Lue keskustelun säännöt.
Tytär haluaisi koiran
Aino
14.02.2021 |
14- vuotias tyttäreni haluaisi kovasti koiraa. Tuota koiraahan on jo pidempään haikailtu. Tytär on töissä, jakaa mainoksia. Ja on muutenkin säästänyt hyvin pitkään rahoja koiran kustannuksiin. Meillä on kissa, tyttären vastuulla. Hän hoitaa sitä moitteitta ja kissa on aivan ihana tapaus. Tytär on kouluttanut kissaa istumaan, tulemaan paikalle käskystä, hyppimään ja vaikka mitä. Mutta koirassa on kuitenkin todella iso vastuu, jota en tietenkään pelkästään tyttärelle antaisi, on niin nuori vielä. Tyttärellä on myös anoreksia, ei tosin enää paha. Ollut vuoden verran, ja nyt on jo parantuminen lähellä, mutta silti tytär huolettaa. Tytär on todella tunnollinen ja hyvä koulussa, joten en näe koulua esteenä koiralle. On puhunut että säästäisi vielä rahaa ennen koiran hankintaa ja tekisi töitä, siten että koira tulisi tytön ollessa 15. Asumme rivitalossa, aikeissa olisi muuttaa omakotitaloon tilaisuuden tullen. Minulla on myös 7-vuotias tytär ja 10kk poikavauva. Mieheni ottaisi koiran ihan mielellään, mutta täällä pohditaan miten rivitalossa koira voi, ja minkälaisia kokemuksia teinistä koiran omistajana. Kiinnostaisi myös tietää kuulostaako tilanteemme koiralle sopivalta. Ja onko tyttö valmis ottamaan vastuuta koirasta?
Koirasta vielä sen verran että toiveissa olisi sheltti, harrastaisi agilityä, tokoa, ralli tokoa, noseworkia, ja vaikka mitä. Selvittänyt kulut (maksaisi suurimman osan), sairaudet, koulutuksen, pentukoulut ja kaikkea mahdollista esim. Tassujen trimmauksesta, tassuvahasta. Ajatuksena olisi että jäisi koiran ja kissan kanssa kotiin jos käytäisiin jollain lomamatkalla, mutta tosiaan siinä se anoreksia mietityttää. (Ei kyllä olla lähiaikoihin minnekkään menossa). Myös kissan ja koiran tutustuttaminen olisi tytöllä hanskassa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Sheltti on hyvä rotu ja tyttö tuntuu tolkulliselta, mutta kerro hänelle, että sitä koiraa täytyy hoitaa joka ikinen päivä kunnes hän täyttää 30 vuotta. Ei yllätyslähtöjä festareihin tai Filippiineille. Koira sietää yksin korkeintaan 6 tuntia.
Tytär sanoi vain kun tuosta n. 16 vuoden "palveluksesta" mainitsin että ne olisivat maailman ihanimmat vuodet.
Itseäni alkaa vähän jo ihmetyttää se kuinka kovasti tyttö koiraa haluaa! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastuu koirasta on aina vanhemmilla, vaikka lapselle se ostettaisi. Eli oletko sinä ja miehesi valmis käymään minimi 3x pvä n.10+ vuotta ulkoilemassa säässä, kuin säässä ja muutoin huolehtimaan koirasta?
Joillakin nuorilla kinostus koiraan voi loppua jo pentuvaiheessa ja sisäsiisteysopetuskim saattaa jäädä teille.
Päävastuu olisi tietysti meillä, ja huolehtisimme koirasta jos olisi tarvis. Mutta en jaksaisi uskoa että kissaamme uskollisesti monta vuotta hoitanut ja opettanut tyttäremme ei suostuisi opettamaan koiraa/ vastaavaa. Kavereidenkin kanssa koiria käynyt lenkittämässä ja kouluttamassa. Kiitos hyvistä pointeista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt korona aikana koira ei ole hyvä idea ja muutenkinnihmidiä kuolee nälkään ja tauteihin. Mitäs jos tyttäresi ottaisi ns. kummilapsen jostain köyhästä maasta ja alkaisi rahoittaa hänen koulunkäyntiään ja perhettään. muutamalla kympillä kuukaudessa joku ihminen voisi saada uuden alun elämälleen. Eli paljon halvemmalla kuin mitä menisi koiran ruokiin ja trimmauksiin.
Alapeukutatte, koska koiraihmiset elelevät laput silmillä eivätkä halua myöntää totuutta siitä että koirien pitäminen kiihdyttää ilmaston lämpenemistä ja on epäitsekästä toimintaa niin kauan kun tällä pallolla lapsia ja aikuisiakin kuolee nälkään. Koiriin käytetyllä rahalla pelastettaisiin miljoonia lapsia, mutta te vaan mieluummin valitsisitte puudelinne vieressä kuolevan pienen lapsen puolesta.
Sairasta itsekkyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sheltin 13-vuotiaana, hoidin ja koulutin itse. Toki vanhempien pitää olla vastuussa viime kädessä että eläin saa tarvittavan hoidon. Ainoa mihin en lähtisi on tuo 15-vuotiaan kotiin jättäminen koiran ja kissan kanssa reissujen ajaksi, siihen mielestäni joku muu ratkaisu olisi parempi..
Kiva kuulla että on sujunut hoito ja koulutus! Ja tosiaan jääminen kotiin reissujen ajaksi olisi sellainen että jos kukaan ei pystyisi hoitamaan, ja hoitoloissa ei olisi tilaa, tytär pystyisi asian hoitamaan. Kiitos asiallisesta kommentista! :)
Ap
En suosittele koiran hankkimista. Siinä on oikeasti ihan eri tavalla hommaa kuin kissassa - joka jumalan aamu, iltapäivä ja ilta pitää olla viemässä sitä p-skalle, oli ulkona sitten vaakasuoraa räntää, hurrikaani, loskasade tai -40 pakkanen, tai sittn itsellä kuume, oksennustauti, tai muuten vain väsy. Koiran omistaminen tarkoittaa että joka aamu pitää herätä aikaisemmin viemään sitä pihalle (= ei enää hidasta heräämistä lämpimässä sängyssä), koulun jälkeen mennään suoraan kotiin, ja illalla vielä uudestaan ulos. Ihan naurettavaa ulkona ramppaamista ja oman vapauden myymistä.
Onhan se kiva miettiä kaikenlaisia harrastuksia ja kouluttamisia, mutta nuo on niin pieni osa sitä koiran omistamista. Koko elämäsi pennun hankinnasta aina koiran kuolemaan asti juoksee yhden ylimääräisen suoliston ehdoilla. Aina saat olla viemässä sitä ulos.
Itselläni oli lapsena koira, mutta en enää ikinä ota toista vaivoikseni. Kissa on ehkä sata kertaa helpompi ja miellyttävämpi lemmikki. Jos teini miettii että koira on samantasoinen lemmikki vaivatasoltaan, niin metsään menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä, että mitä koiran käy kun tyttö lähtee opiskelemaan. Lähteekö se johonkin koirankopin kokoiseen yksiöön tytön mukaan vai jääkö teille. Koira on kuitenkin opiskelijalle aika pallo jalassa, ja opiskelurientoja jää kokematta, kun pitää olla kotona koiran kanssa. Ei voi ensin olla tunti tolkilla koulussa ja sitten päälle vielä liehua opiskeluriennoissa.
Silloin katsoisimme koiran parhaaksi, voisi jäädä meille tai jos tyttären asuntoon tämän kanssa muuttaminen olisi koiralle parasta, tekisimme näin. Kiitos asiallisesta kommentista! :)
Vierailija kirjoitti:
No miten se syömishäiriö estää koiran hankkimista?? Kuulostaa että tyttö on tosissaan koiran suhteen.
Tyttärelläni on ollut hirveää tarvetta pakkoliikuntaan, ja se veti tytön todella alipainoiseksi puoli vuotta sitten. Olen vain kovin huolissani tyttäreni terveydestä ja siitä että jos on koira, tytär saattaisi olla juoksentelemassa sen kanssa päivät pitkät ja laihtua taas sairaalloisen alipainoiseksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä, että mitä koiran käy kun tyttö lähtee opiskelemaan. Lähteekö se johonkin koirankopin kokoiseen yksiöön tytön mukaan vai jääkö teille. Koira on kuitenkin opiskelijalle aika pallo jalassa, ja opiskelurientoja jää kokematta, kun pitää olla kotona koiran kanssa. Ei voi ensin olla tunti tolkilla koulussa ja sitten päälle vielä liehua opiskeluriennoissa.
Silloin katsoisimme koiran parhaaksi, voisi jäädä meille tai jos tyttären asuntoon tämän kanssa muuttaminen olisi koiralle parasta, tekisimme näin. Kiitos asiallisesta kommentista! :)
Tuosta kannattaa tosiaan tyttären kanssa keskustella ihan hyvässä hengessä, kun saattaa olla, että jo viiden vuoden päästä muuttaa pois. Teinille viisi vuotta on ikuisuus, mutta aikuisena tiedät että nopeastihan se menee ;) Ja tyttäresi kehittyy tuona aikana, saattaa tulla vielä jokin kapinavaihekin. Lähinnä siis muistutat siitä, että siinä vaiheessa saattaa tulla ero koirasta, jos koiralle parempi koti olisi se teidän kotinne.
Viime kädessä vastuu koirasta on teillä aikuisilla kuitenkin. Mutta kyllä koiria useinkin otetaan perhekoiriksi, hyvin tottuu lapsiin, myös vauvaan. Jos teinisi jo nyt lenkittää kavereiden koiria, niin heistä varmaan saisi vastavuoroisesti apua jos tarvitsette lenkittäjää jossain vaiheessa? Siis poikkeustapauksissa, esim. koko perhe sairaana. (Ja siihenkin vatauduttava, että sairaanakin joutuu koiraa käyttämään. Eikä se parissa päivässä kuole siihen, jos lenkit on vähän lyhyempiä.)
Anoreksia on tuossa melkeinpä se isoin ongelma, se nimittäin uusiutuu myös helposti ja koiran kanssa on kauhean helppo piilotella liiallista urheilua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että tyttö säästää rahaa koiraan? Kyllä se koiran rahoitus on vanhempien vastuulla. Ehkä jotain extraleluja tai härpäkkeitä voi ostaa omilla rahoillaan. Minusta agilitynkin kustannukset olisi vanhempien maksettavana ihan kuin muutkin harrastukset.
Koira voisi auttaa tyttöä toipumisessa.
Tottakai maksaminen on vastuullamme. Tytär vain haluaisi osallistua maksuihin. :)
Ja olen itsekin miettinyt tuota apua, mikä koirasta voisi parhaassa tapauksessa olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä, että mitä koiran käy kun tyttö lähtee opiskelemaan. Lähteekö se johonkin koirankopin kokoiseen yksiöön tytön mukaan vai jääkö teille. Koira on kuitenkin opiskelijalle aika pallo jalassa, ja opiskelurientoja jää kokematta, kun pitää olla kotona koiran kanssa. Ei voi ensin olla tunti tolkilla koulussa ja sitten päälle vielä liehua opiskeluriennoissa.
Silloin katsoisimme koiran parhaaksi, voisi jäädä meille tai jos tyttären asuntoon tämän kanssa muuttaminen olisi koiralle parasta, tekisimme näin. Kiitos asiallisesta kommentista! :)
Tuosta kannattaa tosiaan tyttären kanssa keskustella ihan hyvässä hengessä, kun saattaa olla, että jo viiden vuoden päästä muuttaa pois. Teinille viisi vuotta on ikuisuus, mutta aikuisena tiedät että nopeastihan se menee ;) Ja tyttäresi kehittyy tuona aikana, saattaa tulla vielä jokin kapinavaihekin. Lähinnä siis muistutat siitä, että siinä vaiheessa saattaa tulla ero koirasta, jos koiralle parempi koti olisi se teidän kotinne.
Viime kädessä vastuu koirasta on teillä aikuisilla kuitenkin. Mutta kyllä koiria useinkin otetaan perhekoiriksi, hyvin tottuu lapsiin, myös vauvaan. Jos teinisi jo nyt lenkittää kavereiden koiria, niin heistä varmaan saisi vastavuoroisesti apua jos tarvitsette lenkittäjää jossain vaiheessa? Siis poikkeustapauksissa, esim. koko perhe sairaana. (Ja siihenkin vatauduttava, että sairaanakin joutuu koiraa käyttämään. Eikä se parissa päivässä kuole siihen, jos lenkit on vähän lyhyempiä.)
Anoreksia on tuossa melkeinpä se isoin ongelma, se nimittäin uusiutuu myös helposti ja koiran kanssa on kauhean helppo piilotella liiallista urheilua.
Juu, olen ajatellut keskustella vielä tulevaisuus suunnitelmista tyttären kanssa! Ja kyllähän se viisi vuotta nopeasti menee. Ja en ole ainakaan itse tullut ajatelleeksi tuota vastavuoroisuusapua, mutta tyttärestä en osaa sanoa. Ja juuri tuosta anoreksian suhteen olen kaikista eniten huolissani. Kiitos hyvästä kommentista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä, että mitä koiran käy kun tyttö lähtee opiskelemaan. Lähteekö se johonkin koirankopin kokoiseen yksiöön tytön mukaan vai jääkö teille. Koira on kuitenkin opiskelijalle aika pallo jalassa, ja opiskelurientoja jää kokematta, kun pitää olla kotona koiran kanssa. Ei voi ensin olla tunti tolkilla koulussa ja sitten päälle vielä liehua opiskeluriennoissa.
Silloin katsoisimme koiran parhaaksi, voisi jäädä meille tai jos tyttären asuntoon tämän kanssa muuttaminen olisi koiralle parasta, tekisimme näin. Kiitos asiallisesta kommentista! :)
Tuosta kannattaa tosiaan tyttären kanssa keskustella ihan hyvässä hengessä, kun saattaa olla, että jo viiden vuoden päästä muuttaa pois. Teinille viisi vuotta on ikuisuus, mutta aikuisena tiedät että nopeastihan se menee ;) Ja tyttäresi kehittyy tuona aikana, saattaa tulla vielä jokin kapinavaihekin. Lähinnä siis muistutat siitä, että siinä vaiheessa saattaa tulla ero koirasta, jos koiralle parempi koti olisi se teidän kotinne.
Viime kädessä vastuu koirasta on teillä aikuisilla kuitenkin. Mutta kyllä koiria useinkin otetaan perhekoiriksi, hyvin tottuu lapsiin, myös vauvaan. Jos teinisi jo nyt lenkittää kavereiden koiria, niin heistä varmaan saisi vastavuoroisesti apua jos tarvitsette lenkittäjää jossain vaiheessa? Siis poikkeustapauksissa, esim. koko perhe sairaana. (Ja siihenkin vatauduttava, että sairaanakin joutuu koiraa käyttämään. Eikä se parissa päivässä kuole siihen, jos lenkit on vähän lyhyempiä.)
Anoreksia on tuossa melkeinpä se isoin ongelma, se nimittäin uusiutuu myös helposti ja koiran kanssa on kauhean helppo piilotella liiallista urheilua.
Juu, olen ajatellut keskustella vielä tulevaisuus suunnitelmista tyttären kanssa! Ja kyllähän se viisi vuotta nopeasti menee. Ja en ole ainakaan itse tullut ajatelleeksi tuota vastavuoroisuusapua, mutta tyttärestä en osaa sanoa. Ja juuri tuosta anoreksian suhteen olen kaikista eniten huolissani. Kiitos hyvästä kommentista!
Ap
En tiedä millaista hoitoa tyttäresi saa, mutta voisikohan tuosta anoreksia+koira-yhdistelmästä keskustella ammattilaisen kanssa? Luulisin että jotain näkemystä voisi saada, kun maallikkokin tietää, että tuo voisi olla ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teille se piski jää vastuksiksi eikä sitä kehtaa ampuakkaan heti kun tyttö käy kuitenkin kotona joskus
Vierailija kirjoitti:
Vastuu koirasta on aina vanhemmilla, vaikka lapselle se ostettaisi. Eli oletko sinä ja miehesi valmis käymään minimi 3x pvä n.10+ vuotta ulkoilemassa säässä, kuin säässä ja muutoin huolehtimaan koirasta?
Joillakin nuorilla kinostus koiraan voi loppua jo pentuvaiheessa ja sisäsiisteysopetuskim saattaa jäädä teille.
Ja kun tytär lähtee opiskelemaan, koira jää silloin isälle ja äidille. Opiskelijaasuntoon ei voi ottaa lemmikkejä. Oletteko valmiita sitoutumaan koiran hoitamiseen viiden vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiralla voi olla myös tervehdyttävä vaikutus. Moni nuori saa koiran läsnäolosta lohtua ja seuraa. Voitte myös sopia ulkoiluista: teitähän on useampi ulkoiluttaja. Voitte jakaa ulkoilut niin, että jokainen vie koiran päivän aikana yhden kerran ulos ja voitte myös kierrättää pitkän lenkin tekijää (tämä jos tyttären liikuntamäärät askarruttaa).
Kyllä minusta kuulostaa siltä, että koira voisi saada tyttäresi ja teidän muiden hoivassa hyvän elämän 😊
Miksi tyttö ei voi odottaa muutamaa vuotta ja hankkia koiran kun on täysi-ikäinen? Nyt sinä ja miehesi olisitte koirasta kuitenkin vastuussa. Vaikka kissa on hoidettu hyvin, se ei millään tavalla valmista koiran hankkimiseen.
Tyttö olisi juuri sopivan ikäinen suorittamaan 4h koiranhoitokurssin:
https://4h.fi/toita/hanki-toita/kurssien-kautta-toihin/koiranhoitokurss…
Silloin hän saisi kelpoisuuden ulkoiluttaa muiden koiria ja voisi samalla tutustua koiran hoitamiseen. Muiden koiria hoitamalla hän voisi samalla tutustua koirarotuihin ja saisi paremman kuvan siitä, millaisen koiran itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sheltti on hyvä rotu ja tyttö tuntuu tolkulliselta, mutta kerro hänelle, että sitä koiraa täytyy hoitaa joka ikinen päivä kunnes hän täyttää 30 vuotta. Ei yllätyslähtöjä festareihin tai Filippiineille. Koira sietää yksin korkeintaan 6 tuntia.
Tytär sanoi vain kun tuosta n. 16 vuoden "palveluksesta" mainitsin että ne olisivat maailman ihanimmat vuodet.
Itseäni alkaa vähän jo ihmetyttää se kuinka kovasti tyttö koiraa haluaa! :)
Ap
Teini-iässä eletään tunteissa täysillä. Maailma on vielä aika mustavalkoista.
Olisi tytölle varmasti ihanaa jos saisi koiran. Itse sopisin kuitenkin että se on perheen yhteinen koira ja aikuisilla olisi siitä päävastuu. Tytöllä voisi olla vaikka sitten ne jotkut harrastukset joita koiran kanssa suunnitteli ja esim yksi lenkki päivässä koiran kanssa. Harva opiskelija pystyy ottamaan koiraa mukaansa eli koira mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäisi teille. Tsemppiä koiran hankintaan! Se tuo varmasti iloa koko perheelle ja tytöllekin muuta ajateltavaa sairauden sijaan. On tärkeää pitää itsensä hyvässä voinnissa koirankin takia. <3
Koira saa teillä hyvän kodin ja ei tunnu, että olisi mikään äkkinäinen päätös. Jos koko perhe on asiaan sitoutunut, niin hankkikaa ihmeessä. Meille tuli koira, kun kuopus oli 15 v ja hän hoiti koiran hyvin. Toki koko perhe sitoutui ulkoiluttamisiin ja muutenkin oli täysin yksi perheenjäsen. Koiramme oli sitten muutaman vuoden meillä, kun tytär opiskeli, mutta siirtyi heti takaisin tyttärellemme, kun tilanne vakiintui ts valmistuminen ja työpaikka (ja poikakaveri, joka myös koiraihminen). Koirastamme jäi kaikille ihanat muistot ja on jo nyt nauttimassa elämästään koirien taivaassa.
Jos koira olisi lopulta ns perheen niin ok. Mutta en ostaisi teinille koiraa sillä varsinkin noin fiksun oloinen tyttö saattaa haluta mennä esim yliopistoon, ja siellä on kiva voida mennä huolettomasti ystävien kanssa ja osallistua eri rientohin. Koira sopii paremmin sitten myöhemmin
Tuosta lenkillä käymisestä, että tyttöä saa ennemmin patistella olla menemättä lenkille. (Tämän oman hyvinvoinnin vuoksi, kun anoreksiaa tosiaan sairastaa). Ja hän on kyllä vakuutellut että koira toisi vain iloa eikä koskaan kaipaisi mitään spontaania. Kyllä tähän asti vastustellut matkustelua, mutta eihän sitä ikinä tiedä jos se matkakärpänen puraisee.. tai jos kavereiden kanssa olisi kiva olla vähän myöhempään.
Minä ja mieheni emme jättäisi koiraa vain tytön vastuulle kokonaan kumminkaan.
Ap