Lue keskustelun säännöt.
Ystävällinen käytös ei tuo mitään hyvää
13.02.2021 |
Mun ihanne elämästä on se, että ihmiset huomioi toisiaan, tervehtii, kiittää ja kyselee kuulumisia. Yritän elää sen mukaisesti, mutta alkanut miettiä mitä järkeä tässä on kun vastavuoroisuus on niin harvinaista.
Mun oma lähiesimies ei osaa edes tervehtiä ja sitten ihmettelee kun en ole hakeutumassa tämän seuraan heittämään läppää.
Naapurille olen ollut tuttavallinen ja hyvä naapuri, mutta silti tämä pidättää oikeuden purkaa pahaa oloa aina tarpeen tullen. Ei paljoa napostele olla enää niin ystävällinen.
Liityin yhdistykseen ja koska ihmiset ovat minulle täysin tuntemattomia, he eivät voi tietää minusta mitään. Kerroin aiemmasta urheilu-urastani, koska sehän kertoo jo aika paljon. Vastapuoli tuhahteli vähättelevästi. Haluaako hän että minäkin vähättelen hänen ansioitaan?
Kerroin toisessa tilaisuudessa pitkästä työurastani, johon sisältyy ennätysvähän poissaoloja. Se kertoo siitä että minulla on korkea työmoraali ja panostan hyvinvointiin. Vieressä seissyt mies vähätteli ääneen tätä asiaa. Hauska tutustua myös sinuun!
Olen käynyt vapaaehtoistyössä urheilutapahtumissa ja jutellut siinä puuduttavan homman ohella vierustoverini kanssa, jolle teen ihan palveluksen tekemällä tuota hommaa. Tämä vierustoveri ei vaivaudu vastaamaan kun muutaman kerran tunnissa heitän viatonta smalltalkia häntäkin kiinnostavista aiheista. Ihan kiusallaan ei juttele että minun olisi ikävämpi käydä siellä. Ja itse pyytää mua sinne avuksi!
Mulla on töissä pari b to b asiakasta, joiden kanssa ollut vuosia yhteistyötä. Tietävät kuka olen, millä asialla liikun ja miksi lähestyn heitä. Silti joka kerta kun näen niin ovat aluksi kuin olisin ilmaa vain. Onko tällaiset ihmiset sellaisia, että niille pitää räyhätä jotta saisi normaalia kohtelua?
Ymmärrän kyllä sisäsiittoisuuden ja sen että omiin porukoihin ei haluta ulkopuolisia kavereita. Mutta tällainen hyvänpäiväntutun kaltoinkohtelu on jotain niin sairasta, että herää oikeutettu kysymys; miksi itsekään enää käyttäytyisin sivistyneesti kun lopputulos on tämä?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.
Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta. Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut.
Mutta jos kysyn kaverilta, niin haluaisinkin että vastaisi rehellisesti. Mitä ystävyyttä se on jos ei voi sanoa rehellisesti miten menee.
Se on jo tungettelevaa. Ystävä kertoo niin paljon kun haluaa, on valmis ja luottaa. Pidän luotsantyöntävinä ihmisiä jotka pitävät oletuksena että heille uskoudutaan. Jokaisella on kuitenkin oikeus omiin asioihinsa ja niiden jakamiseen ja jakamattomuuteen. Se että haluaa ystävät yms kokonaisina ja ylijakaa on pikkasen karmivaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on sama ongelma kaikkialla minne menet niin niillä ongelmilla on yksi yhdistävä tekijä. Koskien myös sitä että kaikki vastaajat ovat ymmärtäneet jotain väärin. Mikä viestinnässäsi on sellaista että muut ymmärtävät sen useimmiten muulla tavalla kuin olet itse tarkoittanut?
En ole väittänyt, että kohtaan epäkohteliasta käytöstä kaikkien ihmisten taholta. Saan myös hyvää vastakaikua hyvälle käytökselle. Kuten näissä vastauksissakin, osa ehdottoman epäkohteliaita ja osa ystävällisiä.
Koko aloituksen pointti on siinä, että meidän kulttuurissa ei arvosteta muut huomioivaa käytöstä. Turha sitä on minuun henkilöidä. ApMun mielestä Suomessa arvostetaan muita huomioivaa käytöstä ja ihmiset tykkäävät kun heiltä kysellään ja heitä huomioidaan.
Mä tuun tosi helposti toimeen muiden ihmisten kanssa ja oon tykätty ihminen. Kun meen uuteen porukkaan (harraste, työ, vapaaehtois tms.), niin tervehdin muita, kerron nimeni ja kysyn muiden nimiä, jos eivät automaattisesti kerro. En ala luennoimaan itsestäni vaan kyselen muilta kuinka kauan ovat olleet toiminnassa, mitä tekevät ym. Ihmiset tykkäävät kertoa itsestään ja yleensä aina jossakin vaiheessa esittävät vastakysymyksen. Tuosta alkaa yleensä hyvä tutustuminen. Oon aidosti kiinnostunut muista ja varmasti muut sen huomaa. Ja myöhemminkin huomioin muut ja kyselen, miten menee. Ja kas, nopeasti oon porukan sisällä ja pidetty työ/harrastekaveri. On mulla työ- ja urheilumeriittejä tms, mutta mun mielestä on huonotapaista kehuskella itseään eikä mulla oo muutenkaan tarvetta kertoa meriittilistaani muille. Järjellä aatellenkin niin muita ei kiinnosta, mitä mä oon tehnyt vaan se, että ollaanko heistä kiinnostuneita, onko uuden tyypin kanssa mukava keskustella, onko meillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ym.
Tällä tavalla mä ainakin saan nopeasti positiivista vastakaikua ja ystävällistä käytöstä takaisin.
Ketjussa lienee kyse kohteliasuudesta ja siitä, että ap on näreissään, että muut eivät ilmeisesti huomaa, että ap haluaa olla kohtelias, (mikä on eri asia, kuin mistä sinä puhut), ja jättävät vastaamatta siihen.
Minustakin tämä on kurja asia Suomessa.
Osa ihmisistä haluaa ylläpitää kohteliaita väljä, ei tutustua (toki se voi olla kohteliaiden välien seuraava askelkin).
Ilmeisesti ne ihmiset, joita ei ole kasvatettu kohteliaisuuteen kokevat sen ikävänä ja työläänä. En ota kantaa siihen, onko se sitä ja kenelle, mutta ne, joilla on kohteliaisuuskasvatus, jaksavat sitä enemmän totta kai.
Tämä on totta. Sen huomaa itsekin jos asuu pitempään ulkomailla, että ne pienet lauseet tulee ihan itsestään, vaivattomasti. Varsinkin jos lapsesta asti olisi tottunut puhumaan. Meillä kynnys puhumiseen kasvaa suureksi, koska ei ole tapana reagoida toisiin ja sitä jopa paheksutaan. Sitten pienenkin sanan puristaminen kuivasta kurkusta on ponnistus. Vuorovaikutuksen puutteessa ihminen alkaa hävetä itseään, eikä halua edes rappuun samaan aikaan naapurin kanssa jos vaikka joutuisi sanomaan hei.
Suomessa on kyllä tätä haiset pahalta-meininkiä ja siitä tunnutaan olevan oikein ylpeitä.
Kuitenkin kaikki ammattilaisuus ja sivistynyt ihmisyys perustuu hermojen hallintaan silloin kun vastapuoli pyrkii polkemaan lokaan ja tekemään sinusta tavalla tai toisella pilkattavan, tai kuten ap kokee, vähäteltävän.En voi lähteä koskaan siitä oletuksesta, että toimen jakaisi kanssani saman ajatuksen ystävällisyyden mielekkyydestä jos toinen on kasvanut mulkoilun ja ynähtelyn kulttuurissa. Minkäs sille mahtaa. Jokainen taaplaa tyylillään. Minä jatkan matkaa.
Jaetut käsitykset ja käytöstavat tekevät elämästä kyllä sujuvampaa. Siksi samanlaiset lapset usein leikkivät keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Minä luin tämän niin että olet rasittava mahtailija jota kukaan ei jaksa. Käytöksellään osoittavat, että eivät halua olla seurassasi.
Tuollainen on juuri niin junttia ja epäkohteliasta. Jos mä en halua olla jonkun seurassa, ei mun tarvitse sitä hänelle osoittaa tehden hänelle pahan mielen! Hyi olkoon, sitä, joka sellaista tarvetta tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Ap tuli tähänkin ketjuun humblebräggäämään omilla saavutuksillaan ja hyvällä terveydellään. Kyllä ihmiset huomaavat sen välittömästi, että tällainen ihminen ei ole kiinnostunut muista ihmisistä aidosti ja tasa-arvoisesti. Sellaisen ihmisen ystävällisyys on epäaitoa ja ällöttävää. Taustalla on aina tarve päästä korottamaan omaa erinomaisuuttaan. Siinä ei näennäisen ystävälliset eleet auta. Yritäpä ap miettiä asiaa tästä näkökulmasta. Kaikki muut ihmiset eivät ole kollektiivisesti pahoja ja huonokäytöksisiä, vaan he reagoivat sinun asenteeseesi.
Tämä. Ei tuohon edes auttaisi etäinen kohteliaisuus koska ap haluaisi ihmisestä kuitenkin enemmän irti. Suomalaiset on huonoja etäisessä kohteliaisuudessa niin valitsevat olla hiljaa jos eivät halua tilanteeseen sen enempää joutua kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tuli tähänkin ketjuun humblebräggäämään omilla saavutuksillaan ja hyvällä terveydellään. Kyllä ihmiset huomaavat sen välittömästi, että tällainen ihminen ei ole kiinnostunut muista ihmisistä aidosti ja tasa-arvoisesti. Sellaisen ihmisen ystävällisyys on epäaitoa ja ällöttävää. Taustalla on aina tarve päästä korottamaan omaa erinomaisuuttaan. Siinä ei näennäisen ystävälliset eleet auta. Yritäpä ap miettiä asiaa tästä näkökulmasta. Kaikki muut ihmiset eivät ole kollektiivisesti pahoja ja huonokäytöksisiä, vaan he reagoivat sinun asenteeseesi.
Ei voida tietää onko asia noin, pitäisi myös tietää, miten hän suhtautuu muiden tarinoihin. Kuunteleeko niitä kiinnostuneena vai odottaa vain vuoroa päästä kertomaan omistaan. Tätä AP ei kertonut. Jos hän yleensä käyttäytyy ystävällisesti, niin voi olettaa että hän myös antaa tilaa muille.
Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeastiko kehuskelet ihmisille katkeamattomalla työhistorialla, hyvällä terveydellädi ja urheilu-urallasi? Tiedoksi, että ihmiset kokevat tällaisen itsekorostuksen ja hienotunteisuuden puutteen vastenmielisenä.
Yritäpä vähän eläytyä vähäksi aikaa niihin muihin ihmisiin. Voi olla pitkäaikaistylttömyyttä, paljon terveysongelmia ym. Itseään kehuvan ihmisen päälle liimattu ystävällisyys voi tuntua aika teennäiseltä ja etovalta. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja siksi saat ynseän vastaanoton.
Ei kukaan hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen kalastele vastapuolelta jotain arvostuksen signaaleja tai halpoja kohteliaisuuksia. En kaipaa Suomeen sellaista ”tuoksut hyvältä”-kulttuuria, jossa on velvollisuus kommentoida toisen ulkonäköä tai parfyymivalintaa. Tässä mieleessä olkaamme ihan reippaasti metsäläisiä, jos muuten homma on reilua eli ei jatkuvaa pisteiden keräilyä ja itsensä esille nostamista milloin milläkin keinolla.
Sen nimittäin huomaa vastapuolesta hyvin nopeasti, mille kumppani rakentaa itsearvostuksensa. Toisten on painettava muita noustakseen itse. Mukavien ihmisten ei tarvitse.
Kyllä sellainenkin ihminen, joka ei arvosta itseään, voi olla mukava. Mietipä, miltä sinun kommenttisi ja suhtautumisesi sellaisesta ihmisestä tuntuu?
Syyt olla arvostamatta itseään eivät ole ihmisen omia. Tietenkään! Ne johtuvat aina ympäristöstä. Siksi juuri tällainen suhtautuminen, josta puhut ei ole myöskään sitten mukavien ihmisten käytöstä. Eli karsastus jos joku omaa traumoja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.
Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta. Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut.
Mutta jos kysyn kaverilta, niin haluaisinkin että vastaisi rehellisesti. Mitä ystävyyttä se on jos ei voi sanoa rehellisesti miten menee.
Se on jo tungettelevaa. Ystävä kertoo niin paljon kun haluaa, on valmis ja luottaa. Pidän luotsantyöntävinä ihmisiä jotka pitävät oletuksena että heille uskoudutaan. Jokaisella on kuitenkin oikeus omiin asioihinsa ja niiden jakamiseen ja jakamattomuuteen. Se että haluaa ystävät yms kokonaisina ja ylijakaa on pikkasen karmivaakin.
Vai niin. No nämä joita ärsytti kuulumisten jakaminen eivät enää ole elämässäni, ihan molemminpuoleista se jakaminen on niiden kanssa jotka yhä ovat ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kerroin toisessa tilaisuudessa pitkästä työurastani, johon sisältyy ennätysvähän poissaoloja. Se kertoo siitä että minulla on korkea työmoraali ja panostan hyvinvointiin."
No mulla on pitkä työura, korkea työmoraali, tosi vähän sairaspoissaoloja aiemmin ja varsin terveet elämäntavat, silti jouduin vaikean sairauden takia pitkälle sairaslomalle. Pitäisin tämmöistä kertoilua erittäin loukkaavana enkä haluaisi tutustua sen paremmin, eiköhän tuo kommentti kerro susta jo aika paljon.
Sun kannattaisi siinä tilanteessa huomata, että ap puhuu noista antaakseen itsestään KOHTELIAAN vaikutelman, ei miettien, että muiden pitää yltää samaan. Voit toki ajatella, että tuollainen on pösilöä, mutta ei kantsis nähdä sitä tuttavallisuutena. Se ei oikeastaan siinä vaiheessa ole edes sitä. Hän puhuu kohteliaisuudeksi ja on oikeastaan ihan sama, mitä hän siinä puhuu, vaikka puhuisi kuun ympäryysmitasta. Eli siis puheen sisältöä ei kannata kauheasti punnita.
:D No totta kai kiinnitän huomiota puheen sisältöön :D Ei tuollaisesta kyllä kovin kohtelias vaikutelma tule vaikkei olis ikinä ollut saikulla.
Vierailija kirjoitti:
Ap tuli tähänkin ketjuun humblebräggäämään omilla saavutuksillaan ja hyvällä terveydellään. Kyllä ihmiset huomaavat sen välittömästi, että tällainen ihminen ei ole kiinnostunut muista ihmisistä aidosti ja tasa-arvoisesti. Sellaisen ihmisen ystävällisyys on epäaitoa ja ällöttävää. Taustalla on aina tarve päästä korottamaan omaa erinomaisuuttaan. Siinä ei näennäisen ystävälliset eleet auta. Yritäpä ap miettiä asiaa tästä näkökulmasta. Kaikki muut ihmiset eivät ole kollektiivisesti pahoja ja huonokäytöksisiä, vaan he reagoivat sinun asenteeseesi.
Sanoiko AP muiden olevan pahoja? Eikö puhe ollut käytöksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.
Luuletko, että syynä vaikenemiseen on kateellisuus? Hyvä oivallus!
Vierailija kirjoitti:
Koska moni uskoo, että ystävällisyyden takana on jokin hyötymis tai paha tarkoitus.
Sanontakin kuuluu, että "Jolla on mesi kielellä sillä on myrkky mielessä".
Only in Finland...sairasta tuollainen. Tyly käytös se outoa on. En ole ikinä kuullut moista sanontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eri asia olla kohtelias ja ystävällinen kuin iholle tunkeva. Kaikki ei tykkää että höpöttelee liikaa tms. Etenkään jos ei tunneta suht hyvin.
Näinkään ei ole aloituksessa väitetty aapeen toimineen.
Onhan. Mm. ”Tuttavallinen” ”small talk”, nämä eivät ole peruskohteliaisuutta.
Jos x pyytää minua vapaaehtoiseksi eikä voi parin tunnin aikana jutella muutamaa minuuttia smalltalkia, niin se on puhtaasti epäkohteliasta ja jopa ilkeää käytöstä. Ap
Normaali ihminen ymmärtää ettei mene uudestaan jos siitä ei ole itselle mitään iloa. Ei sua ole sinne pyydetty siksi että susta haluttaisiin pitää ihmisenä vaan siksi että tarvitaan joku seisomaan paikkaan x kahdeksi tunniksi koska se hyödyttää tuon ihmisen lapsia, omia tavoitteita tms.
Normaali ihminen ymmärtää että vapaahetoistyö on sosiaalista toimintaa, jossa koetaan yhdessä tekemisen iloa ja vahvistetaan ryhmän yhteenkuuluvuutta. Normaali ihminen ymmärtää ettei ole oikein vain käyttää toisia hyväkseen, vieläpä ilman palkkaa.
Itselle kävi myös nuorempana niin että kun tapasin maaseudulla asuvia kavereita, ja olin ystävällinen, sain oikeasti ihmetteleviä katseita ja nuivia kommentteja kuten "kuinka jaloa", kun ehdotin että voin odottaa yhtä kaveria jos muut menevät jo, siis kaikkea tuollaista koko ajan jos yritin olla ystävällinen. Toisaalta he eivät koskaan pitäneet minusta muutenkaan joten kaikki mukava mitä yritin olla varmaan vaan pahensi ärsyttävyyttäni. Tuntuu monesti että jos on iloinen ja ystävällisen oloinen, se ärsyttää, koska viestii siitä että on tyytyväinen elämäänsä, ja itse ei ehkä sitten niin ole? Ja se ärsyttää vielä enemmän jos on rankkoja kokemuksia ja silti jaksaa olla ystävällinen. Vaikka juuri ne rankat kokemukset saa arvostamaan sitä "paskaduunia", tai ihan elämän pieniä iloja. Tai sitten osa kuvittelee että ystävällisyys on teennäisyyttä? En oikeasti ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia.
Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.
Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.
Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂
Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊Niinpä! Itse sain ainakin kuvan että häntä ärsytti ystävällisyys ja kysyminen, koska ajatteli että alistun. Mutta hei, meillä oli oikeasti sääntö että tauolle ei saanut mennä ilman lupaa. Itse hän on hakeutunut siihen asemaan että joutuu niitä "lupia" myöntämään. Jos häiritsee niin vaihtaisi hommaa. Itse ainakin vaihtaisin, mikäli yhtäkkiä joku "evää" tauon pitämisen. Ja mikä kukaan on määräilemään toista miten saa puhua? Ajattelin että tuo on ihan mukava/neutraali ihminen kunnes töksäytti minulle noin, sitten tajusin että on tyypillinen tyly, elämään kyllästynyt suomalainen duunarityöntekijä joka odottaa naisiltakin miehistä, tympeää käytöstä.
Juu juu, niin tuttua. Itseäni helpotti, kun ensin ruuvasin ja ruuvasin ”kivojen” työkavereitten käytöstä johonkin muottiin, jonka tunnen, vaikka se ei millään mahtunut yhteenkään.
Sitten yhtäkkiä oivalsin, että ne työkaverini, joilla on tuollaista käytöstä menevät kirjassani osastoon w ja t ja sen jälkeen on ollut helpompaa 🙂
On toki ikävää olla w ja t: iden kanssa samassa työpaikassa, MUTTA kun lakkasin odpttamasta heiltä kohteliasta käytöstä ja odotin w ja t -käytöstä, tulinkin ilmeisesti heidän silmissään käyttäytyneeksi ihan tavallisesti ja minua kohtaan ruvettiin olemaan ystävällinen.
En silti pysty sisimmässäni ajattelemaan, että olisimme ihmisinä samalla tasolla. Ehkä en tunne heitä vielä tarpeeksi hyvin. Ehkä he todella pitävät minusta, ja mulla vain on traumat koska äitini oli niin ilkeä ja narsistinen ja syytti aina kaikesta minua.
Eli sekin ois kamalaa, että AJATTELEN, että nämä ovat w t, vaikka mä ainoastaan ajattelen siten, en tajua, mihin se voisi käytöksessäni vaikuttaa? Kun siis w t -käytökseen kuuluu kaikki piittaamattomuus ja ole se kuka olet -meininki. Mitään ei kiinnosta vaatia itseltään ikinä. Mutta jos MÄ olisin samanlainen ja äitini saisi siitä kuulla, olisin kuulemma ihan hirveä kaikkien mielestä!
Jaah... 😒
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia.
Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.
Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.
Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂
Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊Niinpä! Itse sain ainakin kuvan että häntä ärsytti ystävällisyys ja kysyminen, koska ajatteli että alistun. Mutta hei, meillä oli oikeasti sääntö että tauolle ei saanut mennä ilman lupaa. Itse hän on hakeutunut siihen asemaan että joutuu niitä "lupia" myöntämään. Jos häiritsee niin vaihtaisi hommaa. Itse ainakin vaihtaisin, mikäli yhtäkkiä joku "evää" tauon pitämisen. Ja mikä kukaan on määräilemään toista miten saa puhua? Ajattelin että tuo on ihan mukava/neutraali ihminen kunnes töksäytti minulle noin, sitten tajusin että on tyypillinen tyly, elämään kyllästynyt suomalainen duunarityöntekijä joka odottaa naisiltakin miehistä, tympeää käytöstä.
Juu juu, niin tuttua. Itseäni helpotti, kun ensin ruuvasin ja ruuvasin ”kivojen” työkavereitten käytöstä johonkin muottiin, jonka tunnen, vaikka se ei millään mahtunut yhteenkään.
Sitten yhtäkkiä oivalsin, että ne työkaverini, joilla on tuollaista käytöstä menevät kirjassani osastoon w ja t ja sen jälkeen on ollut helpompaa 🙂
On toki ikävää olla w ja t: iden kanssa samassa työpaikassa, MUTTA kun lakkasin odpttamasta heiltä kohteliasta käytöstä ja odotin w ja t -käytöstä, tulinkin ilmeisesti heidän silmissään käyttäytyneeksi ihan tavallisesti ja minua kohtaan ruvettiin olemaan ystävällinen.
En silti pysty sisimmässäni ajattelemaan, että olisimme ihmisinä samalla tasolla. Ehkä en tunne heitä vielä tarpeeksi hyvin. Ehkä he todella pitävät minusta, ja mulla vain on traumat koska äitini oli niin ilkeä ja narsistinen ja syytti aina kaikesta minua.
Eli sekin ois kamalaa, että AJATTELEN, että nämä ovat w t, vaikka mä ainoastaan ajattelen siten, en tajua, mihin se voisi käytöksessäni vaikuttaa? Kun siis w t -käytökseen kuuluu kaikki piittaamattomuus ja ole se kuka olet -meininki. Mitään ei kiinnosta vaatia itseltään ikinä. Mutta jos MÄ olisin samanlainen ja äitini saisi siitä kuulla, olisin kuulemma ihan hirveä kaikkien mielestä!
Jaah... 😒
No, en noihin äitikommentteisihi osaa sanoa mitään, mutta muuten olen samaa mieltä. Tämä kuulostaa pahalta sanottuna ääneen, mutta itsestäkin tuntui että tylyt ihmiset joihin törmäsin oli aika w&t. Ja tosiaan ilmeisesti heitä kohtaan pitää olla tympeä, niin saa rispektiä. Se on itselle vähän vaikeaa, koska kohtelen luonnostaan ihmisiä peruskohteliaasti ja mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.
Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta. Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut.
Minusta eri asia ystävä ja joku yhdistystuttava tai ei kovin läheinen työkaveri. Jos viimeksi mainittu kysyy minulta en ryhdy selostamaan sen tarkemmin. Suomessa kun ollaan, vastaan varmaan aika oikean tunnetilan (hyvää/väsyttää/ihan jees/jne), mutta sen pituinen se.
Tämä ketju voisi olla kiinnostavaa settiä sosiologille. Eiku psykiatrille.
Ap tuli tähänkin ketjuun humblebräggäämään omilla saavutuksillaan ja hyvällä terveydellään. Kyllä ihmiset huomaavat sen välittömästi, että tällainen ihminen ei ole kiinnostunut muista ihmisistä aidosti ja tasa-arvoisesti. Sellaisen ihmisen ystävällisyys on epäaitoa ja ällöttävää. Taustalla on aina tarve päästä korottamaan omaa erinomaisuuttaan. Siinä ei näennäisen ystävälliset eleet auta. Yritäpä ap miettiä asiaa tästä näkökulmasta. Kaikki muut ihmiset eivät ole kollektiivisesti pahoja ja huonokäytöksisiä, vaan he reagoivat sinun asenteeseesi.