APUVA, teini haluaa lähihoitaja-kouluun, keskiarvo 9,1 ?

Vierailija kirjoitti:

Suurinta viisautta nuoren valinnoissa on nyt se, että vanhempana osaa ja ymmärtää kunnioittaa nuoren omaa päätöksen tekoaan. Ei kaikista yli yhdeksänkään keskiarvon omaavista tule lukiossa menestyjää. Sitäpaitsi nuori on varmasti ottanut jatko-opinnoista selvää ja hän h a l u a a nyt nimenomaisesti lähihoitajakoulutukseen eli nuoren oma motivaatio ja kiinnostus ovat kohdallaan. Jos vanhemmat nyt yhdistävät voimansa ja lähtevät väen vängällä painostamaan nuorta, niin saavat vain nuoren kääntymään heitä vastaan. Sitäpaitsi - jos lukion käymättömyys jää jossain vaiheessa harmittamaan, niin senhän voi suorittaa myöhemminkin.

Nyt luottamusta vain oman lapsen valintoihin!

Ysiluokkalainen ei todellakaan ole pätevä yksin tekemään tällaisia päätöksiä.

Lukioon tuolla keskiarvolla, pk-seudun ulkopuolella voi valita lukion mihin hakee, ei tarvitse epäillä etteikö pääsisi sisään, ellei ole joku erityislukio.

Lukio-opiskelu vaatii motivaatiota eli tuskinpa jaksaa opiskella jos pakotetaan.

Onko nykyään edelleen sitä, että lähihoitajan ammattia hienostellaan, kuinka se avaa ovet vaikka mihin ja pääset vaikka ambulanssiin? Silloin, kun itsellä n. 15 vuotta sitten oli tuo valinta edessä, niin paljon sitä hehkutettiin. Muutenkin tyttöjä ohjattiin nimenomaan lähihoitajaksi tai kampaajaksi ja poikia sitten niille aloille, joissa pääsee amiksen käymällä todella hyvillekin liksoille ja etenemismahdollisuudet on vähän eri luokkaa. Kyllähän se ajatus ambulanssissa työskentelystä kuulosti huikealta teinin mielestä... Sitten tuli se eka harjoittelu siellä vanhusten tai vammaisten hoivakodissa tai päiväkodissa, niin morjesta vaan, kiitos ei ja sinne nimenomaan pääsee töihin.

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opiskelu vaatii motivaatiota eli tuskinpa jaksaa opiskella jos pakotetaan.

Motivaatio oli hukassa monesti, mutta läpi pääsin kirjoituksetkin.

No ehkä keskivertoa hieman korkeampi äo auttoi siinä hieman.

Jos nuorella on oma palava into johonkin, niin kannustaisin ja tukisin häntä päätöksessä. Jos taas nuori haluaa tehdä tärkeitä valintoja sen pohjalta mitä kaverit tekevät, niin se olisi vakavan keskustelun paikka.

No onhan se ihan järjetöntä lähteä tuolla keskiarvolla ja tuossa iässä lähäriksi kouluttautumaan. Ensin lukio, sitten voi hakea jos mieli vielä tekee. Kolme vuotta yleissivistäviä opintoja ei ketään alaikäistä kaada.

Tuo kaksoistutkinto on silkkaa höpinää. Siinä kirjoitetaan vain neljä ainetta, käydään pakolliset kurssit, joista osa korvataan ammattikoulun kursseilla. Ei vastaa lukiota.

Kiitos vastauksista, annanpa teininkin lukea nämä viestinne ja keskustellaan huomenna asiasta vielä kerran.

AP

Miten ihmeessä ette ole keskustelleet opiskelupaikoista ja ammatinvalinnasta jo useita vuosia sitten? Itse olen keskustellut lasten kanssa lukioon menosta jo kun olivat alakoulussa. Samoin on keskusteltu lukion jälkeisistä opinnoista ja erilaisista ammateista. Olen myös vaivihkaa ohjannut lasten ystäväpiiriä pienestä pitäen siten, että siellä on samanhenkisiä tyyppejä. Lähes kaikki ovatkin hakeutuneet tai hakeutumassa lukioon.

Kaverin perässä meneminen ei ole järkevää ja tässä on AP:lla ja tyttärellä vakavan keskustelun paikka. Tytär tuskin tietää millainen on lähihoitajan ammatti ja palkkataso. Jos on terveysalasta kiinnostunut mutta ei rahkeita tai halua lääkikseen, niin SH parempi vaihtoehto. Jos oma ala on vielä etsinnässä, niin ehdottomasti lukioon kun keskiarvokin on noin hyvä.

Meillä tyttö halusi mennä ravintola-alan kouluun 9-luokan jälkeen, koska kaveri meni. Lukio ei kiinnostanut, vaikka oli suht hyvä keskiarvo. Päätä ei saanut kääntymään. Oli itsepäinen ja paha teini-ikä menossa. Koulussa piti toisena vuonna suuntautuminen kokiksi vai tarjoilijaksi. Ehdotin kokkilinjaa. Ei käynyt. Oli pahinta mitä tiesi nyhjätä yksin keittiössä. Meni tarjoilijalinjalle.

Valmistui ja teki tarjoilijan töitä ravintoloissa vuoden verran. Sitten vaihtoi  päiväkodin/koulun ruokalaan, kun selkä ei enää kestänyt tarjoilijan työtä. Oli ollut selkävaivoja jo vuosia, että sikäli jo alavalinta oli huono. Muutamia vuosia työskenteli ruokaloissa, jossa henkilökuntaa heiteltiin paikasta toiseen. Raskasta ja henkisesti stressaavaa.

Otti opintovapaata ja opiskeli eläintenhoitajaksi. Opintojen ohessa teki työharjoittelua yrityksessä jossa tuurasi samalla toimistotyöntekijää. Kun hän oli valmistunut niin tästä yrityksestä aukesi vakituinen tehtävä henkilöstöhallinnosta, jonne häntä pyydettiin. Otti tehtävän, tykkää työstä valtavasti ja opiskelee parhaillaan iltalukiossa ja oppisopimuksella merkonomiksi. Nyt sanoo, että näin pitikin mennä. Ei osaisi arvostaa nykyistä työtään niin korkealle, jos ei olisi aiempaa työtaustaa. Tämä vaan, että jokainen tekee asioita omalla tavallaan ja monesti sitten, kun aikuistuu tulee järki päähän. Nuorella on aikaa muuttaa suuntaa monta kertaa ja kaikista koulutuksista on  hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkäs elämästä tässä olikaan kyse?

Jeesus!

Jokainen, jolla on omia muksuja, tajuaa kenen elämästä tässä on kysymys.

Elämässä voi käydä ihan miten vaan. Mutta ei sitä kannata vielä tuossa vaiheessa kokonaan tuhlata.

Mun kaveri hyvillä arvosanoilla päätti lukion jälkeen mennä amikseen opiskelemaan keittäjäksi. (hänen vanhempansa olivat akateemisia)

Kun alkoi eka harjoittelu, hän järkyttyi ja päätti hakeutua kauppakorkeakouluun. Pääsi ekalla yrittämällä sisään. Ilmeisesti motivaatio oli niin kova.

Väsynyt provo, mutta ainakin tällä paikkakunnalla on mahdollisuus suoritaa lähihoitaja + lukio samalla kertaa. 

Etkö halua että tyttäresi löytää töitä? Haluatko että hän opiskelee käsienheiluttelu-aloja ja valmistuu suoraan kortistoon? Sit kun joku päivä tuet loppuu niin kuolee nälkään ja kylmään? Taidat vihata lastasi kun et halua että hän työllistyy.

Ainakin töitä riittää eikä joudu mihinkään liian vaativaan "uraputkeen" mikä on etenkin kympin ja ysin tytöille usein liian stressaavaa ylisuorittamisen vuoksi.

Anna tytön päättää itse mitä opiskelee. Lukionkin ehtii suorittaa myöhemmin aikuisena. Itse kuuntelin vanhempia, kävin lukion ja menin yliopistoon ja en ikinä saanut ammattia ja nyt 28 vuotiaana menin amikseen. Jos olisin heti nuorena tehnyt mitä haluan, minulla voisi olla jo ura, perhe, asunto ja vaikka mitä. Nyt olen 28v, sinkku, en omista mitään enkä ole oikein koskaan ollut töissä, velkaa on ihan hirveitä määriä jne.

Lähihoitajan siskona en suosittele alaa. Todella raskas ja matalapalkkainen. Se, että töitä riittää, ei saa jaksamaan vuosikymmeniä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkäs elämästä tässä olikaan kyse?

Voisitko kertoa, että lähihoitajaksi voi hakea myös lukion jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Anna tytön päättää itse mitä opiskelee. Lukionkin ehtii suorittaa myöhemmin aikuisena. Itse kuuntelin vanhempia, kävin lukion ja menin yliopistoon ja en ikinä saanut ammattia ja nyt 28 vuotiaana menin amikseen. Jos olisin heti nuorena tehnyt mitä haluan, minulla voisi olla jo ura, perhe, asunto ja vaikka mitä. Nyt olen 28v, sinkku, en omista mitään enkä ole oikein koskaan ollut töissä, velkaa on ihan hirveitä määriä jne.

Sulla on hyvä koulutus. Hae töitä. Velkaa on useimmilla.

Oletko katkera?

Entä jos ponnistat tuosta missä nyt olet? Ainulla on hyvin asiat. Opiskelun tuomaa pääomaa ei voi rahalla mitata.

Voisi ja voisi, vaan ei ole.

Voi olla että Olisit työtön amiksen käynyt.

Ei voi tietää.

Nyt sinulla on molemmat.

Hyödynnä pääomasi.

Mennyt ei palaa. Ota sieltä se arvokas nyt käyttöön.

28 on nuori. Tuossa iässä valmistuin ja menin töihin.