Lue keskustelun säännöt.
Järjestin puolisolle hotelliyllätyksen, ei halua lähteä
Noniin.
Järjestin ystävänpäivälle (samalla kihlajaispäivä) mielestäni romanttisen yllätyksen vaimolle, hotelliyön sviitissä.
Emme ole nuorimman lapsen syntymän jälkeen olleet ainuttakaan yötä kahdestaan, ja omat odotukseni olivat suuret. En kertonut vaimolle tästä mitään aiemmin, sillä halusin yllättää hänet.
Nyt kuitenkin vaimo ilmoitti, ettei aio laittaa 1v10kk ikäistä taaperoa yöhoitoon, vaan reissu täytyy perua. Minua suututtaa ja ärsyttää, olin kuvitellut että saisimme pitkästä aikaa rentoutua kunnolla kahdestaan, ilman lapsia.
Olenko kohtuuton, kun odotin vaimon ilahtuvan ja innostuvan tästä?
Kommentit (957)
Vierailija kirjoitti:
Minä jättäisin sen ämmän kotiin leikkimään yliäitiä ja lähtisin kaverin kanssa hotellille. Ei se lapsi rikki mene vieraan hoidosta.
Jos sulle oma vaimo on ämmä, niin kannattaako sellaista suhdetta jatkaa? Ei todellakaan. Se "ämmä" on ansainnut jotain parempaa.
Onneksi sinulla ei ole sitä ämmää/elämänkumppania. Jos on, sääli raasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan vaimo on äitinä niitä kanaemotyyppejä, jotka yliholhoavat lapsiaan ja ovat vain heitä varten. Heille lapset ovat koko elämä.
Heidän tulisi kuitenkin muistaa, että ovat menneet, toivottavasti, rakastamansa miehen kanssa naimisiin, jonka kanssa yhdessä ovat lapsen tehneet.
Miehen tulisi olla vähintään saman arvoinen kuin lapset.Ennustan avioliitolle joko lyhyttä loppua tai sitten mies jaksaa jostain syystä roikkua mukana, mutta seksin hän etsii jatkossa muualta.
Halusiko nainen vain lapsia ja julkisivuavioliiton ja elättäjän?
Tähän tulee mieleen Popedan ”kellot lyö”. Nyt ämmä kellot lyö.
Ole varovainen.
Miksi ap hakisi seksin muualta, kun heillä kerran on hänen omien sanojensa mukaan hyvä seksielämä ja hyvä parisuhde? Yksi hotelliyön väliin jääminen tuskin hyvää suhdetta kaataa. On varsin kummaa kuinka monelle kieltäytyminen yhdestä hotelliyöstä, ja ihan hyvästä syystä, on synonyymi sille ettei seksiä ole ollenkaan.
Olen eri, mutta tässä ketjussa on kuitenkin useampi muu kirjoittaja tuonut esiin, että pahin juttu tuollaisessa yllätyksessä on se että se ällö kumppani kehtaisi haluta seksiäkin. Totta kyllä, että ap:n mukaan heillä on seksiä kotonakin. Ilmeisesti osalla näistä hotellikammoksujista ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessahan se jo tulikin: "Emme ole viettäneet kahdenkeskistä yötä 1v 10kk". Ei ihme, että miehillä on rakastajattaria.
Minä vaimona en olisi odottanut noin pitkään kahdenkeskistä aikaa.
Vaimo ei halua/jaksa enää vaivautua.Höpö höpö. Meillä on 4 lasta ja synnytysten välit vajaat 2vuotta/lapsi. Ei ollut kahdenkeskisiä öitä vuosikausiin, mutta hyvin ehdittiin sänkyhommat hoitaa (se todistettu, koska lapsia tuli) eikä ollut miehellä aikaa hypatä rakastajattarissa kun päivät meni töissä ja öisin piti hypellä isomman lapsen huoneessa nukkumassa, kun oli levoton nukkuja ja minä imetin toisessa huoneessa kuopusta.
Yöllä piti välillä vaihtaa useammankin kerran sänkyä ja mennä rauhoittelemaan jotakin lapsista.
Mies oli tietoinen siitä, että on isä ja ihan itse lapset halunnut ja , että niistä pitää pitää huolta eikä voi mennä oma etu edellä.
Kyllä mieskin pystyy elämään välillä vähemmällä seksillä, varsinkin kun väsyttää sen pikkulapsiarjella.
Ei mies ole mikään särkyvä nukke, joka ei kestä arkea vaan tarvii vieraita naisia, jos ei kotoa viikkoon heru seksiä.
Sinä puhut seksistä, en minä jolle vastasit. Ap kaipasi parisuhdeaikaa KAHDESTAAN vaimonsa kanssa. Onko niin vaikea ymmärtää, että on ihan tervettä poistua kodistaan välillä muualle, jättää ne lapset hoitoon ja keskittyä ihan vaan siihen puolisoon? Perusjuttu, joka kuuluu hyvään parisuhteeseen. Sun kannattaa varmastikin puhua ihan omalla suullasi eikä miehen - sinähän päätit juuri että asia on noin kuten sanoit. Parisuhteeseen kuuluu kuitenkin seksi, sen pihtaaminen on ihan verrainnollinen henkiseen väkivaltaan. Ei ole sinulla oikeutta määrätä, että vain sinun halujen ja jaksamisen mukaan mennään. Kahdeksan vuotta kotona, lasten eteen kaikkensa tehneinä? Kaikki muut varmaan voi hyvin, paitsi se mies ja parisuhde?
Kuka sanoi, että minun halujen ja jaksamisen mukaan on menty? En ainakaan minä. Ja kuka puhui seksin pihtaamisesta? En ainakaan minä. Mutta ei se mieskään yli-ihminen ole ja kun päivät on töissä ja yöt valvoo lasten kanssa niin ei siinä miehelläkään seksi ihan joka tunti ole mielessä.
Ja Ja todellakin, minä olin 8v kotona lasten kanssa(sinulla on hyvä matikkapää! Poinsit siitä.) ja sitä ennen olin työelämässä 15v ja nyt kotona olen jälkeen ollut jo 19v töissä jälleen.
Joten eipä luulisi olevan sinulta pois. Ootkohan itse vielä ehtinyt edes tuota aikaa työelämässä olemaan?
Saatika kasvattamaan yhtäkään uutta veronmaksajaa?
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on josksu harhaluulo että jos he haluavat kaljalle niin vaimokin haluaa kaljalle.
Naisilla on myös joskus harhaluulo, että jos mies haluaa lähteä kaljalle, niin hänenkin pitää lähteä kaljalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Meillä taas on toiminut varsin hyvin sellainen järjestely, että kotona oleva hoitaa vaan lapset ja kotityöt tehdään illalla yhdessä tai vuorotellen toisen viihdyttäessä lapsia. Onneksi ei ollut tuollaista marttyyripuolisoa, joka venyy omalla vuorollaan ihan mahdottomuuksiin ja odottaa sitä sitten minultakin, ja jos en pysty niin katkeroituu ja leipääntyy koko parisuhteeseen. Toki se on ihan oikea ongelma jos lasta pidetään nälässä. Muilta osin nuo on minusta sopimuskysymyksiä, eikä kummallakaan ole yksinoikeutta päättää sitä ainoaa oikeaa työnjakoa ja kiukutella jos toinen on eri mieltä. Esimerkiksi se kaupassakäynti nyt vaan onnistuu sujuvammin ja nopeammin ilman pikkulasta/lapsia.
Jos ja kun mies saapui kotiin klo 19-20 joka ilta arkisin, viikonloppuna myös poissa mökkiä tarkastamassa tms niin pakko oli marttyyriksi ruveta ja tehdä ns kaikki koska muuten niitä ei olisi tehnyt kukaan. Miehen selitys silloin erittäin harvion kun oli lasten kanssa esim hetken viikonloppuna että niiden kanssa ei voi siivota laittaa ruokaa tyhjentää tiskikonetta tai yhtään mitään. Toki asiat hidastuvat, ehkä juuri siksi mulla ei kahden lapsen kanssa ollut yleensä yhtään sekuntia omaa aikaa päivällä. Ja mies vieläpä koki ja kokee lasten syöttämisen niin hankalaksi ettei sitäkään vaivaudu tekemään. Heittäytymällä laiskaksi ja avuttomaksi toisen saa pakotettua hommiinm kyse kenellä kantti pettää kun lapsi itkee nälkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öööö, miksi pitää lähteä hotellilomalle keskelle koronatartuntariskiä? Eikö sinne ehdi lähteä vaikka syksyllä, kun taudin leviäminen rauhoittuu?
Tästä voimme päätellä, että kyseessä on joko provo tai erittäin tyhmä mies.
M50
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Mammoista 50 ilahtuis ja ne 5 ei. Jälkimmäiset vois kattoo peiliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Meillä taas on toiminut varsin hyvin sellainen järjestely, että kotona oleva hoitaa vaan lapset ja kotityöt tehdään illalla yhdessä tai vuorotellen toisen viihdyttäessä lapsia. Onneksi ei ollut tuollaista marttyyripuolisoa, joka venyy omalla vuorollaan ihan mahdottomuuksiin ja odottaa sitä sitten minultakin, ja jos en pysty niin katkeroituu ja leipääntyy koko parisuhteeseen. Toki se on ihan oikea ongelma jos lasta pidetään nälässä. Muilta osin nuo on minusta sopimuskysymyksiä, eikä kummallakaan ole yksinoikeutta päättää sitä ainoaa oikeaa työnjakoa ja kiukutella jos toinen on eri mieltä. Esimerkiksi se kaupassakäynti nyt vaan onnistuu sujuvammin ja nopeammin ilman pikkulasta/lapsia.
Jos ja kun mies saapui kotiin klo 19-20 joka ilta arkisin, viikonloppuna myös poissa mökkiä tarkastamassa tms niin pakko oli marttyyriksi ruveta ja tehdä ns kaikki koska muuten niitä ei olisi tehnyt kukaan. Miehen selitys silloin erittäin harvion kun oli lasten kanssa esim hetken viikonloppuna että niiden kanssa ei voi siivota laittaa ruokaa tyhjentää tiskikonetta tai yhtään mitään. Toki asiat hidastuvat, ehkä juuri siksi mulla ei kahden lapsen kanssa ollut yleensä yhtään sekuntia omaa aikaa päivällä. Ja mies vieläpä koki ja kokee lasten syöttämisen niin hankalaksi ettei sitäkään vaivaudu tekemään. Heittäytymällä laiskaksi ja avuttomaksi toisen saa pakotettua hommiinm kyse kenellä kantti pettää kun lapsi itkee nälkäänsä.
No jos puoliso on 60-70 tuntia viikosta töissä, niin kyllä, silloin sen toisen pitää tehdä enemmän. Kätevästi jätit tuon omassa vuodatuksessasi mainitsematta. Jos sinä teet normaalia työpäivää ja puolisosi tekee kellon ympäri töitä ja lisäksi viikonloppujakin, niin tietenkään et voi olettaa että teette saman verran kotona. Kuten sanoin, lapsen ruokkimatta jättäminen on törkeää. Muilta osin sopimuskysymys. Minusta on ihan toimiva järjestely, että 8 h työpäivän ajan kotona oleva hoitaa vaan sen lapsen ja illalla tehdään kotihommat. Tietysti jos se työpäivä on 12 h niin tuo ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Meillä taas on toiminut varsin hyvin sellainen järjestely, että kotona oleva hoitaa vaan lapset ja kotityöt tehdään illalla yhdessä tai vuorotellen toisen viihdyttäessä lapsia. Onneksi ei ollut tuollaista marttyyripuolisoa, joka venyy omalla vuorollaan ihan mahdottomuuksiin ja odottaa sitä sitten minultakin, ja jos en pysty niin katkeroituu ja leipääntyy koko parisuhteeseen. Toki se on ihan oikea ongelma jos lasta pidetään nälässä. Muilta osin nuo on minusta sopimuskysymyksiä, eikä kummallakaan ole yksinoikeutta päättää sitä ainoaa oikeaa työnjakoa ja kiukutella jos toinen on eri mieltä. Esimerkiksi se kaupassakäynti nyt vaan onnistuu sujuvammin ja nopeammin ilman pikkulasta/lapsia.
Jos ja kun mies saapui kotiin klo 19-20 joka ilta arkisin, viikonloppuna myös poissa mökkiä tarkastamassa tms niin pakko oli marttyyriksi ruveta ja tehdä ns kaikki koska muuten niitä ei olisi tehnyt kukaan. Miehen selitys silloin erittäin harvion kun oli lasten kanssa esim hetken viikonloppuna että niiden kanssa ei voi siivota laittaa ruokaa tyhjentää tiskikonetta tai yhtään mitään. Toki asiat hidastuvat, ehkä juuri siksi mulla ei kahden lapsen kanssa ollut yleensä yhtään sekuntia omaa aikaa päivällä. Ja mies vieläpä koki ja kokee lasten syöttämisen niin hankalaksi ettei sitäkään vaivaudu tekemään. Heittäytymällä laiskaksi ja avuttomaksi toisen saa pakotettua hommiinm kyse kenellä kantti pettää kun lapsi itkee nälkäänsä.
No jos puoliso on 60-70 tuntia viikosta töissä, niin kyllä, silloin sen toisen pitää tehdä enemmän. Kätevästi jätit tuon omassa vuodatuksessasi mainitsematta. Jos sinä teet normaalia työpäivää ja puolisosi tekee kellon ympäri töitä ja lisäksi viikonloppujakin, niin tietenkään et voi olettaa että teette saman verran kotona. Kuten sanoin, lapsen ruokkimatta jättäminen on törkeää. Muilta osin sopimuskysymys. Minusta on ihan toimiva järjestely, että 8 h työpäivän ajan kotona oleva hoitaa vaan sen lapsen ja illalla tehdään kotihommat. Tietysti jos se työpäivä on 12 h niin tuo ei toimi.
Väitätkö, että lapsessa ei riitä töitä 12 tunniksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Mammoista 50 ilahtuis ja ne 5 ei. Jälkimmäiset vois kattoo peiliin
Juuri tämä. Eri juttu jos on jotain vaikeita mt-ongelmia joiden takia ei pysty käsittelemään yllättäviä tilanteita, kuten joku tässä ketjussa kertoi murjottaneensa koko yllätysviikonloppureissun kun ahdistui mm. pesemättömistä tiskeistä, kaverin kanssa peruuntuneesta menosta ja paljun "likaisesta" vedestä. Jos on tällaisen erityisaikuisen kanssa aviossa niin luulisi tajuavan ettei sellaista voi kohdella kuin normaalia ihmistä. Mutta useimmat täysjärkiset aikuiset kyllä arvostavat puolison järjestämää yhteistä aikaa.
Jälleen kerran ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten kapeakatseisuutta ja mustavalkoisuutta. Tässäkin asiassa niin moni on omassa pienessä päässään PÄÄTTÄNYT tietävänsä, miten ap:n perheessä asiat ovat, ja heijastelevat vastauksissaan omia ärsytyksiään & "traumojaan". Give me a break. No, faktahan on se, että puolet ihmisistä on keskimääräistä typerämpiä...
Mun terveiset ap:lle on, että yritys oli hyvä ja toivottavasti jatkossa puolison vastaanotto vähemmän itsekäs / kriittinen. Siihen ehkä auttaa se, että hänkin saa osallistua päätöksentekoon (saa vaikkapa vastaavan hotelliyölahjakortin, mutta voi itse vaikuttaa hotelliyön ajankohtaan tms.). Hyvä varmaan tehdä selväksi, että tarjous on pyyteetön eli ei paineita äidille, jota selkeästi asia jos toinenkin hotelliyössä ehkä ahdistaa. Oli se sitten lapsen jättäminen hoitoon tai paine siitä, mitä romanttisia tai seksuaalisia odotuksia kumppanilla on. Keskustelkaa!
Itse en jaksaisi loputtomasti ymmärtää tilannetta, jossa lapsen jompi kumpi vanhempi ei uskaltaisi/hentoisi/what ever jättämään tuon ikäistä lasta hoitoon, JOS kyseessä ihan "tavallinen taapero" eikä mikään erityislapsi ja JOS yökyläilyä/-hoitoa on harjoiteltu ok tuloksin jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Meillä taas on toiminut varsin hyvin sellainen järjestely, että kotona oleva hoitaa vaan lapset ja kotityöt tehdään illalla yhdessä tai vuorotellen toisen viihdyttäessä lapsia. Onneksi ei ollut tuollaista marttyyripuolisoa, joka venyy omalla vuorollaan ihan mahdottomuuksiin ja odottaa sitä sitten minultakin, ja jos en pysty niin katkeroituu ja leipääntyy koko parisuhteeseen. Toki se on ihan oikea ongelma jos lasta pidetään nälässä. Muilta osin nuo on minusta sopimuskysymyksiä, eikä kummallakaan ole yksinoikeutta päättää sitä ainoaa oikeaa työnjakoa ja kiukutella jos toinen on eri mieltä. Esimerkiksi se kaupassakäynti nyt vaan onnistuu sujuvammin ja nopeammin ilman pikkulasta/lapsia.
Jos ja kun mies saapui kotiin klo 19-20 joka ilta arkisin, viikonloppuna myös poissa mökkiä tarkastamassa tms niin pakko oli marttyyriksi ruveta ja tehdä ns kaikki koska muuten niitä ei olisi tehnyt kukaan. Miehen selitys silloin erittäin harvion kun oli lasten kanssa esim hetken viikonloppuna että niiden kanssa ei voi siivota laittaa ruokaa tyhjentää tiskikonetta tai yhtään mitään. Toki asiat hidastuvat, ehkä juuri siksi mulla ei kahden lapsen kanssa ollut yleensä yhtään sekuntia omaa aikaa päivällä. Ja mies vieläpä koki ja kokee lasten syöttämisen niin hankalaksi ettei sitäkään vaivaudu tekemään. Heittäytymällä laiskaksi ja avuttomaksi toisen saa pakotettua hommiinm kyse kenellä kantti pettää kun lapsi itkee nälkäänsä.
No jos puoliso on 60-70 tuntia viikosta töissä, niin kyllä, silloin sen toisen pitää tehdä enemmän. Kätevästi jätit tuon omassa vuodatuksessasi mainitsematta. Jos sinä teet normaalia työpäivää ja puolisosi tekee kellon ympäri töitä ja lisäksi viikonloppujakin, niin tietenkään et voi olettaa että teette saman verran kotona. Kuten sanoin, lapsen ruokkimatta jättäminen on törkeää. Muilta osin sopimuskysymys. Minusta on ihan toimiva järjestely, että 8 h työpäivän ajan kotona oleva hoitaa vaan sen lapsen ja illalla tehdään kotihommat. Tietysti jos se työpäivä on 12 h niin tuo ei toimi.
Väitätkö, että lapsessa ei riitä töitä 12 tunniksi?
En tietenkään, mutta eihän se nyt toimi että siivotaan illalla yhdessä, jos kumppani tulee töistä vasta lapsen nukkumaanmenoaikaan. Silloin on tietysti pakko hoitaa ainakin ne äänekkäämmät kotityöt päivällä vaikka se olisikin haastavaa. Jos ei jaksa, niin silloin pitää puhua yhdessä onko kumppanin mahdollista keventää työtehtäviään ainakin pikkulapsivuosiksi. Tietysti se vaatii kukkaron nyörien kiristämistä, mihin kaikki ei ole valmiita. Se on sitten tietysti vähän omakin valinta, jos pitää välttämättä olla se kumppanin jatkuvien ylitöiden mahdollistama elintaso.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi pitäisi laittaa hoitoon? Vaihdos kotiympyröistä tekisi hyvää varmasti koko perheelle ja sopisi vaimollekkin paremmin.
En lähtisi oman taaperoni kanssa mistään hinnasta hotelliin. Lisäksi pienokainen nukkuu parhaiten omassa sängyssään. Mieluummin isin kanssa kahdestaan hotelliin rentoutumaan. Kaikki äidit eivät halua lähteä pienen lapsensa luota, se suotakoon heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten kapeakatseisuutta ja mustavalkoisuutta. Tässäkin asiassa niin moni on omassa pienessä päässään PÄÄTTÄNYT tietävänsä, miten ap:n perheessä asiat ovat, ja heijastelevat vastauksissaan omia ärsytyksiään & "traumojaan". Give me a break. No, faktahan on se, että puolet ihmisistä on keskimääräistä typerämpiä...
Mun terveiset ap:lle on, että yritys oli hyvä ja toivottavasti jatkossa puolison vastaanotto vähemmän itsekäs / kriittinen. Siihen ehkä auttaa se, että hänkin saa osallistua päätöksentekoon (saa vaikkapa vastaavan hotelliyölahjakortin, mutta voi itse vaikuttaa hotelliyön ajankohtaan tms.). Hyvä varmaan tehdä selväksi, että tarjous on pyyteetön eli ei paineita äidille, jota selkeästi asia jos toinenkin hotelliyössä ehkä ahdistaa. Oli se sitten lapsen jättäminen hoitoon tai paine siitä, mitä romanttisia tai seksuaalisia odotuksia kumppanilla on. Keskustelkaa!
Itse en jaksaisi loputtomasti ymmärtää tilannetta, jossa lapsen jompi kumpi vanhempi ei uskaltaisi/hentoisi/what ever jättämään tuon ikäistä lasta hoitoon, JOS kyseessä ihan "tavallinen taapero" eikä mikään erityislapsi ja JOS yökyläilyä/-hoitoa on harjoiteltu ok tuloksin jo aiemmin.
Itse en kovin pitkään jaksaisi sellaista suhdetta jossa minun pitäisi erikseen todistella, ettei minulla vaan ole mitään romanttisia tai seksuaalisia odotuksia harvoille vapaailloille. Totta hitossa on. Kuuluukin olla, se on ihan normaalia parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Meillä taas on toiminut varsin hyvin sellainen järjestely, että kotona oleva hoitaa vaan lapset ja kotityöt tehdään illalla yhdessä tai vuorotellen toisen viihdyttäessä lapsia. Onneksi ei ollut tuollaista marttyyripuolisoa, joka venyy omalla vuorollaan ihan mahdottomuuksiin ja odottaa sitä sitten minultakin, ja jos en pysty niin katkeroituu ja leipääntyy koko parisuhteeseen. Toki se on ihan oikea ongelma jos lasta pidetään nälässä. Muilta osin nuo on minusta sopimuskysymyksiä, eikä kummallakaan ole yksinoikeutta päättää sitä ainoaa oikeaa työnjakoa ja kiukutella jos toinen on eri mieltä. Esimerkiksi se kaupassakäynti nyt vaan onnistuu sujuvammin ja nopeammin ilman pikkulasta/lapsia.
Jos ja kun mies saapui kotiin klo 19-20 joka ilta arkisin, viikonloppuna myös poissa mökkiä tarkastamassa tms niin pakko oli marttyyriksi ruveta ja tehdä ns kaikki koska muuten niitä ei olisi tehnyt kukaan. Miehen selitys silloin erittäin harvion kun oli lasten kanssa esim hetken viikonloppuna että niiden kanssa ei voi siivota laittaa ruokaa tyhjentää tiskikonetta tai yhtään mitään. Toki asiat hidastuvat, ehkä juuri siksi mulla ei kahden lapsen kanssa ollut yleensä yhtään sekuntia omaa aikaa päivällä. Ja mies vieläpä koki ja kokee lasten syöttämisen niin hankalaksi ettei sitäkään vaivaudu tekemään. Heittäytymällä laiskaksi ja avuttomaksi toisen saa pakotettua hommiinm kyse kenellä kantti pettää kun lapsi itkee nälkäänsä.
No jos puoliso on 60-70 tuntia viikosta töissä, niin kyllä, silloin sen toisen pitää tehdä enemmän. Kätevästi jätit tuon omassa vuodatuksessasi mainitsematta. Jos sinä teet normaalia työpäivää ja puolisosi tekee kellon ympäri töitä ja lisäksi viikonloppujakin, niin tietenkään et voi olettaa että teette saman verran kotona. Kuten sanoin, lapsen ruokkimatta jättäminen on törkeää. Muilta osin sopimuskysymys. Minusta on ihan toimiva järjestely, että 8 h työpäivän ajan kotona oleva hoitaa vaan sen lapsen ja illalla tehdään kotihommat. Tietysti jos se työpäivä on 12 h niin tuo ei toimi.
Väitätkö, että lapsessa ei riitä töitä 12 tunniksi?
En tietenkään, mutta eihän se nyt toimi että siivotaan illalla yhdessä, jos kumppani tulee töistä vasta lapsen nukkumaanmenoaikaan. Silloin on tietysti pakko hoitaa ainakin ne äänekkäämmät kotityöt päivällä vaikka se olisikin haastavaa. Jos ei jaksa, niin silloin pitää puhua yhdessä onko kumppanin mahdollista keventää työtehtäviään ainakin pikkulapsivuosiksi. Tietysti se vaatii kukkaron nyörien kiristämistä, mihin kaikki ei ole valmiita. Se on sitten tietysti vähän omakin valinta, jos pitää välttämättä olla se kumppanin jatkuvien ylitöiden mahdollistama elintaso.
Jos tulee töistä 19-20, niin siinä on vielä 3-4 tuntia aikaa siivota. Se äänekkäin homma, eli imurointi vie ehkä puoli tuntia. Toki voi ostaa vaikka robotti-imurin, jonka voi pistää lakaisemaan lattiat illalla, kun lapsi on mennyt nukkumaan. On huomattavasti hiljaisempi kuin tavallinen imuri ja tekee työn itsenäisesti.
Miten niin? En minäkään lähtisi korona-aikana hotellireissuun, jos ei ole välttämätön pakko. Sitten ihmetellään kun korona vain jatkaa leviämistään.. tyhmiä ja itsekkäitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööö, miksi pitää lähteä hotellilomalle keskelle koronatartuntariskiä? Eikö sinne ehdi lähteä vaikka syksyllä, kun taudin leviäminen rauhoittuu?
Tästä voimme päätellä, että kyseessä on joko provo tai erittäin tyhmä mies.
M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi pitäisi laittaa hoitoon? Vaihdos kotiympyröistä tekisi hyvää varmasti koko perheelle ja sopisi vaimollekkin paremmin.
En lähtisi oman taaperoni kanssa mistään hinnasta hotelliin. Lisäksi pienokainen nukkuu parhaiten omassa sängyssään. Mieluummin isin kanssa kahdestaan hotelliin rentoutumaan. Kaikki äidit eivät halua lähteä pienen lapsensa luota, se suotakoon heille.
Joo sama. Tai siis olen kyllä ollut parhaimmillaan kolmenkin alle 3 v lapsen kanssa hotellissa/laivalla, mutta kyllä siitä on rentoutuminen hyvin kaukana. Aika lailla täysi vastakohta sille mitä aikuisten vapaaillalta yleensä haetaan. Rennompaa aikuisten aikaa meillä on kotona, missä lapset malttaa käydä nukkumaan ajoissa ja voidaan kuitenkin keskustella toisessa kerroksessa suht normaalilla äänellä ja esim. katsoa leffaa. Hotellihuoneessa möllötetään sitten lasten nukahtamisen jälkeen pimeässä ja korkeintaan kuiskaillaan. Ja hyvä jos ne saa edes puoliltaöin sammumaan. Ja hereillä pitää joka sekunti vahtia silmä kovana, ettei ne hajota mitään tai loukkaa itseään. Hotellihuonetta kun ei ole suunniteltu samalla tavalla taaperoturvalliseksi kuin meidän koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Meillä taas on toiminut varsin hyvin sellainen järjestely, että kotona oleva hoitaa vaan lapset ja kotityöt tehdään illalla yhdessä tai vuorotellen toisen viihdyttäessä lapsia. Onneksi ei ollut tuollaista marttyyripuolisoa, joka venyy omalla vuorollaan ihan mahdottomuuksiin ja odottaa sitä sitten minultakin, ja jos en pysty niin katkeroituu ja leipääntyy koko parisuhteeseen. Toki se on ihan oikea ongelma jos lasta pidetään nälässä. Muilta osin nuo on minusta sopimuskysymyksiä, eikä kummallakaan ole yksinoikeutta päättää sitä ainoaa oikeaa työnjakoa ja kiukutella jos toinen on eri mieltä. Esimerkiksi se kaupassakäynti nyt vaan onnistuu sujuvammin ja nopeammin ilman pikkulasta/lapsia.
Jos ja kun mies saapui kotiin klo 19-20 joka ilta arkisin, viikonloppuna myös poissa mökkiä tarkastamassa tms niin pakko oli marttyyriksi ruveta ja tehdä ns kaikki koska muuten niitä ei olisi tehnyt kukaan. Miehen selitys silloin erittäin harvion kun oli lasten kanssa esim hetken viikonloppuna että niiden kanssa ei voi siivota laittaa ruokaa tyhjentää tiskikonetta tai yhtään mitään. Toki asiat hidastuvat, ehkä juuri siksi mulla ei kahden lapsen kanssa ollut yleensä yhtään sekuntia omaa aikaa päivällä. Ja mies vieläpä koki ja kokee lasten syöttämisen niin hankalaksi ettei sitäkään vaivaudu tekemään. Heittäytymällä laiskaksi ja avuttomaksi toisen saa pakotettua hommiinm kyse kenellä kantti pettää kun lapsi itkee nälkäänsä.
No jos puoliso on 60-70 tuntia viikosta töissä, niin kyllä, silloin sen toisen pitää tehdä enemmän. Kätevästi jätit tuon omassa vuodatuksessasi mainitsematta. Jos sinä teet normaalia työpäivää ja puolisosi tekee kellon ympäri töitä ja lisäksi viikonloppujakin, niin tietenkään et voi olettaa että teette saman verran kotona. Kuten sanoin, lapsen ruokkimatta jättäminen on törkeää. Muilta osin sopimuskysymys. Minusta on ihan toimiva järjestely, että 8 h työpäivän ajan kotona oleva hoitaa vaan sen lapsen ja illalla tehdään kotihommat. Tietysti jos se työpäivä on 12 h niin tuo ei toimi.
Väitätkö, että lapsessa ei riitä töitä 12 tunniksi?
En tietenkään, mutta eihän se nyt toimi että siivotaan illalla yhdessä, jos kumppani tulee töistä vasta lapsen nukkumaanmenoaikaan. Silloin on tietysti pakko hoitaa ainakin ne äänekkäämmät kotityöt päivällä vaikka se olisikin haastavaa. Jos ei jaksa, niin silloin pitää puhua yhdessä onko kumppanin mahdollista keventää työtehtäviään ainakin pikkulapsivuosiksi. Tietysti se vaatii kukkaron nyörien kiristämistä, mihin kaikki ei ole valmiita. Se on sitten tietysti vähän omakin valinta, jos pitää välttämättä olla se kumppanin jatkuvien ylitöiden mahdollistama elintaso.
Jos tulee töistä 19-20, niin siinä on vielä 3-4 tuntia aikaa siivota. Se äänekkäin homma, eli imurointi vie ehkä puoli tuntia. Toki voi ostaa vaikka robotti-imurin, jonka voi pistää lakaisemaan lattiat illalla, kun lapsi on mennyt nukkumaan. On huomattavasti hiljaisempi kuin tavallinen imuri ja tekee työn itsenäisesti.
No sovitaan niin, että sinä saat siivota vaikka koko yön jos haluat. Muiden ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi ilahtunut, mutta en voi toki tietää mikä on ap:n perheessä tilanne ja mikä olisi ollut kohtuullinen reaktio.
Meillä kaikenlainen hoitovastuu - siitä huolimatta että myös isä oli lapsen kanssa hoitovapaalla - ja ylipäätään päävastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Jotenkin kummasti. Mies vaan oli täysin kyvytön kantamaan osuuttaan.
Kun minä olin vauvan kanssa kotona, hoidin parhaani mukaan muutkin kotityöt. Ihan kaikkea ei ehtinyt eikä jaksanut, mutta kävin kaupassa, oli jotain ruokaa aina kaapissa, siivosin ja lapsi oli hoidettu. Kun mies oli lapsen kanssa kotona, ei puhettakaan että olisi *ikinä* ollut ruokaa valmiina kun tulin töistä kotiin. Yleensä jopa niin, että kun tulin kotiin, niin lapsi huusi nälkäänsä ja mun piti heti alkaa sille puuhaamaan ruokaa. Kaupassa mies ei käynyt koskaan päiväsaikaan, kun lapsen kanssa kuulemma ihan mahdotonta. Siivota ei ehtinyt tai pystynyt, pyykkiä ei pessyt eikä tehnyt muutakaan.
Jos kaiken sen yövalvomisten ja kotitöiden ja vaativan työn lisäksi olisi ollut vapaa-aikaa, olisin halunnut olla yksin. Edes joskus. Ettei olisi tarvinnut kenenkään tarpeita täyttää, ei puhua kenenkään kanssa eikä katsoa ketään muuta. Näin ollen olisin ilahtunut eniten siitä että olisin päässyt yksin hotelliin. Jos mies olisi varannut jonkun romattisen kihlajaispäivämatkan, niin vituttanut se oisi. Sori vaan ap, toivottavasti olet ollut kotona osallistuva ja ajattelet myös mitä vaimosi haluaa.
Mammoista 50 ilahtuis ja ne 5 ei. Jälkimmäiset vois kattoo peiliin
Juuri tämä. Eri juttu jos on jotain vaikeita mt-ongelmia joiden takia ei pysty käsittelemään yllättäviä tilanteita, kuten joku tässä ketjussa kertoi murjottaneensa koko yllätysviikonloppureissun kun ahdistui mm. pesemättömistä tiskeistä, kaverin kanssa peruuntuneesta menosta ja paljun "likaisesta" vedestä. Jos on tällaisen erityisaikuisen kanssa aviossa niin luulisi tajuavan ettei sellaista voi kohdella kuin normaalia ihmistä. Mutta useimmat täysjärkiset aikuiset kyllä arvostavat puolison järjestämää yhteistä aikaa.
Ehkä ne 5 ovat ainoat järkevät. He ihmettelevät, miksi mies ei halua olla arjessa yhdessä, miksi koko parisuhde on sama asia kuin hotelliloma muutaman vuoden välein miehen päättämässä paikassa miehen päättämään aikaan. He ovat ne 5, jotka kykenevät keskustelemaan miehensä kanssa ja yhdessä sopimaan asioista ja joiden mies on mukana myös arjessa.
Jos puoliso ei kykene järjestämään yhteistä aikaa muualle kuin kauas kotoa, niin minusta se olisi ensisijaisesti perheterapian paikka! Mutta ehkä ne 50 on niin tyhmiä, että he eivät ymmärrä hotelliviikonlopun olevan miehelle paljon vaivattomampi asia kuin sen, että keittää vaimolle joka aamu kahvin ja syöttää siinä sivussa kuopuksen.
Sama täällä. Minä olisin ihan onnesta soikeana, jos mies haluaisi raahata minut hotelliin pantavaksi. Tai mihin tahansa. Tässä puutteessa pyllistäisin vaikka lähimmässä puskassa jos kumppani pyytäisi.