Ystävällinen käytös ei tuo mitään hyvää

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.

Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.

Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂

Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊

Niinpä! Itse sain ainakin kuvan että häntä ärsytti ystävällisyys ja kysyminen, koska ajatteli että alistun. Mutta hei, meillä oli oikeasti sääntö että tauolle ei saanut mennä ilman lupaa. Itse hän on hakeutunut siihen asemaan että joutuu niitä "lupia" myöntämään. Jos häiritsee niin vaihtaisi hommaa. Itse ainakin vaihtaisin, mikäli yhtäkkiä joku "evää" tauon pitämisen. Ja mikä kukaan on määräilemään toista miten saa puhua? Ajattelin että tuo on ihan mukava/neutraali ihminen kunnes töksäytti minulle noin, sitten tajusin että on tyypillinen tyly, elämään kyllästynyt suomalainen duunarityöntekijä joka odottaa naisiltakin miehistä, tympeää käytöstä. 

Juu juu, niin tuttua. Itseäni helpotti, kun ensin ruuvasin ja ruuvasin ”kivojen” työkavereitten käytöstä johonkin muottiin, jonka tunnen, vaikka se ei millään mahtunut yhteenkään.

Sitten yhtäkkiä oivalsin, että ne työkaverini, joilla on tuollaista käytöstä menevät kirjassani osastoon w ja t ja sen jälkeen on ollut helpompaa 🙂

On toki ikävää olla w ja t: iden kanssa samassa työpaikassa, MUTTA kun lakkasin odpttamasta heiltä kohteliasta käytöstä ja odotin w ja t -käytöstä, tulinkin ilmeisesti heidän silmissään käyttäytyneeksi ihan tavallisesti ja minua kohtaan ruvettiin olemaan ystävällinen.

En silti pysty sisimmässäni ajattelemaan, että olisimme ihmisinä samalla tasolla. Ehkä en tunne heitä vielä tarpeeksi hyvin. Ehkä he todella pitävät minusta, ja mulla vain on traumat koska äitini oli niin ilkeä ja narsistinen ja syytti aina kaikesta minua.

Eli sekin ois kamalaa, että AJATTELEN, että nämä ovat w t, vaikka mä ainoastaan ajattelen siten, en tajua, mihin se voisi käytöksessäni vaikuttaa? Kun siis w t -käytökseen kuuluu kaikki piittaamattomuus ja ole se kuka olet -meininki. Mitään ei kiinnosta vaatia itseltään ikinä. Mutta jos MÄ olisin samanlainen ja äitini saisi siitä kuulla, olisin kuulemma ihan hirveä kaikkien mielestä!

Jaah... 😒

No, en noihin äitikommentteisihi osaa sanoa mitään, mutta muuten olen samaa mieltä. Tämä kuulostaa pahalta sanottuna ääneen, mutta itsestäkin tuntui että tylyt ihmiset joihin törmäsin oli aika w&t. Ja tosiaan ilmeisesti heitä kohtaan pitää olla tympeä, niin saa rispektiä. Se on itselle vähän vaikeaa, koska kohtelen luonnostaan ihmisiä peruskohteliaasti ja mukavasti. 

Mutta tosiaan w&t kulttuurissa kasvaneille ystävällisyys on merkki nöyristelystä. Näin sen on pakko olla. Siksi heitä ärsyttää. 

Raskasta kun tykkäisin sinänsä olla duunarihommissa, mutta siellä on paljon tuon tyyppisiä ihmisiä, koviksia jotka valittaa työstään koko ajan ja joille käytöstavat on myrkkyä, kulttuurit clashaa aika pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on täysin sama haave ja yritän olla ystävällinen ihmisille mutta tullut samaan lopputulokseen että täysin turhaa. En silti halua muuttaa omaa käytöstäni mutta on todella turhauttavaa kun vaikka hymyilet vieraalle ihmiselle niin toinen katsoo kuin hullua.

Kannattaa ehkä erottaa kohteliaisuus ja ystävällisyys.

Ikävä kyllä kohteliaisuus on eri asia, kuin ystävällisyys. Enkä nyt tarkoita, että kohteliaisuudella pitää alkaa lyömään kuin Raamatulla päähän ketään, mutta se on ”vain” kohteliaisuutta. Se ei tule sydämestä.

Se on hyvä ja arvostettava asia, mutta voi tosiaan olla, että sillä ei saavuta ystävällisyyttä takaisin päin.

Hankala homma, koska ei tietenkään ole kivaa, että kohteliaat suomalaiset eivät jaksa olla kohteliaita.

Myös aito kohteliaisuus on tärkeää, ei ulkokultainen. Sekin aiheuttaa ongelmia, jos ei täysin tunne tapoja (tai etikettiä?), niin on haastavampaa olla aidosti kohtelias, koska ei tavallaan osaa ja saattaa jäädä vain miettimään, että ”nytkin pitäis toimia, mutta meneekö se oikein...”

Sellainen luonteva, aito kohteliaisuus on ihastuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.

Suomalaiset yleensä olettavat, että jos kysyt, mitä heille kuuluu, haluaisit heidän ihan oikeasti kertovan kuulumisistaan. Jos heille ei kuulu hyvää tai on edes jotain ikäviä asioita elämässään, kyseleminen tuntuu utelemiselta.  Muualla maailmassa kuulumisten kyselyihin vastataan aina "ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka just olisi mennyt työpaikka alta, puoliso ottanut eron, lapsi sairastunut leukemiaan ja äiti kuollut. 

Mutta jos kysyn kaverilta, niin haluaisinkin että vastaisi rehellisesti. Mitä ystävyyttä se on jos ei voi sanoa rehellisesti miten menee.

Se on jo tungettelevaa. Ystävä kertoo niin paljon kun haluaa, on valmis ja luottaa. Pidän luotsantyöntävinä ihmisiä jotka pitävät oletuksena että heille uskoudutaan. Jokaisella on kuitenkin oikeus omiin asioihinsa ja niiden jakamiseen ja jakamattomuuteen. Se että haluaa ystävät yms kokonaisina ja ylijakaa on pikkasen karmivaakin.

Kyllä, juuri näin. En pidä sellaista ihmistä ystävänä, joka ei ole minulle ystävä ehdoitta. Tuossahan on heti ehto, että ”pitää jakaa”, mitäs, jos et vain ole itse vielä sen luottamuksen arvoinen? Mitä olet tehnyt saavuttaaksesi sen? Et ehkä mitään. Jos ihmistä on satutettu, ei avaudu todellakaan noin vaan ja se ei ole todellakaan merkkimistään epälojaaliudesta. Vain itsekeskeinen juntti luulee niin.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerroin toisessa tilaisuudessa pitkästä työurastani, johon sisältyy ennätysvähän poissaoloja. Se kertoo siitä että minulla on korkea työmoraali ja panostan hyvinvointiin."

No mulla on pitkä työura, korkea työmoraali, tosi vähän sairaspoissaoloja aiemmin ja varsin terveet elämäntavat, silti jouduin vaikean sairauden takia pitkälle sairaslomalle. Pitäisin tämmöistä kertoilua erittäin loukkaavana enkä haluaisi tutustua sen paremmin, eiköhän tuo kommentti kerro susta jo aika paljon.

Sun kannattaisi siinä tilanteessa huomata, että ap puhuu noista antaakseen itsestään KOHTELIAAN vaikutelman, ei miettien, että muiden pitää yltää samaan. Voit toki ajatella, että tuollainen on pösilöä, mutta ei kantsis nähdä sitä tuttavallisuutena. Se ei oikeastaan siinä vaiheessa ole edes sitä. Hän puhuu kohteliaisuudeksi ja on oikeastaan ihan sama, mitä hän siinä puhuu, vaikka puhuisi kuun ympäryysmitasta. Eli siis puheen sisältöä ei kannata kauheasti punnita.

:D No totta kai kiinnitän huomiota puheen sisältöön :D Ei tuollaisesta kyllä kovin kohtelias vaikutelma tule vaikkei olis ikinä ollut saikulla. 

Ei se vaikutelma niistä sanoista tulekaan, vaan siitä käytöksestä. Huomaatko, etten ottanut kantaa, oliko ap siinä kohtelias vai ei, vaan sanoin, että hän toimi siten antaakseen kohteliaan vaikutelman. Kohteliaisuuskasvatuksen saanut huomaa tämän kyllä, eikä pistä sisällölle niin kauhean paljon painoa (siinä vaiheessa). Mahdollinen tutustuminen tulee myöhemmin (kuten junteillakin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.

Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.

Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂

Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊

Niinpä! Itse sain ainakin kuvan että häntä ärsytti ystävällisyys ja kysyminen, koska ajatteli että alistun. Mutta hei, meillä oli oikeasti sääntö että tauolle ei saanut mennä ilman lupaa. Itse hän on hakeutunut siihen asemaan että joutuu niitä "lupia" myöntämään. Jos häiritsee niin vaihtaisi hommaa. Itse ainakin vaihtaisin, mikäli yhtäkkiä joku "evää" tauon pitämisen. Ja mikä kukaan on määräilemään toista miten saa puhua? Ajattelin että tuo on ihan mukava/neutraali ihminen kunnes töksäytti minulle noin, sitten tajusin että on tyypillinen tyly, elämään kyllästynyt suomalainen duunarityöntekijä joka odottaa naisiltakin miehistä, tympeää käytöstä. 

Juu juu, niin tuttua. Itseäni helpotti, kun ensin ruuvasin ja ruuvasin ”kivojen” työkavereitten käytöstä johonkin muottiin, jonka tunnen, vaikka se ei millään mahtunut yhteenkään.

Sitten yhtäkkiä oivalsin, että ne työkaverini, joilla on tuollaista käytöstä menevät kirjassani osastoon w ja t ja sen jälkeen on ollut helpompaa 🙂

On toki ikävää olla w ja t: iden kanssa samassa työpaikassa, MUTTA kun lakkasin odpttamasta heiltä kohteliasta käytöstä ja odotin w ja t -käytöstä, tulinkin ilmeisesti heidän silmissään käyttäytyneeksi ihan tavallisesti ja minua kohtaan ruvettiin olemaan ystävällinen.

En silti pysty sisimmässäni ajattelemaan, että olisimme ihmisinä samalla tasolla. Ehkä en tunne heitä vielä tarpeeksi hyvin. Ehkä he todella pitävät minusta, ja mulla vain on traumat koska äitini oli niin ilkeä ja narsistinen ja syytti aina kaikesta minua.

Eli sekin ois kamalaa, että AJATTELEN, että nämä ovat w t, vaikka mä ainoastaan ajattelen siten, en tajua, mihin se voisi käytöksessäni vaikuttaa? Kun siis w t -käytökseen kuuluu kaikki piittaamattomuus ja ole se kuka olet -meininki. Mitään ei kiinnosta vaatia itseltään ikinä. Mutta jos MÄ olisin samanlainen ja äitini saisi siitä kuulla, olisin kuulemma ihan hirveä kaikkien mielestä!

Jaah... 😒

No, en noihin äitikommentteisihi osaa sanoa mitään, mutta muuten olen samaa mieltä. Tämä kuulostaa pahalta sanottuna ääneen, mutta itsestäkin tuntui että tylyt ihmiset joihin törmäsin oli aika w&t. Ja tosiaan ilmeisesti heitä kohtaan pitää olla tympeä, niin saa rispektiä. Se on itselle vähän vaikeaa, koska kohtelen luonnostaan ihmisiä peruskohteliaasti ja mukavasti. 

Mutta tosiaan w&t kulttuurissa kasvaneille ystävällisyys on merkki nöyristelystä. Näin sen on pakko olla. Siksi heitä ärsyttää. 

Raskasta kun tykkäisin sinänsä olla duunarihommissa, mutta siellä on paljon tuon tyyppisiä ihmisiä, koviksia jotka valittaa työstään koko ajan ja joille käytöstavat on myrkkyä, kulttuurit clashaa aika pahasti.

Juu, huvittaa tää nöyristelyuskomus niistä, jotka ovat kohteliaita. Mä olen meillä töissä ainoa, joka ei ole kirjoittanut erästä sopimusta, joka ei ollut työntekijöiden etujen mukainen (ei ollut kiky tms) koska en ole vedätettävissä. Kaikki muut lampaina allekirjoittivat sen, koska eivät tienneet ja ottaneet selkoa oikeuksistaan. Osa ei kuulunut edes liittoon. Se on toki vapaaehtoista, mutta olivat ilman neuvontaa. Ja siis mä sanoin osalle, että ei tarvitse suostua, mutta he eivät tajunneet, että mä olen oikeassa. Ne, joille en sanonut ehdittiin pytää koppiin ekoina, enkä ehtinyt varoittaa. Tosin kiitos heidän otin itsekin asioista ensin enemmän selvää.

Juttelin joskus tyypin kanssa joka oli päässyt kilpasoutuyhdistyksen johonkin työryhmään. Auta armias mitä vain kysyi, niin vastaukseksi tuli täyslaidallinen niitä soutuveneitä. Tyyliin "Hei Minna, mitkä artikkelit tulikaan meidän tenttialueeseen?" niin vastauksena olisi voinut olla "Sori en tiiä, oon ollut niin paljon ***SOU-TU-TOI-MI-KUN-NAS-SA*** SOUTAMASSA ja järjestelemässä näitä SOUTUasioita kun oon nykyisin SOUTUTOIMIKUNNAN JÄSEN siis sen ison kuuluisan SOUTUKLUBIN ja nyt TOIMIKUNNAN JÄSENENÄ on niin paljon SOUTUasioita" Tuommoisen kanssa on tosi rasittava puhua, kun jo ennalta tietää että nyt tulee puolen tunnin soutuklubiluento ihan yleisöstä riippumatta.

En tunne ap:ta, mutta kannattaa varmaan tarkkailla mitkä on niitä oman puheen soutuveneitä joita ihmiset kavahtavat. Kilpaurheilu-ura tai joku vastaava menee helposti paasaamiseksi josta kukaan ulkopuolinen ei ole kiinnostunut.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on sama ongelma kaikkialla minne menet niin niillä ongelmilla on yksi yhdistävä tekijä. Koskien myös sitä että kaikki vastaajat ovat ymmärtäneet jotain väärin. Mikä viestinnässäsi on sellaista että muut ymmärtävät sen useimmiten muulla tavalla kuin olet itse tarkoittanut?

En ole väittänyt, että kohtaan epäkohteliasta käytöstä kaikkien ihmisten taholta. Saan myös hyvää vastakaikua hyvälle käytökselle. Kuten näissä vastauksissakin, osa ehdottoman epäkohteliaita ja osa ystävällisiä.

Koko aloituksen pointti on siinä, että meidän kulttuurissa ei arvosteta muut huomioivaa käytöstä. Turha sitä on minuun henkilöidä. Ap

Mun mielestä Suomessa arvostetaan muita huomioivaa käytöstä ja ihmiset tykkäävät kun heiltä kysellään ja heitä huomioidaan.

Mä tuun tosi helposti toimeen muiden ihmisten kanssa ja oon tykätty ihminen. Kun meen uuteen porukkaan (harraste, työ, vapaaehtois tms.), niin tervehdin muita, kerron nimeni ja kysyn muiden nimiä, jos eivät automaattisesti kerro. En ala luennoimaan itsestäni vaan kyselen muilta kuinka kauan ovat olleet toiminnassa, mitä tekevät ym. Ihmiset tykkäävät kertoa itsestään ja yleensä aina jossakin vaiheessa esittävät vastakysymyksen. Tuosta alkaa yleensä hyvä tutustuminen. Oon aidosti kiinnostunut muista ja varmasti muut sen huomaa. Ja myöhemminkin huomioin muut ja kyselen, miten menee. Ja kas, nopeasti oon porukan sisällä ja pidetty työ/harrastekaveri. On mulla työ- ja urheilumeriittejä tms, mutta mun mielestä on huonotapaista kehuskella itseään eikä mulla oo muutenkaan tarvetta kertoa meriittilistaani muille. Järjellä aatellenkin niin muita ei kiinnosta, mitä mä oon tehnyt vaan se, että ollaanko heistä kiinnostuneita, onko uuden tyypin kanssa mukava keskustella, onko meillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ym.

Tällä tavalla mä ainakin saan nopeasti positiivista vastakaikua ja ystävällistä käytöstä takaisin.

Ketjussa lienee kyse kohteliasuudesta ja siitä, että ap on näreissään, että muut eivät ilmeisesti huomaa, että ap haluaa olla kohtelias, (mikä on eri asia, kuin mistä sinä puhut), ja jättävät vastaamatta siihen.

Minustakin tämä on kurja asia Suomessa.

Osa ihmisistä haluaa ylläpitää kohteliaita väljä, ei tutustua (toki se voi olla kohteliaiden välien seuraava askelkin).

Ilmeisesti ne ihmiset, joita ei ole kasvatettu kohteliaisuuteen kokevat sen ikävänä ja työläänä. En ota kantaa siihen, onko se sitä ja kenelle, mutta ne, joilla on kohteliaisuuskasvatus, jaksavat sitä enemmän totta kai.

Onkohan meillä eri käsitys kohteliaisuudesta..Mun kokemuksen mukaan kohteliaalla käytöksellä saa myös takaisin kohteliasta käytöstä. Kohteliaaseen käytökseen kuuluu tervehtiminen, muilta kyseleminen (tilanteesta riippuen mitä) ja muiden huomioon ottaminen. Puhuin myös ystävällisyydestä, kuten ap puhui, se menee vielä vähän pidemmälle. Kohteliasta käytöstä ei ole lähteä kehuskelemaan omilla saavutuksilla, ja ap:n kertoman mukaan kuulostaa, ettei hänellä ole oikein käsitystä kohteliaasta ja hyvästä tavoista.

Mietitäänpä taloyhtiötä. Jos en moikkaisi naapureita, niin tuskinpa jonkun kerran jälkeen muakaan enää tervehdittäisiin. Koska tervehdin kaikkia, niin muakin aina tervehditään ja joidenkin kanssa vaihdetaan pari sanaa tai enemmänkin. Joskus on ollut joku sellainen, joka ei tervehdi takaisin, mutta se on harvinainen poikkeus. Ei haittaa, sitten ei tervehdi. Ja kun pientä kohteliasta jutustelua harrastaa niin yleensä saa positiivista vastakaikua takaisin. On paljon helpompi sitten sopia yhteisistä taloyhtiön asioistakin, kun on kohteliaat välit. Eli kyllä kokemukseni mukaan kohteliaalla käytöksellä saa kohteliasta käytöstä takaisin, ystävällisellä ystävällistä.

Itsestä kertominen unohtaen kysyä toiselta mitä hänelle kuuluu on narsismia, voit kertoa itsestäsi jos toinen osoittaa kiinnostusta persoonaasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

"Liityin yhdistykseen ja koska ihmiset ovat minulle täysin tuntemattomia, he eivät voi tietää minusta mitään. Kerroin aiemmasta urheilu-urastani, koska sehän kertoo jo aika paljon. Vastapuoli tuhahteli vähättelevästi. Haluaako hän että minäkin vähättelen hänen ansioitaan?"

Liittyikö kyseinen yhdistys urheiluun? Ja jos liittyi, millä tavalla kerroit urheilu-urastasi?  On eri asia esitellä itsensä ja kertoa, että liittyi yhdistykseen, koska on itsekin harrastanut urheilua (lajinkin voi mainita ja kuinka kauan harrastanut)  ja haluaa nyt omalta osaltaan mahdollistaa muiden harrastamisen, kuin että esittelee itsensä ja kertoo, mitä on omalla urheilu-urallaan saavuttanut. Jos taas yhdistys ei liittynyt mitenkään urheiluun, mitä tekemistä urheilu-urallasi oli yhdistykseen liittymisesi kanssa?  Jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, järkevin tapa on puhua siitä, miksi ollaan juuri nyt samaan aikaan tässä paikassa ja  mitä tältä (yhdistykseltä, koulutustilaisuudelta tms) odotetaan tms. 

 

Minä olisin esitellyt itseni kaikille.

Sitten  olisin sopivassa hetkessä kysellyt muiden kokemuksia työskentelystä yhteisössä.

Koska se yhdystyksen toimintahan minua kiinnostaa eikö niin.

Eli hyvin kommentoit.

Mitä mieltä ap olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia olla kohtelias ja ystävällinen kuin iholle tunkeva. Kaikki ei tykkää että höpöttelee liikaa tms. Etenkään jos ei tunneta suht hyvin.

Näinkään ei ole aloituksessa väitetty aapeen toimineen.

Onhan. Mm. ”Tuttavallinen” ”small talk”, nämä eivät ole peruskohteliaisuutta.

Jos x pyytää minua vapaaehtoiseksi eikä voi parin tunnin aikana jutella muutamaa minuuttia smalltalkia, niin se on puhtaasti epäkohteliasta ja jopa ilkeää käytöstä. Ap

Normaali ihminen ymmärtää ettei mene uudestaan jos siitä ei ole itselle mitään iloa. Ei sua ole sinne pyydetty siksi että susta haluttaisiin pitää ihmisenä vaan siksi että tarvitaan joku seisomaan paikkaan x kahdeksi tunniksi koska se hyödyttää tuon ihmisen lapsia, omia tavoitteita tms.

Normaali ihminen ymmärtää että vapaahetoistyö on sosiaalista toimintaa, jossa koetaan yhdessä tekemisen iloa ja vahvistetaan ryhmän yhteenkuuluvuutta. Normaali ihminen ymmärtää ettei ole oikein vain käyttää toisia hyväkseen, vieläpä ilman palkkaa.

Onneksi suurin osa vapaaehtoistyöntekijöistä oikeasti haluaa auttaa.

Muista avainsana: kuuntele..

Hyvästä kuuntelijasta tykkää kaikki:)

Ystävällisyys lähtee siitä, että ei vaadi toiselta mitään! Jos toisen elämäntilanne on raskas eikä jaksa olla vastavuoroinen, on se ymmärrettävä eikä olla nyrpeä itse. Pienikin mukava sana voi merkitä silti paljon tälle toiselle vaikka hän ei sitä osaa kiittää tai muuten sanoittaa. Yleisesti ottaen hyvän tekijät ovat hiljaa eivätkä mesoa tekemästään hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Koska moni uskoo, että ystävällisyyden takana on jokin hyötymis tai paha tarkoitus.

Sanontakin kuuluu, että "Jolla on mesi kielellä sillä on myrkky mielessä".

Aika hyvä sanonta. Tuttavapiiriini kuuluu harrastuksen kautta tällainen lirkun-lirkun-lärkyn-lää - persoona, joka muka hyvässä tarkoituksessa utelee, kyselee ja imartelee asioita, ja kun selkäsi käännät (jopa niin, että olet vielä itse paikalla kuulemassa) kertoo oman kirjavan totuutensa sinusta eteenpäin. Vähän niinkun "rikkinäinen puhelin" -periaatteella. Itse kokee olevansa aito, ystävällinen ja mukava ihminen. Ja vtut! On vaan ymmärtänyt ystävällisen käytöksen päin mäntyä. Nykyään yleensä korkeintaan tervehdin, mutta tältä käy kyllä tarinan värittäminen siitäkin huolimatta.

Ihmiset ei halua kertoa asioistaan, liika kysely voi tuntua ärsyttävältä utelulta. Meillä töissä tällainen, jonka pitäisi tietää kaikki toisten asiat, ja yllätys yllätys mitään ei pidä omana tietonaan vaan kailottaa kaiken koko työyhteisölle. Sitten ihmettelee että häneen suhtaudutaan nihkeästi. Pointtaa aina muiden pikku mokat, itse tekee isompia, mutta ne on vaan hupsista...on siis esimies asemassa. Pitää itseään avoimena, puheliaana, ystävällisenä, rehellisenä... muiden mielestä nipo juoruämmä ilman kompetenssia

Vierailija kirjoitti:

Ystävällisyys lähtee siitä, että ei vaadi toiselta mitään! Jos toisen elämäntilanne on raskas eikä jaksa olla vastavuoroinen, on se ymmärrettävä eikä olla nyrpeä itse. Pienikin mukava sana voi merkitä silti paljon tälle toiselle vaikka hän ei sitä osaa kiittää tai muuten sanoittaa. Yleisesti ottaen hyvän tekijät ovat hiljaa eivätkä mesoa tekemästään hyvästä.

Minä näen myös näin. Ystävällisyys on enemmän elämänasenne: uskon hyvää ihmisistä, käyttäydyn ihmisiä kohtaan niin kuin haluaisin itseäni kohtaan käyttäydyttävän. Voi olla ystävällinen ihan itsensä takia, on mukavampaa olla hyvällä tuulella ja näyttää se kun on tekemisissä muiden kanssa. Monesti hyvä tuuli ja positiivinen suhtautuminen muihin tarttuu, harva jaksaa vastata hirveän yrmeästi. Mutta heitäkin on, vastaavat ystävälliseen kommenttiin ilkeästi. Se on heidän oikeutensa ja heidän persoonansa, he joutuvat itsensä, negatiivisuutensa ja kyynisyytensä kanssa elämään, ei välttämättä aina helppoa.

Ap saapuu kissayhdistyksen tapaamiseen.

Kaikki ovat tuntemattomia..joten ap esittelee itsensä kaikille.

Jäsen : moikka mä oon Lissu ja hoidan yhdistyksen tiedoituspuolen.

Ap :Moikka , mä oon ap ..ihan noin muuten vaan..nyt kun on toi korona.niin mä saan sen varmaan lievänä kun,

      en oo koskaan kipeenä..pomokin kehu et en oo ollu koskaan saikulla

Jäsen: ai sepä kiva..niin tarvittais apua seuraavissa myyjäisissä..kiinnostaako?

Ap: joo tiedän kyllä myyjäisistä..pelasin nuorena lätkää ja oisin päässy nuoriin leijoniin...mutsi aina möi makkaraa kun mä pelasin..niin saatiin seuralle rahaa

Jäsen: ai sepä mielenkiintoista..tuota..mun täytyy mennä nyt kaisalle juttelemaan mainoslehtisten jaosta

             kiva tutustua..moi

Ap miettii..kyllä on ynseää jengiä...eivät ota toisia huomioon:(

En minäkään olisi ystävällinen ihmiselle, joka käyttää 'sanontaa' "paljoa napostele" 😑 jessus... Ensinnäkin PALJOA ei tarkoita yhtään mitään ja NAPOSTELE... Huoh, en jaksa edes aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta, että ihmiset ovat sellaisia kuin sinä haluat heidän olevan, niin ei tarvitse murehtia ja pääset helpommalla.

Eli yrität sanoa, että rupea loukkaavaksi, välinpitämättömäksi ja tylyksi niin sinulla on itselläkin parempi olla? Ap

Lakkaa kehumasta itseäsi. Muuten jatkat niin kuin ennenkin. Älä ainakaan huonommaksi muuta käytöstäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.

Uskomatonta miten paljon jaksavat tulla provoilemaan johonkin ketjuun. Ymmärsitkö yhtään mistä kirjoitin? En kertonut poissaoloista siksi että he ylistäisivät minua ihmisenä, vaan siksi että he tietäisivät minun olevan kunnon kansalainen. Etten ole sellainen joka saikuttaa joka kk ja valittaa joka asiasta, yksikään yhdistys ei halua sellaisia ihmisiä joukkoonsa. Pointti oli se, että pidän esittelypuheenvuoroa itsestäni ja jo samalla sekunnilla yksi ei osaa pitää suutaan kiinni. Ei mikään hyvä tapa toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi.

Ja tämä urheilutaustasta kertominen tapahtui toisena päivänä kahvilassa, jossa tämä vähättelijä oli jo kaksi tuntia kertonut itsestään. Jälkikäteen olen huomannut hänen olevan juuri sellainen joka huomioi muita heikosti.

Sen olen huomannut suomalaisista, että he nimenomaan haluavat tutustua menestyjiin ja juuri esim yhdistyksissä kovinta huutoa ovat aina korkeimmin koulutetut tai muuten ansioituneet. Jos sanot että olet tavallinen työssäkävijä ja thats it, niin moni ei halua kuulla enempää. Ap

Tää on netin parasta antia. Yhdistyksessä on 50 jäsentä eli yhtä vaille kaikki, joille en ole kertonut urheilutaustastani ja palstan mielestä mun ongelma on se kun kehun itseäni liikaa. Ap

Riippuu ihan siitä oletko parempi kuin muut. Jos olet kykyjesi ja ulkonäkösi puolesta samalla tasolla kuin muut, ystävällisyytesi otetaan hyvin vastaan. Jos olet parempi kuin muut, niin se otetaan vittuiluna.