Ystävällinen käytös ei tuo mitään hyvää

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.

Siis oikeesti? Tämä merkillinen ap tehtailee sarjatuotantona kummallisia ketjuja, vastailee itselleen, ja tekee tikusta asiaa, juuttuen kynsin hampain mihin tahansa, mitä hänelle vastataan. Aloitukset vaikuttavat ensisilmään kohtuullisen asiallisilta, mutta mitä pidemmälle ketju etenee, sitä pahemin lähtee lapasesta. Ettekö huomaa?

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti? Tämä merkillinen ap tehtailee sarjatuotantona kummallisia ketjuja, vastailee itselleen, ja tekee tikusta asiaa, juuttuen kynsin hampain mihin tahansa, mitä hänelle vastataan. Aloitukset vaikuttavat ensisilmään kohtuullisen asiallisilta, mutta mitä pidemmälle ketju etenee, sitä pahemin lähtee lapasesta. Ettekö huomaa?

Tuo äitijankkaaja on varmaan eri tyyppi?

Itsestään kannattaa kertoa niitä heikkouksiakin ja/tai vaikka omia mokaamisia joskus. Ihmisille tulee olo että vastapuolikin on silloin vain ihminen ja pystyvät tuntemaan yhteisöllisyyttä paremmin. Sellainen avoin hyväksyvä asenne toisia kohtaan toimii myös.

Vierailija kirjoitti:

Koska moni uskoo, että ystävällisyyden takana on jokin hyötymis tai paha tarkoitus.

Sanontakin kuuluu, että "Jolla on mesi kielellä sillä on myrkky mielessä".

Niin että ollaan vaan ihan avoimesti mulqquja toisillemme, ettei synny väärinkäsityksiä 😄

Eipä ihme että puolet Suomesta siirtyy isoihin kaupunkeihin missä kanssakäymisen mahdollisuus on minimaalinen. Kassaneitille ei tarvitse edes ynähtää.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan myös että suurin osa suomalaisista ei vaan tajua, miten käytöstavattomia me ollaan. Koska ei ole kokenut mitään muuta. Siksi osa ei ymmärrä ollenkaan mistä ap puhuu. Sinänsä se nyt on vaan kulttuuriasia, ei kaikkia tarvitse käytöstavat kiinnostaakaan. Minusta se vaan olisi mukavaa jos kiinnostaisi, kaikilla on silloin vähän kivempaa.

Kyllä mä ainakin ymmärrän mistä ap puhuu mutta menee ihan turhalle marttyyriosastolle päivitellä av:lla kun ei saanut murrettua tilanteeseen nähden tahdittomalla käytöksellä jäätä ekalla kerralla. Suomalaiset luottaa sitten kun tuntee ja se on fiksuakin. Ihme oletus että mikä vaan sekopää tulisi päästää omaan elämään kyselemällä kuulumisia. Niissä maissa joissa small talkia harrastetaan se on ihan yhtä etäistä ja rajattua kun täällä se jurottava hiljaisuus. Ei ap jossain Briteissä pääsisi yhtään sen ”lähemmäs” niitä ihmisiä vaikka he kohteliaisuussääntöjen vuoksi hänelle vastaisi.

Onko kuulumisten kysely osa ystävällistä käytöstä? En minä kysele kun ei oikeasti kiinnosta ja itsekin pidän sitä useimmiten töykeänä tungetteluna.

Vierailija kirjoitti:

--Tuo äitijankkaaja on varmaan eri tyyppi?

Voi olla. Ja eihän siinä mitään, jossain on kaikkien hyvä purkaa paineitaan, mutta ihmettelen vain. Käyn täällä aika harvoin, mutta lähes joka kerralla tunnistan ap:n kirjoitukset. Noh, jatkakaa, ketkä tykkäätte.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti? Tämä merkillinen ap tehtailee sarjatuotantona kummallisia ketjuja, vastailee itselleen, ja tekee tikusta asiaa, juuttuen kynsin hampain mihin tahansa, mitä hänelle vastataan. Aloitukset vaikuttavat ensisilmään kohtuullisen asiallisilta, mutta mitä pidemmälle ketju etenee, sitä pahemin lähtee lapasesta. Ettekö huomaa?

Huomataan.

Ap tekee aloituksen jossa kertoo pahoittaneensa mielensä siitä, että ihmiset eivät reagoi häneen hänen haluamallaan tavalla ja sen jälkeen pahoittaa mielensä, kun tässä ketjussa hänen aloitukseensa ei reagoida hänen haluamallaan tavalla. Näkeekö joku muu tässä toistuvan kuvion?

Minä en ole ystävällinen siksi, että minua kohtaan oltaisiin ystävällisiä vaan siksi, että se nyt vaan on periaatteeni. Ei haittaa jos joku ei vastaa siihen. Mutta yleensä kyllä vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia olla kohtelias ja ystävällinen kuin iholle tunkeva. Kaikki ei tykkää että höpöttelee liikaa tms. Etenkään jos ei tunneta suht hyvin.

Näinkään ei ole aloituksessa väitetty aapeen toimineen.

Onhan. Mm. ”Tuttavallinen” ”small talk”, nämä eivät ole peruskohteliaisuutta.

Jos x pyytää minua vapaaehtoiseksi eikä voi parin tunnin aikana jutella muutamaa minuuttia smalltalkia, niin se on puhtaasti epäkohteliasta ja jopa ilkeää käytöstä. Ap

Asia on nyt niin, että sinä käyttäydyt tässä aivan yhtä huonosti väittäessäsi kyseistä henkilöä ilkeäksi. Hän saattaa olla epäkohtelias, mutta oletko oikeasti tullut ajatelleeksi, että se voi johtua vain hänen kyvyttömyydestään toimia samoilla tavoilla, kuin sinä? Siis ihan kaikenkattavasti samoilla tavoilla? Eli pystytkö yhtään ajattelemaan, että kyseinen epäkohteliaisuus olisi tahatonta?

Mikä hänet pakottaisi muuttumaan kohteliaaksi? Kerropa. Koita nyt ajatella, että tahaton epäkohteliaisuus on toki vaje ihmisessä, mutta siihen sitten sinä ITSE liität loput ominaisuudet.

Ainakin minä olen oppinut sen, että tahattoman epäkohteliaat ihmiset voivat ajatella vaikka miten positiivisesti siitä, jolle eivät harrasta small talkia.

Toki kun hän vaistoaa, että välinne jännittyvät ja viilenevät hän saattaa karttaa entisestään puhumista kanssasi. Mutta väitätkö, ettei kanssakäyminen AINA ole two way street? Eli jos toinen ei toimi kuten sinusta pitäisi on sinun valintasi HYVÄKSYTKÖ sen ja jatkat hyvällä mielellä, vai ryhdytkö katkeroitumaan ja pidätkö sellaista käytöstä epähyväksyttävänä.

Siis ihan oikeastiko kehuskelet ihmisille katkeamattomalla työhistorialla, hyvällä terveydellädi ja urheilu-urallasi? Tiedoksi, että ihmiset kokevat tällaisen itsekorostuksen ja hienotunteisuuden puutteen vastenmielisenä.

Yritäpä vähän eläytyä vähäksi aikaa niihin muihin ihmisiin. Voi olla pitkäaikaistylttömyyttä, paljon terveysongelmia ym. Itseään kehuvan ihmisen päälle liimattu ystävällisyys voi tuntua aika teennäiseltä ja etovalta. Korotat itsesi muiden yläpuolelle ja siksi saat ynseän vastaanoton.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti? Tämä merkillinen ap tehtailee sarjatuotantona kummallisia ketjuja, vastailee itselleen, ja tekee tikusta asiaa, juuttuen kynsin hampain mihin tahansa, mitä hänelle vastataan. Aloitukset vaikuttavat ensisilmään kohtuullisen asiallisilta, mutta mitä pidemmälle ketju etenee, sitä pahemin lähtee lapasesta. Ettekö huomaa?

Niin, onko tämä se sama tyyppi, jolle miehen suku ei laita Uuden vuoden tervehdystä? Tai miehen veljenvaimot eivät kutsu heitä porukkaan? Minusta on.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuulumisten kysely osa ystävällistä käytöstä? En minä kysele kun ei oikeasti kiinnosta ja itsekin pidän sitä useimmiten töykeänä tungetteluna.

Kyselen kuulumisia työkavereilta, naapureilta ja tutuilta harrastuksissa. Ystävällistä, muut huomioonottavaa ja normaalia. Myös he kysyvät minulta. Ap

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta muu kuin alkaa samanlaiseksi kuin muut suomalaiset. Eli ole hiljaa, nyökkää tervehdykseksi, ala puhumaan vähän ehkä kuukauden päästä. Älä paljasta asioital liikaa itsestäsi ettei joku kateellinen ala tuhahtelemaan. Valitan mutta tuollaista meno Suomessa vähän on. Suurin osa on duunareita, maalaisia tms ja käytöstapoja ei ole

Juu, mutta tässä ei kannata olla niin katkera klangi. Nimittäin jos pystyy ajattelemaan, että nämä ihmiset eivät ollakseen pahoja just meille tai yleisestikään, ole tuollaisia, niin voi sitten huomata, että kunhan heihin tutustuu niin sitten he voivat osoittaa pitävänsä sinusta kyllä.

Tosin syystä tai toisesta olen silti varautunut aina tällaisten seurassa, vaikka painankin sen niin pieneksi kuin osaan, mutta silti. En tiedä, johtuuko se tästä vai täysin jostain muusta minussa.

Minullahan on siis niin minua maahan painanut kotikasvatus kuin olla ja voi, eli AINA kaikki se, mitä toiset tekivät, oli automaattisesti oikein ja se, mitä minä teen, on AINA väärin. Jos sitten valitin tätä asiaa äidilleni, että tein kuten hän sanoi ja ”harrastin käytöstapoja” ja toiset vain ynähtelivät ja tuli paha mieli, niin TIETENKÄÄN äitini ei välittänyt minun pahasta mielestäni yhtään mitään, vaan sössötti, että en nyt saa suuttua niille toisille, koska eivät he pahaa tahdo. (Toki jos mä olisin ynähtänyt, hän ois huutanut mulle, miten mä aiheutan toiselle pahan mielen olemalla epäkohtelias).

No, mutta koska olin siinä vaiheessa elämää todella pahasti tämän narsistiäitini alistama, koska psykoteraoeuttipaskakaan ei osannut korjata mitään äitini aikaansaamia vaurioitani, niin alistuin tähänkin ohjeeseen, että okei, mä oon ilkeä, koska vaadin toisia tajuamaan käytöstapoja ja heidän junttiutensa on kiltteyttä, koska se on tahatonta epäkohteliaisuutta (toki NIIN paljon hyvää äitini ei minun suuntaani suonut, että olisi ikimain sanonut sitä toisilta epäkohteliaisuudeksi! Ei, sehän ois ilmaissut vikaa muissa ja siis kenties jotain hyvyyttä minussa ja se oli mahdottomuus) ja annoin olla. Niin silloin sainkin havaita, että äitini oli oikeassa, se ei ollut ilkeyttä, muut vaan ovat juntteja, mutta koitan opetella ajattelemaan, ettei se ole tarkoitettu ilkeydeksi.

Mutta en voi sellaisia ihmisiä sydänystävinäni pitää. Mutta en tiedä johtuuko se enemmän äidistäni, kuin heistä.

Tuollainen kasvuympäristöhän johtaa lähes automaattisesti siihen ilman terapiaa että hakee väkisin hyväksyntää ihan mistä vaan aivan väärällä tavalla eikä osaa olla itsensä kenenkään kanssa. Ihmiset aistivat sen mielistelyn tarpeen, osa hyödyntää, osa pitää epäilyttävänä, osan mielestä se on too much. Harva pitää mukavana ja ongelmattomana koska oleminen ei ole luontevaa. Osa painaa heti kättelyssä maahan koska ylikompensointi uhkaa heitä jos joku ottaa sen tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Riippuu kyllä paljon ympäristöstä, vaikkapa työpaikasta, paikkakunnastakin. Vähänkin koulutetumpi ja lukeneempi väki ymmärtää perusyatävällisyyden päälle, omassa työpaikassani (koulu) suorastaan ilahduttaa sellainen kaikki samassa veneessä-meininki. Tietysti nyrpeitä voi olla niissä koulutetuissakin, mutta siitä nyt ei kannata välittää.

Aikuiset ihmiset ymmärtävät mikä merkitys on hyvällä (työ)viihtyvyydellä näinä aikoina. Tottakai puhun nyt vain omasta toimialastani, mutta enpä jaksaisi kovin epäystävällisiä ihmisiä jatkuvalla syötöllä katsella. Varmasti on töitä joissa joutuu 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuulumisten kysely osa ystävällistä käytöstä? En minä kysele kun ei oikeasti kiinnosta ja itsekin pidän sitä useimmiten töykeänä tungetteluna.

Kyselen kuulumisia työkavereilta, naapureilta ja tutuilta harrastuksissa. Ystävällistä, muut huomioonottavaa ja normaalia. Myös he kysyvät minulta. Ap

Mikä oli ongelma? Se ettei kaikki käyttäydy kuten haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Niin ja täsmennän vielä että kysyin vain lyhyesti voinko pitää nyt tauon, ilmeisesti pitäisi reteästi huikata "meen tauolle", matalalla äänellä, ja valittaa sen jälkeen kuinka paskaa ruoka oli, duuni on, elämä on.

Joo, toi on järkyttävää ja kertoo omaa kieltään metsäsuomalaisista. Ilmeisesti osalla ihmisiä on niin pieni minä, etteivät YMMÄRRÄ tuollaisen käytöksen olevan työyhteisön voitelevaa öljyä ja myötäelävää toimintaa, vaan kuvitteleeko se toinen, että aiot jotenkin alistua hänelle, koska kysyit ja pyydät hänen lupaansa? Häh? Tällaista suhtautumista itse olen huomannut, jos oon kohtelias. Toinen ei tajua, että totta kai menisin tauolle, vaikka hän olisikin väärässä ja ryhtyisi despootiksi ja alkaisi leikkiä jotain vallankahvassa olijaa ja kieltäisi sen, mutta ajatus vain oli, ettei tarvitsisi uutena mennä sen kauempaa kyselemään asiaa, vaan kysytään niistä toimintatavoista sellaiselta, joka on lähinnä ja varmaan asian tietää.

Se ei tarkoita sitä, että hänen tarttis ottaa valtaa saati vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä! 😂

Vai miksi siitäpitää jotenkin vastata ihmeellisesti, eikä sanoa, että joo, mene nyt vaan 😊

Mulla on joitain suomalaisia kavereita joita tuntuu ärsyttävän se että kysyn kuulumisia, en voi kyllä ymmärtää miten se ärsyttää. Kai on parempi ettei olla tekemisissä ollenkaan kun on niin vaikeaa.