Mitä tekisit sijassani? Työ ahdistaa kamalasti
Minua on työni ahdistanut jo vuosia todella paljon. Niin paljon että oksettaa ja kurkkua kuristaa. Vaikea nukkua. Meinaan räjähdellä perheelleni kun olen niin ahdistunut.
Ahdistaa esimiehet ja ilmapiiri. Olin opintovapaalla ja silloin ei ahdistanut mikään vaan olin iloinen ja hyvinvoiva. Töihin taas palattua iski heti hirveä olo.
Olen hakenut uutta työtä jo pari vuotta siinä onnistumatta. Kävin psykologilla hakemassa apua ahdistukseen ja lopputulos oli selvä kehoitus vaihtaa työtä. Ahdistus ei helpottunut. Mies ei halua että ryhdyn työttömäksi koska sitten ei ole rahaa. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työnantaja todella haluaa sinut ulos, nehän voi olla valmiit vaikka maksamaan sinulle siitä, että lähdet...
Ei ole. Työpaikkani on julkisen rahoituksen varassa eikä näin ollen tuollaista tehdä. Ap
Oletko tutkijana korkeakoulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Minua ei kiinnosta työnteko yhtään, vitut#aa aivan suunnattomasti lähteä töihin, kotona akka pihtaa, en ymmärrä miksei pil#ua voi antaa.
Kaikki alkanut maistua paskalle eikä ole vaihtoehtoja, uusi työ ei auttaisi mitään kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Työttömänä en saisi mistään rahaa niin paljon että pärjäisin myymättä taloa, se on vaan pakko kärvistellä jotenkin☹️ ja valua joka aamu työpaikalle, töissä olen ollut yhtäkyytiä nyt 25v.Jos olet vittumainen akalle ja se ei saa mahtavia orgasmeja sun kanssa, niin miksi antaisi pillua? Et sinäkään sitä panisi jos et sen kanssa laukeisi.
Jos olet ollut töissä koko ajan 25 vuotta, niin ota vuoroteluvapaata ja mieti mitä haluat tehdä lopun elämäsi. Ei sulla varmasti ole pieniä lapsiakaan enää. Ja akka tienaa töissä kuitenkin niin että pärjäätte vaikka sun tulot on vähän pienemmät. Kaipa se talokin alkaa olla jo maksettu.
Puhu sille akalles myös siitä että miltä hänestä tuntuu, onko hän teidän parisuhteeseen tyytyväinen vai vituttaako sitä jo sun naamakin. Jos rakkautta vielä on, niin puhukaa haaveistanne, onko pakko asua just siinä talossa, tai edes tässä maassa? Mitä jos laitatte tärkeimmät kamat vuokravarastoon säilöön, talo vuokralle tai myyntiin ja lähdette töihin ulkomaille, vaikka johonkin lämpimään. Siellä teette vähän töitä ja loppuajan nautitte uudesta paikasta, ja kun korona hellittää matkustelette vapaa-ajalla lähimaissa.
Alakoululainen lapsi, työpaikka on pieni firma ei onnistu vuorotteluvapaat, vaimo jo lomautettuna eikä tienaa muutenkaan juuri mitään eikä ota mitään osaa asumiskuluihin, todennäköisesti ei edes halua olla meidän kanssa missään tekemisissä, käytös on ainakin sitä luokkaa, ei halua seksiä eikä todellakaan mitään orgasmeja.
Olen ollut ulkomaillakin töissä ja ei kiinnosta, huonon kielitaidon takia liian stressaavaa.
Talon jos joutuu myymään ei ole mitään syytä käydä töissäkään sen jälkeen, mutta samalla menee omat ja lapsen harrastukset, ei missään kerrostalossa rassata crossipyöriä.
Ehkä olisi vaan parasta mennä narun jatkoksi?
Lapsen takia yrittänyt jaksaa.
Ei ole parasta.
Mikä työssä vituttaa? Mikä vaimoa vituttaa?
Mitä jos alkaisit purkaa kiukkuasi siihen vieraan kielen opiskeluun? Saisit vähän levennettyä vaihtoehtoja ja ainakin muuta ajateltavaa?
No eikö heidän kuuluisi sitten ohjata ja neuvoa , jos ei työn jälki miellytä? Sehän on esimiesten tehtävä, auttaa työntekijää työn ongelmissa ja auttaa kehittämään työtä.
Mitä jos otat asian kehityskeskustelussa esiin? Että koet, että saat pelkkää negatiivista palautetta eikä sinua tueta mitenkään. Ei esimiehen tehtävä ole vain lytätä. Jos hänellä on huomautettavaa, niin hänen tulee myös miettiä keinoja purkaa tilannetta.[/quote]
Tutkijan työ ei ole mitään duunarin hommaa. Se on kehitystyötä. Ei kukaan muu voi sanoa, että tee noin tai noin. Se on innotiivistä pohtimista ja ongelmien ratkomista. Ehkä et ole omalla alalla kuitenkaan tutkijana. Sopisit paremmin operatiiviseen työskentelyyn. Opettajan sijaisuudet ehkä.
Terveys on tärkeintä. Ilman sitä on vaikea tehdä mitään, töitä, harrastaa jne. Jos annat terveytesi työlle, olet menettänyt paljon. Oletko jo käyttänyt vuorotteluvapaamahdollisuuden? Onko sellaista muuten vielä? Itse olin pari vuotta sitten vielä vuorotteluvapaalla juuri työn stressaavuuden takia.
Nyt sitten kirjoittelen vastausta kuntoutusjaksolta. Joten tiedän mistä puhun kun puhun terveyden puolesta. Tiedostan myös tuon kamppailun perheen elatuksen ja työn välillä, valinnat eivät ole helppoja varsinkaan jos ei saa tukea kotoa.
Voitko mitenkään saada säästöön karenssia varten rahaa. Sen jälkeen saisit ansiosidonnaista ja uuden alun työuralle.
Vierailija kirjoitti:
No eikö heidän kuuluisi sitten ohjata ja neuvoa , jos ei työn jälki miellytä? Sehän on esimiesten tehtävä, auttaa työntekijää työn ongelmissa ja auttaa kehittämään työtä.
Mitä jos otat asian kehityskeskustelussa esiin? Että koet, että saat pelkkää negatiivista palautetta eikä sinua tueta mitenkään. Ei esimiehen tehtävä ole vain lytätä. Jos hänellä on huomautettavaa, niin hänen tulee myös miettiä keinoja purkaa tilannetta.[/quoteTutkijan työ ei ole mitään duunarin hommaa. Se on kehitystyötä. Ei kukaan muu voi sanoa, että tee noin tai noin. Se on innotiivistä pohtimista ja ongelmien ratkomista. Ehkä et ole omalla alalla kuitenkaan tutkijana. Sopisit paremmin operatiiviseen työskentelyyn. Opettajan sijaisuudet ehkä.
Uudelleen tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se auta muu, kuin etsiä muita töitä. Kelpaisi vaikka siivoojan tai tiskarin työ, jos ahdistaisi noin kovin. Edellyttäen, että saisi niitäkään töitä. Tänä päivänä kaikki tuntuu olevan kiven alla.
Minulla on korkea koulutus ja työskentelen tutkijana ja kehittäjänä vakituisessa työsuhteessa. En usko että pääsen helposti tiskaajaksi. Varsinkaan kun koronan takia ei ravintoloilla mene hyvin. Ap
Oletko nyt ihan varma, että se on työ joka ahdistaa? Useimmat kokevat kuitenkin työn hyvänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se auta muu, kuin etsiä muita töitä. Kelpaisi vaikka siivoojan tai tiskarin työ, jos ahdistaisi noin kovin. Edellyttäen, että saisi niitäkään töitä. Tänä päivänä kaikki tuntuu olevan kiven alla.
Minulla on korkea koulutus ja työskentelen tutkijana ja kehittäjänä vakituisessa työsuhteessa. En usko että pääsen helposti tiskaajaksi. Varsinkaan kun koronan takia ei ravintoloilla mene hyvin. Ap
Oletko nyt ihan varma, että se on työ joka ahdistaa? Useimmat kokevat kuitenkin työn hyvänä asiana.
Meinaatko, ettei ketjussa ole vielä tullut esille tarpeeksi seikkoja, jotka sinun silmissäsi "oikeuttaisivat" kokemaan työn ahdistavaksi? Luitko edes koko ketjua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apllä on kolme vaihtoehtoa. Hakea saikkua. Hakea uusi työ. Kestää ahdistus. Ehdottaisin että menet yksityiselle terapeutille. Voihan siellä Työpaikallakin olla ahdistusta aiheuttavia tekijöitä, mutta useinmiten se johtuu henkilöstä itsestään. Onko sinulla ollut työstä suuremmat odotukset ja olet pettynyt. Oletko katkera. Silloin on purettava katkeruuden aiheuttajat. Anna itsellesi lupa olla ahdistunut. Oletko täydellisyyden tavoittelija. Ole armollinen itsellesi.
Kuule. Meidän pomot on sanoneet minulle useita kertoja miten huono ja epäonnistunut työntekijä olen. Ei se ole mikään minun asenne että kuvittelisin asian omevan niin. Enkä osaa alkaa ajattelemaan pomoista positiivisesti kun he toistuvasti ripittää minua siitä miten en heidän mielestä selviä työstäni. Itselleni oma työsuoritukseni kelpaisi. Pomoille todellakaan ei. Ap
Älä sitten kysele täällä mitään, jos kerran niin hyvin itse tiedät. Toimi.
No eikö heidän kuuluisi sitten ohjata ja neuvoa , jos ei työn jälki miellytä? Sehän on esimiesten tehtävä, auttaa työntekijää työn ongelmissa ja auttaa kehittämään työtä.
Mitä jos otat asian kehityskeskustelussa esiin? Että koet, että saat pelkkää negatiivista palautetta eikä sinua tueta mitenkään. Ei esimiehen tehtävä ole vain lytätä. Jos hänellä on huomautettavaa, niin hänen tulee myös miettiä keinoja purkaa tilannetta.