Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit sijassani? Työ ahdistaa kamalasti
09.02.2021 |
Minua on työni ahdistanut jo vuosia todella paljon. Niin paljon että oksettaa ja kurkkua kuristaa. Vaikea nukkua. Meinaan räjähdellä perheelleni kun olen niin ahdistunut.
Ahdistaa esimiehet ja ilmapiiri. Olin opintovapaalla ja silloin ei ahdistanut mikään vaan olin iloinen ja hyvinvoiva. Töihin taas palattua iski heti hirveä olo.
Olen hakenut uutta työtä jo pari vuotta siinä onnistumatta. Kävin psykologilla hakemassa apua ahdistukseen ja lopputulos oli selvä kehoitus vaihtaa työtä. Ahdistus ei helpottunut. Mies ei halua että ryhdyn työttömäksi koska sitten ei ole rahaa. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on varmasti hyvä palkka, ja olet tehnyt töitä vuosia jo ennen tuotakin työpaikkaa, eli sulla on säästöjä. Ja miehesikin on luultavasti myös vakituisessa hyväpalkkaisessa työssä. Mietitte miten voitte alentaa elämiseen meneviä kuluja.
Sinua miettisin nyt tarkasti strategian miten toimit, ja kun sulla on suunnitelma valmiina ja alat toteuttaa sitä, niin kestät paremmin sen paskaduunin missä olet nyt.
Olet kouluttautunut, joten et nyt ihan tampio ole, joten perusta yritys ja myy parasta osaamistasi sitä kautta.
Saat kuitenkin 3kk karenssista huolimatta hyvää ansiosidonnaista puolitoista vuotta, joten halutessasi voit senkin ajan käyttää oman firman suunnittelemiseen. 4kk saa kokeilla yrittäjyyttä ennenkuin työttömyysetuus katkeaa. Paras tietysti olisi se että olisit valmis yrittäjäksi jo siinä vaiheessa kun lopetat työt nykyisessä paikassa. Käy paikallisessa yritysneuvontapaikassa, sieltä saat tietoa yrittäjyydestä ja neuvoja miten kannattaa toimia. Verkostoidut Linkedinissä jo nyt, ja sitten kun olet siellä haalinut itsellesi ison verkoston, ilmoitat että siirryt yrittäjäksi ja mainostat siellä palvelujasi, niin on moni tehnyt ja menestynyt. Sielläkin monet mentoroivat mielellään uusia yrittäjiä.
Saisin ansiosidonnaista n. 1800 e brutto miinus n. 20 % veroja.
Olen tutkija taustaltani. En käsitä mitä osaamista voisin myydä yrittäjänä.
ApKai korkeasti koulutettu ihminen osaa muutakin tehdä kuin pelkkää tutkijan työtä. Kai sulla on harrastuksiakin, voisit kouluttaa jotain, tehdä jotain yksittäisiä projekteja, ihan mitä vaan mikä sua kiinnostaa. Hankit lisäkoulutusta jos haluat vaihtaa ammattia, helppoa opiskella vaikka mikä ammatti kun on korkeakoulu alla niin pääsee helposti kouluun ja osaa opiskella tehokkaasti ja nopeasti.
Keskimäärin porukka saa 1400€/br ansiosidonnaista, eli hyvin saat, kyllähän sillä pärjää. Jos asuntolainanlyhennys on noihin tuloihin nähden asetettu liian isoksi, niin sitähän voi muuttaa helposti vähän pienemmäksi siksi aikaa kun tulot on pienemmät.
Joo. On harrastuksia. Käyn kuntosalilla, ulkoilen, joskus käyn ystävän kanssa läiskimässä sulkapalloa, lisäksi tykkään lukea. Isoin osa vapaa-ajasta menee lasten ja perheen kanssa ihan tavalliseen arkeen. Eipä niistä myytävää osaamista löydy.
Osaan kouluttaa oman alan juttuja mutta ei niistä kukaan maksa. Meidän alalla väki on töissä julkisella rahalla pyörivissä organisaatioissa jotka ei osta sellaisia palveluita miltään firmalta. Olen siis yhteiskuntatieteellisen alan ihminen. Ap
No kai sua joku kiinnostaa? Jos ei, niin sitten se on vaan kärvisteltävä joko työttömänä ja elettävä vaan perheelle jne. vähemmällä rahalla, tai sitten kärvisteltävä töissä. Ei siihen mitään taikakonstia ole. Itseään pitää kehittää sellaiseen suuntaan mihin haluaa päästä, kai sinä sen korkeasti koulutettuna ymmärrät kun duunaritkin sen tajuaa? Jos sua kiinnostaa ihmiset, opiskele psykologiksi, niistä on suorastaan pulaa ja aina riittää töitä ja hyvä palkka, tai puheterapeutiksi, niistä on vielä pahempi pula. Jos ei kiinnosta ihmiset niin mieti mikä, mutta se on hyvin helppoa opiskella uusi ala kun on hyvä pohja, kuten sulla on, ja olet vielä hiljattain kouluttautunut lisää, niin äkkiäkös kouluttaudut taas.
Tietenkin minua kiinnostaa monikin asia. Oma alakin yhä. Mutta olen realisti. Olen 45. Olen käyttänyt opintovapaat oman alan lisäkoulutuksiin eli en saa enää vapaata opiskelua varten. Opintotukea taas en saa koska sen käytin maisteriopinnoissani jo. Perhe elätettävänä. Millä rahalla siis opiskelisin?
Puhut kuin kuka vain voisi ryhtyä yrittäjäksi ja tienata sillä. Ei se kuitenkaan ihan niin taida olla. Yrittäminen vaatii sitä että pystyy myymään jotain jota joku toinen haluaa ostaa ja pystyy ostamaan. Todellisuudessa harvalla on sellaista myytävää.
Ap
Tunnut olevan niitä ihmisiä, jolle ei mikään neuvo kelpaa. Mene lääkäriin, koska nuo ovat vaihdevuosioireita.
Jos olet lukenut tätä ketjua niin olet huomannut että olen jo käynyt lääkärissä puhumassa olostani.
Ja ei, vaihdevuoteni eivät alkaneen sattumoisin samalla kun meillä vaihtui johto.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle on nyt annettu aika paljon neuvoja, valitettavasti ne keinot alkavat nyt olla tässä.
Joko jäät sinne ja opit tekemään, niin kuin nykyinen johto haluaa, tai otat loparit.
Onhan mahdollista, että olet hyvin pedantti ja hidas, eli tekemällä enemmän vasemmalla kädellä tulisi nopeammin valmista.
Kaikki ihmiset eivät vain pysty siihen, joten olet väärässä paikassa. Esim siskontyttöni joutui lisäkurssittautumaan uuteen työhön tämän takia. Hän vain on persoonana aika verkkainen. Mutta uudella alalla hän on menestynyt oikein hyvin.
Ei voi olla niin, että tuo on tasan ainoa työpaikka sinun koulutuksella. Etsitkö nyt täysin samanlaista työnkuvaa, vai voisitko hakea jotain vähän soveltaen, esim julkiselta sektorilta. Tutkimuksen sijasta käytännön suunnittelua, projektia, järjestöä, opetusta tai konsultointia.
Minäkin olen tutkinut, silti alalla on näitä kaikkia, ja vielä se yrittäjänä osaamiseni myyminen, ja vielä määräaikaiset työtkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karenssin voi välttää etenemällä virallisia kanavia. TE-toimiston mukaan tämä tarkoittaa sitä, että ensin kantelu työsuojeluviranomaiselle epäasiallisesta kohtelusta, jos työpaikalla on luottamusmies niin sen kanssa jutella ja jos ei, niin työsuojeluvaltuutettu. Työntekijän henkinen jaksaminen työhön liittyvissä asioissa on aivan yhtä paljon työnantajan vastuulla työsuojelulain säätämänä kuin fyysinenkin terveys. Työnantajalle tulee kuitenkin TE-toimiston mukaan antaa mahdollisuus korjata epäkohdat, eli noin vain ei työstä saa irtisanoutua vaikka kuinka olisi hommat perseellään. Valitettavasti.
Näitä työntekijöitään tavalla tai toisella hyväksikäyttäviä tai suorastaan rikkovia yrityksiä on maa väärällään, kun kukaan ei tee ilmoituksia. Työsuojeluvalvonta makaa lähes täysin satunnaiskäyntien varassa, jotka kohdistetaan vain niille aloille, joilla tiedetään laistettavan sovituista, ja joilla harmaa talous kukoistaa. Täällä ennemmin kärsitään hammasta purren kukin omillaan ne 3kk:n karenssit, vaikka sitten työttöminä, kuin nähdään se vaiva että tehtäisiin asialle jotakin. Ei tarvitse kenenkään miettiä, miksi kaikki järki tästä maasta pakenee ulkomaille, missä työkulttuuri on erilainen. AP:kin luultavasti saisi jo Ruotsin tai Norjan puolella koulutettuna asiantuntijana paitsi parempaa palkkaa, myös ihmisarvoista kohtelua.
Jos kuitenkaan rahkeet ei riitä tuohon savottaan, miltä se nyt kuulostaa, niin sinuna AP yrittäisin vielä sinnikkäästi saada äänesi kuuluviin terveydenhuollossa. Jos työterveyslääkäri ei ota asiaa vakavasti - mitä sen pitäisi, koska heidän hommaansa on valvoa myös työsuojelulain toteutumista juurikin näissä asioissa - mene jonnekin muualle. Sinun ei ole pakko käyttää työnantajan valitsemia palveluita ja saat hakea saikkua mistä vain, yksityinen tai julkinen. Älä hyvä ihminen anna työnteon tai työnantajan rikkoa itseäsi. Kirjoita valmiiksi ylös ennen lääkärikäyntiä mitä haluat sanoa, että se varmasti menee perille kaikessa vakavuudessaan.
Kyllä se on kuitenkin niin, että jos työpaikalla on työterveyspalvelut, työnantajalla on oikeus vaatia käyttämään tämän palveluita eikä heidän tarvitse hyväksyä jonkun muun lääkärin kirjoittamaa todistusta. Olen ollut parissakin työpaikassa, jossa työkaverit on yrittäneet hakea saikkua jostain muualta kuin työterveyslääkäriltä, niin eipä ole onnistunut.
Ei ole. Kansalaisen oikeutta käyttää oman kuntansa terveyspalveluja tai tarvittaessa yksityistä ei mikään työhön liittyvä lainsäädäntö vaikuta. Työnantaja voi (jos on oikein veemäinen nillittäjä) olla hyväksymättä edes yksityisen erikoislääkärin lausuntoa, ja sitten hän maksaa itse valitsemallaan lääkärillä uuden arvion. Tällä käytännössä vieritetään pallo sille työterveyslääkärille, mutta siinäkin on enemmän jalansijaa, jos on jo ennestään toisen lääkärin toteamana esim. Työuupumus.
Lisäisin vielä, että oireiden mukaan olet todella lähellä burnoutia. Miehellesi tiedoksi, että tulot putoavat myös pitkällä sairaslomalla. Sieltä vain on paljon, paljon vaikeampi nousta takaisin työelämään, ja hakemaan uutta työtä.
Miehesi ei nyt näe ja ymmärrä, miten loppu olet, ja mitä tarkoittaa loppuunpalaminen. Olen sellaisia pari nähnyt, siitä ei toivu työkuntoiseksi kunnolla vuosiin, jos ikinä. Nyt on viimeiset hetket pelastaa työkunto
Kolme kuukautta on vain kolme kuukautta (karenssia). Kaiken lisäksi ei ole varmaa, että edes tarvitset sitä kokonaan, kun pääset lepäämään ja etsimään kunnollisen työn.
Hänen on myös nyt jo parempi asennoitua, että uudessa työssäsi voi olla pienempi palkka. On hyvä nyt vähentää kulutusta joka tapauksessa, autoa ei vaihdeta eikä sohvaa osteta nyt ym. Joskus miehet on niin laput silmillä (itsekkäitä) etteivät halua nähdä kokonaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olin joskus samassa tilanteessa, tosin olin välillä saikulla työahdistuksen vuoksi.
Sulla ei asia ratkea kuin nykyisestä työstä lähtemällä. Sama oli mulla.
Pakotin itseni etsimään työpaikkoja joka päivä 15 min ja kun sopiva osui kohdalle, tein hakemusta 30 min per päivä. Viikonloppuisin tunnin.
Se, että tiesin jälleen tänään edistäväni uuden elämän alkamista työnhaulla, auttoi mua jaksamaan siinä kamalassa työpaikassani. Kun tapahtui jotain ikävää työssä, ajattelin et se on kohta moro ja itsevarmuutta lisäsi se, että tein koko ajan uuden työpaikan löytymiseksi aktiivisesti jotain.
Olisiko sinun mahdollista tehdä osa-aikaisesti työtä? Tavoitteet olisivat pienemmät ja saisit enemmän aikaa toipua ja hakea uutta työtä.
Me ulkopuoliset emme oikein näe muuta ratkaisua, kuin irtisanoutua, mutta olen itsekin ollut samassa tilanteessa, tuntuu ihan hullulta irtisanoutua vakituisesta työstä.
Jos vaan voimia riittää, yritä alkaa valmistautua taloudellisesti muutokseen. Mitä kuluja voitte karsia, miten pankki suhtautuu lyhennysvapaaseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olet töissä? Mikä siellä työpaikalla mättää? Epäilen vahvasti, että olet itse rakennellut työstä mielessäsi mörön. Hae motivaatiota positiivisen kautta, älä keskity negatiivisiin asioihin. Mieti mikä työssä on ne hyvät asiat. Ensin tulee varmaankin säännöllinen palkka.
Jos työnhaku on jo kestänyt 2 vuotta, niin joko rimasi on liian korkealla uudelle työlle, tai sitten joku muu mättää, etkä ole edes kovin tosissasi yrittänyt.
Tutkimus- ja kehittämistyössä olen. Työssä mättää se että pomot valittaa että teen koko ajan liian vähän tai huonosti vaikka yritän koko ajan parhaani. Minua ripitetään koko ajan. Ja vaaditaan tekemään enemmän ja nopeammin vaikka en tiedä miten. Ja kun kysyn miten niin saan joko haukut tai vihjailua että olen väärällä alalla. Pääni ei enää kestä sitä. Ap
Jatka työnhakua. Kuulostaa että lähtöpäivä lähenee jokatapauksessa.
Nyt ap lopeta vinkuminen ja tee pätöksiä. Sä vastaat itse niistä valinnoista mitä teet tai jätät tekemättä. Selityksiä sulta löytyy kyllä. Elämä on joskus vaikeeta ja täällä valitat että et viihdy töissä?? Haloo, no lähde sieltä! Miten muuten luulet asioiden muuttuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Minua ei kiinnosta työnteko yhtään, vitut#aa aivan suunnattomasti lähteä töihin, kotona akka pihtaa, en ymmärrä miksei pil#ua voi antaa.
Kaikki alkanut maistua paskalle eikä ole vaihtoehtoja, uusi työ ei auttaisi mitään kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Työttömänä en saisi mistään rahaa niin paljon että pärjäisin myymättä taloa, se on vaan pakko kärvistellä jotenkin☹️ ja valua joka aamu työpaikalle, töissä olen ollut yhtäkyytiä nyt 25v.Jos olet vittumainen akalle ja se ei saa mahtavia orgasmeja sun kanssa, niin miksi antaisi pillua? Et sinäkään sitä panisi jos et sen kanssa laukeisi.
Jos olet ollut töissä koko ajan 25 vuotta, niin ota vuoroteluvapaata ja mieti mitä haluat tehdä lopun elämäsi. Ei sulla varmasti ole pieniä lapsiakaan enää. Ja akka tienaa töissä kuitenkin niin että pärjäätte vaikka sun tulot on vähän pienemmät. Kaipa se talokin alkaa olla jo maksettu.
Puhu sille akalles myös siitä että miltä hänestä tuntuu, onko hän teidän parisuhteeseen tyytyväinen vai vituttaako sitä jo sun naamakin. Jos rakkautta vielä on, niin puhukaa haaveistanne, onko pakko asua just siinä talossa, tai edes tässä maassa? Mitä jos laitatte tärkeimmät kamat vuokravarastoon säilöön, talo vuokralle tai myyntiin ja lähdette töihin ulkomaille, vaikka johonkin lämpimään. Siellä teette vähän töitä ja loppuajan nautitte uudesta paikasta, ja kun korona hellittää matkustelette vapaa-ajalla lähimaissa.
Alakoululainen lapsi, työpaikka on pieni firma ei onnistu vuorotteluvapaat, vaimo jo lomautettuna eikä tienaa muutenkaan juuri mitään eikä ota mitään osaa asumiskuluihin, todennäköisesti ei edes halua olla meidän kanssa missään tekemisissä, käytös on ainakin sitä luokkaa, ei halua seksiä eikä todellakaan mitään orgasmeja.
Olen ollut ulkomaillakin töissä ja ei kiinnosta, huonon kielitaidon takia liian stressaavaa.
Talon jos joutuu myymään ei ole mitään syytä käydä töissäkään sen jälkeen, mutta samalla menee omat ja lapsen harrastukset, ei missään kerrostalossa rassata crossipyöriä.
Ehkä olisi vaan parasta mennä narun jatkoksi?
Lapsen takia yrittänyt jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap lopeta vinkuminen ja tee pätöksiä. Sä vastaat itse niistä valinnoista mitä teet tai jätät tekemättä. Selityksiä sulta löytyy kyllä. Elämä on joskus vaikeeta ja täällä valitat että et viihdy töissä?? Haloo, no lähde sieltä! Miten muuten luulet asioiden muuttuvan?
Tätä on alapeukutettu, mutta tämä on ihan fakta. Olin pari vuotta sitten ihan samassa tilanteessa kuin ap. Mitään hyötyä ei ole vinkua, että on epäreilua. Mikään ei muutu paitsi terveys menee, jos ei lähde.
Lähdin ja sain paremman työn, nyt on ihan erilainen työnantaja.
Olin ollut 12 vuotta vakivirassa, 51 v, ja luulin olevani siellä eläkkeelle. Huonolle johdolle ei ole juuri tehtävissä mitään. Moni muukin lähti.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap lopeta vinkuminen ja tee pätöksiä. Sä vastaat itse niistä valinnoista mitä teet tai jätät tekemättä. Selityksiä sulta löytyy kyllä. Elämä on joskus vaikeeta ja täällä valitat että et viihdy töissä?? Haloo, no lähde sieltä! Miten muuten luulet asioiden muuttuvan?
Tätä on alapeukutettu, mutta tämä on ihan fakta. Olin pari vuotta sitten ihan samassa tilanteessa kuin ap. Mitään hyötyä ei ole vinkua, että on epäreilua. Mikään ei muutu paitsi terveys menee, jos ei lähde.
Lähdin ja sain paremman työn, nyt on ihan erilainen työnantaja.
Olin ollut 12 vuotta vakivirassa, 51 v, ja luulin olevani siellä eläkkeelle. Huonolle johdolle ei ole juuri tehtävissä mitään. Moni muukin lähti.
-eri
En minä vingu. Vaan pohdin eri vaihtoehtoja jotta voisi muuttaa tilannettani. Ap
Ap:na lähtisin ensin sairauslomalle ja sitten miettisin vaihtoehtojani. Hakisin muita töitä, kun olisi taas voimavaroja. Tuollaiselle työympäristölle altistuminen tuhoaa terveyden, ihan oikeasti.
Millä alalla olet, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:na lähtisin ensin sairauslomalle ja sitten miettisin vaihtoehtojani. Hakisin muita töitä, kun olisi taas voimavaroja. Tuollaiselle työympäristölle altistuminen tuhoaa terveyden, ihan oikeasti.
Millä alalla olet, ap?
Tutkimus- ja kehittämistyö. Yhteiskuntatieteellinen koulutus. Ap
Ymmärrän tuskasi. Olen joutunut esimiehen kiusaamaksi. En voi irtisanoutua kun en uutta työtä enää saa, olen keski-ikäinen ja minua nuoremmatkin eivät enää löydä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap lopeta vinkuminen ja tee pätöksiä. Sä vastaat itse niistä valinnoista mitä teet tai jätät tekemättä. Selityksiä sulta löytyy kyllä. Elämä on joskus vaikeeta ja täällä valitat että et viihdy töissä?? Haloo, no lähde sieltä! Miten muuten luulet asioiden muuttuvan?
Ai että huonot esimiehet jää ja työntekijät lähtee. Näin on käynyt esim terveydenhuoltoalalla, hallintotieteiden maisterit pyörittävät papereita ja kaikki pätevät hoitajat lähtee.
Miten sun työkaverit kokevat tilanteen? Ollaanko tuossa nyt vain sun kimpussa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama.
Olen elämäni aikana ollut varmaan viidessätoista eri työpaikassa laidasta laitaan, ja aina kohdannut saman ongelman ennen pitkää: iskee joko burn- tai boreout.En ole työtävieroksuva - mielelläni teen elantoni eteen töitä, paljonkin. Ongelma on siinä, että mielenterveyteni ei kestä merkityksetöntä työtä eikä sitä, että joku toinen (=työnantaja) sanelee missä, milloin ja miten vietän leijonaosan hereilläoloajastani. Saati sitä, että panostukseni kasvattaa työnantajan lompakkoa.
Minulla ei ole yhtä osaamista tai kiinnostusta ylitse muiden, joten on hankala kouluttautuakaan. Eniten kiinnostaa luovat alat, etenkin kirjoittaminen (joka ikisessä ammatinvalintatestissä kirjailija tulee ensimmäiseksi vaihtoehdoksi), mutta sen lisäksi että näille aloille on tunkua enemmän kuin riittämiin, ei niille niin vain haeta ja ryhdytä palkolliseksi.
Yrittäjyys kiinnostaisi eniten ja se myös sopisi luonteelleni parhaiten. Mutta mitä sitten tekisin? Sitä olen miettinyt koko aikuisikäni.
Tarkoititko, ettet kestä sitä, että panostuksesi ei näy myös omassa lompakossasi? Vai oikeastiko sinun mielestä työsi tuloksena työnantajan lompakon pitäisi pysyä ennallaan tai laihtua? Miksi hän sitten sinulle maksaa ja kantaa koko ajan riskin, että työtehosi heikkenee? Tämä ei ollut sitten kritiikkiä aapeelle, joka sen sijaan saa täältä kysymyksen. Hän vaikuttaa liian kiltiltä ihmiseltä, joka ei edes sano mitään siitä, miksi mies on yhtä kasvottoman vaativa tekijä yhtälössä kuin pomotkin. Oletko jotenkin taipuvainen joutumaan tuollaiseen altavastaajan rooliin? Mikset kerro meille, mitä perusteita miehellä on kauhistella jos elatuskykysi heikkenee. Onko hän vain ahne vai onko teillä edessä avioero pankin kanssa - et sano edes mitään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sun työkaverit kokevat tilanteen? Ollaanko tuossa nyt vain sun kimpussa?
Samaa mietin. Miten kollegasi selviävät niistä uusista tavoitteista ja miten he kokevat ne? Tuleeko heillekin paskaa niskaan?
Alue: Aihe vapaa
Tunnut olevan niitä ihmisiä, jolle ei mikään neuvo kelpaa. Mene lääkäriin, koska nuo ovat vaihdevuosioireita.