Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Olisipa AV ollut 30 vuotta sitten, niin olisin saanut monellekin omassa suhteessani hiertäneelle asialle nimen. Mies on just tuollainen rajaton ja ei esim. ymmärrä sitä että jos joku ei suoraan kieltäydy niin se on sama kuin ei. Esimerkiksi jalkapalloporukkaa kasatessa kaveri sanoi että voisihan sitä ehkä joskus kokeilla, niin minä tajusin heti että ei ole kiinnostunut. Mies sitten soitteli viikkokausia aina ennen harjoituksen alkua tälle kaverille että onko tulossa, vaikka kaveri tiesi ajan ja paikan ja olisi ilmaantunut paikalle jos kiinnostaa. Lopulta minulla piti kieltää soittaminen. En tiedä onko tämä rajattomuutta, vaan sitä että ei vaan tajua.

Toinen esimerkki. Opiskelin avoimessa yliopistossa ja minulla oli numero lankapuhelimen vieressä seinällä josta kyselin tenttituloksia. Kerran mies sanoi kun tulin kotiin että oli kysellyt minun tenttituloksia tuosta numerosta, mutta ei ollut osannut sanoa että mistä tentistä on kysymys.

Paljon olisi muutakin vastaavaa, mutta en ala nyt ruokatunnilla itseäni hermostuttamaan muistelemalla.

Rajattomuudessa on vaarallista juuri se että se hämärtää todellisuudentajua. Rajattomuus tyypillisesti puolustaa käytöstä, joka on jonkinasteista pahoinpitelyä, toisen ohittamista tai mitätöintiä. Juuri tällä ” teen tämän vain sinun omaksi parhaaksesi”-kammottavuudella tehdään maailmassa paljon pahaa esim kasvatuksessa.

Kun olet oikein sumutettu ja aivopesty et enää tiedä onko toinen ystäväsi vai vihollisesi. Sinua painostetaan olemaan kiitollinen siitä että sinua pahoinpidellään. Tämä on siis rajattomuuden yksi skenaario tai ääripää.

Että ei ole kyse todellakaan mistään harmittomasta ilmiöstä mielenterveydelle.

Rajaton ihminen aiheuttaa turvattomuutta, koska häneen ei voi luottaa. Joillekin on vaikea hahmottaa mitä asialla tarkoitetaan, miksi se saa psyyken horjumaan. Ymmärtäisikö paremmin lasten tai eläimien kautta. Lähdin nuorena ensimmäiselle ulkomaanreissulle ja rajaton äitini kävi hoitamassa kissaani. Sanoin että jos hän haluaa lähteä mökille, niin ystäväni on luvannut hoitaa sen ajan. Korostin, että kissa pelkää autoilua ja muutenkaan ei ole hyvä viedä vieraaseen ympäristöön, kun en ole paikalla. Sain viestin, että kissa karkasi mökillä metsään ja piti jättää sinne, kun alkoi työviikko. Menin ihan tolaltani, johon minulle kommentoitiin, miten olen niin hysteerinen, kyllähän kissa luonnossa pärjää kesän. Minulla on lapsuudesta asti liuta kokemuksia, joissa rajojeni yli on kävelty. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit kokonaan, kun tajusin ettei mikään auta. Tuli tämä muisto mieleen, kun joku kertoi ystävänsä saksineen hänen koiransa karvat kysymättä. Ihan ajattelematonta, mutta sitä nämä ihmiset eivät suostu edes ajattelemaan.

Eksälläni ja minulla ei ole lapsia. Hän oli pahantahtoisesti rajaton. Hän edelleen välillä ottaa/ yrittää ottaa yhteyttä ja menen aina tolaltani hetkeksi, koska tulee todella turvaton olo siitä, mitä hän mahdollisesti voisi edelleen tehdä ja nousee pintaan myös ahdistukset kaikesta vanhasta. Mikään ei ollut yksityistä, hän tonki kaiken. Hän oli selkäni takana yhteydessä muihin ihmisiin ja kielsi yhteydenpidon minuun, valehteli muille minusta ja minulle muista, tärveli esineitäni jne. Hän kyselee, olenko sinkku vai suhteessa, en ikinä sanoisi hänelle olevani suhteessa, koska pelkään, että hän tavalla tai toisella yrittäisi vahingoittaa minulle tärkeää ihmistä tai meidän välistä suhdettamme. 

Ne tajuavat, jotka tajuavat. Muut pitänevät minua vainoharhaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen aiheuttaa turvattomuutta, koska häneen ei voi luottaa. Joillekin on vaikea hahmottaa mitä asialla tarkoitetaan, miksi se saa psyyken horjumaan. Ymmärtäisikö paremmin lasten tai eläimien kautta. Lähdin nuorena ensimmäiselle ulkomaanreissulle ja rajaton äitini kävi hoitamassa kissaani. Sanoin että jos hän haluaa lähteä mökille, niin ystäväni on luvannut hoitaa sen ajan. Korostin, että kissa pelkää autoilua ja muutenkaan ei ole hyvä viedä vieraaseen ympäristöön, kun en ole paikalla. Sain viestin, että kissa karkasi mökillä metsään ja piti jättää sinne, kun alkoi työviikko. Menin ihan tolaltani, johon minulle kommentoitiin, miten olen niin hysteerinen, kyllähän kissa luonnossa pärjää kesän. Minulla on lapsuudesta asti liuta kokemuksia, joissa rajojeni yli on kävelty. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit kokonaan, kun tajusin ettei mikään auta. Tuli tämä muisto mieleen, kun joku kertoi ystävänsä saksineen hänen koiransa karvat kysymättä. Ihan ajattelematonta, mutta sitä nämä ihmiset eivät suostu edes ajattelemaan.

Löytyikö kissa?

Noita ystäväsi kaltaisia ihmisiä on tässä maassa liikaa.

Ja tämä rajattomuus, toisen ylikävely, ohittaminen, mitätöinti ja suoranainen kiusaaminen on todella yleistä. Se on niin jotenkin rakenteellista, ettei sitä ole ennen edes tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen aiheuttaa turvattomuutta, koska häneen ei voi luottaa. Joillekin on vaikea hahmottaa mitä asialla tarkoitetaan, miksi se saa psyyken horjumaan. Ymmärtäisikö paremmin lasten tai eläimien kautta. Lähdin nuorena ensimmäiselle ulkomaanreissulle ja rajaton äitini kävi hoitamassa kissaani. Sanoin että jos hän haluaa lähteä mökille, niin ystäväni on luvannut hoitaa sen ajan. Korostin, että kissa pelkää autoilua ja muutenkaan ei ole hyvä viedä vieraaseen ympäristöön, kun en ole paikalla. Sain viestin, että kissa karkasi mökillä metsään ja piti jättää sinne, kun alkoi työviikko. Menin ihan tolaltani, johon minulle kommentoitiin, miten olen niin hysteerinen, kyllähän kissa luonnossa pärjää kesän. Minulla on lapsuudesta asti liuta kokemuksia, joissa rajojeni yli on kävelty. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit kokonaan, kun tajusin ettei mikään auta. Tuli tämä muisto mieleen, kun joku kertoi ystävänsä saksineen hänen koiransa karvat kysymättä. Ihan ajattelematonta, mutta sitä nämä ihmiset eivät suostu edes ajattelemaan.

Löytyikö kissa?

Noita ystäväsi kaltaisia ihmisiä on tässä maassa liikaa.

Ja tämä rajattomuus, toisen ylikävely, ohittaminen, mitätöinti ja suoranainen kiusaaminen on todella yleistä. Se on niin jotenkin rakenteellista, ettei sitä ole ennen edes tajunnut.

Siis äitisi. Ei ystäväsi.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa AV ollut 30 vuotta sitten, niin olisin saanut monellekin omassa suhteessani hiertäneelle asialle nimen. Mies on just tuollainen rajaton ja ei esim. ymmärrä sitä että jos joku ei suoraan kieltäydy niin se on sama kuin ei. Esimerkiksi jalkapalloporukkaa kasatessa kaveri sanoi että voisihan sitä ehkä joskus kokeilla, niin minä tajusin heti että ei ole kiinnostunut. Mies sitten soitteli viikkokausia aina ennen harjoituksen alkua tälle kaverille että onko tulossa, vaikka kaveri tiesi ajan ja paikan ja olisi ilmaantunut paikalle jos kiinnostaa. Lopulta minulla piti kieltää soittaminen. En tiedä onko tämä rajattomuutta, vaan sitä että ei vaan tajua.

Toinen esimerkki. Opiskelin avoimessa yliopistossa ja minulla oli numero lankapuhelimen vieressä seinällä josta kyselin tenttituloksia. Kerran mies sanoi kun tulin kotiin että oli kysellyt minun tenttituloksia tuosta numerosta, mutta ei ollut osannut sanoa että mistä tentistä on kysymys.

Paljon olisi muutakin vastaavaa, mutta en ala nyt ruokatunnilla itseäni hermostuttamaan muistelemalla.

Itse en olisi ollut noin kiivaasti yhteyksissä, mutta jos kaverini sanoisi minulle että on kiinnostunut, ja voisihan sitä kokeilla, niin olettaisin että hän puhuu totta eikä valehtele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska oletettavasti pihaan mahtuu myös ne miehen tuomat kukkasipulit, niin miksi se oli niin paha juttu kun mies niitä ilman lupaasi toi? Olisit kiittänyt ja sanonut, että kyllä näille paikka löytyy.

Voithan mennä itse sitten omassa rauhassa katselemaan ja ostaa mitä itse tykkäät.

Jos eivät olleet edes kalliita ja rahasta asia ei ole kiinni.

Olin itse tuollainen, että oman mielen mukaiset poikkeamat miehen toiminnassa nostivat joskus vahvojakin tunteita pintaan, vaikka jälkeenpäin ajatellen olivat kuitenkin pikkujuttu ja olisin voinut ohittaa. Riitelimme turhaan pikkuasioista.

Kun meitä oli kuitenkin suhteessa kaksi ihmistä niin tietenkin on myös kaksi näkökulmaa.

Kaksi ei voi toimia kuin yksi, kuin yhdestä puusta aina.

Parisuhteessa pitää olla kyky joskus myös sulkea silmänsä.

Jos asiasta ei aiheudu suurta haittaa, muuta kuin oma mieli sanoo niin, että kuinka tuo nyt taas noin teki.

Olen nyt jälkeenpäin ajatellut, että kannattaa valita sotansa.

Myös, että haluaako olla onnellinen vai oikeassa.

Harmittaa, koska parisuhde muuten oli hyvä, mies vain toimi ja ajatteli joissain asioissa eri tavalla kuin minä.

Mutta miksi ne minun ajatukseni ja toimeni olisivat olleet ne ainoat oikeat.

Omituista että tämä hyvin ajateltu ja syvällinenkin näkemys sai kahdeksan alapeukkua. Taitaa olla nuoria naisia linjoilla jotka eivät ymmärrä vielä parisuhteen dynamiikkoja kun ei ole elämänkokemusta eikä ajallista perspektiiviä.

Taidatpa olla itse tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja, etkä ymmärrä että keskutelupalstoilla ihmisillä on oma mielipide, jopa ylitse sinun.  Omituista että joku viitsii.

Hohhoijaa, en ole niin lapsellinen, olen jo 64 v.  Mutta olen pitkässä liitossa, 40 vuotta, ja kyllä siinä jotain miehen ja naisen suhteesta oppii jos haluaa.  Tuon naisen kirjoituksessa oli jotain elementtejä siitä, mitä olen itse pitkässä avioliitossa kokenut ja oppinut. Tunnistin sen.

Mutta nykyajan nuoret naiset ei tule koskaan näitä miehen ja naisen yhteys -asioita ymmärtämään, koska te karkaatte vaikeuksien tullen liitosta ja petätte antamanne lupauksen. Petättekö muutkin lupaukset yhtä herkästi?

Montako vuotta sinulla on kokemusta elämästä ns. käytöshäiriöisen ihmisen kanssa elämisestä? Minulla ensin 15 vuotta lapsuudenkodissa sekä 5 vuotta suhteessa. Muista ihmissuhteista saadut opit eivät päde näihin kahteen tapaukseen yhtään mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen aiheuttaa turvattomuutta, koska häneen ei voi luottaa. Joillekin on vaikea hahmottaa mitä asialla tarkoitetaan, miksi se saa psyyken horjumaan. Ymmärtäisikö paremmin lasten tai eläimien kautta. Lähdin nuorena ensimmäiselle ulkomaanreissulle ja rajaton äitini kävi hoitamassa kissaani. Sanoin että jos hän haluaa lähteä mökille, niin ystäväni on luvannut hoitaa sen ajan. Korostin, että kissa pelkää autoilua ja muutenkaan ei ole hyvä viedä vieraaseen ympäristöön, kun en ole paikalla. Sain viestin, että kissa karkasi mökillä metsään ja piti jättää sinne, kun alkoi työviikko. Menin ihan tolaltani, johon minulle kommentoitiin, miten olen niin hysteerinen, kyllähän kissa luonnossa pärjää kesän. Minulla on lapsuudesta asti liuta kokemuksia, joissa rajojeni yli on kävelty. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit kokonaan, kun tajusin ettei mikään auta. Tuli tämä muisto mieleen, kun joku kertoi ystävänsä saksineen hänen koiransa karvat kysymättä. Ihan ajattelematonta, mutta sitä nämä ihmiset eivät suostu edes ajattelemaan.

Eivät suostu ajattelemaan ja eivätkä etenkään kuuntelemaan.

Heillä ei joko olo kykyä ollenkkaan kuulla mitä mitättömäksi katsomansa ihminen sanoo, tai aivoissa on joku ohjelma, joka kääntää kaiken ohitettavan ihmisen sanomiset päinvastaiseksi.

Tiedän yhten vanhemman naisen joka on todella rajaton ja sellainen hössöttäjä paapoja. Hänen aivonsa toimivat siten, että jos mies sanoo jotain, niin aivot tulkitsevat sen, että hyvä hyvä, mies on viisas.

Jos nainen tai tyttö sanoo jotain, niin tämä vanhempi nainen kiekaisee ennen lauseen loppua, Ei ei! Ei se ole niin, vaan... Ei ole todellakaan yhtään mitään väliä mitä hänelle sanoo, se on aina täyttä pskaa, mikäli sanoja on mitätön tyttö tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska oletettavasti pihaan mahtuu myös ne miehen tuomat kukkasipulit, niin miksi se oli niin paha juttu kun mies niitä ilman lupaasi toi? Olisit kiittänyt ja sanonut, että kyllä näille paikka löytyy.

Voithan mennä itse sitten omassa rauhassa katselemaan ja ostaa mitä itse tykkäät.

Jos eivät olleet edes kalliita ja rahasta asia ei ole kiinni.

Olin itse tuollainen, että oman mielen mukaiset poikkeamat miehen toiminnassa nostivat joskus vahvojakin tunteita pintaan, vaikka jälkeenpäin ajatellen olivat kuitenkin pikkujuttu ja olisin voinut ohittaa. Riitelimme turhaan pikkuasioista.

Kun meitä oli kuitenkin suhteessa kaksi ihmistä niin tietenkin on myös kaksi näkökulmaa.

Kaksi ei voi toimia kuin yksi, kuin yhdestä puusta aina.

Parisuhteessa pitää olla kyky joskus myös sulkea silmänsä.

Jos asiasta ei aiheudu suurta haittaa, muuta kuin oma mieli sanoo niin, että kuinka tuo nyt taas noin teki.

Olen nyt jälkeenpäin ajatellut, että kannattaa valita sotansa.

Myös, että haluaako olla onnellinen vai oikeassa.

Harmittaa, koska parisuhde muuten oli hyvä, mies vain toimi ja ajatteli joissain asioissa eri tavalla kuin minä.

Mutta miksi ne minun ajatukseni ja toimeni olisivat olleet ne ainoat oikeat.

Omituista että tämä hyvin ajateltu ja syvällinenkin näkemys sai kahdeksan alapeukkua. Taitaa olla nuoria naisia linjoilla jotka eivät ymmärrä vielä parisuhteen dynamiikkoja kun ei ole elämänkokemusta eikä ajallista perspektiiviä.

Taidatpa olla itse tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja, etkä ymmärrä että keskutelupalstoilla ihmisillä on oma mielipide, jopa ylitse sinun.  Omituista että joku viitsii.

Hohhoijaa, en ole niin lapsellinen, olen jo 64 v.  Mutta olen pitkässä liitossa, 40 vuotta, ja kyllä siinä jotain miehen ja naisen suhteesta oppii jos haluaa.  Tuon naisen kirjoituksessa oli jotain elementtejä siitä, mitä olen itse pitkässä avioliitossa kokenut ja oppinut. Tunnistin sen.

Mutta nykyajan nuoret naiset ei tule koskaan näitä miehen ja naisen yhteys -asioita ymmärtämään, koska te karkaatte vaikeuksien tullen liitosta ja petätte antamanne lupauksen. Petättekö muutkin lupaukset yhtä herkästi?

Huoh sentään. Jos olisit oikeasti 64v, niin elämänkokemusta olisi kyllä jo sen verran karttunut, että tietäisi ettänuoret naiset eivät ole tuollaisia. Jokaiseen ikäryhmään mahtuu kaikenlaista vipeltäjää, mutta että oikein tietää että kyllä ne nuoret naiset lupauksensa pettää. Just juu niinpä niin :D Trolli mikä trolli, ja vielä tosi läpinäkyvä sellainen ;)

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni ja minulla ei ole lapsia. Hän oli pahantahtoisesti rajaton. Hän edelleen välillä ottaa/ yrittää ottaa yhteyttä ja menen aina tolaltani hetkeksi, koska tulee todella turvaton olo siitä, mitä hän mahdollisesti voisi edelleen tehdä ja nousee pintaan myös ahdistukset kaikesta vanhasta. Mikään ei ollut yksityistä, hän tonki kaiken. Hän oli selkäni takana yhteydessä muihin ihmisiin ja kielsi yhteydenpidon minuun, valehteli muille minusta ja minulle muista, tärveli esineitäni jne. Hän kyselee, olenko sinkku vai suhteessa, en ikinä sanoisi hänelle olevani suhteessa, koska pelkään, että hän tavalla tai toisella yrittäisi vahingoittaa minulle tärkeää ihmistä tai meidän välistä suhdettamme. 

Ne tajuavat, jotka tajuavat. Muut pitänevät minua vainoharhaisena. 

Tämä keskustelu leviää kuin Hujasen pa*ka. Onko ap sinun miehesi tällainen kuin tämä kirjoittaja kuvaa. Eb ainakaan saanut sellaista vaikutelmaa. Mutta nyt tänne kirjoittelee kaikki oikeitten vainoajien kanssa jostain syystä eläneet heikkotahtoiset ihmiset ja hämärtää aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Minua onnistuu manipuloimaan pahalla mielellään (oli masentunut kun olin teini): en saanut mennä erääseen asiakaspalveluhommaan töihin viime keväänä koska korona, vaikka työ oli ulkona ja turvavälit tarkkoja. Siis että en saanut mennä sinne, koska äitini joutuisi olemaan koko ajan peloissaan ja hän ei saisi nukuttua eikä tehtyä mitään. No, etsin itsekin ehkä tekosyytä olla ottamatta työtä (uupumus oli jo tuloillaan, joten lepo teki hyvää) mutta AI ETTÄ MIKÄ RAJATTOMUUS. Tottakai hän käyttää vanhaa masentumistaan keinona saada minut luopumaan suunnitelmistani, joista hän ei tykkää.

Kuulostaa siltä, että vierität syyn töihin menemättömyydestäsi äitisi niskaan. Olisi parempi, jos ottaisit itse vastuun päätöksistäsi. Ole työtön jos haluat, mutta älä syytä äitiäsi siitä.

Omalla tavallasi sinäkin olit tässä hyvin rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun kommentoi ihmisiä, jotka eivät ole eläneet rajattoman ihmisen kanssa joko kotona tai työelämässä.

Nämä tietämättömät ihmiset sitten ehdottavat ratkaisuksi, että rajatonta ihmistä säälitään, ymmärretään ja ollaan kiitollisia tämän "avusta".

Etenkin kun ap:n tapauksessa rajaton ihminen on mies, tietämättömät ehdottelevat, että hän vain on tumpelo mies, joka haluaa auttaa vaimoaan omalla tavallaan.

Ei. Rajattomuus ei ole sitä, että toista vilpittömästi autetaan. Tai että osallistutaan, vaikka kaikki meneekin lopulta mönkään.

Ihan päinvastoin. Rajattomat ihmiset pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan toisia. He eivät suostu myöntämään, että toiset ovat heistä erillisiä ihmisiä. He suoraan sanottuna ter rorisoivat toisia ihmisiä ja ajavat nämä ennen pitkää hulluiksi. He tekevät tämän arjen pieninä tekoina.

Annan yhden esimerkin rajattomasta ihmisestä. Rajaton oli mökillä ja pyysi, että puoliso lähettäisi lapset sinne kaukoliikenteen bussilla. Sovittiin, että rajaton hakee lapset tietyltä seisakkeelta. Vielä bussiasemalta soitettiin rajattomalle, että hän varmasti menee sinne lapsia vastaan. Kuitenkin kun bussi noin tuntia myöhemmin tuli tuolle seisakkeelle, rajaton ei ollutkaan siellä. Bussin kuljettaja ja matkustajat selvittelivät asiaa lasten kanssa. Ilmeni että rajaton olikin n. 25 km päässä sijaitsevassa kaupungissa.

Jotkut bussin matkustajat alkoivat jupista, että miten puoliso onkin voinut käskea lasten jäädä seisakkeella pois, kun kaupunkiinhan heidän piti mennä. Huomaatteko, mitä tapahtui? Uhrit syyllistettiin. Tämä on tyypillistä. Rajattoman ihmisen hulluus on hulluksi tekevää. Sivullisetkaan eivät voi uskoa sitä todeksi vaan alkavat etsiä syitä uhrista.

Rajattomat eivät noudata yhteisiä suunnitelmia eivätkä lue tilanteita. Kaikki tapahtuu heidän oikkujensa mukaan. Anteeksi he eivät pyydä koskaan. Eivätkä muutu.

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta ei tämä mielestäni kerro rajattomuudesta vaan väärinymmärryksestä ja ehkä hajamielisyydestä. Rajattomuus on sitä, että päättää asioita toisten puolesta ja toimii oman mielensä mukaan, tuossahan mies oli selkeästi käsittänyt väärin, tai ehkä ei ollut kuunnellut, missä lasten oli määrä jäädä pois. 

Tai sitten ei. Mieheni rajaton sukulainen halusi lapsen mökilleen. Se sopi meille, koska lapsi pitää hänestä. Teroitimme rajattomalle, että meillä on lomamatkalle lähtö päivänä x. Lapsen on oltava kotona päivää aiemmin. Kun aloimme kaksi päivää aiemmin kyselemään moneltako rajaton tuo lapsen seuraavana päivänä, kävi ilmi, että rajaton on poistunut maasta (onneksi vaan risteilylle) lapsen kanssa eikä lapsella ole mitään mahdollisuutta ehtiä kotiin ajoissa.

Vahinko? Väärinkäsitys? Voin kertoa, että otti päähän järjestellä reissua uudelleen.

Lisään vielä, että tietenkin rajaton pahoitti mielensä ja itki kaikille kuinka kiittämättömiä olemme. Hänhän vain halusi tarjota lapselle kuvan reissun. Lapselle, jonka oltiin kerrottu lähtevän reissuun heti mökkeilyn jälkeen.

Onko toinen varmasti kuullut mitä on sanottu? Onko sovittu tarkasti eikä vain ohimennen, että silloin ja silloin tulemme hakemaan/tuot lapsemme kotiin? Sovittu siis niin, että toinen on sanonut "Selvä, asia sovittu"? Ja jos on sovittu, niin millä perustelee ettei ole pitänyt kiinni sopimuksesta?

Tunnen pari adhd:ta jotka käyttäytyvät rajattomasti, syynä se etteivät oikeasti ole kuunnelleet/ jaksaneet keskittyä siihen, mitä ollaan sovittu. Heillä ei siis ole muistikuvaa mistään sopimisesta..

Kyllä, oli sovittu tarkasti. Sitä en voi tietää muistiko.

Pointti tässä ketjussa on ollut juuri ilmiön toistuvuus. Tuokin kerta olisi yksittäisenä menetellyt, vaikka outoa olikin. Pointti on se, että rajaton käytös toistui ja toistui niin, että meinasin tulla hulluksi. Se ylitti kestokykyni. Jokainen tapahtuma yksittäisenä olisi mitätön. Siksihän tämä ilmiö on niin hankala.

En väitä rajattomuutta diagnoosiksi enkä tiedä mistä tämän henkilön kohdalla johtuu. Enkä oikeastaan edes välitä mistä johtuu. Halusin vain, että se loppuu. Koska en voi muuttaa toista, ratkaisin asian niin, että en ole kanssaan tekemisissä ollenkaan. Ja kyllä, hän suuttui, kun kielsin, ettei meille saa kävellä noin vaan sisään ja poistin facebookista yms, mutta en tuossa vaiheessa enää jaksanut välittää. Ehkä joku toinen ihminen olisi jaksanut ja ymmärtänyt adhd:tä tai mistä nyt sitten johtuikin. Minä en jaksanut ja laitoin happimaskin omille kasvoilleni.

Minä ajaudun parisuhteisiin rajattomien miesten kanssa. Sellaisten, jotka tarvitsevat paljon hyväksyntää ja katkeamattoman puheyhteyden. Minun luullaan lukevan ajatuksia. Puoliso voi esimerkiksi laittaa ruuat uuniin ja tiskarin päälle ja lähteä sitten ystävilleen olettaen, että hoidan hommat loppuun automaattisesti eikä minulla ole mitään muuta tehtävää. Jos sovimme kotitöiden jakamisesta, niin mies voi pyrkiä ilahduttamaan minua ja tekee kaikki minun kotityöni mitään ilmoittamatta - ja raivostuu, koska en ole lukenut hänen ajatuksiaan ja tehnyt vastaavasti hänen osuuttaan! Yksi rajattomuuden vaikeimmista piirteistä on kuvitelma ajatustenlukutaidosta yhdistettynä (ei-toivotun) avun vastikkeellisuuteen... Minulle on raivottu muun muassa siitä, etten ollut löytänyt parvekkeelta (jossa en käy koskaan) miehen kauluspaitaa (josta en tiennyt) ja silittänyt sitä hänelle valmiiksi hänen syntymäpäiväjuhliaan varten (tiesin syntymäpäivästä, mutten juhlista :D). Miesten äidit ovat olleet parisuhteessa vahva "kolmas pyörä", joille on kerrottu kaikki revenneistä kortsuista lähtien... vaikka olimme kolmekymppisiä :D 

Jos tämäntyyppisillä miehillä on teettänyt tunnelukko-testin, niin he ovat saaneet paljon pisteitä kietoutuneisuudesta. 

Kaikkein vaikeinta rajattomuus on riidellessä. Kun toinen luulee olevansa paremmin pääsi sisällä kuin sinä itse, riidat eivät etene millään tavalla järkevästi. Sanat tungetaan suuhusi eikä puheitasi uskota, koska rajaton ihminen luulee aidosti olevansa oikeassa - sinä olet se hankala ja vaikeaa leikkivä osapuoli, joka ei sano mitä mieltä "oikeasti" on. Ja koska SINÄ et pääse toisen pään sisälle, hän ottaa jatkuvasti enemmän kierroksia, koska ei tule ymmärretyksi. Erimielisyydet päättyvät siihen, että eikö rajatonta rakasta ollenkaan ja että onko tavoitteena ero tai välirikko. 

Ahkera kiittäminen ja omapäisyys auttavat tulemaan toimeen rajattomien kanssa, mutta heihin ei voi luottaa samalla tapaa kuin terveet rajat omaaviin ihmisiin. Se vilpitön kuvitelma, että kaikilla on ajatustenlukutaito, rajattomalla on oma "täydellinen" näkemys asioiden oikeasta laidastaja kontrastina kaikki rajattomalle epämieluisa on tarkoituksellisesti ilkeää, sotkee arkea ja ihmissuhteita aika pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska oletettavasti pihaan mahtuu myös ne miehen tuomat kukkasipulit, niin miksi se oli niin paha juttu kun mies niitä ilman lupaasi toi? Olisit kiittänyt ja sanonut, että kyllä näille paikka löytyy.

Voithan mennä itse sitten omassa rauhassa katselemaan ja ostaa mitä itse tykkäät.

Jos eivät olleet edes kalliita ja rahasta asia ei ole kiinni.

Olin itse tuollainen, että oman mielen mukaiset poikkeamat miehen toiminnassa nostivat joskus vahvojakin tunteita pintaan, vaikka jälkeenpäin ajatellen olivat kuitenkin pikkujuttu ja olisin voinut ohittaa. Riitelimme turhaan pikkuasioista.

Kun meitä oli kuitenkin suhteessa kaksi ihmistä niin tietenkin on myös kaksi näkökulmaa.

Kaksi ei voi toimia kuin yksi, kuin yhdestä puusta aina.

Parisuhteessa pitää olla kyky joskus myös sulkea silmänsä.

Jos asiasta ei aiheudu suurta haittaa, muuta kuin oma mieli sanoo niin, että kuinka tuo nyt taas noin teki.

Olen nyt jälkeenpäin ajatellut, että kannattaa valita sotansa.

Myös, että haluaako olla onnellinen vai oikeassa.

Harmittaa, koska parisuhde muuten oli hyvä, mies vain toimi ja ajatteli joissain asioissa eri tavalla kuin minä.

Mutta miksi ne minun ajatukseni ja toimeni olisivat olleet ne ainoat oikeat.

Omituista että tämä hyvin ajateltu ja syvällinenkin näkemys sai kahdeksan alapeukkua. Taitaa olla nuoria naisia linjoilla jotka eivät ymmärrä vielä parisuhteen dynamiikkoja kun ei ole elämänkokemusta eikä ajallista perspektiiviä.

Taidatpa olla itse tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja, etkä ymmärrä että keskutelupalstoilla ihmisillä on oma mielipide, jopa ylitse sinun.  Omituista että joku viitsii.

Hohhoijaa, en ole niin lapsellinen, olen jo 64 v.  Mutta olen pitkässä liitossa, 40 vuotta, ja kyllä siinä jotain miehen ja naisen suhteesta oppii jos haluaa.  Tuon naisen kirjoituksessa oli jotain elementtejä siitä, mitä olen itse pitkässä avioliitossa kokenut ja oppinut. Tunnistin sen.

Mutta nykyajan nuoret naiset ei tule koskaan näitä miehen ja naisen yhteys -asioita ymmärtämään, koska te karkaatte vaikeuksien tullen liitosta ja petätte antamanne lupauksen. Petättekö muutkin lupaukset yhtä herkästi?

Huoh sentään. Jos olisit oikeasti 64v, niin elämänkokemusta olisi kyllä jo sen verran karttunut, että tietäisi ettänuoret naiset eivät ole tuollaisia. Jokaiseen ikäryhmään mahtuu kaikenlaista vipeltäjää, mutta että oikein tietää että kyllä ne nuoret naiset lupauksensa pettää. Just juu niinpä niin :D Trolli mikä trolli, ja vielä tosi läpinäkyvä sellainen ;)

Tilasto: Suurin osa avioeroista haetaan ensimmäisten 10 aviovuoden aikana. 70 % eroista hakee nainen.

https://www.rakkaudenrevoluutio.fi/kuinka-moni-eroaa-tilastokeskus-avio…

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/perati-70-avioeroista-naisen-aloittees…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni ja minulla ei ole lapsia. Hän oli pahantahtoisesti rajaton. Hän edelleen välillä ottaa/ yrittää ottaa yhteyttä ja menen aina tolaltani hetkeksi, koska tulee todella turvaton olo siitä, mitä hän mahdollisesti voisi edelleen tehdä ja nousee pintaan myös ahdistukset kaikesta vanhasta. Mikään ei ollut yksityistä, hän tonki kaiken. Hän oli selkäni takana yhteydessä muihin ihmisiin ja kielsi yhteydenpidon minuun, valehteli muille minusta ja minulle muista, tärveli esineitäni jne. Hän kyselee, olenko sinkku vai suhteessa, en ikinä sanoisi hänelle olevani suhteessa, koska pelkään, että hän tavalla tai toisella yrittäisi vahingoittaa minulle tärkeää ihmistä tai meidän välistä suhdettamme. 

Ne tajuavat, jotka tajuavat. Muut pitänevät minua vainoharhaisena. 

Tämä keskustelu leviää kuin Hujasen pa*ka. Onko ap sinun miehesi tällainen kuin tämä kirjoittaja kuvaa. Eb ainakaan saanut sellaista vaikutelmaa. Mutta nyt tänne kirjoittelee kaikki oikeitten vainoajien kanssa jostain syystä eläneet heikkotahtoiset ihmiset ja hämärtää aiheen.

Housussasi on Hujasen..

Kyllä tuollainen tonkiminen ja seläntakana prseily on juurikin rajattomuutta.

Juuri tuo että mitää yksityisyyttä ei ole.

Rajaton voi olla eri asteisesti.

-eri

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua onnistuu manipuloimaan pahalla mielellään (oli masentunut kun olin teini): en saanut mennä erääseen asiakaspalveluhommaan töihin viime keväänä koska korona, vaikka työ oli ulkona ja turvavälit tarkkoja. Siis että en saanut mennä sinne, koska äitini joutuisi olemaan koko ajan peloissaan ja hän ei saisi nukuttua eikä tehtyä mitään. No, etsin itsekin ehkä tekosyytä olla ottamatta työtä (uupumus oli jo tuloillaan, joten lepo teki hyvää) mutta AI ETTÄ MIKÄ RAJATTOMUUS. Tottakai hän käyttää vanhaa masentumistaan keinona saada minut luopumaan suunnitelmistani, joista hän ei tykkää.

Kuulostaa siltä, että vierität syyn töihin menemättömyydestäsi äitisi niskaan. Olisi parempi, jos ottaisit itse vastuun päätöksistäsi. Ole työtön jos haluat, mutta älä syytä äitiäsi siitä.

Omalla tavallasi sinäkin olit tässä hyvin rajaton.

Minusta taas kuulosta siltä että sinä pullapelle et mitään muuta tee kun syyttelet ihmisiä tyyliin, itse olet paha, oma vika, sinussa vika, itse olet...

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska oletettavasti pihaan mahtuu myös ne miehen tuomat kukkasipulit, niin miksi se oli niin paha juttu kun mies niitä ilman lupaasi toi? Olisit kiittänyt ja sanonut, että kyllä näille paikka löytyy.

Voithan mennä itse sitten omassa rauhassa katselemaan ja ostaa mitä itse tykkäät.

Jos eivät olleet edes kalliita ja rahasta asia ei ole kiinni.

Olin itse tuollainen, että oman mielen mukaiset poikkeamat miehen toiminnassa nostivat joskus vahvojakin tunteita pintaan, vaikka jälkeenpäin ajatellen olivat kuitenkin pikkujuttu ja olisin voinut ohittaa. Riitelimme turhaan pikkuasioista.

Kun meitä oli kuitenkin suhteessa kaksi ihmistä niin tietenkin on myös kaksi näkökulmaa.

Kaksi ei voi toimia kuin yksi, kuin yhdestä puusta aina.

Parisuhteessa pitää olla kyky joskus myös sulkea silmänsä.

Jos asiasta ei aiheudu suurta haittaa, muuta kuin oma mieli sanoo niin, että kuinka tuo nyt taas noin teki.

Olen nyt jälkeenpäin ajatellut, että kannattaa valita sotansa.

Myös, että haluaako olla onnellinen vai oikeassa.

Harmittaa, koska parisuhde muuten oli hyvä, mies vain toimi ja ajatteli joissain asioissa eri tavalla kuin minä.

Mutta miksi ne minun ajatukseni ja toimeni olisivat olleet ne ainoat oikeat.

Omituista että tämä hyvin ajateltu ja syvällinenkin näkemys sai kahdeksan alapeukkua. Taitaa olla nuoria naisia linjoilla jotka eivät ymmärrä vielä parisuhteen dynamiikkoja kun ei ole elämänkokemusta eikä ajallista perspektiiviä.

Taidatpa olla itse tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja, etkä ymmärrä että keskutelupalstoilla ihmisillä on oma mielipide, jopa ylitse sinun.  Omituista että joku viitsii.

Hohhoijaa, en ole niin lapsellinen, olen jo 64 v.  Mutta olen pitkässä liitossa, 40 vuotta, ja kyllä siinä jotain miehen ja naisen suhteesta oppii jos haluaa.  Tuon naisen kirjoituksessa oli jotain elementtejä siitä, mitä olen itse pitkässä avioliitossa kokenut ja oppinut. Tunnistin sen.

Mutta nykyajan nuoret naiset ei tule koskaan näitä miehen ja naisen yhteys -asioita ymmärtämään, koska te karkaatte vaikeuksien tullen liitosta ja petätte antamanne lupauksen. Petättekö muutkin lupaukset yhtä herkästi?

Montako vuotta sinulla on kokemusta elämästä ns. käytöshäiriöisen ihmisen kanssa elämisestä? Minulla ensin 15 vuotta lapsuudenkodissa sekä 5 vuotta suhteessa. Muista ihmissuhteista saadut opit eivät päde näihin kahteen tapaukseen yhtään mitenkään. 

Naulan kantaan! Mikään normaalissa suhteessa opittu vuorovaikutuskeino ei toimi rajattoman kanssa. Siinä on jotkut ihan omat oudot säännöt, tai paremminkin säännöttömyytensä. Itse mietin välillä olenko piilokamerassa. Tätä ei varmaan voi tajua, jos ei ole kokenut.

En ymmärrä tätä "rajaton"-sanaa. Mun mieheni on huono kommunikoimaan, ja toistuvasti löydämme itsemme tilanteesta, että olemme saaneet eri käsityksen siitä, miten jokin asia pitäisi hoitaa. Olemme olleet pitkään yhdessä, ja nyt olen tajunnut, että kaikki pienet käytännön päätökset kannattaa toistaa ja täsmentää yhdessä: näin päätimme, näin teemme. Usein kun on kysymys siitä, että mies henkistä aivotyötä tekevänä on niin oman ajatusprosessiinsa uppoutuneena, että ei muista mitä sovittiin. Myös Asperger-syndromaa on.

Mutta sillä ei ole tekemistä rajattomuuden kanssa, pikemminkin miehen mieli on aika rajoittunut käsittelemään hänelle tärkeitä asioita, ja muut saattavat jäädä katveeseen. Mutta en pidä tätä ilkeytenä, en vallankäyttönä enkä jonain ihme rajattomuutena, vaan ihan luonteenpiirteenä.

Nykyaikainen medikalisoitunut maailma haluaa löytää termin ja määritellä kaiken ikään kuin se jotain auttaisi tai pahasta päästäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun kommentoi ihmisiä, jotka eivät ole eläneet rajattoman ihmisen kanssa joko kotona tai työelämässä.

Nämä tietämättömät ihmiset sitten ehdottavat ratkaisuksi, että rajatonta ihmistä säälitään, ymmärretään ja ollaan kiitollisia tämän "avusta".

Etenkin kun ap:n tapauksessa rajaton ihminen on mies, tietämättömät ehdottelevat, että hän vain on tumpelo mies, joka haluaa auttaa vaimoaan omalla tavallaan.

Ei. Rajattomuus ei ole sitä, että toista vilpittömästi autetaan. Tai että osallistutaan, vaikka kaikki meneekin lopulta mönkään.

Ihan päinvastoin. Rajattomat ihmiset pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan toisia. He eivät suostu myöntämään, että toiset ovat heistä erillisiä ihmisiä. He suoraan sanottuna ter rorisoivat toisia ihmisiä ja ajavat nämä ennen pitkää hulluiksi. He tekevät tämän arjen pieninä tekoina.

Annan yhden esimerkin rajattomasta ihmisestä. Rajaton oli mökillä ja pyysi, että puoliso lähettäisi lapset sinne kaukoliikenteen bussilla. Sovittiin, että rajaton hakee lapset tietyltä seisakkeelta. Vielä bussiasemalta soitettiin rajattomalle, että hän varmasti menee sinne lapsia vastaan. Kuitenkin kun bussi noin tuntia myöhemmin tuli tuolle seisakkeelle, rajaton ei ollutkaan siellä. Bussin kuljettaja ja matkustajat selvittelivät asiaa lasten kanssa. Ilmeni että rajaton olikin n. 25 km päässä sijaitsevassa kaupungissa.

Jotkut bussin matkustajat alkoivat jupista, että miten puoliso onkin voinut käskea lasten jäädä seisakkeella pois, kun kaupunkiinhan heidän piti mennä. Huomaatteko, mitä tapahtui? Uhrit syyllistettiin. Tämä on tyypillistä. Rajattoman ihmisen hulluus on hulluksi tekevää. Sivullisetkaan eivät voi uskoa sitä todeksi vaan alkavat etsiä syitä uhrista.

Rajattomat eivät noudata yhteisiä suunnitelmia eivätkä lue tilanteita. Kaikki tapahtuu heidän oikkujensa mukaan. Anteeksi he eivät pyydä koskaan. Eivätkä muutu.

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta ei tämä mielestäni kerro rajattomuudesta vaan väärinymmärryksestä ja ehkä hajamielisyydestä. Rajattomuus on sitä, että päättää asioita toisten puolesta ja toimii oman mielensä mukaan, tuossahan mies oli selkeästi käsittänyt väärin, tai ehkä ei ollut kuunnellut, missä lasten oli määrä jäädä pois. 

Tai sitten ei. Mieheni rajaton sukulainen halusi lapsen mökilleen. Se sopi meille, koska lapsi pitää hänestä. Teroitimme rajattomalle, että meillä on lomamatkalle lähtö päivänä x. Lapsen on oltava kotona päivää aiemmin. Kun aloimme kaksi päivää aiemmin kyselemään moneltako rajaton tuo lapsen seuraavana päivänä, kävi ilmi, että rajaton on poistunut maasta (onneksi vaan risteilylle) lapsen kanssa eikä lapsella ole mitään mahdollisuutta ehtiä kotiin ajoissa.

Vahinko? Väärinkäsitys? Voin kertoa, että otti päähän järjestellä reissua uudelleen.

Lisään vielä, että tietenkin rajaton pahoitti mielensä ja itki kaikille kuinka kiittämättömiä olemme. Hänhän vain halusi tarjota lapselle kuvan reissun. Lapselle, jonka oltiin kerrottu lähtevän reissuun heti mökkeilyn jälkeen.

Onko toinen varmasti kuullut mitä on sanottu? Onko sovittu tarkasti eikä vain ohimennen, että silloin ja silloin tulemme hakemaan/tuot lapsemme kotiin? Sovittu siis niin, että toinen on sanonut "Selvä, asia sovittu"? Ja jos on sovittu, niin millä perustelee ettei ole pitänyt kiinni sopimuksesta?

Tunnen pari adhd:ta jotka käyttäytyvät rajattomasti, syynä se etteivät oikeasti ole kuunnelleet/ jaksaneet keskittyä siihen, mitä ollaan sovittu. Heillä ei siis ole muistikuvaa mistään sopimisesta..

Kyllä, oli sovittu tarkasti. Sitä en voi tietää muistiko.

Pointti tässä ketjussa on ollut juuri ilmiön toistuvuus. Tuokin kerta olisi yksittäisenä menetellyt, vaikka outoa olikin. Pointti on se, että rajaton käytös toistui ja toistui niin, että meinasin tulla hulluksi. Se ylitti kestokykyni. Jokainen tapahtuma yksittäisenä olisi mitätön. Siksihän tämä ilmiö on niin hankala.

En väitä rajattomuutta diagnoosiksi enkä tiedä mistä tämän henkilön kohdalla johtuu. Enkä oikeastaan edes välitä mistä johtuu. Halusin vain, että se loppuu. Koska en voi muuttaa toista, ratkaisin asian niin, että en ole kanssaan tekemisissä ollenkaan. Ja kyllä, hän suuttui, kun kielsin, ettei meille saa kävellä noin vaan sisään ja poistin facebookista yms, mutta en tuossa vaiheessa enää jaksanut välittää. Ehkä joku toinen ihminen olisi jaksanut ja ymmärtänyt adhd:tä tai mistä nyt sitten johtuikin. Minä en jaksanut ja laitoin happimaskin omille kasvoilleni.

TÄMÄ!

Kun niitä näennäisen "mitättömiä" pikkuasioita on miljoonia ja niitä tulee koko ajan, siinä menee ihan rikki.

Ulkopuoliset tuomitsevat sinut, ja syyttävät turhasta valittajaksi, koska ne yksittäiset jutut ovat aina mitätöitävissä.

Jos ihmisen päälle kaadetaan rekkalavallinen soraa ja hän kuolee sinne alle, niin ei kai kukaan mene nyppimään niitä pikkukiven murusia ja niitä esittele halveksien, että tämmösiin sirusiin raukka kuoli. Onpa heikko ihminen.