Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanotaan ettei sellaista kaipaa mitä ei ole kokenut. siis voi olla ilmankin.

Juuri näin. En enää uskaltaisikaan päästää ketään lähelle, jos homma kaatuisikin ja jäisin kaipamaan sitä kaikkea.

Helpompaa nyt vaan ajatella, että ne kaikki haaveet ja odotukset parisuhteesta ovat kaunisteltuja, ja todellisuus on ihan muuta.

Nykyään jo pyrin välttämään kaikkea seksuaalista materiaalia ja sitä kautta sen ajattelua. Kohti munkin elämää siis.

Itselleni kävi siten tyhmästi, että ihastuin naiseen (joka myös ihastui minuun), mutta onnistuin omalla arkuudellani lopulta pilaamaan koko jutun. Sain kokea juuri sen verran, että tiedän mistä jään paitsi, mutta en yhtään enempää. Olisi saanut jäädä kokematta koko juttu.

Kah, samis. Kai kerkesitte myös vähän halailla ja pussailla? Aah, ihanaa. Sitten itsellä tuli köntsä pöksyyn ja jonkun tekosyyn kanssa juoksi pakoon.

Käyttäjä37018 kirjoitti:

Minulla on ystävänä mies joka ei ole tullut h o m o u t e n s a kanssa kaapista. On minulle kertonut mikä on miehiään. Muille esittää, ettei muka sopivaa naista ole löytynyt. Näin ollen elelee ilman läheisyyttä yksinään. Kenties loppuelämänsä. Säälittävää.

Heteroksi voi julistautua vasta vain oikean testin kautta.

Pitää kokeilla käytännössä yhdyntää samaasukupuolta olevan kanssa. Jos ei onnistu, niin ei ole silti vielä 100% tulos heteroudesta. Pitää toistaa testi ainakin 30 x, tällöin testitulos on varmempi.

Ja tämä on faktaa. Heteroksi julistauduttaessa pitää todistaa oma heteroutensa.

Suurin osa ei ole heteroita, vaikka muuta väittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanotaan ettei sellaista kaipaa mitä ei ole kokenut. siis voi olla ilmankin.

Juuri näin. En enää uskaltaisikaan päästää ketään lähelle, jos homma kaatuisikin ja jäisin kaipamaan sitä kaikkea.

Helpompaa nyt vaan ajatella, että ne kaikki haaveet ja odotukset parisuhteesta ovat kaunisteltuja, ja todellisuus on ihan muuta.

Nykyään jo pyrin välttämään kaikkea seksuaalista materiaalia ja sitä kautta sen ajattelua. Kohti munkin elämää siis.

Itselleni kävi siten tyhmästi, että ihastuin naiseen (joka myös ihastui minuun), mutta onnistuin omalla arkuudellani lopulta pilaamaan koko jutun. Sain kokea juuri sen verran, että tiedän mistä jään paitsi, mutta en yhtään enempää. Olisi saanut jäädä kokematta koko juttu.

Kah, samis. Kai kerkesitte myös vähän halailla ja pussailla? Aah, ihanaa. Sitten itsellä tuli köntsä pöksyyn ja jonkun tekosyyn kanssa juoksi pakoon.

Ei ehditty edes sinne asti. Toki näin jälkeenpäin voi sanoa, että homma olisi kussut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ruma ja ujo mies, niin ei ole oikein vaihtoehtoja.

Riittää että on vähän ujo. Trust me.

Olen yksinäinen susi. Elämäni sujuu parhaiten kun olen yksin. Minulla on läheisiä perheenjäseniä, kavereita ja työkaverit. Teen paljon töitä ja opiskelen. En siis ole yksinäinen ja tekemistä minulla on paljon. En ole paljon kotona, olen aina jossakin, ja jos olen kotona, teen kotitöitä tai opiskelen. Minulla on ollut tapailusuhteita, mutta jotenkin en ole osannut olla niissä, minun oli vaikeaa olla oma itseni ja oli vaikeaa löytää sille toiselle ihmiselle aikaa. Toki oli ihan mukavaakin, enhän niissä suhteissa muuten olisi ollut. Mutta jotenkin se tuntui vieraalta useimmiten, kun esim. olimme hänen luonaan, halusin vain kotiini tekemään omia hommiani rauhassa. Suurin osa ihmisistä ärsyttää minua ja useimmilla on todella väsyttävät jutut, joihin ei vain jaksa keskittyä. Minulle riittää läheiset ihmiseni, jotka tunnen hyvin ja he tuntevat minut. Uutta seurustelusuhdetta ja uutta ihmistä elämääni en kaipaa. Ei ole mitään kiinnostusta. Elämäni on täydellistä juuri nyt. Lapsia en ole koskaan halunnut. Valitsen mieluummin lemmikit, mutta juuri nyt elämäni on niin kiireistä, että lemmikki joutuisi olemaan kotona yksin paljon, enkä halua sitä. On aivan ihanaa mennä iltaisin hiljaiseen ja rauhalliseen kotiini ja istua tv:n ääreen juomaan teetä.

Itse en voi käsittää ihmisiä, jotka ei osaa olla yksin. Niillä on aina joku ja jos ei ole, ne ovat ihan hukassa. Minusta se on surullista. Onko itseinhoa, vai mitä? Miksi ihmiset ei osaa olla yksinään? Monet ovat jopa väkivaltaisessa suhteessa mieluummin kuin yksin. En voi ymmärtää.

Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.

Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.

En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.

Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.

Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.

Silti olen hetero.

Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.

Olen onnellisimmillani sinkkuna.

Minusta mulla meni asiat jo nuorena silleen etten saanut kokemuksia oikein minkäänlaisista ihmissuhteista tai hyväksyntää ja tukea vanhemmilta. Niin en vaan "osaa" seurustella tai kaivata esim. seksiä. Olen nyt 34 ja tapailen/seurustelen ekaa kertaa, mutta se vaan tuntuu oudolta, en ymmärrä mitä pitäisi tehdä tai sanoa tai miksi hän edes haluaa nähdä minua?

Mutta siis helposti "päätyy" tähän kun on varautunut ja vähän vetäytyvä niin eihän nyt kukaan tule kotoa hakemaan suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.

Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.

En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.

Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.

Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.

Silti olen hetero.

Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.

Olen onnellisimmillani sinkkuna.

Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.

Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.

En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.

Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.

Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.

Silti olen hetero.

Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.

Olen onnellisimmillani sinkkuna.

Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.

Tuossa ei sanottu, ettei ole harrastanut seksiä. Ja samalla logiikalla... Voitko vaikka sanoa ettet ole kiinnostunut lapsista tai eläimistä jos et ole kokeillut? Seksuaalinen suuntautuminen ei ole riippuvainen seksikokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.

Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.

En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.

Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.

Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.

Silti olen hetero.

Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.

Olen onnellisimmillani sinkkuna.

Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.

Eiköhän sitä voi ilman yhdyntäänin sanoa, jos sama sukupuoli ihan ajatuksen tasollakin tuntuu siltä ettei todellakaan kiihota eikä kiinnosta.

Tuo on vähän sama väite kun ettei voisi sanoa ettei ole pedofiili jos ei ole kokeillut lapsia tai kiihottuvansa eläimistä jos ei ole kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kaipasin parisuhdetta mutta en enää. Jotenkin on ihanaa saada asua yksin ja muutenkin olla ilman sitovaa parisuhdetta. Miesystävä olisi kyllä kiva mm. matkustus- ja retkeilykaverina.

Vielä täytyy huomauttaa, että olisin voinut valita parisuhteen useaan kertaan, mutta lopulta valitsin yksin elämisen jokaisen potentiaalisen kumppanin kohdalla. Ehkä en vain jaksa parisuhteen sitoutumisen astetta.

Ainut mikä aika paljon harmittaa on, etten luovuttanut munasoluja. Olisi kiva ajatella, että perimäni osaset jatkavat kulkuaan jossain.

"Ainut mikä aika paljon harmittaa on, etten luovuttanut munasoluja."

Tämän minä haluaisin tehdä. Mihin ikään asti niitä voi luovuttaa? Oon 38 tänä vuonna.

Et voi koskaan olla vapaa, jos olet riippuvainen ulkoisista asioista kuten toisista ihmisistä. Täydessä hiljaisuudessa olen onnellisimmillani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.

Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.

En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.

Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.

Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.

Silti olen hetero.

Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.

Olen onnellisimmillani sinkkuna.

Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.

Tuossa ei sanottu, ettei ole harrastanut seksiä. Ja samalla logiikalla... Voitko vaikka sanoa ettet ole kiinnostunut lapsista tai eläimistä jos et ole kokeillut? Seksuaalinen suuntautuminen ei ole riippuvainen seksikokemuksista.

Sinä et sitä totuutta päätä.

Asia pitää tietellisesti testata.

Olen tainnut ymmärtää parisuhteen ihan väärin, jos se ei tarkoitakaan että kaksi toisistaan kiinnostunutta jakaa elämä(ä)nsä toistensa kanssa. Ei puolisoa voi vain poimia mukaansa, kuin maitoa kaupasta. Ei ainakaan minun maailmankuvan mukaan. Täten, kerrothan aloittaja että mikä minun vaihtoehtoni tälle yksinelämiselle on, ota huomioon että minä en ole millään tasolla puoleensavetävä, eli tarvitsen "kovemmat keinot käyttöön" sensijaan että miehet alkaisivat vaan seurata minua kotiin, jos vähän silmää vinkkaan.

Ap:n kaltaiset päivittelijät aina paljastavat samalla syyn, miksi ovat parisuhteessa. "Kun pitää vaan olla ees joku". Todella epätoivoista.

En nää mitää syytä alkaa juoksee treffeillä, ku en voi tarjota naiselle yhtikäs mitään. :) Sit ku o ongelmii, nii en haluu vaivata muita niil. Ja sit se, et en tarvitse naista mihinkää. Ei tää mitään rakettitiedettä oo, jos mies haluu olla sinkku.

Huvittavaa, kun selitellään miten ei jakseta parisuhdetta, mutta sellainen kevyempi suhde olisi juuri paras.

Kuitenkin saan huomiota naisilta vain, jos sanon etsiväni oikeaa parisuhdetta ja runsasta yhdessäoloa.

Jos erehdyn mainitsemaan introverttiyteni tai haen täysin avoimesti kevyempää suhdetta (en avointa), olen ilmaa naisille. Kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt miehiä sen verran että ei vaan kiinnosta enää.

Elän mieluummin ilman, nautin vapaudesta ja itsenäisyydestä.

En jaksa enää alkaa ketään passaamaan tai huolehtimaan aikuisista, en riitelyjä ja mustasukkasuusdraamoja.

Miesten p*n perässä juokseminen myös on alkanut etovaksi. Aina siinä kohtaa kun olen johonkin vähän tutustunut ja alkaa se seksistä vihjailu, nousee vaan seinä pystyyn ja miehestä menee kaikki mielenkiinto. En osaa sanoa miksi.

Johtuu varmaan seksiriippuvaisesta exästä, että miehet on alkaneet pääasiassa tuntumaan vaan todella luotaantyöntäviltä.

Silti olen hetero.

Yksin saan parempia orgasmeja kuin yhdenkään miehen kanssa joten seksiäkään ei vaan kaipaa. En kaipaa läheisyyttä tai kosketusta, lähinnä kavahdan sitä nykyään.

Olen onnellisimmillani sinkkuna.

Ei oikein voi väittää olevansa hetero jos ei ole kokeillut omaa sukupuolta ja ollut edes testimielessä yhdynnässä.

Tuossa ei sanottu, ettei ole harrastanut seksiä. Ja samalla logiikalla... Voitko vaikka sanoa ettet ole kiinnostunut lapsista tai eläimistä jos et ole kokeillut? Seksuaalinen suuntautuminen ei ole riippuvainen seksikokemuksista.

Sinä et sitä totuutta päätä.

Asia pitää tietellisesti testata.

Miten moni homo sitten tietää jo nuorena olevansa homo vaikkei ole kokenut kumpaakaan sukupuolta?

Eiköhän ihminen halunsa ja kiinnostuksen kohteensa tiedä ilman "tieteellisiä testejäkin"..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kaipasin parisuhdetta mutta en enää. Jotenkin on ihanaa saada asua yksin ja muutenkin olla ilman sitovaa parisuhdetta. Miesystävä olisi kyllä kiva mm. matkustus- ja retkeilykaverina.

Vielä täytyy huomauttaa, että olisin voinut valita parisuhteen useaan kertaan, mutta lopulta valitsin yksin elämisen jokaisen potentiaalisen kumppanin kohdalla. Ehkä en vain jaksa parisuhteen sitoutumisen astetta.

Ainut mikä aika paljon harmittaa on, etten luovuttanut munasoluja. Olisi kiva ajatella, että perimäni osaset jatkavat kulkuaan jossain.

"Ainut mikä aika paljon harmittaa on, etten luovuttanut munasoluja."

Tämän minä haluaisin tehdä. Mihin ikään asti niitä voi luovuttaa? Oon 38 tänä vuonna.

Taisi olla 35. Itselläkin meni ohi huomaamatta, harmittaa. Olisi ollut paras (ja ainoa) tapa jatkaa omaa sukua.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Minusta mulla meni asiat jo nuorena silleen etten saanut kokemuksia oikein minkäänlaisista ihmissuhteista tai hyväksyntää ja tukea vanhemmilta. Niin en vaan "osaa" seurustella tai kaivata esim. seksiä. Olen nyt 34 ja tapailen/seurustelen ekaa kertaa, mutta se vaan tuntuu oudolta, en ymmärrä mitä pitäisi tehdä tai sanoa tai miksi hän edes haluaa nähdä minua?

Mutta siis helposti "päätyy" tähän kun on varautunut ja vähän vetäytyvä niin eihän nyt kukaan tule kotoa hakemaan suhteeseen.

Mulla oli samanlainen nuoruus. Kun sitten vihdoin viimein löysin poikaystävän, en osannut olla suhteessa. En tuntenut mitään, en kyennyt nauttimaan seksistä, en osannut keskustella syvällisesti tai mitään. Tuntui että vain näyttelen jotain roolia. No eihän se suhde montaa vuotta kestänyt. Sen jälkeen en ole enää uskaltanut päästää miehiä lähelle. Ei minusta vaan ole parisuhteeseen, olen jotenkin viallinen kappale. On helpompaa olla yksin kun tiedän, ettei kukaan oikeasti halua kaltaistani jääpökkelöä kuitenkaan.