse olin ihan hyväpalkkaisessa työssä ennen kuin puoliso valmistui, mutta lama vei työn ja sen jälkeen pätkätöitä. Meille kävi hyvin kuitenkin, vaikka en ole työelämässä ollut aikoihin. En ole saanut yhteiskunnan tukia, enkä ole hakenutkaan niitä. Kaikki omaisuus yhteistä; talo, loma-asunto, säästöt jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
Varmaan sellaisessa tilanteessa kannattaa ihan keskustella sen puolison kanssa. Ihmiset arvostavat eri asioita, toiset rahaa, toiset aikaa. Ikävyyksiä on tiedossa jos parisuhteessa on liian erilaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole selkeästi sovittu asioita. Meillä oli sovittu alusta asti että minä en hakeudu uralle joka vaatii aikaa, vaan panostan suhteeseemme ajallisesti ja mies hoitaa sen puolen että minulta ei koskaan puutu rahaa. Tietysti tässä oli miehellä riski, koska olisinhan voinut ottaa eron milloin tahansa ja lähteä rahojen kanssa kävelemään. Toki se ei olisi miehen elämässä taloudellisesti tuntunut.
Olen eri, mutta minä en käsitä sitä, että miksei se enemmän aikaa kuin rahaa arvostava osapuoli sitten kuitenkaan tyydy matalampaan elintasoon? Eihän se oikeasti ole edes mikään arvovalinta rahan ja ajan välillä, jos päättää että minulla on tästä lähtien hirmuisesti vapaa-aikaa ja sinä rehkit (yli)töissä ja kannat minulle rahaa. Sehän on vaan rusinoiden poimimista pullasta. Miten sen puolison oikeus vapaa-aikaan, kun hän vääntää töitä kahden edestä?
Eri juttu tietysti, jos puoliso on unelma-allalla ja nauttii itse siitä työnteosta. Useimmat eivät vaan ole.
No meillä tilanne on se että minulle riittäisi ihan peruselämä ja perusduuni. Mies tahkoaa rahaa nopeammin kuin setelipainossa ja tekee sitä koska nauttii siitä. Hän toivoi minulta heti suhteemme alussa että minä en panostaisi uraan, vaan siihen että meillä olisi mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Tämä sopi minulle. Elämme siis miehen toiveen tasoista elämää jonka hän kustantaa, koska yhdessä näin sovimme.
Kai olet kuitenkin pitänyt huolen, että myös sinulle kertyy omaisuutta? Et kai ole niitä ääliönaisia, jotka kuvittelee, että rakkaus on ikuista, ja tottakai tehdään avioehto, kun luotan mieheeni... ja sitten kun ero tulee, ei itselle jää kuin tuulenhuuhtoma perse.
Olen huolehtinut. Jo avioehto takaa minulle muhkean omaisuuden, mutta minulla on myös reilusti sijoituksia ja omaisuutta nimissäni. Vaikka toki toivon että rakkaus olisi ikuista, ei sen varaan voi tulevaisuuttaan rakentaa.
Kylläpäs täällä vauvapalstalla liikkuu paljon hyvin rikasta ja äveriästä väkeä.
Kaikilla (varsinkin miehillä) tuntuu olevan miljardi omaisuudet, joista ei haluta vaimon hyötyvän senttiäkään vaikka kuinka miehen lapsia kotona hoitaessaan(loisiessaan) on rahaton ja palkaton.
Kaikki miehet tienaavat ainakin 3x enemmän kuin vaimonsa. Ihmettelen, tienaako ne vaimot todella huonosti, vai tienaako joka miehet 6tonnia/kk?
Myöskin tuntuu olevan yleistä, että vain miespuoliset kirjoittajat ovat perineet valtavan omaisuuden, mutta naisissa ei näitä perijöitä ei tunnu olevan, (Pari poikkeusta lukuunottamatta, jotka vahvistaa säännön)
vaikka Suomessa, kaikkien ristaperillisten tulisi periä saman verran, niin edelleen vanhaan malliin, kaikki perintö annetaan vain pojille.
Mun mies tienaa tällä hetkellä 7x enemmän kuin minä:) Mun 1/2 eläke sairauden takia on n tonnin /kk ja miehen liksa yli 7000€/kk (bonuksineen yli 100k€/v). Ei sentään miljardööri;)
Talous on silti yhteinen, ei tarvitse murehtia raha-asioita.
:D huhuh luulin myos etta vahintaan miljonaari kun oikein tahkoo.
Ei tuolla rahalla viela kovin muhkua omaisuutta saa. Ihan mukavan toki verrattuna 1000. Oliko viela bruttona :)
Tiedatteko kun markka aikaan miljoona oli paljon ja tuli eurot ja miljoona euroa siinsi hamarassa tulevassa. No rahan arvo on sen verran laskenut, etta se miljoona on oikeasti ihan mitaton summa. Eipa silla taida saada edes kummosta kotia pk seudulla.
Puhuit ilmeisesti minusta, koska minun mieheni tahkoaa rahaa. Miljoonia kyllä, mutta ei miljardööri kuitenkaan varmaan vielä. Kyllä näillä rahoilla elää oikein leveästi vielä minun lapsenlapseni vaikkei rahaa tulisi enää senttiäkään. Kaksoiskansalaisina saavat vieläpä periä paljon pienemmällä veroprosentilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin pois työelämästä, kun puoliso valmistui ja alkoi ansaitsemaan hyvää palkkaa. Itse olin ihan hyväpalkkaisessa työssä ennen kuin puoliso valmistui, mutta lama vei työn ja sen jälkeen pätkätöitä. Meille kävi hyvin kuitenkin, vaikka en ole työelämässä ollut aikoihin. En ole saanut yhteiskunnan tukia, enkä ole hakenutkaan niitä. Kaikki omaisuus yhteistä; talo, loma-asunto, säästöt jne.
Entä jos tulee avioero? Millä elätät itsesi? Realisoit talon ja muutat vuokralle?
On ja avioehto tottakai. Hän hoitaa kotona entisestä avioliitostaan hankkimiaan lapsia ja minä kierrän maailmaa tienaten n. 35-50 kEUR /kk. Kyllä Kela hoitaa sen verran rahaa ja entinen aviomies elatusmaksuja, että toimeentulevat. Jos rahat loppuvat, siirrän tietenkin muutaman satasen omalta tililtäni vaimon tilille ennen seuraavia avustuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin pois työelämästä, kun puoliso valmistui ja alkoi ansaitsemaan hyvää palkkaa. Itse olin ihan hyväpalkkaisessa työssä ennen kuin puoliso valmistui, mutta lama vei työn ja sen jälkeen pätkätöitä. Meille kävi hyvin kuitenkin, vaikka en ole työelämässä ollut aikoihin. En ole saanut yhteiskunnan tukia, enkä ole hakenutkaan niitä. Kaikki omaisuus yhteistä; talo, loma-asunto, säästöt jne.
Entä jos tulee avioero? Millä elätät itsesi? Realisoit talon ja muutat vuokralle?
Ei se mitään haittaa, koska omaisuudesta on puolet minun. Saan eläkesäästöistäkin puolet muiden säästöjen lisäksi ja saanhan itsekin jonkinlaista eläkettä. Asumaan voin jäädä/mennä jompaankumpaan omistamaamme asuntoon. En ole kovin tuhlaavainen, joten enköhän pärjää ihan hyvin vaikka ero tulisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Miksi olet noin katkera?
Onko tosiasian toteaminen katkeruutta? Sitä sopii miettiä.
Olisi tosiaan mukava tietää, että kuinka moni tähän vastanneista naisista suostuisi elättämään miestänsä, jos tienaisi tätä enemmän. Lisäksi miehenä minusta on kiva tietää, että nainen on minun kanssani jostain muusta syystä kuin rahasta. Siksi meidän taloudessa eletään suht. vaatimattomasti vaikka minulla olisi varaa enempäänkin, mutta avovaimolla ei.
Moni nainen elättääkin vaikkapa miehen opiskellessa, mutta tosiasia on sekin, että vaikka nainen ja mies olisivat kouluttautuneet samalle alalle ja työskentelisivät yhtä vaativissa tehtävissä, naisen palkka on usein alhaisempi. Tästä on ollut useita uutisia lehdissä ihan lähiaikoina. Itselläni urakehitys, monenlaisista mutkista huolimatta, on edennyt sen verran suotuisasti, että minun palkkani naisena on suurempi kuin miehelläni. Olen myös lähes 8 vuotta vanhempi kuin mieheni. Hieman on laitettu rahaa säästöön ja olemme suunnitelleet, että kun jään eläkkeelle, jää mieheni myös pois työelämästä ja elätän meidät sitten täysin (+ käytetään säästöjä), kunnes hänkin pääsee eläkkeeseen käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiilä on tälläistä nyt. Surullista.
Tuolla keskustelun alkupuolella moni tuntui olevan hyvin kiihkeästi sitä mieltä, että yhteiset rahat ovat merkki rakkaudesta ja sitoutumisesta ja niiden puuttuminen tekee suhteesta kämppissuhteen tai jopa suoranaista hyväksikäyttöä. Mutta harvemmin puhutaan siitä kääntöpuolesta. Siitä, että miksei sillä paremmin tienaavalla ole samanlaista oikeutta etsiä sellaista rakkautta, joka olisi rahaakin tärkeämpää. Miksei hänellä ole lupa toivoa, että kelpaisi omana itsenään, ihan ilmaiseksi - ja se mahdollinen elintason nousu siinä sivussa olisi kumppanille vain pientä ekstraa eikä mikään kynnyskysymys? Kun jotenkin tämä keskustelu tuppaa menemään aina niille raiteille, että minä en ainakaan ikinä olisi niin itsekkään ja rahanahneen ukon kanssa ettei se anna mulle tukkutolkulla rahaa. Ja silti ei nähdä tällaisten julistusten sisäistä ironiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut monta vuotta niin päin että minulla on ollut palkka iso. Miehellä pieni. Olen maksanut suurimman osan menoista ja lomamatkat. Nyt kun hänen tulot isoni, niin rahankäyttö oli älytöntä. Kaikkea ihme härpäkettä piti ostaa. Ihan turhaa sälää. Ei osannut käyttää rahaa, kun sitä nyt oli. Tilanne korjaantui kun keskusteltiin. Säästää ja sijoittaa nyt.
Turha sitä on olla katkera. Toki asiasta on ollut riitoja. Mutta ne sovitaan.
N34 kirjoitti:
Meillä on ollut monta vuotta niin päin että minulla on ollut palkka iso. Miehellä pieni. Olen maksanut suurimman osan menoista ja lomamatkat. Nyt kun hänen tulot isoni, niin rahankäyttö oli älytöntä. Kaikkea ihme härpäkettä piti ostaa. Ihan turhaa sälää. Ei osannut käyttää rahaa, kun sitä nyt oli. Tilanne korjaantui kun keskusteltiin. Säästää ja sijoittaa nyt.
Turha sitä on olla katkera. Toki asiasta on ollut riitoja. Mutta ne sovitaan.
Juuri tämän takia minä en ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Minä olen vaivalla kouluttautunut, edennyt uralla ja tehnyt pitkää päivää. Voin maksaa suhteessa enemmän yhteisiä kuluja (ja maksankin), mutta luoja sentään jos minä haluan jonkun "härpäkkeen" ostaa, niin siihen ei ole kenelläkään mitään asiaa tulla aiheesta mäkättämään. Pihistelköön muut minkä lystää, minä teen sitä rahaa ihan käytettäviksi(kin). Ei sitä hautaankaan mukaan sää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta minun ajattelutapani taitaa olla vähemmistössä...
Meillä menee mieheni kanssa (avoliitto) kaikki yhteiset menot (asuminen, ruoka, tavarat yhteiset matkat yms.) tasan puoliksi. Nämä kulut menevät yhteiseltä tililtä, johon laitamme kumpikin saman vakiosumman kuukaudessa plus tarvittaessa lisää. Muuten meillä on erilliset tilit ja loput rahat saamme käyttää miten haluamme. Jos meillä on joskus lapsi, niin lapsen kulut menevät myös yhteiseltä tililtä, muuten rahat ovat erikseen.
Minua todella ahdistaisi, jos en saisi käyttää omia rahojani, kuten haluan. Enkä koe, että se olisi edes oikein, että mieheni makselisi minun henkilökohtaisia vapaa-ajanmenojani.
Esimerkkinä harrastukset: minulla on yksi erittäin kallis harrastus (soittotunnit), toinen melko kallis harrastus (tanssi) ja yksi ns. hyvin turha, mutta iloa tuova harrastus (lelukeräily eli mm. sisustan omaa nukkekotia). Mieheni taas on hyvin kiinnostunut mm. tietokoneista ja muista vastaavista laitteista. Hän ostelee välillä melko kalliitakin juttuja, koska hän niitä harrastusjutuissaan käyttää ja ne tuovat hänelle iloa. Lisäksi hän harrastaa myös tanssia (eri lajia kuin minä). Miksi mieheni pitäisi maksaa minun harrastukseni tai minun pitäisi maksaa mieheni harrastukset?
Nämä kaikki harrastukset ovat ns. turhia eli huonossa rahatilanteessa ne toki karsiutuisivat heti pois. Olen aiemmin tienannut vähemmän kuin mieheni ja silloin minulla oli vain ilmaisia harrastuksia. Mies harrasti silloin samoja juttuja kuin nytkin. Se ei tietenkään ollut minulle ongelma, miksi olisi ollut? Minulla ei silloin ollut rahaa soittotunteihin, joten en sellaisilla käynyt, enkä todellakaan olisi maksattanut niitä miehelläni. Toisaalta en ikinä kieltäisi miestäni harrastamasta ja käyttämästä omia rahojaan. Hänhän on ne tienannut ensin opiskelemalla hyvän ammatin ja sitten etenemällä töissä. Nyt tienaamme miehen kanssa suunnilleen saman verran, joten minullakin on varaa harrastaa mieluisia, mutta ns. arjessa turhia asioita.
Yhteiset menot ja aktiviteetit olemme aina suhteuttaneet siten, että mihin kummallakin on varaa. Miksi toisen pitäisi maksaa kalliit ravintolaillalliset kummallekin? Eikö ole parempi, että yhdessä käydään vaikka kahvilassa ja vietetään viikonloppua sukumökillä, kun siihen on varaa? Ne ravintolaillalliset voi toinen kokea vaikka työporukassa sitten, jos haluaa. Mieheni ei toki ikinä pröystäillyt rahoillaan, kun minä tienasin vähemmän, mutta olisin mielestäni ollut aika ikävä ihminen, jos olisin alkanut itkeä hänen ostettuaan uuden kalliin tietokoneen, kun hänellä kerran oli siihen varaa.
Olen itsenäinen nainen ja hyödyn jo ihan valtavasti taloudellisesti, kun en enää asu yksin, vaan jonkun kanssa. Miksi mieheni pitäisi enää sen enempää minun kulujani maksella? Tai toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin pois työelämästä, kun puoliso valmistui ja alkoi ansaitsemaan hyvää palkkaa. Itse olin ihan hyväpalkkaisessa työssä ennen kuin puoliso valmistui, mutta lama vei työn ja sen jälkeen pätkätöitä. Meille kävi hyvin kuitenkin, vaikka en ole työelämässä ollut aikoihin. En ole saanut yhteiskunnan tukia, enkä ole hakenutkaan niitä. Kaikki omaisuus yhteistä; talo, loma-asunto, säästöt jne.
Entä jos tulee avioero? Millä elätät itsesi? Realisoit talon ja muutat vuokralle?
Ei se mitään haittaa, koska omaisuudesta on puolet minun. Saan eläkesäästöistäkin puolet muiden säästöjen lisäksi ja saanhan itsekin jonkinlaista eläkettä. Asumaan voin jäädä/mennä jompaankumpaan omistamaamme asuntoon. En ole kovin tuhlaavainen, joten enköhän pärjää ihan hyvin vaikka ero tulisikin.
Köyhinä lähdettiin yhteistä elämää rakentamaan, jota nyt on 35 vuotta takana, eikä koskaan ole ero taitanut kummallakaan käydä mielessä. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ei ainakaan juuri nyt ole eron merkkejä näkyvissä. Sitoutuminen yhdessäoloon ollut koko ajan hyvin voimakasta, mutta äkkiähän se tilanne saattaa muttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä hauskuuksiin laittaa. Mutta esim. Kiinan sälää koko ajan. Tai lapsille halpaa lelua mikä menee heti roskiin, kun särkyy.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta minun ajattelutapani taitaa olla vähemmistössä...
Meillä menee mieheni kanssa (avoliitto) kaikki yhteiset menot (asuminen, ruoka, tavarat yhteiset matkat yms.) tasan puoliksi. Nämä kulut menevät yhteiseltä tililtä, johon laitamme kumpikin saman vakiosumman kuukaudessa plus tarvittaessa lisää. Muuten meillä on erilliset tilit ja loput rahat saamme käyttää miten haluamme. Jos meillä on joskus lapsi, niin lapsen kulut menevät myös yhteiseltä tililtä, muuten rahat ovat erikseen.
Minua todella ahdistaisi, jos en saisi käyttää omia rahojani, kuten haluan. Enkä koe, että se olisi edes oikein, että mieheni makselisi minun henkilökohtaisia vapaa-ajanmenojani.
Esimerkkinä harrastukset: minulla on yksi erittäin kallis harrastus (soittotunnit), toinen melko kallis harrastus (tanssi) ja yksi ns. hyvin turha, mutta iloa tuova harrastus (lelukeräily eli mm. sisustan omaa nukkekotia). Mieheni taas on hyvin kiinnostunut mm. tietokoneista ja muista vastaavista laitteista. Hän ostelee välillä melko kalliitakin juttuja, koska hän niitä harrastusjutuissaan käyttää ja ne tuovat hänelle iloa. Lisäksi hän harrastaa myös tanssia (eri lajia kuin minä). Miksi mieheni pitäisi maksaa minun harrastukseni tai minun pitäisi maksaa mieheni harrastukset?
Nämä kaikki harrastukset ovat ns. turhia eli huonossa rahatilanteessa ne toki karsiutuisivat heti pois. Olen aiemmin tienannut vähemmän kuin mieheni ja silloin minulla oli vain ilmaisia harrastuksia. Mies harrasti silloin samoja juttuja kuin nytkin. Se ei tietenkään ollut minulle ongelma, miksi olisi ollut? Minulla ei silloin ollut rahaa soittotunteihin, joten en sellaisilla käynyt, enkä todellakaan olisi maksattanut niitä miehelläni. Toisaalta en ikinä kieltäisi miestäni harrastamasta ja käyttämästä omia rahojaan. Hänhän on ne tienannut ensin opiskelemalla hyvän ammatin ja sitten etenemällä töissä. Nyt tienaamme miehen kanssa suunnilleen saman verran, joten minullakin on varaa harrastaa mieluisia, mutta ns. arjessa turhia asioita.
Yhteiset menot ja aktiviteetit olemme aina suhteuttaneet siten, että mihin kummallakin on varaa. Miksi toisen pitäisi maksaa kalliit ravintolaillalliset kummallekin? Eikö ole parempi, että yhdessä käydään vaikka kahvilassa ja vietetään viikonloppua sukumökillä, kun siihen on varaa? Ne ravintolaillalliset voi toinen kokea vaikka työporukassa sitten, jos haluaa. Mieheni ei toki ikinä pröystäillyt rahoillaan, kun minä tienasin vähemmän, mutta olisin mielestäni ollut aika ikävä ihminen, jos olisin alkanut itkeä hänen ostettuaan uuden kalliin tietokoneen, kun hänellä kerran oli siihen varaa.
Olen itsenäinen nainen ja hyödyn jo ihan valtavasti taloudellisesti, kun en enää asu yksin, vaan jonkun kanssa. Miksi mieheni pitäisi enää sen enempää minun kulujani maksella? Tai toisin päin.
No voihan olla että se parempi tuloinen haluaa nauttia siitä ravintolaillallisesta nimenomaan puolisonsa eikä työporukan kanssa. Tietenkään ei tarvitse sitä tarjota jos ei itse halua. Ei tässä nyt ehkä ollutkaan kyse mistään luksuksesta, vaan siitä että on perheitä joissa toisella ei ole varaa esim. ostaa uutta takkia (ainoan) rikkoutuneen tilalle ja samaan aikaan toinen huristelee uudella mersulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta minun ajattelutapani taitaa olla vähemmistössä...
Meillä menee mieheni kanssa (avoliitto) kaikki yhteiset menot (asuminen, ruoka, tavarat yhteiset matkat yms.) tasan puoliksi. Nämä kulut menevät yhteiseltä tililtä, johon laitamme kumpikin saman vakiosumman kuukaudessa plus tarvittaessa lisää. Muuten meillä on erilliset tilit ja loput rahat saamme käyttää miten haluamme. Jos meillä on joskus lapsi, niin lapsen kulut menevät myös yhteiseltä tililtä, muuten rahat ovat erikseen.
Minua todella ahdistaisi, jos en saisi käyttää omia rahojani, kuten haluan. Enkä koe, että se olisi edes oikein, että mieheni makselisi minun henkilökohtaisia vapaa-ajanmenojani.
Esimerkkinä harrastukset: minulla on yksi erittäin kallis harrastus (soittotunnit), toinen melko kallis harrastus (tanssi) ja yksi ns. hyvin turha, mutta iloa tuova harrastus (lelukeräily eli mm. sisustan omaa nukkekotia). Mieheni taas on hyvin kiinnostunut mm. tietokoneista ja muista vastaavista laitteista. Hän ostelee välillä melko kalliitakin juttuja, koska hän niitä harrastusjutuissaan käyttää ja ne tuovat hänelle iloa. Lisäksi hän harrastaa myös tanssia (eri lajia kuin minä). Miksi mieheni pitäisi maksaa minun harrastukseni tai minun pitäisi maksaa mieheni harrastukset?
Nämä kaikki harrastukset ovat ns. turhia eli huonossa rahatilanteessa ne toki karsiutuisivat heti pois. Olen aiemmin tienannut vähemmän kuin mieheni ja silloin minulla oli vain ilmaisia harrastuksia. Mies harrasti silloin samoja juttuja kuin nytkin. Se ei tietenkään ollut minulle ongelma, miksi olisi ollut? Minulla ei silloin ollut rahaa soittotunteihin, joten en sellaisilla käynyt, enkä todellakaan olisi maksattanut niitä miehelläni. Toisaalta en ikinä kieltäisi miestäni harrastamasta ja käyttämästä omia rahojaan. Hänhän on ne tienannut ensin opiskelemalla hyvän ammatin ja sitten etenemällä töissä. Nyt tienaamme miehen kanssa suunnilleen saman verran, joten minullakin on varaa harrastaa mieluisia, mutta ns. arjessa turhia asioita.
Yhteiset menot ja aktiviteetit olemme aina suhteuttaneet siten, että mihin kummallakin on varaa. Miksi toisen pitäisi maksaa kalliit ravintolaillalliset kummallekin? Eikö ole parempi, että yhdessä käydään vaikka kahvilassa ja vietetään viikonloppua sukumökillä, kun siihen on varaa? Ne ravintolaillalliset voi toinen kokea vaikka työporukassa sitten, jos haluaa. Mieheni ei toki ikinä pröystäillyt rahoillaan, kun minä tienasin vähemmän, mutta olisin mielestäni ollut aika ikävä ihminen, jos olisin alkanut itkeä hänen ostettuaan uuden kalliin tietokoneen, kun hänellä kerran oli siihen varaa.
Olen itsenäinen nainen ja hyödyn jo ihan valtavasti taloudellisesti, kun en enää asu yksin, vaan jonkun kanssa. Miksi mieheni pitäisi enää sen enempää minun kulujani maksella? Tai toisin päin.
No voihan olla että se parempi tuloinen haluaa nauttia siitä ravintolaillallisesta nimenomaan puolisonsa eikä työporukan kanssa. Tietenkään ei tarvitse sitä tarjota jos ei itse halua. Ei tässä nyt ehkä ollutkaan kyse mistään luksuksesta, vaan siitä että on perheitä joissa toisella ei ole varaa esim. ostaa uutta takkia (ainoan) rikkoutuneen tilalle ja samaan aikaan toinen huristelee uudella mersulla.
En vain itse ymmärrä, että mitä se miehen mersu olisi minulta pois? Jos miehelläni olisi mersu, niin todennäköisesti pääsisin itse sellaisen kyytiin, eikä minulla muuten olisi todellakaan varaa sellaiseen. Kerran täällä vain eletään, miksi minun pitäisi kieltää mieheltäni jotakin, mitä hän haluaa ja johon hänellä on varaa. Itse ostin vaatteeni kirpparilta, kun mieheni käytti rahaa tietokoneisiin, eikä se ollut minulla ongelma. Hyödyinkin siitä harrastuksesta useamman kerran, sillä esimerkiksi perin häneltä kerran ihan hyväkuntoisen läppärin, kun omani hajosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta minun ajattelutapani taitaa olla vähemmistössä...
Meillä menee mieheni kanssa (avoliitto) kaikki yhteiset menot (asuminen, ruoka, tavarat yhteiset matkat yms.) tasan puoliksi. Nämä kulut menevät yhteiseltä tililtä, johon laitamme kumpikin saman vakiosumman kuukaudessa plus tarvittaessa lisää. Muuten meillä on erilliset tilit ja loput rahat saamme käyttää miten haluamme. Jos meillä on joskus lapsi, niin lapsen kulut menevät myös yhteiseltä tililtä, muuten rahat ovat erikseen.
Minua todella ahdistaisi, jos en saisi käyttää omia rahojani, kuten haluan. Enkä koe, että se olisi edes oikein, että mieheni makselisi minun henkilökohtaisia vapaa-ajanmenojani.
Esimerkkinä harrastukset: minulla on yksi erittäin kallis harrastus (soittotunnit), toinen melko kallis harrastus (tanssi) ja yksi ns. hyvin turha, mutta iloa tuova harrastus (lelukeräily eli mm. sisustan omaa nukkekotia). Mieheni taas on hyvin kiinnostunut mm. tietokoneista ja muista vastaavista laitteista. Hän ostelee välillä melko kalliitakin juttuja, koska hän niitä harrastusjutuissaan käyttää ja ne tuovat hänelle iloa. Lisäksi hän harrastaa myös tanssia (eri lajia kuin minä). Miksi mieheni pitäisi maksaa minun harrastukseni tai minun pitäisi maksaa mieheni harrastukset?
Nämä kaikki harrastukset ovat ns. turhia eli huonossa rahatilanteessa ne toki karsiutuisivat heti pois. Olen aiemmin tienannut vähemmän kuin mieheni ja silloin minulla oli vain ilmaisia harrastuksia. Mies harrasti silloin samoja juttuja kuin nytkin. Se ei tietenkään ollut minulle ongelma, miksi olisi ollut? Minulla ei silloin ollut rahaa soittotunteihin, joten en sellaisilla käynyt, enkä todellakaan olisi maksattanut niitä miehelläni. Toisaalta en ikinä kieltäisi miestäni harrastamasta ja käyttämästä omia rahojaan. Hänhän on ne tienannut ensin opiskelemalla hyvän ammatin ja sitten etenemällä töissä. Nyt tienaamme miehen kanssa suunnilleen saman verran, joten minullakin on varaa harrastaa mieluisia, mutta ns. arjessa turhia asioita.
Yhteiset menot ja aktiviteetit olemme aina suhteuttaneet siten, että mihin kummallakin on varaa. Miksi toisen pitäisi maksaa kalliit ravintolaillalliset kummallekin? Eikö ole parempi, että yhdessä käydään vaikka kahvilassa ja vietetään viikonloppua sukumökillä, kun siihen on varaa? Ne ravintolaillalliset voi toinen kokea vaikka työporukassa sitten, jos haluaa. Mieheni ei toki ikinä pröystäillyt rahoillaan, kun minä tienasin vähemmän, mutta olisin mielestäni ollut aika ikävä ihminen, jos olisin alkanut itkeä hänen ostettuaan uuden kalliin tietokoneen, kun hänellä kerran oli siihen varaa.
Olen itsenäinen nainen ja hyödyn jo ihan valtavasti taloudellisesti, kun en enää asu yksin, vaan jonkun kanssa. Miksi mieheni pitäisi enää sen enempää minun kulujani maksella? Tai toisin päin.
No voihan olla että se parempi tuloinen haluaa nauttia siitä ravintolaillallisesta nimenomaan puolisonsa eikä työporukan kanssa. Tietenkään ei tarvitse sitä tarjota jos ei itse halua. Ei tässä nyt ehkä ollutkaan kyse mistään luksuksesta, vaan siitä että on perheitä joissa toisella ei ole varaa esim. ostaa uutta takkia (ainoan) rikkoutuneen tilalle ja samaan aikaan toinen huristelee uudella mersulla.
En vain itse ymmärrä, että mitä se miehen mersu olisi minulta pois? Jos miehelläni olisi mersu, niin todennäköisesti pääsisin itse sellaisen kyytiin, eikä minulla muuten olisi todellakaan varaa sellaiseen. Kerran täällä vain eletään, miksi minun pitäisi kieltää mieheltäni jotakin, mitä hän haluaa ja johon hänellä on varaa. Itse ostin vaatteeni kirpparilta, kun mieheni käytti rahaa tietokoneisiin, eikä se ollut minulla ongelma. Hyödyinkin siitä harrastuksesta useamman kerran, sillä esimerkiksi perin häneltä kerran ihan hyväkuntoisen läppärin, kun omani hajosi.
Ihme vänkäämistä. Jos et näe mitään erikoista siinä että perheessä toinen ostelee elektroniikkaa ja uusia autoja, eikä toisella ole varaa edes ehjiin vaatteisiin niin oma häpeäsi. Ei ihme jos miehesi ei halunnut kanssasi ravintolaan kun kuljet kirppislöydöissä.
Olen jo keski-ikää lähestyvä enkä tiedä yhtäkään parisuhdetta/avioliittoa jossa nainen kerjäisi mieheltä tai odottaisi miehen maksavan kaiken, päinvastoin se on ollut mies joka elää naisen kustannuksella. Kun nainen tienaa enemmän pitäisi rahat olla yhteisiä mutta kun mies onkin se paremmin tienaava, on rahat hänen eikä perheen. Meillä avioliitossa tulot on vaihdelleet;on opiskeltu,oltu työttömiä,osa-aikaista työtä,toisella työ ja toinen kotona lasten kanssa jne. Esim.kotihoidontuki on n.300e ja mies tienaa kymmenen kertaa enemmän. Totta helvetissä mies maksaa kaiken silloin. Niinkuin olen itse aikoinaan häntä elättänyt eli maksanut perheen menot sekä hänen henk.koht.menot kuten vaatteet ym. Se joka tienaa enemmän,maksaa enemmän. Jos me matkustellaan ja minulla ei tulot riitä siihen,voin vallan hyvin jäädä kotiin muttei miehelläni tulis mieleenkään tehdä näin vaan hän maksaa silloin minunkin matkani. Kodin hankinnat kuten huonekalut ym ostetaan pääosin yhdessä tai minä osallistun kykyni mukaan,minä maksan lapsen juoksevat kulut(vaatteet,ruoat, vaipat ym)ja henk.koht.menot kuten puhelinlaskun,hygienia ym. Olen elänyt liitossa jossa mies tienasi enemmän mutta kaikki oli minun harteilla,ei enää koskaan. Oma tulotasoni nousee pian,silloin osallistun taas sen mukaisesti menoihin. Joten ELINTASO on meillä sama vaikka tulotaso ei. Minä en tosin koskaan pyydä rahaa kosmetiikkaan tai vaatteisiin tai harrastuksiin vaan hankin ne itse.
Kahden äiti kirjoitti:
Olen jo keski-ikää lähestyvä enkä tiedä yhtäkään parisuhdetta/avioliittoa jossa nainen kerjäisi mieheltä tai odottaisi miehen maksavan kaiken
...
kotihoidontuki on n.300e ja mies tienaa kymmenen kertaa enemmän. Totta helvetissä mies maksaa kaiken silloin.
Naisen logiikkaa.
:D huhuh luulin myos etta vahintaan miljonaari kun oikein tahkoo.
Ei tuolla rahalla viela kovin muhkua omaisuutta saa. Ihan mukavan toki verrattuna 1000. Oliko viela bruttona :)
Tiedatteko kun markka aikaan miljoona oli paljon ja tuli eurot ja miljoona euroa siinsi hamarassa tulevassa. No rahan arvo on sen verran laskenut, etta se miljoona on oikeasti ihan mitaton summa. Eipa silla taida saada edes kummosta kotia pk seudulla.