Mitä tekisit sijassani? Työ ahdistaa kamalasti

Mä kyllä miettisin myös parisuhdettani tuossa tilanteessa. Minkälainen puoliso ei kannusta vaihtamaan työpaikkaa vaan vaatii toista käymään töissä tuolla, jossa toinen ahdistuu noin paljon?! 🤨

Jos työ ahdistaa niin paljon että meinaa mielenterveys mennä, on pakko tehdä asialle jotain. Minä aloitin vuosi sitten työssä, jossa en ole viihtynyt lainkaan. Pian aloituksen jälkeen alkoi korona eikä työn vaihto ole houkutellut, alan työpaikat ovat nyt kiven alla. Päätin että nyt on hyvä aika perustaa perhe ja olen nyt neljännellä kuulla raskaana. Toivon että kun palaan perhevapailta, korona on ohi ja pääsen hakemaan muita töitä.

Tsemppiä! On tosi ikävää olla jumissa työssä jota inhoaa. Suurin osa meistä kuitenkin joutuu tekemään työtä pystyäkseen elättämään itsensä ja perheensä. Työttömäksi jättäytyminen on aina iso riski, sillä työtön työllistyy heikommin kuin jo työssä oleva.

Minä pääsin kammottavasta työstä pois näin: irtisanouduin (oli 6 kk koeajan viimeisiä päiviä) ja varasin samoin tein itse valitsemalleni lääkärille ajan. En ollut enää työterveyden alainen. Tämä lääkäri ymmärsi että olin ihan loppu, ja kirjoitti pitkän saikun. Työttömäksi työnhakijaksi toki pitää ilmoittautua heti. Sairaspäivärahan aikana 3 kk karenssi kului alla pois, ilman mitään tuloja en siis jäänyt. Sairasloman loputtua löysin pian uuden, sopivan työn. Jos sulla ap on hyvät tulot, kyllä yleensä sitä selviää hetken vähemmälläkin. En uhraisi terveyttäni työlle.

Vierailija kirjoitti:

Apllä on kolme vaihtoehtoa. Hakea saikkua. Hakea uusi työ. Kestää ahdistus. Ehdottaisin että menet yksityiselle terapeutille. Voihan siellä Työpaikallakin olla ahdistusta aiheuttavia tekijöitä, mutta useinmiten se johtuu henkilöstä itsestään. Onko sinulla ollut työstä suuremmat odotukset ja olet pettynyt. Oletko katkera. Silloin on purettava katkeruuden aiheuttajat. Anna itsellesi lupa olla ahdistunut. Oletko täydellisyyden tavoittelija. Ole armollinen itsellesi.

Kuule. Meidän pomot on sanoneet minulle useita kertoja miten huono ja epäonnistunut työntekijä olen. Ei se ole mikään minun asenne että kuvittelisin asian omevan niin. Enkä osaa alkaa ajattelemaan pomoista positiivisesti kun he toistuvasti ripittää minua siitä miten en heidän mielestä selviä työstäni. Itselleni oma työsuoritukseni kelpaisi. Pomoille todellakaan ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä jää työhön ja työpaikkaan, joka ahdistaa noin paljon!!!! Mutta tyhjän päälle ei kannata jäädä. Itse tein niin. Sain potkut kyllä työstäni, mutta en olidi jäänyt jonatapuksessa.

Onko syy pelkästään työpaikassa, vai ahdistaako myös ammattisi ja ammattialasi? Haluatko vaihtaa ammattia vai vain työpaikkaa? Suosittelen, että haet ammattiapua, psykologi voidi olla hyvä. Lisäksi saattaisit tarvita sairasloman.

Olen käynyt työpsykologilla useita kertoja. Saikkua en saanut tosin ei hän sitä voi kirjoittaakaan. Mutta suositteli työpaikan vaihtamista. En vain ole saanut uutta työtä kun meidän alan paikat ei puissa kasva ja hakijoita on paljon, iso osa pätevämpiä kuin minä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä miettisin myös parisuhdettani tuossa tilanteessa. Minkälainen puoliso ei kannusta vaihtamaan työpaikkaa vaan vaatii toista käymään töissä tuolla, jossa toinen ahdistuu noin paljon?! 🤨

Kyllä hän kannustaa vaihtamaan työpaikkaa. Mutta rahan takia hermostuu ideasta että vain irtisanoudun ja otan 3 kk karenssin ja ryhdyn työttömäksi. Ap

Mi kään työ takia ei kannata hermojaan tai terveyttään menettää.

Vierailija kirjoitti:

Mi kään työ takia ei kannata hermojaan tai terveyttään menettää.

Niinpä. Mutta mitä ratkaisua ehdottaisit? Ap

Eiköhän sun mielenterveys ole tärkeämpi ku ykskään palkka ja paska duuni. Lähe meneen ennenku on liian myöhästä. Ja mitä miehees tulee, laita seki menee jos ei sitä asiaa ymmärrä. Sille raha tärkeämpi ku sun hyvinvointi?

Karenssiin auttaa lopputili, jossa ovat myös kertyneet lomarahat. Jos irtisanoudut esim. helmikuun lopussa, on sinulle kertynyt melkein vuoden lomat, todennäköisesti 11*2,5 päivää = 28 päivää pyöristettynä. Säästeliäästi kun elät, niin kyllä pärjää. Aloita säästökuuri nyt heti, kun vielä saat palkkaa!

Mitä jos nyt

1) tarkistat kassan laskurilla, paljonko suunnilleen saisit ansiosidonnaista ja käyt läpi paljonko sinulla on säästöjä

2) sitten laadit tarkan budjetin, jossa otat huomioon kaikki omat ja perheen pakolliset kulut ja mietit, mistä kuluista voit nipistää (esim. turhat vakuutukset, lehdet, ei-pakolliset vaateostokset, kosmetiikka halvemmaksi, kuntosali halvemmaksi tai pois)

3) ja sen jälkeen lasket, kuinka kauan pysyt elämään ja elättämään perhettä ansiosidonnaisella + säästöillä 

4) näytät laskelmat miehelle ja painotat terveyden merkitystä.

Kannustan kyllä irtisanoutumaan tuossa tilanteessa, vaikka jäisitkin tyhjän päälle. Jos ahdistus on joka päivä seurana, se voi oikeasti viedä terveyden ihan pohjamutiin. 

Auttaisitko jos otat armottoman säästökuurin ja säästät kunnon puskurin karenssiajan varalle? Helpottaisiko se miehen ahdistusta?

Aika moni on varmaan samalla tavalla puun ja kuoren välissä. Rahan takia ei voi lopettaa töitä, jossa ei viihdy. Myös puolisollani on sama tilanne, mutta meillä puskurin säästö ei oikein onnistu, ei ainakaan nopeasti. Eli ainakaan et ole yksin, jos se lohduttaa.

Kuulostaa nyt kyllä siltä, että sinua yritetään savustaa ulos. Viihtyvätkö muut työntekijät siellä? Vai onko työilmapiiri ylipäätään saastunut?

Entä jos seuraavalla kerralla, kun sinua ripitetään, sanot rauhallisesti esimiehellesi, että teet jo parhaasi ja jos työpanoksesi ei ole yritykselle riittävää eikä heillä ole  tarjota lisäkoulutusta, on ehkä parempi että he irtisanovat sinut?

Eikö potkuilla vältetä karenssi? Tai ainakin miehesi pitäisi sitten olla paremmin tukena.

Samalta alalta tuskin töitä enää saisit, mutta ehkä suunnanvaihto tekisi hyvää? Tosi usein huonot johtamiskäytännöt tuntuu olevan koko alan ongelma, ei pelkästään yksittäisen työpaikan.

Työpaikkakiusaamiselta tuo kyllä minusta kuulostaa. Esimiesten tehtävä on tukea työntekijää kaikin mahdollisin keinoin, ei mollata tätä kertomalla kuinka huono tämä on! Ei taida olla kovin kartalla teidän työterveyshuolto.

Mielenterveys ei oo leikin asia, itsekin laittaisin miehen selkä seinää vasten ja sanoisin et joko se kolme kk tullaan vähällä toimeen tai mä menetän mielenterveyteni. Se ei oo sitten kenellekään helppoa.

Harvinaisen daiju mies, anteeksi vaan, ei pahalla.

Jos työnantaja todella haluaa sinut ulos, nehän voi olla valmiit vaikka maksamaan sinulle siitä, että lähdet...

Vierailija kirjoitti:

Jos työnantaja todella haluaa sinut ulos, nehän voi olla valmiit vaikka maksamaan sinulle siitä, että lähdet...

Ei ole. Työpaikkani on julkisen rahoituksen varassa eikä näin ollen tuollaista tehdä. Ap

Itse oon myös ollut edellisessä työpaikassa todella ahdistunut ja viikonloputki meni pilalle ku mietin jo perjantaina että taas kohta sinne p*askaan. Mulla oli kaks työpaikkaa ja irtisanouduin molemmista juuri ennen kesälomaa. Sain kahdesta paikasta palkat ja lomarahat ja lähdin. Ansiosidonnaisella olin siihen asti että menin uuteen paikkaan. Teki hyvää levätä ja nykyään mulla on 3 kk suuruinen palkka aina tilillä , jos vastaavia tilanteita tulee. Sen opin, että rahan takia en ikinä milloinkaan pilaa muuta elämää työstä johtuvan pa*kan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apllä on kolme vaihtoehtoa. Hakea saikkua. Hakea uusi työ. Kestää ahdistus. Ehdottaisin että menet yksityiselle terapeutille. Voihan siellä Työpaikallakin olla ahdistusta aiheuttavia tekijöitä, mutta useinmiten se johtuu henkilöstä itsestään. Onko sinulla ollut työstä suuremmat odotukset ja olet pettynyt. Oletko katkera. Silloin on purettava katkeruuden aiheuttajat. Anna itsellesi lupa olla ahdistunut. Oletko täydellisyyden tavoittelija. Ole armollinen itsellesi.

Kuule. Meidän pomot on sanoneet minulle useita kertoja miten huono ja epäonnistunut työntekijä olen. Ei se ole mikään minun asenne että kuvittelisin asian omevan niin. Enkä osaa alkaa ajattelemaan pomoista positiivisesti kun he toistuvasti ripittää minua siitä miten en heidän mielestä selviä työstäni. Itselleni oma työsuoritukseni kelpaisi. Pomoille todellakaan ei. Ap

Aivan hirveitä kommentteja pomoiltasi, ap :( Siis ovatko pomot heittäneet vain jotenkin yleisesti nuo kommentit ilman perusteluja, kuten että millaisiin epäonnistumisiin ne liittyvät? Ovatko he siis yksilöineet asiat, joissa on parantamisen varaa, ja esittäneet mikä on ollut odotus ja mitä jäänyt puuttumaan?

Lopeta työt!

Saat 3kk karenssin, se toivottavasti on säästössä ja lopputili auttaa. Sitten saat ansiosidonnaista. Elää sitä ihmiset vähemmälläkin.

Voit myös lopettaa sen työn teon siellä töissä. Joka tapauksessa haukutaan, niin anna aihetta. Juo kahvia, katso kissavideoita, hae avoimesti muita töitä, ota rennosti. Tuskin saat kovin hyvää työtodistusta muutenkaan. Samalla säästät rahaa työttömyyttä varten.

Kaikkein parasta varmaan olisi, jos saisit työnantajan irtisanomaan sinut. Jos he kerran ovat niin tyytymättömiä, pääsisivät sinusta eroon ja itse välttyisit karenssilta. Nyt korona-aikaan työttömäksi jääneitä on niin paljon, ettei työttömyys välttämättä edes herätä ihmetystä tulevissa työnantajissa.

En ehkä sinun tilanteessasi ensisijaisesti vaihtaisi lennossa uuteen duuniin. Olet selvästi ihan rikki ja uupunut nykyisen työpaikan tilanteesta ja tarvitset myös aikaa toipua. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein parasta varmaan olisi, jos saisit työnantajan irtisanomaan sinut. Jos he kerran ovat niin tyytymättömiä, pääsisivät sinusta eroon ja itse välttyisit karenssilta. Nyt korona-aikaan työttömäksi jääneitä on niin paljon, ettei työttömyys välttämättä edes herätä ihmetystä tulevissa työnantajissa.

En ehkä sinun tilanteessasi ensisijaisesti vaihtaisi lennossa uuteen duuniin. Olet selvästi ihan rikki ja uupunut nykyisen työpaikan tilanteesta ja tarvitset myös aikaa toipua. 

Jos työkkäri katsoo että on itse aiheuttanut potkut itselleen, saa karenssin.

Tee asialle jotain nykyisessä työpaikassa. Mikä siinä ahdistaa? Tee sille asialle muutos. Aloita kertomalla esimiehelle. Ei tuota tulosta, joten seuraava paikka on AVI:n työsuojeluviranomainen.