Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi elää koko elämänsä yksin
12.02.2021 |
Ilman minkäänlaista parisuhdetta? Siis vuosikausia ilman hellyyttä, seksiä ja toisen ihmisen läsnäoloa? Miten se on mahdollista? Tarkoitan nyt todellakin sellaista, ettei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, muttei myöskään harrasta hetkellisiä suhteita, vaan tyytyy olemaan yksin?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Ajattehan miten on ihanaa, kun saa ihan itse päättää asioistaan ja tekemisistään. Se on heikon ihmisen merkki, että jatkuvasti jonkun pitää olla pitämässä kädestä kiinni.
N 46
Se on vahvan ihmisen merkki, että uskaltaa myöntää omat heikkoutensa ja tarvitsevansa toista pitämään kädestä kiinni.
Heikkoutta on lakata välittämästä, kuten itse teen. Heikko kun olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Tämän ymmärrän täysin.
Itsellä se ei vain ole syy yksin oloon, vaan se, että yksikään minua kiinnostava nainen ei kiinnostu minusta romanttisesti. Mieluummin toki yksin, kuin yhdessä jonkun ei itseä kiinnostavan kanssa, vaikka yksinäisyys puskeekin välillä pintaan.
On ollut pakko, en kelpaa naisille, aikanaan sitten lopetin yrittämisen kokonaan, kaikkeen tottuu ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37018 kirjoitti:
Minulla on ystävänä mies joka ei ole tullut h o m o u t e n s a kanssa kaapista. On minulle kertonut mikä on miehiään. Muille esittää, ettei muka sopivaa naista ole löytynyt. Näin ollen elelee ilman läheisyyttä yksinään. Kenties loppuelämänsä. Säälittävää.
Heteroksi voi julistautua vasta vain oikean testin kautta.
Pitää kokeilla käytännössä yhdyntää samaasukupuolta olevan kanssa. Jos ei onnistu, niin ei ole silti vielä 100% tulos heteroudesta. Pitää toistaa testi ainakin 30 x, tällöin testitulos on varmempi.
Ja tämä on faktaa. Heteroksi julistauduttaessa pitää todistaa oma heteroutensa.
Suurin osa ei ole heteroita, vaikka muuta väittääkin.
Porukka väittää olevansa liberaaleja ja hyväksyy erilaisuuden, mutta ei hyväksy oman itsensä laajentamista sillä alueella.
Ei fobian vuoksi uskalleta edes testata mikä onkaan.
Sitten väitetään että homot on ok, mutta minä itse olen HETERO. Niin varmaan olet, mutta evidenssit tieteelliset sellaiset uupuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.
Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.
En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.
Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.
Silti olen hetero.
Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.
Olen onnellisimmillani sinkkuna.Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.
Eiköhän sitä voi ilman yhdyntäänin sanoa, jos sama sukupuoli ihan ajatuksen tasollakin tuntuu siltä ettei todellakaan kiihota eikä kiinnosta.
Tuo on vähän sama väite kun ettei voisi sanoa ettei ole pedofiili jos ei ole kokeillut lapsia tai kiihottuvansa eläimistä jos ei ole kokeillut.Ei oikein voi sanoa.
Pitäisi ainakin tutustua samaasukupuolta pornoon ja tutkia asiaa tarkkaan ja aluksi totutella.
Muuten ei voi ja käytäntö on sitten ihan oma asiansa.
Ihmiset ovat niin homofoobisia ja perusoletukseltaan heteroita että tämä sukupuoliasia ei ole vielä vapaa.
Tosi monet elää silmät lapuilla luullen itseeän perusheteroksi.
Kun aiheesta ottaa keskustelua, niin reaktio on raivoisa. Kielletään ja pidetään ihan hupsuna.
Tiedemaailmassakin asiat testataan tieteellisseti.
En ole millään tavalla homofoobinen, päinvastoin. Silti tiedän ihan 100% varmasti että naiset ei minua kiinnosta, olen kyllä muuten sitä lesbopornoakin katsonut ja ei ole napannut.
Ei se tarvitse totuttelua ja opettelua jos joku asia ei vaan kolahda.
Heterous ja homous ei taida olla tiedettä ihan siinä mielessä että se vaatisi sen enempää testejä kuin sekään, viehättääkö jotain enemmän sininen kuin punainen väri.
Ei pedofiilinkään tarvitse mennä ensin kokeilemaan ja totuttelemaan itseään lapsiin ollakseen pedofiili.
Tuolla sinun mukatieteellisellä ajatusmaailmalla siis me kaikki olemme pedofiileja ja kiihotumme eläimistä ja esineistä niin kauan, kunnes olemme testanneet asian itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyytyäkkö olemaan yksin vai tyytyäkkö kumppaniin, kas siinäpä pulma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.
Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.
En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.
Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.
Silti olen hetero.
Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.
Olen onnellisimmillani sinkkuna.Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.
Tuossa ei sanottu, ettei ole harrastanut seksiä. Ja samalla logiikalla... Voitko vaikka sanoa ettet ole kiinnostunut lapsista tai eläimistä jos et ole kokeillut? Seksuaalinen suuntautuminen ei ole riippuvainen seksikokemuksista.
Sinä et sitä totuutta päätä.
Asia pitää tietellisesti testata.
Miten moni homo sitten tietää jo nuorena olevansa homo vaikkei ole kokenut kumpaakaan sukupuolta?
Eiköhän ihminen halunsa ja kiinnostuksen kohteensa tiedä ilman "tieteellisiä testejäkin"..
En usko edellä mainittuihin ”tieteellisiin testeihin” tai muuhunkaan pakottamiseen, mutta kaikki eivät myöskään automaattisesti sitä omaa suuntautumistaan tiedä. Pidin itsekin itseäni umpiheterona, kunnes ihastuin saman sukupuolen edustajaan. Kyllä kai seksuaalisuuskin muuten voi iän myötä muuttua siinä missä muutkin asiat.
Never say never.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi monet elää silmät lapuilla luullen itseeän perusheteroksi.
Jos se ei haittaa heitä itseään, niin mitä väliä?
Toivottavasti sinun mielestäsi homojenkin pitää kokeilla heterosuhdetta.
Mikähän tämän ketjun pointti on? Mehustella toisten (niiden, jotka ei parisuhdetta saa haluistaan huolimatta) ikävällä? Minä halusin vuosikymmeniä parisuhdetta, koskaan en ole ollut sellaiseen kelpoinen. Se otti mielenterveyden päälle, syvensi masennusta. Kyllä se tuntui painajaiselta tiedostaa ettei koskaan saa kumppania tai seksiä (en kykene irtosuhteisiin). Saati sitten hyväksyä tämä kohtalo, tuntui henkisesti kuin olisi kävellyt läpi tulikivien ja laavan. Kas noin, sellaista on elää niin vastenmielisenä ettei edes miestä saa. Vai haluatko meidän piehtaroivan enemmänkin tuossa surkeudessamme?
Kysy seuraavaksi, miten kukaan voi elää koko elämänsä ihmisenä, sekin kun on vain valintakysymys vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37018 kirjoitti:
Minulla on ystävänä mies joka ei ole tullut h o m o u t e n s a kanssa kaapista. On minulle kertonut mikä on miehiään. Muille esittää, ettei muka sopivaa naista ole löytynyt. Näin ollen elelee ilman läheisyyttä yksinään. Kenties loppuelämänsä. Säälittävää.
Heteroksi voi julistautua vasta vain oikean testin kautta.
Pitää kokeilla käytännössä yhdyntää samaasukupuolta olevan kanssa. Jos ei onnistu, niin ei ole silti vielä 100% tulos heteroudesta. Pitää toistaa testi ainakin 30 x, tällöin testitulos on varmempi.
Ja tämä on faktaa. Heteroksi julistauduttaessa pitää todistaa oma heteroutensa.
Suurin osa ei ole heteroita, vaikka muuta väittääkin.
Porukka väittää olevansa liberaaleja ja hyväksyy erilaisuuden, mutta ei hyväksy oman itsensä laajentamista sillä alueella.
Ei fobian vuoksi uskalleta edes testata mikä onkaan.
Sitten väitetään että homot on ok, mutta minä itse olen HETERO. Niin varmaan olet, mutta evidenssit tieteelliset sellaiset uupuvat.
Sinä et taida homoudesta tietää pätkän vertaa. Ei ihmisten tarvitse laajentaa omaa itseään millään alueella mikä ei itsestään siltä tunnu.
Ei homojakaan pyydetä laajentamaan itseään heteromaailmaan, koska totuttelemalla ja opettelemalla saattaisi sittenkin löytää sisäisen heteronsa.
Ei kaikki homot ole ikinä toista sukupuolta edes kokeilleet ja tietävät täysin pitävänsä samasta sukupuolesta mitä itse on.
Ei heteroiden tarvitse sen enempää heterouttaan todistella kuin homojenkaan.
Homot on minulle täysin ok vaikka itse en sellainen ole. Kyse ei ole fobiasta vaan siitä, että tunnen itseni ja tiedän mitä haluan ja mikä kiinnostaa, ja mikä ei.
Ei minun tarvitse lähteä kokeilemaan naisia tai eläkeikäisiä miehiä tai eläimiä todistaakseni itselleni ettei ne ole minua varten.
Aikuistuessasi sinäkin ehkä tämän ymmärrät, kun opit itsesi tuntemaan ihan kokonaan.
Itse ihmettelen juuri päin vastaista tilannetta. Miten joku jaksaa olla parisuhteessa pitkät ajat ja kun se jostain syystä päättyy, hommata heti uuden kumppanin. Tuo uuden löytäminenkin tuntuu käyvän tosi helposti niille, jotka eivät halua olla viikkoakaan omineen. Onko niin että rima on alhaalla ja toisen ominaisuuksia katsotaan läpi sormien, kunhan vain saadaan joku kimppaan? Onko kumppanilla jokin salattu arvo jota en vain yksinkertaisuudessani ymmärrä?
Yksin/sinkkuna olemista taas en osaa kummeksua yhtään. Tosi helppoahan tämä on. Olen salaa kiitollinen että saan kellistyä iltaisin ihan keskenäni nukkumaan. Ei ole ketään kuorsaamassa, kääntyilemässä ja pieremässä lähellä. Ja kenties vaatimassa jotakin vastinetta päivän palveluksista (jos on vaikka taulu ripustettu seinälle). Etoo pelkkä ajatuskin. Enkä pystyisi nukkumaan.
Erehdyin kerran sanomaan parin kaverin kuullen, että ''onneksi olen sitä saanut aikoinaan tarpeeksi, oikeastaan yli tarpeen'' (seksiä siis). Voi niitä merkitseviä katseita, joita nämä toisiinsa loivat... :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän ne parisuhteessa elävät sanovat, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Sinänsä tuossa mietityttää kaksi seikkaa. Miksi itse ovat sitten parisuhteessa jos kerran suhteesta tulee ensimmäisenä mieleen huono suhde. Ja kuka oikeasti lähtee tavoittelemaan huonoa suhdetta? Kai se on keino ylentää itseään, että minullapa onkin suhde, riudu sinä vaan yksinäisyydessäsi. Tai sitten ei kiinnosta sitäkään vähää kuunnella toista ihmistä ja tuolla saa torpattua keskustelun alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen juuri päin vastaista tilannetta. Miten joku jaksaa olla parisuhteessa pitkät ajat ja kun se jostain syystä päättyy, hommata heti uuden kumppanin. Tuo uuden löytäminenkin tuntuu käyvän tosi helposti niille, jotka eivät halua olla viikkoakaan omineen. Onko niin että rima on alhaalla ja toisen ominaisuuksia katsotaan läpi sormien, kunhan vain saadaan joku kimppaan? Onko kumppanilla jokin salattu arvo jota en vain yksinkertaisuudessani ymmärrä?
Yksin/sinkkuna olemista taas en osaa kummeksua yhtään. Tosi helppoahan tämä on. Olen salaa kiitollinen että saan kellistyä iltaisin ihan keskenäni nukkumaan. Ei ole ketään kuorsaamassa, kääntyilemässä ja pieremässä lähellä. Ja kenties vaatimassa jotakin vastinetta päivän palveluksista (jos on vaikka taulu ripustettu seinälle). Etoo pelkkä ajatuskin. Enkä pystyisi nukkumaan.
Erehdyin kerran sanomaan parin kaverin kuullen, että ''onneksi olen sitä saanut aikoinaan tarpeeksi, oikeastaan yli tarpeen'' (seksiä siis). Voi niitä merkitseviä katseita, joita nämä toisiinsa loivat... :D :D
Tämä! Komppaan täysin tätä viestiä.
Toi viimeinen lause on kyllä niin hyvä että taidan ottaa omaankin käyttöön! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa elämää nuo hetkelliset suhteet ja yhden illan jutut alkaa tuntua melko ontoilta ja lopulta ihan sietämättömältä, että joku vaan lähtee seksin jälkeen melkein samalla ovenavauksella. Jos ei voi saada mitään pysyvää tai edes kunnioittavaa kohtelua, niin ei mitään ongelmaa olla yksin.
Se on varmasti monta kertaa parempi vaihtoehto, kuin ottaa joku random.
No on näköjään pakko. Ei ole kukaan kenestä olen itse ollut kiinnostunut, vastannut tunteisiini.
Aina saa kyllä kuulla kauniita sanoja ja tunnustuksia kun sä oot niin kiva ja ihana, varattujen suusta.
Lämmittäähän tuokin, mutta ei tarpeeksi.
m40.
Vierailija kirjoitti:
Ketipinor lääkkeen pikäaikainen käyttö teki minusta yksinäisen erakon.
Joillakin voi näin todellakin käydä. Lääkkeiden haittavaikutuksista ei puhuta yleisessä keskustelussa tarpeeksi. Puhumattakaan, että alalla olevat sen kyseisen asian nostaisivat tapetille.
Monien elämässä koettujen suhteiden jälkeen, olen jo luovuttanut. En jaksa enää edes yrittää mitään. Treffisivustoilla en ole koskaan ollut. Pyörinyt lähinnä vain omalla asuinpaikalla. Muutama ihmissuhde kesti pidempään, sitten nekin päättyivät, ja joidenkin puolelta lopulliseen ghostamiseen.
En oikeastaan koskaan pitänyt seksipuuhista. En sano, että ne ällöttivät. En vain pitänyt niistä. Suostuin niihin vain kumppanin mieliksi. Ja toivoin, että ne hetket olisivat "jotakin tajunnanräjäyttäviä" kokemuksia. Orgasmiakaan en koskaan saanut kumppanin kanssa ollessa.
Koska sitä unelmien prinssiä ja toista huomioonottavaa kumppania ei koskaan tule, niin olen jo alistunut kohtalooni. Elän koko elämäni yksin, kuolemaan saakka.😥
Sain tässä elämässä varsin huonot kortit, en vain sen, vaan myös muidenkin asioiden kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
No on näköjään pakko. Ei ole kukaan kenestä olen itse ollut kiinnostunut, vastannut tunteisiini.
Aina saa kyllä kuulla kauniita sanoja ja tunnustuksia kun sä oot niin kiva ja ihana, varattujen suusta.
Lämmittäähän tuokin, mutta ei tarpeeksi.
m40.
Siitäkin voi olla kiitollinen, että saa osakseen positiivisia kommentteja ja palautetta.
Kaikilla näin ei ole. Jotkut eivät välttämättä koskaan saa osakseen mitään huomiota. Joitakin ei nähdä, tai haluta nähdä.
Ei oikein voi sanoa.
Pitäisi ainakin tutustua samaasukupuolta pornoon ja tutkia asiaa tarkkaan ja aluksi totutella.
Muuten ei voi ja käytäntö on sitten ihan oma asiansa.
Ihmiset ovat niin homofoobisia ja perusoletukseltaan heteroita että tämä sukupuoliasia ei ole vielä vapaa.
Tosi monet elää silmät lapuilla luullen itseeän perusheteroksi.
Kun aiheesta ottaa keskustelua, niin reaktio on raivoisa. Kielletään ja pidetään ihan hupsuna.
Tiedemaailmassakin asiat testataan tieteellisseti.