Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja, ei ketään voi pakottaa pysymään parisuhteessa. Ja jos toinen haluaa syystä tai toisesta lähteä, täytyy se hyväksyä. Varmasti ottaa päähän, mutta vuosien vellominen ei ole tervettä. 

Nuo dramaattiset hylkäämispuheet ovat järjettömiä, ilmeisesti suhde ja puoliso ei antanut sitä, mitä eroa halunnut kaipasi. Joskus voi kaivata ihan vain elämää ilman puolisoa, joskus arkea toisen ihmisen kanssa.  Voihan siihen olla ihan syynsäkin, miksi ex ei enää puolisostaan, emme tiedä, oliko näin. 

Mitä ehdotatte ratkaisuksi, pakkoavioliittoa, eron kieltämistä? Jalkapuuta? Ja onko sillä, josta ero otetaan velvollisuuksia muuttua eroa tahtovan mieleiseksi, ettei tule katkeruutta?  

NIIMPÄ! Keskenkasvuisille ja mikään-ei-ikinä-ole-syytäni-enkä-hyväksy-kuin-oman-tapani.toimia-ja-vain-minä-saan-kiukutella-ja-erota -tyypeille varmaan kävisikin tämä, ikuinen kadotus ja pallo jalkaan. Hieman järkeä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 <em><strong>En edes ymmärrä, miten vanhemmuuden voi jakaa siten, ettei voi olla saman katon alla tarpeen vaatiessa. Miten nämä vanhemmat meinaavat toimia, jos lapsi sairastuu vakavasti tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu? Vaativatko he lääkäriltä kaksi audienssia jne?</strong></em>
</p>

<p><em><strong>Itse haluan mieluummin antaa esimerkin siitä, että voidaan sopia ja antaa anteeksi tai ainakin käyttäytyä asiallisesti. En halua antaa semmoista mallia, että esimerkiksi petytyksi tulemisesta ei voisi toipua. Haluan näyttää, että elämä jatkuu</strong></em>.[/quote kirjoitti:

Tää. Juuri presiis tää. Ei lisättävää.

Ihan varmasti pystyn olemaan lääkärillä lapseni isän kanssa yhtä aikaa.

Mutta en rupea tarjoilemaan kodissani kakkua naiselle, joka meni minun sänkyyni naimaan minun silloista puolisoani. Koskaan enkä ikinä.

Eksä voi menettää täysin arvostukseni ja kunnioitukseni, mutta pysyy silti lasteni isänä. Itsehän hänet menin valitsemaan lasten isäksi, ja joskin sitä voi harmitella, ei asialle enää mitään voi eikä lapsille pidä tilannetta tehdä vaikeammaksi. 

Mutta eksän uutta naista en ole elämääni pyytänyt enkä tarkoittanut häntä vuoteeseeni paneksimaan, ja kun nyt hän sai jo nautiskella vieraanvaraisuudestani ihan tarpeeksi tietämättäni, niin eiköhän se jo minun osaltani riitä.

Eipä sinun ole pakko kakkua tarjoillakaan. Eikä varsinkaan kotona. Älykkäät ja kypsät vanhemmat järjestävät juhlat kodin ulkopuolella ja tilaavat tarjoilut niin, että isä maksaa puolet ja äiti puolet. Sitten jokainen voi ihan itse ottaa kakkua eikä tarvitse tarjoilla kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalla täällä on ketju, jossa uusperheen uusi kumppani kertoo kuinka vaikeaa on, kun entinen kumppani määrää ja häärää mukana uusperheen elämässä lapsen kautta.

Ja mies ei pysty sanomaan vastaan. Kun hyvittelee ja pelkää exäänsä.

Voin aivan hyvin kuvitella mihin nämä katkeruuteensa, kostoonsa ja marttyyriinviittaansa pukeutuneet exät pystyvät kun lukee eräitä näitä kommentteja. Myös sitä uutta kumppania ja uutta perhettä kohtaan.

Ymmärrän pahan mielen ja pettymyksen kun mies esimerkiksi lähtee ja eroaa toiseen rakastumisen vuoksi.

Mutta en ymmärrä, että on oikeus jäädä siihen velllomaan vuosiksi ja aikomattakaan jatkaa omaa elämää. Ja sillä varjolla käyttäytyä miten tahansa.

Ja tosiaan juuri se lähtijä on ikuisesti tuomittu roistoksi ja jätetty pyhimykseksi.

Oli hän aikanaan miten hyvä kumppani tai vanhempi tahansa.

Kaikki se on poispyyhitty ja mitätöity, vaikka vanhempana olisi ihan yhtä hyvä kuin ennenkin.

Mutta kun meni ja rakastui toiseen. Tai ylipäätään erosi. Silloin ei voi olla, joidenkin mielestä ei tämän kanssa voi olla edes yhteisissä lasten juhlissa.

Viis mitä lapsista tuntuu.

Erota saa jos ei ole tyytyväinen perheeseensä. Mutta pettäminen on väärin, eikä sitä loukatun osapuolen tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää. Ikinä. Kannattaa aina tehdä selväksi lapselle millainen ketju ja Lieto pettäjä on niin että nekin ymmärtää valita oikean puolen. Tällöin mitään ongelmia juhlienvietostakaan ei tule. Petturi ja sen panot ovat oikealle perheelle kuolleita.

Tämä kertookin kirjoittajasta kaiken olennaisen. Vanhempien riitoja ei KOSKAAN lasten korville tai silmille ja HARTEILLE. Ei koskaan. Menehän terapiaan, tarvitset sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kypsymätöntä ja itsekästä porukkaa. On täysin itsepetosta väittää, että hyvin sujuu tuplajuhlat yms. Paskan marjat. Miettikää, millaisen mallin aikuisuudesta annatte lapsille!

Itsekullekin sanoisin, että miettikää pitkään ja hartaasti, mikä on lapsen, sen viattoman osapuolen, kannalta parasta. Ja se jälkeen toimitte tasan niin ja kaivatte sen nenän omasta navastanne.

Minä olen entinen lapsi, jolle järjestettiin kahdet juhlat n. 2-vuotiaasta lähtien, jolloin vanhempani erosivat. Minun on vaikea ymmärtää, millä tavalla olen mennyt nyt pilalle ja millä tavalla olen saanut muka huonon mallin aikuisuudesta? Muistan mukavia synttäri- ja muita juhlia, joissa oli kivaa (välillä tylsääkin, koska suvuissa ei ollut juuri muita lapsia) ja joissa sai tavata sukua. Myöhemmin ajateltuna nämä tapaamiset ovat olleet tosi tärkeitä.

Minun mielestäni olisi ollut outoa, jos juhlat olisi järjestetty vain toisen vanhempani luona. Näin monia sukulaisiani ainoastaan synttäreilläni ja tykkäsin esitellä heille esim. huoneeni (isän luona isän sukulaisille ja äitin luona äitin sukulaisille). Samalla sukulaiset tulivat myös tapaamaan sitä vanhempaa, jonka sukulaisia olivat. Isän ja äitin suvut eivät olleet missään tekemisissä toistensa kanssa. Asiaan ei liittynyt mitään dramaattista, mutta he eivät vain tunteneet toisiaan. Ovat kai minun ristiäisissäni ja 1-v synttäreillä nähneet toisensa, mutta eivät muuten. Olisi outoa, jos heidän olisi pitänyt juhlia yhdessä joka vuosi.

Joku täällä kommentoi että sukulaiset tulevat myös esim katsomaan kotia samalla. Näin meilläkin. Isäni esim. remontoi vanhaa taloa, jossa asuimme ja vieraat olivat luonnollisesti siitä kiinnostuneita ja synttäreilläni samalla päivitettiin mitä viimeisen vuoden aikana on saatu aikaan.

Silloin en tätä ajatellut, mutta näin aikuisiällä on tullut myös mieleen, että isän vaimo oli kova leipomaan ja järjestelemään juhliani. En usko että äitini olisi antanut hänen tehdä niin paljon, jos vanhempani olisivat järjestäneet juhlat yhdessä. Olisin siis menettänyt ihanat muistot äitipuoleni järjestelyistä. Täällä joku kommentoi että uusien puolisoiden tulee jättäytyä taka-alalle ja pysyä poissa lasten juhlista. Tästä en voisi olla enempää eri mieltä. Isäni vaimo oli ja on osa myös minun perhettäni. Halusin hänet juhliini ja olisi ollut kauheaa jos hänen olis "pitänyt jätäytyä taka-alalle".

Jotkut leikki-ikäisen synttärit ovat vähän eri asia kuin se, että pitää järjestää kahdet rippijuhlat ja lakkiaiset.

Monet aikuiset lapset joutuvat edelleen murehtimaan, kun vanhemmat eivät voi muka tulla yhtä aikaa häihin tai ristiäisiin. Nämä jotkut onnettomat tekevät kaunasta elämän sisällön kymmeniksi vuosiksi.

Ja lapsi tietää ja tuntee kyllä, jos näiden järjestelyjen takana on vihanpito. Se on hänellekin taakka. Ap:kaan ei meinaa muka mahtua samaan kirkkoon exänsä kanssa. Miltä tämä lapsesta tuntuu?

Sinä olit niin pieni, että et muista perheen yhteisiä juhlia etkä koe varmaan siksi menetystä. Niille lapsille, jotka muistavat yhteiset ajat, on todella tärkeää nähdä, että vanhemmat voivat edelleen olla normaalisti tekemisissä keskenään.

En edes ymmärrä, miten vanhemmuuden voi jakaa siten, ettei voi olla saman katon alla tarpeen vaatiessa. Miten nämä vanhemmat meinaavat toimia, jos lapsi sairastuu vakavasti tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu? Vaativatko he lääkäriltä kaksi audienssia jne?

Itse haluan mieluummin antaa esimerkin siitä, että voidaan sopia ja antaa anteeksi tai ainakin käyttäytyä asiallisesti. En halua antaa semmoista mallia, että esimerkiksi petytyksi tulemisesta ei voisi toipua. Haluan näyttää, että elämä jatkuu.

Ei kaksissa juhlissa ole kyse siitä, ollaanko sovussa vai ei. Monet järjestää hääjuhlatkin tuplasti eli yhden suvulle, toiset kavereille eikä kukaan tule sanomaan, että eikö sun kaverit voisi olla sovussa sun mummon kanssa.

Ei nuoret mieti vanhempien välejä, jos on erottu vuosia sitten. Heille tiedossa on kahdet juhlat kahden suvun kesken ja parasta on, että kaikki tuntevat kaikki. Ei synny ikäviä tilanteita, joissa kokee, että ei ota riittävästi huomioon kaikkia, koska yhden mummon kanssa juttelu ei ole pois toiselta mummolta. Paikalla kun on kerrallaan vain yksi.

JUhlat muuttuvat, enää ei häihin tule kaksi sukua ja kokonainen kylä, joten miksi samaa sankaria ei juhlittaisi moneen kertaan eri porukalla. Minulla oli kolmet 50-v synttärit eli yhdet omalle perheelle, toiset serkuilleni ja kolmannet miehen suvulle, naapureille, tutuille jne. Näin oli aikaa kaikille ja puheenaiheet olivat sille porukalle sopivia. Naapureita tuskin kiinnostivat uintiretket serkkujen kanssa.

Kai nyt aikuinen saa itse päättää kuinka monet synttärit ja hääjuhlat pitää. Aloituksessa on kyse kuitenkin lapsista. Rippijuhlissa on se lapsi pääosassa. Kyllä häneltä pitää kysyä haluaako/jaksaako HÄN enempää kuin yhdet juhlat...

Miksi ei jaksaisi, tuplasti lahjoja! Koska yleensä sinne "toisen vanhemman" luona pidettäviin rippijuhliin lähtevät isovanhemmat, ei välttämättä sedät, tädit ja serkut.

Eipä nuo juhlat nuorille mitään herkkua ole. Synttärit nyt erikseen mutta jotkut rippijuhlat ovat aika tylsiä. Sitä pitää istua laitettuna seurustelemassa sukulaisten kanssa tunti tolkulla. Ja kun kaverit pääsevät vapaalle joutuu tulajuhlija toisiin juhliin pällisteltäväksi. Eikä niitä lahjojakaan välttämättä tuplasti tule, ei ne kummit ja isovanhemmat kahta lahjaa tuo vaikka osallistuisi molempiin juhliin.

Miksi isovanhemmat saisi kutsun kaksiin juhliin saati osallistuisi tuplasti?

Meillä lapset ja nuoret on muutenkin tekemisissä sukulaisten kanssa, ei juhlia koeta rangaistuksena. Ihan outo ajatuskin, että "pitää istua laitettuna tunti tolkulla" ja "kaverit pääsevät vapaalle kun itse joutuu pällisteltäväksi". Sinulla on omituinen käsitys siitä, miten nykyisin juhlitaan ja miten hyvät suhteet nuorilla voi olla sukuunsa.

Karkeasti 90% nuorista suostuu rippijuhliin joko vanhempiensa mieliksi tai rahalahjojen takia. Suurempi osuus jälkimmäisestä syystä. Heitä ei todellakaan kiinnosta Mirva-tädin "hauskat" jutut naimaikään pääsemisestä ja Kerttu-sedän utelut poika/tyttöystävistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 <em><strong>En edes ymmärrä, miten vanhemmuuden voi jakaa siten, ettei voi olla saman katon alla tarpeen vaatiessa. Miten nämä vanhemmat meinaavat toimia, jos lapsi sairastuu vakavasti tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu? Vaativatko he lääkäriltä kaksi audienssia jne?</strong></em>
</p>

<p><em><strong>Itse haluan mieluummin antaa esimerkin siitä, että voidaan sopia ja antaa anteeksi tai ainakin käyttäytyä asiallisesti. En halua antaa semmoista mallia, että esimerkiksi petytyksi tulemisesta ei voisi toipua. Haluan näyttää, että elämä jatkuu</strong></em>.[/quote kirjoitti:

Tää. Juuri presiis tää. Ei lisättävää.

Ihan varmasti pystyn olemaan lääkärillä lapseni isän kanssa yhtä aikaa.

Mutta en rupea tarjoilemaan kodissani kakkua naiselle, joka meni minun sänkyyni naimaan minun silloista puolisoani. Koskaan enkä ikinä.

Eksä voi menettää täysin arvostukseni ja kunnioitukseni, mutta pysyy silti lasteni isänä. Itsehän hänet menin valitsemaan lasten isäksi, ja joskin sitä voi harmitella, ei asialle enää mitään voi eikä lapsille pidä tilannetta tehdä vaikeammaksi. 

Mutta eksän uutta naista en ole elämääni pyytänyt enkä tarkoittanut häntä vuoteeseeni paneksimaan, ja kun nyt hän sai jo nautiskella vieraanvaraisuudestani ihan tarpeeksi tietämättäni, niin eiköhän se jo minun osaltani riitä.

Eipä sinun ole pakko kakkua tarjoillakaan. Eikä varsinkaan kotona. Älykkäät ja kypsät vanhemmat järjestävät juhlat kodin ulkopuolella ja tilaavat tarjoilut niin, että isä maksaa puolet ja äiti puolet. Sitten jokainen voi ihan itse ottaa kakkua eikä tarvitse tarjoilla kenellekään. 

Valitettavasti eksäni ei ole älykäs, kypsä, leivontataitoinen eikä halukas järjestämään juhlia missään - mutta halukas kyllä keikkumaan itse esillä juhlassa kuin juhlassa.

Ja itsellä ei kyllä välttämättä ole varoja joka juhlia neljälle lapselle järjestää vuokratiloissa. 

Valitan edelleen ensimmäistä puolisovalintaani, mutta asialle ei neljän yhteisen lapsen jälkeen tosiaan enää paljon mitään voi.

Mielestäni vanhempien vain pitää mennä. Voi sanoa vaikka lapselle että  tottakai tulen juhliisi, mutta sen verran huomautan, että tulen kohtelemaan isääsi kuin ilmaa, eli en kiinnitä häneen mitään huomiota, joten voisitko sanoa isällesi ettei hänkään edes vilkaisisi minuun päin, saati pyrkisi juttusille?

Noin ei tarvitse lapsen pelätä yhteenottoa, tai mitään marttyyritouhuja omissa juhlissaan.

Minun mieheni exä, ja lasten äiti myös jotenkin kuvitteli että hän olisi edelleen se "ykkösnainen" mieheni vanhemmille ja sukulaisille, ja oli näreissään kun appivanhemmat ja miehen sisarukset ottivat minut "omakseen" lähes välittömästi. Jotenkin se hänen mielestään pyyhki hänen tärkeyttään pois, ja niinhän se luonnollisesti onkin. Hän on exä, eikä ole enee kenellekään muuta kuin mieheni lasten äiti. Tämä nianen on kuitenkin aiheuttanut sen että MINÄ en mene mihinkään lasten juhliin, ja mieheni menee sinne ihan väkipakolla, ja on niin lyhyen aikaa kuin kehtaa. Kyseisissä juhlissa ei ole enää kutsuttu mieheni puolen sukua ketään, ja mieheni menee sinne aivan yksin pällisteltäväksi, mutta menee kuitenkin. Toinen mieheni lapsista ymmärtää että minä en tule, mutta toinen yrittää syyllistää. Välillä ihmettelen että eikö ne juhlat pitäisi olla hänen juhlimistaan varten eikä sitä että saa ähäkutin, kun minä syyllistettynä tulen juhliin ihmeteltäväksi.

Eikö ole kumma, että lapset pannaan kärsimään vanhempien teoista? Ettekö huomaa sitä?

Kyllä pitää vaan nostaa nokka pystyyn ja mennä samaan tilaisuuteen jo lapsen vuoksi. Se on vasta osoitus siitä, elämä jatkuu eikä kärsijöiksi laiteta syyttömiä lapsia.

Olin lakkiaisissa pari vuotta sitten ja eronneet vanhemmat eivät olleet pitäneet yhteisiä lasten juhlia eron jälkeen ja sitten aloite tuli ulkopuoliselta sukulaisilta, että voisitteko jo kasvaa aikuisiksi ja pitää yhdet juhlat? Se sopi kaikille ja hyvin meni ja vastaisuudessa ei tarvi miettiä että miten se ja se. Esim näitäkään ei voi järjestää kahta kertaa joten kannattaa harjoitella ajoissa yhteisiä juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja, ei ketään voi pakottaa pysymään parisuhteessa. Ja jos toinen haluaa syystä tai toisesta lähteä, täytyy se hyväksyä. Varmasti ottaa päähän, mutta vuosien vellominen ei ole tervettä. 

Nuo dramaattiset hylkäämispuheet ovat järjettömiä, ilmeisesti suhde ja puoliso ei antanut sitä, mitä eroa halunnut kaipasi. Joskus voi kaivata ihan vain elämää ilman puolisoa, joskus arkea toisen ihmisen kanssa.  Voihan siihen olla ihan syynsäkin, miksi ex ei enää puolisostaan, emme tiedä, oliko näin. 

Mitä ehdotatte ratkaisuksi, pakkoavioliittoa, eron kieltämistä? Jalkapuuta? Ja onko sillä, josta ero otetaan velvollisuuksia muuttua eroa tahtovan mieleiseksi, ettei tule katkeruutta?  

Ketään ei voi pakottaa jäämään omasta mielestään huonoon suhteeseen. Toisaalta ketään ei voi vaatia kutsumaan juhliinsa ketään sellaista, joka on tehnyt selväksi, että hänen elämänsä on jo kulkenut jonnekin muualle. Ei pidä kuvitella, että voi mennä ja tehdä mitä tahtoo, mutta parisuhteen toinen puolisko on edelleen jonkinlainen sihteerin ja emännöitsijän risteytys, joka järjestää juhlia kahdelle tai jopa kolmelle suvulle. Näin siksi, että se on tälle lähtijälle helpointa, voi tulla sukuineen juhliin miettimättä sitä vaivaa, mikä niistä on valmisteluineen ollut.

Jos rakastaa lastaan, järjestää tälle juhlat eikä tule kuokkimaan entisen puolison juhliin.

Sinäkö olet pääsemässä ripille vai miksi pidät rippijuhlia ominasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 <em><strong>En edes ymmärrä, miten vanhemmuuden voi jakaa siten, ettei voi olla saman katon alla tarpeen vaatiessa. Miten nämä vanhemmat meinaavat toimia, jos lapsi sairastuu vakavasti tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu? Vaativatko he lääkäriltä kaksi audienssia jne?</strong></em>
</p>

<p><em><strong>Itse haluan mieluummin antaa esimerkin siitä, että voidaan sopia ja antaa anteeksi tai ainakin käyttäytyä asiallisesti. En halua antaa semmoista mallia, että esimerkiksi petytyksi tulemisesta ei voisi toipua. Haluan näyttää, että elämä jatkuu</strong></em>.[/quote kirjoitti:

Tää. Juuri presiis tää. Ei lisättävää.

Ihan varmasti pystyn olemaan lääkärillä lapseni isän kanssa yhtä aikaa.

Mutta en rupea tarjoilemaan kodissani kakkua naiselle, joka meni minun sänkyyni naimaan minun silloista puolisoani. Koskaan enkä ikinä.

Eksä voi menettää täysin arvostukseni ja kunnioitukseni, mutta pysyy silti lasteni isänä. Itsehän hänet menin valitsemaan lasten isäksi, ja joskin sitä voi harmitella, ei asialle enää mitään voi eikä lapsille pidä tilannetta tehdä vaikeammaksi. 

Mutta eksän uutta naista en ole elämääni pyytänyt enkä tarkoittanut häntä vuoteeseeni paneksimaan, ja kun nyt hän sai jo nautiskella vieraanvaraisuudestani ihan tarpeeksi tietämättäni, niin eiköhän se jo minun osaltani riitä.

Juuri näin ja lisäksi mittavat taloudelliset menetykset ja kova arki ainoana vanhempana lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.

Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.

Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.

Meillä on pidetty myös rippijuhlat ja lakkiaiset kahdessa paikassa. Samana päivänä, kun välimatka on niin lyhyt, juhlittava vain vaihtanut paikkaa kodista toiseen. Ihan hyvin on mennyt. Joskus tulevaisuudessa edessä varmaan häät, jossa pitää sopia samoihin juhliin, eiköhän silloin jo sovita ilman riitoja. Mutta erilliset juhlat ovat olleet kivat kaikkien kannalta, ei vaikeita tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.

Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.

Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.

Meillä on pidetty myös rippijuhlat ja lakkiaiset kahdessa paikassa. Samana päivänä, kun välimatka on niin lyhyt, juhlittava vain vaihtanut paikkaa kodista toiseen. Ihan hyvin on mennyt. Joskus tulevaisuudessa edessä varmaan häät, jossa pitää sopia samoihin juhliin, eiköhän silloin jo sovita ilman riitoja. Mutta erilliset juhlat ovat olleet kivat kaikkien kannalta, ei vaikeita tilanteita.

Jättäisin vanhemmat kutsumatta, jos minulla ei olisi kokemusta siitä, että sopivat samoihin juhliin riitelemättä. Ei kiinnosta ottaa riskiä, että hääpäiväni menee pilalle lapsellisten vanhempien riitelyn takia. 

Jaahas katkerat exät, eikös teidän pitäisi käydä vähän Syntisten pöydässä, niin rauhoittuisitte?😅

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole kumma, että lapset pannaan kärsimään vanhempien teoista? Ettekö huomaa sitä?

Kyllä pitää vaan nostaa nokka pystyyn ja mennä samaan tilaisuuteen jo lapsen vuoksi. Se on vasta osoitus siitä, elämä jatkuu eikä kärsijöiksi laiteta syyttömiä lapsia.

Olin lakkiaisissa pari vuotta sitten ja eronneet vanhemmat eivät olleet pitäneet yhteisiä lasten juhlia eron jälkeen ja sitten aloite tuli ulkopuoliselta sukulaisilta, että voisitteko jo kasvaa aikuisiksi ja pitää yhdet juhlat? Se sopi kaikille ja hyvin meni ja vastaisuudessa ei tarvi miettiä että miten se ja se. Esim näitäkään ei voi järjestää kahta kertaa joten kannattaa harjoitella ajoissa yhteisiä juhlia.

Piti olla, että häitäkään ei voi järjestää kahta kertaa.

Miettikää miten käyttäydytte kun lapsen häät ?

Lapsi naimisiin todistajien läsnäollessa ja kahdet juhlat tai ei juhlia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalla täällä on ketju, jossa uusperheen uusi kumppani kertoo kuinka vaikeaa on, kun entinen kumppani määrää ja häärää mukana uusperheen elämässä lapsen kautta.

Ja mies ei pysty sanomaan vastaan. Kun hyvittelee ja pelkää exäänsä.

Voin aivan hyvin kuvitella mihin nämä katkeruuteensa, kostoonsa ja marttyyriinviittaansa pukeutuneet exät pystyvät kun lukee eräitä näitä kommentteja. Myös sitä uutta kumppania ja uutta perhettä kohtaan.

Ymmärrän pahan mielen ja pettymyksen kun mies esimerkiksi lähtee ja eroaa toiseen rakastumisen vuoksi.

Mutta en ymmärrä, että on oikeus jäädä siihen velllomaan vuosiksi ja aikomattakaan jatkaa omaa elämää. Ja sillä varjolla käyttäytyä miten tahansa.

Ja tosiaan juuri se lähtijä on ikuisesti tuomittu roistoksi ja jätetty pyhimykseksi.

Oli hän aikanaan miten hyvä kumppani tai vanhempi tahansa.

Kaikki se on poispyyhitty ja mitätöity, vaikka vanhempana olisi ihan yhtä hyvä kuin ennenkin.

Mutta kun meni ja rakastui toiseen. Tai ylipäätään erosi. Silloin ei voi olla, joidenkin mielestä ei tämän kanssa voi olla edes yhteisissä lasten juhlissa.

Viis mitä lapsista tuntuu.

Erota saa jos ei ole tyytyväinen perheeseensä. Mutta pettäminen on väärin, eikä sitä loukatun osapuolen tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää. Ikinä. Kannattaa aina tehdä selväksi lapselle millainen ketju ja Lieto pettäjä on niin että nekin ymmärtää valita oikean puolen. Tällöin mitään ongelmia juhlienvietostakaan ei tule. Petturi ja sen panot ovat oikealle perheelle kuolleita.

Hyvä kuulla, että sinä ymmärrät puolisollasi olevan oikeus erota halutessaan ja silti jatkaa tasavertaista vanhemmuutta siinä missä sinäkin. Näin ei kuitenkaan aina ole. Tiedän esim tapauksen jossa toinen puolisoista kertoi rakkautensa loppuneen ja lopetti fyysisen kanssakäymisen täysin (jopa muutti toiseen makuuhuoneeseen), mutta toinen ei silti luvannut eroa. Tässä oli taloudellinen hyöty vaikuttimena taustalla, ei edes lapsia. Pitkittynyt tilanne ei päättynyt kovin kauniisti, kummankaan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi naimisiin todistajien läsnäollessa ja kahdet juhlat tai ei juhlia ollenkaan.

Ihan vaan normaalit häät yksillä juhlilla ja ilmat aikuislapsia. Juhlikoon keskenään! Eikun eihän ne pysty. No juhlikoon yksinään. Sitten on vanhainkodissa hyvin aikaa miettiä, kannattiko kiukutella niin paljon, ettei oman lapsensa häitäkään päässyt näkemään. Sama homma sitten kaikkien lastenlasten juhlien kanssa. Kiukuttelevat isovanhemmat jäävät automaattisesti pois kutsulistalta.  

Itsekästä antaa oman katkeruuden vaikuttaa lapsiin. Lasten pitää mennä etusijalle. Olen itse erolapsi eikä vanhemmillani ollut mitään vaikeuksia tulla toimeen, kohtaamiset sujuivat leppoisasti ja kenellekään ei olisi tullut mieleenkään kahdet juhlat. Nehän ovat lasten juhlat, todella itsekästä järjestää niistä joku oman katkeruuden show.

Aikuisena on itkettänyt kuulla muilta erolapsilta, että he ovat pelänneet vaihtotilanteita, koska ne on hoidettu niin, ettei vanhempien tarvitse tavata. Lapset ovat pelänneet vanhempien mahdollista kohtaamista ja tunteneet vastuuta siitä, miten se sujuu. Minun ei luojan kiitos ole tarvinnut tästä koskaan kärsiä, vaikka vanhempieni eroon liittyi pettäminen ja vaihto lennosta uuteen puolisoon. Yritä päästä katkeruudestasi yli lastesi takia tai piilota se ainakin, tuo ei ole reilua heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.

Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.

Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.

Meillä on pidetty myös rippijuhlat ja lakkiaiset kahdessa paikassa. Samana päivänä, kun välimatka on niin lyhyt, juhlittava vain vaihtanut paikkaa kodista toiseen. Ihan hyvin on mennyt. Joskus tulevaisuudessa edessä varmaan häät, jossa pitää sopia samoihin juhliin, eiköhän silloin jo sovita ilman riitoja. Mutta erilliset juhlat ovat olleet kivat kaikkien kannalta, ei vaikeita tilanteita.

Mitä ihmeen vaikeita tilanteita? Se, että sanoo hei? On kyllä vaikeaa joo.

Aikuisuutta ei ole se, että välttelee vaikeita tilanteita vaan päinvastoin. Normaali ihminen kestää hieman epämukavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas katkerat exät, eikös teidän pitäisi käydä vähän Syntisten pöydässä, niin rauhoittuisitte?😅

Voi olla 😅😁

Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.