APUVA, teini haluaa lähihoitaja-kouluun, keskiarvo 9,1 ?

Pliis, älä pakota. Menin itse lukioon ja jätin 1,5 vuoden jälkeen lukion kesken. Vanhemmat eivät painostaneet, mutta yrittivät, että "jotain keksisin". Menin ammattikouluun kokkilinjalle, koska se tuntui sillon mukavalta. Valmistuin, mutta ei sekään oikein tuntunut omalta jutulta. Vuoden olin työelämässä, kunnes hain ammattikorkeakouluun (amispohjalta). Pääsin kouluun ja valmistuin kolmessa vuodessa sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen erikoistuin vielä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Nyt olen ollut pari vuotta sairaanhoitajana ja työskentelen työpaikallani esimiesasemassa. En ole varma, onko tämäkään minun juttuni...

Pointti on kuitenkin se, että tsemppaa ja kannusta, MUTTA anna nuoren päättää itse!

Itse olusin halunnut maatalousoppilaitokseen tai hevosenhoitajakouluun yli 9 keskiarvolla. Vanhemmat eivät oäästäneet ja pakottivat lukioon. Nyt akateemunen ammatti ja rahaa yhä harrastaa ratsastusta, pakko sanoa että vanhemmat oli oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Äidille joka kirjoittaa vauvapalatalla apuVa on turha vastata mitään fiksua.

Mutta mitä ihmettä noin "fiksu" täällä sitten tekee??? Onko Mensan sivut ulottumattomissa?

Hoitoala on hyvä juuri siksi, että voi heittää keikkaa eli tehdä työvuoroja silloin kun itselle sopii. Tiedän monta jotka on pidemmälle/ yliopisto-opiskeluita rahoittanut omalla työllä.

Ja jos hän haluaa isompana vaikka lääkäriksi, tämä on vain plussaa.

Toki lukio on tärkeä, mutta sen voi tenttiä iltakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa saa ysin kun opettelee ulkoa. Yliopistossa harvalla alalla pärjää sillä joten anna mennä vaan hoitsuksi. 

Muuten lääkäreillä on hirmuisesti ulkoa opeteltavaa.

nimimerkillä erikoistuvaa parempaa puoliskoa sivusta seuraava.

Joo, sivusta seuraamalla ei tajua vain sitä ettei ulkoa opetteleminen riitä... Eli ysi peruskoulussa ei tarkoita mitenkään älykästä henkilöä. 

Vierailija kirjoitti:

Pliis, älä pakota. Menin itse lukioon ja jätin 1,5 vuoden jälkeen lukion kesken. Vanhemmat eivät painostaneet, mutta yrittivät, että "jotain keksisin". Menin ammattikouluun kokkilinjalle, koska se tuntui sillon mukavalta. Valmistuin, mutta ei sekään oikein tuntunut omalta jutulta. Vuoden olin työelämässä, kunnes hain ammattikorkeakouluun (amispohjalta). Pääsin kouluun ja valmistuin kolmessa vuodessa sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen erikoistuin vielä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Nyt olen ollut pari vuotta sairaanhoitajana ja työskentelen työpaikallani esimiesasemassa. En ole varma, onko tämäkään minun juttuni...

Pointti on kuitenkin se, että tsemppaa ja kannusta, MUTTA anna nuoren päättää itse!

Pääseekö sairaanhoitaja-opintoihin muka amis-pohjalta? Mun käsittääkseni sinne on lukio käytännössä pakollinen? Oliko tämä viesti provo?

Toivottavasti kukaan nuori oikeasti hae enää lh kouluun

toikkari? ihan oikeesti?

Hymyilyttää nyt.  Vosin itse olla juurikin tuo teini. - Oma keskiarvoni oli suurimpiirtein tuota luokkaa ja hain aikoinaan lähihoitajaksi. Siitä tosin on jo enemmän aikaa kuin tämän keskustelun avauksesta. Mutta siis hain omana aikanani lähihoitajakouluun, enkä päässyt. Omaksi esteekseni tuolloin osoittautuivat soveltuvuus testit. - Ehkä testit paljastivat sen, että minusta tahattomasti paistoi liiankin selkesäti esiin se, että olin tuolloin enempi kapinoimassa itselleni lähipiirin (mukaan luettuna opon) asettamia koulu ja opiskelu -odotuksia ja vähän ehkä vaatimuksiakin kuin se, että olisin pohjimmiltani halunnut ja pyrkinyt toteuttamaan omaa kutsumustani ja haluani päästä opiskelemaan lähihoitajaksi.

- Yhtä kaikki olin muutamaa vuotta myöhemmin ja lukion jälkeen (kun jonekin sitä oli pakko mennä) erinomaisen helpottunut kun kukaan ei ollut kiinnsotunut soveltuvuudestani tai psykologisesti sen tarkemmin halunnut arvioida korvaväliäni kun hain ja pyrin yliopistolle. Riitti, että osasi ja hallitsi pääsykoekirjojien sisällön ja omasi "riittävän hyvän" laskurutiinin pääsykokeessa, niin paikka irtosi; itselläni kyllä vasta tosiella hakukerralla,

Itse hoitajana, olen kertonut faktat lapsille ja kukaan heistä ei onneksi tule alalle. 

Työ sinäänsä on kivaa ja ihmiset, mutta palkkaus on surkea, työajat, työolot, ja esihenkilöt usein aivan kauheita. 

Hoitaja joutuu alistumaan fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan, pyhät ja viikonloput olet töissä, halusit tai et, vuorotyö sotkee unirytmin ja vaikea pitää yllä sosiaalisia suhteita tai harrastuksia. 

Muutenkin se, että mennään kaverin kanssa kuin majakka ja perävaunu on huono juttu, tuskin pääsevät samoin harjoittelupaikkoihin ja töihin. 

Olen itse ollut alla 26 vuotta. Ja ainoa syy miksi olen vieläkin on se, että tähän työhön pitää olla jonkinlainen kutsumus. 

Mahdollinen kyvykkyys menee hukkaan. Puhu rima ylemmäs. Hän ymmärtänee.

Anna käydä lähihoitajaksi. Oma tyttö lähti myös peruskoulun jälkeen. Sai heti töitä ja vakituisen paikan. 

Kun aikansa teki tätä työtä, kävi iltalukion lukion. Nyt opiskelee monimuotona insinööriksi töiden ohella.

Jokaisen on kuljettava oma tie

Mä menin lähipiirin painostuksesta lukioon ja kaupalliselle puolelle korkeakouluun. Aikuistuttuani päätin, että nyt riittää muiden elämän eläminen ja matelu, ja hain lähihoitajaopintoihin. Läheiset olivat kauhuissaan, menisin hukkaan ja minua ei voisi kuvitella miksikään pyllynpyyhkijäksi. Nyt takana yli kymmenen vuotta hoitajana vanhuspuolella ja rakastan työtäni. 

Arvasin syyksi sen, kun kaveritkin hakee.

Keskustele teinin kanssa, mitkä ovat hänen vahvuutensa.

Tiedota, että kannattaa pyrkiä alalle, jossa on hyvä palkkataso.

Lähärin hommat on kylvetystä, petaamista, vaippojen vaihtoa, siivoamista, syöttämista, ulkoilutusta.

Sitäkö hän haluaa oikeasti ja kuluttavan työn niin fyysisesti ja henkisesti.

Työpaikkakiusaamiselta ei sitten välty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pliis, älä pakota. Menin itse lukioon ja jätin 1,5 vuoden jälkeen lukion kesken. Vanhemmat eivät painostaneet, mutta yrittivät, että "jotain keksisin". Menin ammattikouluun kokkilinjalle, koska se tuntui sillon mukavalta. Valmistuin, mutta ei sekään oikein tuntunut omalta jutulta. Vuoden olin työelämässä, kunnes hain ammattikorkeakouluun (amispohjalta). Pääsin kouluun ja valmistuin kolmessa vuodessa sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen erikoistuin vielä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Nyt olen ollut pari vuotta sairaanhoitajana ja työskentelen työpaikallani esimiesasemassa. En ole varma, onko tämäkään minun juttuni...

Pointti on kuitenkin se, että tsemppaa ja kannusta, MUTTA anna nuoren päättää itse!

 

Pääseekö sairaanhoitaja-opintoihin muka amis-pohjalta? Mun käsittääkseni sinne on lukio käytännössä pakollinen? Oliko tämä viesti provo?

Suomessa ei taida olla tällä hetkellä ainotakaan korkeakoulu / yliopisto-opiskelualaa / paikkaa, jonne ei voisi päästä, ainakin teoriassa päästä opiskelemaan myös ammattikoulupohjalta. - Mutta joitain vuosia sitten taisivat havahtua lukion ja ylppäreiden arvostuksen vajonneen liiankin alas kun lähes kaikki joutuivat kuitenkin osallsitumaan ja valmistautumaan ylppäreiden jälkeen pääsykokeisiin.... Ja niinpä sitten päätettiin, että valinnoissa suosittasiin (A) Ensikertalaisia (B) Parhaimmat yo-arvosanat kirjoittaneita. ja vasta sitten täyttää jäljelle jääneet paikat pääsykokeissa parhaiten menestyneille hakijoilla. Joillekin/ aiempaa useammalle aloille mahdollistettiin pääsy myös avoimen ammattikorkeakoulun/ yliopiston kautta hankitun opintomenestyksen perusteella. 

Käytännössä nämä linjaukset saivat aikaan sen, että ammattikoulupohjalyta voi saada edelleen korkeakoulusta/ yliopistosta opiskelupaikan alalta kuin alallta mutta vaikeampaa se on kuin sellaisella hakijalla jolla on esittää laudatur rivin sisältävä yo-todistus.  Sen sijaan heikolla yo-todistuksella ei ole oikeastaan mitään muuta arvoa kuin mahdollsiuus hakea halumaansa korkeakoulu/ yliopistoalaa, jolloin voi saada opiskelupaikan ihan yhtä helposti kuin samassa kiintiössä hakeva ammattikoulutaustainen hakija. 

Paska perhe kun tuolla tavalla painostaa.

Aloittajan  "teinin" keskiarvo on oikeasti 6.1 

No minäkin menin amikseen 9,6 keskiarvolla. Jos viihtyy rennompien puuhien parissa ja rennommassa seurassa, kuin neuroottiset ja psykopaattiset lipastolaiset, niin anna mennä. Voit mennä sitten itse hengailemaan psyko-kirurgien ja narisevien insinöörien joukkoon.

Se suunnittelee antavansa pilua niille lukuisille amispojille, joita bileissä tapaa hoitsukoulun liepeillä. Kutiaa.

Muutama vuosi lähärin töitä pienellä palkalla ehkä motivoi jatkamaan opiskeluja.

Onko hänelle koskaan kerrottu mitä elämän valinnat maksaa ja millaiseen elämään lähärillä on varaa?

Omaani olen kehoittanut miettimään vaihtoehtoja joiden palkkataso on yli miesten keskiarvon.