En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Meillä 22v nuori opiskelee samassa kaupungissa, asuu omassa kodissa, mutta silti hänellä on yhä meillä huone sekä avain, jotta saa tulla koska vain. Keväällä korona aikana oli meillä lähes koko ajan, minusta oli vain ihanaa kun oli kotona. Olen sanonut, että ikinä ei ole sellaista aikaa kun ei saisi tulla. Välillä saattaa tulla päivällä syömään tai viikonlopuksi kotiin, jos ei ole muuta sovittuna kavereiden kanssa.
Miksei hän muuta sinun luoksesi pysyvästi? Kuulostatte parhailta kavereilta. Sehän on vain ihanaa!
Tosi surullinen olen niiden lasten puolesta, joiden vanhemmille yhdessä asuminen on vastenmielinen ja kauhea ajatus. Ei riitä rakkaus pitkälle. On sellainen sanonta, että äiti kävelee lapsensa puolesta vaikka tuleen. Huomaa hyvin, että ei kaikki äidit. Taitaisivat pelastaa itsensä lapsensa kustannuksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 22v nuori opiskelee samassa kaupungissa, asuu omassa kodissa, mutta silti hänellä on yhä meillä huone sekä avain, jotta saa tulla koska vain. Keväällä korona aikana oli meillä lähes koko ajan, minusta oli vain ihanaa kun oli kotona. Olen sanonut, että ikinä ei ole sellaista aikaa kun ei saisi tulla. Välillä saattaa tulla päivällä syömään tai viikonlopuksi kotiin, jos ei ole muuta sovittuna kavereiden kanssa.
Miksei hän muuta sinun luoksesi pysyvästi? Kuulostatte parhailta kavereilta. Sehän on vain ihanaa!
Jos hyvät ja läheiset välittää kuulostaa sinusta kaveruudelta, niin voin kertoa, että tässä on kyse vanhemman rakkaudesta.
Aikuiset lapset, perheelliset lapset jne ovat aina tervetulleita kotiini asumaan, jos heillä on siihen tarve. Normaalisti aikuiset haluavat asua omissa oloissaan, elää itsenäisesti. Elämässä tulee kuitenkin vaikeuksia ja tilanteita, kun vanhaa kotia tai apua tarvitaan. Periaate on, että jos ja kun apua tai kotia tarvitaan, autan, on typerää auttaa vasta kun mulle sopii, silloin asiat eivät kohtaa. Elän kuitenkin omaa elämääni omalla rytmillä ja autettavat kunnioittavat kodin rytmiä ja hyviä tapoja. On outoa, että on kyllästynyt omaan lapseensa niin, ettei voi yhdistää omaa elämäänsä tilapäisesti aikuisen lapsen elämään. Onkohan kysymys rooliristiriidoista ja - odotuksista molemmin puolin. Katso asiaa toisesta näkökulmasta, mitä jos sinä tarvitsisit lapsesi tukea. Jutelkaa asiasta ja tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 22v nuori opiskelee samassa kaupungissa, asuu omassa kodissa, mutta silti hänellä on yhä meillä huone sekä avain, jotta saa tulla koska vain. Keväällä korona aikana oli meillä lähes koko ajan, minusta oli vain ihanaa kun oli kotona. Olen sanonut, että ikinä ei ole sellaista aikaa kun ei saisi tulla. Välillä saattaa tulla päivällä syömään tai viikonlopuksi kotiin, jos ei ole muuta sovittuna kavereiden kanssa.
Miksei hän muuta sinun luoksesi pysyvästi? Kuulostatte parhailta kavereilta. Sehän on vain ihanaa!
Jos hyvät ja läheiset välittää kuulostaa sinusta kaveruudelta, niin voin kertoa, että tässä on kyse vanhemman rakkaudesta.
Ja sellainenko vanhempi ei rakasta lastaan, jonka lapsi ei harva se päivä juokse äitinsä lihapatojen ääressä?
Siis tämä äiti laittaisi mielummin lapsensa joka opiskelee ammattia taloudelliseen ahdinkoon kuin ottaisi väliaikaisesti luokseen.
Ap saanko kysyä miksi olet tehnyt lapsen? Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 22v nuori opiskelee samassa kaupungissa, asuu omassa kodissa, mutta silti hänellä on yhä meillä huone sekä avain, jotta saa tulla koska vain. Keväällä korona aikana oli meillä lähes koko ajan, minusta oli vain ihanaa kun oli kotona. Olen sanonut, että ikinä ei ole sellaista aikaa kun ei saisi tulla. Välillä saattaa tulla päivällä syömään tai viikonlopuksi kotiin, jos ei ole muuta sovittuna kavereiden kanssa.
Miksei hän muuta sinun luoksesi pysyvästi? Kuulostatte parhailta kavereilta. Sehän on vain ihanaa!
Jos hyvät ja läheiset välittää kuulostaa sinusta kaveruudelta, niin voin kertoa, että tässä on kyse vanhemman rakkaudesta.
Ja sellainenko vanhempi ei rakasta lastaan, jonka lapsi ei harva se päivä juokse äitinsä lihapatojen ääressä?
Niin! Av-mammojen ydinperhetuomioistuin on näin päättänyt! Lapsen pitää laukata mamman tissiliivit päässä kotiin vanhuksen kuolinpäivään saakka, koska MIKÄÄN SUHDE EI KORVAA PYHÄÄ ÄITILAPSISUHDETTA! Oppikaa perkele!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 22v nuori opiskelee samassa kaupungissa, asuu omassa kodissa, mutta silti hänellä on yhä meillä huone sekä avain, jotta saa tulla koska vain. Keväällä korona aikana oli meillä lähes koko ajan, minusta oli vain ihanaa kun oli kotona. Olen sanonut, että ikinä ei ole sellaista aikaa kun ei saisi tulla. Välillä saattaa tulla päivällä syömään tai viikonlopuksi kotiin, jos ei ole muuta sovittuna kavereiden kanssa.
Miksei hän muuta sinun luoksesi pysyvästi? Kuulostatte parhailta kavereilta. Sehän on vain ihanaa!
Jos hyvät ja läheiset välittää kuulostaa sinusta kaveruudelta, niin voin kertoa, että tässä on kyse vanhemman rakkaudesta.
Ja sellainenko vanhempi ei rakasta lastaan, jonka lapsi ei harva se päivä juokse äitinsä lihapatojen ääressä?
Niin! Av-mammojen ydinperhetuomioistuin on näin päättänyt! Lapsen pitää laukata mamman tissiliivit päässä kotiin vanhuksen kuolinpäivään saakka, koska MIKÄÄN SUHDE EI KORVAA PYHÄÄ ÄITILAPSISUHDETTA! Oppikaa perkele!
En usko, että sulla on edes lapsia. Oma huono äiti- suhde vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 22v nuori opiskelee samassa kaupungissa, asuu omassa kodissa, mutta silti hänellä on yhä meillä huone sekä avain, jotta saa tulla koska vain. Keväällä korona aikana oli meillä lähes koko ajan, minusta oli vain ihanaa kun oli kotona. Olen sanonut, että ikinä ei ole sellaista aikaa kun ei saisi tulla. Välillä saattaa tulla päivällä syömään tai viikonlopuksi kotiin, jos ei ole muuta sovittuna kavereiden kanssa.
Miksei hän muuta sinun luoksesi pysyvästi? Kuulostatte parhailta kavereilta. Sehän on vain ihanaa!
Jos hyvät ja läheiset välittää kuulostaa sinusta kaveruudelta, niin voin kertoa, että tässä on kyse vanhemman rakkaudesta.
Ja sellainenko vanhempi ei rakasta lastaan, jonka lapsi ei harva se päivä juokse äitinsä lihapatojen ääressä?
Niin! Av-mammojen ydinperhetuomioistuin on näin päättänyt! Lapsen pitää laukata mamman tissiliivit päässä kotiin vanhuksen kuolinpäivään saakka, koska MIKÄÄN SUHDE EI KORVAA PYHÄÄ ÄITILAPSISUHDETTA! Oppikaa perkele!
En usko, että sulla on edes lapsia. Oma huono äiti- suhde vaan.
On sillä. Fiksuja onkin.
Missä vaiheessa tämän vanhempien luona juoksemisen pitäisi loppua? Pakenevatko nämä vanhemmatkin omien vanhempiensa luokse pakoon pahaa maailmaa? Kukas niitä takaisin kotiin muuttaneita omia aikuisia lapsia sillä välin kaitsee?
En ymmärrä aloittajaa ollenkaan. Siis asuntona omakotitalo, jossa hyvin tilaa, mutta lapsi ei voi paria kuukautta asua. Itsekkyyden huippua.
Muutin itse kotiin tekemään gradua. Olin sydämellisesti tervetullut.
Ajattelen asiaa itsenäistyvän nuoren kannalta. Hän varmasti yrittää parhaansa pärjätäkseen elämässä ilman vanhempien apua. Jos on normaali eikä kovin uusavuton, näin se yleensä menee. Ensin yritetään itse, sitten pyydetään jeesiä kavereilta, ehkä sossultakin. Vasta sitten nöyrrytään pyytämään apua vanhemmilta sillä riskillä, että joutuu kokevansa olemaan lapsen roolissa taas. Ei ole helppoa nuorelle se alistuminen, kun on jo itsenäistyminen käynnissä.
Ja sitten on näitä ap:n kaltaisia äitejä, jotka potkivat sitä alistunutta.
Haloo kyseessä on parikymppinen opiskelija eikä mikään 40-v vanhapiika.
Säälittää lapset joilla on tommoset vanhemmat kuin Ap.
Vanhemman ja lapsen suhde on aina hankala, teki miten tahansa.
Meillä poika perheineen (lapset oli silloin 3v ja 8 kk) muutti melkein 3 kk ajaksi luoksemme, kun uusi kotinsa ei valmistunut aikataulussa. Siinä oli aika iso selittäminen, että täällä poikamme lapsuudenkodissa on todellakin meidän vanhempien säännöt ja tapa elää, ei nuoren perheen sääntöjä. Monet riidat riideltiin sen kevään aikana asioista, joita miniä ei omassa kodissaan hyväksynyt ja piti muistuttaa, että tämä ei ole se oma koti, tämä on meidän koti. Täällä saa syödä vain keittiössä, täällä siivotaan joka lauantai klo 9 eikä täällä ole mitään ympärivuorokautista lastenhoitopalvelua. Vaikka asuu luonamme, ei siihen kuulu mitään vapaata autonkäyttöetua eikä mahdollisuutta sanoa, että lähtee harrastuksiin, katsokaa lasten perään.
Aikuisuuteen kuuluu se, että vaikka edelleen on lapsi, niin ei heittäydy lapsen tasolle.
Lapsuudenkotini oli väkivaltainen ja elämä arvaamatonta, siksi me lapset lähdimme nuorina kotoa. Olen monta kertaa elämässäni kaivannut sitä, että voisin mennä kotiini puhumaan asioistani, muuttaa tilapäisesti kotiin, jotta olisin voinut selvittää omaa elämäntilannettani vaikeassa aiemmassa avioliitossa. Siksi olen päättänyt, että minun lapseni voivat aina tulla kotiin, jos apua tai neuvoja tarvitaan. Lapseni ovat kunnollisia aikuisia ja kuitenkin eri elämäntilanteissa ole tukenut heitä, jokainen aikuinen tarvitsee tiedon siitä, että on paikka, jossa voi olla ja asua, jos elämän tuulet puhaltaa liikaa ja hänen oma koti ei ole mahdollinen vaihtoehto. Voi olla, että kirjoittajan lapsi tarvitsisi tukea elämäntilanteeseen, ei ainoastaan asuntoa. Kun lapsia tekee, ei koskaan enää ole lapseton. Aikuinen lapsikin on lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Haloo kyseessä on parikymppinen opiskelija eikä mikään 40-v vanhapiika.
Säälittää lapset joilla on tommoset vanhemmat kuin Ap.
Turhaan säälit, saattavat nimittäin loppupeleissä olla parempiakin vanhempia kuin nämä lapsistaan riippuvaiset äitylit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tämän vanhempien luona juoksemisen pitäisi loppua? Pakenevatko nämä vanhemmatkin omien vanhempiensa luokse pakoon pahaa maailmaa? Kukas niitä takaisin kotiin muuttaneita omia aikuisia lapsia sillä välin kaitsee?
Se ei lopu, koska todellisuudessa vanhemmat kieli pitkällä _toivovat_ pershedelmän paluuta. Siksi itsenäisyyteen ei edes kannusteta kunnolla. Koska siemenen maitojunalla tulo on ilmeisen ihanaa, annetaan alitajuisesti merkkejä, että epäonnistuminen on ihan tosi fine koska ”äiti ja isi sua eniten rakastaa”, ”maailma on paha ja vain täällä on sun koti” suntiesmitä. Tulispa sota. Opittaisiin. Rintamalle ei voi lähteä tissimaitoa imettämään.
Sinulla täytyy olla todella paha olo. Olen todella pahoillani. Toivottavasti saat apua jostain.
Koti on arvokas käsite kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli väkivaltainen ja elämä arvaamatonta, siksi me lapset lähdimme nuorina kotoa. Olen monta kertaa elämässäni kaivannut sitä, että voisin mennä kotiini puhumaan asioistani, muuttaa tilapäisesti kotiin, jotta olisin voinut selvittää omaa elämäntilannettani vaikeassa aiemmassa avioliitossa. Siksi olen päättänyt, että minun lapseni voivat aina tulla kotiin, jos apua tai neuvoja tarvitaan. Lapseni ovat kunnollisia aikuisia ja kuitenkin eri elämäntilanteissa ole tukenut heitä, jokainen aikuinen tarvitsee tiedon siitä, että on paikka, jossa voi olla ja asua, jos elämän tuulet puhaltaa liikaa ja hänen oma koti ei ole mahdollinen vaihtoehto. Voi olla, että kirjoittajan lapsi tarvitsisi tukea elämäntilanteeseen, ei ainoastaan asuntoa. Kun lapsia tekee, ei koskaan enää ole lapseton. Aikuinen lapsikin on lapsesi.
Mitä sitten, kun sinua ei enää ole? Mihin lapsesi sitten pakenee pahaa maailmaa? On väärin opettaa lapselleen, että ainoastaan äidin helmoissa on turvallista, ja sinne pitää aina mennä, kun kohtaa elämässään mitä tahansa ikävyyksiä. Siinä tehdään lapselle vain hallaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tämän vanhempien luona juoksemisen pitäisi loppua? Pakenevatko nämä vanhemmatkin omien vanhempiensa luokse pakoon pahaa maailmaa? Kukas niitä takaisin kotiin muuttaneita omia aikuisia lapsia sillä välin kaitsee?
Se ei lopu, koska todellisuudessa vanhemmat kieli pitkällä _toivovat_ pershedelmän paluuta. Siksi itsenäisyyteen ei edes kannusteta kunnolla. Koska siemenen maitojunalla tulo on ilmeisen ihanaa, annetaan alitajuisesti merkkejä, että epäonnistuminen on ihan tosi fine koska ”äiti ja isi sua eniten rakastaa”, ”maailma on paha ja vain täällä on sun koti” suntiesmitä. Tulispa sota. Opittaisiin. Rintamalle ei voi lähteä tissimaitoa imettämään.
Sinulla täytyy olla todella paha olo. Olen todella pahoillani. Toivottavasti saat apua jostain.
Apu löytyy - mistäs muualta - kuin äidin luota! Sinne kaikkien elämän kolhimien pitää av-mammojen mielestä paeta.
Mä taas toivon koko sydämestäni että kun lapseni aikuistuvat, on meillä sellaiset välit että he kokevat voivansa ihan milloin vain palata takaisin! Siksi on iso talokin hankittu. Jos aikuinen lapsi joutuisi tosi pitkäksi aikaa muuttamaan takaisin kotiin niin voitaisiin harkita piharakennuksen rakentamista jossa olisi oma keittiö ja kylppäri ym.