Ystävällinen käytös ei tuo mitään hyvää

Minulla on sellainen elämänfilosofia, että sitä saa mitä tilaa. Että jos joku tyyppi vi*ttuilee minulle, niin silloin täytyy hänen olla valmis kuulemaan kuittailua minulta vastavuoroisesti.

"Liityin yhdistykseen ja koska ihmiset ovat minulle täysin tuntemattomia, he eivät voi tietää minusta mitään. Kerroin aiemmasta urheilu-urastani, koska sehän kertoo jo aika paljon. Vastapuoli tuhahteli vähättelevästi. Haluaako hän että minäkin vähättelen hänen ansioitaan?"

Liittyikö kyseinen yhdistys urheiluun? Ja jos liittyi, millä tavalla kerroit urheilu-urastasi?  On eri asia esitellä itsensä ja kertoa, että liittyi yhdistykseen, koska on itsekin harrastanut urheilua (lajinkin voi mainita ja kuinka kauan harrastanut)  ja haluaa nyt omalta osaltaan mahdollistaa muiden harrastamisen, kuin että esittelee itsensä ja kertoo, mitä on omalla urheilu-urallaan saavuttanut. Jos taas yhdistys ei liittynyt mitenkään urheiluun, mitä tekemistä urheilu-urallasi oli yhdistykseen liittymisesi kanssa?  Jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, järkevin tapa on puhua siitä, miksi ollaan juuri nyt samaan aikaan tässä paikassa ja  mitä tältä (yhdistykseltä, koulutustilaisuudelta tms) odotetaan tms. 

Minä luin tämän niin että olet rasittava mahtailija jota kukaan ei jaksa. Käytöksellään osoittavat, että eivät halua olla seurassasi.

En viitsi lukea kommentteja joista valtaosa todentaa ap aiheen. Kuulostaa että AP:n ympäristö ei tiedä näiden hyvin tapojen olemassaolosta tai merkityksestä. Jos AP lähdet Suomesta yli lahden, niin jo löytyy samoin ajattelevia.

Teet asiat oikein, mutta muut ei vain tajua täällä sarvikuonojen maassa.

Neuvona sanoisin, että voisitko kysyä henkilöiltä, miksi he ovat sitä mieltä. Voit kertoa omista tunteista, että saat vaikutelman että henkilö vähättelee kokemustasi, ja mitä hän itse ajattelee tästä. Voit kysyä työkaverilta, joka ei tervehdi, toivooko hän että tervehdit vai että lopetat. Sen enempää ei sitten kannata mielestäni uhrata energiaansa näihin, näillä muilla on ongelma, tosin eivät tiedä sitä.

Nuo mainitut ystävälliset tavat ovat aivan normaalia käytöstä muissa Euroopan maissa.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta muu kuin alkaa samanlaiseksi kuin muut suomalaiset. Eli ole hiljaa, nyökkää tervehdykseksi, ala puhumaan vähän ehkä kuukauden päästä. Älä paljasta asioital liikaa itsestäsi ettei joku kateellinen ala tuhahtelemaan. Valitan mutta tuollaista meno Suomessa vähän on. Suurin osa on duunareita, maalaisia tms ja käytöstapoja ei ole

Juu, mutta tässä ei kannata olla niin katkera klangi. Nimittäin jos pystyy ajattelemaan, että nämä ihmiset eivät ollakseen pahoja just meille tai yleisestikään, ole tuollaisia, niin voi sitten huomata, että kunhan heihin tutustuu niin sitten he voivat osoittaa pitävänsä sinusta kyllä.

Tosin syystä tai toisesta olen silti varautunut aina tällaisten seurassa, vaikka painankin sen niin pieneksi kuin osaan, mutta silti. En tiedä, johtuuko se tästä vai täysin jostain muusta minussa.

Minullahan on siis niin minua maahan painanut kotikasvatus kuin olla ja voi, eli AINA kaikki se, mitä toiset tekivät, oli automaattisesti oikein ja se, mitä minä teen, on AINA väärin. Jos sitten valitin tätä asiaa äidilleni, että tein kuten hän sanoi ja ”harrastin käytöstapoja” ja toiset vain ynähtelivät ja tuli paha mieli, niin TIETENKÄÄN äitini ei välittänyt minun pahasta mielestäni yhtään mitään, vaan sössötti, että en nyt saa suuttua niille toisille, koska eivät he pahaa tahdo. (Toki jos mä olisin ynähtänyt, hän ois huutanut mulle, miten mä aiheutan toiselle pahan mielen olemalla epäkohtelias).

No, mutta koska olin siinä vaiheessa elämää todella pahasti tämän narsistiäitini alistama, koska psykoteraoeuttipaskakaan ei osannut korjata mitään äitini aikaansaamia vaurioitani, niin alistuin tähänkin ohjeeseen, että okei, mä oon ilkeä, koska vaadin toisia tajuamaan käytöstapoja ja heidän junttiutensa on kiltteyttä, koska se on tahatonta epäkohteliaisuutta (toki NIIN paljon hyvää äitini ei minun suuntaani suonut, että olisi ikimain sanonut sitä toisilta epäkohteliaisuudeksi! Ei, sehän ois ilmaissut vikaa muissa ja siis kenties jotain hyvyyttä minussa ja se oli mahdottomuus) ja annoin olla. Niin silloin sainkin havaita, että äitini oli oikeassa, se ei ollut ilkeyttä, muut vaan ovat juntteja, mutta koitan opetella ajattelemaan, ettei se ole tarkoitettu ilkeydeksi.

Mutta en voi sellaisia ihmisiä sydänystävinäni pitää. Mutta en tiedä johtuuko se enemmän äidistäni, kuin heistä.

Tuollainen kasvuympäristöhän johtaa lähes automaattisesti siihen ilman terapiaa että hakee väkisin hyväksyntää ihan mistä vaan aivan väärällä tavalla eikä osaa olla itsensä kenenkään kanssa. Ihmiset aistivat sen mielistelyn tarpeen, osa hyödyntää, osa pitää epäilyttävänä, osan mielestä se on too much. Harva pitää mukavana ja ongelmattomana koska oleminen ei ole luontevaa. Osa painaa heti kättelyssä maahan koska ylikompensointi uhkaa heitä jos joku ottaa sen tosissaan.

Kyllä.

Mutta olen miettinyt, etten ainakaan omilta lapsiltani ALA VAATIA minkäänlaisia tiettyjä käytöstapoja. Pelkään sen olevan heille paljon vahingollisempaa, kuin sen, että olisivat sitten vaikka näitä ynähtelijöitä. Ynähtelijät eivät tunnu joutuvan oikein missään asiassa maksamaan siitä, etteivät osaa käytöstapoja ja että ovat epäkohteliaita.

Koska metsäsuomessa suurin osa ilmeisesti ei sen enempää oleta ja odotakaan, eikä kerkiä niputtamaan ynähtelijää ”kusipää”-kasiin, kuten sellainen helposti tekee, joka odottaa kohteliaisuutta Suomessa.

Sitä saa odotella.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.

Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.

Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂

Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊

Niinpä! Itse sain ainakin kuvan että häntä ärsytti ystävällisyys ja kysyminen, koska ajatteli että alistun. Mutta hei, meillä oli oikeasti sääntö että tauolle ei saanut mennä ilman lupaa. Itse hän on hakeutunut siihen asemaan että joutuu niitä "lupia" myöntämään. Jos häiritsee niin vaihtaisi hommaa. Itse ainakin vaihtaisin, mikäli yhtäkkiä joku "evää" tauon pitämisen. Ja mikä kukaan on määräilemään toista miten saa puhua? Ajattelin että tuo on ihan mukava/neutraali ihminen kunnes töksäytti minulle noin, sitten tajusin että on tyypillinen tyly, elämään kyllästynyt suomalainen duunarityöntekijä joka odottaa naisiltakin miehistä, tympeää käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeastiko kehuskelet ihmisille katkeamattomalla työhistorialla, hyvällä terveydellädi ja urheilu-urallasi? Tiedoksi, että ihmiset kokevat tällaisen itsekorostuksen ja hienotunteisuuden puutteen vastenmielisenä.

Yritäpä vähän eläytyä vähäksi aikaa niihin muihin ihmisiin. Voi olla pitkäaikaistylttömyyttä, paljon terveysongelmia ym. Itseään kehuvan ihmisen päälle liimattu ystävällisyys voi tuntua aika teennäiseltä ja etovalta. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja siksi saat ynseän vastaanoton.

Ei kukaan hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen kalastele vastapuolelta jotain arvostuksen signaaleja tai halpoja kohteliaisuuksia. En kaipaa Suomeen sellaista ”tuoksut hyvältä”-kulttuuria, jossa on velvollisuus kommentoida toisen ulkonäköä tai parfyymivalintaa. Tässä mieleessä olkaamme ihan reippaasti metsäläisiä, jos muuten homma on reilua eli ei jatkuvaa pisteiden keräilyä ja itsensä esille nostamista milloin milläkin keinolla.

Sen nimittäin huomaa vastapuolesta hyvin nopeasti, mille kumppani rakentaa itsearvostuksensa. Toisten on painettava muita noustakseen itse. Mukavien ihmisten ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.

Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta.  Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut. 

Minulla on täysin sama haave ja yritän olla ystävällinen ihmisille mutta tullut samaan lopputulokseen että täysin turhaa. En silti halua muuttaa omaa käytöstäni mutta on todella turhauttavaa kun vaikka hymyilet vieraalle ihmiselle niin toinen katsoo kuin hullua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia olla kohtelias ja ystävällinen kuin iholle tunkeva. Kaikki ei tykkää että höpöttelee liikaa tms. Etenkään jos ei tunneta suht hyvin.

Näinkään ei ole aloituksessa väitetty aapeen toimineen.

Onhan. Mm. ”Tuttavallinen” ”small talk”, nämä eivät ole peruskohteliaisuutta.

Jos x pyytää minua vapaaehtoiseksi eikä voi parin tunnin aikana jutella muutamaa minuuttia smalltalkia, niin se on puhtaasti epäkohteliasta ja jopa ilkeää käytöstä. Ap

Normaali ihminen ymmärtää ettei mene uudestaan jos siitä ei ole itselle mitään iloa. Ei sua ole sinne pyydetty siksi että susta haluttaisiin pitää ihmisenä vaan siksi että tarvitaan joku seisomaan paikkaan x kahdeksi tunniksi koska se hyödyttää tuon ihmisen lapsia, omia tavoitteita tms.

Ei tuo mitään hyvää ainakaan Suomessa. Huomasin sen jo lapsena ettei hyvä käytös kannata. Ilmeisesti Suomessa joutuu leimatuksi ihan lapaseksi jos käyttäytyy hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on sama ongelma kaikkialla minne menet niin niillä ongelmilla on yksi yhdistävä tekijä. Koskien myös sitä että kaikki vastaajat ovat ymmärtäneet jotain väärin. Mikä viestinnässäsi on sellaista että muut ymmärtävät sen useimmiten muulla tavalla kuin olet itse tarkoittanut?

En ole väittänyt, että kohtaan epäkohteliasta käytöstä kaikkien ihmisten taholta. Saan myös hyvää vastakaikua hyvälle käytökselle. Kuten näissä vastauksissakin, osa ehdottoman epäkohteliaita ja osa ystävällisiä.

Koko aloituksen pointti on siinä, että meidän kulttuurissa ei arvosteta muut huomioivaa käytöstä. Turha sitä on minuun henkilöidä. Ap

Mun mielestä Suomessa arvostetaan muita huomioivaa käytöstä ja ihmiset tykkäävät kun heiltä kysellään ja heitä huomioidaan.

Mä tuun tosi helposti toimeen muiden ihmisten kanssa ja oon tykätty ihminen. Kun meen uuteen porukkaan (harraste, työ, vapaaehtois tms.), niin tervehdin muita, kerron nimeni ja kysyn muiden nimiä, jos eivät automaattisesti kerro. En ala luennoimaan itsestäni vaan kyselen muilta kuinka kauan ovat olleet toiminnassa, mitä tekevät ym. Ihmiset tykkäävät kertoa itsestään ja yleensä aina jossakin vaiheessa esittävät vastakysymyksen. Tuosta alkaa yleensä hyvä tutustuminen. Oon aidosti kiinnostunut muista ja varmasti muut sen huomaa. Ja myöhemminkin huomioin muut ja kyselen, miten menee. Ja kas, nopeasti oon porukan sisällä ja pidetty työ/harrastekaveri. On mulla työ- ja urheilumeriittejä tms, mutta mun mielestä on huonotapaista kehuskella itseään eikä mulla oo muutenkaan tarvetta kertoa meriittilistaani muille. Järjellä aatellenkin niin muita ei kiinnosta, mitä mä oon tehnyt vaan se, että ollaanko heistä kiinnostuneita, onko uuden tyypin kanssa mukava keskustella, onko meillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ym.

Tällä tavalla mä ainakin saan nopeasti positiivista vastakaikua ja ystävällistä käytöstä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.

Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta.  Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut. 

Mutta jos kysyn kaverilta, niin haluaisinkin että vastaisi rehellisesti. Mitä ystävyyttä se on jos ei voi sanoa rehellisesti miten menee.

Vierailija kirjoitti:

Itsestään kannattaa kertoa niitä heikkouksiakin ja/tai vaikka omia mokaamisia joskus. Ihmisille tulee olo että vastapuolikin on silloin vain ihminen ja pystyvät tuntemaan yhteisöllisyyttä paremmin. Sellainen avoin hyväksyvä asenne toisia kohtaan toimii myös.

Opiskeluaikoina 80-luvulla oli tapana kertoa heti juuri miten huonosti menee. Tällä sai ihmisten sympatiat. Yhdessä valitettiin ja haukuttiin muita.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta muu kuin alkaa samanlaiseksi kuin muut suomalaiset. Eli ole hiljaa, nyökkää tervehdykseksi, ala puhumaan vähän ehkä kuukauden päästä. Älä paljasta asioital liikaa itsestäsi ettei joku kateellinen ala tuhahtelemaan. Valitan mutta tuollaista meno Suomessa vähän on. Suurin osa on duunareita, maalaisia tms ja käytöstapoja ei ole

Juu, mutta tässä ei kannata olla niin katkera klangi. Nimittäin jos pystyy ajattelemaan, että nämä ihmiset eivät ollakseen pahoja just meille tai yleisestikään, ole tuollaisia, niin voi sitten huomata, että kunhan heihin tutustuu niin sitten he voivat osoittaa pitävänsä sinusta kyllä.

Tosin syystä tai toisesta olen silti varautunut aina tällaisten seurassa, vaikka painankin sen niin pieneksi kuin osaan, mutta silti. En tiedä, johtuuko se tästä vai täysin jostain muusta minussa.

Minullahan on siis niin minua maahan painanut kotikasvatus kuin olla ja voi, eli AINA kaikki se, mitä toiset tekivät, oli automaattisesti oikein ja se, mitä minä teen, on AINA väärin. Jos sitten valitin tätä asiaa äidilleni, että tein kuten hän sanoi ja ”harrastin käytöstapoja” ja toiset vain ynähtelivät ja tuli paha mieli, niin TIETENKÄÄN äitini ei välittänyt minun pahasta mielestäni yhtään mitään, vaan sössötti, että en nyt saa suuttua niille toisille, koska eivät he pahaa tahdo. (Toki jos mä olisin ynähtänyt, hän ois huutanut mulle, miten mä aiheutan toiselle pahan mielen olemalla epäkohtelias).

No, mutta koska olin siinä vaiheessa elämää todella pahasti tämän narsistiäitini alistama, koska psykoteraoeuttipaskakaan ei osannut korjata mitään äitini aikaansaamia vaurioitani, niin alistuin tähänkin ohjeeseen, että okei, mä oon ilkeä, koska vaadin toisia tajuamaan käytöstapoja ja heidän junttiutensa on kiltteyttä, koska se on tahatonta epäkohteliaisuutta (toki NIIN paljon hyvää äitini ei minun suuntaani suonut, että olisi ikimain sanonut sitä toisilta epäkohteliaisuudeksi! Ei, sehän ois ilmaissut vikaa muissa ja siis kenties jotain hyvyyttä minussa ja se oli mahdottomuus) ja annoin olla. Niin silloin sainkin havaita, että äitini oli oikeassa, se ei ollut ilkeyttä, muut vaan ovat juntteja, mutta koitan opetella ajattelemaan, ettei se ole tarkoitettu ilkeydeksi.

Mutta en voi sellaisia ihmisiä sydänystävinäni pitää. Mutta en tiedä johtuuko se enemmän äidistäni, kuin heistä.

Tuollainen kasvuympäristöhän johtaa lähes automaattisesti siihen ilman terapiaa että hakee väkisin hyväksyntää ihan mistä vaan aivan väärällä tavalla eikä osaa olla itsensä kenenkään kanssa. Ihmiset aistivat sen mielistelyn tarpeen, osa hyödyntää, osa pitää epäilyttävänä, osan mielestä se on too much. Harva pitää mukavana ja ongelmattomana koska oleminen ei ole luontevaa. Osa painaa heti kättelyssä maahan koska ylikompensointi uhkaa heitä jos joku ottaa sen tosissaan.

Kyllä.

Mutta olen miettinyt, etten ainakaan omilta lapsiltani ALA VAATIA minkäänlaisia tiettyjä käytöstapoja. Pelkään sen olevan heille paljon vahingollisempaa, kuin sen, että olisivat sitten vaikka näitä ynähtelijöitä. Ynähtelijät eivät tunnu joutuvan oikein missään asiassa maksamaan siitä, etteivät osaa käytöstapoja ja että ovat epäkohteliaita.

Koska metsäsuomessa suurin osa ilmeisesti ei sen enempää oleta ja odotakaan, eikä kerkiä niputtamaan ynähtelijää ”kusipää”-kasiin, kuten sellainen helposti tekee, joka odottaa kohteliaisuutta Suomessa.

Sitä saa odotella.

Esim. kun minä tein palstalle 2015 aloituksen äidistäni, odotin totta kai kohteliaisuutta itseäni kohtaan. Varsinkin, kun aihe oli sillä lailla arka, että toin siinä ESILLE SEN, ETTÄ äitini käytös on minulle ongelma ja ongelmathan ovat yleensä asioita, jotka satuttavat meitä.

Niin totta kai oletin, että minuun ja siihen, että MUA satutetaan, suhtauduttaisiin kohteliassti.

No, ei todellakaan suhtauduttu. Kimppu paskapäitä tuli siihen haukkumaan minua, ja for your information: se ei vähennä minun kohteliaisuuttani ihmsenä tipan vertaa, että haistatin P A S K A T sillälailla toimiville ihmisille! Kohteliasuutta EI OLE se, että ALISTUU eikä anna takaisin, kun aihetta on! Palstalla on paljon p a sk i aisia, joilla ei ole mitään tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.

Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta.  Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut. 

Mutta jos kysyn kaverilta, niin haluaisinkin että vastaisi rehellisesti. Mitä ystävyyttä se on jos ei voi sanoa rehellisesti miten menee.

Tämän tavan sopeuttaminen Suomeen onkin vaikeaa. Käytäntö ulkomailla on täysin vastakkainen suomalaisen tavan kanssa. ”Miten menee” kääntyisi suomeksi vaan ”hei”.

Ulkomailla luultavasti konteksti määrittää merkityksen. Kun istutaan alas ja aletaan jutella, voi kertoa enemmän miten menee.

"Kerroin toisessa tilaisuudessa pitkästä työurastani, johon sisältyy ennätysvähän poissaoloja. Se kertoo siitä että minulla on korkea työmoraali ja panostan hyvinvointiin."

No mulla on pitkä työura, korkea työmoraali, tosi vähän sairaspoissaoloja aiemmin ja varsin terveet elämäntavat, silti jouduin vaikean sairauden takia pitkälle sairaslomalle. Pitäisin tämmöistä kertoilua erittäin loukkaavana enkä haluaisi tutustua sen paremmin, eiköhän tuo kommentti kerro susta jo aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on sama ongelma kaikkialla minne menet niin niillä ongelmilla on yksi yhdistävä tekijä. Koskien myös sitä että kaikki vastaajat ovat ymmärtäneet jotain väärin. Mikä viestinnässäsi on sellaista että muut ymmärtävät sen useimmiten muulla tavalla kuin olet itse tarkoittanut?

En ole väittänyt, että kohtaan epäkohteliasta käytöstä kaikkien ihmisten taholta. Saan myös hyvää vastakaikua hyvälle käytökselle. Kuten näissä vastauksissakin, osa ehdottoman epäkohteliaita ja osa ystävällisiä.

Koko aloituksen pointti on siinä, että meidän kulttuurissa ei arvosteta muut huomioivaa käytöstä. Turha sitä on minuun henkilöidä. Ap

Mun mielestä Suomessa arvostetaan muita huomioivaa käytöstä ja ihmiset tykkäävät kun heiltä kysellään ja heitä huomioidaan.

Mä tuun tosi helposti toimeen muiden ihmisten kanssa ja oon tykätty ihminen. Kun meen uuteen porukkaan (harraste, työ, vapaaehtois tms.), niin tervehdin muita, kerron nimeni ja kysyn muiden nimiä, jos eivät automaattisesti kerro. En ala luennoimaan itsestäni vaan kyselen muilta kuinka kauan ovat olleet toiminnassa, mitä tekevät ym. Ihmiset tykkäävät kertoa itsestään ja yleensä aina jossakin vaiheessa esittävät vastakysymyksen. Tuosta alkaa yleensä hyvä tutustuminen. Oon aidosti kiinnostunut muista ja varmasti muut sen huomaa. Ja myöhemminkin huomioin muut ja kyselen, miten menee. Ja kas, nopeasti oon porukan sisällä ja pidetty työ/harrastekaveri. On mulla työ- ja urheilumeriittejä tms, mutta mun mielestä on huonotapaista kehuskella itseään eikä mulla oo muutenkaan tarvetta kertoa meriittilistaani muille. Järjellä aatellenkin niin muita ei kiinnosta, mitä mä oon tehnyt vaan se, että ollaanko heistä kiinnostuneita, onko uuden tyypin kanssa mukava keskustella, onko meillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ym.

Tällä tavalla mä ainakin saan nopeasti positiivista vastakaikua ja ystävällistä käytöstä takaisin.

Ketjussa lienee kyse kohteliasuudesta ja siitä, että ap on näreissään, että muut eivät ilmeisesti huomaa, että ap haluaa olla kohtelias, (mikä on eri asia, kuin mistä sinä puhut), ja jättävät vastaamatta siihen.

Minustakin tämä on kurja asia Suomessa.

Osa ihmisistä haluaa ylläpitää kohteliaita väljä, ei tutustua (toki se voi olla kohteliaiden välien seuraava askelkin).

Ilmeisesti ne ihmiset, joita ei ole kasvatettu kohteliaisuuteen kokevat sen ikävänä ja työläänä. En ota kantaa siihen, onko se sitä ja kenelle, mutta ne, joilla on kohteliaisuuskasvatus, jaksavat sitä enemmän totta kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on sama ongelma kaikkialla minne menet niin niillä ongelmilla on yksi yhdistävä tekijä. Koskien myös sitä että kaikki vastaajat ovat ymmärtäneet jotain väärin. Mikä viestinnässäsi on sellaista että muut ymmärtävät sen useimmiten muulla tavalla kuin olet itse tarkoittanut?

En ole väittänyt, että kohtaan epäkohteliasta käytöstä kaikkien ihmisten taholta. Saan myös hyvää vastakaikua hyvälle käytökselle. Kuten näissä vastauksissakin, osa ehdottoman epäkohteliaita ja osa ystävällisiä.

Koko aloituksen pointti on siinä, että meidän kulttuurissa ei arvosteta muut huomioivaa käytöstä. Turha sitä on minuun henkilöidä. Ap

Mun mielestä Suomessa arvostetaan muita huomioivaa käytöstä ja ihmiset tykkäävät kun heiltä kysellään ja heitä huomioidaan.

Mä tuun tosi helposti toimeen muiden ihmisten kanssa ja oon tykätty ihminen. Kun meen uuteen porukkaan (harraste, työ, vapaaehtois tms.), niin tervehdin muita, kerron nimeni ja kysyn muiden nimiä, jos eivät automaattisesti kerro. En ala luennoimaan itsestäni vaan kyselen muilta kuinka kauan ovat olleet toiminnassa, mitä tekevät ym. Ihmiset tykkäävät kertoa itsestään ja yleensä aina jossakin vaiheessa esittävät vastakysymyksen. Tuosta alkaa yleensä hyvä tutustuminen. Oon aidosti kiinnostunut muista ja varmasti muut sen huomaa. Ja myöhemminkin huomioin muut ja kyselen, miten menee. Ja kas, nopeasti oon porukan sisällä ja pidetty työ/harrastekaveri. On mulla työ- ja urheilumeriittejä tms, mutta mun mielestä on huonotapaista kehuskella itseään eikä mulla oo muutenkaan tarvetta kertoa meriittilistaani muille. Järjellä aatellenkin niin muita ei kiinnosta, mitä mä oon tehnyt vaan se, että ollaanko heistä kiinnostuneita, onko uuden tyypin kanssa mukava keskustella, onko meillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ym.

Tällä tavalla mä ainakin saan nopeasti positiivista vastakaikua ja ystävällistä käytöstä takaisin.

Suomessa ollaan niin tottumattomia ”ystävälliseen käytökseen”, että muualla normaali käytös koetaan täällä sellaiseksi, että ihminen on todella mukava ja lämmin ja haluaa olla sinun paras kaverisi.

Eipä siinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Kerroin toisessa tilaisuudessa pitkästä työurastani, johon sisältyy ennätysvähän poissaoloja. Se kertoo siitä että minulla on korkea työmoraali ja panostan hyvinvointiin."

No mulla on pitkä työura, korkea työmoraali, tosi vähän sairaspoissaoloja aiemmin ja varsin terveet elämäntavat, silti jouduin vaikean sairauden takia pitkälle sairaslomalle. Pitäisin tämmöistä kertoilua erittäin loukkaavana enkä haluaisi tutustua sen paremmin, eiköhän tuo kommentti kerro susta jo aika paljon.

Sun kannattaisi siinä tilanteessa huomata, että ap puhuu noista antaakseen itsestään KOHTELIAAN vaikutelman, ei miettien, että muiden pitää yltää samaan. Voit toki ajatella, että tuollainen on pösilöä, mutta ei kantsis nähdä sitä tuttavallisuutena. Se ei oikeastaan siinä vaiheessa ole edes sitä. Hän puhuu kohteliaisuudeksi ja on oikeastaan ihan sama, mitä hän siinä puhuu, vaikka puhuisi kuun ympäryysmitasta. Eli siis puheen sisältöä ei kannata kauheasti punnita.