Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.
Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.
Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.
Meillä on pidetty myös rippijuhlat ja lakkiaiset kahdessa paikassa. Samana päivänä, kun välimatka on niin lyhyt, juhlittava vain vaihtanut paikkaa kodista toiseen. Ihan hyvin on mennyt. Joskus tulevaisuudessa edessä varmaan häät, jossa pitää sopia samoihin juhliin, eiköhän silloin jo sovita ilman riitoja. Mutta erilliset juhlat ovat olleet kivat kaikkien kannalta, ei vaikeita tilanteita.
Mitä ihmeen vaikeita tilanteita? Se, että sanoo hei? On kyllä vaikeaa joo.
Aikuisuutta ei ole se, että välttelee vaikeita tilanteita vaan päinvastoin. Normaali ihminen kestää hieman epämukavuutta.
Aikuisuutta voi olla myös väistäminen silloin kun se on lasten kannalta helpompaa. Jos tunnelma on hyvin kireä ei lapsetkaan kykene nauttimaan juhlista. Miksi pakolla vääntää kaikki yhteen jos ei enää olla perhettä? Lapset tottuneet kahteen kotiin, kahdenlaiseen tapaan juhlia. Miksi pitäisi olla vain yhdet juhlat, eikö kahdet juhlat ole ihan yhtä hyvä? Häät eri asia, silloin varmasti kannattaa juhlia yhdessä sopuisasti, mutta rippijuhlat tai lakkiaiset - ihan hyvin onnistuu kaksilla juhlillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksien juhlien järjestäminen on lapselle aivan perseestä. Veljeni rippijuhlat pidettiin tuplana ja se oli naurettavaa. Itse päätin, että jos jommallekummalle vanhemmalleni on niin vaikea tulla saman katon alle, saa olla tulematta. En aio pitää kaksia häitä tai vaikka kaksia synttäreitä lapsilleni. Yo-juhlani järjestettiin neutraalissa tilassa. Isäni ei olisi tullut juhliin, ellei mummoni olisi pakottanut häntä tulemaan (en tiedä, millä kiristi). Tämän jälkeen isänkin on ollut helpompi ilmestyä paikalle. Häät sujuivat jo aika mallikkaasti ja nykyään n. 20 vuotta myöhemmin, vanhempani tulevat ihan sujuvasti lastenlastensa synttäreille ja jopa vaihtavat kuulumisia.
Kyllä se on aikuisen tehtävä nöyrtyä lasten parhaaksi ja yrittää tulla sen verran toimeen, että voi samoihin juhliin osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.
Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.
Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.
Meillä on pidetty myös rippijuhlat ja lakkiaiset kahdessa paikassa. Samana päivänä, kun välimatka on niin lyhyt, juhlittava vain vaihtanut paikkaa kodista toiseen. Ihan hyvin on mennyt. Joskus tulevaisuudessa edessä varmaan häät, jossa pitää sopia samoihin juhliin, eiköhän silloin jo sovita ilman riitoja. Mutta erilliset juhlat ovat olleet kivat kaikkien kannalta, ei vaikeita tilanteita.
Mitä ihmeen vaikeita tilanteita? Se, että sanoo hei? On kyllä vaikeaa joo.
Aikuisuutta ei ole se, että välttelee vaikeita tilanteita vaan päinvastoin. Normaali ihminen kestää hieman epämukavuutta.
Aikuisuutta voi olla myös väistäminen silloin kun se on lasten kannalta helpompaa. Jos tunnelma on hyvin kireä ei lapsetkaan kykene nauttimaan juhlista. Miksi pakolla vääntää kaikki yhteen jos ei enää olla perhettä? Lapset tottuneet kahteen kotiin, kahdenlaiseen tapaan juhlia. Miksi pitäisi olla vain yhdet juhlat, eikö kahdet juhlat ole ihan yhtä hyvä? Häät eri asia, silloin varmasti kannattaa juhlia yhdessä sopuisasti, mutta rippijuhlat tai lakkiaiset - ihan hyvin onnistuu kaksilla juhlillakin.
Ei ole. Erolapsen koko elämä on pompottelua kodista toiseen. Olisi ihanaa, jos se olisi edes juhlapäivinä ollut jotain muuta. Se se vasta lasta ahdistaakin, kun äiti ja isä ovat niin kireissä väleissä, ettei edes lapsen takia kyetä hetkeä toista sietämään.
t. erolapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.
Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.
Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.
Meillä on pidetty myös rippijuhlat ja lakkiaiset kahdessa paikassa. Samana päivänä, kun välimatka on niin lyhyt, juhlittava vain vaihtanut paikkaa kodista toiseen. Ihan hyvin on mennyt. Joskus tulevaisuudessa edessä varmaan häät, jossa pitää sopia samoihin juhliin, eiköhän silloin jo sovita ilman riitoja. Mutta erilliset juhlat ovat olleet kivat kaikkien kannalta, ei vaikeita tilanteita.
Mitä ihmeen vaikeita tilanteita? Se, että sanoo hei? On kyllä vaikeaa joo.
Aikuisuutta ei ole se, että välttelee vaikeita tilanteita vaan päinvastoin. Normaali ihminen kestää hieman epämukavuutta.
Aikuisuutta voi olla myös väistäminen silloin kun se on lasten kannalta helpompaa. Jos tunnelma on hyvin kireä ei lapsetkaan kykene nauttimaan juhlista. Miksi pakolla vääntää kaikki yhteen jos ei enää olla perhettä? Lapset tottuneet kahteen kotiin, kahdenlaiseen tapaan juhlia. Miksi pitäisi olla vain yhdet juhlat, eikö kahdet juhlat ole ihan yhtä hyvä? Häät eri asia, silloin varmasti kannattaa juhlia yhdessä sopuisasti, mutta rippijuhlat tai lakkiaiset - ihan hyvin onnistuu kaksilla juhlillakin.
Ei ole. Erolapsen koko elämä on pompottelua kodista toiseen. Olisi ihanaa, jos se olisi edes juhlapäivinä ollut jotain muuta. Se se vasta lasta ahdistaakin, kun äiti ja isä ovat niin kireissä väleissä, ettei edes lapsen takia kyetä hetkeä toista sietämään.
t. erolapsi
Ei ahdistanut. Se olisi ahdistanut, jos olisi pitänyt jatkuvasti pelätä milloin pilaavat juhlat. t. toinen erolapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Summa summarum tästä keskustelusta: Jokainen eroperhe on erilainen. Se tapa mikä sopii yhdelle, on aivan väärä toiselle. Mutta se mikä tässä on pointtina on sen lapsen oma mielipide. Miten hän haluaa juhlat järjestettävän? Se mitä lapsi haluaa, vanhemmat ( isovanhemmat, sukulaiset, nyxät yms.) toimikoon sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kypsymätöntä ja itsekästä porukkaa. On täysin itsepetosta väittää, että hyvin sujuu tuplajuhlat yms. Paskan marjat. Miettikää, millaisen mallin aikuisuudesta annatte lapsille!
Itsekullekin sanoisin, että miettikää pitkään ja hartaasti, mikä on lapsen, sen viattoman osapuolen, kannalta parasta. Ja se jälkeen toimitte tasan niin ja kaivatte sen nenän omasta navastanne.
Minä olen entinen lapsi, jolle järjestettiin kahdet juhlat n. 2-vuotiaasta lähtien, jolloin vanhempani erosivat. Minun on vaikea ymmärtää, millä tavalla olen mennyt nyt pilalle ja millä tavalla olen saanut muka huonon mallin aikuisuudesta? Muistan mukavia synttäri- ja muita juhlia, joissa oli kivaa (välillä tylsääkin, koska suvuissa ei ollut juuri muita lapsia) ja joissa sai tavata sukua. Myöhemmin ajateltuna nämä tapaamiset ovat olleet tosi tärkeitä.
Minun mielestäni olisi ollut outoa, jos juhlat olisi järjestetty vain toisen vanhempani luona. Näin monia sukulaisiani ainoastaan synttäreilläni ja tykkäsin esitellä heille esim. huoneeni (isän luona isän sukulaisille ja äitin luona äitin sukulaisille). Samalla sukulaiset tulivat myös tapaamaan sitä vanhempaa, jonka sukulaisia olivat. Isän ja äitin suvut eivät olleet missään tekemisissä toistensa kanssa. Asiaan ei liittynyt mitään dramaattista, mutta he eivät vain tunteneet toisiaan. Ovat kai minun ristiäisissäni ja 1-v synttäreillä nähneet toisensa, mutta eivät muuten. Olisi outoa, jos heidän olisi pitänyt juhlia yhdessä joka vuosi.Joku täällä kommentoi että sukulaiset tulevat myös esim katsomaan kotia samalla. Näin meilläkin. Isäni esim. remontoi vanhaa taloa, jossa asuimme ja vieraat olivat luonnollisesti siitä kiinnostuneita ja synttäreilläni samalla päivitettiin mitä viimeisen vuoden aikana on saatu aikaan.
Silloin en tätä ajatellut, mutta näin aikuisiällä on tullut myös mieleen, että isän vaimo oli kova leipomaan ja järjestelemään juhliani. En usko että äitini olisi antanut hänen tehdä niin paljon, jos vanhempani olisivat järjestäneet juhlat yhdessä. Olisin siis menettänyt ihanat muistot äitipuoleni järjestelyistä. Täällä joku kommentoi että uusien puolisoiden tulee jättäytyä taka-alalle ja pysyä poissa lasten juhlista. Tästä en voisi olla enempää eri mieltä. Isäni vaimo oli ja on osa myös minun perhettäni. Halusin hänet juhliini ja olisi ollut kauheaa jos hänen olis "pitänyt jätäytyä taka-alalle".
Jotkut leikki-ikäisen synttärit ovat vähän eri asia kuin se, että pitää järjestää kahdet rippijuhlat ja lakkiaiset.
Monet aikuiset lapset joutuvat edelleen murehtimaan, kun vanhemmat eivät voi muka tulla yhtä aikaa häihin tai ristiäisiin. Nämä jotkut onnettomat tekevät kaunasta elämän sisällön kymmeniksi vuosiksi.
Ja lapsi tietää ja tuntee kyllä, jos näiden järjestelyjen takana on vihanpito. Se on hänellekin taakka. Ap:kaan ei meinaa muka mahtua samaan kirkkoon exänsä kanssa. Miltä tämä lapsesta tuntuu?
Sinä olit niin pieni, että et muista perheen yhteisiä juhlia etkä koe varmaan siksi menetystä. Niille lapsille, jotka muistavat yhteiset ajat, on todella tärkeää nähdä, että vanhemmat voivat edelleen olla normaalisti tekemisissä keskenään.
En edes ymmärrä, miten vanhemmuuden voi jakaa siten, ettei voi olla saman katon alla tarpeen vaatiessa. Miten nämä vanhemmat meinaavat toimia, jos lapsi sairastuu vakavasti tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu? Vaativatko he lääkäriltä kaksi audienssia jne?
Itse haluan mieluummin antaa esimerkin siitä, että voidaan sopia ja antaa anteeksi tai ainakin käyttäytyä asiallisesti. En halua antaa semmoista mallia, että esimerkiksi petytyksi tulemisesta ei voisi toipua. Haluan näyttää, että elämä jatkuu.
Ei kaksissa juhlissa ole kyse siitä, ollaanko sovussa vai ei. Monet järjestää hääjuhlatkin tuplasti eli yhden suvulle, toiset kavereille eikä kukaan tule sanomaan, että eikö sun kaverit voisi olla sovussa sun mummon kanssa.
Ei nuoret mieti vanhempien välejä, jos on erottu vuosia sitten. Heille tiedossa on kahdet juhlat kahden suvun kesken ja parasta on, että kaikki tuntevat kaikki. Ei synny ikäviä tilanteita, joissa kokee, että ei ota riittävästi huomioon kaikkia, koska yhden mummon kanssa juttelu ei ole pois toiselta mummolta. Paikalla kun on kerrallaan vain yksi.
JUhlat muuttuvat, enää ei häihin tule kaksi sukua ja kokonainen kylä, joten miksi samaa sankaria ei juhlittaisi moneen kertaan eri porukalla. Minulla oli kolmet 50-v synttärit eli yhdet omalle perheelle, toiset serkuilleni ja kolmannet miehen suvulle, naapureille, tutuille jne. Näin oli aikaa kaikille ja puheenaiheet olivat sille porukalle sopivia. Naapureita tuskin kiinnostivat uintiretket serkkujen kanssa.
Kai nyt aikuinen saa itse päättää kuinka monet synttärit ja hääjuhlat pitää. Aloituksessa on kyse kuitenkin lapsista. Rippijuhlissa on se lapsi pääosassa. Kyllä häneltä pitää kysyä haluaako/jaksaako HÄN enempää kuin yhdet juhlat...
Miksi ei jaksaisi, tuplasti lahjoja! Koska yleensä sinne "toisen vanhemman" luona pidettäviin rippijuhliin lähtevät isovanhemmat, ei välttämättä sedät, tädit ja serkut.
Eipä nuo juhlat nuorille mitään herkkua ole. Synttärit nyt erikseen mutta jotkut rippijuhlat ovat aika tylsiä. Sitä pitää istua laitettuna seurustelemassa sukulaisten kanssa tunti tolkulla. Ja kun kaverit pääsevät vapaalle joutuu tulajuhlija toisiin juhliin pällisteltäväksi. Eikä niitä lahjojakaan välttämättä tuplasti tule, ei ne kummit ja isovanhemmat kahta lahjaa tuo vaikka osallistuisi molempiin juhliin.
Sanon suoraan, että ei ole herkkua ja hauskaa! Ajatelkaa itse: rippipäivä on muutenkin jo helvetillisen (anteeksi sanamuoto) pitkä.
Illalla ja yöllä ei nukuta kun jännittää.
Kello soi aamulla aikaisin ylös, ehkä kampaajalle yms, vaatteet päälle ja kirkkoon ajoissa. Todella pitkä, jännittävä ja monipolvinen konfirmaatio, pitää muistaa milloin on mitäkin kommervenkkiä.
Usein kirkossa on kesällä kuuma ja happi loppuu. Joku on joskus pyörtynytkin.
Sitten siihen kirkon pihalle onniteltavaksi ja kukitettavaksi, täytyy yrittää pinnistellä ja jutella sukulaisten kanssa jotain.
Sitten kotiin juhliin tai muuhun juhlapaikalle numero yksi.
Siellä ollaan monta tuntia, edelleen kuuma ja jännittää, pitää jutella edelleen ja vastailla kysymyksiin. Jossain välissä on se valokuvauskin. Siinä olisi jo ihan tarpeeksi.
No ei ole kun pitää mennä juhliin numero kaksi.
Ja siellä sama rumba.
Jos on vielä välimatkaa juhlapaikkojen välillä, matkat sinne.
Ja takaisin sitten kotiin kun lopulta pääsee juhlista poistumaan.
Muut ovat jo olleet kaverien kanssa, tämä juhlija saattaa olla niin poikki, että menee suoraan sänkyyn.
Ainakin hän on kaikkensa antanut, että vanhemmilla on vaan hyvä mieli.
Hyvät ihmiset, älkää kuormittako, vastuuttako tai sysätkö lapsien hennoille harteille omia traumojanne ja käsittelemättömiä asioitanne.
Sallitaan heidän olla huolettomia ilman aikuisista huolehtimista niin paljon kuin vain on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Miltä mahtaa lapsesta tuntua kun oma isä (ja isän uusi kumppani, josta lapsi saattaa paljonkin tykätä) ei saa tulla juhliin, mutta äidin uusi mies saa olla läsnä.
Oli sitten kenen koti olikin, mutta juhlat ovat lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum tästä keskustelusta: Jokainen eroperhe on erilainen. Se tapa mikä sopii yhdelle, on aivan väärä toiselle. Mutta se mikä tässä on pointtina on sen lapsen oma mielipide. Miten hän haluaa juhlat järjestettävän? Se mitä lapsi haluaa, vanhemmat ( isovanhemmat, sukulaiset, nyxät yms.) toimikoon sen mukaan.
Mutta on otettava huomioon, että kaikki lapset eivät uskalla sanoa, esimerkiksi juuri katkeruuden kyllästämälle äidilleen, omaa mielipidettään.
Kun pelkäävät ja tietävät jo etukäteen äidin kannan.
Ja suhtautumisen.
Lapsi saattaa sanoa vastoin omaa tahtoaan, ettei tule konfliktia äidin kanssa, saati äiti heittäytyy marttyyriksi.
Usein lapsi on jo ennen juhlaan katsellut ja kuunnellut sitä touhua, että valitsee vanhemmalle helpomman tien, mutta itseään vastaan.
Tämä on juuri lapsen vastuuntuntoa oman vanhempansa käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdet juhlat on keinotekoista.. Meillä ratkaistiin niin, että minä isän uutena vaimona, jäin pois mieheni vanhempien lasten rippi- ja yojuhlista. Isä meni ja tapasi samalla lasten äidin sukua, joka tietysti oli tuttua ja mukavaa seuraa. Katsoin, että huomio kiinnittyy juhlittavista nuorista liikaa meidän suhteeseen ja epäolennaiseen ja saa lasten äidin kiusalliseen tilanteeseen. Lisäksi juhlat olivat äidin ja lasten kodissa. Meidän yhteisiä lapsia saattoi kyllä olla isän mukana . Myöhemmin ristiäisiä ja muita juhlia on vietetty kyllä yhdessä, kun lapset aikuisia ja pystyvät päättämään itse.
Meillä ex mies petti maksullisten ja alastonsuomilaisten kanssa ja vaihtoi siis minut kertahöyläyksiin. Hänen vanhempansa eivät koskaan pahoitelleet poikansa käytöstä vaan sanoivat minulle ”omiamme emme jätä”. Siinä meni 20 vuoden avioliitto, jonka varaan olin rakentanut koko oman ja lasten elämän.
En halua olla miehen kanssa tekemisissä. Sähköpostilla voi hoitaa pakolliset asiat. Jos on pakko jossain nähdä niin mies on minulle näkymätön. Esim. Rippikirkossa voi istua eri puolella kirkkoa ja kumpikin järjestää omat juhlansa. En nyt enää vihaa miestä koska aikaa on kulut, lähinnä säälin. Emme siis riitele. Hän on ilmaa minulle, täysin yhdentekevä.
Mies haluaisi olla kaveri ja hyvissä väleissä . Haluaisi soitella kanssani jne. Haluaisi että yhdessä mietitään vaikka lasten suksiostoksia. Ei kiitos, osaan ostaa lasten sukset itsekin kunhan ex on ensin maksanut elarit.
En vain halua elämääni ihmisiä, jotka tuovat minulle huonoa oloa. Ja ex on yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahdet juhlat on keinotekoista.. Meillä ratkaistiin niin, että minä isän uutena vaimona, jäin pois mieheni vanhempien lasten rippi- ja yojuhlista. Isä meni ja tapasi samalla lasten äidin sukua, joka tietysti oli tuttua ja mukavaa seuraa. Katsoin, että huomio kiinnittyy juhlittavista nuorista liikaa meidän suhteeseen ja epäolennaiseen ja saa lasten äidin kiusalliseen tilanteeseen. Lisäksi juhlat olivat äidin ja lasten kodissa. Meidän yhteisiä lapsia saattoi kyllä olla isän mukana . Myöhemmin ristiäisiä ja muita juhlia on vietetty kyllä yhdessä, kun lapset aikuisia ja pystyvät päättämään itse.
Ninkuin joku jo totesi, eri perheissä eri mallit. Meillä kahdet juhlat ovat toimineet ihan hyvin, lapset ovat myös niin halunneet. Suvut erityylisiä, toiset juhlat vakavammat ja muodollisemmat, toiset iloiset ja touhukkaammat. Lapset aloittavat ekoista, tulevat sakkina toiseen jatkamaan. Kahta kertaa ei tarvitse syödä, ei tarvitse stressaantua. Kun lapset ovat olleet yhteishuoltajuudessa ja käytännössä jakaneet elämää molemmissa huusholleissa ei tuossa mitään niin raskasta, voi mennä aina omaan huoneeseen kummassakin paikassa rauhoittumaan, molempiin voi kutsua omia kavereita juhliin jne. Ja ylioppilasjuhlissa päättivät kumpaan haluavat omat kaverinsa ja kyselivät sieltä kyydit baanalle valmiiksi.
Kun on erottu sen vuoksi, että elämäntyylit ovat erilaiset, ei sovita asumaan yhdessä on aika luonnollista ettei ne yhteiset juhlatkaan ole helppoja järjestää, toinen haluaa pönöttää, toinen yhteislauluja, yhdessä juhlien laittamista tms. Meillä erilliset juhlat ovat olleet rutiini juuri lasten toiveesta: haluavat juhlia molempien vanhempien ja sukujen kanssa erikseen sukujen eri tavoilla juhlia. Yksi yhteinen piirre juhlissa kuitenkin, ei tarjoilla alkoholia tervetuliaiskuoharia kummemmin,
Eipä koidu onneksi pettäjälle tämä uusi suhde.Joutuu vielä sitä katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasitkos AP että sitten tulevaisuudessa lapsesi järjestävät kahdet valmistujaiset, kahdet häät, kahdet ristiäiset lapsenlapsellesi, jne, ihan vain koska et voi olla samassa tilassa heidän isänsä kanssa? Tai vaihtoehtoisesti järjestät lapsellisen kiukutteludraaman, että sinähän et niihin pippaloihin tule jos ex on siellä, ja lapset joutuvat valitsemaan kumman kutsuvat.
Ehkäpä kannattaisi mennä terapiaan niin pääset yli ja lakkaat tuijottamasta vain omaa napaasi.
Juhliin on vielä kaksi vuotta aikaa joten miettisin tilannetta vasta sitten. Pidätte vaikka molemmat omat juhlat lapselle. Sanoisin kyllä, että sinulle voisi olla hyötyä terapiasta jossa käsittelet asian ja pääset elämässä eteen päin. Ex teki todella paskamaisen tempun mutta sinä et voi sille enää mitään ja katkeroituminen tuottaa hallaa vain sinulle itsellesi, ei se ex välitä sinun tunteista mitään. Eikö siis olisi parempi käsitellä asia ja päästä siitä yli, jatkaa eteen päin ja ehkä avata mielesi sille mahdollisuudelle, että löydät vielä uuden rakkauden. Sehän se olisi exälle paras "kosto" että näytät ettei hetkauta ja olet onnellisempi ilman häntä.
Huomaan, että täällä on paljon porukkaa, jotka eivät olleet ap:n tilanteessa. Ymmärrän sua ap täysin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, ikinä, vaikka eteenpäin menisikin. Lasten takia joutuu joustamaan määräämättömän määrän ja sulla on oikeus vetää raja johonkin. Kuten muutama täällä kirjoittikin, kahdet juhlat on parempi kuin tilaisuus, jossa on kamala tunnelma. Minun mielestäni on ihan paskaa sanoa, että pakko on vaan kestää, ei ole. Kenenkään takia.
Kuitenkin toisaalta aika kuluu, tunteet tasoittuu ja todennäköisesti fiksuna naisena pystyt parit juhlat juhlimaan missä vaan - tuntuupa, ne miltä tuntuu. Mä omalla kohdallani todella raastavan eron läpikäyneenä olen päättänyt vetää tulevat juhlat tyylikkäästi ja asiallisesti seurassa kuin seurassa. En suo exälleni ja hänen suvulleen sitä iloa, ettenkö pystyisi asiallisesti käyttäytymään. Ystäviä tai edes kavereita exän kanssa ei tarvitse olla, eikä edes toimeenkaan tulla, mutta samoissa tiloissa voi käyttäytyä. Vaihtaa muutaman sanan ja pysyy poissa jaloista. Häät ja rippijuhlat ja muut, ne on lasten itsensä järjestämiä juhlija ja niihin voi mennä tyylikkäästi vieraana ja toimia lasten toiveiden mukaan. Ketään, ketä et halua kotiisi kutsua, älä kutsu. Jos et halua mennä exän luo, älä mene. Kaikki kyllä järjestyy jotenkin, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Meinasitkos AP että sitten tulevaisuudessa lapsesi järjestävät kahdet valmistujaiset, kahdet häät, kahdet ristiäiset lapsenlapsellesi, jne, ihan vain koska et voi olla samassa tilassa heidän isänsä kanssa? Tai vaihtoehtoisesti järjestät lapsellisen kiukutteludraaman, että sinähän et niihin pippaloihin tule jos ex on siellä, ja lapset joutuvat valitsemaan kumman kutsuvat.
Ehkäpä kannattaisi mennä terapiaan niin pääset yli ja lakkaat tuijottamasta vain omaa napaasi.
Terapiasta olen samaa mieltä mutta eihän ap järjestä lapsensa häitä tai lapsenlapsen ristiäisiä. Noiden juhlien järjestelyt on ap:n lapsien asia. Se on sitten ap:n päätettävissä jättääkö kaikki aikuisten lastensa isot juhlat aikanaan välistä koska on vieläkin katkera ex-miehelle. Voi olla että siinä katkeroituneena menettää sitten yhteyden lapsiinsa kun ei koskaan paikalla heidän elämän tärkeissä juhlissa. Eli todellakin nyt pitäisi käsitellä ero ja jatkaa elämää.
En ole ennen tainnut ymmärtää kuinka "helppoa" minulla ja miehelläni (sekä hänen puolisisaruksillaan) on ollut juhlien järjestäminen, vaikka kummankin isät ovat pettäneet puolisoitaan mennen tullen.
Sekä miehen että minun vanhemmat ovat siis eronneet aikoja sitten. Miehen isällä on lisäksi useampia suhteita, joten miehellä on useita puolisisaruksia.
Helpoksi juhlien järjestämisen on tehnyt se, että sekä minun että mieheni perheissä on aina ollut kirjoittamaton sääntö kaikkien lasten juhlien järjestämisen suhteen. Ns. toiset naiset (vaikka olisivat olleet sen hetkisiä puolisoita) eivät ole osallistuneet juhliin. Sitten kun kierroksella oli jo uusia puolisoita, he luonnollisesti osallistuvat juhliin.
Hankala selittää, mutta yksinkertaistettuna, sen naisen lapsen juhliin et osallistu, jonka parisuhteen olet rikkonut. Tätä ei ole tarvinnut kenellekään erikseen tavata, vaan jokainen henkilö sekä minun että miehen perheissä on sen oma-aloitteisesti ymmärtänyt. :)
Älä pilaa lapsiesi juhlapäiviä! Itse sain aikoinaan hyvän vinkin: siltä varalta, että tunteet nousevat pintaan, kannattaa istua samalle puolelle pöytää, niin ei välttämättä tarvitse katsoa toista silmiin.
Teineille ei tarvitse kertoa, ymmärtävät kertomattakin.