Miten joku voi elää koko elämänsä yksin
Ilman minkäänlaista parisuhdetta? Siis vuosikausia ilman hellyyttä, seksiä ja toisen ihmisen läsnäoloa? Miten se on mahdollista? Tarkoitan nyt todellakin sellaista, ettei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, muttei myöskään harrasta hetkellisiä suhteita, vaan tyytyy olemaan yksin?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Rakastaa ja välittää voi muutenkin kuin parisuhteessa. Ei kaikessa tarvitse aina olla taustalla jotain kätkettyä traumaa. Ihan vain mielenkiinnon puute parisuhdetta kohtaan riittää sille, että haluaa elää yksin. Kaikki eivät ole pariutuvaa sorttia, vaikka käsittämättömästi vielä vuonna 2021 on vallalla kummallinen "jos et pariudu sinussa on jotain vikaa"-ajatusmalli. Eihän eläimissäkään kaikki pariudu. Miksi ihmisissä pitäisi?
t. parisuhteessa oleva, jolla on monia onnellisia sinkkuystäviä
kyllä yksinäiselläkin tunteet on. tyytyvät vain siihen mitä saavat.
Nuoruudessa koetut traumat ja masennus ajoivat yksinäiseen elämään. Ajoittain toki tuli hetkiä, kun asia vaivasi suuresti ja olisi kaivannut toisen läheisyyttä, mutta pääosin kuoletin sen puolen. Jotain hataria deittailuyrityksiä oli, mutta tutuksi tuli tämä nykymeno ja vaikutti siltä, ettei ketään pääse koskaan näkemään. Kunnes sitten nelikymppisenä törmäsin ihmiseen jonka kanssa sain kokea kaikki nuo tunteet muutaman kuukauden aikana. Se oli ihanaa. Mutta juttu lopulta kaatui moniin juttuihin mitkä minulla tökki tuosta yksinolosta johtuen. Jäin kaipaamaan paljon sitä läheisyyttä ja koskettelua, nyt yksinolo tuntuu tuskaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Pelko voi olla tosiaan, mutta ei välttämättä menettämisestä, vaan alitajuinen itsesuojeluvaisto.
Ooglaa sisar Andre 117 v just selätti koronan.
Sillee vaikka.
Ei heikkoegoisia miehiä taakkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Pelko voi olla tosiaan, mutta ei välttämättä menettämisestä, vaan alitajuinen itsesuojeluvaisto.
Voi olla ja kaikki tiedämme mihin pelko johtaa.
Ei tee asioita joiden pelkää epäonnistuvan ja tietenkin silloin jää paitsi kaikesta mikä pelkoon liittyy.
Oikein hyvin. Ajattehan miten on ihanaa, kun saa ihan itse päättää asioistaan ja tekemisistään. Se on heikon ihmisen merkki, että jatkuvasti jonkun pitää olla pitämässä kädestä kiinni.
N 46
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Ajattehan miten on ihanaa, kun saa ihan itse päättää asioistaan ja tekemisistään. Se on heikon ihmisen merkki, että jatkuvasti jonkun pitää olla pitämässä kädestä kiinni.
N 46
Juurikin noin. Vahvat pärjää omillaan, heikot tyytyvät vaikka hakkaavaan kumppaniin ettei vaan tarvitse olla yksin.
sanotaan ettei sellaista kaipaa mitä ei ole kokenut. siis voi olla ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Pelko voi olla tosiaan, mutta ei välttämättä menettämisestä, vaan alitajuinen itsesuojeluvaisto.
Voi olla ja kaikki tiedämme mihin pelko johtaa.
Ei tee asioita joiden pelkää epäonnistuvan ja tietenkin silloin jää paitsi kaikesta mikä pelkoon liittyy.
Monet ovat huonossa parisuhteessa juurikin pelon takia. Itseluottamus on niin palasina, ettei uskalla olla yksin vastuussa asioista. Jää siis paitsi siitä vapaudentunteesta, jonka voisi yksin saavuttaa takertumalla huonoon suhteeseen. Eletään elämää toisen kautta sen sijaan, että elettäisiin elämää itseä varten. Hyvässä parisuhteessa toki itsenäisyyskin onnistuu, koska siinä oleminen ei ole pelon/epävarmuuden vuoksi tehty valinta.
Tämä ketju ja osa vastauksista kosketti isosti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Pelko voi olla tosiaan, mutta ei välttämättä menettämisestä, vaan alitajuinen itsesuojeluvaisto.
Voi olla ja kaikki tiedämme mihin pelko johtaa.
Ei tee asioita joiden pelkää epäonnistuvan ja tietenkin silloin jää paitsi kaikesta mikä pelkoon liittyy.
Itsesuojelu ei ole epäonnistumista, koska hengissäpysyminen on perustarve ylitse muiden.
Mun äiti on ollut 45-vuotias, kun ovat isäni kanssa eronneet ja sen jälkeen ei ole miestä tullut. Ikää nyt 77.
Mä taas hämmästelen ihmisiä jotka ei osaa olla yksin. Siis sellaisia joille käy kuka vaan seuraksi, kunhan ei yksin tarvitse olla. Sellaisilla on pakko olla jo pahasti ongelmia itsensä kanssa.
Minä (mies) seurustelin nuorena monesti, mutta introverttinä en koskaan ollut parisuhteessa onnellinen ja nykyisin olen ollut vapaaehtoisesti sinkku jo melkein 20 vuotta eikä ole yhtään ikävä parisuhdetta, jossa pitää tehdä kompromisseja. Viihdyn erittäin hyvin omissa oloissani ja saan itse päättää mitä teen
itseäni yksinolo ei haittaa mutta se tuntuu häiritsevän kaikkia muita. sääliviä tai pahansuopia puheita ja katseita. miksi se muita niin ihmetyttää jos haluaa olla ja elää rauhassa.
Erittäin helppoa kun ei koskaan tapaa yhtäkään ihmistä joka kiinnostuisi romanttisesti juuri sinusta. Yrittänyt olen lukemattomia kertoja, viimein luovutin ja lakkasin kiusaamasta itseäni. Tuota kokemusta nyt vaan en tässä elämässä saa ja sillä hyvä. Voin silti elää täysillä ja erittäin rikkaan elämän. N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on yksin ei uskalla kokea tunnetta mikä tulee rakastamisesta ja välittämisestä.
Varmaan taustalla on pelko. Pelko jonkin menettämisestä.
Pelko voi olla tosiaan, mutta ei välttämättä menettämisestä, vaan alitajuinen itsesuojeluvaisto.
Voi olla ja kaikki tiedämme mihin pelko johtaa.
Ei tee asioita joiden pelkää epäonnistuvan ja tietenkin silloin jää paitsi kaikesta mikä pelkoon liittyy.
Paskanmarjat pelko pyh!
Olen vapaaehtoisesti sinkku,ei kiinnosta,ei miehet ei naiset. Olin vähän aikaa "suhteessa ja oisin halunnut että asutaan erikseen,ei käynyt,antaa olla sitten. Nyt saa olla niinkuin haluaa,kaivella napaansa ja varpaanvälejään,tiskata tai ei,laittaa ruokaa tai ei,ihan oma lupa tehdä mitä huvittaa. Ei tarvitse kysellä keneltäkään yhtään mitään.
Olen itsekäs,en yksinäinen.
AP täytyy olla nainen. Mies voi olla täysin kunnollinen ja silti jäädä ilman. Suomessa tunnetusti naiset ovat tylyjä.