Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
No jos olette muuttaneet kaksioon lasten lähdettyä, niin ymmärrän. Muuten en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään ottaisi omaa lastani meille asumaan. En tosin edes väitä, että meillä olisi erityisen hyvät välit, ei huonotkaan, mutta neutraalit. Enkä usko, että haluaisikaan.
Muilla tavoilla olen kyllä auttanut ja autan edelleen.
Minä en ymmärrä mikä ongelma aikuisella lapsella olisi vuokrata kesällä vaikkapa soluasunto? Käy sitten vanhemmillaan kylässä kuin aikaihmisen kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo kyseessä on parikymppinen opiskelija eikä mikään 40-v vanhapiika.
Säälittää lapset joilla on tommoset vanhemmat kuin Ap.Turhaan säälit, saattavat nimittäin loppupeleissä olla parempiakin vanhempia kuin nämä lapsistaan riippuvaiset äitylit.
Outoa että lastensa seurassa viihtyvät vanhemmat ovat mielestäsi "riippuvaisia äityleitä".
No, vähän liian hyvin jotkut kyllä tuntuvat viihtyvän. Napanuora ei ole katkennut?
Sellaisessa napanuorasuhteessa se ei varmaan oikein terveesti toimikaan, mutta sellaisessa normaalissa, tasapainoisessa ja läheisessä perhesuhteessa se onnistuu oikein hyvinkin. Lapsi on aikuistunut ja itseänäistynyt ja voi tulla kotiin vaikkapa eron vuoksi hetkeksi tai remontin tai nuorempana tulla ja mennä kunnes vakiintuu omaan pysyvään asuntoon. Silloin ei taannuta lapseksi eikä olla pysytty lapsina vaan aikuinen tai aikuistuva lapsi tulee kotiin sen sijaan että pysyttelisi siellä napanuoransa vuoksi. Mikään ei myöskään ole surullisempaa kuin lapsi maailmalla siinä henkisessä tilassa, ettei ollut riittävän vahvistettu kotona ja joutuu olemaan yksin ilman henkistä tukea ennen ja jälkeen kotoamuuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut mennä lapsuudenkotiini aina kun on tarve ja minulla on edelleen avaimet. Omat lapseni saavat tulla kotiinsa aina kun on tarve ja tarvittaessa ollaan majoitettu heidän kavereitaakin, näitä joille on sanottu että kerran kun on kotoo lähdetty niin takaisin ei tartte tulla. Omat vanhempanikin ovat majoittaneet näitä kavereita. Puhumalla on aina yhteiset säännöt sovittu ja sovussa oltu.
Mieheni kotona olikin eri meininki ja nuorena aikuisena aikoinaan ei päässyt edes yhdeksi yöksi kotiinsa vaikka oli tosi paha tilanne. Äitinsä totesi vaan että mitä aikuinen ihminen tulis toisten nurkkiin notkumaan. Voitte kuvitella millaiset välit on nyte.
Majoitatko ehdoitta ja ilmaiseksi ihan kaikki apua tarvitsevat, lapsesi + lastesi kaverit? Vaikka kuinka pitkäksi aikaa?
Kun pitää taas kerran väkisin väärinymmärtää.
No ihan kuten aloittajakin on väännetty lastaan vihaavaksi ihmishirviöksi, vaikka itse kertoi mielellään majoittavansa lasta viikonloppuisin, kun tulee opiskelupaikkakunnaltaan kotiin yms.
Se on tämä kuuluisa av:n taito olla täysin ja totaalisen ehdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut mennä lapsuudenkotiini aina kun on tarve ja minulla on edelleen avaimet. Omat lapseni saavat tulla kotiinsa aina kun on tarve ja tarvittaessa ollaan majoitettu heidän kavereitaakin, näitä joille on sanottu että kerran kun on kotoo lähdetty niin takaisin ei tartte tulla. Omat vanhempanikin ovat majoittaneet näitä kavereita. Puhumalla on aina yhteiset säännöt sovittu ja sovussa oltu.
Mieheni kotona olikin eri meininki ja nuorena aikuisena aikoinaan ei päässyt edes yhdeksi yöksi kotiinsa vaikka oli tosi paha tilanne. Äitinsä totesi vaan että mitä aikuinen ihminen tulis toisten nurkkiin notkumaan. Voitte kuvitella millaiset välit on nyte.
Majoitatko ehdoitta ja ilmaiseksi ihan kaikki apua tarvitsevat, lapsesi + lastesi kaverit? Vaikka kuinka pitkäksi aikaa?
Kyllä. Mutta ovat olleet kaikki fiksuja nuoria ja kukaan ei ole liika pitkäksi aikaa jäänyt. Esim yksi lapseni kavereista pakeni väkivaltaista poikaystäväänsä ja asui meillä kuukauden ja vanhemmillani kuukauden kunnes löydettiin sopivanhintainen vuokrayksiö ja saatiin asiat kuntoon. Kaverin vanhempia ei kauheesti asia kiinnostanu, kuulemma sitä saa mitä tilaa, olivat pojasta varoittaneet. (Sehän siinä tilanteessa kovin auttoikin) Toinen lapseni on tullut kotiinsa kesätöiden ajaksi ja ei ongelmaa. Ja niin edelleen, on näitä tässä pyörinyt. Me osaamme puhua ja keskustella ja osaamme myös joustaa. Vaikka olisikin normisti siivous joka la klo 9 niin ei haittaa jos kyläilijät pyytävät että saisivat nukkua pidempään esim tehdyn yövuoron takia ja siivoittais yhdessä sunnuntaina klo 15, niin ei meidän maailma kaadu. Tai jos sanomme että haluamme olla nyt saunoa rauhassa isännän kanssa, niin kyläilijät ymmärtää. Saattaapi meitä odottaa nätti iltapala keittiönpöydällä ja kynttilä palamassa.
Kuten vanha äitini sanookin että auttamalla näitä nuoria omaa taivaspaikkaansa tässä varmistelee (huom. tämä on huumoria)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä mikä ongelma aikuisella lapsella olisi vuokrata kesällä vaikkapa soluasunto? Käy sitten vanhemmillaan kylässä kuin aikaihmisen kuuluukin.
No kun joku voisi luulla ettei kyseinen mamma RAKASTA lastaan, jos ei muitta mutkitta tarjoa kotiaan lapselleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä.
Minä hommasin miehen opiskelijatytölle harjoittelupaikan meiltä töistä, ja hän asui meillä ne kaksi ja puoli kuukautta. Ei ollut edes omaa lapsi, eikä tehnyt tiukkaakaan. Tottahan hän hajotti pari keittiövälinettäni, leipoi kyllä mutta ei tehnyt ruokaa, ja lapsenvahtia en hänestä saanut, vaikka olin toivonut. Mutta ei se meidän väleihin vaikuttanut, nuoret nyt on itsekkäitä, minäkin olen ollut aikanaan.
Itse olen saanut asua kotona pari kuukautta saatuani kesäharjoittelupaikan. Tein kotitöitä, mutta muuten oli vaikea tuntea itseään tasaveroiseksi aikuiseksi. Eipä minua aikuisena kohdelukaan, samana teininä. Mutta ei sekään meidän väleihin vaikuttanut, olin kiitollinen että sain asua, ja harjoittelun suoritettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4 aikuista lasta, jo omillaan, mutta, meillä on ovet aina, aina auki rakkaille lapsille oli tilanne mikä hyvänsä.. Yksi asui koko kesän meillä kun kävi kesätöissä, mutta usein halusi mennä vkon lopuksi omaan kotiin, meillä ei koskaan kielletä lasta tulemasta kotiin.
Mitä jos kaikki lapsesi haluaisivat tulla kotiin? Majoittaisit kaikki, koska rakastat heitä niin?
Kyllä, tottakai, mikä kysymys, nii kuin sanoin, ovet on aina auki rakkaille lapsille, tilaa kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu, että suomalaisille pitäisi antaa jotain kollektiivista psykoterapiaa ja ihmissuhdetaito- ja empatiaopetusta, koska ihan liian isolla osalla kansakunnasta on asiat jotenkin "vinossa". Saa kyllä etsiä toista kansakuntaa, missä ollaan yhtä vihamielisiä ja kylmiä omaa perhettä, lapsia, puolisoa, vanhempia jne. kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä.
Minä hommasin miehen opiskelijatytölle harjoittelupaikan meiltä töistä, ja hän asui meillä ne kaksi ja puoli kuukautta. Ei ollut edes omaa lapsi, eikä tehnyt tiukkaakaan. Tottahan hän hajotti pari keittiövälinettäni, leipoi kyllä mutta ei tehnyt ruokaa, ja lapsenvahtia en hänestä saanut, vaikka olin toivonut. Mutta ei se meidän väleihin vaikuttanut, nuoret nyt on itsekkäitä, minäkin olen ollut aikanaan.
Itse olen saanut asua kotona pari kuukautta saatuani kesäharjoittelupaikan. Tein kotitöitä, mutta muuten oli vaikea tuntea itseään tasaveroiseksi aikuiseksi. Eipä minua aikuisena kohdelukaan, samana teininä. Mutta ei sekään meidän väleihin vaikuttanut, olin kiitollinen että sain asua, ja harjoittelun suoritettua.
Miehesi opiskelijatyttö kuulostaa huonotapaiselta moukalta. Itse en kehtaisi käyttäytyä noin. Te olisitte voineet opettaa ystävällisesti tätä nuorta aikuista, kun tilaisuus oli, mutta jätitte tilaisuuden käyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi omaan kotiin ei saisi tulla.En ymmärrä yhtään.Mun nuoret on aina tervetulleita kotiinsa.Sehän on heidän lapsuuden KOTI.Älkää odottako jälkikasvun jälkikasvuakaan sitten käymään kylässä tulevat mummot ja vaarit....
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo kyseessä on parikymppinen opiskelija eikä mikään 40-v vanhapiika.
Säälittää lapset joilla on tommoset vanhemmat kuin Ap.Turhaan säälit, saattavat nimittäin loppupeleissä olla parempiakin vanhempia kuin nämä lapsistaan riippuvaiset äitylit.
Outoa että lastensa seurassa viihtyvät vanhemmat ovat mielestäsi "riippuvaisia äityleitä".
No, vähän liian hyvin jotkut kyllä tuntuvat viihtyvän. Napanuora ei ole katkennut?
Jos on normaalit sosiaaliset taidot, erottaa kyllä tilanteen, missä napanuora on katkennut ja missä ei. Ja siinä jälkimmäisessäkin tapauksessa voisi olla ihan viisasta ottaa se nuori aikuinen vielä hetkeksi kotiin vahvistamaan siipiään, kyllä se siitä lentoon lähtee. Toki on myös vanhempia, jotka eivät kykene vahvistamaan lapsiaan eivätkä kasvattamaan heitä hyvään aikuisuuteen eikä siinä auta, vaikka olisi kotona viisikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4 aikuista lasta, jo omillaan, mutta, meillä on ovet aina, aina auki rakkaille lapsille oli tilanne mikä hyvänsä.. Yksi asui koko kesän meillä kun kävi kesätöissä, mutta usein halusi mennä vkon lopuksi omaan kotiin, meillä ei koskaan kielletä lasta tulemasta kotiin.
Mitä jos kaikki lapsesi haluaisivat tulla kotiin? Majoittaisit kaikki, koska rakastat heitä niin?
Kyllä, tottakai, mikä kysymys, nii kuin sanoin, ovet on aina auki rakkaille lapsille, tilaa kyllä riittää.
Entä jos he haluavat jäädä pysyvästi kotiin, koska siellä on niin mukavaa ja ilmainen ruokahuolto pelaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoikin oleellisen itsestään. Tytär on erilainen kuin hän ja siksi hän ei jaksa tytärtään kauan aikaa kerrallaan.
Eli tytär on vääränlainen. Äiti ei hyväksy lastaan.
Kyllä varmaan hyväksyy, muttei aina jaksa. Sellaisia ovat temperamenttierot.
Ihmeellinen asennoituminen. Minä olisin ilosta ymmyrkäisenä jos lapseni kysyisi voiko tulla meille pariksi kuukaudeksi ja vielä noin järkevän syyn takia. Saisi jäädä vaikka vuodeksi. Olisin vain iloinen voidessani auttaa lastani!
Vierailija kirjoitti:
Koti on arvokas käsite kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli väkivaltainen ja elämä arvaamatonta, siksi me lapset lähdimme nuorina kotoa. Olen monta kertaa elämässäni kaivannut sitä, että voisin mennä kotiini puhumaan asioistani, muuttaa tilapäisesti kotiin, jotta olisin voinut selvittää omaa elämäntilannettani vaikeassa aiemmassa avioliitossa. Siksi olen päättänyt, että minun lapseni voivat aina tulla kotiin, jos apua tai neuvoja tarvitaan. Lapseni ovat kunnollisia aikuisia ja kuitenkin eri elämäntilanteissa ole tukenut heitä, jokainen aikuinen tarvitsee tiedon siitä, että on paikka, jossa voi olla ja asua, jos elämän tuulet puhaltaa liikaa ja hänen oma koti ei ole mahdollinen vaihtoehto. Voi olla, että kirjoittajan lapsi tarvitsisi tukea elämäntilanteeseen, ei ainoastaan asuntoa. Kun lapsia tekee, ei koskaan enää ole lapseton. Aikuinen lapsikin on lapsesi.
Mitä sitten, kun sinua ei enää ole? Mihin lapsesi sitten pakenee pahaa maailmaa? On väärin opettaa lapselleen, että ainoastaan äidin helmoissa on turvallista, ja sinne pitää aina mennä, kun kohtaa elämässään mitä tahansa ikävyyksiä. Siinä tehdään lapselle vain hallaa.
Miten surullista, että vanhemmuus nähdään karaisemisena eikä tukemisena.
Maailma karaisee kyllä, vanhemman ei sitä tarvitse tehdä.
Minä olen lapseni elämän alkumetreillä kuin tutoriaali. Ei minun tehtäväni ole heittää häntä susille. Terve lapsi lähtee maailmalle ihan itse.
Siinä vaiheessa kun minusta aika jättää, lapsellani on jo omia huollettavia, joille hän on luotettava turvasatama.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä mikä ongelma aikuisella lapsella olisi vuokrata kesällä vaikkapa soluasunto? Käy sitten vanhemmillaan kylässä kuin aikaihmisen kuuluukin.
Harvalla opiskelijalla on varaa pitää kahta vuokra-asuntoa samaan aikaan. Ja nyt oli kyse harjoittelujaksoista, joita on yleensä muulloin kuin kesällä.
Kun pitää taas kerran väkisin väärinymmärtää.