Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Leikki-ikäinen poika haluaa olla tyttö - ohimenevää vai ei?
12.02.2021 |
Poikani on 3-vuotias ja nyt muutaman kuukauden ajan kysellyt lähes päivittäin, että voiko hän olla tyttö. Pojaksi hän ei nimeä itseään koskaan, pari kertaa on sanonut että ei ole poika. Tämä on niin johdonmukaista, että ei tunnu leikiltä. Leikeissään ja toiminnassaan hän ei ole erityisen stereotyyppisen tyttömäinen, ei myöskään poikamainen.
Onko kokemuksia tällaisesta? Menikö ohi vai päätyikö lapsi vaihtamaan sukupuolta myöhemmin?
Kommentit (50)
Kokeilen vielä, eikö kenelläkään ole kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt vähän samasta aiheesta jo yhden aloituksen. Koitapa etsiä se.
Varsin yleistä. Eli todennäköisesti ohimenevää.
Tyypillistä tuon ikäisillä. Käsitys omasta itsestä ja vartalosta on vielä niin häilyväinen, että välillä halutaan olla vastakkaista sukupuolta, välillä koira tai muumipeikko. Ei ole merkki mistään eikä siihen tarvitse mitenkään puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma veljeni pienenä leikki äidin mekoilla ja minun nukeilla. 3-4 vuotiaana.
Nyt on perheellinen mies naisen kanssa. Ja aikamoinen naistenmies oli nuorena sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuon ikäisen kanssa asian voi melko hyvin sivuuttaa ja kuitenkin ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa (ihan tämän elämän helpottamiseksi). Tärkeintä on tehdä selväksi että vanhemmat rakastavat häntä ehdoitta.
Ei se nyt vielä ihan shemale ole. Odota 13 vuotta ja kysy uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko selittänyt pojan ja tytön biologista eroa? Mitä olet vastannut kysymykseen siitä, voiko hän olla tyttö? Ei noin pieni vielä hirveästi ymmärrä sukupuolten eroja, tai ymmärtäminen on vasta aluillaan ja siksi myös kyselee.
Voi myös olla samaistumista toisen vanhemman sukupuoleen, esim. meidän poika kovasti halusi eilen kokeilla mun meikkejä ja näin ”olla tyttö” vaikka aika stereotyyppinen poika onkin. Ja itse joskus lapsena halusin kovasti ajaa partani.
Itse katsoisin ihan rauhassa ajan kanssa mutta en alkaisi johdattelemaan lasta mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Kerro että pojilla on pippeli. Ja että pojat voi tehdä mitä vaan ja tykätä mistä vaan.
Kannattaa kysyä myös, onko joku sanonut että jotkin lelut, leikit tms. kuuluvat vain tytöille/pojille
Vai niin. Mitä väliä?
Ora lapsen kanssa päivä kerrallaan, ei hänen koko tulevaisuuttaan tarvitse päättää tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on pysyvää tai sitten ei.
Eiköhän hän itse joka tapauksessa sen itse osaa sanoa sitten vanhempana. Ei tarvitse tehdä asiasta kauhean isoa numeroa, ei estää tyttöjuttuja eikä erityisesti kannustakaan niihin.
Oma poikani (3v) mieltää vahvasti itsensä pojaksi, mutta tykkää tosi paljon "tyttömäisistä" väreistä ja mm. glitteristä. Haluaa käyttää myös koruja ja haluaa vaatteensa usein tyttöjen puolelta, koska ne ovat värikkäämpiä. Hameita ei ole (vielä?) halunnut. En kannusta, en latista. Jos hänen mielestään glitter-pinni on superhieno, sitten se on superhieno.
Ihan yksi ja sama minulle, kunhan lapsi on onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä tuon ikäisillä. Käsitys omasta itsestä ja vartalosta on vielä niin häilyväinen, että välillä halutaan olla vastakkaista sukupuolta, välillä koira tai muumipeikko. Ei ole merkki mistään eikä siihen tarvitse mitenkään puuttua.
Minä halusin olla nuuskamuikkunen ja olen jo käynyt läpi osan leikkauksista ja hormoonihoidot meneillään.
Varaa aika leikkaukseen, ettei lapsi kätsi.
Kaverini haluaa olla koirani ja odottaa hännän istutukseen
Vierailija kirjoitti:
Joko on pysyvää tai sitten ei.
Eiköhän hän itse joka tapauksessa sen itse osaa sanoa sitten vanhempana. Ei tarvitse tehdä asiasta kauhean isoa numeroa, ei estää tyttöjuttuja eikä erityisesti kannustakaan niihin.
Oma poikani (3v) mieltää vahvasti itsensä pojaksi, mutta tykkää tosi paljon "tyttömäisistä" väreistä ja mm. glitteristä. Haluaa käyttää myös koruja ja haluaa vaatteensa usein tyttöjen puolelta, koska ne ovat värikkäämpiä. Hameita ei ole (vielä?) halunnut. En kannusta, en latista. Jos hänen mielestään glitter-pinni on superhieno, sitten se on superhieno.
Ihan yksi ja sama minulle, kunhan lapsi on onnellinen.
Lisään tähän vielä, että lapselle on kerrottu yleisesti transsukupuolisten olemassaolosta.
Jännästi ei tehnyt lapsesta transsukupuolista tämä tieto :D Jos olisi sanonut, niin olisin sanonut vaan että jaaha, asia selvä. Jos käsitys itsestä olisi sama vielä vuoden päästä saati viiden, sitten ehkä ottaisin oikeasti vakavasti.
99% todennäköisyydellä ohimenevää. Suhtaudu rennosti ja ohjaa pois moisesta, mutta anna kokeilla tytön vaatteita jos haluaa. Älä tee asiasta numeroa, mutta älä palkitsekaan kyseisestä käytöksestä. Lapsi leikittelee identiteettien ja roolien kanssa tuossa iässä.
Täysin normaalia. Mun molemmat veljet oli tuollaisia pienenä. Tavallista pikkulapsen pohdintaa, kun tulee tietoiseksi itsestään ja ymmärtää eri sukupuolet yms. Niin ja ne mun veljet on ihan tavallisia nuoria miehiä nyt :D
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuon ikäisen kanssa asian voi melko hyvin sivuuttaa ja kuitenkin ohjata hienovaraisesti kohti sukupuolensa normistoa (ihan tämän elämän helpottamiseksi). Tärkeintä on tehdä selväksi että vanhemmat rakastavat häntä ehdoitta.
Mitä tässä tarkoitetaan sukupuolen normistolla? Ymmärrän, että halutaan suojella lasta muiden lasten pilkalta ja syrjinnältä, jos käyttäytyy tai pukeutuu 'normista' poikkeavasti, mutta se voi myös iskeä takaisin. Jos ilmaistaan, että pojat eivät voi tehdä sitä ja tätä tai että pojat eivät voi tykätä mekoista tai barbeista niin lapsi voi ajatella, että sitten en varmaan ole poika. Sen sijaan voisi kertoa, että vaikka pojat useammin tykkäävät pukeutua näin tai pelata tai leikkiä tietyllä tavalla, ei hän ole vähemmän poika kuin muut.
Alue: Aihe vapaa
Up